Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 28, 1947

              -1947 JLAUAXTAIXA, KESXKIX^- 28 P.WÄKÄ
vasaa
SIVU 3
• ?il]jlfi!l««!«')i
.imimnina 'iiHniinni* E J A KU
mudtimiiiiniinitiiutiiinunumimnniniiuiniiimiii ini.nm.ummu.ii.,.mön«imiii.n..inimttm,miraimimmtiminiii.nm
jenrakentajan Aleksanteri Huntuk- -
sen käsistä on lähtenyt ensimmäinen
suomalainen konserttikantele. Alek­santeri^
kulki urkujenvirittäjänä seu­rakunnasta
seurakuntaan ja hänen
puolisonsa, Liisa o.s. Wi.rkkala, s.
1819., seurasi miestään ensimmäisenä
kansanlaulajattarena ja kanteleen-soittajana.
Vasta V . 1SS5 pakotti
hätä Liisan naapurin ja kasvintove-imnnttuanninnasna
(Jatkoa l:iseltä sivulta)
pöyuaiiä. Näin huvitteli hääväkirun-saiittii
ruoka»ateriain lomassa ja i l ­lalla
tulivat "räättiläfsef ta^issimaan,
kun v-arsinainenVääyäki vetäytyi le­pille.
Kolmanneksi hääpäiväksi jäi­vät
\ain ne lähimmät sukulaiset, jot- rin Kreeta Haapasalon o.s. Järvelän.
s. 1815, turvautumaan kauniiseen ää­neensä
ja kanteleeseen. Kreetan en­simmäinen
konserttikantele. 21-kie-linen,
on tallella Vetelin kotiseutu­museossa
ja hänen toinen. 28-kielinen
kanteleensa on ikuistettu Liljelundin
tunnetussa maalauksessa. Molemmat
'ovat kotiseudun mestarien käsistä
lähteneet. - ^ ^
Jeremias Koskelan pojanpoika,
Svante Koskela s. 1825, lähti hän­kin
Järvelästä maailmalle kanteleen-soittajana
'Kantele Vennen' nimellä
ja saavutti taidossaan mestaruuden,
jota Keski-Pohjanmaan vanhat mu-siikkimiehet
eivät lakanneet ylbtä-mästä.
Hän rakensi itse kanteleensa
ja kehitti- sen äänellisiä ominaisuuk­sia.
Jeremias Koskelan jälkeläbiä,
'pelimanneja' ei voida luetella. Ker­ran,
siitä on jo 40 vuotta takaperin,
laskimme, että 20 häihin saataisiin
vain 'Kaustisella asuvista yhtäaikaa
• soittajat, siis 2 viulua ja säestäjä ku­hunkin.
Yksin Järvelän kylässä on kah­deksassa
talossa viulunsoittajia ja
kanteleensoittajia jokaisessa. Edellä­mainitun
Aleksanterin ja Liisan poi­ka,
tehtailija Juho Siltala, voitti %ne-lä
vanhoilla päivillään kanteleensoit-tokilpailun
Turussa ja Liisan veljen­tyttären
poika on nykyisistä kante-leensoittajistamme
tunnetuimpia: o-pettaja
Eino Tulikari.
äsdrdn pojanpoika
ka siäbanen ja morsian toisen hää-päi\
iin iltana: suoritetussa liyväste-lysfä
pyysi jäämään. Morsian,, joka
oli oi iut ensimmäisen hääpäiyän isos­sa
kruunussa ja..toiseivpikkukruunus-sa.
oli nyt vain ke\yessä seppeleessä
ja hunnussa. Hääjuhla oli nyt läheis­tä
peihejuhlaä, jolloin oli- aikaa tu­tustua
häätalon-tiluksiiri, kotieläimiin
ia itse kotiin, jota-ei oltu nähty kuin
vihkiasuisena ensimmäisenä päivänä,
rikona oli tanssittu ja aterioitu Ja
kyliin oli hääväkstmajoitettu. Ennen
vanhaan, kun tanssia.varten ei.lavaa
rakennettu, oli ^tanssityvasta otettu
ikkunat pois. Niinpä, kiin Vetelin
Puurosella oli häät, vaikka hääväkeä
ei ollut ketään muuta kuin sulhasen
bä ja äiti sekä siUIharieii ja morsian,
otettiin mökistä 4kkunat pois, kun
häitä tanssittiin. *
Edelläkuvatut 40 vuoden takaiset
häämenot ovat vanhaa perua. Äfuis-titiedon
mukaan ovat ne vielä rik­kaampina
olleet - voimassa ainakin-
100 vuotta sitten, mutta meillä keski-pohjalaisilla
on erinomainen aarre
maisteri O. W. Kankaanrannan suu­re
n m o i sessa asutustutkimuksessa,
jonka ansiosta 4 pitäjän asukkaat
ovat kortistossa v:sta 1549 lähtien.
Tätä kortistoa on voitu käyttää mi­tä
moninaisimpiin tutkimuksiin ja se
antaa vastauksensa tähänkin.
Se musiikki, jota näissä häissä soi­tetaan,
on peräisin 1700-luvun lo­pulla
ja 1800-luvun alkupuolelta. —
Erikoisuutena on tavattoman arkai-nen
muunnelma Porilaisten marssis­ta.
Toisena merkillisyytenä on säes­täjän
soitin — urkuharmooni, jota
yleensä missään muualla ei tanssi­musiikissa
käytetä. Perimätieto ker­too,
että kaustilaisen tanssimusiikin
isä on Jeremias Koskela ja että hä­nestä
polveutuu kolmeen pitäjään le-.
vinnyt soittajasuku, jota kutsutaan
'Jeremian kranssiksi'. Kaikki suvun
jälkeläiset ovat viulun tai kanteleen
soittajia.
Kankaanrannan kortiston perus­teella
maamme tietää, että Jeremias
Koskfla oli syntynyt Kaustisen Ko­lan
kylän Koskelassa 18.11.1761, ol-
'iit i.-;.'ntänä kotitalossaan v. 1797—
l'^I5 vutta tällöin jättänyt-isännyy-
(!en > hdelle pojistaan, — hänellä oli
kaik; ;can 9 lasta — ja lähtenyt viet­tämään
soittoniekan elämää aina
I^i"»:en:aansa saakka. 9.6.1846. Hän
vaihtoi siis talonsa viuluun, naitet-tuaan
sitä ennen neljä musikaalista
''^5taar., kaksi tytärtä ja kaksi poi-f^
aa Järvelän kylään Kaustisen ylä-paas.
ä: Perhonjoen pohjoisrannalla.
Tannt^ hän siirtyi lastensa luo, ky-
^'•fi jc-sa musiikkia tehtiin j a soitto-koneita
rakennettiin, hiellä vasta- -
päätä eteläpuolella jokea, olivat ttun-
'"•^-on talot. Siellä asui seppä, kel-
''^>«\r>pä ja urkujenrakentaja :Matti
Tanolinpoika Huntus, jonka, tai jon-k
* P )jan, kanteleentekijän ja urku-
Vanha kirkko esiin
merestä
Poikkeuksellisen korkeat nousuve­det
talvisten mvTskyjen aikana huuh­toivat
niin paljon rantahiekkaa Eec-lesin
kylän laidassa Englannissa, että
merestä tuli näky-viin entisaikaisen • Englantiin.
Ruotsin pohjoisimmassu maakun­nassa,
Lapin t-aukoitla rajoilla, asus­telee
kirjailija j<z taidemaalari Nils
Skum, joka omassa elämäkerrassaan
ilmoittaa isoisänsä nimen olleen Va­sara,
ttimi, jonka alkuperäisyysyyttä
ei voitane epäillä. Lyhyessä elämä­kerrassaan
kirjoittaa tämän erämait-ten
taiteilija seuraavasti:
"En ole koskaan käynyt mitään
koulua, enkä ole saanut mitään ope­tusta
enempää kirjoittamisessa kuin
piirustamisessakaan. Setäni .Anders
Nilssinpoika Vasara opetti minua lu­kemaan.
Hänen tapanaan oli lepäil­lä
poronnahkataljalla ja lueskella
raamattuadn. Hän luki rivin ja jrii-nä
toistin sen hänen luettuaan. Tä­ten
opin minä tuntemaan "koko maa-^
ilman", kuten muutkin lapset oppi­vat
aapiston kirjaimistoista.
Opettelin piirustusta luminietostcn
tasaisilla, valkeilla pinnoilla. Kynä­ni
oli hiihtosauvani tai puiset, hiiltä-mäm
puutikut.
Kun olin kymmenen vuotias kä­väisi
isoisäni^ Nils Anderson Vasara
(Niilo Antinpoika) Gellivaarassa ja
toi'sieltä tuliaislahjakseni oikean lyi­jykynän.
En ollut koskaan sellaista
ennen nähnyt ja sain olla hyvin sääs­täväinen
sitä käyttäessäni, mutta a-loin
piirustella löytämilleni käärepa­pereille,
pääasiallisesti harmaille,
jommoisia siihen aikaan käytettiin
sokeritankojen kääreinä.
Olin kahdentoista vanha ja silloin
tapahtui jotain ihmeellistä. • Kaksi
englantilaista pistäytyi seudullamme
ja he sattuivat havaitsemaan piirus­tustaitoni
tuotteita. He halusivat
ottaa minut mukaansa Englantiin,
mutta isäni, jolla oli vain kaksi poi­kaa,
ei siihen suostunut, sillä hänellä
oli suuri porokarja ja meitä poikia­kin
tarvittiin noitten kauniitten c-läinten
hoitamiseen kotonamme. Oi,
kuinka halusinkaan lältteä tuohon
kaukaiseen, salaperäiseen maahan.
kirkon seinää j a kirkon lähelle hau­dattujen
ihmisten luurankoja. Tie­don
mukaan meri oli niellyt kirkon
"340 vuotta sitten.
Vaatimattomuuden pitää kulkea
käsikädessä itsekunnioituksen kans­sa.
—' Luiscius.
Englantilaiset ystävämme kuiten­kin
muistivat minut. He lähettivät
minulle ihmepaketin, jossa oli vesi­värejä,
harjoja, suteja ja muita vä­lineitä,
jopa taulukangasta.
Piirsin niillä porojamme ja kauka­na
taivaanrannalla siintäviä tuntu­rien
harjoja.
Porojemme hoito vei kuitenkin
kaiken aikani ja maalaileminen jäi
sivuasiaksi. Lisäksi vtaakuntammc
hallitus antoi minitlle pienen poliisi-tehtävän,
ja hyvää järjestystä täi­sinkin
ylläpiltää piirissäni.
1929 tidi kuitenkin määräys, että
lappalaisia ei enää pidetä poliisi-tehtävissä
ja niin sain minäkin eroff
virastani.
Silloinpa aloin piirustella ja kirjoi­tella.
Tein kertomuksia poroista ja
koristelin kertoinukscni omilla pii-rustuksillani.
Lähetin kirjoitelmani paikkakun­nan
koulun opettajalte ja häi\ kchoit-ti
minua kirjoittamaan käsikirjoi­tukseni
puhtaaksi. Tein sen ja läh­din
sitä viemään opettajalle, mutta
tultuani koulutalolle kuulin opetta­jani
siirtyneen manan majoille.
Silloin heräsi minussa ajatus kir­joittaa
kokonainen teos lappalaisten
elämästä, ajatuksesta syntyi teko ja
teosta puJikesi ensimmäinen kirjani
"Samc sita'* ~ Lappalaiskylä. Kir­joitin
kirjastani usealle tunnetulle
henkilölle ja vihdoinkin tukholmalai­nen
kustannusliike Thule sen jul­kaisi.
Siitä tuli joksikin ajaksi me­nestyskirja
kirjamarkkinoilla. Uusi
teokseni ilmestyy luultavasti tänä
vuonna, siis 1947.
Alan tulla vanhaksi, mutta Lapin
luonto, sen porot ja lappalaiskansa
elää omaa ihmeellistä elämäänsä eh­kä
kauan minun jälkeeni."
Nils Skumin teosta "Samc Sita"
kiittävät ruotsalaiset lehdet kautta
linjan ja ylistävät hänen piiroksiaan
todellisiksi helmiksi maalaustaitees­sa.
Niin teki suomalainen Vasara-ni­minen
Ruotsin lappalaisen pojanpoi­ka,
jolle on eksynyt uudessa koti­maassaan
nimi Skum (Vaahto, Kuo­hu).
C.AX.AD.AAX on saapunut vuosien
1851 ja 1941 välisenä aikana 6,699,-
226 siirtolaista, mutta samaan ai­kaan
on siirtynyt Canadasta 6,031,-
320 etupäässä tänne aikaisemmin saa­puneita
siirtolaisia, muihin maihin,
etupäässä Yhdysvaltoihin, koska siel­lä
on vallinut ''suotuisammat olosuh­teet",
sanoo tilaston laatija.
Tämän loistavan ''rikkahitten veneen" osti muutamia viikkoja sitten
miljonääri .ihxis Nihon $27,000 hinnasta. Äskettäin, purren ollessa
kelle Ne-u' Yorkiin, tapahtui siinä räjähdys, joka surmasi viisi henkdöä
itselleenkin säären murtuman.
New Yorkissa montrealilaincn
Montrealista lähdössä huvirct-ja
aiheutti purren omistajalle