Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 28, 1942

              1942
essaan km^,
i heikko. Tiic.-
iksen tarpeet-
^anoi hän
- uJos maalit.
^ ja pitämääa
an sinut n}-
^äen nappi:
^än teki ain^
l^yyneleitäär.
uit nyt vai-lennä
Stror.-,
ä tohtorilta-niin
saas-ai
joa ajae-
Jonne tunsi
olemiiksen-illä
hetkell.i
ia :\Iari ol­la
oli kui-
^'oinut kai-evät
joter-in
eteensi-..
"-arjaa ku!-
navetoiti
ilaistaioj;-..
rakennuin
pyökkien
^sen mui-kottauti;:
aasti p.-
hti hen-uloisest'.
ajattel:.
;ekaisin:
ristuvan
t.ä kiri-tohtori
Tohto-iMarin
sanoi
?e. ti
irinkoÄ
nähdi
hui •
LAUAXTAiyA, MARRASKUUN 28 P X I \ X \Ä
7>
^jlari innokkaasti. Ja hän^
hti käytävää pitkin vKöokkaan^^
rin xderessä, näytti hah .tiiUeen
_ eloon:' Hän näytti tanssiyalr
&cutytöltä. •
pLe tunsi helpotusta • y h d ^ .
1^553. Hän oli ollut huolissaan;
ILdin takia, mutta tohtorin vaJtuu- ,
ken jälkeen ei ollut siitä pelkoa.-
Iflän moitti itseään varjojen karissa
liamppailemisesta. ^ •
f Heidän saapuessa aurinkoiseen
Lngeseen Mari puristeli käsiään;ja
[biradaliti:
[iijyi! Eikö tämä olekin ihanaa,
i^e! Tusinoittain riiitäi:: Ja.^it-.
L lisää, kun nämä ovat menneet! :
liliiiali^ä!"'
Marin hento ruumis näytti värise-län
salaisesta riemusta. Hän py^äh- •
ivi yhden lapsen vuoteen ääreen ja
kliii siihen. lapsi itki, ei ääneen, •
|^5aan vaikertaen ja ukisten.- ;; v ' ,
f "Se on Andy'-, sanoi tohtori.-Hän
tali vasta viime viikolla. Hänessä ei
ole mitään vikaa, vaikka itkeskelee."
Mari nosti hänet vuoteesta j a pu-rristi
rintaansa painaen lapsen posken
[omaa poskeaan vasten. Se oli liikut-
(faracäky.
"Xäettekö!" Mari huudahti. "Hän
llanitiee minuaI Minä vien hänet
iotia —n}^ heti!'" J a katsoen rukoi-hevaiti
lääkäriin hän kertasi: " H ä n
[iarvitsee minua, tohtori Strongl"
''Ainoastaan muutamaksi päiväksi,
I Jonne, minä lupaan sen", sanoi hän,
liuomatessaan miehensä hämmästyk­sen.
"Ainoastaan muutamiksi päi-
[vibi — ja sitten, jos tohtari antaa
f kan. . Hän veti pitkään hen-
[ieään.
Tohtori epäröi hetken. •
"Niin, se ei kyllä ole sääntöjen
[ aukaista. Mutta pikku Andy , saa
[ainut ymmälle — terve, mutta vai-
Duplcx-pahuikonc, jolla Liekki paincfaufi. Vierellä Martti Ahonen, [oka on sitä hoitanut movnuioas ia.
selitän ja selitän . . . "
Tohtori sanoi .miettivästi:
"On toisenlaistakin nälkää kuin
ruuan."'juoman ja huumausaineen."
•Olitä tarkoitatte?''
"On lapsinälkää, pienokaisnäl-ifrtelee
— ja katsokaa häntä nyt —
^lyytyvälnen kuin pikku jänis. No,
pitäkää hänet päivä tai pari. Äidin
ioitoa hän tarvitsee. Meillä on niin
ionta. Sairaanhoitajilla on niin
iialjon kuin he kerkiävät käsitellä
työjärjestyksessä."
Seuraavana päivänä kirves putosi
-Jonnelle ilmoitettiin työn loppu­jan.
Mitenkä hän voi kertoa tä-
•^n Marille? Hän päätti pysyä
äupungilla ja etsiä toisen työn' en­nenkuin
vie uutisen :\larille. • Mutta
«n hän aikansa harhailtuaan vih­doin
kompuroi kotirappuja ylös, tu-
1'i^ihän vilusta. Ja se vilu ei lähte-
2}t- Kutsuttiin lääkäri. "
I "Influensa", sanoi tohtori Strrong.
•Vien Andyn takaisin kanssani, tie-
I Ja miksi ei kaksoset, ja David
[•^yos? Kätenne tulee olemaan.kiin-
^) Mari. Miehenne on todella sai-
Jalo oli yhtiikkiä hiljainen. Vain
--«^hden. Jonnen pää oli kuin i l -
^aljo tulessa, ja ruumis liekehti.
^<"flen_ lääkärinlasku kasvamassa
^ ei^ö Mari liennyt että hänet oli
erotettu?
."^•ellä tulee lääkäri", san^i Mari
l^na päivänä katsoessaan ulos ik-
*2iia5ta. ".Minun täytyy mennä ruo-
,^;J"Ppaan sillä aikaa kun hän on
^l!ä.''
"Juuri sitä se on. Olette nähnyt
hänen kasvonsa, hänen silmänsä, kun
hänellä on pienokainen sylissään. Fa­naattista
I Mutta mitä minä voin
tehdä?"
Tohtori otti muutamia askelia ja
katseli ulos ikkunasta.
"Juoppo saa juomansa — joten-
. kin, huumausaineen orja aineensa.
Tietysti löytyy parannus niillekin.''
"Mitä heille tehdään?" kysyi Jon­ne
uteliaasti.
"Käytetään eri keinoja. Jotkut
usäkovat, että jossakin tapauksessa
heille pitää antaa niin paljon kuin
tahtivat — enemmän kuin tahto­vat."
Jonne sieppasi paperiliuskan tyy­nynsä
alta. "Katsokaahan, tohtori.
Tuossa on vuokravelka, tuossa ruo­kalaskut
— vaikka Mari on hv-\-ä ta­loudenhoitaja.
En näe, miten voi­sin
lyhentää yhdelläkään sentillä tä­män
kirjanpidon menopuolta. Näet­tekö
te?"'
Tohtori työnsi Jonnen lakaisin
lyvmylleen: ••Rauhoitu. .4--)oika:"
••iMinut pantiin pois työstä sama­na
päivänä kun sain lämän taudin.
IMari ei tiedä siitä. Minä en ole us­kaltanut
sanoa, sitä hänelle." Jonnen
ääni kävi hyvin käheäksi. -Jotkut
ystävät haluaisivat ottaa Davidin,
mutta vain sillä ehdolla että saavat
hänet ottolapsekseen — koska mi­nä
olen ahtaalla. Ottaa minun lap­seni!"
-Vaikeaa, tosiaan. Mutta sinil
voit taistella yhden asian kerrallaan
— kun olet terve."
••Mutta miten Marin kanssa? Hän
ei näe todellisuutta."
- E n tiedä nyt. mutta rauhoitu.
Xyt on- kysymys sinusta, ja veren­paineesta.
Katsomme loivokkaasti
asioita."
kuun lopulla. Ensiluokkainen va­rasto.
Pitäkää silmällä!"
Jonne löysi Tomsonin ja esitteli
itsensä paikanhakijaksi, m\-yjänä.
Hän ei aikonut ilmaista, että oli ol­lut
sairaana, mutta kun Tomson
näytti katselevan häntä epäillen, se­litti
hän asian, vakuuttaen olevansa
jonkun päivän sisällä jälleen kunnos­sa.
Ja sitten hän löysi itsensä kerto­massa
lapsistaan, ja heikosta vai­mostaan,
ja huolehtuttavista vai­keuksistaan.
Tomson ei katsonut häneen, kun
vastasi: "Ikävä kieltää, mutta täy­tyy.
Vaikeita aikoja useammille
meistä. Olen pahoillani."
Jonne kääntyi pois. olkapäät ku­marassa.
Hän meni kadun y l i pie­neen
puistoon, jossa loikoili miehiä
vihreillä penkeillä auringossa.
Näyttivät synkiltä, muutamat lyö­dyiltä.
Juuri tuohon joukkoon kuu­lui
hänkin. iMutta sitten hän muis­ti
Marin kasv'ot, kun tämä aamulla,
nojaten pikku Davidia hänen ol-kaansa
vasten, oli hymyillen sano­nut:
"Sano heille, että sinä olet mies
— hj-A^ämies, etevä ja luja. Toisi­naan,
sinä tiedät, täytyy rynnätä
vastuksia vasten, elämän vuoksi. Si­nä
olet maailman paras myyjä, pane
heidät se ymmärtämään. Hyvästi!
Illalliseksi on lannnaskeittoa!"
Aurinko meni pilveen ja ilmassa
häilyi sumua. Jonne nosti takin kau­luksensa
pystyyn. Hän muisteli
edelleen Maria ja hänen sanojaan.
•"Sano heille, että . . ."
Hän suoristi itsensä ja palasi Tom­sonin
eteen. Puhui, ja nyt sanat
luistivat ja niissä oli voimaa, niissä
oli miehen varmuutta. Ja sitten hän
tarjosi todistuksensa nähtäväksi.
"No nyt, tämä on eri asia"', sanoi
Tomson, katsoen häntä suoraan mie­lenkiinnolla.
-Minä haluan ei ai­noastaan
myyjän, mutta kaupanhoi-laian.
iohon voi luottaa. Tiedän tei­dät
mieheksi, tiesin jo ennenkin.
Kättä päälle, Mr. West!"
"Milloin saan alkaa?"
".\ivan viipymättä."
Kotona Jonne otti kolme askelta
yhdellä kertaa ja heti ovelta tiedotti
uutisen.
Mari oli syventynyt keskustele­maan
tohtori Strongin kanssa, mut­ta
hän oli nopeasti pystyssä.
"Jonne —ihanaa!" Ja hän syök-
.syi miehensä syleilyyn. "Ja kuule­han,
Jonne, mitä sinä ajattelet? T ä ­mä
on ihmeiden päivä meille! Toh­tori
Strong haluaa minun ottamaan
huostaani hänen lastentarhansa?^'
"Siellä on mökki meidän maallam-
, me", sanoi tohtori. "Sievä mökki,
vapaa asuaksenne. Teidän ruokan­ne
lähetettäisiin meidän keittiöstäm­me.
Kaksoset ja David voisivat ol­la
meidän pikkulasten koulussa, sai­sit
ihan kahlata pienokaisissa. M a -
n . "
Yhtäkkiä Jonne muistf tohtorin
sanat parannuksesta — "antaa heil­le
niin paljon kuin haluavat — J e m ­man
kuin haluavat."
"Olkoon niin minun puolestani,
kiitollisuudella, tohtori. Ehkäpä se
on parhainta mitä toivoa voi."
'•Hyvä. Oletteko valmiit alka­maan
kuukauden alu.sta?".
• O l i — enkö minä saisi tulla jo
huomenna? Andy tarvitsee minua."
"Kyllä — tule huomenna", sanoi
tohtori käheällä äänellä kiiruhtaen
ulos ovesta.
Jonne, käsivarsi ]\Iarin ympärillä,
seurasi häntä rappusille, ja hänen
mentyään virkkoi:
'Siinä on yksi erinomainen mies,
manio mies!"
Hän tunsi Marin etsivät sormet o-missaan
ja kuuli hänen kuiskaavan:
"Tiesin, että sinä saat työn. Ja
tiedän, että nyt kaikki kääntyy hy­väksi
— kaikki!"
naa Lana
,Jf-^-^i Sir,)nr, veti tuolin esille ja
•^''^Uonnen vierelle, ja katsahtaen
••"^Pj^-^Jeen .anoi iloisesti:
j^^^^- -Xlä valehtele minulle, poi-
T^mikä vaivaaa?"
vttj ^ ' Jonne epätoivoi-
^ ^ • -^lari on mainio, te tiedätte
j ^ ' ;^utia hän haluaa lapsia —
rW '""P"'^' kaikkien muiden
omiemme lisäksi, vaikka minä
Tuli päivli. jollriin Mari toi lap­set
takaisin ja talosta tuli koii jäl­leen.
Ja siuen tuli päivä, jolloin
Jonne pystyi hoippumaan pihalle au­ringon
valo.m. hietaläjälle Davidin
kanssa. Ja viimein päivä, jolloin hän
vapisevin sydiimin. mutta päättäväi­sin
askelin, lähti kaupungille. Hänel­lä
oli taskussaan sanomalehtileike:
" C . M . Tomson avaa miesten vaate­tusliikkeen
Main-kulmassa tämän
Jos emme tiedä tästä omasta
maastamme kylliksi, voimme syr-jiistä
kunnella. mitä eräs jänkki ker-loili-
siitä iiskettäin. (Jotkut nume­rot
ovat voineet sen jälkeen hiukan
suurentua.)
Canadan pinta-ala on 3,694,900
neliökiometriä eli pyöreissä luvuissa
sama kuin Yhdysvaltain pinta-ala­kin
territorit ja alusmaat mukaan
luettuna. Asukasluku 11,419,000,
eli pienempi kuin Xe\v Yorkin val­tion.
Pääkaupimki Ottawa, Onta­rion
maakunnassa. Suurimmat kau-punf^
it, Montreal, Toronto, Vancou­ver,
\Vinnipeg, Hamilton, Quebec ja
Otta\va. Canada on itsehallinnolli­nen
brittiläinen siirtomaa. Niin sen
liittohallitus kuin yhdeksän maakun­tahallitustakin
muodostuvat Britan­nian
hallituksen mukaan. Parla­mentti
muodostuu edustajahuonees-m
II
h:.
. i l
L l
\ •f* . , -
1
f'' '
'J •
A
,!
} . '
>ij" i
m