1949-09-10-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
MM
Min
bitibf
mmm ^
ii
^ ff f M
nm
- i l j
AH ^: V
I N D Y istui kirjoituskoneensa takana.
Hän huokasi ja katseli
sairaalan isossa konttorihuoneessa olevia
tyttöjä, jotka kirjoittivat koneillaan
lääkärien raportteja, kuunnellen niitä
erikoisten korvillaan olevien kuulolaitteiden
avulla. Siinä katsellessaait hänen
mieleensä juolahti, että miksi hän
on oikeastaan tässä paikassa. •
Hän säästi rahaa — mikäli voi sitä .
tehdä — ottaakseen erikoisen^ kurssin,
lääketieteellisen pikakirjoituskurssin.
Kurssin suoritettuaan hänen aikomuksensa
oli hanlckia muutamia hyviä pukuja
ja mennä sitten kysymään paikkaa
jonkin lääkärin toimistosta tai klinikasta.
Sellaisissa paikoissa tapaa ihmisiä
ja tuntee todellista vastuunalaisuutta.
Jos hänen perheensä vain voi^i vähänkin
auttaa häntäi Mutta kaikki
perheen jäsenet^ olivat sttä mieltä, että
häneUä ÖK hyvä työ. Oli totta, e t^
hän ^saitsi enemmän kuin veljensä
Hap, tai Ariel, joka ei öHut J a i n k a^
työssä. Ja mitä taas isään tuG, h§n- .
kään £i voinut .auttaa, siUä hän t a m t ä.
ansaitsemansa varat p e c h ^ ^^iläpzfoon. .
Mutta yksi asia on nyt "sAvä, — hän
itse, Mindy, tulisi tästäl^tien; olemaan
etutilälla. Hän antaisi itfaksuksi kotiin
sen verran kuin on välttämätöntä, eikä
senttiäkään enenäpää. Hänhän tarvitsi
itse niin paljon kaikenlaista.
Juuri kun hän taas pääsi syventymään
työhönsä/koputti joku lasiseinään.
Kas» sehän oli tohtori Thomas Connell.
. Tom. Nyt hän tuli juuri, kun Mindy
ei ajatellut hänestä. Jospa Tom vain
olisi tiennyt, kuinka kovasti Mindy
koetti olla ajattelematta hänestä. Hän
oli koettanut ajatella kaikkea muuta,
kotiaan, työtään, kurssiaan — kaikkea ,
muuta mutta el Tomia. Hän oli tavannut
tri Conhellin vuosi sitten tässä
samassa sairaalassa ja sen jälkeen
usein. Mutta mitään romanssia ei heidän
välillään ollut keliittyn3rt.
Mindy katseli Tomia, joka hymyili
Mnelle. Tomin hymy oli ihana. Sen
näkee silloin kuin sitä kaikkein vähimmin
odottaa.
• "Törve", sanoi Mindy järjestäen kirjoittamansa
]iuskat'kasaan.:;'^Mitä:knu- .
luu?"
- «Minä olen iiyt lopettanut hatjoitte^ .
lun j a nyt lähden-pois tästä sairiaalasta :
penistaakseni oman lääkärintoimeni.
Halusin vain sanoa hyvästit sinulle."
Nyt siis oK tultu siihen. Mutta .<)li-han
Mindy tiennyt, että Tom lähtee.
Miksi siis tämä uutinen oli niin hämniäs-iyttävä?
Miksi kaikki Tomia kokeva on
vihne aikoina tuntunut hänestä niin
hämmästyttävältä?
" N i i n , nyt on tullut hetki, jota olen
odottanut. Minun 6hkä tulee ikävä
laman sairaalan potilaita ja työtäni
täällä. Mutta sittenkin, epäilen sitä."
"Mutta meidän myöskin tulee ikävä
sinua, Tom."
**Ja minun erikoisesti smua, Mindy!
Oikeastaan sinä olet ainoa fäaim,' jota
varmasti ikävöin. Meillä on oHiit paljon
hauskaa yhdessä tämän vuoden ajan.
Minun aikani olisi ollut, hyvm tylsät
täällä e l l d sinua oltsi ollut. JNyt minä
haluaisin, että menisimme tänä iltana
R ä n t i i n pieneen juhlaan."
. R^entiinl Mutta se maksaisi rahaa, -
eikä Tomilla srtä oUut koskaan liikaa!
«Minulla tulee olemaan hyvin kiirettä
aikaa, yrittäessäni saada oman
hommani alkuun tässä kaupungissa ja
«nahdollisesti emme voi olla paljoakaan
yhdessä tulevaisuudessa'', sanoi Tom.
Mutta kaiken sen jälkeen, mitä sinä
olet saanut kärsiä, käydessäsi kanssani
toisen luokan elokuvissa j a gramofoni-tansseissa,
sinä tarvitset jotain parempaa,
y o i d a k ^ edes. joskus minstella
Kirj. Elizabeth AUen
minua, Mindy. Minä uskon, että minun
varani kestävät yhden kunnollisin juh-
Ihnisen ja mikäli olen kuullut, on Re-gentissa
hyvä orkesteri."
Siis tämä oli Tomin hyvästijättö, ehkä
ainiaaksi. Hyvästijättö kukkien
kanssa.
"Tom" — oli edes onni, että hänen
äänensä ei värissyt, "luuletko, ^että me
osaamme esiintyä Regentissa?"
"Luulen osaavamme, mutta parasta
on, että emme yritä tanssia tanssia sitä
hullua masurkkaa, jota harjoittelimme
silloin eräänä iltana N i c k in ravintolassa.
Ja yksi asia, älä häimästytä minua pyytämällä
tulitikkuja, sillä mmä olen vuokrannut
oikein automaattisen tupakan-syttäjän
tämän illan tilaisuutta varten."
" «Tom, imutta ei sinun olisi pitänyt
. 1»
sokin lattialla. Veli Hap loikoili sohvalla.
' _
"Sisko!" huusi Ariel, joka harjoitteli
toisessa huoneessa balettitanssiaan. M i n dy
katsoi sisareensa ja- huokasi. Hän
oli antanut Arielille rahaa uuden takin
ostoa varten, mutta tämä käyttikin rahat
tanssitunteihin.
Ariel tuli hänen luokseen, nostaen
toista jalkaansa, jossa näkyi rikkinäinen
tanssikenkä. "Sisko, uskotko ^. . ."
" E n ! " sanoi Mindy päättävästi. Hänen
ei pitäisi imohtaa, että hänen täytyi
olla päättäväinen.
^*Mutta Mindy ,kuinka minäo voin
päästä tanssimaan televisioon, ellei minulla
ole oikeita pukimia?"
"Ahaa, n3Pt se on televisio, niinkö?"
sanoi Mindy. Hänpn mielessään liikkui
monia ajatuksia. EUd Ariel saanut
uusia balettikenkiä, ei hän päässyt
televisioon. Josjiriel sai uudet ken-ai
'^*Mi^än ei ole Kian hyvää sinulle,
Mihtbr", keskeytti Tom. «Tapaamme gät, ei hän, Mindy, voi mennä kursseilr
siis kello seitsemän tienoissa." le . . .
"Varmasti; Tom! Oh, meillä tulee Mindy peseytyi ja ryhtyi pukeutu-olemaan
hauska IttäI" maan. 'Ärier hääri koko ajan liänen
Mindy heilautti kättään ja^Tom pa- ympärillään,
lasi takaisin työhönsä. Mindy oli tien- ' "Simä näytät-sangen somalta hlus-nyt,
että kaikki loppnisiaSkanaan hei- pinnat päässäsikin, sisko", liverteli hän.
dää välillään j a tänä iltana se tapahtui- «Ariel, kyllähän sinä tiedät^ että minä
si.~ Oh, Tom! Miranda,'hän sanoi en ole mikään soma."
itsekseen, älkäämme erotko kyjmelin. "Mutta kyllä sinussa on jotain sel-
Tom ei pitäisi ollenkaan sentimentaa- laista, mikä somilta naisilta puuttuu,
lisuudesta, sillä hän ei ollut mikään Kyllä sinä todella olet sievä."
tunteellinen. Eikä maksa vaivaa olla
tunteellinen. Hänen pitäisi olla Toimin
kaltainen. Tomin lapsuus ja nuoruus
o l i ollut kovaa. Hän oli kouluttanut
itsensä lääkäriksi melkein ilman ke-nenkää
apua, oipona ja nyt hän on
valmis astumaan maailmaan omin
apuinsa. Hän ei pidä tunteellisuudesta,
sillä h ^ on saanut niin,vähän sitä
osakseen koko elämänsä varrella.
KeHo viiden aikaan Mindy peitti kirjoituskoneensa
ja lähti kotiin. Toivoisin,
että minulla olisi edes uusi leninki,
ajatteli hän; vilkaSstessäan ohimennessään
kauppojen ikkunoilla olevia kau-nntä
leni^^jä. .
Koltma oli kaikki samaidsu^
enn«äkin'. i ^ t i o l i ain^sc» tilityksessä
ääJes^i l^^sbiset leikkeliyät iiaperi-niifckejaL.
-Kirjoja j a papereita
"Minä haluaisin ostaa Arielille uudet
balettikengät", ajatteK Mindy. " M i nä
haluaisin tdidä niin paljon hänen
h)riräkseen. Mutta en voi Minun täytyy
säästää rahaa kurssia varten. Joka
kuukausi minun täytyy ostaa jotain
Hs^ille, kaksoisille, A'rielille . . . Mutta
täytyyhän minun saada jotain itselle-^
n i k i n !"
Mindy oli hotellissa hy^nssä ajoissa.
Hän halusi unohtaa kaikki huolensa hetkeksi.
'Peltiseni.'*
Mindy kääntyi.- Se oli Tom.
«Sinä nl^rtät mfljoonan^^^^^ arvoiselta
tänä iltana, Mindy." .
«-KiitoksK^, hyvä.herra,. Mutta mitä
miimnäenluiän,„^ oikein
prässät5Pt?'^, -
«Ovatpa k u i n-ovatkirjTSS
kOi .mmulfi on myös paras solut
kaulassani. Nyt sinun on parasta
teliä ?ai3«nkiäin' olisit tottunut tallaa
hierioifteenj ihan niinkuin se olisi
jbfcapärviästä."
Ateria oli mainio. Tom oli tod
ihailtava, mitä hän kyllä osasi olla
vain halusi.
"iKuuletko," kuinka kauniisti orke
r i soittaa! Eikö se ole jotain? Ta
simmeko?"
Tanssiessaan muisteli Mindy erä
toista kertaa. Tom oli vienyt
konserttiin kuultuaan hänen ken
mainitsevan,, että hän pitää Mozar
musiikista ja konsertissa soitet
enimmäkseen Mozartin kappaleita. T
oli ostanut ^opiskelijain paikat, jo
olivat niin ikorkealla, että Mindya
l o i t t i putoaminen orkesterin isojen
pujen sekaan. Mutta silti hän nan
musiikista ääi^ettömästi.
K u n ^OjDsertti loppui ja he tuBv
ulos, oli kaunis kevätilta. Syreeni
.tuoksua4>li Ilmassa. He menivät Nid
ravintolaan, rjoivat virvokelasHlisen
Jkä\neii!vät sitten kotiin käsi kädes
' O U aivan kuin he olisivat aina ka?
leet sillä tavalla. Mindy koetti
kuuttaa itselleen, että sen v^utuks
teki häneen tmu^ikki ja tähtinen taivi
Kotiovena tuH ^ o m hyvin lähelle haut
eikä mikään voima olisi saanut hän
tyrkkäämään Tomia luotaan. Niin,
sitten se tapahtui. Hyvänyön suudi
ma, jota ei ollut suunniteltu etukatee
onutta se oli tapahtunut kuitenkin .
Tultuaan takaisin pöytäänsä, alk
T o m jfcerfoa työstään. Hänen täytyi
meneäfeyä isiUä työ oli hänelle kaä
kaikessa.
^'On ^todella ihanaa saada työske
neliä itsÄftäisesti!!, sanoi Tom. "Mat
alku' on a;ina hankala. Minä en v
päästää mieleeni ajatustakaan kddis
j a aviöliitbäta pitkiin aikoihin."
«K5m=kai, T o m . " •
"Miiiä toivon voivani saada
asi^dca^iiriin. :^inä vihaan töiiöett
muittta. Toivon, että kaikki iwtfläai
- olisivat yksityistilaa- Mutta* liioi
noliis^ti tecih kaiken vortayani, auta
siel^,. m ^ apuani tandtäan. Mutl
entä; sinun ^sUunn^äbiasi/^^^ M
s Mincly-.'kertoi ^ suunnitelnäistaaijj &
14-1^40x05 Barbara Garrick'ja 17-vuotias Barbara Stephens esiintyivät Canadan kansattisessa
näyttelyssä^^iestetyssä naisien jlorvait ohjdmassa. Neitoset kuuluvat Bmenlmoroon.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 10, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-09-10 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki490910 |
Description
| Title | 1949-09-10-04 |
| OCR text | MM Min bitibf mmm ^ ii ^ ff f M nm - i l j AH ^: V I N D Y istui kirjoituskoneensa takana. Hän huokasi ja katseli sairaalan isossa konttorihuoneessa olevia tyttöjä, jotka kirjoittivat koneillaan lääkärien raportteja, kuunnellen niitä erikoisten korvillaan olevien kuulolaitteiden avulla. Siinä katsellessaait hänen mieleensä juolahti, että miksi hän on oikeastaan tässä paikassa. • Hän säästi rahaa — mikäli voi sitä . tehdä — ottaakseen erikoisen^ kurssin, lääketieteellisen pikakirjoituskurssin. Kurssin suoritettuaan hänen aikomuksensa oli hanlckia muutamia hyviä pukuja ja mennä sitten kysymään paikkaa jonkin lääkärin toimistosta tai klinikasta. Sellaisissa paikoissa tapaa ihmisiä ja tuntee todellista vastuunalaisuutta. Jos hänen perheensä vain voi^i vähänkin auttaa häntäi Mutta kaikki perheen jäsenet^ olivat sttä mieltä, että häneUä ÖK hyvä työ. Oli totta, e t^ hän ^saitsi enemmän kuin veljensä Hap, tai Ariel, joka ei öHut J a i n k a^ työssä. Ja mitä taas isään tuG, h§n- . kään £i voinut .auttaa, siUä hän t a m t ä. ansaitsemansa varat p e c h ^ ^^iläpzfoon. . Mutta yksi asia on nyt "sAvä, — hän itse, Mindy, tulisi tästäl^tien; olemaan etutilälla. Hän antaisi itfaksuksi kotiin sen verran kuin on välttämätöntä, eikä senttiäkään enenäpää. Hänhän tarvitsi itse niin paljon kaikenlaista. Juuri kun hän taas pääsi syventymään työhönsä/koputti joku lasiseinään. Kas» sehän oli tohtori Thomas Connell. . Tom. Nyt hän tuli juuri, kun Mindy ei ajatellut hänestä. Jospa Tom vain olisi tiennyt, kuinka kovasti Mindy koetti olla ajattelematta hänestä. Hän oli koettanut ajatella kaikkea muuta, kotiaan, työtään, kurssiaan — kaikkea , muuta mutta el Tomia. Hän oli tavannut tri Conhellin vuosi sitten tässä samassa sairaalassa ja sen jälkeen usein. Mutta mitään romanssia ei heidän välillään ollut keliittyn3rt. Mindy katseli Tomia, joka hymyili Mnelle. Tomin hymy oli ihana. Sen näkee silloin kuin sitä kaikkein vähimmin odottaa. • "Törve", sanoi Mindy järjestäen kirjoittamansa ]iuskat'kasaan.:;'^Mitä:knu- . luu?" - «Minä olen iiyt lopettanut hatjoitte^ . lun j a nyt lähden-pois tästä sairiaalasta : penistaakseni oman lääkärintoimeni. Halusin vain sanoa hyvästit sinulle." Nyt siis oK tultu siihen. Mutta .<)li-han Mindy tiennyt, että Tom lähtee. Miksi siis tämä uutinen oli niin hämniäs-iyttävä? Miksi kaikki Tomia kokeva on vihne aikoina tuntunut hänestä niin hämmästyttävältä? " N i i n , nyt on tullut hetki, jota olen odottanut. Minun 6hkä tulee ikävä laman sairaalan potilaita ja työtäni täällä. Mutta sittenkin, epäilen sitä." "Mutta meidän myöskin tulee ikävä sinua, Tom." **Ja minun erikoisesti smua, Mindy! Oikeastaan sinä olet ainoa fäaim,' jota varmasti ikävöin. Meillä on oHiit paljon hauskaa yhdessä tämän vuoden ajan. Minun aikani olisi ollut, hyvm tylsät täällä e l l d sinua oltsi ollut. JNyt minä haluaisin, että menisimme tänä iltana R ä n t i i n pieneen juhlaan." . R^entiinl Mutta se maksaisi rahaa, - eikä Tomilla srtä oUut koskaan liikaa! «Minulla tulee olemaan hyvin kiirettä aikaa, yrittäessäni saada oman hommani alkuun tässä kaupungissa ja «nahdollisesti emme voi olla paljoakaan yhdessä tulevaisuudessa'', sanoi Tom. Mutta kaiken sen jälkeen, mitä sinä olet saanut kärsiä, käydessäsi kanssani toisen luokan elokuvissa j a gramofoni-tansseissa, sinä tarvitset jotain parempaa, y o i d a k ^ edes. joskus minstella Kirj. Elizabeth AUen minua, Mindy. Minä uskon, että minun varani kestävät yhden kunnollisin juh- Ihnisen ja mikäli olen kuullut, on Re-gentissa hyvä orkesteri." Siis tämä oli Tomin hyvästijättö, ehkä ainiaaksi. Hyvästijättö kukkien kanssa. "Tom" — oli edes onni, että hänen äänensä ei värissyt, "luuletko, ^että me osaamme esiintyä Regentissa?" "Luulen osaavamme, mutta parasta on, että emme yritä tanssia tanssia sitä hullua masurkkaa, jota harjoittelimme silloin eräänä iltana N i c k in ravintolassa. Ja yksi asia, älä häimästytä minua pyytämällä tulitikkuja, sillä mmä olen vuokrannut oikein automaattisen tupakan-syttäjän tämän illan tilaisuutta varten." " «Tom, imutta ei sinun olisi pitänyt . 1» sokin lattialla. Veli Hap loikoili sohvalla. ' _ "Sisko!" huusi Ariel, joka harjoitteli toisessa huoneessa balettitanssiaan. M i n dy katsoi sisareensa ja- huokasi. Hän oli antanut Arielille rahaa uuden takin ostoa varten, mutta tämä käyttikin rahat tanssitunteihin. Ariel tuli hänen luokseen, nostaen toista jalkaansa, jossa näkyi rikkinäinen tanssikenkä. "Sisko, uskotko ^. . ." " E n ! " sanoi Mindy päättävästi. Hänen ei pitäisi imohtaa, että hänen täytyi olla päättäväinen. ^*Mutta Mindy ,kuinka minäo voin päästä tanssimaan televisioon, ellei minulla ole oikeita pukimia?" "Ahaa, n3Pt se on televisio, niinkö?" sanoi Mindy. Hänpn mielessään liikkui monia ajatuksia. EUd Ariel saanut uusia balettikenkiä, ei hän päässyt televisioon. Josjiriel sai uudet ken-ai '^*Mi^än ei ole Kian hyvää sinulle, Mihtbr", keskeytti Tom. «Tapaamme gät, ei hän, Mindy, voi mennä kursseilr siis kello seitsemän tienoissa." le . . . "Varmasti; Tom! Oh, meillä tulee Mindy peseytyi ja ryhtyi pukeutu-olemaan hauska IttäI" maan. 'Ärier hääri koko ajan liänen Mindy heilautti kättään ja^Tom pa- ympärillään, lasi takaisin työhönsä. Mindy oli tien- ' "Simä näytät-sangen somalta hlus-nyt, että kaikki loppnisiaSkanaan hei- pinnat päässäsikin, sisko", liverteli hän. dää välillään j a tänä iltana se tapahtui- «Ariel, kyllähän sinä tiedät^ että minä si.~ Oh, Tom! Miranda,'hän sanoi en ole mikään soma." itsekseen, älkäämme erotko kyjmelin. "Mutta kyllä sinussa on jotain sel- Tom ei pitäisi ollenkaan sentimentaa- laista, mikä somilta naisilta puuttuu, lisuudesta, sillä hän ei ollut mikään Kyllä sinä todella olet sievä." tunteellinen. Eikä maksa vaivaa olla tunteellinen. Hänen pitäisi olla Toimin kaltainen. Tomin lapsuus ja nuoruus o l i ollut kovaa. Hän oli kouluttanut itsensä lääkäriksi melkein ilman ke-nenkää apua, oipona ja nyt hän on valmis astumaan maailmaan omin apuinsa. Hän ei pidä tunteellisuudesta, sillä h ^ on saanut niin,vähän sitä osakseen koko elämänsä varrella. KeHo viiden aikaan Mindy peitti kirjoituskoneensa ja lähti kotiin. Toivoisin, että minulla olisi edes uusi leninki, ajatteli hän; vilkaSstessäan ohimennessään kauppojen ikkunoilla olevia kau-nntä leni^^jä. . Koltma oli kaikki samaidsu^ enn«äkin'. i ^ t i o l i ain^sc» tilityksessä ääJes^i l^^sbiset leikkeliyät iiaperi-niifckejaL. -Kirjoja j a papereita "Minä haluaisin ostaa Arielille uudet balettikengät", ajatteK Mindy. " M i nä haluaisin tdidä niin paljon hänen h)riräkseen. Mutta en voi Minun täytyy säästää rahaa kurssia varten. Joka kuukausi minun täytyy ostaa jotain Hs^ille, kaksoisille, A'rielille . . . Mutta täytyyhän minun saada jotain itselle-^ n i k i n !" Mindy oli hotellissa hy^nssä ajoissa. Hän halusi unohtaa kaikki huolensa hetkeksi. 'Peltiseni.'* Mindy kääntyi.- Se oli Tom. «Sinä nl^rtät mfljoonan^^^^^ arvoiselta tänä iltana, Mindy." . «-KiitoksK^, hyvä.herra,. Mutta mitä miimnäenluiän,„^ oikein prässät5Pt?'^, - «Ovatpa k u i n-ovatkirjTSS kOi .mmulfi on myös paras solut kaulassani. Nyt sinun on parasta teliä ?ai3«nkiäin' olisit tottunut tallaa hierioifteenj ihan niinkuin se olisi jbfcapärviästä." Ateria oli mainio. Tom oli tod ihailtava, mitä hän kyllä osasi olla vain halusi. "iKuuletko," kuinka kauniisti orke r i soittaa! Eikö se ole jotain? Ta simmeko?" Tanssiessaan muisteli Mindy erä toista kertaa. Tom oli vienyt konserttiin kuultuaan hänen ken mainitsevan,, että hän pitää Mozar musiikista ja konsertissa soitet enimmäkseen Mozartin kappaleita. T oli ostanut ^opiskelijain paikat, jo olivat niin ikorkealla, että Mindya l o i t t i putoaminen orkesterin isojen pujen sekaan. Mutta silti hän nan musiikista ääi^ettömästi. K u n ^OjDsertti loppui ja he tuBv ulos, oli kaunis kevätilta. Syreeni .tuoksua4>li Ilmassa. He menivät Nid ravintolaan, rjoivat virvokelasHlisen Jkä\neii!vät sitten kotiin käsi kädes ' O U aivan kuin he olisivat aina ka? leet sillä tavalla. Mindy koetti kuuttaa itselleen, että sen v^utuks teki häneen tmu^ikki ja tähtinen taivi Kotiovena tuH ^ o m hyvin lähelle haut eikä mikään voima olisi saanut hän tyrkkäämään Tomia luotaan. Niin, sitten se tapahtui. Hyvänyön suudi ma, jota ei ollut suunniteltu etukatee onutta se oli tapahtunut kuitenkin . Tultuaan takaisin pöytäänsä, alk T o m jfcerfoa työstään. Hänen täytyi meneäfeyä isiUä työ oli hänelle kaä kaikessa. ^'On ^todella ihanaa saada työske neliä itsÄftäisesti!!, sanoi Tom. "Mat alku' on a;ina hankala. Minä en v päästää mieleeni ajatustakaan kddis j a aviöliitbäta pitkiin aikoihin." «K5m=kai, T o m . " • "Miiiä toivon voivani saada asi^dca^iiriin. :^inä vihaan töiiöett muittta. Toivon, että kaikki iwtfläai - olisivat yksityistilaa- Mutta* liioi noliis^ti tecih kaiken vortayani, auta siel^,. m ^ apuani tandtäan. Mutl entä; sinun ^sUunn^äbiasi/^^^ M s Mincly-.'kertoi ^ suunnitelnäistaaijj & 14-1^40x05 Barbara Garrick'ja 17-vuotias Barbara Stephens esiintyivät Canadan kansattisessa näyttelyssä^^iestetyssä naisien jlorvait ohjdmassa. Neitoset kuuluvat Bmenlmoroon. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-09-10-04
