Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 1, 1949

              Alkoholistefa ja marfin-
'••Tie helvettiin on kivetty hvvillä paä-töivsillä'Vsarioi
ystävamni^Robert Ai
Repo, joka koko sodan ajan palveli sa­massa
komppaniassa kuin mekin ja jon­ka
sattumalta tap^im^ie 'Monopoliliike
keen A I oikeuksilla varustetussa ravin­tolassa.
Kun anelimme edeliätnainitun
olevan vain jonkinlaisen alkulauseen ja
että häneltä olisi tulossa tarinaa enem­mänkin,
työnsimme "tarinavetta" sisäl­tävän
maljamme häntä kohti. Suuri oli
ihmetyksemme, kun hän ei siihen lain­kaan
koskenut, vaikka ei häir aikaisem­min
suinkaan ole lasia halveksinut, pi-kemmin
voisimme sanoa päinvastoin.
Mitä kummaa oli siis nyt tapahtunut?
•Terveisiä Pengergadulta", sanoi Re­po,
joka arvasi ajatuksemme.
"Pengerkadulta?" Pengerkadulla on
eräiden henkilöiden kielenkäytössä kol­mekin
merkitystä. Ensiksi siellä on nel-
'^j jäs poliisiasema, toiseksi poliisin huolto­ja/
osasto, joka hoitelee sekä pinnareita, ir-
- tolaisia että alkoholisteja ja kolmanneksi
•/Helsingin kaupungin sielullisesti sairai-
' den vastaahotto-äSema:, "joka viimeksi-
,"mainittu muuten Siviimerinen sanoeh on
f^ainoa laatuaan koko pohjoismaissa. Niin,
\ja onhan Pengerkadulla vielä, oikein
Jtarkkäan tutkien, neljäskin merkitys,
m
m
Siun sinne samaan taloon kootaan koko
aupungin kulkukoirat. "Olitko siis
i t^u tkassa ? Siinä tapauksessa sinulla on
ietysti krapula ja pienen 'tärskäyksen'
itäisi auttaa asiaa?"
Repo pudisti tarmokkaasti päätään,
a sitten hiin aloitti tuon tarinansa, jo­ka
ei ma|vsanut meille mitään.
"Katsohan'', sanoi Robert ja tilasi
ielenosoituksellisesti pelkkää sitruuna-soodaa,
"katsohan, kuten jo sanoin, on
tie helvettiih kivetty hyvillä päätöksil­lä.
Kuinkahan monta kertaa olenkaan
päättänyt, että en enää nauti Alkon
tuotteita enemmän kuin muitakaan tink-tuureita,
mutta aina olen kuitenkin nii­den
pariin sortunut sekä sen jälkeen, seu­raavana
päivänä, parantamaan kohme­loa
jälleen saman lääkkeen avulla. Kun
tämä alkoi muodostua krooniilliseksi,
aloin itsekin^ihmetellä, niitä minun olisi
oikein tehtävä. 'Eräältä hyvältä kave­rilta
kuulin, että hänen veljensä olisi
tullut raittiiksi jonkinlaisessa kuurissa,
fjjoka kesti parisen viikkoa sairaalassa ja
1 maksoi 14,500 markkaa, mutta kun mi-
.^millaj enemmän kuin muillakaan juo­poilla
ei ollut noin suuria summia tas­kussani,
järjestyi asia loppujen lopuksi
heilumuoto. Todistukseksi siitä mainit-ta
koon, että Jaakoppikin paini yliluon­nollisia
voimia kysyvän painiottelun
erään enkelin kanssa silloin, kun vielä
i enkeleitä oli. .
Kävelykilpailujakin järjestetään. Kä-
•^A velykilpailijat tunnetaan siitä, että he
' t puolittain juoksevat ollessaan tarkkaili-
^ joiden näk3'vissä ja juoksevat, kun heitä
ei tarkkailla. •
Korkeushypyn maailmanmestari ei ole
vieläkään tullut noutamaan palkintoaan.
Ehkäpä hän on tehnyt j<issakin edullisen
sitoumuksen valmentajana.
\ Jousella-ampumisen maailmanmestari
|on tietenkin Amor. Sillä on hyvin kiu-
|sallinen ,tapa saada täysosumia, jotka
jälkeenpäin havaitaan väärinilmoitetuik-
51.
^ Purjehdusurheilua harrastavat rikkaat
Ihmiset. Sen harjoittamista varten on
leiliä meri, mikä olisi kiireesti sosiali­soitava.
'Myös tavalliset kansalaiset
larjoittavat purjehtimista* vaihtelevalla ,
lenestyksellä.. Tarkoitamme lähinnä
do 24: n jälkeen tapahtuvaa purjehdusta
p t i in kokouksesta. Silloin on parasta,
Ittei käytä kaikkia purjeita. Keu^apur-eli
kaulaliina riittää, ettei.vilM
^ PERTTmi.
siten, että pääsin Pengerkadun vastaan­ottoasemalle
lepäämään, kuten termi
kuuluu. Eikä maistu^ muu kuin
sitriiunasooda;
Se alkoi viime viikon peij^taiha.
Saatuani tietää pääseväni Pengerkadul­le,
ajoin sirine="oikeih autolla, mui
riilä huomasin, ettei olisi tarvinnut pi­tää
noin tulenpalavaa kiirettä. "Olet­teko
ollut kylvyssä?" sairaanhoitajatar
tiedusteli jä minä puolestani vastasin
kieltävästi ja ,ehdotin, että pistäytyisin
läheisessä saunassa, johon suostuttiin
sillä elfdolla, että palaisin takaisin en­nen
kello 20. Saunamatkäfia en tieten­kään
malttanut olla poikkeamatta ryy­pylle
tähän samaan ravintolaan. "Nei­ti,
saanko ne kaksi viimeistä katajan­marjaa",
tilasin iloisesti, mutta tarjoi-
,lijatar ei ilmeisesti ymmärtänyt tarkoi­tustani.
Mistäpä hän olisi arvannut­kaan
minun kävelevän suoraan Penger­kadun
alkoholistikuurille.
•Riisuessani vaatteitani kylpyhuonees­sa
ja vaihtaessani Jie sairaalan valkei­siin
varusteisiin soi ovikello: • Muudan
alakerran ppliisimiehistä saapui ilmoit-^
lamaan, että. "nyt se peijakas" — joku
putkassa oleva nimittäin — "han­kaa
poikki ranteitaan" ja hoitajattarelle
tuli kiire lähteä apuun; iHänen palat­tuaan
kiipesimme alakerran A-osastostä
jyrkkiä, rautaisia kierreportaita pitkin
yläkerran B.-osastoon, johon minut si­joitettiin
erääseen kolmen hengen huo--
neeseen valkeiden lakanoiden väliin.
Sain unilääkettä ja nukahdin melkein
heti. Myöhemmin kuulin, että alaker­rassa
olivat kaikkein rauhattomimmat
potilaat, kun taas minut oli sijoitettu
korkeampaan, toisin sanoen' rauhallis-'^
ten luokkaan.
Aikaisen herätyksen jälkeen aamulla,
kun oli peseydytty ja nautittu teetä,.oli
hyvää, aikaa pakista vierustovereiden
kanssa. -Kummankin oleskeluun oli syy
sama: alkoholi. Vaserrimanplioleinen
tuntui humalapäissään olevan riidanha­luinen
luonne —- hänet olivat poliisit
tuoneet J9stakin,kauempaa ja hän pel­käsi
joutuvansa vaarallisena alkoholis­tina
joko lääninvankilaan tai johonkin
hoitolaitokseen. Oikeanpuoleinen johta­ja
ei taas muistanut saapumisestaan mi­tään,
mutta hän muisteli kuitenkin ol­leensa
aluksi rauhaton sekä nähneensä
pikkupiruja, joiden ansiosta hänet oli
siirrettävä yläkerroksesta takaisin ala­kerrokseen
parin päivän ajaksi.
"Hyvää päivää", sanoi valkotakkinen
tohtori Jokivartio, joka kierroksellaan
oli saapunut huoneeseemme ja ystäväl­lisesti
kätteli erikseen jokaista potilas­ta.
"Miltä tuntuu? Eipähän sitten
muuta kuin aloitetaan • se insuliinihoito
aivan heti."
Viimeksimainittu oli tarkoitettu mi­nulle.
Ruiskun neula,työnnettiin hauis:^
lihakseen, johon sain neljä viivaa mai­nittua
lääkettä. Vaikutukset tuntuivat
noin tunnin kuluttua. Aloin hikoilla
kuin 'kuumassa löylyssä saunan lauteil­la.
Vesi tippui sekä otsasta, nenästä et­tä
sormenpäistä ja tuntui siltä, että lat­tia
alkaisi lainehtia, ennenkuin olisin
hikoillut loppuun. Parin tunnin kulut­tua
sain kuitenkin sokerivettä, joka lo­petti
äkkiä insuliinin vaikutijksen ja pa­lautti
minut ennalleen. Kävini suihkus­sa
ja sain kuivat vaatteet.
Sama toistui kaksi kertaa-kaikk|na
seuraavina päivinä — iiviivojen'" luku-
«läärää vain,asteettain lisättiin kahdek­saan
ja sitten jälleen vähennettiin^ En­sin
ruiske, sitten hikoilu ja parin tunnin
paasto^ekä myöhemmin kuivat vaatteet.
— 'Nälkä? Tiedätkö, mitä on nälkä?
Et luonnollisesti, kun et ole saanut nah­kaasi
insuliinia. Vaikka annokset oli­vatkin
kohtalaisia, ruoka hyvää ja *sant-
Nätnä ovat todelliset kammkset ja ne kiiho Calgaryn Stampeders-joukkueen
pakokauhuun,Ottawan Rough,Riders-joukkueen yli, sanovat W. S. H eron ja Jean
Courtmri^ht, jotka tömähtivät" Torontoon lännen ilakoivan huutojoukön inukana
osallistuakseen idän ja lännen väliseen-klassilliseen ja^apallö-otteluun. Asema-huoneella
ke järjestivät tullessaan valtavan suuren /'square"-tanssin. Calgaryn
Stampeders-joukkue voitti tämän kilpailun ja järjesti hyvin värikkään juhlanäy­töksen
Toronton kaupungin kaduilla.
sata' sai niin paljon k^uin ilkesi, tuntui
kuitenkin aina illalla siltä, etta parem­man
puutteessa voisi syödä vaikkapa
pieniä tiiliskiviä. No,, olihan kuitenkin
hyviä tuttavia, jotka kävivät katsomassa
ja jotka eivät ymmärtäneet tuoda ai­noastaan
tupakkaa, vaan myöskin ruo­kaa.
Ku\i oikealla jpuolella oleva johtaja
lähti kolmen päivän kuluttua jonnekin
maalle lepäämään, sain omin silmin to­deta,
että alkoholipirua pahempiakin
kummituksia on tässä maailrnassa to­della
olemassa. Hänen vuoteensa sai
muuan kalpea, laiha nuorukainen, joka
peittelemättä kertoi olevansa morfinisti
ja saapuneensa vastaantottoasemalle it­se
hakemaan apua tuohon sietämättö­mään
ja hyvin vaikeasti parannettavissa
oletkaan tautiinsa. Alkoholismi on sii­hen
verrattuna hänen mielestään vain
lastenleikkiä, mutta hoitotapa sama: in­suliini."^
Miten ovat kokaini-, heroini-ja mor-
. fiinivillitykset,'nuo Keski^Euroo^an suu­rissa
metropoleissa jo kauan sitten tun­netut
vitsaukset saapuneet Suomeen, sii­tä
seikasta keskustelimme usein ilta­myöhään
saakka n^ioren miehen kään­telehtiessä
levottomana vuoteellaan. —
Ehkäpä voimme sälyttää tämänkin S3rn-nin
tuon suuren syntipukin, nimittäin
sodan tilille. Melkein jokaisessa l^äke-laatikossa
oli heröinia, jota "pojat" op­pivat
ensin maistamaan ja sitten haista­maan.
Sotasairaaloiden vaikeissa leik­kauksissa
oli potilaille, heidän tuskiensa
lieventämiseksi anpettaya: morfiinia, jo­hon
he tottuivat. Mbrfiinikrapula vaa­tii
parantuakseen samaa lääkettä ja niin^
on morfinistiemme kaarti saanut alkun­sa.
; * jTr""'
'Huonetoverimme oli kuitenTcin aloit-_
taTiut hieman toisin. Hän kertoi, kuin-^
ka oli ryhtynyt käyttämään tuota huu­mausainetta
ensin lääkkeenä, mutta
myöhemmin nautintoaineena, j o n ka
puuttuessa työstä ei tullut mitään: " K a l ­pea
Kamala" tai joku muu hänen lu­kuisista
liilcetovereistaan toi kertojal­lemme
päivittäin " l ä ^ e t t ä " hänen työ­paikkaansa.
Mentiin käymälään, an­nettiin
pistos käsivarteen tai suoraan
suoneen, jossa: se nopeammin vaikutti,
ja työ sujui jälleen "loistavasti". Mut­ta
morfiini vaati lisää morfiinia (aivan-kuin
alkoholi vaatii lisää alkoholia)v ja
annosten suuruus kohosi päivä päivältä.
Työpalkka ei riittänyt edes tuohon hu^
viin, joten rahaa oli saatava kokoon
muulla tavoin — niin, oikeastaan työn­teko
ei "kannattanut" lainkaan. Kan­natti
vain nauttia huumausainetta 50,
120, ehkäpä 200:lun "viivaa'' päivässä.
Miten kalliiksi tuollainen "huvi" jo
yksin taloudellisestikin muodostuu, sen
saatamme käsittää, kun kuulemme " K a l ^
pean Kamalan" työn jatkajien myyvän
sitä salakaupassa nykyään .10' markalla
viiva. Entä i mistä ainetta saa ostaa?
"Sieltähän sitä kavereilta, ravintola Ca­sablancan
nurkilta", kuuluu vastaus.
"Neste on melkein poikkeuksetta kotoi­sin
apteekista. Olettakaamme, että jäl-leenmyyjäj
jolca melkein aina itsekin,
käyttää morfiinia, ostaa, sitäi 500mar­kalla
50 grammaa eli SÖO viivaa. Hän
voi itse käyttää 10 grammaa eli < 100 vii­vaa
ja myydä loput 400 viivaa. 4j000
markalla, joten tulosta, 3,500 markkaa
ja ilmaista huumausta netto ei voida pi­tää
ekonomisesti huonona. Jakelu ta­pahtuu
jossakin läheisessä porraskäytä­vässä
— jokaisella myyjällä on ruisku
taskussaan, sillä eihän tuota kallisarvois­ta
ainetta voitaisi muuten mitatakaan."
Yö kuluu Pengerkadulla ja kesäaamu
alkaa jo sarastaa. Morfiinin uhri heitte­lehtii,
vuoteellaan ja lähtee kerjäämään
yöhoitajättarelta edes muutamaa "vii­vaa"
tuskiensa» lieventämiseksi. > Josta­kin
alakerrasta kuuluu jyskytystä ja nai-
SOT^ovaäänistä laulua — hänenl reper­toaariinsa
mahtuvat muuten seka "Py­hä
yaJa", '"Kansainvälinen'' että "iCesä- .
illan valssi". Kahlehditut kulkukoirat
haukkuvat pihalla. Poliisiauto jyräh­tää
käyntiin. Tuollaisiin ääniin ovat lä­hiseudun
asukk^t jo tottimeet, joten
niissä ei ole heille mitään^ uutta. Pen­gerkatu
5:n talon seinät ovat nähneet
monenlaisia ihmiskohtaloita.
LAUANTADsA, TAMMIKUUN r PÄIVÄNÄ 1949 SIVU 9