1942-02-21-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2
LAUANTAINA, H E L M I K U U N 21 PÄIVÄNÄ
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
I|egister0d at the Post Office Dept^
pttava. as seoond class matter.
TOaushlnnat:
1 vk. »2.00
6 kk. . 110
8 kk. -CO
Yhdysvaltoihin:
1 vk. $2.50
0 Iclc ^
Suomeen ja muualle ulkomaille:
1 vk S3.00
6 kk. 1.65
Irtonumerot*^ senttiä
Liekki Ilmestyy jokaisen vUkon lau-
«jQtaina 12-sivuisena» sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kalkilta aloU*
«a. •.
Asiamiehille myönnetään 20 prosen*
Un palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä Jo tft>
Bftän.
ILMOITUSHINNAT: Kirjeenvaihto-
Ilmoitukset $1J)0 kerta. Aviolu-toon
menneille onnentoivotukset 40c palsta-
Tuuma. Nimenmuuttoihnoitukset 50c
kertt $1.00 kolme kertaa. Syntymä-
Umoifkset $1.00 kerta, $2J00 kolme kertaa.
iT^olemanilmoitukset $2.00 kerta,
-&0c lisäto«ksu kiitoslauseelta tai muisto-värsyltä.
Halutaan tietää- Ja osoiteil"
moitu';set ^Oc palstatuuxna. — lllapels-ilmoittajie>^
on vaadittaessa lähetettävä
ilmoitiismatsu etukäteen.
Yleiset ilmoitushinnat 40c palstatuu*
ma. Ilmoitus, Joka julia|stiiriM:& zt&ljä'^^
kertaa .samanlaisasa. ' 3 ^ - palstatuusacaT
Alin ilmoitushinta 4ec> päistatuuma.
.fcerta-^Hmöittaessa.
Erikoi^sta ilmoitushinnoista voi tiedustella
tämän Jäuien kimttorlsta:
Kustantaja: Vapeiua Pulaäsiäns-Co.
Ltd.
Toimittaja A. Päiviö.
Toimitusneuvosto. J. Jänis, Rauht'
Mäki, 9nja Abo, % Sukä^ Estei
Kaustinen* Aili Malm. Mare:ii; Laak»^
Yrjö Saivo ja Jalmar Eaari. ^
Liekkiin aUolUi ictrjoltukaet '^osol*
«attava:
Rirj. M A R K TWAIN.
r.O. Box e» «temry; Oat
Toimitiiksen Hulinasta
.V;7n ikävää, niin sekavaa, niin tukalaa
kitin nykyisten päiviemme yleinen
elanmdntuntu lieneekin, an silläkin
emat hyvät puolensa. Se avaa
suppeiksi puristuneita silmiä erottelemaan
suuret asiat pienistä ja karkaisee
veltompaakin ihmistä tarpeen
tullen kestämään mitä tahansa. Ei
pii/^ taliansa miten tahansay vaan
niitä takansa sen puolesta minkä oikeana
. pitää^ Sen puolesta on heikompikin
valmis uhraamaan ja iske-niäUn
— vaikka sukkatikulla. Niin
että kun jälleen jos/^us normaaliseen
raubanclämään tulen::ney tämä katkeruuden
parkkiama tarnionperintö
luultavasti kantaa hyviä hedelmiä.
Tämän kaiken keskellä tämä meidän
Uetkimme saa rykyään purjehtia
myptätuultq. Myötätuulta — se
tunUfisi olevan melkcitt liikaa sanot-ttf,
mutta totta se on ai9iqkin kirjoituksiin
^ kynäilijäystäviin nähden.
Juuri saapui aiemmin luvattu Ester
Kaustisen pitkä kertomus "Taistelu
onnesta'', jonka julkaisemisen a-lamme
muutamien viikkojen perästä.
Edelleen saapui Uddin haastamilta
kynätovercilta, Vikki K:lia ''jostakin
pohjoisen Pfrukoilta" ja Sepän pojalta
Sqif^nlasta, hyvät haasteen vas-titpc$
(mutta ei kummaltakaan uusia
haasteitay mikä olisi edellyttänyt tämän
hyvän virran jatkoa ja laajentumista
heidänkin ystävällisellä sysäyksellään).
Lauralta myöskin saapui
taas hänelle ominaisia hauskoja paloja,
puhumattakaan Sirpa-serkusta, joka
ei puhu väsymisestä mitään.
Tämä kaikki vn kiitofcseJla mainittava
sekä toimituksen että lukijain
iloksi. ÄlkdimkS tässä kevään korvassa
vauhtT pysähly^kS, vaan ntjtistam-me
aina myöskin sitv — ktvävaras-ioo:'—
Af^:
Olemme kaksi viimeksi kulunutta
kuukautta paljon vaivanneet päätämme
Pyhän maan toivioretkemme
erään puolen vuoksi. Tarkoitan kulkuneuvoja.
Tiesimme varsin h3rvin,
että Palestiina oli maa, jonka mat-kailijaliike
ei ollut kovinkaan suuri,
ja jokainen, jonka tapasimme ja joka
tiesi jptaio, vakuutti ei puolenkaan _
meistä saavan dragomaaneja eikä ratsuja.
Konstantinopolissa aloimme
joka mies lähetellä sähkösanomia A-merikän
konsuleille Aleksandriaan ja
Beirutiin, ilmoittaen tarvitsevamme
dragomaaneja ja juhtia. Olimme ai-
\ ^ n epätoivoissamme — olisimme
tyytyneet hevosiin, aaseihin, kame-leopardeihin,
kenguruihin — mihin
tahansa. Smyrnasta lähetettiin taas
safc&ösanomia samasta asiasta. Ja
pahinta peiätep tilasimme^ sähkösanomalla
paljon paikkoja Damaskon pos-ti\'
aunussa ja hevosia BaalbHciff raunioille.
Syyriassa ja Egyptissä fevisi huhu,
kuten odottaa saattoikin, että "Amerikan
maakunnan" koko väestö (turkkilaiset
pitävät meitä vähäpätöisenä
pikku maakuntana jossain . harvoin
käydyssä maailmannurkassa) oli tu-
Jossa Pyhpn-maahan — ja kun siis
eilen saavuimme Beirutiin, oli koko
kaupiraki täynnään dragomaaneja ja
heidän varustuksiaan. Olimme kaikki
aikoneet matkustaa postivaunussa
Damaskoon ja matkalta poiketa
Baalbekiin — me kun aioimme palata
laivaan, lähteä sitten Karmelin
vuorelle ja sieltä pyhille paikoille.
Mutta kun oma kahdeksanmiehinen
yksityinen seuramme huomasi mahdolliseksi
ja kaikin puolin sopivaksi
lähteä "pitkälle tripille", niin otimme
sen ohjelmaksemme. Emme ole koskaan
ennen tuottaneet millekään
konsulillemme suurta vaivaa, mutta
Beirutin konsulillemme olemme
olleet kamalana rasituksena. Mainitsen
tämän sen vuoksi, etten voi olla
ihailematta hänen kärsivällisyyttään,
ahkeruuttaan ja avuliaisuuttaan.
Ja mainitsen sen senkin vutik-si,
etteivät mielestämme kaikki laivamme
matkustajat antaneet hänen
oivasta avustaan niin suurta tunnustusta
kuin hän ansaitsi.
\Vell, sitten me valitsimme kah-
LAULU LIEKILLE
Eikä tämä nyt ole oikeastaan mikään
laulu, onpahan vain pieni ylistysvirsi
uudelle ystävälleni Liekille,
jonka äskettäin sain.
Oikeastaan Liekkiähän vie olemme
kaivanneetkin, me kitchen-canaryt
täällä Connecticutin Hartjordissa,
lauleUessamme vankeina, kun emme
saa paljonkaan vapautta. Mitäs muuta
me sitten tarvitseisimmc kuin hyvää
lukemista, ja sitä me löydämme
parhaiten omista lehdistämme.
Kerrankin tuli tehdyksi hyvä työ
— tlatuksi Liekki. .\nn pian siihen
tutustuin ja ikävä haihtui kuin tuhka
tuuleen.
Kevättä ja kesälomaa odottaen tervehdän
Liekin lukijoita sekä kiitän
hyxustä kirjoituksista Liekkiä.
JE^^^NY AATOS.
deksanmiehisestä joukkiostamme kolme
hoitamaan kaikki retken käytän-nplliset
vahnistelut. Meillä muilla
ei ollut muuta tehtävää kuin katsella
Beirutin kaunista kaupunkia ja sen
kirkkaita uusia taloja, jotka katselivat
merelle verkalleen kallistuvalta
rinteeltä tiheiden, koko ylänkömaan
verhoa vain pensasaarnioitten keskeltä.
Ja myös Libanonin vuoria, jotka
ympäröivät sitä. Ja vielä uida läpinäkyvässä
sinisessä vedessä, joka aaltoina
vyöryi laivamme ympäri (emme
tienneet, että siellä oli haikaloja).
Meidän täytyi sitäpaitsi kulkea kaupungin
kautta edestakaisin ja katsella
pukuja. Ne ovat maalaukselliset
ja haaveelliset, mutta eivät yhtä
vaihtelevaisia kuin Konstantinopolissa
ja SmyTTjässa. "Beirutin naiset saavat
miekkosen aivan tuskastumaan.
Molemmissa ensiksi mainituissa kaupungeissa
kauniäla- sukupuolella on
ohut harso, jonka läpi näkee (ja usein
he näyttelevät nilklvoja^nkin), mutta
Beirutissa he peittävät kasvonsa kokonaan
tummilla tai mustilla harsoilla,
niin että näyttävät muumioilta,
mutta sen „ sijaan paljastavat rintansa
yleisön nähtäviksi. Eräs nuori
herrasmies (luulen, että hän oli kreikkalainen)
tarjoutui näyttämään meiK
le kaupungin — se muka tuottaisi
hänelle suurta huvia, hän kun opiskeli
englantia ja mielellään harjoitteli.
Mutta kun olimme Uiertokatse-lumme
päättäneet, pyysi hän palkkaa
— sanoi toivovansa, että herrat
antaisivat hänelle muutaman piaste-rin
(piaster noin viisi senttiä) vaivoistaan.
Ja me annoimme. Konsuli
hämmästyi tämän kuullessaan ja
sanoi tuntevansa miehen perheen
sangen hyvin ja että se oli. vanha ja
erittäin suuressa arvossa pidetty suku,
jonka omaisuus arvosteltiin sa-daksiviideksikymmeneksi
tuhanneksi
dollariksi! Moni samanlaisissa o-loissa
elävä olisi varmaan hävennyt.
Määrätyllä ajalla bisnessikomite-amme
ilmetyi ja sanoi, että kaikki oli
valmiina — että meidän piti tänään
lähteä matkaan hevosinemme, kuor^
majuhtinemme ja telttoinemme ja
matkustaa Baalbekiin, Dama^oon^
Tiberiaan merelle ja sitten etelää kohti
Jaakobin unen ja muitten raamatullisten
paikkain ohi Jerusalemiin —
ja sieltä luultavasti Punaiselle merelle,
taikka mahdollisesti ei — ja sitten
palata merelle ja yhdyttää laiva Jo-pessa
kolmen tai neljän viikon
kuluttua. Ehdot viisi kult^dollaria
mieheen päivältä, dragomaanin hankittava
kaikki. Väitettiin, että saisimme
asua mukavasti kuin hotellissa.
Olin joskus lukenut jotain tuon
tapaista, enkä tahtonut saattaa arvostelukykyäni
häpeään uskomalla siitä
sanaakaan. En kuitenkaan virkkanut
mitään, vaan pistin laukkuuni lakanan
ja saalin vuodetarpeiksi, piippuja
ja tupakkaa, pari kolme villapaitaa,
salkun, matkaoppaan ja piplian. Otin
vielä matkaan pyyhinliinan ja saipr
puapalan herättääkseni arabialaisten
kunnioitusta — jotta minua luulisivat
Varokaa!
Älkää lupttako silmiin, ne saattavat
pettää. Viattoman ja viiiaan
katseen taakse voi kätkeytyä vaikka
mitä. Myvä, kaunis katse peittää DOU
muihinsa kieron luonteen, jopa mustan
rikollisenkin — sen tiedän omasta
kokemuksesta. Miehet laittoivat ansoja
ja koukkuja suojattini poluille
uhkaillen k u oi emantuomiollakin
mutta minä siirsin ansat syrjään, lau.
koen ne, ettei ystäväni niihin erehtyi},
si.,. Siitä kiitokseksi sain kiitollisen
katseen kirkkaista silmistä, joiden il.
me vakuutti ikuista ystävyyttä }a us-kollisuutta
— ja kuitenkin ne silmät
pettivät minut.
Minulla on hoidokkeja, pieniä vai.
keitä kaniinin poikasia: Ne ovat mm
suloisen herttaisia pitkine korvineen
ja punaisine silmineen, että aivan
huomaaptattani vierähtää joutoliet.
keni niiden joukossa, niitä ruokkien ja
ihaillen.
Eilen aamulla, mennessäni tavan-mukaiselie
aamutervehdykselle kanii-nikoppiini
oli siellä yksi pienokainen
kuolleena lattioita ja toiset olivat pe-loissaan
suUqutuneet yhteen nurkkaani
Tittkhi f i/Untista etsien rikollisen
soTvienjälkiä' ja pääsin sehilk
syytlisestäi Se oli se kaunis kot seinen
ja viattomaksi tekeytynyt ystäväni
— roltä, eikä \iäin yksi, vaan usempia
i Niin monesti kuin olin ne pälkä-
Hastä pelastemut ja nyt ne kehtasivat
pettää minut — tuUä huvikseen metsästämään
hoidokkejani. Niin juuri,
huvikseen, stUä ruuan pinttetta ei
niillä ole vielä ollut, sen takaan.
Kun minua noin törkeästi petettiin,
en minäkään enää välitä vanhasta
turmuslause'estani, että "pienille ei
saa olla paha"i Etsin miesten rakentamat
ansat ja viritin ne pettureitlem
poluille ja nyt sydämestäni toivon,
että ne kaikki ilkityöntekijät löytäisivät
mitä kiireimmin matkapassit m-nalaan.
Nyt sen kuulitte, miten kauniit silmät
saattavat olla petolliset. Minä
en tästä lähtien luata silmiin — rotan
silmiin — koskaan.
SIRP.i-SERKKl.
i
Kultaiset neuvot
Talven epäsäännöllisen lämpöiset
ilmat tuovat (vanhojen ihmisten puheiden
mukaan) mukanaan sairautta,
kulkutauteja, jotka joskus alkavat
varpaista ja joskus ylimmästä päästä.
Nyt meillä on ollut kunnia ottaa vieraaksemme
leukaluita kutittava sikotauti.
Minä tässä naureskelin varmana,
että ei kai se nyt sentään vanhaan
tervattuun kurttuiseen kaulaan uskalla
iskeä, mutta nyt ei enää naurata^
niin loukkaa korvien viereltä, että
lämpimästä hyniystä tuleekin vain
surkea irvistys. Lapset, jotka koulun
sulkemisen takia pyörivät kaiket päivät
tässä jmipärillä, katsovat ihmeissään
minun totisen harmaata naamaani.
Hätä se on ollut käsissä, mutta
on sillä sairaudella ollut hy^•ätkin
puolpnsa. Ystäviä on käynyt ympärillä
auttamassa käsin ja puh^"»
ja siinä tuskan kouristelles.-a on tullut
muistelluksi monet terveet pai;
vät, ja silloin siinä on tullut tehdyk=»
paljon huomioita, mikä on kulloinktn
jäänyt tekemättä t^^eyden 5äil>ita-miseksi
tai mitä on ter\'eyden kannalta
katsottuna tullut tehdyksi Inkaa,
N>t olen koettanut jokaisen tuttt
^
d
l
V
J
1
\
I
k
n
*
Yi
k
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 21, 1942 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1942-02-21 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki420221 |
Description
| Title | 1942-02-21-02 |
| OCR text | Sivu 2 LAUANTAINA, H E L M I K U U N 21 PÄIVÄNÄ (Canadan suomalaisten viikkolehti) I|egister0d at the Post Office Dept^ pttava. as seoond class matter. TOaushlnnat: 1 vk. »2.00 6 kk. . 110 8 kk. -CO Yhdysvaltoihin: 1 vk. $2.50 0 Iclc ^ Suomeen ja muualle ulkomaille: 1 vk S3.00 6 kk. 1.65 Irtonumerot*^ senttiä Liekki Ilmestyy jokaisen vUkon lau- «jQtaina 12-sivuisena» sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kalkilta aloU* «a. •. Asiamiehille myönnetään 20 prosen* Un palkkio. Pyytäkää asiamiesvälineitä Jo tft> Bftän. ILMOITUSHINNAT: Kirjeenvaihto- Ilmoitukset $1J)0 kerta. Aviolu-toon menneille onnentoivotukset 40c palsta- Tuuma. Nimenmuuttoihnoitukset 50c kertt $1.00 kolme kertaa. Syntymä- Umoifkset $1.00 kerta, $2J00 kolme kertaa. iT^olemanilmoitukset $2.00 kerta, -&0c lisäto«ksu kiitoslauseelta tai muisto-värsyltä. Halutaan tietää- Ja osoiteil" moitu';set ^Oc palstatuuxna. — lllapels-ilmoittajie>^ on vaadittaessa lähetettävä ilmoitiismatsu etukäteen. Yleiset ilmoitushinnat 40c palstatuu* ma. Ilmoitus, Joka julia|stiiriM:& zt&ljä'^^ kertaa .samanlaisasa. ' 3 ^ - palstatuusacaT Alin ilmoitushinta 4ec> päistatuuma. .fcerta-^Hmöittaessa. Erikoi^sta ilmoitushinnoista voi tiedustella tämän Jäuien kimttorlsta: Kustantaja: Vapeiua Pulaäsiäns-Co. Ltd. Toimittaja A. Päiviö. Toimitusneuvosto. J. Jänis, Rauht' Mäki, 9nja Abo, % Sukä^ Estei Kaustinen* Aili Malm. Mare:ii; Laak»^ Yrjö Saivo ja Jalmar Eaari. ^ Liekkiin aUolUi ictrjoltukaet '^osol* «attava: Rirj. M A R K TWAIN. r.O. Box e» «temry; Oat Toimitiiksen Hulinasta .V;7n ikävää, niin sekavaa, niin tukalaa kitin nykyisten päiviemme yleinen elanmdntuntu lieneekin, an silläkin emat hyvät puolensa. Se avaa suppeiksi puristuneita silmiä erottelemaan suuret asiat pienistä ja karkaisee veltompaakin ihmistä tarpeen tullen kestämään mitä tahansa. Ei pii/^ taliansa miten tahansay vaan niitä takansa sen puolesta minkä oikeana . pitää^ Sen puolesta on heikompikin valmis uhraamaan ja iske-niäUn — vaikka sukkatikulla. Niin että kun jälleen jos/^us normaaliseen raubanclämään tulen::ney tämä katkeruuden parkkiama tarnionperintö luultavasti kantaa hyviä hedelmiä. Tämän kaiken keskellä tämä meidän Uetkimme saa rykyään purjehtia myptätuultq. Myötätuulta — se tunUfisi olevan melkcitt liikaa sanot-ttf, mutta totta se on ai9iqkin kirjoituksiin ^ kynäilijäystäviin nähden. Juuri saapui aiemmin luvattu Ester Kaustisen pitkä kertomus "Taistelu onnesta'', jonka julkaisemisen a-lamme muutamien viikkojen perästä. Edelleen saapui Uddin haastamilta kynätovercilta, Vikki K:lia ''jostakin pohjoisen Pfrukoilta" ja Sepän pojalta Sqif^nlasta, hyvät haasteen vas-titpc$ (mutta ei kummaltakaan uusia haasteitay mikä olisi edellyttänyt tämän hyvän virran jatkoa ja laajentumista heidänkin ystävällisellä sysäyksellään). Lauralta myöskin saapui taas hänelle ominaisia hauskoja paloja, puhumattakaan Sirpa-serkusta, joka ei puhu väsymisestä mitään. Tämä kaikki vn kiitofcseJla mainittava sekä toimituksen että lukijain iloksi. ÄlkdimkS tässä kevään korvassa vauhtT pysähly^kS, vaan ntjtistam-me aina myöskin sitv — ktvävaras-ioo:'— Af^: Olemme kaksi viimeksi kulunutta kuukautta paljon vaivanneet päätämme Pyhän maan toivioretkemme erään puolen vuoksi. Tarkoitan kulkuneuvoja. Tiesimme varsin h3rvin, että Palestiina oli maa, jonka mat-kailijaliike ei ollut kovinkaan suuri, ja jokainen, jonka tapasimme ja joka tiesi jptaio, vakuutti ei puolenkaan _ meistä saavan dragomaaneja eikä ratsuja. Konstantinopolissa aloimme joka mies lähetellä sähkösanomia A-merikän konsuleille Aleksandriaan ja Beirutiin, ilmoittaen tarvitsevamme dragomaaneja ja juhtia. Olimme ai- \ ^ n epätoivoissamme — olisimme tyytyneet hevosiin, aaseihin, kame-leopardeihin, kenguruihin — mihin tahansa. Smyrnasta lähetettiin taas safc&ösanomia samasta asiasta. Ja pahinta peiätep tilasimme^ sähkösanomalla paljon paikkoja Damaskon pos-ti\' aunussa ja hevosia BaalbHciff raunioille. Syyriassa ja Egyptissä fevisi huhu, kuten odottaa saattoikin, että "Amerikan maakunnan" koko väestö (turkkilaiset pitävät meitä vähäpätöisenä pikku maakuntana jossain . harvoin käydyssä maailmannurkassa) oli tu- Jossa Pyhpn-maahan — ja kun siis eilen saavuimme Beirutiin, oli koko kaupiraki täynnään dragomaaneja ja heidän varustuksiaan. Olimme kaikki aikoneet matkustaa postivaunussa Damaskoon ja matkalta poiketa Baalbekiin — me kun aioimme palata laivaan, lähteä sitten Karmelin vuorelle ja sieltä pyhille paikoille. Mutta kun oma kahdeksanmiehinen yksityinen seuramme huomasi mahdolliseksi ja kaikin puolin sopivaksi lähteä "pitkälle tripille", niin otimme sen ohjelmaksemme. Emme ole koskaan ennen tuottaneet millekään konsulillemme suurta vaivaa, mutta Beirutin konsulillemme olemme olleet kamalana rasituksena. Mainitsen tämän sen vuoksi, etten voi olla ihailematta hänen kärsivällisyyttään, ahkeruuttaan ja avuliaisuuttaan. Ja mainitsen sen senkin vutik-si, etteivät mielestämme kaikki laivamme matkustajat antaneet hänen oivasta avustaan niin suurta tunnustusta kuin hän ansaitsi. \Vell, sitten me valitsimme kah- LAULU LIEKILLE Eikä tämä nyt ole oikeastaan mikään laulu, onpahan vain pieni ylistysvirsi uudelle ystävälleni Liekille, jonka äskettäin sain. Oikeastaan Liekkiähän vie olemme kaivanneetkin, me kitchen-canaryt täällä Connecticutin Hartjordissa, lauleUessamme vankeina, kun emme saa paljonkaan vapautta. Mitäs muuta me sitten tarvitseisimmc kuin hyvää lukemista, ja sitä me löydämme parhaiten omista lehdistämme. Kerrankin tuli tehdyksi hyvä työ — tlatuksi Liekki. .\nn pian siihen tutustuin ja ikävä haihtui kuin tuhka tuuleen. Kevättä ja kesälomaa odottaen tervehdän Liekin lukijoita sekä kiitän hyxustä kirjoituksista Liekkiä. JE^^^NY AATOS. deksanmiehisestä joukkiostamme kolme hoitamaan kaikki retken käytän-nplliset vahnistelut. Meillä muilla ei ollut muuta tehtävää kuin katsella Beirutin kaunista kaupunkia ja sen kirkkaita uusia taloja, jotka katselivat merelle verkalleen kallistuvalta rinteeltä tiheiden, koko ylänkömaan verhoa vain pensasaarnioitten keskeltä. Ja myös Libanonin vuoria, jotka ympäröivät sitä. Ja vielä uida läpinäkyvässä sinisessä vedessä, joka aaltoina vyöryi laivamme ympäri (emme tienneet, että siellä oli haikaloja). Meidän täytyi sitäpaitsi kulkea kaupungin kautta edestakaisin ja katsella pukuja. Ne ovat maalaukselliset ja haaveelliset, mutta eivät yhtä vaihtelevaisia kuin Konstantinopolissa ja SmyTTjässa. "Beirutin naiset saavat miekkosen aivan tuskastumaan. Molemmissa ensiksi mainituissa kaupungeissa kauniäla- sukupuolella on ohut harso, jonka läpi näkee (ja usein he näyttelevät nilklvoja^nkin), mutta Beirutissa he peittävät kasvonsa kokonaan tummilla tai mustilla harsoilla, niin että näyttävät muumioilta, mutta sen „ sijaan paljastavat rintansa yleisön nähtäviksi. Eräs nuori herrasmies (luulen, että hän oli kreikkalainen) tarjoutui näyttämään meiK le kaupungin — se muka tuottaisi hänelle suurta huvia, hän kun opiskeli englantia ja mielellään harjoitteli. Mutta kun olimme Uiertokatse-lumme päättäneet, pyysi hän palkkaa — sanoi toivovansa, että herrat antaisivat hänelle muutaman piaste-rin (piaster noin viisi senttiä) vaivoistaan. Ja me annoimme. Konsuli hämmästyi tämän kuullessaan ja sanoi tuntevansa miehen perheen sangen hyvin ja että se oli. vanha ja erittäin suuressa arvossa pidetty suku, jonka omaisuus arvosteltiin sa-daksiviideksikymmeneksi tuhanneksi dollariksi! Moni samanlaisissa o-loissa elävä olisi varmaan hävennyt. Määrätyllä ajalla bisnessikomite-amme ilmetyi ja sanoi, että kaikki oli valmiina — että meidän piti tänään lähteä matkaan hevosinemme, kuor^ majuhtinemme ja telttoinemme ja matkustaa Baalbekiin, Dama^oon^ Tiberiaan merelle ja sitten etelää kohti Jaakobin unen ja muitten raamatullisten paikkain ohi Jerusalemiin — ja sieltä luultavasti Punaiselle merelle, taikka mahdollisesti ei — ja sitten palata merelle ja yhdyttää laiva Jo-pessa kolmen tai neljän viikon kuluttua. Ehdot viisi kult^dollaria mieheen päivältä, dragomaanin hankittava kaikki. Väitettiin, että saisimme asua mukavasti kuin hotellissa. Olin joskus lukenut jotain tuon tapaista, enkä tahtonut saattaa arvostelukykyäni häpeään uskomalla siitä sanaakaan. En kuitenkaan virkkanut mitään, vaan pistin laukkuuni lakanan ja saalin vuodetarpeiksi, piippuja ja tupakkaa, pari kolme villapaitaa, salkun, matkaoppaan ja piplian. Otin vielä matkaan pyyhinliinan ja saipr puapalan herättääkseni arabialaisten kunnioitusta — jotta minua luulisivat Varokaa! Älkää lupttako silmiin, ne saattavat pettää. Viattoman ja viiiaan katseen taakse voi kätkeytyä vaikka mitä. Myvä, kaunis katse peittää DOU muihinsa kieron luonteen, jopa mustan rikollisenkin — sen tiedän omasta kokemuksesta. Miehet laittoivat ansoja ja koukkuja suojattini poluille uhkaillen k u oi emantuomiollakin mutta minä siirsin ansat syrjään, lau. koen ne, ettei ystäväni niihin erehtyi}, si.,. Siitä kiitokseksi sain kiitollisen katseen kirkkaista silmistä, joiden il. me vakuutti ikuista ystävyyttä }a us-kollisuutta — ja kuitenkin ne silmät pettivät minut. Minulla on hoidokkeja, pieniä vai. keitä kaniinin poikasia: Ne ovat mm suloisen herttaisia pitkine korvineen ja punaisine silmineen, että aivan huomaaptattani vierähtää joutoliet. keni niiden joukossa, niitä ruokkien ja ihaillen. Eilen aamulla, mennessäni tavan-mukaiselie aamutervehdykselle kanii-nikoppiini oli siellä yksi pienokainen kuolleena lattioita ja toiset olivat pe-loissaan suUqutuneet yhteen nurkkaani Tittkhi f i/Untista etsien rikollisen soTvienjälkiä' ja pääsin sehilk syytlisestäi Se oli se kaunis kot seinen ja viattomaksi tekeytynyt ystäväni — roltä, eikä \iäin yksi, vaan usempia i Niin monesti kuin olin ne pälkä- Hastä pelastemut ja nyt ne kehtasivat pettää minut — tuUä huvikseen metsästämään hoidokkejani. Niin juuri, huvikseen, stUä ruuan pinttetta ei niillä ole vielä ollut, sen takaan. Kun minua noin törkeästi petettiin, en minäkään enää välitä vanhasta turmuslause'estani, että "pienille ei saa olla paha"i Etsin miesten rakentamat ansat ja viritin ne pettureitlem poluille ja nyt sydämestäni toivon, että ne kaikki ilkityöntekijät löytäisivät mitä kiireimmin matkapassit m-nalaan. Nyt sen kuulitte, miten kauniit silmät saattavat olla petolliset. Minä en tästä lähtien luata silmiin — rotan silmiin — koskaan. SIRP.i-SERKKl. i Kultaiset neuvot Talven epäsäännöllisen lämpöiset ilmat tuovat (vanhojen ihmisten puheiden mukaan) mukanaan sairautta, kulkutauteja, jotka joskus alkavat varpaista ja joskus ylimmästä päästä. Nyt meillä on ollut kunnia ottaa vieraaksemme leukaluita kutittava sikotauti. Minä tässä naureskelin varmana, että ei kai se nyt sentään vanhaan tervattuun kurttuiseen kaulaan uskalla iskeä, mutta nyt ei enää naurata^ niin loukkaa korvien viereltä, että lämpimästä hyniystä tuleekin vain surkea irvistys. Lapset, jotka koulun sulkemisen takia pyörivät kaiket päivät tässä jmipärillä, katsovat ihmeissään minun totisen harmaata naamaani. Hätä se on ollut käsissä, mutta on sillä sairaudella ollut hy^•ätkin puolpnsa. Ystäviä on käynyt ympärillä auttamassa käsin ja puh^"» ja siinä tuskan kouristelles.-a on tullut muistelluksi monet terveet pai; vät, ja silloin siinä on tullut tehdyk=» paljon huomioita, mikä on kulloinktn jäänyt tekemättä t^^eyden 5äil>ita-miseksi tai mitä on ter\'eyden kannalta katsottuna tullut tehdyksi Inkaa, N>t olen koettanut jokaisen tuttt ^ d l V J 1 \ I k n * Yi k |
Tags
Comments
Post a Comment for 1942-02-21-02
