Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 21, 1948

              artanoUa kuului hyökjaaltojen ko-uUset
nostattavaa pärskeitä il- •
n. Sade valui jo virtana. Aallot
5ivat nieUä.luon kivitalon, joka
ikaiisia olr uhmannut niitten voi-
Nvt tuntui ensimni^nen aalto
ttaneen talon nurkkaukseen , , .
illv iiiakasi permannolla. ? Hän
lihe tuskissaan- Hän ta|it<?i"päästä
n svnneistään sillä tavalla. J Hän
ki toisinaan^ Hänen kätensä kos-i
pöydän jalkaa; 1^^
keittiön lattialle. H u^
kopimeä. Hyökyasdtoj^^
alle ruusutalpn semnn.
r Idrkaisi kauBusta^. Ha»
nöniivän jonnekin. /
Missä olet? huusi markiisitar.
Helvetissä, madam. Haen kyntti-kiliui
Billy ja ulisi käsittämättÖ-sanoja
. . . hän kiroilikin:-son of
. Kirottu kynttilä . . .
larkiisitar hapuili keittiössä löytääk-keittiökaapista
uuden kynttilän,
en jalkansa kosketti slvupöydän
ppuvaa jalkaa. Kuului räminää,
iokone oli pudonnut lattialle ja ääni
i kuin pasuuna jostakin kummitus-maasta:
'Tämä pommi, tämä vii­nen
keksintö, Einsteinin . teoriain
raviivainen »huippu, tarjoo ja takaa
ilmalle ikuisen rauhan, ikuisesti kes-n
rauhan . . . . rauhan, joka . . .
larkiisitar kaatui pyörtyneenä per-nolle.
Iissä olette, ma'am? kuiskaisi Billy,
än löysi viimein kynttilän, sytytti
ja ryömi markiisittareh luo. Ulkona
lui kuin rautatiejuna olisi törmän-suoraan
taloon ja radiosta kuului
i: Kuolleita arvellaan jo olevan
sisaiaa . . . Hurrikaani on ollut val-ampi
kuin milloinkaan ennen . . .
ainen Risti . . . Punainen Risti on
K.-ollut. ajatteli Billy. Hetkisen
epäili, voisiko hän nostaa tuon val-sen
naisen permannolta nojatuoliin,
n ei koskaan ollut'koskettanut, val-hois:
a ihmistä, joista-aina tuoksui
en nenäänsä kalman mädän haju,
tla vDtka olivat kauniita katseltavia
varsinkin naiset . . .
än pelästyi omaa ajatustaan, lausui
kuvan hallelujahin, nosti markiisit-en
tuoliinsa ja kiirehti ottamaan vet-arinan
vieressä olevasta saukosta,
n kaatoi lasillisen markiisittaren a-meen
suuhun, jossa loistivat valkpi-kauniit
hampaat . . .
•larkiisitar avasi silmänsä, katsoi Bil-kuin
tunteakseen jonkun muinoin
-emänsä olennon ja sanoi:
Sulje se . . . radio . . . kiitos . . .
lly iroitti koneen kytkimestään ja
tti sen pöydälle. .
- Heitä se tuonne nurkkaan, en ha-nähdä
sitä. huusi Hiarkiis'tar. En
ä . . .
Ves. ma'am. taivaassa emme tar-se
:;illaisia helvetin koneita. Hän
ki silmänsä autuaana ja supisi it-
— ^iellä olemme kaikki saman väri­kin.
Otan sen majaani huomenna
j ' - . . . jos . . . Hän kuunteli het-n
iaitojen ja sateenj^auhua.
Tdi myyn sen Sommervillen se-ndliayl-
kauppaan. Kiitos ma'am . . .
r kyn voiman keskus ravisteli ta-i
halusi nostaa talon ilmaan, vie-
-^v;., hajoittaa sen graniittiseinät,
i'»!'!. kuin rautavasarat olisivat iske­tä'
^'»a kolkuttaen. Kuului humah-i
'inen. Xyt tuli kolmas, sc voi-
^k' ; , : : p , , mutta se ei vieUi kyennyt nou-ni
t i : talon perustan korkeudelle. Se
t'^' • ias mereen. Sade putosi kuin
ikkunat olisivat avanneet kaik-
'"iikunsa ja. taivaankansi olisi ko­n
i i n pudonnut alas.
^> t iskeytyi aalto lujemmin, toinen
' i k ; n lujemmin ja — nyt, he tiesivät
" 'Lii pahin. He kuulivat sen pärs­kähtävän
suihkuna ilmaan ja putoavan
talon rautakatolle. Talo vapisi- ^ «ei
ollut kohonnut .talon katolle. Tuuli oli
pyyhältänyt ruusutalon ylitse. Se seisoi
paikallaan.
He kuuntelivat tarkkaan. Seuraava
aalto oli vaimenneempi. Sitä heikom­pi
seuraava. Sitten yritteli kolmas voi­makkaampi
mutta ei jaksanut olla suu­rimman
veroinen ja seuraavat laineet
kuuluivat loiskivan alempana pihalla
ehkä portaitten tasolla . . . He kuuli­vat
aaltojen tasaisesti lainehtivan piha­maalla.
Tuuli vinkui edelleen. ^^e^Tfau-loi,
ulisi ja sähisi, mutta he tiesivät sen
olevan vain loppusoittoa. Vaara oli
mennyt muualle ja aamulla jo aurinko
paistaisi ku*n ennenkin.
Kello löi kolme kertaa. Vanha seinä­kello
kumisi n«in rauhallisena. Myrsky
e* ollut sitä häirinnvt.
. He olivat torkah^pnp-^t paiko'llaan.
Tuuli ulvoi ulkona edelleen, s^ade \nr-tas
» lakkaan^atta, Markiisitir heräsi,
kohensi kynttilän sydäntä leikaten s'tä
saksillann..
— Billy, Billy . . . -Billy heräsi ja
katseli häntä unisena, mutta kauhistu­neena.
— Menkäämme levolle. Hyvää, yö­tä,
B*lly. Hän otti toisen kynttilän pöy­dältä
ja käveli huoneeseensa hitaasti.
Billy ojentautui ki\'ipermarinolle.
He nukkuivat myöhäiseen aamuun.
r\Iarkiisitar muisti herätt^'ään nähneen­sä
jälleen tuon ihanan unensa. Prin­sessa
oli tullut ja ojentanut hänelle kä­tensä.
Billy availi jo rautapuitteisia ''myrs-kvakkunoita."
^farkiisitar lÖi gongongiinsa. Billy
ilmestyi oven taakse.
— Yes, ma'am. Kaikki mennyt, ruu­sut,
palmut, nurmikenttä, linnaanien
tiedä, tuuli vei mennessään jonnekin.
Kartano on kaloja tä\-nnä . . . hallelu-jah
. . . Mr. Lincolnin talo on mennyt.
Mrs. Forsythen taloa en voi nähdä ja
pastori UTiiteheadln talo on mennyt
kauas^pellolIe,-sekin. Maantie on sär­kynyt.
Paljon kaloja, hyviä kaloja,
rantm' täysi.
Tulen heti, Billy, sanoi markiisitar.
Hän k"etoi mustan silkkihuivinsa har­tioilleen
ja käveli parvekkeelle. Sen
aitaukset oli myrsky vienyt. Sen pe­rustassa
oli suuria halkeamia. Piha oli
täynnä mutaa, kaloja, käärmeitä, outoja
merieläviä pitkine lonkeroineen. -ainoa­takaan
ruusupensa^ ei 611i|t jäleUä.
Xurmikenttä oli kadoimut;^ Billyn ruu-sumaja
oli lentänyt jonnekin; ehkäpä
se löytyisi jostain mailien päästä.
Hän huokasi, mutta tunsi olevansa
tyyty\'äinen kun rahansa olivat säily­neet.
Hän4>äätti lähteä matkalleen jo
ylihuomenna^ nim pian kuin' suinkin.
Mitä hänellä täälläolisi. nyt tekemistä
tässä hävityksessä. >
— Billy, huusi hän.
, Billy tuli lähemmälai käsiyarrellaan
suuri kofi täynnä kaloja^ Markiisitar
lausui hitaasti: " ;
—:- Billy, sinulle tulee njt suujTi työ
kun olen poissa. Tee' k\iiri'parhaäk
näet. Laitat pensaat, ostat ruusut ja
tilaat uudet palmuC Tallahassesta, myös
uusi nurmikenttä. Ota apua» jos tar­vitset.
Postori WTiitehead antaa si­nulle,
mitä tarvitset. Rakenna itselle­si
uusi linna tuon tilalle. Lähden mat­kalle
ylihuomenna, keskiviikon aamuna.
— Jumala, varielkoon, madam. vaik­ka
hän on varoittanut •— ja hän viitta­si
kädellään ylöspäin.
- r - Hän tahtoo, että lähden matkal­leni,
sanoi markiisitar.
-—Mutta hämähäkit, markiisitar,
please? •
—• Missä, mitkä? sanoi markiisitar
tuijottaen Billyyn. y
— Oh, ma'am, seitsemän hämähäk­kiä.
Näin unessa. Ne ryömivät teitä
kohti. Ylös pitk'n vaatteita, ylös. Yliä
ylemmäksi aina päähän asti. Unessa
näin. En näe unia, mutta tämän näin
ja niitä oli seitsemän. Seitsemän, paha
luku, huono numero, kun se on yksi­nään,
lausui Billy.
Markisitar oli ääneti. He katsoivat
toisiain pitkään. Markiisitar silmäili
autiota, hävitettyä seutua ja pihamaa­ta,
joka oli täynnä likaa ja mutaa . . .
S'lmänkantamiin likaa ja mutaa, jonka
yläpuolella aurinko loisti, koristellen
Mion hyvityksen maan selvemmäksi heil­it.
Laineet loiskuivat pitkinä, hartai­na,
rauhottuneina. Kuolonhiljaisuus
lepäsi tuon ruhjotun maan yllä.
— Lähden jo huomenna, Billy. Olen
surullinen, mutta näin prin3i*ssan. Se
uni on minun uneni ja sinulla, Billy,
on omasi. Ei kuulu minulle se. Smulla
oli nuo hämähäkit;
He seisoivat kauan katsellen tuota
ruhiottua, pirtottua, runneltua maata.
Kalalokit kirkuivat riemuissaan rannal­la.
Niillä oli juhlapäivä.
Suomen teollisuus harvo-jen
k^ i S R^
Suomen Vapaa Sanassa äskettäin jul­kaistiin
mielenkiintoinen nimiluettelo ja
selostus ots.kolla: ''Keiden käsissä on
Suomen teollisuus?" Kirjpituksen yh­teenvedossa
osoitettiin, että — *'tär-keimpien
teollisuusalojemme pntystus on
ratkaisevasti \'airi pienen 20-30 per­hettä
täi sukua käsittävän vielä suku-iaisuussuhte*
ssa olevan omistajaryhmän
käsissä'\ Ja edelleenV että "metalliteol­lisuuden,
kutoma- ja vaateteollisuuden
sekä puiihjalostusteollisuutfen 28 yk^
• sit jnsestä suuryhtiöstä 10 yhtiössä seit-scfmäh
perhettä- jä siikiia omistaa elidotr
/ tcmasti osake-tnemmistön. Seitsemän
suuryhtiötä on samojen teollisuusalojen
muiden yks*tyisten suiiryhtiöiden omis­tuksessa
ja kaksi yhtiötä kumiteoUisuu-deh
suuryhtiön SiuomenKummitehdas
Oy:n omistuksessa. Jälellä olevissa 9
suuryhtiössä omistaa 15-20 perhettä tai
sukua 2'D-SO prosenttia, eli samalla rat­kaisevan
osuuden j'htiön määräysval­taan''.
Lentokoneen keksijä
Yli maailman tunnettu keksijä Or-ville
\Vright kuoli äskettäin Miami \'al-leyn
sairaalassa sydänkohtaukseen;
Wnghtin veljekset kokeilivat keksi-m.
ällään lentokoneella jouluk. 17 p. 1903.
He. nousivat vuoronperään koneellaan
ilmaan. Orville oli ilmassa 12 sekuntia
ja teki 120 jalan matkan ja veljensä
William, joka kuoli 191i, oli ilmassa
50 sekuntia lentäen 852 jalan matkan
Kitty HaxAiksin N. C. hiekka-aavikon
yllä. Tämä antoi alun lentotaidon ke­hittämiselle.
Orvellin kerrotaan sittemmin mai­ninneen,
ettei hän eikä veljensä silloin
käsittäneet, että heidän keksintöään
tultaisiin jolloinkin käyttämään niin kaa­meaan
tarkoitukseen ku-n sotaan. Mut­ta
hän myönsi, että lentokone on hyö-dvllinen
rauhan aikana.
Viisaus on useimmiten kiteytettyä
kärsimystä.
Ihmisen elämä on hänen luonteensa.
iNIikään muO ei häirinnyt rauhaa Sini-rannälla.
(Jatkuu)
• 1
Toronton yliopiston tyttöjen hiihtoryhmä, joka .osallistui McGilt yliopiston lu-mikamevaaUihin
Stc. Margueritcssa Que.
LMJAIIfAINA, H E L M I K U U N 21 PÄIVÄNX 1948 Sivu 7