Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 27, 1947

              (KAUNOKIRJÄLLiNEN VIIKKOLEHTI)
Published anä printfed by the Vapaus Publishing Company
Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury. Ontario.
R^iätered at the Post Office Department, Ottawa, as second
class matter.
Liekld ilmestyy Jokaisen viikon lauantaina 12-slvuisena, sisäl­täen
parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
^TILAUSHINNAT: YHDYSVALTOIHIN:
1 vuosikerta $2.50 1 vuosikerta . . . . . . . . . . .$3.10
6 kuukautta . . . . . . . 1.40 6 kuukautta . . . . . . . 1^80
3 kuukautta .75
SiJOIVIEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE
1 vuosikerta $3.75 6 kuukautta 2.00
ILMOITUSHINNAT:
50 senttiä palstatuumälta. Halvin kiitosilmoitus $2.00. Eri­koishinnat
pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Asiamiehille myönnetään 20 prosentin palkkio.
Kaikki Liekille.tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava kus­tantajan
nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja Ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited,
100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Toimittaja: A.Päiviö.
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
r. O. BOX 69
LIEKKI SUDBUEY.^ONT.
Vuoden jamassa käh^
mitä saatiin. Niin tekee jokainen, alenneeseen ei useimmi­ten
olla aivan tyytyväisiä, ei sen antimiin eikä Useensäkään.
Moni syyttlee, ettei tullut oikein yritetyksi, jäi tekemättä se
ja se, meni vikaan niin ja niin, — oikeastaan koko vuosi ihan
turhaani Vain harvat ovat aivan tyytyväisiä vuoden anti­miin
ja itseensä. Vain harvat tuntevat, että ovat tehneet
kaiken voitavansa; että heiltä et voida enempää vaatia, ja
vaikka vaadittaisiin, niin he eivät enempää voisi, jaksaisi ei­kä
ymmärtäisi. — Ankaraa on elämä ollul, niin viime vuosi
kuin sen edelliset, jopa kaikki edelliset. Ia siUenkin on koe­tettu
elää kunnon ihmisinä, ei tarvitse syytellä'itseään aina­kaan
mistään "rötöksistä". — Niin tuntevat ihmiset, kai­kista
vaivoistaan ja vaikatksistään huolimatta, ovat sittenkin
onnellisempia kuin monet, joiden asiat ovat ulkonaisesti hy­vin,
mutta sisällisesti huonosti.
Vuoden jamassa myöskin katsahdetaan eteenpäin; ha-htttaisHnpa
aivan kohottaa verhoa nähdäkseen mitä'sieltä on
tulossa. Tehdään hyviä päätöksiä ja suunnitelmia, joihin on
itsekullakin jotakin aihetta ja toisilla aivan erityisesti. Ia
mikä onkaan parempaa ja kauniimpaa kuin nuo hyvät pää­tökset,
tai joku niistä, olkoonpa se sitten taloudellista tai hen­kistä,
moraalista laatua, ^lonesti sillä on aivan ratkaiseva
merkitys, käännekohta koko elämässä. Sen vuoksi pidäm-mckin
tätä vuodenvaihteen juhlahetkeä vaikutteineen inhi-jnHli^
esti ja järkevästi parhaana.
Mutta monesti käy myöskin niin, että hyvä päätös het­ken
kestettyään tulee rikotuksi, suunnitelma pettää ja silloin
ollaan valmiit ajattelemaan — anna mennä! Ia monesti sillä
, seurauksella, että ''mtsi villitys tulee pahemmaksi kuin aiti-nen*\
Niin ei saa olla. Sitäkin varten on tehtävä lupaus:
minä yritän uudelleen! Ia tuo ajatus, jos vaan siitä kiinni
pidetään, vie hyvään lopputulokseen aina.
Tämän lehtemme — miten tahansa sitä muuten arvos-teltaneekin
— viim€ vuoteen voidaan olla tyytyväisiä ainakin
siinä suhteessa, ettei sitä ystävät ole jättäneet eikä lukijapiiri
pienentynyt. Siitä kiitos lehtemme ystäville, asiamiehille ja
avustajille. Erityisesti ahkerille kynäilijöillemme. Kenelle­kään
emme ole erikoista korttia lähettäneet, vaikka se olisi
ollut kaunis ja asiallinen huomionosoitus, vaan lausumme
kiitoksemme ja uuden vuoden onnentoivotuksemme näin ylei­sesti,
Samalla toivomme, että entinen avulias yhteys jatkui­si
uudella vuodella. Että ^ekki yhä paremmin tyydyttäisi
lukijoitaan. Erityisesti toivoisimme saavamme alkuperäisiä
pitempiä kirjoituksia, jatkokertomuksia, novelleja ja romaa­neja,.
Ja loppujen lopuksi itsellemme hyvän tahdon lisäksi
myötätuulta ja voimaa. — AP.
Tyhjyys kun sitoo mun,
kun en usko aamuhun,
kun on kiinni onnen ukset,
kun on raskaat ajatukset,
oon kuin vuoren kuninkaan
vanki vaan, kahleissaan.
Yllä pään vuorta nään,
kuulla sielt* ei päiväkään,
kaikin puolin vuori musta
pitää huolen vangitusta,
pakotiet ei niistäkään.
Mitähän, enemmän
jos mä vielä yritän . .
Jos mä raivaan kivet eestä!
Jos mä vielä voinen seistä
alla vapaan laivahan,
valoisan, lupaavan!
ELINA NEVALAINEN.
Illii
\
Yhä ponnistamme, ponnistamme — miksif
Kohti parempaa ja parempaa — vain siksi.
Ettei kenellekään kodittomuus eikä leipä
kohottaisi koskaan silmiin kyyneleitä.
Että voitqis täysinäistä elämätä elää
maailmassa missä rinnan työ ja ilo hclää.
Maailmassa, ympärillä vapaus ja rauha,
etelä ois viileämpi, pohjola ois lauha.
Me kaksi
Niin monen monta kertaa,
niin kovin monta kertaa'
lie ajskfd liettä eksynyt.
Oh inonen monta kettoa,:
itiin kovin monta kertaa
sun silmäs, tyttö, pettänyt.
Kai muistat, armas, yön sen,,
niin varmaan mmstat yön sen,
kun junavaunuss* istuttiin
kuin nuket hämärässä,
ah, puoliltämärässä,
ja töisikimme nojattiin.
Sen arvaa, häkellyimme
me ensin, häkellyimme,
kun alkoi seuranpito tuo.
Niin sattuu, arvaamatta,
vain äkkiarvaamatta, '
kun lentää haukka korpin lito:'
Me oltiin vieraat aivan
kuin ventovierast* aivan
kaks hissanpoikaa riemuisaa.
Yön varjot ikkunasta
meit' urkki ikkunasta •
kuin kaksi silmää sumeaa.
Nyt yhtä pyydän suita,
vain yhtä pyydän suita
sa tyttö tähtisilmäinen,
kun satumme taas yhteen,
taas junavaunussa yhteen,
suo mulle hymys salainen.
Ja vihdoin kumarassa,
ah, puolikumarassa
kun käymme tuoksi Pietarin,
niin, armas, ääneen lausu,
näin minusf armas, lausui:
— Hänt* ainoata.rakastin. —
Kahvia Columbiasta
Suomeen
Columbian kahvinviljelij*äin myöntä­män
lainan turvin pyrkii Suomikin saa­maan
miljoonan kiloa kahvia. Viimei­nen
kahvierä Columbiasta tuotiin maa­han
v. 1941 vaihtokaupalla. Suomen
puolesta käytettiin maksuvälineinä kou­luvihkoja.
— Kysymyksessä on mitä
korkealuokkaisin Columbia-kahvi, jota
toivotaan saatavan jakeluun "pääsisäis-kahvina".
raava:
P I S IN SANA saksankielessä on seu-
Antialkoholkongressmitglieder^
yerzeichnissedruckostenvorausschlagprj-fungskommitteesmitgliederversammiun-geinladungskarte.
Tuntuuko teistä, että Liekki sopisi uudenvuodenlahjaksi
jollekin ystävälle — taht vihamiehelle?
P I K K U ELÄVÄISTEN kehitys ei ole
aina kovin lyhkäinen. . Eshrö\ eräät to-rakkalajit
vaativat viisi vuotta aikaa
kasvaakseen täysikokoisiksi.
Valtio, yhteiskunta, joka ei takaa kaikille eläjUleen koh- L-\TOMAKONE kirjapainossa vas-iuulUsta
hyvinvointia, lepää väärällä perustalla. taa kohnca nopeaa käsinlatojaa.
«ei
Scura-lehden edustaja kävi aikoinaan kantdcm^K
Kilpisen luona ja tästä hän kertoo: * '"^^iari
Kanteleihestari KilpiscH asunto on Kalajoen markkh"
paikan laidassa, jossa, etenkin vanhaan aikaan, monet
hmat markkinat on pidetty. Siisti V rakep"'^
josta jo päältä katso^e^^^ että talossa asuu T!'
seppä, niinkuin myös seitiässä oleva kilpi osoittaa. Astim'^'
sisään. On sunnuntai-ilta ja mestari on kotona perheen"'
tcnsä keskuudessa.
— Jäh'alt/te olette siis Seitra-lehden edustaja —
kvim sain ilmoitttksen tulostanne, sanoo mestari Kilbi -l
tervehdysten ja tukevan kädenpuristuksen jälkeen.
ilän on tukeva pappa, oikea vanhan kansan tervashan^
to, vielä virkeä ja tarmokas, vaikka ikää on 73 vuotta Tekee
säännöllisesti työtä päivästä toiseen verstaassaan, ja mikäH
käsitimme, tuntee siitä myö», todellista työn iloa.
Litkiessä haastatteluja saattaa yleisenä huomiona panna
merkille kuluneen lauseen: . . - vuosistaan huolimana
on hän vielä reipas, virkeä ja elinvoimainen", ym. Vminlarm
vaikka ei asia ehkä todellisuudessa varsin niin olisikaan
Mutta todistukset esiin, hyvät naiset ja kerrat, että asioille
-saadaan reaalista pohjaa! Tässä' tapauksessa voidaan run-miillisesta
virkeydestä todistuksena mainita säännöllinen jo­kapäiväinen
puusepän työ, ja sen tuottamat kauniit tulokset
Mestari Kilpinen on myös piihelias mies, jolla,eivät sa
^'nat ole painon aUa fä puheeii aihe miettimisessä. Niinpä eli
yiittiiit jo selvitellä mönettaphiikset ja huomiot, ennen hii
varsinaiseen asiaan päästiin.
— Mistä saitte aiheen ja innostuksen kanteleiden te
koon, ja milloin teitte ensimmäisen^ kysyy haastattelija.
— Olin nuorena miehenä Oulussa puusepän opissa, ji
siellä kuulin^ kun sokea soittaja Akilles Ackeström soitti kan
nelta eräänä kauniina kevatiltana, ja tähän soittoon ihmeest
iftastuin. Myöhemmin olin veistokoulun ohjaajana Haapavc'
della ja siellä Pasi Jääskeläinen kehoitti minua tekemää
myös Manteleita. Teinkin hänelle Jteti kaksi kannelta, ji
niitä hän käyttikin kotikerttimatkalladn Amerikassa.
— .Amerikasta puheen ollen, oletteko te lähettänyt vai
misteitanne myös ulkomaille?
-—Kyllä. Olen lähettänyt kanteleita sekä Amerikkaa
että Kanadaan. — Viuluja, kitaroita ja mandoliineja dt
myös valmistanut; ja joutui viuluni kahdeksannelle tilah
kahdeksastakymmenestä Faltinin järjestämässä kilpailussi
Helsingissä.
—^Kuinka kauan aikaa siitä nyt olikaan, kun aloitin
kanteleiden valmistuksen, ja mihinkä olette vahnistem
sijoittanut?
— Siitä on nyt aikaa noin kolmekymmcntäkuusi vuoi
ta. Tämän ajan olen säännöllisesti valmistanut kantdeill
Fazerin Musiikkikauppaan Helsingissä. Viimeisin lähet\^
Fazerille toimitettiin viime vUkolla. Myös lähiseuduille
valmisteitani levinnyt jonkin verran. Pula-aika heika
soittimien menekkiä, ja erääseen aikaan oli myös havaittu
vissa taipumusta ''koneheUa veisaamiseen", tarkoitan iranu
ioneja, selitti mestari leikkisä tuikahdus silmissään.
— No, kolmenkymmenenkuuden vuoden aikana dt
•varmaan valmistamaan useita kanteleita . . . ?
— Joitakin vuosia sitten sivuutin valmistuksessa ka.
dcntuhannen kappaleen rajan, ja ktm sen jälkeen on
mistus jatkunut samanlaisena, on luku hyvän matkaa ktlmi
ncUa tuhannella. Parhain saavutuksemme vuodessa —
kani on myös ottanut osaa valmistukseen — on kaksmt
kappaletta.
— Koska nyt kanteleiden valmistustaito näyttää oh'^^
teillä huippuunsa kehittynyt, nHn kai olette saanut nnlk '
kintoja julkisissa näyttelyssä?
— Kanteleitani 'on palkittu seuraavasti: 1 palkinto
lousseuran näyttelyssä Kalajoella v. 1905, / palkinto H^f^
sä kotiteollisuusnäyttelyssä Tampereella v. 1922. / /'«m'
sekä I kunniapalkinto Keski-Pohjanmaan MaanvHjelp |
ran näyttelyssä Kannuksessa v. 1926. Ia I palkinto Oulu
läänin Talousseuran 15-v. juhlanäyttelyssä Oulussa.
— Kaiketi siis tunnetut kanteleensoUtajat, kuten
nen ja Suolahti, ovat tilanneet teiltä soittimensa.'
— Aivan oikein. Olli Suolahdelle olen tehnyt kantch
neljä kappaletta, ja on hän niitä käyttänyt konserteissa
Suomessa sekä Euroopan suurissa musiikkikeskuksissa.
— Kun te näin olette erikoistunut soittimien tekoon,^
jääkö enää aikaa huonekalujen ym. valmistukseen.
— Suksia olen valmistanut paljonkin. Olen niitä as^
tanut usein näytteillekin. Mutta sillä alalla on kilpailu (
kara ja palkinnot lujemmassa. Suksilla olen saanut Oulu
^uusi ensipalkintoa ja Helsingissä kaksi Huonekaluja
tehty myös aina tUauksen mukaan — tahtovat tulla fl _
silloin tänne, kun on jotakin konstikkaampaa valmistetta'^
. . . Mutta lähdetäänpä työhuoneenkin puolelle, ehkä sttUa
jotain mielenkiintoistakin katseltavaa.
(Jatkoa seuraavalla sivulla)
k
%
m
sa
se
p(
tin
ett
Nh
aiv
kd
ikäi
sadi
nem
mm
sam
.15 ä
hergi
järje
Pöya
kerra
tä­tä
ni,
maila
vaikki
s m ; 2 LAUANTAINA, JOULUKUUN 27 PÄIVÄNÄ. 1947
alkava
mainit
tänne!
~ l
nut ki
Kansan
olen mi
kirjasäc
tälä oli
sankielc
nesti ki
olen aja
ittä nyt
sin siihe
Mn nam
- Ia
iirjoitelh
— Luc
Kilpim
^yös Hci
mm. t
salaisen
Suuria hc
h'ön kehi
vties.-l. A
vieras.
^» suhtc
^tainkin
ensin
*3'X'c, sane
hpusoimi
^'^ häles p,
«f« lähctt
^'nallisuui
kalajoen
oli Siipc
"^^»dcstaa,
'"Upoillaan
kerro
% ' « c n oi
""^fikkain ^'^datkin kuc
kpp,
tonia
^ asiaat]
'toinnut