Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 26, 1955

              sista.
aa, siilä kauppa^.
>on tuotukin.
e eivät voisilaaa
sen syntymistä, a
mut puhua tastal
i häntä e<ie._
^ ^ämän kuultu^
eille ja vaatisi ^
yöskin joUakinta
julkisuutta ja my
ViHen tietämäti
hän puhui äitiy,,
joka aivan haijj
en. Hän oli aivai
i hyväilyihinsä^
osi. Nyt myöskiiil
llä Juusolan pirttf
isipaikaksi. Emäni
On elettävä rau
ivä ja nukutta
uuttui yksinäisfl
äkään hän ei
a kuitenkin hän I
asti. Vain Vilien
tuntuivat eläi
i he olivat voia
!a, mutta nyt oli
teä iltapimeällä
va silmä seurasi
äivälläkään ei TO
va työssä.
sattumalta tuli
lyhyen hetken
etyt hetket ant
mään tämän v
ännän kömpelöt
hänet aivan rai\j
mmallisesti. Eh
an.
10. odotettu ja
yskuun myrsky
näailmaan pieni
illinen. Nuori i
voimistua. Ys
iäriin oli tur\^au
^sikin vian oli
litä Liisa tunsi
jdon saatuaan.
;ma ollut kau
n elämäni, vain
En ole saanut
nnea, vain mu
jotka olen V
s^ämä hetket
. Olen monasti
in Juusolan h
silloin, että s
setuksi ja itse!
. Halvaksi si
i en tuntenut V
En ymmärt
, johon tulm.
1 kyllästämä,
okainen vars;
uu tämän
ika hänen ent
?ikkitoveri. jol
;saan seuraks
en tuville
läilin tätä p
Dmaitiin 'keu:
siis minun v
unelmoin
Canadassa.
lopussa . . • -
sairau> tirt
m on lähdet;
on löydän ri
1 a n Laa hir.
1 kauppat:»^'
nostan kau?
lila sadall.1.
ihmiselänu
etti levätes
likansa vuo:
a. Hän ajat
oa ja päätti
lasvatettava
lutia . . •
KUN OLIN SEPÄNSÄLLINÄ
OLI todellinen ilosanoma kansalaisil­lemme,
kun saimme kuulla saavam­me
oman lehden, oman kaunokirjallisen
lehden, jossa voimm^e tuoda julki ilom­me
ja surumme. Tuollaisen lehden suu­ren
tarpeellisuuden näimme me ryntää-jät
parhaiten.
Asuimme kaupungissa^ silloin kun
Liekki syntyi. Olin heti valmis astu­maan
levittäjäin joukkoon toisten mu­kana.
Kun muutimme tänne maalle,
nestä tulee kuitenkin Juusolan perilli­nen.
Hän lähti isännästä välittämättä ta­paamaan
Viileä, jolloin puhui Canadan
matkasta ja antoi matkarahat:
— Enhän voinut mitenkään olla ta­paamatta,
kun asut aivan naapurissa.
Tuntuisi ehkä rauhallisemmalta meistä
molemmista, jos eniime enää kohtaisi,
•kun minun elämässäni ei ole enää mi­kään
toivomisen varaa. N i i n puhui L i i ­sa
ja jatkoi: -
— Sinä myöskin voisit unohtaa mi­nut
helpommin- siellä, kaukana, kuten
, niin moni aviomies on vaimonsa unoh­tanut.
Näin puhuessaan häh aivan murtuu.
Villeen nojaten hän vielä kuiskasi:
— Voi, ViHe . . . Lyhyt oli onnem­me
kesä. Toivotan sinulle onnellista
matkaa . . . Elä onnellisena ja unohda
minut.
Ville ei voinut liikutukseltaan puhua
mitään lohdutukseksi Hän ei myöskään
halunnut lähteä j ä t ä t t ä ä Liisaa yksin,
mutta Liisa oli peräänantamaton ja —
Ville matkusti Canadaan. Kirjeitä he
kuitenkin kirjoittivat toisilleen. Pikku-
Ville vietiin Liisan vanhempien luokse
kasvatettavaksi.
'Kun saapui seuraava kevät, nukkui
l-iisa viimeiseen uneen. Kun kirjeitä ei
enää tullut, tiesi Ville sen tapahtuneen.
Mutta Juusolan nuori isäntä kasvaa
mummon luona iloisena ja elämänha­luisena.
Isännäksi tultuaan hän raken­taisi
uuden ison' Juusolan.
TERVEHDYS
20-ruOTIAALLE
L I E K I L L E !
HULDA MySTONEN
Box 32, Sugar Island,
Sault ©te. Marie, Michigan
ParhahUa onnea ZO-xniotiaalle
LIEKILLE
SO-vuotismerkkipäivä^nsä
johdosta toivottavat
MRS. FANNY SUNDELL
Bruce Mine, Ontario
ja
NESTOR SUNDELL
Gravenhurst, Muskoka, Ontario
otin koko kylän kiertoalueekseni.
Vaikka olenkin koko elämäni ajan
kuulunut huonomuististen joukkoon,
niin muistan tuon ajan kuin eilien ta­pahtuneen.
Olen aina pitänyt tutustu­misesta
uusiin ihmi-iin ja kun ilmoi­tin
asiani, niin ystävällisesti minut otet-
/tiin vastaan. Sain ruokaa, kahvia ja
vieläpä yösijankin, josta vieläkin suu­ret
kiitokset Kaleniuksen perheelle. Tul­kaa
kylään, vaikkapa yöksikinl Opin
silloin niin paljon, että aina kulkijalle
koitan jotakin suuhunpantavaa kaapis­tani
hakea.
Sanotaan, että historia on elämän
opettaja ja vaikka katsomme vain 20
vuotta taaksepäin, niin paljon olemme
oppineet sillä ajalla. Pidän Liekkiä yh­tenä
suurena opettajana. Liekki on läm­möllänsä
vaikuttanut s^n, että naapu­rikin
on ihminen, vaikka ci kaikissa
asioissa oltaisikaan samaa mieltä. Yh­teisymmärrys
on kehittynyt, kun saa­daan
rehellisiä neuvoja hädiin ollessa.
Ei mikään tunnu enempi"* lämmittävän
kuin se, jos menen vaikeuksiin joudut­tuani
ymmärtäväisen naapurin luo ja
hän yrittää auttaa minua. , ,
Liekki on meille opettanut sen, että
emme enää mene näpuriin sappeamme
purkamaan, vaan riitelemme ukon kans­sa
kotona. Koska pystymme hänen rin­nallaan
pellolla työssä olemaan, niin
ottakaamme tasa-arvoisuus'myöskin sa­nasodassa.
Lääketiede sanoo, että vi­hastuminen
on epäterveellistä, jopa vaa­rallistakin,
mutta yleisesti se vielä nä­kyy
käytännössä olevan kaikkien kan­sallisuuksien
keskuudessa.
Entä kateus ja pirullisuus? Kun lap­sina
pimeän tultua pelättiin mörköjä,
oli äidillä tapana sanoa, ettei sellaisia
ole, mutta toinen ihminen saattaa kehit­tää
itsensä piruksi toiselle ihmiselle. Pit­kän
elämäni varr/lla olen nähnyt, että
niin saattaa olla.
Kun saavuin Canadaan 1926 ja olin
Torontossa, ihmettelin sitä, kun suoma­laisia
oli paljon, mutta heillä ei ollut
mitään kauppaa kuten toisilla kansalli­suuksilla.
Tuohon ihmettelyyni eräs kes-ki-
ikäinen mies vastasi, ettei sellamen
menesty ja että eräs suomalainen on
sitä koettanut. Suomalainen on aina
kateellinen omalle kansallisuudelleen.
Hän ostaa juutalaisen kaupasta ja me­nee
sitten suomalaisen kauppaan pun­nitsemaan
kuinka paljon häntä on pe­tetty.
Samanlaisia tapauksia on täällä
saanut havaita monasti.
Jokatapauksessa kehitys menee eteen­päin
ja alamme ymmärtää elämää ja
myöskin yhteiskunnallisia asioita. Lie­kin
lukeminen ja tutkiminen on siinä ol­lut
suurena apuna. Kiitos sille, että se
on kuljettanut meitä koulua saamatto­mia
kirjallisuuden pariin — tiedon läh­teille.
Ja mitä vielä voisin sanoa on
se, että sellaisessa talossa, missä Liek­kiä,
luetaan ei isäntä enää tohdi sanoa,
että Riikka on hiljaa kun minä puhun,
koska et osaa puhua oikein.
Muistelen tässä aikaa noin 57 vuot­ta
sitten, jolloin olin juuri sciapunut
Suomesta tänne .Vlbertan aavikolle.
Minun mieheni oli seppä omiksi ja
vähän naapurin tari>eiksi asti joskus.
Meillä ei ollut kuin pieni mitätön ahjo,
jota vieläkin on kuljetettu mukana
muistuttamassa entistä aikaa.
Xo niin . . . Kerron sitten kuinka
olin sepänsällinä. Aina, kun mieheni tar­vitsi
apua. olin valmis siihen. Joskus
väänsin ahjon kammesta, jotta palkeet,
puhalsivat pajahiilet palamaan. Sinne
hiilien sekaan pantiin sitten raudankap-paleet
kuumenemaan ja ne pidettiin
.-^ieHä niin kauam ettii ne melkein alkoi­vat
sulamaan. Silloin se •?€^>pä koiiven-si.
että ota nopeasti tuo.toinen raudan-kappale
ja tuo alasimelle. Siinä sitten
seppä takoi päät yhteen tai miten kul-
Xyt saa Riikkakin puhua ja Petteri
' kuuntelee ja ihailee vaimonsa edisty­mistä.
Jopa Riikka hoitelee raha-asioi­takin
ja näyttää niinkuin taloudellinen
asema olisi paljon parantunut. Monta
juopporeissua on 'Petteriltä jäänyt, kun
hän kunnioittaa vaimoaan tasa-arvoise-na
toverina.
Kiitän Liekkiä suurena opettajananiI
H E L M I P . \ L O M - \ KL
loinkin.
Jos en joskus ollut kyllin vikkelä ja
rautojen päät eivät ottaneet tarttuak­seen
yhteen, suuttui seppä ja minulle
tuli kiireellinen pakomatka. Ei siinä
kuitenkaan kauan kulunut, kun hän taas
kutsui minut takaisin ja kyllä me mon­ta
liitosta tehtiinkin. Välillä siihen tuli
naapurikin töittensii kanssa.
X i i n se oli ennen, mutta nyt miniaa
pojallani on jo siihköhitsiiri, joten ei
tarvitse enää kuirman ahjon vieressä no­kisena
häärätä. Kyllä kehitys menee
leenpäin harppa-askclin, ettei tahdo
mukana pysyä.. Paljon.helpompi nyt on
iarmatakin-, kim traktorit ovat tulleet
hevosten tilalle. Xykyajan ihmiset saa­vat
jo paljon helpommalla leipänsä.
Hauska on myöskin katsella sivusta,
kun ei itse enää ole farmari.
X i i n , nyt tämä miedän Liekkimme-kin
on täyttänyt 20 vuotta. Kyllä se on­kin
ollut hauska toveri, tuonut monta
Outnttcliimmv 20-vuotiaallc
LIEKILLE!
H U L D A J A KALLE^MÄENPÄÄ
Box 90, Garson Mine, Ontario
Ouvittelummc 20-vuotiaaUe
LIEKILLE!
B E T T Y J A F R A N K TUOMI
Schreiber, Ontario
Omiittelnmme 20-vuotiaaUe
L I E K I L L E !
I D A J A S U L O H U O V I N EN
Webbwood, Ontario
Parhain o mu't teliimme 20»vuotiaaIU^
LIEKILLE!
E L M I J A U N O F A L K
327 Antwerp Ave. Sudbury Ontario
Onnitteluni JJekiUc
ja lukijakunnalle. Sydämellinen
erikoistervehdys Liekittärille
leskimieheltä
J O H N S A I K K O N EN
Whitefish, Ontario
PARHAIN ONNrTTELUMME
LIEKILLE,
20-VUOTISMERKKIPÄIVÄNSÄ JOHDOSTA!
Paljon onnea jä menestystä
seuraavalle 20-vuotistaipaleelle!
toivottaa
BEAVER LAKEN NAISTEN KERHO
B E A V E R L A KE ONTARIO
• B 5*
Parhain onnittelumme LtEKItLE
20-vuotismerkkipäivänsä johdosta!
V
KAUAN ELÄKÖÖN LEHTEMME LIEEKKI!
CSJ:n Long Laken Osasto
Long Lake Ontario
•V'
Lauantaina* marraskuun 2^päiyä|iä< 1955 . Sivu 23