1945-03-03-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
perällä vaahteran varjossa oleva pieni
_ asumus, koti ? Siitä ei ollut jäljellä
merkkiäkään. Sen paikalla oli
nyt läheisen autokorjaamon comu-varasto.
TKIVANHASSA, tarunhohteisessa
E i ollu t • niyöskään enää olemassa Kaukaasian satumaassa, jonka his-
"Röönluritih" saunaa, jossa Kassun toria peittyy aikojen hämärään ja
äiti oli ollut saunottaijana. Kukaan jossa ihminen seisoo ihastuksesta
ei tietänyt mitään saunasta eikä äi- mykkänä luonnon suurenmoisen kau-distä,
sillä kiireinen elämä el jouta- neuden edessä, jouduin kerran aivan
nut pysyvästi merkitsemään muistiin sattumalta olemaan läsnä tsherkessi-sellaisia
pikku seikkoja, josko täällä läishäissä. Tsherkessit ovat niitä lu-oli
joskus asunut jokin elämässä pet- kuisia heimoja, jotka asuttavat Kau-tyriytnainen,
joka oli saanut yksinäi- kaasian, j a elävät kapealla alueella,
sen, isättömän lapsen, Kassun. Täi- joka lännessä alkaa siitä,_^^^^
"IäiW peitymyksm laskee Mustaanmereen, ja
tä kukapa ne kaikki ehtisi pysyvästi . joka jatkuu pitkin Kaukasusvuoris-muistiin
merkitä. ton pohjoisrinnettä n. 700 km. itään,
Kassun mieltä masensi tämä ou- aina Sunji- jä Terekjoille. Oleskel-tous.
Hänestä^ tuntui kuin elämään lessani Pohjois-'Kaukaasiassa, ns. Ku-vievä
silta olisi räjäytetty rikki. Siel- '9 ' i — i ^ i ^ •
Kaukaasialaiseii kaunottaren häät
lä vierailla mailla ollessa oli elämältä
puuttunut tarkoitus. Jokainen päivä
pli vuotanut tyhjyyteen. Sinne
merien laineisiin oli peittynyt elämä.
Oli kuitenkin ollut salainen toive, että
jossakin meren takana on päämäärä.
syyttävä ääni sammuu, niin sitten voi
levollisemmin nousta laivaan ja purjehtia
ikuisen unhon merelle.
Kassu pystyi hetkiseksi, kääntyi
sitten ympäri lähtien hitaasti kajota
kohti oltiin matkalla.. Ja siellä ' velemäan rantakatua laitakaupungil-päämäärässä
oli elämällä oleva jokin
sisällys. Näin oli Kassu kuin varkain
kuvitellut. Ja silloin oli hän
ollut uskomaisillaan, että täällä kotikaupungissa
odottaa se entinen rakastettu,
Jenny, se nuori nainen, jonka
takia Kassu oli mustasukkaisuudessaan
surmannut "naisensa naurattajan".
Mutta kukaan ei tietänyt Jennystäkään
mitään. Kaiken oli aika peit«
tänyt alleen. Unhon sammal oli kasvanut
kaiken ylle. Täälläkään ei ollut
elämällä mitään kiinnekohtaa.
Nyt oli maailma käynyt kaikkialla
yhtä vieraaksi. Kaikki satamat oli-le
päinv Nyt. saa tull^ takaa ajaja
vastaan. Nyt ei paeta enää. Tässä
ovat syylliset 'kädet. Raudoittakaa
ne. Antakaa rauhoittava ja sovittava
tuomio. Näin ajattelee Kassu
päättäen mennä jo seuraavana aamuna
ilmoittamaan itsensä viranomaisille.
Hän jatkaa yhä_ hiljaista kulkuaan.
Kesäyön hiljainen puistokatu
loppuu tuttuun sammaltuneeseen kiviaitaan.
Sen jykevästä portista astuu
Kassu tuuheiden puiden varjostamalle
vanhan hautausmaan pääkäytävälle.
Siellä nukkuvat taistelunsa
päättäneet, ikuisen rauhan saavat
samanlaisia, kaikki kaupungit vainajat. Siellä he lepäävät so-yhtä
vieraita. Elämällä ei ollut mi- ^^^^^^^^ ^^^^^^a unta, jonka suun
tään tarkoitusta, sillä kutsuva päämäärä
oli peittynyt ikuiseen yöhön..
Nyt voi siis astua jälleen laivaan —
meri saa ottaa omakseen tämän arpeutuneen
ruufniiin ja sielun, sillä kukaan
ei kaipaa^ kukaan ei odota, kukaan
ei etsi.
Näissä mietteissä asteli Kassu hä^
märtyvilla kaduilla. Hänen mieltään
viilsi pohjaton, ikävä. Hän olisi jälleen
tahtonut ollä se sama lapsi, joka
kerran kauas kadulle, eksyneenä pääsi
pelossaan itkevänä saunottaljaäidin
rauha timtuu asustavan tä^lä kaikkialla
vanhain puiden vaiheilla.
' iCassu ei tiedä itsekään mitä varten
hän nyt yöllä tuli tänne rauhan maahan.
Etsikö hän täältä jotakin?
Kyllä, Hän meni sinne suurelle
yhteishaudalle... sinne oli var^
maan viety se unohdettu saunottaja-äiti,
elämässään pettynyt nainen . . .
ja jospa Jennykin oli jo siellä?
Mutta ei missään kaatuvassa ristissä
näkynyt tuttuja nimiä.
Kassu palasi jälle«i varjoisalle kes-.
kosteaan, v i h t a l e ^ : k i k ä y ö y ^ . Näytti rupeavan yöksi
hen syliin olisi:*häh nyt tahtonut nii-iahtaa
ainiaaksi, — sillä kukaan ei
<jdota, kaipaa, etsi. -
Kassu suuntasi kulkunsa satamaan
päin.
Mutta, silloin hän tuntee." ikävän
tunteeseen yhtyvän taas isen. saman
hiljaisen pistoksen, joka oli aina salaisesti
seurannat häntä.
Eikö kukaan etsi?
satamaan/:—eikäKassuUa ollut vielä
tiedossa mitään paikkaa, jonne menisi
loppuyöksi..
T ^ menisikö jo nyt poliisikama-rille?
. E i . Vasta aamulla hän menee
sinne. -Tämä yö saa kulua näin omissa
mietteissä.
Sade yltyy. Lehdistöstä kuuluu
lakkaamaton rapafiä. Käytävälldcin
tipahtelee jo raskaita .vesipisaroita.
Kassu pysähtyi" väsyneenä käytävän
vierellä olevan suuren laatikon
luokse. Hätt raottaa sen kantta ja
Etkö ole" pakomatkalla?
Nuo kysymykset jysähtävät Kassun
ta!juntäan. Jä silloin hängsta
tuntui, et ta . lopputili entis3ryden
kanssa oli vielä tekemättä. Ja juuri ^ ^ ^ ^ että laatikkoon on koottu käy~
tämä sisäinen Ulinpäätös, oli kutsu- tavilta ja puiden juurilta lakaistuja
nut hänet tänne kotikaupunkiin.- Ei Viime s^rksyn lehtiä: Siellä on myös-vdinut
enää jatkua tämä ainainen -jdntpapfereita ja Vanhoja haudoilta
pakomatka. Piti päästä pois siitä koottuja seppeleitä. Kassu nousee
pel9n tunteesta, että Jossakin lähet-. iäatöikobn ja tasoittelee itselleen leh-tyvillä-
oli v a a m ^ s a vangitseva kä- ^j5tä ja papereista vuoteen. Hän
si. Piti lakata tuntoon kolkutta- j^j^f^ repun päänsä, alle ja takkinsa
masta lakkaÄmattoman äänen, joka p^itteeksii Sitterf hän sulkee laati-uhitellen
sanoi: " kannen kiinm. :
Ahaa, kyllä sinut nyt nappaan* Ulkona, yltyy sade.•. Yhä taajem-kiinni,
vaikka olet koettanut vUosl- - nun tipahtelee raskaita vesipisaroita
kaudet pakoilla. Kyllä se vielä hiy- käytäville ja laatikon kannelle, mutta
vin muistetaan, mitä sinäJeit merille sisäisen tilinpäätöksen tdmyt meri-paetessasi^
mies nukkmi rauhallisesti odotta^
•Tuon äänen piti lakata kuulutaasr maan- seuraavaa aamua, rjoiloin. hän
ta ennenkuin' täältä^ lähdetään untt3^ ^kee* takaa ajajan kanssa k^uUisen
iöptMiattomuöttakiÄti^ : •'^Jr-,^'-\-
Kirj. PAUL LINDER
banin alueella, tarkemmin sanoen
Maikoppin kaupungissa, jonka lähettyvillä
edellistä maailmansotaa edeltäneinä
vuosina tehtiin naftalöytöjä,
tutustuin kahteen vanhaan stherkes-sipäällikköön
eli ruhtinaaseen.- Toisella
oli tytär, jonka hän aikoi naittaa
toisen pojalle, ja minut kutsuttiin
,„Mihin>. jotka i^ll^DÄäÄ viettää
sen pienessä, korkealla vuorten keskellä
sijaitsevassa kotikylässä.
Keskustellessamme Maikopissa kuvailivat
molemmat ystäväni minulle
niin sanoaksemme sikäläisen paikallisen
avioliiton historiaa. Johtavana
periaatteena oli tässä suhteessa se,
etteivät eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat
henkilöt saaneet mennä naimisiin
keskenään. Niinpä täytyi esim.
ruhtinasperheisiin kuuluvien mennä
naimisiin vartaistensa kanssa, aatelis-miesten
aatelissukua olevien neitosten
kanssa jne.
Tsherkessiläisavioliitto voitiin solmia
kahdella eri tavalla. Jos joku
perheenisä oli halukas luovuttamaan
tyttärensä sille miehelle, joka pyysi
tämän kättä, oli sulhasen ensinnä jätettävä
valitulleen e r ä i ^ lahjoja, joiden
joukossa täytyi välttämättä olla
silkkihuivi, jollaisella naimisissa olevat
naiset peittivät päänsä. Kihlauksen
ja vihkiäisten välillä voi olla lyhempi
tahi pitempi aika, jolloin nuo-^
ret saivat vain saala tavata toisiaan,
mutta jos he sattuivat kohtaamaan
toisensa joissakin kutsuissa, vaati hyvä
tapa, etteivät he saaneet puhutella
toisiaan ja morsiamen oli pidettävä
huolta sijtä, ettei sulhanen toisten läsnäollessa
nähnyt hänen kasvojaan,
minkävuoksi hänen tuli ama kääntää
sulhaselle selkänsä. Paitsi isällisellä
luvalla, voitim kihlaus julkaista
myöskin siten, että joku joi esim. jossakin
juhlassa sisarensa maljan toisen
miehen kanssa, ja jos mies silloin jätti
sisarelle jonkun lahjan, katsottiin
hänen kihlanneen tuon mahdollisesti
mitään pahaa aavistamattoman tytön,
jonka suostumusta ei lainkaan kys3rt-ty.
Jollei isä tahi Veli syystä tai toisesta
antanut suostumustaan avioliittoon,
vaikka neitonen ei hylkinytkään
kosijaansa, kuohahti nuoren tsherkes-sin
kuuma veri. Ystäviensä seuraa,
mana ratsasti hän hämärän tuUetisiT
hen auliina: kylään — missä IeJ
mitty asui: ryostääkseen rakastettua,
sa väkivalk)in, Tytönkoko mie^uj
linen suku oli kuitenkin tällaisessa ta.
pauksessa varuillaan- torjuakseen
hyökkäyksen. Tällöin käytiin .usein,
kin tuimia otteluita, joissa monet
haavoittuivat, vieläpä saivat surman-
.,_sakin,„ijp.§,hyöl^
tui ryöstää tyttö ja jos hän eli jo tule.
van miehensä luona, ei isän tahi hoi.
hoojan auttanut muu kuin antaa vi.
rallinenkih suostumuksensa avioliit.
toon.
Minua ei pyydetty sellaisen parin
häihin, jonka' kihlaus oli julkaistu
rauhallisella tavalla, isän suostumuksella.
Heittäydyimme ratsujen sei-kään
kahden upseerin kanssa, jotka
myöskin oli kutsuttu vihkiäisiin, ja
jätimme pian taaksemme Maikoppin
pikkukaupungin leveine katuineen ja
erinomaisine hotelleineen, jotka oli
^rakennettu kaikkia niitä naftaherro-ja
ajatellen, jotka öljy houkuttelisi
kaupunkiin. Nyt olivat nämä hotellit
kuitenkin sodan johdosta t^-hjil-
' lään parempia päiyiä odotellen. Pian
olimme vuoristossa. Kulkumme kävi
kapeita, jyrkkiä polkuja myöten,
vuorenseinämä toisella ja s^-vyys toisella
puolellamme. Erinomaiset ka-bardinilaisratsumme,
jotka olivat arabialaisten
oriitten ja tsherkessiläis-tammojen
jälkeläisiä, olivat kuin luodut
näitä vuoristoseutuja varten. Ne
liikkuivat pitkin askelin ikäänkuin
tasaisella maantiellä. Silloin tällöin
irtaantui kivi polulta ja vieri alas syvyyteen
temmaten mukanaan toisiakin
kiviä, jotka kumeasti jyrähdellen
putosivat hopeakäärmeenä laaksonpohjan
-vehreydessä kiemurtelevaan
pieneen puroon. .
Parituntisen ratsastuksen jälkeen
saavuimme perille pieneen, terassin-muotbisesti
rakennettuun auliin, jos-,
sa talot tarrautuivat vuorenseinämiin
kuin pääskysenpesät. Eroitimme jo
etäältä ratsastajaryhmän, joka odotti
saapumistamme, ja tullessamme lähemmäksi
karauttivat he meitä vastaan
lausuakseen vieraat tervetulleiksi
kaukäasialaiseeh tapaan. Vanhaa
ruhtinaan johtamina he asettuivat
HÄÄKUTSU
Täten kutsumme kaiklda sukulaisia, ystäviä ja tuttavia
saapumaan ^rt^täresnme
HÄÄTILAISUUTEEN
maaliskuun 3 pmä 104Sv kello Ö.30 illalla, CSJ:n Port Port Arthurin
osaston haaime, 31Ö Bay St., Port Arthur, Ontario
Vihiiminen tolmTtetaan Port Arthurin suöoialalseSsa lAithetian
kiiikbBsa saainäiia iltana, keHa 7 illalla.
(Mii. JA MRiS. EINO LAINE
KAÄflNISTlQUIA, ONTARIO
K I I T O S
^ (Monet isuuret kUtokseoMne ystäville ja tovereUlö siltä' losiyllätyk-scstä,
jonka olitte J&rjcstäneet Helmin tJa. Vfiinön asunnolle, helmikuun
14 p:nä, meidän le-^vuotlslhääpäliväniaie muistoicsi.
Kiitos Aimie sepittämästä&n Ja lausianastaaii runosta. Myöskin
kiitos kaimiista muistoesineestä Ja Jiier^
Se ilta tulee pysymään toslyllätyksena aina muistossamme.
lily ja Hjalmar liaulrila
POINTE DU BOIS
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 3, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-03-03 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki450303 |
Description
| Title | 1945-03-03-10 |
| OCR text |
perällä vaahteran varjossa oleva pieni
_ asumus, koti ? Siitä ei ollut jäljellä
merkkiäkään. Sen paikalla oli
nyt läheisen autokorjaamon comu-varasto.
TKIVANHASSA, tarunhohteisessa
E i ollu t • niyöskään enää olemassa Kaukaasian satumaassa, jonka his-
"Röönluritih" saunaa, jossa Kassun toria peittyy aikojen hämärään ja
äiti oli ollut saunottaijana. Kukaan jossa ihminen seisoo ihastuksesta
ei tietänyt mitään saunasta eikä äi- mykkänä luonnon suurenmoisen kau-distä,
sillä kiireinen elämä el jouta- neuden edessä, jouduin kerran aivan
nut pysyvästi merkitsemään muistiin sattumalta olemaan läsnä tsherkessi-sellaisia
pikku seikkoja, josko täällä läishäissä. Tsherkessit ovat niitä lu-oli
joskus asunut jokin elämässä pet- kuisia heimoja, jotka asuttavat Kau-tyriytnainen,
joka oli saanut yksinäi- kaasian, j a elävät kapealla alueella,
sen, isättömän lapsen, Kassun. Täi- joka lännessä alkaa siitä,_^^^^
"IäiW peitymyksm laskee Mustaanmereen, ja
tä kukapa ne kaikki ehtisi pysyvästi . joka jatkuu pitkin Kaukasusvuoris-muistiin
merkitä. ton pohjoisrinnettä n. 700 km. itään,
Kassun mieltä masensi tämä ou- aina Sunji- jä Terekjoille. Oleskel-tous.
Hänestä^ tuntui kuin elämään lessani Pohjois-'Kaukaasiassa, ns. Ku-vievä
silta olisi räjäytetty rikki. Siel- '9 ' i — i ^ i ^ •
Kaukaasialaiseii kaunottaren häät
lä vierailla mailla ollessa oli elämältä
puuttunut tarkoitus. Jokainen päivä
pli vuotanut tyhjyyteen. Sinne
merien laineisiin oli peittynyt elämä.
Oli kuitenkin ollut salainen toive, että
jossakin meren takana on päämäärä.
syyttävä ääni sammuu, niin sitten voi
levollisemmin nousta laivaan ja purjehtia
ikuisen unhon merelle.
Kassu pystyi hetkiseksi, kääntyi
sitten ympäri lähtien hitaasti kajota
kohti oltiin matkalla.. Ja siellä ' velemäan rantakatua laitakaupungil-päämäärässä
oli elämällä oleva jokin
sisällys. Näin oli Kassu kuin varkain
kuvitellut. Ja silloin oli hän
ollut uskomaisillaan, että täällä kotikaupungissa
odottaa se entinen rakastettu,
Jenny, se nuori nainen, jonka
takia Kassu oli mustasukkaisuudessaan
surmannut "naisensa naurattajan".
Mutta kukaan ei tietänyt Jennystäkään
mitään. Kaiken oli aika peit«
tänyt alleen. Unhon sammal oli kasvanut
kaiken ylle. Täälläkään ei ollut
elämällä mitään kiinnekohtaa.
Nyt oli maailma käynyt kaikkialla
yhtä vieraaksi. Kaikki satamat oli-le
päinv Nyt. saa tull^ takaa ajaja
vastaan. Nyt ei paeta enää. Tässä
ovat syylliset 'kädet. Raudoittakaa
ne. Antakaa rauhoittava ja sovittava
tuomio. Näin ajattelee Kassu
päättäen mennä jo seuraavana aamuna
ilmoittamaan itsensä viranomaisille.
Hän jatkaa yhä_ hiljaista kulkuaan.
Kesäyön hiljainen puistokatu
loppuu tuttuun sammaltuneeseen kiviaitaan.
Sen jykevästä portista astuu
Kassu tuuheiden puiden varjostamalle
vanhan hautausmaan pääkäytävälle.
Siellä nukkuvat taistelunsa
päättäneet, ikuisen rauhan saavat
samanlaisia, kaikki kaupungit vainajat. Siellä he lepäävät so-yhtä
vieraita. Elämällä ei ollut mi- ^^^^^^^^ ^^^^^^a unta, jonka suun
tään tarkoitusta, sillä kutsuva päämäärä
oli peittynyt ikuiseen yöhön..
Nyt voi siis astua jälleen laivaan —
meri saa ottaa omakseen tämän arpeutuneen
ruufniiin ja sielun, sillä kukaan
ei kaipaa^ kukaan ei odota, kukaan
ei etsi.
Näissä mietteissä asteli Kassu hä^
märtyvilla kaduilla. Hänen mieltään
viilsi pohjaton, ikävä. Hän olisi jälleen
tahtonut ollä se sama lapsi, joka
kerran kauas kadulle, eksyneenä pääsi
pelossaan itkevänä saunottaljaäidin
rauha timtuu asustavan tä^lä kaikkialla
vanhain puiden vaiheilla.
' iCassu ei tiedä itsekään mitä varten
hän nyt yöllä tuli tänne rauhan maahan.
Etsikö hän täältä jotakin?
Kyllä, Hän meni sinne suurelle
yhteishaudalle... sinne oli var^
maan viety se unohdettu saunottaja-äiti,
elämässään pettynyt nainen . . .
ja jospa Jennykin oli jo siellä?
Mutta ei missään kaatuvassa ristissä
näkynyt tuttuja nimiä.
Kassu palasi jälle«i varjoisalle kes-.
kosteaan, v i h t a l e ^ : k i k ä y ö y ^ . Näytti rupeavan yöksi
hen syliin olisi:*häh nyt tahtonut nii-iahtaa
ainiaaksi, — sillä kukaan ei
|
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-03-03-10
