1955-11-26-11 |
Previous | 11 of 48 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
ia va^'
sitä suurena ]Qi
ikoisena urhocii
tärkeäksi henkilö
Jahti tuo suu,'
"vänä kun veH
Ikosta ja kuul^
Jakki, eikö se jo
^ ^'äiiän. Istu
Vatsa t j
L kääntyvän m
Kädet vapis
ainakaan tunnj
)elkoa.
in trokin kotipii
'Kvvä ajuri. ,
ana hän toi en
wn alas metsaJ
lyvin pitkä aikai
'likin, sillä
0 liian vanha teij
keskimäärin sanj
sta kahteenhi^
^at he tehtävään
eivät enää oij
a, kuten Fred.
ymmenen ja vi
tu kuin rauta.
01 alas h}Tin
it kuormassa luii
dittiin hänen a\
ksissä tiellä ja
ajurin tilan. J
i Fredin nimeä
a — mutta tro!
nen ääni:
tä ole. Katto
1 hiukan."
en ajurien ihai!
ttä hänestä ei m
nlaista kuin Fri
[un toista vuot
ensimmäinen
alkoi luisua i
i niin, että tn
— pyöri jyrkä^
hyppäämään \
itenkään käpjJ
oivat toisesta •
:a, jossa ajuri f
i n se p}'öri ai f
i , etta ajurista ii;
mutta kun tr(||
ri trokisia, sei
ittään apuun
itten kaatui ni
umis, kun hä
liraalassa joa
:ui ruumiillise
L,it3 järki oli sekaisin. .
j=ikki kuunteli näennäisesti rauhalli-mutta
kun h än meni nukkumaan
l"^ unta tullut. Vatsahaavat aiheutti-
1 . • innoittavan tunteen, ikäänkuin kou-
L-t oli?ivat hapuilleet hänen sisuksia,
r^niulla hän ilmoitti lähtevänsä pois
iivöstä.
'•Xoh?" sanoi Fred, joka silloinkin
oli samalla työnKialla, *'vai sai ensim-
I Lainen säikähdys sinut livistämään?"
Suo pilkkasanat loukkasivat hirveäs-i
ti Fred oli karkea puheissaan, mutta
Liikannut h ä n ei ketään. Jakki puri
I huuhaan.
Hän lähti kotia, 'mutta kuukauden
liiuluttua tuli takaisin samaan työhön.
Fred nyökkäsi päätään ja myhähteli
i i ^ e n . Sanoikin sitten yihdqin:
•yvt voisit jo kuitata lopullisesti^
häkki' Se ensimmäinen säikähdys on
pidettävä kurissa-, ettei paniikki pääse
inieltä ^valtamaan. Sinä olet sen jo
! tehnyt.'"
^\jellaan nyt", sanoi Jakki.
' ' • . ' I.
Viikon kmlumisim
nikkelikylästä
KIRJ. SUDBLTRYN F i L I K KA
Vuotta kaksikymmentä nyt
Uekki tämä täyttää.
Varmaankin sen juhla-asu
komealta näyttää.
Hyvin on se selvinnyt kun
ikään täyteen ehti,
ollut aina miellyttävä,
Haitien ja rehti.
Huntiareista monet vielä
pukkiansa kaahaa,
hikipäisnä pyssyjänsä
kainaloissaan raahaa.
Lunta kun nyt saatthin ja
järvet käyvät jäähän,
muutahan ei tarvita kuin
rientää jäi kein päähän.
Sieltä varmaan tapaatte seit
jahtaamanne raukan,
vaikka öisiin ottanut se
kuinka pitkän laukan.
"Muistatkos" se haalillamme
oli perjantaina,
katsellessa sitä eivät
surut ketään paina:
Neljäntenä jctjdukimta
konsertti on suuri, _
itsenäisyyspäivä Suomen
silloin ompi juuri.
Sudbury
TDBURY
Hän pakoitti itsensä voittamaan pelon.
Kenenkään ei sopisi sanoa, että
hän pelkää, kukaan ei sitä saa tietää.
Kuitenkin Fred sanoi eräänä iltana,
noin vain jutun lisäksi:
•lämä meidän ammatti kiusaa hermoja
aika lailla, .\lituinen jännitys,
alituinen pelko . .
Yksi nuorista ajureista naurahti, että
'•Mitä sinä tiedät pelosta, Fred?'
" K a i k k i me pelkäämme. Jos emme
\-mmärtäisi pelätä olisimme liian tyhmiä
ajamaan." Fred katseli heitä* ja
Jakista tuntui, että juuri hänelle oli
tarkoitettu seuraavat sanat: -'Meidän
tuleekin pelätä, mutta meidän tulee
myös kyetä kontrolloimaan pelkomme.
. ^f'^ t"»tee, että .sitä ei k>-kene
tekemääil, silloin On lähdettävä."
Jakki jatkoi ajamista. Jä seuraavana
vuonna hän meni naimisiin.
Heillä oli pieni uusi koti kaupungin
laidassa, jotka maksoivat kuukausittain.
Heillä oli auto, jota myös maksoivat
kuukausittain. Heillä oli vuoden
A-anha poika ja toinen lapsi syntyisi
jonkun kuukauden kuluttua. Heidän
kodistaan puuttui paljon kalustoa ja
pienempiä välttämättömyyksiäkin.
Työttömyydestä puhuttiin. Sitä i l meni
siellä täällä yli Canadan ja lukumäärä
oli nousussa. Nyt jos koskaan
tulee pitää kimni työstäV^- Uudella
työmaalla voi olla liian monta ennen
häntä.
Sittenkin . . .
Kuu oli noussut ja nyt sen valo lankesi
Makon tyhjälle vuoteelle. Jakki
tuijotti siihen ja muisti miten eräänä
päivänä, kun Mikko meni \-lös metsään
hänen trokissaan, kirosi hän kauhuissaan
syvj^yksiä joiden reunoja tie kiemurteli,
ja nähdessään toisen trokin
ylempänä vuoren rinteellä 'hän sanoi
hiljaa: '"kuin kärpänen seinälläl"
Äkkiä Jakki vetäisi syvän henkäyksen
ja nousi istumaan.
'"Vieläkö Elikkoa ajattelet?" kys}^
Fred hiljaa nurkkapunkastaan, kohottautuen
sytyttämään tupakan.
''Ajattelin yhtä ja toista, mutta 'Mikko
ajatukseni aiheutti. Ja vaikka äsken
ajatukseni olivat hajanaisia, nyt ne
c^vat eheät ja Mikko senkin aiheutti."
Jakki hapuili pöydältään tupakkaansa
— ''näen nyt selvästi pojat, että jo
huomen aamuna lähden tältä työmaalta
etsimään jotakin uutta työtä."
V i l i k i n nousi tupakoimaan. "Oli se
'ilkeä rusahdus", hän mutisi. "Kuulen
sen aina vaan", hän kirosi hiljaa.
He polttelivat äänettöminä pitkän
aikaa. Jakki tunsi, että Fred j-mmärsi
täydellisestji vaikka ei mitään sanonut.
V i l i oli nuori ja vasta ensimmäistä
ONNITTELUMME 20. VUOTIAALLE
KAUNOKIRJALLISELLE LIEKILLE
Esko Rauhala, Charles Jacobson ja Oliver Laine
Creighton tien ja maantie 17 kulm.
Waters-kunta
vuotta ajurina. Hän >-mmär!äi5i myöhemmin.
Fred katsoi kelloonsa: - f u s i päivä
on alkanut, pojat", hän sanoi.
He asettautuivat takaisin levolle ja
kääntyivät seinään päin. Kuun valo jäi
hetkeksi leikittelemään Mikon punkan
vUe.
L E V L N G R . A B I X METRO
Marraskuun 15 pnä vihittiin tarkoi-tukseensii
Leningradin m:{analaint^
rautatie, jossa on kahdeksan asemaa.
Heti vihk"m:>en jälkeen avattiin säännöllinen
liikenne.
YIHKT\'ESI JA R.VI1.\
Anconassa asetettiin äskettäin kaksi
poikaa sxytteeseen siitä,. että he kulkivat
kadulla ja ruiskuttivat maksusta
''vihkivettä" ihmisten päälle. Pojat sii-noivat
tarvinneensa uuden jalkapallon
ja siksi järjestivät tämän uskonnollisen
touhun ja pukeutuivat papeiksi.
H.i^IRITSIVAT I X TA
Colytonissa, Kngl«n"issa, tekivät
asukkaat valituksen joss;^ sanottiin, että
katujen puhdistajat^ jotka' aloittavat
työnsä kello 5 aamulla, häiritsevät aamu-
unta. Valituksessa esitettiin, että
puhdistustyöt aloitettaisiin myöhemmin.
Valitus hylättiin, mutta jätevau-nut
varustettiin kumipyörillä.
Sipuli on ravitsevin kasvi.
Kaikkea voi kyulla ja lukea, mut-
• *
et ei uskoa;.
O N N I T T E L U M M E •11
NOPEA PAL¥ELIXS RADION AVULLA
PUH. OS. 4-4277
E L G I N ST. N . SUDBURY
KÄÄNTYKÄÄ PUOLEEMME...
Rakennuskysymyksissä ja erikoisestikin rakennustarvikkeiden
ostossa . . . Monivuotinen kokemuksemme
rakennus alalla voi olla suuresta avusta teille
W1LBERT HAKAL.^, SUOMALAINEN MYYJÄMME
MIELELLÄÄN PALVELEE TEITÄ
© VÄI.ITTÄJÄT JA URAKOITSIJAT ®
68 Lorne St. S. Puh. OS. 4-4291 Sudbury
Pohjoisen suurimmalta
valmiiksi sekoitun petonld-valmistusliikkeeltä
INDUSTRIES
LIMITED
Puh. OS. 5-5675
140 Dougias St. W. Sudbury
•op'
•im.
Lauanlaina, marraskuun 26 päivänä* 1955
C i ' - it
Sivu U
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 26, 1955 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1955-11-26 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki551126 |
Description
| Title | 1955-11-26-11 |
| OCR text | ia va^' sitä suurena ]Qi ikoisena urhocii tärkeäksi henkilö Jahti tuo suu,' "vänä kun veH Ikosta ja kuul^ Jakki, eikö se jo ^ ^'äiiän. Istu Vatsa t j L kääntyvän m Kädet vapis ainakaan tunnj )elkoa. in trokin kotipii 'Kvvä ajuri. , ana hän toi en wn alas metsaJ lyvin pitkä aikai 'likin, sillä 0 liian vanha teij keskimäärin sanj sta kahteenhi^ ^at he tehtävään eivät enää oij a, kuten Fred. ymmenen ja vi tu kuin rauta. 01 alas h}Tin it kuormassa luii dittiin hänen a\ ksissä tiellä ja ajurin tilan. J i Fredin nimeä a — mutta tro! nen ääni: tä ole. Katto 1 hiukan." en ajurien ihai! ttä hänestä ei m nlaista kuin Fri [un toista vuot ensimmäinen alkoi luisua i i niin, että tn — pyöri jyrkä^ hyppäämään \ itenkään käpjJ oivat toisesta • :a, jossa ajuri f i n se p}'öri ai f i , etta ajurista ii; mutta kun tr(|| ri trokisia, sei ittään apuun itten kaatui ni umis, kun hä liraalassa joa :ui ruumiillise L,it3 järki oli sekaisin. . j=ikki kuunteli näennäisesti rauhalli-mutta kun h än meni nukkumaan l"^ unta tullut. Vatsahaavat aiheutti- 1 . • innoittavan tunteen, ikäänkuin kou- L-t oli?ivat hapuilleet hänen sisuksia, r^niulla hän ilmoitti lähtevänsä pois iivöstä. '•Xoh?" sanoi Fred, joka silloinkin oli samalla työnKialla, *'vai sai ensim- I Lainen säikähdys sinut livistämään?" Suo pilkkasanat loukkasivat hirveäs-i ti Fred oli karkea puheissaan, mutta Liikannut h ä n ei ketään. Jakki puri I huuhaan. Hän lähti kotia, 'mutta kuukauden liiuluttua tuli takaisin samaan työhön. Fred nyökkäsi päätään ja myhähteli i i ^ e n . Sanoikin sitten yihdqin: •yvt voisit jo kuitata lopullisesti^ häkki' Se ensimmäinen säikähdys on pidettävä kurissa-, ettei paniikki pääse inieltä ^valtamaan. Sinä olet sen jo ! tehnyt.'" ^\jellaan nyt", sanoi Jakki. ' ' • . ' I. Viikon kmlumisim nikkelikylästä KIRJ. SUDBLTRYN F i L I K KA Vuotta kaksikymmentä nyt Uekki tämä täyttää. Varmaankin sen juhla-asu komealta näyttää. Hyvin on se selvinnyt kun ikään täyteen ehti, ollut aina miellyttävä, Haitien ja rehti. Huntiareista monet vielä pukkiansa kaahaa, hikipäisnä pyssyjänsä kainaloissaan raahaa. Lunta kun nyt saatthin ja järvet käyvät jäähän, muutahan ei tarvita kuin rientää jäi kein päähän. Sieltä varmaan tapaatte seit jahtaamanne raukan, vaikka öisiin ottanut se kuinka pitkän laukan. "Muistatkos" se haalillamme oli perjantaina, katsellessa sitä eivät surut ketään paina: Neljäntenä jctjdukimta konsertti on suuri, _ itsenäisyyspäivä Suomen silloin ompi juuri. Sudbury TDBURY Hän pakoitti itsensä voittamaan pelon. Kenenkään ei sopisi sanoa, että hän pelkää, kukaan ei sitä saa tietää. Kuitenkin Fred sanoi eräänä iltana, noin vain jutun lisäksi: •lämä meidän ammatti kiusaa hermoja aika lailla, .\lituinen jännitys, alituinen pelko . . Yksi nuorista ajureista naurahti, että '•Mitä sinä tiedät pelosta, Fred?' " K a i k k i me pelkäämme. Jos emme \-mmärtäisi pelätä olisimme liian tyhmiä ajamaan." Fred katseli heitä* ja Jakista tuntui, että juuri hänelle oli tarkoitettu seuraavat sanat: -'Meidän tuleekin pelätä, mutta meidän tulee myös kyetä kontrolloimaan pelkomme. . ^f'^ t"»tee, että .sitä ei k>-kene tekemääil, silloin On lähdettävä." Jakki jatkoi ajamista. Jä seuraavana vuonna hän meni naimisiin. Heillä oli pieni uusi koti kaupungin laidassa, jotka maksoivat kuukausittain. Heillä oli auto, jota myös maksoivat kuukausittain. Heillä oli vuoden A-anha poika ja toinen lapsi syntyisi jonkun kuukauden kuluttua. Heidän kodistaan puuttui paljon kalustoa ja pienempiä välttämättömyyksiäkin. Työttömyydestä puhuttiin. Sitä i l meni siellä täällä yli Canadan ja lukumäärä oli nousussa. Nyt jos koskaan tulee pitää kimni työstäV^- Uudella työmaalla voi olla liian monta ennen häntä. Sittenkin . . . Kuu oli noussut ja nyt sen valo lankesi Makon tyhjälle vuoteelle. Jakki tuijotti siihen ja muisti miten eräänä päivänä, kun Mikko meni \-lös metsään hänen trokissaan, kirosi hän kauhuissaan syvj^yksiä joiden reunoja tie kiemurteli, ja nähdessään toisen trokin ylempänä vuoren rinteellä 'hän sanoi hiljaa: '"kuin kärpänen seinälläl" Äkkiä Jakki vetäisi syvän henkäyksen ja nousi istumaan. '"Vieläkö Elikkoa ajattelet?" kys}^ Fred hiljaa nurkkapunkastaan, kohottautuen sytyttämään tupakan. ''Ajattelin yhtä ja toista, mutta 'Mikko ajatukseni aiheutti. Ja vaikka äsken ajatukseni olivat hajanaisia, nyt ne c^vat eheät ja Mikko senkin aiheutti." Jakki hapuili pöydältään tupakkaansa — ''näen nyt selvästi pojat, että jo huomen aamuna lähden tältä työmaalta etsimään jotakin uutta työtä." V i l i k i n nousi tupakoimaan. "Oli se 'ilkeä rusahdus", hän mutisi. "Kuulen sen aina vaan", hän kirosi hiljaa. He polttelivat äänettöminä pitkän aikaa. Jakki tunsi, että Fred j-mmärsi täydellisestji vaikka ei mitään sanonut. V i l i oli nuori ja vasta ensimmäistä ONNITTELUMME 20. VUOTIAALLE KAUNOKIRJALLISELLE LIEKILLE Esko Rauhala, Charles Jacobson ja Oliver Laine Creighton tien ja maantie 17 kulm. Waters-kunta vuotta ajurina. Hän >-mmär!äi5i myöhemmin. Fred katsoi kelloonsa: - f u s i päivä on alkanut, pojat", hän sanoi. He asettautuivat takaisin levolle ja kääntyivät seinään päin. Kuun valo jäi hetkeksi leikittelemään Mikon punkan vUe. L E V L N G R . A B I X METRO Marraskuun 15 pnä vihittiin tarkoi-tukseensii Leningradin m:{analaint^ rautatie, jossa on kahdeksan asemaa. Heti vihk"m:>en jälkeen avattiin säännöllinen liikenne. YIHKT\'ESI JA R.VI1.\ Anconassa asetettiin äskettäin kaksi poikaa sxytteeseen siitä,. että he kulkivat kadulla ja ruiskuttivat maksusta ''vihkivettä" ihmisten päälle. Pojat sii-noivat tarvinneensa uuden jalkapallon ja siksi järjestivät tämän uskonnollisen touhun ja pukeutuivat papeiksi. H.i^IRITSIVAT I X TA Colytonissa, Kngl«n"issa, tekivät asukkaat valituksen joss;^ sanottiin, että katujen puhdistajat^ jotka' aloittavat työnsä kello 5 aamulla, häiritsevät aamu- unta. Valituksessa esitettiin, että puhdistustyöt aloitettaisiin myöhemmin. Valitus hylättiin, mutta jätevau-nut varustettiin kumipyörillä. Sipuli on ravitsevin kasvi. Kaikkea voi kyulla ja lukea, mut- • * et ei uskoa;. O N N I T T E L U M M E •11 NOPEA PAL¥ELIXS RADION AVULLA PUH. OS. 4-4277 E L G I N ST. N . SUDBURY KÄÄNTYKÄÄ PUOLEEMME... Rakennuskysymyksissä ja erikoisestikin rakennustarvikkeiden ostossa . . . Monivuotinen kokemuksemme rakennus alalla voi olla suuresta avusta teille W1LBERT HAKAL.^, SUOMALAINEN MYYJÄMME MIELELLÄÄN PALVELEE TEITÄ © VÄI.ITTÄJÄT JA URAKOITSIJAT ® 68 Lorne St. S. Puh. OS. 4-4291 Sudbury Pohjoisen suurimmalta valmiiksi sekoitun petonld-valmistusliikkeeltä INDUSTRIES LIMITED Puh. OS. 5-5675 140 Dougias St. W. Sudbury •op' •im. Lauanlaina, marraskuun 26 päivänä* 1955 C i ' - it Sivu U |
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-11-26-11
