1951-04-28-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
^ottanut
-painoa,
'"^e aloittaa ,
ta;' ^ •
ivat lähellä d
voi aloittaa^
alta. Sovic:'
toisiilenönj^^i
'aa kantaniäti'
•t eivät \Toie^'
1 muutoin fc^
siksi on erop.
onka asetat r:
i mies kiivas'
tiyvin, ettein
ämeni on r^*
n viimeisiin
siellä on
'^i
:ma entisen L
kseen versot^
Lukkasia. Fr'
3 eräniaa, }r
ana ja eläc
on äidinralh:
n punaiseeni
ensa mieheen f
ahti sm
1 nimensä b
n kasyonsa k
i.
auttaa, mit
1 kohtaan m:,
on turtunut X.
rskvissä. mii
että voin eitv
•ämessanijacj
vielä elämSj
kestää mjT^ij
i<
paljon ^iis^-j
lomessa ja tälj'
jyhiä, joL't3^
•Xyt ATiffl^'l
e on niin lätf-j
;kortteja tai-
1 joissa Suoitf--
essa V<^^,
o ^-almiiksi &
li asiaankin i-
Kun meitä^"^
ia tääffij'^
laiden juhl^^l
n se vielä s^'
>atrickin ol^-]
n ja että ^-j
änä lähetelS^^j,
niä lahjoja-)
eiisissä
)muksia. ^^'l
,le niinkehu*^^
märiksi. ^
itsen ydin ^
^umaank)^^j ,
ille kaikille^^l '
kannesta s^j
an mahdot'''y
:a tuntee t3>s^
erän kirjoi*^-);
in tuloa V^:'M .
mainitta
Koska :^Iummu kerran haastoo mua
\fälä kirioottamhan Ja kun justhin sattuu
tuas vellilapion päällä pyörimhän
vksi puheen pärinä tuon vanahan 'Koni-i)
erkiön Joonaksen kans (joksi hän itti-änsä
nimitti) niin alan sitte. 'Mua kyllä
oikeen kutkuttaa ennenkun pääsen alak-hunkaan.
3Iua kyllä pirethin (niinkun
juonia muitakin) vähän niinkun tollo^
na, mutten mä. itte miälestäni -oo kaikkeen
toUonipia. Riutta sattuu kyUä, ettei
siitä itte oo niinkään kuusalla kun
toiset, jokka syriästä silemäälöö, mutta
enihau, käyinmä asiahan.
Mä lähärin yhtenä päivänä jalakapa-tikas
saapastelhoQ -kaupunkia kohoren.
Tiällä tuli mua vasthan yksi vanha äijän
jukuri. Silloli keppi käres jolla
se sitä Euroopan puoleesta ontuvaa ja*
lakaansa koitti helepata. Se haisi viinalta
ja tupakilta niinkun kontrin jänk-ki
ainaki ja olihan siinä muutakin hajua
niinkun kevääses tunkios. Äijä pi-rätti
siihen tielle kun näki mun tulevan
niin reiphasti astellen. Se nojas
kephinsä ja sanoo jotta:
''Päi\^ää, muari."
"Päivää, päivää, äijän kampura",
vastasm. -'Mikhän sinä sitte luulet olo-
\'as, joka niin komiasti mua muaritte-let,
senkin turilas. Mistä sä oot, mistä
sä tuut ja aiiitä sulia on täälä tekemistä?"
"
"Anteeksisanoo tuo peräleiikaanen,
jonka alahuulesta valuva nuuskan puru
oli teheny karvaasen leuvan miltei aamuruskon
färiseksi, "mua sanothan Ko~
niperkiön Joonaaksi ja asun tualla riit-kaararäkin
viäres. Lährin ottamhan
reseeriä ja roosasin tuon isoon liiringih
ia mettän läpi ja öksyyn. Nyvvain tah-löosin
tiätää, mihnä mä nytoon ja mikä
on tämän paikan nimeksi ristitty."
*"Täinon maailmaksi ristitty ja kävele
reseerinälkhäs niin kauas kun tah-rot,
niin se on sitä samaa maailmaa,
emme ainakaa sille muuta nimiä tiärä."
Äijä sylykääsi pitkän, venyvän nuus-kasylijen,
koputti kepillänsä maahan
ja sanoo:
"Mutta mikäs se tämä sitte on? Sen
nimiähän minä vain halusin tiätää."
"Sen nimi on keppi, jolla sinä koputtelet
ja jota siinä kepilläs kopistelet, se
on tiätääkseni maapallo jäTymmyrvää-nen
näyttää olovankin, ainakin nuasta
sun kengistäs päättäen, koska korkot on
jääny sivulle klasajamhan. Pitaäs tualla
ijällä jo tuallaaset asiat iliman kysele-mättäkin
tiätää vaikkolis kuinkakin
tomppeli/'
"Siinäpä taitaa olla rikkiiyiisas anua-n'\
tuumi äijä. "Saisko luvan kysyä,-
mikä sunon nimes?"
"Kysy vain." -
on saanut alkunsa ja minkä muistoksi
sitä vietetään. Eihän se pitkä tarvitsisi
o^Ja jos ei kynä juokse; mutta me tietämättömät
pääsisimme selville mitä kulloinkin
juhlimme. Ja Liekki saisi siitä
^y^-an lisän pakinoihinsa. Luulen, että
'^mx mielellään lukisi naimakin artik-
^^^^'^ olen huomannut suurta tietä-mattömxyttä
kun olen näitä kysellyt
^^uank:n täällä olleilta. Eihän sen luu-mm
vaikeata olevan niistä kirjoitta,
silla koulussahan ne opetetaan, mut-j^^
kun me olemme jo liian vanhoja ja
--^i^ojakin menemään kouluun eikä sitä
2;i;aakaan ole kaikilla. Tarttukaapa kvy
"T '^''^"tuntijat. CMitähän toimittaja
ajasta ar\-elee?
Hv
SOHVI.
yva ajatus, jos joku vaivautuisi
tämään
mianut ei ainakaan ole oikein
l^.vttämään Sohvin pyvnnön. Alle-u-^^
alla tästä asiasta, joten valistus^
n suhteen olL^i tarpeen meillekin,
i^-imiitaia.
"Xo, mikä se sitte on?"
'^^linoon Kyyhkylän täti, minä."'
' V a i Kyyhkylän täti, sepä on soma
num.'
^'Ompas vaan, mutta jos et pian lakkaa
muarittelemasta niimmä pian tosa-hutan."
Äijä hy^nähti, katteli ylöspäin ja irvisti
niinkun sonni. Mä. jo^ huomasin
sen silemistä, että se olis ollut jo vala-imis
kosrmhankin, mutta ma viälä vaan
jatkoon:
"Kukahan raukka sunkin on kasuat-tanu?
Mutta olkhon kuka tahtoo, kyl-lä
senkin on jo tuhannesti katunu kun
sua jo piänenä..."
Siiloon äijä nosti keppinsä ylhappäin
ja kysy>':
"Ekkö pelekää tualta mitään, kun
noin uskallat täydellä kurkulla puhua?"
"'Mistä tualta?"
"Tualta ylähältä. Sinä e.t näjy tiätä-vän,
mitä sfälä on."
"Tiärän kyllä, siälä on aurinko, kuun*
ja tähäret."
"On siälä flikka muutakin."
No, nykkö minoon flikka ja äsköön
minöiiu muari? Mua vähä kutkutti,
mutten viittinj'^ nauraa, ettei äifä olosi
nähäny.
"Mitä siälälon muuta?" kysyyn. " E i hän
tähtien takapuolella oo muuta eri-koosempaa."
"Vähäpä sinä sitte tiäteestä haistat",
tuumi äijä.
"Yhtä vähän minä siitä haistan kun
sinäkin, mutta kyllä mä ainaki susta
enemmän haistan. Mutta josse on kerran
tiärettä, niin tuhuva on pliis ja selittää."
"'No, siälähän se on taivas, johna me
saarhan kuolemamma jälkhin iankaikkisesti
riamuuta ja hypellä."
"Eikö sulloo ollu täälä jo riamun ja
hyppelyn aikaa, ainakin näyttää tuosta
sun pläsistäs ja kaikesta muustaki sun
•ulukokuorestas, ettei oo tainnu olla ria-mut
hakuusis. Ja kyllä minoon heti
rumaanen, jos sua ainakaan tuas asus
sinne viärhä."
Äijä töllisteli mua niinku lehemä uutta
konttia jä viimmeen sanua tölä-hytti:
"Et soo ko\-an koria ollu nuorenakaan,
kylhän mä tuan nyjjo näjen."
•Mutta minä jo kiusaannuun tuollaa-sihin
jaaritteluuhi, lährin piaksuamha,
sanoon vain lähtiessäni:
"Knn käppyrä pääset sinne taivaa-sees
niin kysele siälä lisää, siälon sulia
kyllä aikaa kysellä. Hwästi, senkin
turilas."
Viälä muutama sana sille 'mummullekin,
joka Liäkin 17 päivän numeros
mulle kruputti, että minä mukamas
Paarin päältä etuulen. Kylläpä se olis
varmhan Mummullekkin riamun hetki,
kuvvaan ulettuus siältä pistämhän etukäpälänsä
Faarin kainalhon. ^'aikkei
se Faari enää nim komia ookkaa, kunei
silloo enää sitä partaa. Se peliästyy
niin kovasti siiloon kun se Kujuuni sen
ilimiannon teki. Se tuumas, että jos
hän pitää ittensä aina liijan komiana,
niin siinä joutuu lopulta ykspulttuusten
kans niin takkuushen vyhthiiv^^^i sitä
selevitä mikää.
Näin se tuumii ja kumma hukuttelin,
että kasuata vain viälä sellaanen parta,
niin se viälä muullekin -virnisteli ja
sanoo, ettei sitä trenkää kasuattaa, "ei
se^tartte muuta kun jättää vain raakaa-mata,
niin kyllä se kasuaa ittestänsä".
Phyh, niinkun emmolosi tuata nyt tiän-ny.
Eikä se liijoon oo niinkun sinä Mu m;
mu — ja johonka pyyhkhin se latojakin
paitansa nakkas — että sitä Tiina niin
vain yksin vilielee, sitä Faaria, tarkoo-tan.
Oon minäkin siinä jo niin palijon
sisällä, että jotakin sananvaltaa sitä
mullaki on. Voihan sitä vähän pleijata
ja viattomasti vehkeellä.
Ja jos Mummu tuut tänne kylhä niinkun
lupasit, niin ota sainanläanen kurssi
sinäkin joukhos^ Ei nuas miähis ainakaa
näjy oleA-an takeeta yhjnres enempää
kun toiseskaan. Niin sen ainakin on
tullu näkemhän
K\^TffK\XÄX T.HTL
Jalo iJtminen an taipuvainen ajattele^
mami huonostakhi ihmisestä hyväii.
l^nono ajattelee hyvastakin pahaa, ei
siksi, että hän sitä tässä näkisi, vaan
oman luonteensa vaikutuksesta. Itämainen
sananlasku sanookin: Likakärpäsef
vainuavat mätähaavat, mehiläiset ktik-kaset;
hyvät ihmiset h&vaitsevat lä-hintmäistensä
hyvät ominaisuudet,
haiset ihmiset heidän virheensä. — Toll-
\nian Pesch.
Liekin ystävät ja lukijat ovat sanoneet
minulle, että "kirjoittapas sinä entisenä
caliadalaisena joku satia täältä
Valtain puolelta Liekkiin ja sano, että
me lukijat pidäanme kovasti Liekin sisällöstä".
Varsinkin "Metsolan kesävieras"
ja "Kalmarin emäntä • olivat
niin jännittäviä ja mielenkiintoisia, ettei
muusta puhuttu koko kylässä. Odotettiin
^'ai^ Liekin tuloa ja siinä odottaessa
ar\'ailtiin, että mitähän seuraaxnassa numerossa
tapahtuu ja miten lopussa käynee.
No, sen me nyt tiedämine, miteu
siinä kävi.
Voi, miten ©Umme surullisia, kun
Liekissä tapahtui se pienennys ja him-mennys.
Kyllähän me sen yanmärsim-me,
ettei sellaisia muutoksia tehdä i l man
'v^ka\-ia svitä, mutta sittenkin se
vei mielet s>iikiksi ja totisiksi. Nyt on
taas kuitenkin kaikki hyvin, kun saamme
Liekin entisessä asussaan. Hy\'in
paljon kiitoksia siitä, että ^ saatiin
niin hyvin järjestymään.
Eihän tänne meidän kvläiimme oikein
UUTTA
• n c3 o mm
Pienitietosanakirja
Kaksi osaa nahkaselkäkansissa
Ensimmäinen osa: 760 sivua. 1,273
tekstikuvaa, 169 syväpainokuvaa, 3
värikuvaliitettä. 4 monivärikarttaa,
17 karttaa.
Toinen osa: 824 sivua, 1.669 tekstikuvaa,
243 syväpainokuvaa, 8
värikuvaliitettä, 27 karttaa.
Kokonaan uusittu laitos.
(Toiset kaksi osaa ilmestyy
myöhemmin)
Molemmat osat yhteensä $19.00
Jokamiehen
Tietosanakirja
1005 sivua — Hinta sid. $6.50
12582 hakusanaa, 2.477 tekstiku-vaaja,
89 karttaa, 339 syväpainokuvaa,
16 värikuvaa, liitteenä Suomen
kartta.
Kolmas, uusittu painos.
Joka kodin kätevin tietolähde
JOHN GALSWORTHY:
Herraskartano
283 sivua — Hinta sid. $2.00
Hienostunut romaani itseensä-sulkeutuneesta
englantilaisesta
maalaisylimystöstä vanhassa herraskartanossa.
GUY DE MAUPASSANT:
Ihmissydän
304 sivua — Hinta sid. $2.00
Suuren mestarin syvää ja taiteellista
rakkauden analyysia.
W. SOICIERSET MAUGHAM:
Kirjava Huntu
287 sivua — Hinta sid. $2.75
Epäsointuinen avioliitto johtaa
kauniin, juhlitun naisen luvattomaan
suhteeseen, joka paljastuessaan
aiheuttaa dramaattisen tapahtumasarjan.
Mestarillisen henkilökuvauksen
taustana on kaukaisen
idän värikäs, villinkaunis maa.
ALICE LYTTKENS:
Uudet-tähdet syttyvät
I. osa 277 sivua - II osa 248 sivua
Molemmat osat sid. $5.50
Tämä kaksiosainen menestys* romaani
kertoo Tollman-suvun jännittävistä
vaiheista 1830-luvim
loisteliaassa " Tukholmassa ja sen
henkilöt ovat tuttuja jo aikaisemmista
suosituista teoksista "Onnen
temppeli' ja "Kaipuun sininen
kukka".
Suomen kansan suurin kirjailija
ALEKSIS KIVI
Valitut teokset
(Kolmas painos)
Valitut teokset ja elämäkerta. Sisältää
teokset: Nummisuutarit.
Kihlaus, Runoelmia, Yö ja päivä,
Lea ja Seitsemän veljestä. Kuvitettu.
550 siTr-ua — Hinta sid. $3.25
A. J. CRONIN:
Joutsenten talo
307 sivua —^ Hinta sid. $2.00
Romantiikkaa ja elämänviisautta
sisältävä rakkaustarina Kanarian
saarilta.
F. E. SILLANPÄÄ:
Nuorena nukkunut
494 sivua — Yhdeksäs painos
' Hinta sid. $3.00
Tämä romaani on kantanut suomalaisen
kirjallisuuden. maineen
voitollisena maailman ääriin ja se
on myöskin Suomen kansan yksi
rakkaimmista kirjoista: Se on kuin
ehtymätön lähde, josta vaeltaja
ajan kuumeisin kiihkon keskellä
aina voi ammentaa virvoittavaa
vettä. Romaanin varsinainen päähenkilö,
Silja, oh suomalaisen kirjallisuuden
ihanimpia naishahmoja.
Hän on puhtaiden vaistojensa
varassa elävä luonnonlapsi. Jonka
lyhyeen, ulkonaisesti traagilliseen
elämänkulkuun sisältyy kuitenkin
koko ihmiselon kauneus ja täydel-lis3^
s. 16 eri kielellä käännetty
teos.
SALLY SALMINEN:
Hiekalle rakettu
256 sivua — Hinta nid. $1.25
Kuuluisan Katriinan kirjoittaja
Sally Salminen on taas luonut uuden
romaanin, jonka aihe liikkuu
pikkukaupunkiympäristössä. Romaanin
keskusalheena on nuoren
miehen kehitystarina, joka liittyy
kiinteästi Suomen viimeaikaisiin
kohtaloihin. Teos on ajankohtaisen
mielenkiintoinen, mikä osaltaan
varmistaa Sally Salmisen romaanien
aina taattua menekkiä.
JOKA KODIN KÄSIKIRJA
Voimiakysyvänä aikana on terveyden
vaaliminen entistä -tärkeämpää,
ja etenkin juuri kodeilla
on siinä suuri tehtävänsä. On helpompi
ehkäistä sairauden tulo kuin
parantaa sitä, ja jos taas tauti kuitenkin
on tullut, saattaa kodin ensiapu
siin^cS^Ja aivan ratkaiseva.
Kotien tarve tässä sum-iarvoises-sa
työssä on maamme etevimpien
erikoislääkärien kirjoittama
Kodin lääkärikirja
1017 sivua — 9:s painos
Miniä sid. $7.00
TERVEIDEN JA SAIRAIDEN
NEUVONANTAJA
20 erikoislääkärin kirjoittama ja
sisätautiopin professori Gösta Beckerin
ja naistautiopin professori A,
M. Ritalan toimittama.
Tilatkaa osoitteella:
Box 69 Sudbiury, Ont.
i j ' • , ; •
V 1 >
11
Lauantaina/ &MläiIlaitm' 2B päivänä, IBSl Sivu 7
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 28, 1951 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1951-04-28 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki510428 |
Description
| Title | 1951-04-28-07 |
| OCR text | ^ottanut -painoa, '"^e aloittaa , ta;' ^ • ivat lähellä d voi aloittaa^ alta. Sovic:' toisiilenönj^^i 'aa kantaniäti' •t eivät \Toie^' 1 muutoin fc^ siksi on erop. onka asetat r: i mies kiivas' tiyvin, ettein ämeni on r^* n viimeisiin siellä on '^i :ma entisen L kseen versot^ Lukkasia. Fr' 3 eräniaa, }r ana ja eläc on äidinralh: n punaiseeni ensa mieheen f ahti sm 1 nimensä b n kasyonsa k i. auttaa, mit 1 kohtaan m:, on turtunut X. rskvissä. mii että voin eitv •ämessanijacj vielä elämSj kestää mjT^ij i< paljon ^iis^-j lomessa ja tälj' jyhiä, joL't3^ •Xyt ATiffl^'l e on niin lätf-j ;kortteja tai- 1 joissa Suoitf-- essa V<^^, o ^-almiiksi & li asiaankin i- Kun meitä^"^ ia tääffij'^ laiden juhl^^l n se vielä s^' >atrickin ol^-] n ja että ^-j änä lähetelS^^j, niä lahjoja-) eiisissä )muksia. ^^'l ,le niinkehu*^^ märiksi. ^ itsen ydin ^ ^umaank)^^j , ille kaikille^^l ' kannesta s^j an mahdot'''y :a tuntee t3>s^ erän kirjoi*^-); in tuloa V^:'M . mainitta Koska :^Iummu kerran haastoo mua \fälä kirioottamhan Ja kun justhin sattuu tuas vellilapion päällä pyörimhän vksi puheen pärinä tuon vanahan 'Koni-i) erkiön Joonaksen kans (joksi hän itti-änsä nimitti) niin alan sitte. 'Mua kyllä oikeen kutkuttaa ennenkun pääsen alak-hunkaan. 3Iua kyllä pirethin (niinkun juonia muitakin) vähän niinkun tollo^ na, mutten mä. itte miälestäni -oo kaikkeen toUonipia. Riutta sattuu kyUä, ettei siitä itte oo niinkään kuusalla kun toiset, jokka syriästä silemäälöö, mutta enihau, käyinmä asiahan. Mä lähärin yhtenä päivänä jalakapa-tikas saapastelhoQ -kaupunkia kohoren. Tiällä tuli mua vasthan yksi vanha äijän jukuri. Silloli keppi käres jolla se sitä Euroopan puoleesta ontuvaa ja* lakaansa koitti helepata. Se haisi viinalta ja tupakilta niinkun kontrin jänk-ki ainaki ja olihan siinä muutakin hajua niinkun kevääses tunkios. Äijä pi-rätti siihen tielle kun näki mun tulevan niin reiphasti astellen. Se nojas kephinsä ja sanoo jotta: ''Päi\^ää, muari." "Päivää, päivää, äijän kampura", vastasm. -'Mikhän sinä sitte luulet olo- \'as, joka niin komiasti mua muaritte-let, senkin turilas. Mistä sä oot, mistä sä tuut ja aiiitä sulia on täälä tekemistä?" " "Anteeksisanoo tuo peräleiikaanen, jonka alahuulesta valuva nuuskan puru oli teheny karvaasen leuvan miltei aamuruskon färiseksi, "mua sanothan Ko~ niperkiön Joonaaksi ja asun tualla riit-kaararäkin viäres. Lährin ottamhan reseeriä ja roosasin tuon isoon liiringih ia mettän läpi ja öksyyn. Nyvvain tah-löosin tiätää, mihnä mä nytoon ja mikä on tämän paikan nimeksi ristitty." *"Täinon maailmaksi ristitty ja kävele reseerinälkhäs niin kauas kun tah-rot, niin se on sitä samaa maailmaa, emme ainakaa sille muuta nimiä tiärä." Äijä sylykääsi pitkän, venyvän nuus-kasylijen, koputti kepillänsä maahan ja sanoo: "Mutta mikäs se tämä sitte on? Sen nimiähän minä vain halusin tiätää." "Sen nimi on keppi, jolla sinä koputtelet ja jota siinä kepilläs kopistelet, se on tiätääkseni maapallo jäTymmyrvää-nen näyttää olovankin, ainakin nuasta sun kengistäs päättäen, koska korkot on jääny sivulle klasajamhan. Pitaäs tualla ijällä jo tuallaaset asiat iliman kysele-mättäkin tiätää vaikkolis kuinkakin tomppeli/' "Siinäpä taitaa olla rikkiiyiisas anua-n'\ tuumi äijä. "Saisko luvan kysyä,- mikä sunon nimes?" "Kysy vain." - on saanut alkunsa ja minkä muistoksi sitä vietetään. Eihän se pitkä tarvitsisi o^Ja jos ei kynä juokse; mutta me tietämättömät pääsisimme selville mitä kulloinkin juhlimme. Ja Liekki saisi siitä ^y^-an lisän pakinoihinsa. Luulen, että '^mx mielellään lukisi naimakin artik- ^^^^'^ olen huomannut suurta tietä-mattömxyttä kun olen näitä kysellyt ^^uank:n täällä olleilta. Eihän sen luu-mm vaikeata olevan niistä kirjoitta, silla koulussahan ne opetetaan, mut-j^^ kun me olemme jo liian vanhoja ja --^i^ojakin menemään kouluun eikä sitä 2;i;aakaan ole kaikilla. Tarttukaapa kvy "T '^''^"tuntijat. CMitähän toimittaja ajasta ar\-elee? Hv SOHVI. yva ajatus, jos joku vaivautuisi tämään mianut ei ainakaan ole oikein l^.vttämään Sohvin pyvnnön. Alle-u-^^ alla tästä asiasta, joten valistus^ n suhteen olL^i tarpeen meillekin, i^-imiitaia. "Xo, mikä se sitte on?" '^^linoon Kyyhkylän täti, minä."' ' V a i Kyyhkylän täti, sepä on soma num.' ^'Ompas vaan, mutta jos et pian lakkaa muarittelemasta niimmä pian tosa-hutan." Äijä hy^nähti, katteli ylöspäin ja irvisti niinkun sonni. Mä. jo^ huomasin sen silemistä, että se olis ollut jo vala-imis kosrmhankin, mutta ma viälä vaan jatkoon: "Kukahan raukka sunkin on kasuat-tanu? Mutta olkhon kuka tahtoo, kyl-lä senkin on jo tuhannesti katunu kun sua jo piänenä..." Siiloon äijä nosti keppinsä ylhappäin ja kysy>': "Ekkö pelekää tualta mitään, kun noin uskallat täydellä kurkulla puhua?" "'Mistä tualta?" "Tualta ylähältä. Sinä e.t näjy tiätä-vän, mitä sfälä on." "Tiärän kyllä, siälä on aurinko, kuun* ja tähäret." "On siälä flikka muutakin." No, nykkö minoon flikka ja äsköön minöiiu muari? Mua vähä kutkutti, mutten viittinj'^ nauraa, ettei äifä olosi nähäny. "Mitä siälälon muuta?" kysyyn. " E i hän tähtien takapuolella oo muuta eri-koosempaa." "Vähäpä sinä sitte tiäteestä haistat", tuumi äijä. "Yhtä vähän minä siitä haistan kun sinäkin, mutta kyllä mä ainaki susta enemmän haistan. Mutta josse on kerran tiärettä, niin tuhuva on pliis ja selittää." "'No, siälähän se on taivas, johna me saarhan kuolemamma jälkhin iankaikkisesti riamuuta ja hypellä." "Eikö sulloo ollu täälä jo riamun ja hyppelyn aikaa, ainakin näyttää tuosta sun pläsistäs ja kaikesta muustaki sun •ulukokuorestas, ettei oo tainnu olla ria-mut hakuusis. Ja kyllä minoon heti rumaanen, jos sua ainakaan tuas asus sinne viärhä." Äijä töllisteli mua niinku lehemä uutta konttia jä viimmeen sanua tölä-hytti: "Et soo ko\-an koria ollu nuorenakaan, kylhän mä tuan nyjjo näjen." •Mutta minä jo kiusaannuun tuollaa-sihin jaaritteluuhi, lährin piaksuamha, sanoon vain lähtiessäni: "Knn käppyrä pääset sinne taivaa-sees niin kysele siälä lisää, siälon sulia kyllä aikaa kysellä. Hwästi, senkin turilas." Viälä muutama sana sille 'mummullekin, joka Liäkin 17 päivän numeros mulle kruputti, että minä mukamas Paarin päältä etuulen. Kylläpä se olis varmhan Mummullekkin riamun hetki, kuvvaan ulettuus siältä pistämhän etukäpälänsä Faarin kainalhon. ^'aikkei se Faari enää nim komia ookkaa, kunei silloo enää sitä partaa. Se peliästyy niin kovasti siiloon kun se Kujuuni sen ilimiannon teki. Se tuumas, että jos hän pitää ittensä aina liijan komiana, niin siinä joutuu lopulta ykspulttuusten kans niin takkuushen vyhthiiv^^^i sitä selevitä mikää. Näin se tuumii ja kumma hukuttelin, että kasuata vain viälä sellaanen parta, niin se viälä muullekin -virnisteli ja sanoo, ettei sitä trenkää kasuattaa, "ei se^tartte muuta kun jättää vain raakaa-mata, niin kyllä se kasuaa ittestänsä". Phyh, niinkun emmolosi tuata nyt tiän-ny. Eikä se liijoon oo niinkun sinä Mu m; mu — ja johonka pyyhkhin se latojakin paitansa nakkas — että sitä Tiina niin vain yksin vilielee, sitä Faaria, tarkoo-tan. Oon minäkin siinä jo niin palijon sisällä, että jotakin sananvaltaa sitä mullaki on. Voihan sitä vähän pleijata ja viattomasti vehkeellä. Ja jos Mummu tuut tänne kylhä niinkun lupasit, niin ota sainanläanen kurssi sinäkin joukhos^ Ei nuas miähis ainakaa näjy oleA-an takeeta yhjnres enempää kun toiseskaan. Niin sen ainakin on tullu näkemhän K\^TffK\XÄX T.HTL Jalo iJtminen an taipuvainen ajattele^ mami huonostakhi ihmisestä hyväii. l^nono ajattelee hyvastakin pahaa, ei siksi, että hän sitä tässä näkisi, vaan oman luonteensa vaikutuksesta. Itämainen sananlasku sanookin: Likakärpäsef vainuavat mätähaavat, mehiläiset ktik-kaset; hyvät ihmiset h&vaitsevat lä-hintmäistensä hyvät ominaisuudet, haiset ihmiset heidän virheensä. — Toll- \nian Pesch. Liekin ystävät ja lukijat ovat sanoneet minulle, että "kirjoittapas sinä entisenä caliadalaisena joku satia täältä Valtain puolelta Liekkiin ja sano, että me lukijat pidäanme kovasti Liekin sisällöstä". Varsinkin "Metsolan kesävieras" ja "Kalmarin emäntä • olivat niin jännittäviä ja mielenkiintoisia, ettei muusta puhuttu koko kylässä. Odotettiin ^'ai^ Liekin tuloa ja siinä odottaessa ar\'ailtiin, että mitähän seuraaxnassa numerossa tapahtuu ja miten lopussa käynee. No, sen me nyt tiedämine, miteu siinä kävi. Voi, miten ©Umme surullisia, kun Liekissä tapahtui se pienennys ja him-mennys. Kyllähän me sen yanmärsim-me, ettei sellaisia muutoksia tehdä i l man 'v^ka\-ia svitä, mutta sittenkin se vei mielet s>iikiksi ja totisiksi. Nyt on taas kuitenkin kaikki hyvin, kun saamme Liekin entisessä asussaan. Hy\'in paljon kiitoksia siitä, että ^ saatiin niin hyvin järjestymään. Eihän tänne meidän kvläiimme oikein UUTTA • n c3 o mm Pienitietosanakirja Kaksi osaa nahkaselkäkansissa Ensimmäinen osa: 760 sivua. 1,273 tekstikuvaa, 169 syväpainokuvaa, 3 värikuvaliitettä. 4 monivärikarttaa, 17 karttaa. Toinen osa: 824 sivua, 1.669 tekstikuvaa, 243 syväpainokuvaa, 8 värikuvaliitettä, 27 karttaa. Kokonaan uusittu laitos. (Toiset kaksi osaa ilmestyy myöhemmin) Molemmat osat yhteensä $19.00 Jokamiehen Tietosanakirja 1005 sivua — Hinta sid. $6.50 12582 hakusanaa, 2.477 tekstiku-vaaja, 89 karttaa, 339 syväpainokuvaa, 16 värikuvaa, liitteenä Suomen kartta. Kolmas, uusittu painos. Joka kodin kätevin tietolähde JOHN GALSWORTHY: Herraskartano 283 sivua — Hinta sid. $2.00 Hienostunut romaani itseensä-sulkeutuneesta englantilaisesta maalaisylimystöstä vanhassa herraskartanossa. GUY DE MAUPASSANT: Ihmissydän 304 sivua — Hinta sid. $2.00 Suuren mestarin syvää ja taiteellista rakkauden analyysia. W. SOICIERSET MAUGHAM: Kirjava Huntu 287 sivua — Hinta sid. $2.75 Epäsointuinen avioliitto johtaa kauniin, juhlitun naisen luvattomaan suhteeseen, joka paljastuessaan aiheuttaa dramaattisen tapahtumasarjan. Mestarillisen henkilökuvauksen taustana on kaukaisen idän värikäs, villinkaunis maa. ALICE LYTTKENS: Uudet-tähdet syttyvät I. osa 277 sivua - II osa 248 sivua Molemmat osat sid. $5.50 Tämä kaksiosainen menestys* romaani kertoo Tollman-suvun jännittävistä vaiheista 1830-luvim loisteliaassa " Tukholmassa ja sen henkilöt ovat tuttuja jo aikaisemmista suosituista teoksista "Onnen temppeli' ja "Kaipuun sininen kukka". Suomen kansan suurin kirjailija ALEKSIS KIVI Valitut teokset (Kolmas painos) Valitut teokset ja elämäkerta. Sisältää teokset: Nummisuutarit. Kihlaus, Runoelmia, Yö ja päivä, Lea ja Seitsemän veljestä. Kuvitettu. 550 siTr-ua — Hinta sid. $3.25 A. J. CRONIN: Joutsenten talo 307 sivua —^ Hinta sid. $2.00 Romantiikkaa ja elämänviisautta sisältävä rakkaustarina Kanarian saarilta. F. E. SILLANPÄÄ: Nuorena nukkunut 494 sivua — Yhdeksäs painos ' Hinta sid. $3.00 Tämä romaani on kantanut suomalaisen kirjallisuuden. maineen voitollisena maailman ääriin ja se on myöskin Suomen kansan yksi rakkaimmista kirjoista: Se on kuin ehtymätön lähde, josta vaeltaja ajan kuumeisin kiihkon keskellä aina voi ammentaa virvoittavaa vettä. Romaanin varsinainen päähenkilö, Silja, oh suomalaisen kirjallisuuden ihanimpia naishahmoja. Hän on puhtaiden vaistojensa varassa elävä luonnonlapsi. Jonka lyhyeen, ulkonaisesti traagilliseen elämänkulkuun sisältyy kuitenkin koko ihmiselon kauneus ja täydel-lis3^ s. 16 eri kielellä käännetty teos. SALLY SALMINEN: Hiekalle rakettu 256 sivua — Hinta nid. $1.25 Kuuluisan Katriinan kirjoittaja Sally Salminen on taas luonut uuden romaanin, jonka aihe liikkuu pikkukaupunkiympäristössä. Romaanin keskusalheena on nuoren miehen kehitystarina, joka liittyy kiinteästi Suomen viimeaikaisiin kohtaloihin. Teos on ajankohtaisen mielenkiintoinen, mikä osaltaan varmistaa Sally Salmisen romaanien aina taattua menekkiä. JOKA KODIN KÄSIKIRJA Voimiakysyvänä aikana on terveyden vaaliminen entistä -tärkeämpää, ja etenkin juuri kodeilla on siinä suuri tehtävänsä. On helpompi ehkäistä sairauden tulo kuin parantaa sitä, ja jos taas tauti kuitenkin on tullut, saattaa kodin ensiapu siin^cS^Ja aivan ratkaiseva. Kotien tarve tässä sum-iarvoises-sa työssä on maamme etevimpien erikoislääkärien kirjoittama Kodin lääkärikirja 1017 sivua — 9:s painos Miniä sid. $7.00 TERVEIDEN JA SAIRAIDEN NEUVONANTAJA 20 erikoislääkärin kirjoittama ja sisätautiopin professori Gösta Beckerin ja naistautiopin professori A, M. Ritalan toimittama. Tilatkaa osoitteella: Box 69 Sudbiury, Ont. i j ' • , ; • V 1 > 11 Lauantaina/ &MläiIlaitm' 2B päivänä, IBSl Sivu 7 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-04-28-07
