Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 10, 1949

              Elukalla oU kämfis liikuntor -Mata­lalla
ja pitkällä askeleella: j a kuröte-tdla
kaulalla sai 'hervoneri vauhdin, joka
e' suinkaan ollitt tavaUiil^, sen. saat­toi
jokainen nähdä ottamatta sen aikaa.
Seurauksena oliKiii se, että kun poika
palasi tallille, eräs h«ikilö, joka näytti
paljon enemmän sporttimieheltä kuin
kunnioitettavalta, astui luoksennne ja
kysyi kenenkä ori o l i . . .
'•Minun", vastasi "Urola, kun eversti
enkä minäkään sanonut mitään.
"Minkä hinnan vaaditte siitä?"
"Minä olen aikonut ostaa hevosen",
eversti selitti tylysti.
"Kuka? Tekö?" kysyi mies katseel­la,
joka ei ilmaissut suurta kimnioitusta
everstin persoonaan yhtä vähän kuin
länen varallisuuttaan kohtaan. Sen jäl­keen
hän kääntyi uudestaan vUrolan
"Jos teidän -hevosenne ^Böksee 2.30
sisässä, niin maksan niinä siitä kofane
tuhatta puhtaassa radiassa"^. hän :sanoi
paindia, "ja se m yhtS, paljon kuin
läksi kertaa niin:i»dljon Jupauksissa''.
Mutia «veifeti e i o M t ^ s e ödes, joka
shen antaisi keihäellä i^ä^Ui. '^än
tarttui miehen 'katilttkseai kiiäiil ja
käänsi hänet ymp&i:inin että he tuli­vat
seisomaan* vastätttSten:
"Korjatkaa luunne täältä hyvin jou-tuun",
hän ärjäsi j a Tavisti miestä sääli­mättä.
"VieTä on tämän hevosen kaup­pa
kunnon miesten kesken. Vasta sil­loin
kun me sirtä luovumme, saatte te
koettaa hieroa kauppa^."
Pahasti ravistettuna .meni 4:arjooja
matkoihinsa heti kiin everstrpäästi irti,
vaan ilmaisi kiukkunsa uhkaavalla l u ­pauksella,
että eversti pian sqisi syytä
katua kun oli häneen kpskenut.
"Jos te voitte Jonkin konnatyön' pan­na
toimeen, niin en suinkaan epäile
hyvää tahtoaaMe'V vastasi e^^ ja
selitti minulle, että miehen nimi oli
"Jackson" ja että häfi.oli pahempia ja
roistomaisempia vedonlyönti-agentteja.
Sen vuoksi pyysi hän minun kutsua
Urolan mukaan ihotenunjätarjidamaan
hänelle pari "co<^taHia" jä koettamaan
saada toimeen käi|f^ niin hyvin k
saattaisin. - . -
"Suora pe&li^^täs^^stäiteessa^paras",
hän lopetti jäl^^^ksen^. ^Tatjotkaa
hänäle kuusi'-t]dx3ttä,^^iiefvimen juok^
see 2.25:n^ki^ta^5sa,^iniiak{dn. se" var­maan
i ^ s e k i n ^ : ^ -^idittäkää kuinka
asian laita on; M nyt kelpaa Äiito-tellä,
jos haluamme päätöstä asiassa:, ja
minun täytyy ädirehtiä -panemaan viisi­sataa
dollaria ilt^)^väiikapa-ajolle, en­nenkuin
tuo mies ennättää nostattaa
kurssia. Kumka paljon -panette te?"
Minä ojensin hänelle viiden dollaria
setelin ja selitin että simä oli kaikki,
josta minä saatoin luopua, ja esitin
kutsumukseni Urolälle, joka ilman mui­ta
mutkia siihen suostui.
HärieUä ei myöskääh ollut nutään*
paria "cocktiailia" vastaan, J a kun kat­son
parhaaksi käydä suoraan asiaan kä­siksi,
tarjosin hänelle heti ensi kerralla
kuusi tuhatta dollaria oriista, makset­tavaksi
kilpa-ajojen loputtua. Jos ori
saavuttaisi 2.25 nopeiden eli vähönmän.
Rahapä&iniiot kaikista kilpailuista, joi­hin
hevonen otti osaa lankeavat myyr
jälle, jonka haltuun se myös jäisi kun­nes
se olisi maksettu.
^Se 6n hyvä tarjous", sanoi TJrola
hetkinen äänettömän mietinnön jä&een,
/'parempi kuin itse olin odottanutkaan
ennenkuin tuKn tänne. Minä kyllä
tiedän, että maksetaan paljon enem­mänkin
parhaimmista juoksijoista täs- -
sä maassa, mutta joka kuuseen kurkot­taa,
se katajaan kapsahtaa. Sitä paitsi
elihän se .eversti, joka minut tänne
lähetti ennenkuin ^elä tiesin kuinka
i»yvä ori oHkaan.''
a sekä the
^ -Nämä olivat hyviä uutisia eveistfllcy^
joka pian sen jälkeen saapui. Mutta
hänellä ei ollut erittäin hyviä uutisia
rhnoitettavana. "Kurssi" oli noussut
• kphneen yhtä vastaan "The Unknovra"-
ista, kuten hän oli kutsunut oriin i l ­moituksissa,
jota vastoin toiset tunte­mattomat
hevoset ilt^äivän kilpajuok­sussa
arvosteltiin viiteen yhtä vastaan.
"Se on Jacksonin tointa", hän sanoi.
"Xuo veijari kyllä arvasi asian oikean
laidan kun kuuli, että halusin ostaa
oriin. Se ei ole mikään salaisuus, ettei
minulla ole pitkään aikaan ollut varoja
maksaa tuhansia-mistään hevosesta."
Hän oli kumminkin hjrvin tyytjrväi-nen
Urolan kanssa tehtyyn suostumuk­seen.
Ja hän o m a l l a , ilmoitti, että
oli päättänyt ajajaksi ottaa Ben Gorri-ganin,
taitavaksi tunnetun vaan; huo­nomaineisen
ja epärdiellisen kilpa-aja­jan,
jonka maineen aurinko muutamien
epäilystä herättävien konnankoukkujen
kautta jo oli laskemassa.
" E n voinut nyt enää saada toista",
hän selitti,, " j a tuo mies osaa .ajaa
paremmin kuin useammat muut."
Urola ravisti [päätään Ja lausui mieli­piteensä,
ettei kukaan saattanut- ajaa
orista paremmin kuin pikku Aatami,'
joka sen tunsi syntymästä sa^cka. Mut­ta
eversti ei ollut sitä mieltä.
"Tuolla pienellä lurjuksdla ei ollut
muuta ajatusta nelisärmäisessä kallos­saan
kuin näsrttää minkälaista vauhtia
hevonen saattoi päästö", hän sanoi m i ­nulle.
"Jollei hän tänään olisi tuota
tuhmuutta tehnyt, niin olisin rahoistani
saanut vähintään viisi yhdestä."
Iltapäivän fcilpaUu ei paljonmerfcin-nyt
muitten laskuissa paitsi meidän..
"The Unknown" herätti jonkimmoisen
huomion -kun se Aatami nuoremman
ajamana tanssien hyppi valjaspaikaile,
Ja vielä suurempaa kun Corrigan istui
sylkuun Ja ajoi sillä radalla lämmit-tääkseen
sitä mailin puoUvauhdissa.
Mutta kilpailuluettelossa ei muuta se­litystä
näkynyt kun tuo vähäinen tieto:
"The Unknovm" — pedigree unknown
— omistaja: eversti Breckenridge, X e n -
tucfcy ~ ajaja: Ben C Gorrigan."
Tämä pysyi noissa kolmessa kierrok­sessa^
jotka kilpailussa vaadittiin^ vaa­timattomasti
toisten ;etumaisten hevos-'
Icn takana aina viimeiseen kolmamfös-imailiin
saaldca, jolloin hän antoi odin
hiukan laskea parastaan ja ilman vai­keuksia
saapui perille ensimmäisenä,
vvaikka ainoastaan parilla hevosen p i ­tuudella.
Oli selvä, että The Unknosra
saattoi voittaa kuinka tahansa. Paras
aika oli k ^ s i minuuttia kaksikymmen-täydeksän
sekuntia, ja pdkinto kohne-sataa
dollaria, jotka Urola mielihyvällä
pisti taskihmsa.
Eversti ansaitsi tuhatviisisataa dolla­ria
ja minä viisitoista, jotka minä käskin
hänen heti uudestaan panna vedolle,
kutenkin vasta silloin kun varovaisuu­den
vuoksi olin pistänyt laihanpuoliseen
kukkaroon ne viisi dollaria, jotka siitä
olin ottanut.
- Kysymyksiä oriin suhteen sateli eWBrs-"
tin ympäriUä, joka katsoi parhaaksi to-denperäisesti
vastata niihin sen v^iän
ininkä itsekään tiesi;
eivät sitä kumminkaan usko",
sanoi hän, mutta koska heidän puheen­sa
ei saata vahingoittaa, 'min saavat
he uskoa mitä haluavat."
N i i n paljon tuo puhe kumminkin v a i ­kutti,
ettei voinut saada parempaa kärs-sia
kun tasaisia r ^ o j a "Uknowma". vas­taan
seuraavan päivän kilpailussa 2.30
luokassa, niin että eversti ainoastaan
- k a t t o i tehdä pääomansa ja-nunun fcah- .
denkertaiseksi. Palkinto viisisataa dol­laria
lisäsi Urolan tyytyväisyyttä l o -
wan matkaansa.
Ainoa, joka ei näyttänyt tyytyväisd:
tä oli pikku Aatami. Hän oli.afepteta
v^:säifcg5yt,.^ttä;;^^ hyvä
myytä^v^Uks^^, Ja oli nähtäväst^^^^
ta asti Ofoitt^ut suurta vastenmleU-syyttä
Gorrigania vastaan, Joka ei
myöhään suosiolla katsonut poikaan*
Hän kohtdi tätä ainakin yhtä vähäUä
sävyisyydellä kuin. neekeripoikiakin.
Ori oli kuitenkin A^SiaUä hävittää
kaikki toivomuksemme 2.30 luokan k i l ­pailussa.
Ensimmäisessä kierroksessa
rikkoi se niin pahasti, että tappasi sen.
Ja seuraavassa kierroksessa sama uusi
kilpailija pakoitti UnkHOwnin niin ko­vaan
vauhtiin, että aika j a samalla myös
se oma rekordi meni 2.21-en. Yksikin
sekuntti lisää olisi tehnyt sen kelvotto­maksi
2.24 luokan kilpailuun, Johon
se oli ilmoitettu, ^sillä 2.20 oli tulevan
luokan rajamäärä.
Mutta kun 2.24 luokan kilpailussa
esiintyi valain, jonka jokainen tiesi
kulkeneen koetuksessa mailin 2 ;16:«sa
— joka aika oli yksitjrisefiti otettu ei­kä
siis ollut orvallmen rekordi—-nousi
Jcurs^ Unknovnftiia vaataan uudestaan,
niin etta everstirsaattoi panna neljä ^^ta
vastaan. Tämä^^oski ki^arajoa koko-fiaisiiudessäan,
sillaJönm kestävyydestä
eversti oli ttäydieUis^^ra&uatet mut-ita
myönsi ^:iahd0llisest],\että^^^^^'
saattaisi voittaa yhdessä t a i kahdessa
-kilpailussa^ ^eikä sen vuok^ uskaltanut
panna enempää ^kun satadollaria ensim-mäiseileikilpajuoksulle.
' Minunrahani
seurasi vhänen pääoman^ kanssa.
Tuo pelätty valakka oli kuitenkin
arvosteltu liian^hyvin,jsHlä se e i voinut
«luuta kun ipakoittaa oriin voittamaan
ensi juoksussa 2.20 ajassa yhdem^kaulan
pituisella enemmyydellä.
"2.20 luokassa, niin totta kun olen
syntuien ominen!" huudahti eversti
mielissään kun numerot; pantim- ylös.
' Hänen oli onnistunut ?sa^aan viisi yh­tä
vastaan ensi kilpailussa Ja oli:hänellä
siis syytä riemuita.
Mutta ikim mielipide heti ikääntyi
päinvastaiseksi Ja-teki Uiy&newnista suo­sikin
sekä seuraavaksi kilpailuksi että
koko kilpailun ajaksi yleensä, niin että
kurssi nousi yhteen Ikahcteksaan vas­taan,
vannoi hän kovan valan, ettei
hän koskaan uskaltaisi kahdeksaa dol­laria^
voittaakseen, yhden. Ja ininä
myönsin iiänen jniel^Hteensä o^eaksi.
Se olisi kuitei^in kannattanut; sillä
seuraavan Juoksuni voitti ört ilman eri­tyistä
v^vaa:2.2S:ssa, niin cittei^kukäan
vetoakentti - enää , tarjonnut minkään­laista
kurssia sitä vastaan^
Gorrigan: hymj^li i niin ystävällisesti.
kun hän vain saattoi, kun eversti tar­josi
hänelle hjrvan eritjrisen palkkion,
jos hän voittaisi seuraavankin "ajon ja
siUä koko kUpailun.
"Hitto vieköön, ettei; minulla ollut
rahoja panna liikkeelle", hän sanoi a i ­noastaan.
''Tässähän oUsi sattanut an­saita
koko om^uuden."
Minä en ollut hänen suuresta taita­vuudestaan
huolimatta saattanut va­pautua
ensimmäisestä, kaikkea -muuta
paitsi edullisesta vaikutuksesta, jonka
tuo mies minuun teki. Ja hänen muis-
. tutuksensa^ että hän kaipasi i^äomäa,
. koski m i n u i m - ^ ^ .että
ilmaisin .ep^ykseni'hänen. luotettava!-
suutensa jsuhteen ,kun; .eversti: Ja minä
menimme takaisaa valjastuspalkalle.
"Hän on. kyllä iOisto^,^tämä myönsi,
^'jnutta :timnettU':asist-^n myös; että on
jo ollut kysymyks^sä: sulkea M n e t k a i '
kilta virallisilta: radmHa maassa. Y k - '
Si k^ponen lisäksi J c ^ t t a i s i i ^ e n tu-levabuutensa
ainabik^ ajoiksi, miftta
rehellinen peli *Unknownin kanssa antoi
hänelle hyviä tilaisutdcsia. Sellaisia iie-vosia
ei :tapaa J o k a .p^vä, niin että
minä Juölen voivani ^luottaa häneen."
~, Minä kyllä ^ h i i mielissäni everstin
luottamuksesta, vaan en kumminkaan
voinut olla Q>lulemättä Gorriganin re-
' Mrs. Betty Hodgson Torontosta, joutui
sairaalaan jonkun kivun takia viime
heinäkuun 13'pnä. Sairaalassa maat^s^
saan hän iai lapHhalvaustartunwmfinp->
fcä havaittiin tlokiiun 10 pnä. Kivun
ollessa suurimnudfaan, synnytti hanJS
• Pnä tytt&Japsen. 'Kiunka mrsrHoägion
säi läpsihälväustarimnänf se ihnietytiää
/läSkäreUä,
heliisyyttä silla <^m kun odoUmhie
-kolmatta ajoa. Ainoastaan ndjä osan­ottajaa
ilmaantui radalle. Muut oli­vat
heitiäneei toivonsa.
" ^ H y v i n t e h t y ! " mutisi eversti seura­ten
hevosten kulkua kiikarilla. "Musta
rvalakka) ei voi tuota ^ kulkua kes­tää
loppuun asti j a silloin tulee meidän
vuoromme;" ^ -
N i i n kävikin, •— osaksi. Ensimmäi­sen
puolen mailin perästä väheni vauh­ti
melkoisestij niin että Gorrigan pääsi
Jcilpailijan. tasalle. Mutta kauemmas
ei hän näyttänyt pääsevän. Ja kun
valakka viimeisellä parin sadan jaardin
välillä teki:viimeisen^kovan ponnistuk­sen
voitti se oriin tuskin pa&nsä pituu­della;
aika 2AS^.
Eversti ei aluksi yirkanut mitään, pu­reskeli
vain molempia pitkiä viiksiään
vuorotell&a ikäänkuin olisi tahtonut
poistaa ne kokonaan juurineen päivi­neen.
Vasta kun me jsaavuimmekatso-jalavalle
rohkaisi hän taas mielensä. ^
"Sehän on rvain yksi kilpailu", hän
sanoi lohduttaen;; me olemme voH-
.tan^:kaksi. Minä en lule,'että valakka
saattaa tehdä uudestaan tuon tempun."
Hänen mielipiteensä näytti yleisdtä,
sillä vieläkään vetoakentit {»ästäneet
Unknownia kunniasijalta, vaikka tar­josivatkin
yhtä -kohnea vastaan kurssi­na
j a siten saivat everstin viekoitetuksi
,panemaan vielä $600 likoamaan hevos­taan
vastaan. Corrtgan ei näyttänyt
kadottaneen luottamustaan.
"Yksi ajo ei merkitse mitään", hän
sanoi. " O r i ei ole läheskään kuittiin
ajettu, vaikka ,se olisikin kadottanut
parhaimman halunsa juoksuun. Mutta
minä koetan ruoskaa tästä lähtien, jol­lei
se tahdo juosta."
Pikku Aatami, joka Juuri hieroi he­vosen
jalkoja sillä välin kun hänen
isänsä suki sen selkään j a lanteita, puri
Jlian^aansa yhteen ikäänkuin olisi hänen
oUiit vaikea nielaista Jotain ^ Jota olisi
iahtohut sanoaV^ M u i t a se M v i hänelle
Hian vaikeaksi J a sen vuoksi han oikasi
selkäni, katsoi tuimasti^ Gorrigänifn ja
äökaisi sunnhsa:
^'Se ei ole tosi, että tämä hevonen
tsuvitsee ruoskaa.^ M on ainoa, jöka
<m koettama: lyödä sitä, j a M o i n se
p o ^ -ratfäät säpäleässi, i nm että p££ras
on teidänkin olla koettamatta."
Gorrigan -liäytti yhtä älltstyneeha
k:uin suuttuneeltakin tästä pys^tämättö-m^
tä neuvosta.
"Opeta sinä kanaa laulamaan", hän
sanoi halveksivasti. "Se onnistuu ^ a -
remn^n^ktm .opettaminen minua aja'
maan." ' - -
Aatami nuorempi punastui kiukusta,
mutta in vastannut suoranaese^i, vaan
m
mm
§m
J i i
'rm\"
UM
'M
M,
m
IM
ii
i l
il
1