Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 27, 1940

              19^
LAUAXTAIXA; TAM^lTKlTTrv >; PÄIVÄXX
r r uu
tie
^ Kustanntisliikkepmme kuvaiäljennö»
Runoilija J. L. Runeberg (1804—1S77), Maamme-lauluu, Vän­rikki
Stoolin tärinäin y.m. tekijä.
S
Moneen maailmankuuluun sävel­lykseen
on säveltäjä saanut aiheen
mitä erilaisimmalla tavalla. Huomat­tu
viuluniekka ja säveltäjä Tartini sai
aiheen sävellykseensä ''Il Trillo del
Diovalo" (Paholaisen trilli)Unesta.
Hän uneksi, että paholainen soitti
viulua hänen vuoteensa vieressä. Kun
paholainen oli soittonsa lopettanut ja
Tartini heräsi, kirjoitti hän unensa
kunnes hän käväscc asunnollaan
muuttamassa puhtaan paidan. Siinä
odotellessaan ystäväänsä jonkun mi- nossa
(Jatkoa toiselta sivulta),
tuomionsa: kuusi kuukautta'täN-del-listä
laulamattomuutta. Se oli hir­vittävää
aikaa. Luin lempikirjani
läpi yhä uudelleen ja-uudelleen; sääs­töni
hMpeni\-at peloittaA-asti. ja pari
päivää ennen Joulua saavuin iäj^in
rahattomana Xe\v Yorkiin.
Marafiotti kuunteli jälleen ääntä­ni.
Olin saanut sen takaisin!
Julia Sanderson, jolla oli pääosa
revyyssä "Hitchy Koo', sairastui, ja
minä sain hänen osansa. Vähitellen
alkoi rahoja virrata. Tein revyyso-pimuksen
toisensa jälkeen, säästin
rahaa ja matkustin viimein Pariisiin
jatkamaan lauluopintojani.- Siellä
tapasin Irving Berlinin, joka kiinnitti
minut erääseen re\^yseehsä. Silloin
oli vuosi 1923, ja vielä kahtena seu­raavanakin
vuonna olimme yhteistoi­minnassa.
\'iimein rohkaisin mieleni
ja pyrin Metropolitaniin koelaula-mista
varten. Siellä oltiin halukkai­ta
kiinnittämään minut, mutta kun
juuri silloin minulle tarjottiin hou­kuttelevaa
sitoumusta eräässä re­vyyssä,
lankesin kiusaukseen ja hy­väksyin
jälkimmäisen. Seuraavan
näytäntökauden alussa pyrin jälleen
Metropolitaniin, mutta nyt selitettiin
siellä, ettei ääneni ollut sopiva ooppe­raan.
Epätoivoissani lähdin uudelle
Euroopan matkalle, tällä kertaa Ita­liaan.
Siellä opiskelin kahdeksantois­ta
kuukautta, opettajanani .nuoruu­teni
ihastus Mary Garden, ja sitten
sain laulaa Gatti-Gazazzalle Mila-
Hänen mielestään ääneni oli
nuutin kirjoitti Schubert yhden huo-matuimmista
ja eniten pidetyistä sä­vellyksistään,
joka tunnetaan inusiik-kimaailmassa
nimellä Schubertin sc-renaadi.
parantunut huomattavasti siitä, jol­loin
hän kuunteli minua Metropoli­tanissa,
mutta kuitenkin hän ehdotti,
Silloin oli vuosi 1930, Äänielokm-a
oli juuri silloin aloittanut voittokul­kunsa
maaUmassa. Metro Goldv\'jTi
kiinnitti minut "Jenny Lindiin" ja
myöhemmin erääseen toiseen eloku­vaan,
Äänitystekniikka oli kuiten­kin
vielä wrrattain alkuasteeUa. ja
nämä filmit menivät jotenkin huo­maamattomasti
ohi. Jatkoin kon­serttejani
ja eräällä Euroopan mat­kallani
tapasin \'alentin Pareran,
josta myöhemmin tuli mieheni.
Eräällä oopperakiertueellani Cali-forniassa
kuuli Columbian presi­dentti,
M r , Harry Cohn minun lau­lavan,
ja hän tarjosi minulle heti so­pimusta
useita elokuvia N^arten. En­simmäinen
oli "Laulava \'enus", sit-'
ten seurasivat "Raitasia minua ikui­sesti"
ja "Cissy", ja viimeisin on
"Soimd of your voice".
Nykyään puhutaan hyvin paljon
filmistä ja oopperasta. Voin sanoa,
että joka kerta, kun laulan elokuvas-
Oli .minulla eräänlainen määrätty
tarkoitus. En tarkoita sitä, että ha­luaisin
valloittaa m a h dollisimnian
paljon kuuntelijoita itseni ihailijoiksi,
vaan sitä, että haluan .saada oopperan
yiiä lähemmäksi kansaa— haluan ot­taa
oopperan päästä silinterin pois.
Oopperafilmit ovat vielä toistaisek­si
kokeiluasteella. Mutta minusta
tuntuu, ettei tilanne näytä ollenkaan
synkältä. Tosin meillä ei ole mu­siikki
veressä, kuten esimerkiksi ita­lialaisilla.
En voisi kuvitellakaan,
että Amerikassa voisi sattua saman­lainen
näytelmä kuin kerran kodis­sani
Cannesissa sattui. La\vrence
Tibbet oli silloin vieraanani. Kes­kellä
yötä hän käveli parvekkeelle ja
että vielä jatkaisin opintojaniv Nyt alkoi laulaa jotakin ooppera-aariaa
Beethoven^ltessaan kerran maalla
viettämässä kesää, sai sieltä aiheen
paperille ja siitä saakka on kappale sävellykseensä, joka tunnetaan nimel-oUut
mitä suosituin kaikkien huomat- lä Pastorale sinfonia,
tujen viidutaiteilijoitten ohjelmistos- kuvastuu maalaiselämä niin mestaril-sa.
iisesti, että kun sitä kuulee esitettä-
Erään kerran Franz Schubert, yksi van ja jos vi€lä sulkee silmänsä, tun-
^äveltaiteen huotmOuimpiit mtstarei- tuu kuin olisi jossakin kaukana maan
ia, istui työpöytänsä ääressä. Y sydämessä. Kuuluu lehmien ja vä­kiä
Umestyl huoneeseen ampiainen, sikoitten ammuminen, lammasten
^otseltuaan' senStou/mj määkiminen ja kellojen kilinä ja kun
kirjoitti Sclmberikai^aleeHnift^ oikein^- tarkkaan kuuntelee, kmdmt
Bee, Kun etevä viulUnisH soittaa tätä sieltä lammaspaimenen torven ääni
säveUystä, kuvastuu siiiiä niin mesta- jostain hyvin kaukaa. Samassa tuo-rillisesti
ampiaiseh lukehtiminen,€ttä kiossa kuuluu aivan läheltä puron li-kuka
tahansa sen ituotnaa: Olemme rinä ja kauempaa kosken mahtava
näkevinämme::, huort^
(^f^ipfaisetthakemäs^sa^^ri^ Kitn nyt ensikerran näette sano-h
sitä tehdesMän^säri^&idä malehdestä; että yllämainittu kappa-
^^ssä Tiitr^ii^ä^&^ ' le esitetään radiossa, niin kuunnelkaa-sen
kuluituPl^dtm^se seulasta sei-
^^jä^vrhdgiti^jt^
* tää akktman^pi0m.r^e^^
^}aisuus:^}^'^:Kenf^
J<»ikkasi itsensä? }^Mj^td^^
taasen: aiiää^k^ tutun­pa.
Ei vanhastikdan seräikamene
hukkaani
Toista sataa vuotta sitten tuotti
• Englannin hallitus Saksastu erään
sä/ien aikaan- kuuluisan orkesterin,
oli asianlaita kuitenkin niin, että olin
lyönyt erään ystäväni kanssa sata
dollaria vetoa, että minut kiinnitet­täisiin
Metropolitaniin kahden vuo-
Kappaleessa de» kuluessa siitä, jolloin matkustin
Italiaan. Siitä syystä minulla oli ai­kamoinen
työ saada Gatti taivutetuk­si
antamaan mitnille kiinnityksen
Metropolitaniin, ja minua todellakin
onnisti — kaksi viikkoa aikaisemmin
kuin kysymyksessä oleva aika oli ku­lunut
umpeen.
Helaiikutin7p:nä ^1928 oli ensi­esiintymiseni
Bohemessa. Sain 50 dol­laria
viikossa, suunnitteen kymme­nennen
osan siitä, mitä tavallisesti
sain revyissä: ; Uskaleinpa melkein
sanoa, että deb3r3rttini oU menestys.
Jäin kolmeksi näytäntc^atideksi Met>
ropolitaaniin. Lauloin mutm muassa
Faustissa, Romeossa ja Juliassa, Ma-nohissa,
:Hoffmanm Seikkailuissa,: Pa-jazzossa
ja monessa mutissa.
Matkustin Eurooppaan ja vierailin
Opera Cömiquessa Pariisissa sekä
Cannesin ja Monte Carlon oppperpis-sa.
Ääneni aJkpi jo olla hliömattu/
aivan omaksi huvikseen. Tiedätte,
kuinka voimakas ääni hänellä on. No
niipj useiden kilometrien etäisyydeltä
asti*saapui talonpoikia kuuntelemaan;
hänen lauluaan — he olivat herän­neet
unestaan, ja Tibbet lauloi heille
toista tuntia.
Lännen farmarit eivät työskennel­lessään
laulele Traviataa, mutta yh­deksän
kymmenestä heistä sanoisi
jonkun ooppera-aarian kuullessaan:
**Tuo on se kappale, jonka Grace
^fopre uhi Lily Pons laaloi elokt^
vissaan." Mikä el minusta näytä oi-lenkääa^^
htilluiflinalle. En muuteti lis­ko,
että filmi ttilee^ käyttämään oop-petjaa
sed nykyisessä muodossaan.
Mutta jos kerromme Carmeötn uskot-
^^^^fnkgr^ijf^
^ J^rjäi^eenM^
jonka johtajana toimi kuuluisa M-valtalainen
säveltäjä Haydn.- Sopi- * Palasin Amerikaan konserttikiertueel-
^m..ru s:: o..lli:i , ^efft^tfä-^rn^iHttaaiajta t vvUiitpfvyiissitvväätt' le jar saaivuinmimein m i l y i K ^
Englannissa kaittiejr^
toyttäsi~':iii[i!iinac''^^ ---- - * . . . . - « • ''^lam^tMm^ huilunsoUti^a^a:viimafth^^
^enjfl.v V > ^:f:J : ^ ^ ; : /«iya^ ^am^ccrtja ja palasivat kotiin, ncs nekm kay hUjemmaks* jaMjem^
^<^^veUä^ oU ke^n menossa Seuraavana vuonna ilmestyi pai-
^'eiylle ystamnsäka^a,^ He olivat twsta säveUys- nimeltä Surprtse sym-kamUeet
jo-Jonkm^matkia ku» ha- phony,. Haydn sävdtamä. Alussa
'^«^ystävansa.-tarkasjteltuaan^ikaista kuulemme koko suuren orkestcrm
^ansa, kasHuSchuberiin odottaa maJOasat ja tenhoavat säv€l€et. Va-maksi
ja hetken kuluttua lakkaa ko' Rmtsälfiinen nayttäijätär Ingrid
konaan kuulumasta. — Kaikki peli' - Bjergsnan^ Joka äsktttSin saapui ko»
monnit ovat palanneet kotimaahansa, • timaastaan^Hoilyivoodnn. esittääkseen
omaistensa luokse. Orleanssinneitsyen eiiJeanne <P.Arein
A:UNDE^ALLi osan eräässä uudessa f Umissä.
r I
Il
mm ^I