1937-12-11-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAUANTAINA, j O t ^ U K U U N 11 PÄIVÄNÄ 1937
Canadan suomalaisten kaunokirjallinen
vtikkolehti
OTilaushinnat:
1 vk. $2.00
6 kk. ... 1.10
3 kk. m
Ulkomaille
1 vk. $3.00
6 kk. ...1. .......;^ 1.65
Irtonumerot 5 se;nttiä
Uekki ilmestyy jokaisen ^'ilkon lauantaina
12-sivuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
Asiamiehille myönnetään 20 prosentin
palkkio.
löytäkää asiamiesvälineitä jö tänään.
.
Kustantaja: Vapaus Publishing Co.
Ltd.
"Toimittaja: J. Saari.
Toimitusneuvosto: J. Järvis, Rauha
Mäki, Hilja Aho, E. Suksi, Ester
Kaustinen. Aili Malm, Margit Laakso
ja Yrjö Saivo.
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava:
P.O. Box 69 Sudbury/ Ont.
Tähdellä merkittyjä kirjoituksia
lainattaessa on alkulähde ehdottomasti
mainittava.
TOIMITUKSEN TUOLILTA
L I E K I N joulunumeroa postitetaan
juuri parhaillaan vapaasti jaettavaksi
kaikille niiUe, jotka eivät vielä ole
L I E K I N tilaajia. Mikäli jollakin paikkakunnalla
näptä numerot loppuvat
kesken, saa niitä lisää lähettämällä
tilauksen Vapaus Publishing Co.
Ltd:n konttoriin. •
Mikäli etukäteen voi sanoa, niin
ainakin tiedotuksista päättäen Toronto
ja Port Arthur ottavat lujasti
yhteen. Toronton "Pappa" Rämö,
joka juuri voitti Vapauden levitys-ryntäyksessä,
sanoo päässeensä vasta
nyt hyvään alkuun, joten nyt sitä
kelpaa rynnistää. Ei vartnaankaan
toimeton ole Pajusen Allikaan Port
Arthurissa. Sama pitää tietysti paikkansa
kaikkiiti muihinkin asiamiehiin
ja LIEKIN ystäviin nähden eri paikkakunnilla.
Kaikkialla on luonnollisesti
huolella valmistuttu tätä suurta
tehtävää varten, joka kunnolla.suoritettuna
ratkaisee monta kysymystä
L I E K I N tulevaisuuteen nähden. Siksi
juuri jokaisen kannattaa yrittää parhaansa,
sillä onhan kysymyksessä
haluttu, suurta suosiota saavuttanut
kaunokirjallinen viikkolehti L I E K K I .
Tiedotamme LIEKIN ensi numerossa
ryntäyksen ensipäivän tuloksen,
sillä se ehtii juuri ennenkuin lehtemme
menee painoon. Seuraavassa numerossa
voimme sitten antaa seikka-peräiscmmäfi
tiedotukseti suurryn-histyksen
kulusta.
Viime numerossa mainitsimme uudesta
jatkokertomuksesta, joka alkoikin
jo mainitussa numerossa, tuutia
emme maininneet sen nimeä... Sen
nimi on "Edenin asukkaat'* ja se on
"hieno juttu", kuten sanotaan. '
Jo tässä numerossa julkaisemme
"Kulkuri-Kassun" tilalla uuden kokosivun
pilakuvan. Monet vanhemmat
ovat kirjoittaneet, että pilakuva
saisi olla englanninkielellä, että lapset
sen paremmin ymmärtäisivät. Monia
vanhempia ihmisiä eivät pilakuvat
kiinnosta, mutta lapsille ne ovat
"makupaloja". Ja voivathan lapset
sitten lukea "fanikuvan" vanhemmilleen
suomeksi ja totuttautua tällä tavoin
kääntämään englanninkielestä
suomenkielelle.
Näin suurrynnistyksett aattona toi-,
votämme vain kaikille L I E K I N ystä'
ville tarmoa tulevassa suuressa tehtävässä.
Olemme varmoja sen onnis-
Mukaillen suomentanut E. N.
MARIE Valkama istahti vielä viimeisen
kerran vanhaan keinutuoliinsa,
muistoissaan kerratakseen elämänsä
vaiheita. Pöydällä oli vesilasi
ja sen vieressä pieni pullo, joka näytti
olevan ainoa ulospääsytie siitä kaaoksesta,
jonka säälimätön kohtalo oli
Mari paralle valmistanut. ~
Tyhjin käsin olivat he Einon kanssa
yhteiselämänsä alkaneet. Ei heillä
ollut muuta kuin suuri rakkautensa,
vaan he olivat nuoria, terveitä ihmisfä,
tekivät työtä ahkerasti, ja sitten kun
lapset tulivat, ensin Olavi ja parin
vuoden perästä Kerttu, eivät he olisi
osaansa vaihtaneet mistään hinnasta.
Heillä oli kaupungin laidassa pieni
maapaikka, ensin vtrokralla, vaan
sitten kun saivat pikkusumman kokoon,
maksoivat käsirahan ja harjoittamalla
juurikasviviljelystä päättivät
antaa sen »itse maksaa itsensä.
: Vaan koville se otti. Alkuvuosina
olivat kasvikset huonomman laatua
gia ja niitä piti myydä halvemmalla.
Toisina vuosina taas sairaus ja lääkärin
laskut nielivät kaiken ylijäämän.
Lopulta sentään, useiden vuosien
ahkeran uurastuksen tuloksena suorittivat
he loppumaksun kodistaan. Se
oli koko perheelle ilon päivä. Olihan
koti nyt oma, velasta vapaa! Kyllä
tässä nyt toimeen tullaan kun kerran
on näin pitkälle päästy.
Olavi ja Kerttu, ollen erinomaisen
eteviä oppilaita koulussaan, halusivat
jatkaa opinnoitaah. Olavilla mieli
paloi lääkäriksi ja Kerttu valmistautui
sairaanhoitajattareksi. Vanhemmat
tiesivät kyllä, että kysyy paljon
varoja, ennenkuin jääkärin tutkinnot
" on läpäisty.
Loppumattomia tunteja Maria ja
Eino sunnittelivat mistä tulee rahat
Olavin koulunkäntiin. Kasvikset olivat
halpoja ja kilpailu kova. Jokainen,
kenellä oli tilkku maata, kasvatti
niitä ja möi siitä hinnasta minkä
sai, ja niin huononivat ansiomahdollisuudet
niiltä, jotka niitä viljelivät
elinkeinokseen. Johonkin muuhun
hommaan oli ryhdyttävä.
He perustivat kanalan ja vähitellen
alkoivat asiat luistaa paremmin.
Kerttu oli jo suorittanut sairaanhoito-kurssinsa
ja palveli ensimäistä vuottaan
Jkaupungin sairaalassa. Miten
sievältä hän näyttikään valkeassa puvussa
jä päähineessä! Keväällä suorittaisi
Olavi ylioppilastutkintonsa.
Eivät olleet menneet hukkaan Marin
ja Einon ponnistukset.
Eräänä sunnuntaina joulun alla tulivat
lapset kotiin. Kertulla oli päivin
loma ja Olavi tuli joululomalle.
Kuinka komea ja reipas oli poika!
Sinä päivänä tunsivat Mari ja Eino
itsensä maailman onnellisiramiksi
vanhemmiksi. He iloitsivat kahdesta
kauniista lapsestaan, — iloitsivat
siitä, että kykenivät näitä auttamaan
kohti Valoisampaa tulevaisuutta.
Sunnuntaipäi\'ällisen s>^tyään läksi
perhe autolla tuttavien luokse vierailulle
ja silloin tapahtui se, joka yhdellä
iskulla miiutti Marin ilon katkeraksi
murheeksi. Tie oli liukas, vastasataneen
lumen alla oli jäätikköä^
tumisesta, mutta se vaatii jokaisen
tekemään parhaansa — ja tietysti jokainen
tekeekin! Muuten ei tehtävän
onnistumisesta ole takeita.
TOIMITTAJA.
•«ikä Eino sitä kai kyllin ajoissa huomannut.
Auto vieri pois tieltä, alas
jyrkännettä, kuului kova rysäys, sitten
tuli pimeys, ei Mari siitä muuta
muista, kunnes myöhemmin, monta
päivää jälkeenpäin tuli tuntoihinsa
sairaalassa.
Vähitellen ilmaistiin Marille koko
hirvittävä totuus. Kaikki kuolleet,
Kerttuja Eino ja Olavi. Mari yksin
oli jäänyt henkiin.
Seurasi pitkiä, tuskantäytteisiä
viikkoja. Vihdoin niistäkin tuli loppu
ja Mari sai luvan lähteä kotiin.
Ystävälliset naapurit? olivat lämmittäneet
huoneet ja pitäneet huolta
eläimist. Mari olisi tahtonut heitä
kiittää, vaan kurkussa tukahdutti,
hän ei saanut ääntään kuuluville.
Mitä liikutti Maria lehmä ja kanat.
Hän toivoi vain, että kaikki olisivat
menneet pois. Mari halusi jäädä yksin
— yksin surunsa kanssa, rakkai-i
taan muistellen.
Näin kului ensimäinen viikko.
Vain vaivoin, naapurin vaimo avulias,
hyväntahtoinen sielu sai Marin maistamaan
ruokaa. Hän vain istui ääneti
vanhassa,, rakkaassa keinutuolissaan.
Yöt valvoi vuoteellaan>, jossa Einon
päänalunen oli tyhjänä. Tyhjänä
lasten huoneet, vuoteet kauniisti pei-tettyiiiä.
Kukaan ei Maria enää
tarvinnut. Pitkinä, unettomina öinä
kypsyi Marin «aivoissa ajatus, jonka
hän sitten toteuttikin.
*
Seuraavana päivänä Mari kutsutti
ajurin sanoen menevänsä asioilleen.
Naapurin vaimo tarjoutui^ muTcaan,
vaan Mari halusi mennä yksin ja kun
hän palasi takaisin oli hänellä laukussaan
pieni pullo piiloitettuna.
Sitten illalla, tavalliseen levolle-menoaikaan
Mari sekoitti annoksen,
nosti lasin huulilleen ja tyhjensi sen
käänsi valot pois, painautuen vuoteeseen.
Nyt se oli tehty, pian pääsisi Maria
rakkaittensa luokse. Hetkinen vain,
— kohta on äitikin siellä. Silmäluomet
tulevat raskaiksi, painuvat kiinni,
odottakaa vielä hetkinen .
Yhtäkkiä tulee valoisaa. Kaukaa
kuuluu ääniä, ilmestyy käsiä, jotka
vetävät Maria takaisin juuri kun hän
on pääsemäisillään sen mustan virran
yli, jonka takana Kerttu, Olavi jä
Eino odottavat. Kuin sumun läpi
jiäkyy valkotakkinen lääkäri kumartuvan
vuoteen yli ja naapurin vaimo
itkee vieressä.
Jälleen herää Mari todellisuuteen
sairaalassa. Taasen on pitkiä viikko-
Terveisiä
Nyt lukija luitlee, eitä olen ollut
lentokoneraitilla. Ehei, minä en tarvinnut
siihen lentäviä koneita enkä
siipiäi vaan Uitelin korkeuksiin omilla,
räpylöilläni. Taikka oikeastaan
se ei ollut liitelyä vaan kieppumista
aivan kuin lankakerä lattialla kun se
on joutunut kissanpojan kynsiin. Samalla
tavalla-minäkin kiepuin kohti
horkenttä sellaisella vauhdilla, että ilma
hurisi ympärilläni kitin tuhannen
pörriäistä. Se oli sitten turkasen tu-kälofly
kun siellä yläilmoissa ei ollut
minkäänlaista kiinnekohtaa, ei edes
oljenkorttai mihin olisi voinut tarttua
vauhtia hiljentääkseen. Kaikkialla oli
vain ammottava tyhjyys ja maatakaan
ei päkynyt ei edes rannoillakaan.
Minä olin väin yksin kieppumassa
sellaisessa tyhjyydessä — tai eiköhän
se ollut, sanoisinkö, minun henkeni-,
sillä tämä maallinen jnajani makasi
silloin • sairaalan leikkuupöydällä km-sullot
täytetty kuonokoppa nenäni
edessä. Olipahan nyt sitten henki tai
mikä tahansa, mutia kyllähän se vain
oli tukalaa.
Selvisin silti lopulta Siitäkin ryypystä
ja olin kuin seitsemännessä taivaassa,
kun huomasin Olevani täällä
maankamaralla rakkaitten kuolevaisten
jottkossa, enkä missään yläilmoissa
maan ja taivaan välillä kieppumassa.
Silloin ajattelin ja ajattelen vieläkin,
että Oli luojan lykky, että en
kuollut siihen leikkuupöydälle ja hartain
toivoni on, että sitten, kun kuolema
minut korjaa, niin korjaisi minut
jotenkin muuten, ettei vain kaasulla.
Kukahan onneton se on ollut niinkin
viisas, että on keksinyt kaasut, ei
vain sitä, jota sairaaloissa käytetään,
vaan myöskin sen, millä tapetaan ihmisiä
sodassa ? A i, ai, kun minä pääsisin
suitsuttamaan niitä kaasuja sen
keksijän omaan nenään, että hänkin
saisi maistaa, miltä ne oikein maistii-ovail
Mutta hepä pitävätkin nenänsä
niin'kaukana, etteivät kaasut niihin
vahingossakaan pääse ja antavat vain
viattomien nautita ja kärsiä heidän
keksijäin neronleimauksista, jotka minä
arvioin nollan arvoisiksi. Vaikka
miksei niilläkin arvonsa ole surman-välineenä,
mutta minusta se on liian
kaamea arvo.— SIRPA-SERKKU.
ja, joina ei voi muuta kuin lojua vuoteessa
ja ajatella. Ajatella elämän
tarkoitusta. Elämän, johon Mari
jälleen työnnettiin "takaisin. Vieläkö
Marin laista, pirtottua, vanhaa vaimoa
tarvittiin elämän suuressa työpajassa?
Mikä ori jäänyt tekemättä,
jota suorittamaan vielä täytyi palata?
Näitä mietti Mari suuren sairaalan
valkoisessa vuoteessa.
"Älkää unohtako, että L I E K I N levitysryntäyS alkaa ensi keskiviikkom,
tämän kwin 15 p:nä!"
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 11, 1937 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1937-12-11 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki371211 |
Description
| Title | 1937-12-11-02 |
| OCR text | Sivu 2 LAUANTAINA, j O t ^ U K U U N 11 PÄIVÄNÄ 1937 Canadan suomalaisten kaunokirjallinen vtikkolehti OTilaushinnat: 1 vk. $2.00 6 kk. ... 1.10 3 kk. m Ulkomaille 1 vk. $3.00 6 kk. ...1. .......;^ 1.65 Irtonumerot 5 se;nttiä Uekki ilmestyy jokaisen ^'ilkon lauantaina 12-sivuisena, sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta. Asiamiehille myönnetään 20 prosentin palkkio. löytäkää asiamiesvälineitä jö tänään. . Kustantaja: Vapaus Publishing Co. Ltd. "Toimittaja: J. Saari. Toimitusneuvosto: J. Järvis, Rauha Mäki, Hilja Aho, E. Suksi, Ester Kaustinen. Aili Malm, Margit Laakso ja Yrjö Saivo. Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava: P.O. Box 69 Sudbury/ Ont. Tähdellä merkittyjä kirjoituksia lainattaessa on alkulähde ehdottomasti mainittava. TOIMITUKSEN TUOLILTA L I E K I N joulunumeroa postitetaan juuri parhaillaan vapaasti jaettavaksi kaikille niiUe, jotka eivät vielä ole L I E K I N tilaajia. Mikäli jollakin paikkakunnalla näptä numerot loppuvat kesken, saa niitä lisää lähettämällä tilauksen Vapaus Publishing Co. Ltd:n konttoriin. • Mikäli etukäteen voi sanoa, niin ainakin tiedotuksista päättäen Toronto ja Port Arthur ottavat lujasti yhteen. Toronton "Pappa" Rämö, joka juuri voitti Vapauden levitys-ryntäyksessä, sanoo päässeensä vasta nyt hyvään alkuun, joten nyt sitä kelpaa rynnistää. Ei vartnaankaan toimeton ole Pajusen Allikaan Port Arthurissa. Sama pitää tietysti paikkansa kaikkiiti muihinkin asiamiehiin ja LIEKIN ystäviin nähden eri paikkakunnilla. Kaikkialla on luonnollisesti huolella valmistuttu tätä suurta tehtävää varten, joka kunnolla.suoritettuna ratkaisee monta kysymystä L I E K I N tulevaisuuteen nähden. Siksi juuri jokaisen kannattaa yrittää parhaansa, sillä onhan kysymyksessä haluttu, suurta suosiota saavuttanut kaunokirjallinen viikkolehti L I E K K I . Tiedotamme LIEKIN ensi numerossa ryntäyksen ensipäivän tuloksen, sillä se ehtii juuri ennenkuin lehtemme menee painoon. Seuraavassa numerossa voimme sitten antaa seikka-peräiscmmäfi tiedotukseti suurryn-histyksen kulusta. Viime numerossa mainitsimme uudesta jatkokertomuksesta, joka alkoikin jo mainitussa numerossa, tuutia emme maininneet sen nimeä... Sen nimi on "Edenin asukkaat'* ja se on "hieno juttu", kuten sanotaan. ' Jo tässä numerossa julkaisemme "Kulkuri-Kassun" tilalla uuden kokosivun pilakuvan. Monet vanhemmat ovat kirjoittaneet, että pilakuva saisi olla englanninkielellä, että lapset sen paremmin ymmärtäisivät. Monia vanhempia ihmisiä eivät pilakuvat kiinnosta, mutta lapsille ne ovat "makupaloja". Ja voivathan lapset sitten lukea "fanikuvan" vanhemmilleen suomeksi ja totuttautua tällä tavoin kääntämään englanninkielestä suomenkielelle. Näin suurrynnistyksett aattona toi-, votämme vain kaikille L I E K I N ystä' ville tarmoa tulevassa suuressa tehtävässä. Olemme varmoja sen onnis- Mukaillen suomentanut E. N. MARIE Valkama istahti vielä viimeisen kerran vanhaan keinutuoliinsa, muistoissaan kerratakseen elämänsä vaiheita. Pöydällä oli vesilasi ja sen vieressä pieni pullo, joka näytti olevan ainoa ulospääsytie siitä kaaoksesta, jonka säälimätön kohtalo oli Mari paralle valmistanut. ~ Tyhjin käsin olivat he Einon kanssa yhteiselämänsä alkaneet. Ei heillä ollut muuta kuin suuri rakkautensa, vaan he olivat nuoria, terveitä ihmisfä, tekivät työtä ahkerasti, ja sitten kun lapset tulivat, ensin Olavi ja parin vuoden perästä Kerttu, eivät he olisi osaansa vaihtaneet mistään hinnasta. Heillä oli kaupungin laidassa pieni maapaikka, ensin vtrokralla, vaan sitten kun saivat pikkusumman kokoon, maksoivat käsirahan ja harjoittamalla juurikasviviljelystä päättivät antaa sen »itse maksaa itsensä. : Vaan koville se otti. Alkuvuosina olivat kasvikset huonomman laatua gia ja niitä piti myydä halvemmalla. Toisina vuosina taas sairaus ja lääkärin laskut nielivät kaiken ylijäämän. Lopulta sentään, useiden vuosien ahkeran uurastuksen tuloksena suorittivat he loppumaksun kodistaan. Se oli koko perheelle ilon päivä. Olihan koti nyt oma, velasta vapaa! Kyllä tässä nyt toimeen tullaan kun kerran on näin pitkälle päästy. Olavi ja Kerttu, ollen erinomaisen eteviä oppilaita koulussaan, halusivat jatkaa opinnoitaah. Olavilla mieli paloi lääkäriksi ja Kerttu valmistautui sairaanhoitajattareksi. Vanhemmat tiesivät kyllä, että kysyy paljon varoja, ennenkuin jääkärin tutkinnot " on läpäisty. Loppumattomia tunteja Maria ja Eino sunnittelivat mistä tulee rahat Olavin koulunkäntiin. Kasvikset olivat halpoja ja kilpailu kova. Jokainen, kenellä oli tilkku maata, kasvatti niitä ja möi siitä hinnasta minkä sai, ja niin huononivat ansiomahdollisuudet niiltä, jotka niitä viljelivät elinkeinokseen. Johonkin muuhun hommaan oli ryhdyttävä. He perustivat kanalan ja vähitellen alkoivat asiat luistaa paremmin. Kerttu oli jo suorittanut sairaanhoito-kurssinsa ja palveli ensimäistä vuottaan Jkaupungin sairaalassa. Miten sievältä hän näyttikään valkeassa puvussa jä päähineessä! Keväällä suorittaisi Olavi ylioppilastutkintonsa. Eivät olleet menneet hukkaan Marin ja Einon ponnistukset. Eräänä sunnuntaina joulun alla tulivat lapset kotiin. Kertulla oli päivin loma ja Olavi tuli joululomalle. Kuinka komea ja reipas oli poika! Sinä päivänä tunsivat Mari ja Eino itsensä maailman onnellisiramiksi vanhemmiksi. He iloitsivat kahdesta kauniista lapsestaan, — iloitsivat siitä, että kykenivät näitä auttamaan kohti Valoisampaa tulevaisuutta. Sunnuntaipäi\'ällisen s>^tyään läksi perhe autolla tuttavien luokse vierailulle ja silloin tapahtui se, joka yhdellä iskulla miiutti Marin ilon katkeraksi murheeksi. Tie oli liukas, vastasataneen lumen alla oli jäätikköä^ tumisesta, mutta se vaatii jokaisen tekemään parhaansa — ja tietysti jokainen tekeekin! Muuten ei tehtävän onnistumisesta ole takeita. TOIMITTAJA. •«ikä Eino sitä kai kyllin ajoissa huomannut. Auto vieri pois tieltä, alas jyrkännettä, kuului kova rysäys, sitten tuli pimeys, ei Mari siitä muuta muista, kunnes myöhemmin, monta päivää jälkeenpäin tuli tuntoihinsa sairaalassa. Vähitellen ilmaistiin Marille koko hirvittävä totuus. Kaikki kuolleet, Kerttuja Eino ja Olavi. Mari yksin oli jäänyt henkiin. Seurasi pitkiä, tuskantäytteisiä viikkoja. Vihdoin niistäkin tuli loppu ja Mari sai luvan lähteä kotiin. Ystävälliset naapurit? olivat lämmittäneet huoneet ja pitäneet huolta eläimist. Mari olisi tahtonut heitä kiittää, vaan kurkussa tukahdutti, hän ei saanut ääntään kuuluville. Mitä liikutti Maria lehmä ja kanat. Hän toivoi vain, että kaikki olisivat menneet pois. Mari halusi jäädä yksin — yksin surunsa kanssa, rakkai-i taan muistellen. Näin kului ensimäinen viikko. Vain vaivoin, naapurin vaimo avulias, hyväntahtoinen sielu sai Marin maistamaan ruokaa. Hän vain istui ääneti vanhassa,, rakkaassa keinutuolissaan. Yöt valvoi vuoteellaan>, jossa Einon päänalunen oli tyhjänä. Tyhjänä lasten huoneet, vuoteet kauniisti pei-tettyiiiä. Kukaan ei Maria enää tarvinnut. Pitkinä, unettomina öinä kypsyi Marin «aivoissa ajatus, jonka hän sitten toteuttikin. * Seuraavana päivänä Mari kutsutti ajurin sanoen menevänsä asioilleen. Naapurin vaimo tarjoutui^ muTcaan, vaan Mari halusi mennä yksin ja kun hän palasi takaisin oli hänellä laukussaan pieni pullo piiloitettuna. Sitten illalla, tavalliseen levolle-menoaikaan Mari sekoitti annoksen, nosti lasin huulilleen ja tyhjensi sen käänsi valot pois, painautuen vuoteeseen. Nyt se oli tehty, pian pääsisi Maria rakkaittensa luokse. Hetkinen vain, — kohta on äitikin siellä. Silmäluomet tulevat raskaiksi, painuvat kiinni, odottakaa vielä hetkinen . Yhtäkkiä tulee valoisaa. Kaukaa kuuluu ääniä, ilmestyy käsiä, jotka vetävät Maria takaisin juuri kun hän on pääsemäisillään sen mustan virran yli, jonka takana Kerttu, Olavi jä Eino odottavat. Kuin sumun läpi jiäkyy valkotakkinen lääkäri kumartuvan vuoteen yli ja naapurin vaimo itkee vieressä. Jälleen herää Mari todellisuuteen sairaalassa. Taasen on pitkiä viikko- Terveisiä Nyt lukija luitlee, eitä olen ollut lentokoneraitilla. Ehei, minä en tarvinnut siihen lentäviä koneita enkä siipiäi vaan Uitelin korkeuksiin omilla, räpylöilläni. Taikka oikeastaan se ei ollut liitelyä vaan kieppumista aivan kuin lankakerä lattialla kun se on joutunut kissanpojan kynsiin. Samalla tavalla-minäkin kiepuin kohti horkenttä sellaisella vauhdilla, että ilma hurisi ympärilläni kitin tuhannen pörriäistä. Se oli sitten turkasen tu-kälofly kun siellä yläilmoissa ei ollut minkäänlaista kiinnekohtaa, ei edes oljenkorttai mihin olisi voinut tarttua vauhtia hiljentääkseen. Kaikkialla oli vain ammottava tyhjyys ja maatakaan ei päkynyt ei edes rannoillakaan. Minä olin väin yksin kieppumassa sellaisessa tyhjyydessä — tai eiköhän se ollut, sanoisinkö, minun henkeni-, sillä tämä maallinen jnajani makasi silloin • sairaalan leikkuupöydällä km-sullot täytetty kuonokoppa nenäni edessä. Olipahan nyt sitten henki tai mikä tahansa, mutia kyllähän se vain oli tukalaa. Selvisin silti lopulta Siitäkin ryypystä ja olin kuin seitsemännessä taivaassa, kun huomasin Olevani täällä maankamaralla rakkaitten kuolevaisten jottkossa, enkä missään yläilmoissa maan ja taivaan välillä kieppumassa. Silloin ajattelin ja ajattelen vieläkin, että Oli luojan lykky, että en kuollut siihen leikkuupöydälle ja hartain toivoni on, että sitten, kun kuolema minut korjaa, niin korjaisi minut jotenkin muuten, ettei vain kaasulla. Kukahan onneton se on ollut niinkin viisas, että on keksinyt kaasut, ei vain sitä, jota sairaaloissa käytetään, vaan myöskin sen, millä tapetaan ihmisiä sodassa ? A i, ai, kun minä pääsisin suitsuttamaan niitä kaasuja sen keksijän omaan nenään, että hänkin saisi maistaa, miltä ne oikein maistii-ovail Mutta hepä pitävätkin nenänsä niin'kaukana, etteivät kaasut niihin vahingossakaan pääse ja antavat vain viattomien nautita ja kärsiä heidän keksijäin neronleimauksista, jotka minä arvioin nollan arvoisiksi. Vaikka miksei niilläkin arvonsa ole surman-välineenä, mutta minusta se on liian kaamea arvo.— SIRPA-SERKKU. ja, joina ei voi muuta kuin lojua vuoteessa ja ajatella. Ajatella elämän tarkoitusta. Elämän, johon Mari jälleen työnnettiin "takaisin. Vieläkö Marin laista, pirtottua, vanhaa vaimoa tarvittiin elämän suuressa työpajassa? Mikä ori jäänyt tekemättä, jota suorittamaan vielä täytyi palata? Näitä mietti Mari suuren sairaalan valkoisessa vuoteessa. "Älkää unohtako, että L I E K I N levitysryntäyS alkaa ensi keskiviikkom, tämän kwin 15 p:nä!" |
Tags
Comments
Post a Comment for 1937-12-11-02
