Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 23, 1957

              selvisi juuri äslten, ctta MetjSlän t i - — nhllinai on vabnis! kuuluu ä!-
alkuperäisten maiden O5to<oikeus loin ilmoitus ovelta.
uluu teille. Tehän Olette. Tehän olet-
Aino Arolan tytär?
_ K y l l ä , sammaltaa Aini, silmien
Ikähdellessä kummeksuvasti.
Tässä on asiapaperi, joka teidän
lee lukea. Sen alla on isosisänne ja
rvo :^Ietsälän isän nimet vierekkäin.
— Tulkaahan tervehtimään talon tu-levaa
emäntää, sanoo Ar\'o iloisesti
emännöitsijälle.
Hiukan hämillään tulee vanha emän-nöitsijä
tervehtunään nuorta tyttöä, Ar­von
morsianta, jonka olemassa olosta
hän ei ollut tiennyt mitään. Sitten hän
^ En ymmärrä, sopertaa Aini, kat- nopeasti rientää järjestämään pöytään
Ilen paperia käsissään. Hänen kat- tilaa kolmannelle henkäöUe.
Hämärä alkaa öllä jo riidkbisent^
heää, mutta silti ön koivujen" reunus­tamalla
-maantiellä .vieiä^nim^^
valoa, että Aini ja Arvo,voivat kävellä
. . . . . ,^iPPaastiv ' r - ...
Nun-sehan oh aitmi-> Ar, r « o o . , . i -..ii-i ^
T^ArVO, asuuko siellä ketaanPkysyy^^
Aini sydän vavahdellen» ,. : .
ensa harhailee rivi riviltä . . ^. kol-enkymmenen
vuoden aikana minä tai
Ikeläiseni missä polvessa tahansa, saa-t
lunastaa tämän tilan takaisia kah-nkymmenenviiden
tuhannen markan
uppahinnasta.
— Arola . i .
ti. Tämäkö on sitten fntinen: Aro-;
? kysyy Aini katsoen vuorottaintoi-n
ja toiseen mieheen.
— Se on tämä — tarkemmin sanoen
mä vanha. tila.
— Mutta miksi sinä Arvo et sano-t
mitään siitä, että »olemme matikalla
olaan. . ;
— En tullut siitä maininneeksi sillä
ime vuosina ei enää "ole tuskin kos-an
mainittu vanhaa pimeä. Tätä
rtahoa on vain nimitetty .Metsäläk-
Eikö olekin ihmeellistä, että sinun
kusi on lähtöisin täältä ja että osa t i -
ta kuiiluu sinulle . . .
— On, on, vastaa Aini, kyynelten ol-sa
väijyksissä, silmäkulmissa.
TERVEHDYS f
KaJevalan
vuosipäivän johdosta!
SJ:n Tarmolan Osiisti^
R.R. 4, Port Arthur, Ontario'
LLEVALA-PÄIVÄN
ERVEHDYS!
TÄPÄÄN SAUNÄ^^
EMMI JA JUSSr MÄKI, omistajat"
Parhaat l ö y l^ saÄttfe meidä^^^
puhtaassa siu>malalsessä saunassa
Avoinna: keskiviikkona^ torstaina ja
perjäntaina'1£eilo ^11
Lauantaina k ^ ' l - - - l l : ' f^k
PUHELIN 5-6422 .
19 N.*Court Street, Port Arthur, Ont.
NNPFTELUMME
EVMA-PÄIVÄN
OHDOSTA!
TONY PALLEN
JA PERHE-PARTmitrffl^^
315 Bay Street
Port Arthur, Ontario
— Kartanon työväkeä pääasiassa.
Minulla oli lapsena tapana karata leik­kimään
sinniB miionamiiesten lasten
katissa. Siellä asuu vieläkin, vanliä viu-lu-
JanniB, joka vieläkin soittetee nurk^
katatasseissä. äänellä bn vapaa' asöritb
ja muona "elämänsä Idppuim asti, ker­toilee
Arvo heidän kävellessään tifarif
vanhaa päärakennusta kohden.
— Ohkö hän ollut täällä jo käuäh>
Tarkoitan enneii teidän tänne tuloan­ne
. .
—^ Luullakseni niin kauan, että hän
tietää'jotakin sinun isovanhemmistasi. ;
-—•Sitä olen ajatellut ja toivonut; M i ­nusta
ei tämä kaikki tunnu enää to­delta,
sillä niin ihmeellistä tämä on;
- Äitini "sanoi niissä kirjeissääUj^^^^^^^J
olen sinultev kertonut^ että -jos joskus
tiesi kulkee Arolaan päin, niin poikkeai­sin
katsomassa hänen synnyinkotiaaii:
Nyt olen matkalla sinne ja sydämeni
- tuntuu niin kummatllisen odottavalta'." ?
Väentuvassa viettää joukko karta­non
<,työläisiä iltaansa. Miehet tarinoi­vat
pitkän pöydän päässä* Vuoteen lai-dällävikkuiian
Härgssä istuu pari palve­lustyttöä
sukkia parsien. Kun Aini ja
Arvo astuvat tupaan^ tulee siellä hiljai­suus.
Kukin vain sanoo tai nyökkää
hyvänillan.
Älkää yhtään välittäkö meistä^
sanoo Arvo. Morsiameni vain halusi
nähdä tämän vanhan rakennliksen. .Hänv
"Vie Ainin tuvan läpi kamariin ja sen
läpi peräkamariin.
I i Perälämarin ovella Arvo koputtaa ja
l kuultuaan käskyn tulla sisään, avaa hän
oven ja Ainia edellään pitäen astuu si­sälle.
' — Olihan täällä Janne kotosalla, sa­noo
Arvo, kät€Jllfeh vanhaa soittäjaai
—Missäpä minä'muualla kuin ko-
' t<^alla, vastaa vanhus^ siristellen sil ^
. miään ikäänkuin paremmin jiähdäkseen
" Arvon seuralaisen. Mutta miten itse
; isäntä^ hyt vieraineen tuli tänne?
_ Tulin-näyttämään Jannelle >mor-siantani,
naurahtaa Arvo tuttavallisesti.
^ Onpa hämärä, etten tahdo nähdä
tarkasti . Nuori ja kaunis, nim-kuin
pitääkin.
Hän juuri tuU tapaaroaah tdta. ^
--^ Mimia vanhaa . V . Vai tuli 1^
minua tapaamaan!
— Hänen isoisänsä oli Arolan enti­nen
isäntä, kertoo Arvo vanhukselle.
Janne näyttää olevan aivan hämil­lään.
Arvon' • tarjoama savukekin jää
sytyttämättä. Hän tulee lähemmäksi
.\inia.
— Vai oli hänen isoisänsä . . . sanoo
vanhus pitkään. Sitten hän on hiljaa,
ikäänkuin selvittääkseen ajaluksiaari;
— Tunsitteko Känet? saa Aini kysy­tyksi,
vaikka liikutus tahtookin tunkea
palan kurkkuun.
— Tunsin . \ . tottahan niinä hänet
tunsin, kun olin, hänellä renkinä kym­menisen
vuotta. Tässä talossa minä
soitin -hänen häissään. Kolme päivää
niitä tanslittiin yht^n menoon. Tässä
samassa kamarissa syntyi. tytär . . . . .
Tottahan minä sellaiset, aäiat muistan. -
Vai ön tässä Arolan emännän tyttären
tytär. Kiimma, että elänul niin kovalla
vauhdilla ihriiisen sivuitse lentää.
— Miittjf eiko'«ekin .ofe$^
ta, että tyttären tyttarföta^tiyt tulee
Metsälän kartaliori,^^ joatiseA'Ärdlan,
emäntä?-sanoo nyt'AfvQ4athpim^
— KuriimalKstä se on ^pisinyt
isoisän olla tätä näkeii^fe. Vitanaan
valuivat mieheltä kyyneleet, niin luja
kuin olikin, kun astui mtmttokuormal-leiien
tuossa pihamaalla. Itki siinä
emäntäkin . . . ja tytär oikein parkui,
niinkuin olisi aavistanut kuinka pahaa '
^se kaikki oli, kiin* kaunis koti^^jäi siihen.
Kyyneleisih silmiii kuuntelee Aini van­huksen
puhetta. Hän näkee ^seinällä
riippuvan viulun, saman viulun jolla
oh soitettu hänen isoisänsä häitä. Tässä
kamarissa oli hänen armas pikku äitin­sä
syntynyt. .Hänen sydämestään pyr­ki
esille" kuiskaus: "Äiti, tyttäresi on
nyt tässä . . . Hän on löytänyt omien­sa
sieltä, missä sinä sen kerran kadotit,-
i .lähtiessäsi i alakuloiselle tielle isäsi Ja
äitisi vuodattaessa kyyneleitä." Vain
vaivoin häh sai pidätetyksi itkunsa
ojentaessaan kätensä vanhalle'miehelle.
—:-Tuikaa, Janne, pian kartanobnjpu-humäan
kanssamme häistä asioista, hän ~,
sanoi, - ^
— Kiiti», kyJB tiäe», osuliil^ van»
bus-
Eiköhän Janne soita myöskin mei­dän
haissämmei kuten morsiameni äidin
isän h a i n k i n , ehdotti Arvo.
— Kyllä minä soitan, soitan hyvin
mielelläni, jos teille vain kelpak nain»
vanhan ja vähän oppia saaneen soitto.
Viulukin jo vapisee käsissäni, puhelee
vanhus iloisesti, saatellessaan nuoria pi­hamaalle
asti.
Aini puristautuu lujasti Arvon käsi­varteen,
kun he jälleen ovat matkalla^
kartanon päärakennusta kohden. Täh-tiä^
on jo ilmestynyt taivaalle ja läm­min
syystuuli puhaltelee lahdelta, ^ie-^
. ONNITTELUIN
KALEVALÄ-FÄiVÄIiLEI
': \ Puhfelin Ä 3^7764
422 Queen St\ W., Toronto, Ont.
. ONNITTELUMME
Kalevala-päiväxi johdostaS
ILOMÄKI' BROS.
MONUMENt Cd:
WA 3-4469
506 J3nuiswidlc Avenue ^.•f
Toronto jOn^rio
Valmistamme huolella ikaikkia
kivialaan kuuluvia töitä
ONNITTELUMME
Itatevala-päivän johdosta!
433 Spaxlina Avenue, Toronto, Ontario
ONNITTELUMM;B KALEVALÄ-PÄIVÄN JOHDOSTA!
HABfR'!^ TEXTILE FABRICS
PUKU- JA TAKKIKAaSTKAITÄ
405 j^adina. Avenue Puhelin WA. 1-0952 Toronto,'Ontario
ONNITI^Ultol^ KAl4EVAIJ^^PÄiy
HENRY HARRIS; RÖ, - OPTIKKO
275 Cdlleg^ Street Piäielhi WA. 3-9593 ~ Toi^oiito, Ontiurlo
KORJAUKSET HAETAAlif JA TUODAAN StOTÖN
KALEVALAIPÄIVÄN
TERVEHDYS!
V, VISTERai«ar;"OäiistäJä.'
956 Red Rivöf-Road
ort Arthur "-Ontario
, KALEVALA-PÄIVÄN
TERVEHDYS!
SAASTCS
MEN^S WEAR
i taatupalvehista paävän
; aämismax^Ua. hinnoilla»
' Dial 5-5012
J535 Simpson 6t., Fort William, Ontario
m S. Algoina St., Port Arthur, Ontario
Onnitteluni
Kalevala-päivän johdosta!
ASIOITSUA
/Tnlkld-, kSännSs- aefcÄ multa
alaani knulatria. foifa
148 S. Afeoma Str«ct
Port Arthur ,
mmm
iiQiinifini
Lieldh luldjakuhnaile ja^^ kan­sallisen
kulttmiramrie yhmme ja vaa^*
Ujäme Canadassa Jä M\i^^^^
m'
Eläköön Suomen kansan kulttuuri jä
; innostakoon nieitä jaloissa toiminhbis-sainm^!
DiinnniiuffiniiiniiiiiiininiMiiflniiiBOoimRniiii
957 BTi Aventie
. Toronto ^, Ontario