1948-02-21-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
-St
u%ia, laivoja.^uräUa kyntämistä, Tcar-jaa,
ihmisiä, aseita, jcfideii ..muoto on
ollut auttamassa kirjoituksien ikää määriteltäessä,
erikoisia merkkejä,>Jumalan-kuvia
ym. Älerkeistä mainittakoon pyö-rylät^_
anturäjnerkit ja kirveetTTöita on
katsottu auringonjumalan tunnuskivik-
£1. Suurin osa kalliokirjoituksia kuuluu
pronssiajan alkujaksoon. — Että auringonjumala
varsinaisesti .on ollut
pronssiajan ylijumala, todistavat esim.
s.ldan pienen »ilmeisesti uhriksi upotetun
kultaveneen löytö eräästä Tanskan
turvesuosta, ja mainio nelipuolaisten
P3>örien päällä seisova pronssihevonen,
j(.ka vetää kullattua aurinkokehrää,
Truhdholman suosta. A^ene, hevonen,
nelipuoläpyörä ja kehrä katsotaan kaikki
auringon tunnuksiksi. Varsinainen
auringonjumalan temppelikin, Stonehen-ge
Englannissa, on tavattu. Tähtitieteel-liiten
laskujen mukaan se lienee.ra-
^ kennettu noin 1600 e. Kr. Se on tehty
* niin, että liloinna on 2 yhdenmukaista
ympyrää, joiden sisällä on kaksi hevo-senkenkämäistä
kivilatomtista, ja ^isin-nä
suuri, 4,6 m. pituinen kivi, "alttari".
Uloin ympyrä ja hevosenkenkäkehä o-vat
tehdyt kumpikin 30 pystykivestä,
joiden korkeus on 5-6 metriä ja joiden
päällä on ollut suuret*;poikkipäiset kivi-levyt,
niin että' ympyrän kehä sitoutuu
yhteen, mutta hevosenkenkäkehässä
yhdistyy aina 2 ja «2 pystykiveä. Mo-
Irmmat muut kehät ovat pienemmistä
kivistä jä ilman poikkikiveä. — Nyt bn
Stonehenge osaksi raunioina. Sen tapainen
lienee myös ollut Avebury kivikehä
Englannissa.
. Rautakaudella tehtiin- teräaseet raudasta
samalla kuin pronssia ja muita
metalleja yhä edelleen käytettiin he-
^ lyihin.
Rauta on ensinnä tullut tunnetuksi
jossain Välimeren itäpäässä, toisen esi-kristillisen
vuosituhannen alussa, leviten
Kreikkaan ja Italiaan ja voimistuen
siellä rautakaudeksi noin v:n 1000 seu-.
dulla e» Kr. Välimeren maissa näin ollen
suoranaisesti esihistoriallisesta rau-tf.
kaudesta tuskin voi puhua.
Keski-Euroopan varhaisimmat rauta-ajan
muistot ovat jotenkin samanaikui-sia.
Tuota aikaa nimitetään Hailstatt-ajaksi
Ali-Itävallassa tutkitun suunnattoman
sen nimisen, tälle aikakaudelle
kuuluvan kalmiston mukaan. Paikalla
cn tavattu suuri historiantakainen suo-lakaivo.*?.
joka epäilemättä on aiheuttanut,
että paikka on ollut asuttuna vuosisatojen
kuluessa, niin että vanhimmat
haudat kuuluvat pronssikauteen (n. v.
1000 Xr.) jä nuoremmat ulottuvat
noii* 550 e. Kr. Vanhimmat rautakalut
ovat pieniä sormuksia ja helyjä, joka
tot^islaa että tuo metalli tällöin vielä
on ollut h>'vin harvinainen, mutta ennen
pitkää se tulee yleisesti käytäntöön,
j? kalmiston myöhemra*älle ajalle kuvaavia
ovat raskaat kaksiteräiset miekat.
Hallstattin kalmistossa, jota tutkittiin
17 kesän aikana, paljastettiin 1,000
hautaa. Osa vainajista — vanhimmat —
on haudattu poltettuina, toiset ovat
vam osaksi poltetut, nuorimmat haudat
ovat ruumishautoja. — Hallstatt-kult-tuuri
on levinnyt Böömiin, Määriin ja
Bosniaan sekä Länsi-Saksaan, vieläpä
Italiaankin, ja vaikuttanut paljon ulommalle.
Kulttuurissa on paljon vaikutteita
^*älimcren maista. Tyypillisiä esineitä
ovat kaksois-spiraalisoljct, prons-
' siastiat, ns. silulat ja cistat, joissa ko-ruaiheina
on eläinkuvanauhoja. Pronssin
takominen on hyvin kehittynyllu.
Xoin V. 550 e. Kr. sivistyksen painopiste
siirtyy lännemmäksi, todennäköisesti
keltliläisaloille. Vanhimmat sellai-
.<^^t muistomerkit ovat mainiot vaunu-haudat
Champangne-maakunnassa. Vainajat
ovat haudatut maan alle, eväitä
mukanaan, täydessä .sussaan vaunuis-.
saan, hevoset vaunujen cdessii. — Hau-tr^
kalustona on ollut mm. kreikkalais-maljakoiu,
jotka ovat leviiineet Massi-lian
(Marseille) siirtolasta Ifthone-joen
suulta. Merkitykseltään tärkdrtimäksi
4iäy lämä kulttuuri,». 40()-luvulta, josta
ajasta - kelttiläiskulttuuri noin Kr.
syntymän aikÄhin asti vallitsee miltei
koko Länsi- ja Pohjois-Eurooppaa. Suurimman
löytQpaikl^nsa, La Tenen mukaan
(Neuenberger-järven rannalla
Sveitsissä) on tämän ajanjakson nimi
La Tene-aika. Siellä ön tavattu paalu-asutuksen
jälkiä. On arveltu, että siipä
cn oUut tulliasema tai sotavarasto tms.
Ajan ominaisimmat esinemuodot o-vat
eräät soljet, miekat ja kaularenkaat,
joiden mukaan se jakautuu kolmeen
ajanjaksoon. Suosittu ornamenttiaihe
on triskele — kolmihanka —- ja koris-teaineena
sulatettu lasimassa ,koralli,
nukä sitten väistyy emaljin tieltä. Asukkaat
ovat asuneet multavallien suojaamissa
suurissa ja korkeissa kaupunkl-
Imnoissa, jollaisia ©n sekä Böömissä
että Ranskassa, missä Bibracte ja varsinkin
Alesia—Caesarin ja Vercinge-torixin
taistelupaikka — ovat parhaiten
tutkittuja. Sen aarteet ovat Ranskan
esihistoriallisen ajan. Roomalaisval-lan
mukana alkaa, joskin niukka, kir-
. joitettu historia.
Alyös Brittein-saarille tämä kulttuuri
ulottui, ollen siellä tavattoman hyvin
edustettu. Otaksuttavasti Britannia tällöin
sai kelttiläisen asutuksen. — Kaakkoon,
Bosniaan ,ulottui kelttiläisvaiku-tus,
ja kosketuksessa se on ollut myös
rikkaan samanaikuisen skyyttiläispiirin
kanssa Mustan-meren rannalla. —
Skandinaaviassa on tämänaikuisia tor-quesc-
muotoja merkillinen vaunulöytö
DejbjfiTgin pappilan luota Seelannista:
suohon upotetut rikotut vaunut, jolla
yjumalankuvaa lienee ympäri kuljetettu,^
nirskeli-koristeineen; mahdollisesti tä-mänaikuiseksi
on myös luettava outo
•hopea-astia Tanskan Gundestrupista,
jossa . esiintyy - eriskummaisia jumala-
, olentoja, joista ainakin yksi, hirvenpäi-nen,
on kelttiläinen, kun taas Herkuleen
ja leijonan taisteluesitys arvatenkin
Mustan-meren pohjoisrannoitse palautuu
kristilliseen tarustoon.
Roomalaisvallan levittäessä historiallista
piiriä Euroopan länsiosiin jäävät
Keski- ja Pohjois-Euroopan .germaanit
itsenäisyyteen, ja heidän keskuudessaan
leviää itsenäinen, mutta vahvasti roo-malaisvaikutuksiin
perustuva viljelys-muoto,
jota sanotaan roomalaiseksi rauta
kaudeksi. Se kestää 300 vuotta, jonka
kuluessa roomalaisia tavaroita, pronssipatsaita,
viinikauhoja, laseja, rahoja y.
m. mahdottomissa määrin levisi ulkopuolelle
Rooman rajojen kauaksi pohjoiseen.
*
Sitten alkaa ns! kansainvaelluksen aikakausi,
joka Keski-Euroopassa jo suureksi
osaksi on^historiallista aikaa. Mui-naistieteellisesti
se on merkillinen siitä
rikkaasta ns. germaanisesta eläinorna-mentiikasta,
joka tällöin kehittyi, ja
niistä äärettömistä kultarikkauksista,
jotka tällöin ryöstöinä tai paloveroina
levisivät häviävistä Rooman valtakunnista
yli koko germaanisen maailman.
Skandinaaviassa jatkuu esihistoriallinen
aika. Sikäläisen ns. kansainvaelluksen
ajan mcrkillisimraät löydöt ovat ns.
maa- eli suolalöydöt. Tanskasta ja Sles-vlgistä
on sellaisia 4 suurta: Kragehul,
Xydam, Torsbjerg ja Vimose. Ne ovat
jälkiä suurista taisteluista, joissa tulo-ka.
s, vieras heimo, on taistellut maan a-sukasten
kanssa, ja jossa kaikki, mikä
taistelukentälle on jäänyt, on tahalli-
.sesti rikki murrcUu vainajille uhriksi,
kuten uhreja myöhemminkin lienee paikoilla
toimiteltu. Näillä^aikoin on- sittemmin,
turpeen alle suomuodostumiin
peitettyinä ja niiden suojaamina, jäänyt
suuret määrät tavaraa: aseita ja.puvun-osia,
talouskapincita, luurankoja, veneitä
ym.
Ruotsissa on tällöin vallan painopiste
1 •? ,S ' . i < l ii
ja kreivin j)oika
Kreivitär Yvonne tunsi omituista huimausta
ja takertui natisevan tuolin ka-sipuihin.
Huoneen ilmako oli niin raskas,
vai tekikö h^nen sydämensä tenän
hengitykselle! Hän työnsi oven auki
saadakseen ilmaa. Sitten hän istiii kauan
aikaa vaieten paikallaan. Tuo Katariina
ei lakannut koskaan olemasta vaa-rllinen,
ellei hän toimittanut häntä varman
matkan taakse kartanosta.
— Huomaan, että torjut kaikki hyvät
tarkoitukseni. Tuiin tänne ystävällisessä
mielessä, rakentaakseni sopua ja
rauhaa välillemme jä turvatakseni tulevaisuutesi.
'Tiedä, Katariina, että sinulla
ei ole varaa torjua antelaisuuttani.
JolSt ajattele sitä itsesi, niin lapsen
tähden ainakin. Ja jollet ennen sitä seikkaa
oivalla, oivallat sen ainakin sitten,
kun lapsesi on tullut maailmaan ja
sinun täytyy miettiä sen tulevaisuutta.
Nyt ajattelet vielä vain" itseäsi, omaa
suruasi, mutta kaikki sinussa muuttuu
toiseksi, koko elämäsi muuttuu vain
lapsesi hyväksi elämäksi ja silloin tulet
huomaamaan, että on oleniassa eräs
valta, rahan valta, joka kykenee siloit-tamaan
lapsesi tieltä nionet vastukset.
>linä lupaan antaa sinulle suuren summan
rahaa tulevaisuuttasi varten, mut^
ta sinun on myös luvattava minulle,
ettet milloinkaa ilmaise Gustaville, että
lapsi on hänen.
Katariina käännähtää säihkyvin silmin
kreivittäreen.
— Sitä en lupaa koskaan .Se on oikeuteni
jos niin tahdon. Ja teiltä, kreivitär,
-en ottaisi rahtuakaan, en itseni
enkä lapseni tulevaisuutta varten, silla^
ne tuottaisivat meille vain onnettomuutta
teidän kädestänne lähteneinä.
Kreivitär Yvonne nousee. Jollei hän
nyt syökksy ulos ovesta, tukehtuu hän
tähän paikkaan. Hän timtee viiltävää
kipua sydämensä kohdalla ja melkein
horjuu kartanorakennusta kohden ja
päästyään huoneeseensa hän soittaa E-riikan,
joka antaa hänelle sydäntippoja.
Mutta vielä samana yönä täytyy Jöns-sin
ajaa kaupunkiin hakemaan tohtoria.
— Tuo muonamiehen tyttö vie nji-nulta
hengen, ajattelee hän kauhuissaan,
tuijottaen kattoon ja hänen mielikuviinsa
palautuvat nuo inhoittavat
sanat ristilukista ja Katariinan ennustelut
hänen tuomiopäivästään.
siirtynyt Uplantiin, jossa silloin ^arvatenkin
svealaiset asustivat. Sieltä on
tavattu sliuret hautakumniut vanhan
Upsalan vieressä ja suuret runsaslöy-töiset
venehautaukset Vendelin ja Ulltu-nan
luona, missä varsinkin ritarien ky-pärit
ovat olleet taidokkaasti kultalevyillä
koristetut, samoin miekat, mutta
missä on jokapäiväisempiäkin kapi-,
neita kuten patoja ja patakoukkuja,
kuolainrautoja ym. On syytä otaksua,
että Skandinaaviassa tällöin oli suuria
kiusallisia liikkeitä, että sen eteläisimmät
kansat, esim. Bornholmin burgundit
vaelsivat ottamaan osaa suureen germaaniseen
kansainvaellukseen, kun taas
pohjoisempaa svealaiset syöksyivät vaellusten
heikontamain'eteläisten Heimolaisten
kimppuun ja kukistivat ne valtansa
alaisiksi. Näitä aikoja ja taisteluita
kuvannevat BcowuUin anglosiiksilai-set
laulut. — Tällöin myös slaavit —
vendit — tunkeutuivat Itämeren etelärannalle
lähes Jyllannin nicmiröaalle as-
\} harvalukuiseksi käyneen entisen ger-maanilaisasutuksen
sijalle.
Viimeinen suuri esihistoriallinen aikakausi
Skandinaaviassa on viikinkikausi,
joka jo kumminkin on puoleksi historiallinen.
— M. T,
MIRSL EI GUSTAVISTA
-r-:','- • ••.'MITÄÄN'
Sivu 4 LAUANTAINA, HELMIKUUN 21 PÄIVÄNÄ, 1948
Ensimmäiset äjät Katariinaa oU
nattariut tötve,.että Gustav, havaij
aan heidän suunntelmiinsa tulleen jo
kin epätavallista-muutosta, olisi pa
nut takaisin suorinta tietä. Iglutta
vistä tuli hiljaisen kidutuksen _
viikkoja, eikä hän kuullut kenenL
puhuvan sanaakaan Gustavista HänS
kirjoittanut kirjeen siinä toivossa
saisi tietää Gustavin osoitteen joit
salaa, mutta siihen hänellä ei ollut
noja. Hänellä ei olliit enää mitään
kemistä kartanon puolella, kun Ma
rttha lapsineen oli-Pietarissa. Hän'
siirtynyt takaisin känkuritupaan ja!
toi kangasta; josta Eriikalfe valmist,
.tiih kapioita kreivitär Yvonnen m
räyksestä, kun tämä ^tallimies Jön
kanssa menisi piakkoin naimisiin.
Poikiessaan kangaspuita unohtui suij
kula jöskQs; hänenJcäsiinsä ja iiän*d
tuijottamaan kartanon pihalTe, jonaj
hänen akkunastaan näkji paljastu
den puiden lomasta. Ja joskus, kun]
pungista ajavat vaunut vierivät portil
den eteen, takertui hän molemmin kis!
kangaspuihin ja.tuijotti tulijoihin. MJ
ta ne olivat vain kreivitär Yvonnen \J
raita, jotka tulivat ja menivät. Mä|
vaunuja, joita hän odotti, ei tullut.
Lokakuu tuli ensimmäisin pienin pdj
kasin-ja terävin tuulin. Keltaiset El
det satoivat lakastuville nurmikoille iJ
yöpakkanen puri viimeisten kuk
loiston. Suihkukaivo oli lakannut
semasta ja odotti uutta kesää talvipd]
teen alla. Syyskiireet kartanon \\
puolella olivat ohitse. Vilja oli korjalti
ja puitu. Katariina tuijotti säikäkj-J
neenä oman itsensä syv>'yksiin, j
uuteen, hämmentävään, joka hänes]
tapahtui, ja päivä päivältä hänen rob-j
keutensa lannistui. Pää käsien va
nojautuen hän tuijotteli syksyn hä^
tystä 3mipärillään ja joskus, kun lffl|
-lehdettömien puiden lomasta katidj
vaahtopäistä lahtea, hänet hetkeksi \ i |
tasi halu vielä kerran lähteä juoksu
yhtä ajatuksettomana kuin tuona
heana paluun päivänä, ja syöksyä
reen.
Mutta sellaista, tunnetta kesti
hetken. Sitten se uusi, ihmeellinen,
ka hän tiesi olevan tulossa, vangitsi!
nen ajatuksensa jälleen. Sinä päivifflj
"jolloin hän sen oli/ ensi kerran tajn
nut itsessään, oli elämä hänen ymp
lään omituisesti kirkastunut. Ihr
nen huomio oli lävistänyt" hänen sielu
sa, eikä se ollut jättänyt häntä
meimpinäkään hetkinä. Lapsi. Gu
vin ja hänen läpsii Se olisi jo suun]
ka kun Gustav tulisi. Hän näjlti
lapsen hänelle ja sanoisi: ''Tämän
mefen kautta elämä pelasti minulki
dän rakkautemme ; .
• Katariina säpäsähti usein täilat*
unelmista. Nytkin kesti tuokion,
neukuin hän tpjusi, mitä ympärfllai
pahtui. Naiset olivat olleet ruualla_
cnpirtissä ja nyt he rynni.stiviit sis
mtluten. Heidä» mukanaan oli
pari-Jaana, joka oli tullut tavanmu"
selle matkalle iskemään suonta ja
takin parannusta aikaansaamaan w>J
jotka apua tarvitsivat. Mutta hän
^myös ennustaa, ja Eriikka. jo'^^
kyisen onnensa aikana, kreivitär
nen suosikkin^r ja tallimic> Jiins^ink*
lutettuna morsiamena. haUist KuF
Jaanan ennustavan itselleeii tulevtij
viään, oli joukon keskeisimpiin^»-
kuulemaan rynnistivät kaikki '
kesken einelomansa ^^ois miesva^"
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 21, 1948 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1948-02-21 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki480221 |
Description
| Title | 1948-02-21-04 |
| OCR text | -St u%ia, laivoja.^uräUa kyntämistä, Tcar-jaa, ihmisiä, aseita, jcfideii ..muoto on ollut auttamassa kirjoituksien ikää määriteltäessä, erikoisia merkkejä,>Jumalan-kuvia ym. Älerkeistä mainittakoon pyö-rylät^_ anturäjnerkit ja kirveetTTöita on katsottu auringonjumalan tunnuskivik- £1. Suurin osa kalliokirjoituksia kuuluu pronssiajan alkujaksoon. — Että auringonjumala varsinaisesti .on ollut pronssiajan ylijumala, todistavat esim. s.ldan pienen »ilmeisesti uhriksi upotetun kultaveneen löytö eräästä Tanskan turvesuosta, ja mainio nelipuolaisten P3>örien päällä seisova pronssihevonen, j(.ka vetää kullattua aurinkokehrää, Truhdholman suosta. A^ene, hevonen, nelipuoläpyörä ja kehrä katsotaan kaikki auringon tunnuksiksi. Varsinainen auringonjumalan temppelikin, Stonehen-ge Englannissa, on tavattu. Tähtitieteel-liiten laskujen mukaan se lienee.ra- ^ kennettu noin 1600 e. Kr. Se on tehty * niin, että liloinna on 2 yhdenmukaista ympyrää, joiden sisällä on kaksi hevo-senkenkämäistä kivilatomtista, ja ^isin-nä suuri, 4,6 m. pituinen kivi, "alttari". Uloin ympyrä ja hevosenkenkäkehä o-vat tehdyt kumpikin 30 pystykivestä, joiden korkeus on 5-6 metriä ja joiden päällä on ollut suuret*;poikkipäiset kivi-levyt, niin että' ympyrän kehä sitoutuu yhteen, mutta hevosenkenkäkehässä yhdistyy aina 2 ja «2 pystykiveä. Mo- Irmmat muut kehät ovat pienemmistä kivistä jä ilman poikkikiveä. — Nyt bn Stonehenge osaksi raunioina. Sen tapainen lienee myös ollut Avebury kivikehä Englannissa. . Rautakaudella tehtiin- teräaseet raudasta samalla kuin pronssia ja muita metalleja yhä edelleen käytettiin he- ^ lyihin. Rauta on ensinnä tullut tunnetuksi jossain Välimeren itäpäässä, toisen esi-kristillisen vuosituhannen alussa, leviten Kreikkaan ja Italiaan ja voimistuen siellä rautakaudeksi noin v:n 1000 seu-. dulla e» Kr. Välimeren maissa näin ollen suoranaisesti esihistoriallisesta rau-tf. kaudesta tuskin voi puhua. Keski-Euroopan varhaisimmat rauta-ajan muistot ovat jotenkin samanaikui-sia. Tuota aikaa nimitetään Hailstatt-ajaksi Ali-Itävallassa tutkitun suunnattoman sen nimisen, tälle aikakaudelle kuuluvan kalmiston mukaan. Paikalla cn tavattu suuri historiantakainen suo-lakaivo.*?. joka epäilemättä on aiheuttanut, että paikka on ollut asuttuna vuosisatojen kuluessa, niin että vanhimmat haudat kuuluvat pronssikauteen (n. v. 1000 Xr.) jä nuoremmat ulottuvat noii* 550 e. Kr. Vanhimmat rautakalut ovat pieniä sormuksia ja helyjä, joka tot^islaa että tuo metalli tällöin vielä on ollut h>'vin harvinainen, mutta ennen pitkää se tulee yleisesti käytäntöön, j? kalmiston myöhemra*älle ajalle kuvaavia ovat raskaat kaksiteräiset miekat. Hallstattin kalmistossa, jota tutkittiin 17 kesän aikana, paljastettiin 1,000 hautaa. Osa vainajista — vanhimmat — on haudattu poltettuina, toiset ovat vam osaksi poltetut, nuorimmat haudat ovat ruumishautoja. — Hallstatt-kult-tuuri on levinnyt Böömiin, Määriin ja Bosniaan sekä Länsi-Saksaan, vieläpä Italiaankin, ja vaikuttanut paljon ulommalle. Kulttuurissa on paljon vaikutteita ^*älimcren maista. Tyypillisiä esineitä ovat kaksois-spiraalisoljct, prons- ' siastiat, ns. silulat ja cistat, joissa ko-ruaiheina on eläinkuvanauhoja. Pronssin takominen on hyvin kehittynyllu. Xoin V. 550 e. Kr. sivistyksen painopiste siirtyy lännemmäksi, todennäköisesti keltliläisaloille. Vanhimmat sellai- .<^^t muistomerkit ovat mainiot vaunu-haudat Champangne-maakunnassa. Vainajat ovat haudatut maan alle, eväitä mukanaan, täydessä .sussaan vaunuis-. saan, hevoset vaunujen cdessii. — Hau-tr^ kalustona on ollut mm. kreikkalais-maljakoiu, jotka ovat leviiineet Massi-lian (Marseille) siirtolasta Ifthone-joen suulta. Merkitykseltään tärkdrtimäksi 4iäy lämä kulttuuri,». 40()-luvulta, josta ajasta - kelttiläiskulttuuri noin Kr. syntymän aikÄhin asti vallitsee miltei koko Länsi- ja Pohjois-Eurooppaa. Suurimman löytQpaikl^nsa, La Tenen mukaan (Neuenberger-järven rannalla Sveitsissä) on tämän ajanjakson nimi La Tene-aika. Siellä ön tavattu paalu-asutuksen jälkiä. On arveltu, että siipä cn oUut tulliasema tai sotavarasto tms. Ajan ominaisimmat esinemuodot o-vat eräät soljet, miekat ja kaularenkaat, joiden mukaan se jakautuu kolmeen ajanjaksoon. Suosittu ornamenttiaihe on triskele — kolmihanka —- ja koris-teaineena sulatettu lasimassa ,koralli, nukä sitten väistyy emaljin tieltä. Asukkaat ovat asuneet multavallien suojaamissa suurissa ja korkeissa kaupunkl- Imnoissa, jollaisia ©n sekä Böömissä että Ranskassa, missä Bibracte ja varsinkin Alesia—Caesarin ja Vercinge-torixin taistelupaikka — ovat parhaiten tutkittuja. Sen aarteet ovat Ranskan esihistoriallisen ajan. Roomalaisval-lan mukana alkaa, joskin niukka, kir- . joitettu historia. Alyös Brittein-saarille tämä kulttuuri ulottui, ollen siellä tavattoman hyvin edustettu. Otaksuttavasti Britannia tällöin sai kelttiläisen asutuksen. — Kaakkoon, Bosniaan ,ulottui kelttiläisvaiku-tus, ja kosketuksessa se on ollut myös rikkaan samanaikuisen skyyttiläispiirin kanssa Mustan-meren rannalla. — Skandinaaviassa on tämänaikuisia tor-quesc- muotoja merkillinen vaunulöytö DejbjfiTgin pappilan luota Seelannista: suohon upotetut rikotut vaunut, jolla yjumalankuvaa lienee ympäri kuljetettu,^ nirskeli-koristeineen; mahdollisesti tä-mänaikuiseksi on myös luettava outo •hopea-astia Tanskan Gundestrupista, jossa . esiintyy - eriskummaisia jumala- , olentoja, joista ainakin yksi, hirvenpäi-nen, on kelttiläinen, kun taas Herkuleen ja leijonan taisteluesitys arvatenkin Mustan-meren pohjoisrannoitse palautuu kristilliseen tarustoon. Roomalaisvallan levittäessä historiallista piiriä Euroopan länsiosiin jäävät Keski- ja Pohjois-Euroopan .germaanit itsenäisyyteen, ja heidän keskuudessaan leviää itsenäinen, mutta vahvasti roo-malaisvaikutuksiin perustuva viljelys-muoto, jota sanotaan roomalaiseksi rauta kaudeksi. Se kestää 300 vuotta, jonka kuluessa roomalaisia tavaroita, pronssipatsaita, viinikauhoja, laseja, rahoja y. m. mahdottomissa määrin levisi ulkopuolelle Rooman rajojen kauaksi pohjoiseen. * Sitten alkaa ns! kansainvaelluksen aikakausi, joka Keski-Euroopassa jo suureksi osaksi on^historiallista aikaa. Mui-naistieteellisesti se on merkillinen siitä rikkaasta ns. germaanisesta eläinorna-mentiikasta, joka tällöin kehittyi, ja niistä äärettömistä kultarikkauksista, jotka tällöin ryöstöinä tai paloveroina levisivät häviävistä Rooman valtakunnista yli koko germaanisen maailman. Skandinaaviassa jatkuu esihistoriallinen aika. Sikäläisen ns. kansainvaelluksen ajan mcrkillisimraät löydöt ovat ns. maa- eli suolalöydöt. Tanskasta ja Sles-vlgistä on sellaisia 4 suurta: Kragehul, Xydam, Torsbjerg ja Vimose. Ne ovat jälkiä suurista taisteluista, joissa tulo-ka. s, vieras heimo, on taistellut maan a-sukasten kanssa, ja jossa kaikki, mikä taistelukentälle on jäänyt, on tahalli- .sesti rikki murrcUu vainajille uhriksi, kuten uhreja myöhemminkin lienee paikoilla toimiteltu. Näillä^aikoin on- sittemmin, turpeen alle suomuodostumiin peitettyinä ja niiden suojaamina, jäänyt suuret määrät tavaraa: aseita ja.puvun-osia, talouskapincita, luurankoja, veneitä ym. Ruotsissa on tällöin vallan painopiste 1 •? ,S ' . i < l ii ja kreivin j)oika Kreivitär Yvonne tunsi omituista huimausta ja takertui natisevan tuolin ka-sipuihin. Huoneen ilmako oli niin raskas, vai tekikö h^nen sydämensä tenän hengitykselle! Hän työnsi oven auki saadakseen ilmaa. Sitten hän istiii kauan aikaa vaieten paikallaan. Tuo Katariina ei lakannut koskaan olemasta vaa-rllinen, ellei hän toimittanut häntä varman matkan taakse kartanosta. — Huomaan, että torjut kaikki hyvät tarkoitukseni. Tuiin tänne ystävällisessä mielessä, rakentaakseni sopua ja rauhaa välillemme jä turvatakseni tulevaisuutesi. 'Tiedä, Katariina, että sinulla ei ole varaa torjua antelaisuuttani. JolSt ajattele sitä itsesi, niin lapsen tähden ainakin. Ja jollet ennen sitä seikkaa oivalla, oivallat sen ainakin sitten, kun lapsesi on tullut maailmaan ja sinun täytyy miettiä sen tulevaisuutta. Nyt ajattelet vielä vain" itseäsi, omaa suruasi, mutta kaikki sinussa muuttuu toiseksi, koko elämäsi muuttuu vain lapsesi hyväksi elämäksi ja silloin tulet huomaamaan, että on oleniassa eräs valta, rahan valta, joka kykenee siloit-tamaan lapsesi tieltä nionet vastukset. >linä lupaan antaa sinulle suuren summan rahaa tulevaisuuttasi varten, mut^ ta sinun on myös luvattava minulle, ettet milloinkaa ilmaise Gustaville, että lapsi on hänen. Katariina käännähtää säihkyvin silmin kreivittäreen. — Sitä en lupaa koskaan .Se on oikeuteni jos niin tahdon. Ja teiltä, kreivitär, -en ottaisi rahtuakaan, en itseni enkä lapseni tulevaisuutta varten, silla^ ne tuottaisivat meille vain onnettomuutta teidän kädestänne lähteneinä. Kreivitär Yvonne nousee. Jollei hän nyt syökksy ulos ovesta, tukehtuu hän tähän paikkaan. Hän timtee viiltävää kipua sydämensä kohdalla ja melkein horjuu kartanorakennusta kohden ja päästyään huoneeseensa hän soittaa E-riikan, joka antaa hänelle sydäntippoja. Mutta vielä samana yönä täytyy Jöns-sin ajaa kaupunkiin hakemaan tohtoria. — Tuo muonamiehen tyttö vie nji-nulta hengen, ajattelee hän kauhuissaan, tuijottaen kattoon ja hänen mielikuviinsa palautuvat nuo inhoittavat sanat ristilukista ja Katariinan ennustelut hänen tuomiopäivästään. siirtynyt Uplantiin, jossa silloin ^arvatenkin svealaiset asustivat. Sieltä on tavattu sliuret hautakumniut vanhan Upsalan vieressä ja suuret runsaslöy-töiset venehautaukset Vendelin ja Ulltu-nan luona, missä varsinkin ritarien ky-pärit ovat olleet taidokkaasti kultalevyillä koristetut, samoin miekat, mutta missä on jokapäiväisempiäkin kapi-, neita kuten patoja ja patakoukkuja, kuolainrautoja ym. On syytä otaksua, että Skandinaaviassa tällöin oli suuria kiusallisia liikkeitä, että sen eteläisimmät kansat, esim. Bornholmin burgundit vaelsivat ottamaan osaa suureen germaaniseen kansainvaellukseen, kun taas pohjoisempaa svealaiset syöksyivät vaellusten heikontamain'eteläisten Heimolaisten kimppuun ja kukistivat ne valtansa alaisiksi. Näitä aikoja ja taisteluita kuvannevat BcowuUin anglosiiksilai-set laulut. — Tällöin myös slaavit — vendit — tunkeutuivat Itämeren etelärannalle lähes Jyllannin nicmiröaalle as- \} harvalukuiseksi käyneen entisen ger-maanilaisasutuksen sijalle. Viimeinen suuri esihistoriallinen aikakausi Skandinaaviassa on viikinkikausi, joka jo kumminkin on puoleksi historiallinen. — M. T, MIRSL EI GUSTAVISTA -r-:','- • ••.'MITÄÄN' Sivu 4 LAUANTAINA, HELMIKUUN 21 PÄIVÄNÄ, 1948 Ensimmäiset äjät Katariinaa oU nattariut tötve,.että Gustav, havaij aan heidän suunntelmiinsa tulleen jo kin epätavallista-muutosta, olisi pa nut takaisin suorinta tietä. Iglutta vistä tuli hiljaisen kidutuksen _ viikkoja, eikä hän kuullut kenenL puhuvan sanaakaan Gustavista HänS kirjoittanut kirjeen siinä toivossa saisi tietää Gustavin osoitteen joit salaa, mutta siihen hänellä ei ollut noja. Hänellä ei olliit enää mitään kemistä kartanon puolella, kun Ma rttha lapsineen oli-Pietarissa. Hän' siirtynyt takaisin känkuritupaan ja! toi kangasta; josta Eriikalfe valmist, .tiih kapioita kreivitär Yvonnen m räyksestä, kun tämä ^tallimies Jön kanssa menisi piakkoin naimisiin. Poikiessaan kangaspuita unohtui suij kula jöskQs; hänenJcäsiinsä ja iiän*d tuijottamaan kartanon pihalTe, jonaj hänen akkunastaan näkji paljastu den puiden lomasta. Ja joskus, kun] pungista ajavat vaunut vierivät portil den eteen, takertui hän molemmin kis! kangaspuihin ja.tuijotti tulijoihin. MJ ta ne olivat vain kreivitär Yvonnen \J raita, jotka tulivat ja menivät. Mä| vaunuja, joita hän odotti, ei tullut. Lokakuu tuli ensimmäisin pienin pdj kasin-ja terävin tuulin. Keltaiset El det satoivat lakastuville nurmikoille iJ yöpakkanen puri viimeisten kuk loiston. Suihkukaivo oli lakannut semasta ja odotti uutta kesää talvipd] teen alla. Syyskiireet kartanon \\ puolella olivat ohitse. Vilja oli korjalti ja puitu. Katariina tuijotti säikäkj-J neenä oman itsensä syv>'yksiin, j uuteen, hämmentävään, joka hänes] tapahtui, ja päivä päivältä hänen rob-j keutensa lannistui. Pää käsien va nojautuen hän tuijotteli syksyn hä^ tystä 3mipärillään ja joskus, kun lffl| -lehdettömien puiden lomasta katidj vaahtopäistä lahtea, hänet hetkeksi \ i | tasi halu vielä kerran lähteä juoksu yhtä ajatuksettomana kuin tuona heana paluun päivänä, ja syöksyä reen. Mutta sellaista, tunnetta kesti hetken. Sitten se uusi, ihmeellinen, ka hän tiesi olevan tulossa, vangitsi! nen ajatuksensa jälleen. Sinä päivifflj "jolloin hän sen oli/ ensi kerran tajn nut itsessään, oli elämä hänen ymp lään omituisesti kirkastunut. Ihr nen huomio oli lävistänyt" hänen sielu sa, eikä se ollut jättänyt häntä meimpinäkään hetkinä. Lapsi. Gu vin ja hänen läpsii Se olisi jo suun] ka kun Gustav tulisi. Hän näjlti lapsen hänelle ja sanoisi: ''Tämän mefen kautta elämä pelasti minulki dän rakkautemme ; . • Katariina säpäsähti usein täilat* unelmista. Nytkin kesti tuokion, neukuin hän tpjusi, mitä ympärfllai pahtui. Naiset olivat olleet ruualla_ cnpirtissä ja nyt he rynni.stiviit sis mtluten. Heidä» mukanaan oli pari-Jaana, joka oli tullut tavanmu" selle matkalle iskemään suonta ja takin parannusta aikaansaamaan w>J jotka apua tarvitsivat. Mutta hän ^myös ennustaa, ja Eriikka. jo'^^ kyisen onnensa aikana, kreivitär nen suosikkin^r ja tallimic> Jiins^ink* lutettuna morsiamena. haUist KuF Jaanan ennustavan itselleeii tulevtij viään, oli joukon keskeisimpiin^»- kuulemaan rynnistivät kaikki ' kesken einelomansa ^^ois miesva^" |
Tags
Comments
Post a Comment for 1948-02-21-04
