Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 10, 1949

              Torönförimätkä
VaiAa .mies jaa keskiinmämen (M
«deskelevat kotosalla ja hommailevat
yhtä ja toista, sillä he eivät kiunpikaaii
«te oik^em_ "ajokimriossa". Pojan oli
aoiäärä mennä tarkastuttamaan, itsensä
•vidä lääkärHlä Torontossa, vuosi sen
• pikeen kuin hän pääsi kotiin lähes kak-
: a vuotta kestänedtä^^ säiraalaieisiätaan.
iYllytimme vanha miestäkin lähtemään
Ja tarkastuttamaan itschsä. Hän suös-tnikin
ja sanoi,-että samalla matkalla
j » i sjtten katsella käytettyä trokia, kos-;
iia torontolaisissa lehdissä on niiden il­moituksia
monta palstaa.
Xiin päätettiin, että pyhänä lähtevät
puolen päivän aikaan, että ovat perillä
dlj^lla. Maanantaiaamuna on sitten
"apporntmentit" lääkärin kanssa ja sit­ten
jää aikaa katsella trokia. Kuopus­kin
sattui tulemaan viikon lomalle työ­maaltaan
ja hänkin sanoi lähtevänsä
Torontoon katsomaan käytettyä autoa,
ellei vielä saa uusia ensi vuoden mal­lisia.
Lauantaina sitten kävi keskimmäi­nen
raivauttamassa autonsa Garsonissa,
mutta siellä huomasivat, että auton
runko oli poikki. Hän tuli kotiin ja nyt
alkoi aprikointi, että kuinka sitä nyt
Torontoon mennään kun auto on rikki.
Ei muuta kuin juotto- ja polttovehkeet
esille ja keskimmäinen, joka osasi niitä
täyttää ryhtyi työhön. Kuopus rupesi
auttamaan ja olihan se vanha mieskin
2q[>una. Mutta kai siellä vähän vastusti,
koska kuului kiukkuista puhetta, että
on kylmä, eikä kaildda osia saa helposti
irtikään. Ei kummakaan, sillä meidän
miehet eivät ole mitään lampaan luon­toisia
ja kuopus vielä kaikkein äkäisin,
ellei työ oikein käy laatuun.
S:tten keskimmäinen huomasi, että
juottamisessa tarvittava ilmatörppö oli
tyhjä. Naapurista troki ja kaupunkiin
hakemaan täyttä törppöä. Mutta oli
lauantai ja paikka on puolelta päivin
kiinni; joten täytyi tulla tyhjänä kotiin
ja odottaa maanantaiaamuun.
saaneet minua itseäni vartaaseensa."
Kapteeni tuotatti heti paikalla luut­nantin
univormun ja sitä päälleen pu­kiessaan
kertoi Andreas lyhyesti elä­mänsä
vaiheet ja seikkailut siilä saakka
kuin hiin oli Bataviasta lähtenyt.
'•Jelky, te olette merkillinen mies!"
huudahti kapteeni, kuultuaan toisen .
k ummallisen tapahtuman toisen perään.
"Näytättepä olevan oikea onnen lem­pilapsi,
koska juuri teidän osaksenne
ovat. tulleet merkillisimmät tapaukset,
mitä moneen Herran vuoteen on ollut.
'*Voi teitii onnellista!" -
"Onnellista, niini" huokasi Andreas
ja osoitti päätänsä, joka oli jo melkein
kokonaan harmaa.
"Totta tosiaan", vastaisi kapteeni,
"jopa nipeavat hiuksenne \'ivahtamaan
vähän harmaille."
"Olen kahdek.sankolmatta vuotias",
sanoi Andreas, *''mutta minua luulisi 50-
vuotiaaksi ukoksi."
"Emme nyt huoli antaiitua surullis­ten
ajatusten valtaani" huusi iloinen
kapteeni, "joutukaa ennen kaikkea
maaherran luo. Taix^us, kuinka iki-thj^*
äksi hän ihastuu, tuo paksu herra,
teidät nähtyänsä'"
Andreas -olisi kernaammin tahtonut
ensin rientää perheensä luokse, mutta
'kapteeni ei laskenut häntää vaan otti
häntä käsivarresta ja puoliväkisin vei
hänet maaherran taloon,
'•Teidän talossanne voi\'at kaikki hy­vin,
vallan hyvin'', puheli kapteeni. "
"Ymmärrän minäkin, että sinne teidän
ä5\'dänienne etupäässä halajaa, mutta
virka ennen kaikkea ja meillä on ennen
muita, oikeus teihin."
(Jatkuu.)
Meillä Suiölbuiyii jac^^päiistön- suo-^
\ malaisHla: näjrttäimötaiteen-äsa^
oli toissa sunnuntaina tilaisuus iiaiit^
. Twonton toyerfcn tautcdKs^^
sestä heid% vieiaOlesssia
> tynyt".-ni(inisel^^^^^^^
•me. ^ •
En kay*Jä mäytelmäm sisältöön, -siUä
siitä on jo aikjuseni^ ja se ei
siitä muutu, se on ehdottomasti hyvä.
Heti esiripun auettua tuntui kuin oli­si
todella Istunut teatterissa ja se tunne
oli kai yleinen, koska yleisö puhkesi
aploodeihin. Se on kaunis tapa terveh­tiä
esiintyjiä ei yksin siksi, että näyttä-möasetus
•.niellyttää, vaan se on ikään­kuin
katsomo yhteisesti sanoisi: "Hai
kaverit 1" ja varsinkin, jos näyttelijät
ovat vierailulla, kuten tässäkin tapauk­sessa.
Aleensa lämmin vastaanotto ylei­sön
taholta antaa esiintyjille miellyttä­vän
tunteen lisäksi rohkeutta ja intoa.
Kesken kaiken — nostan hattuani; tä-imän
johdosta täkäläiselle, verrattain
jäykälle katsomolle!
Kyseessäolevan näjrtelmän henkilö­kunta
kokonaisuudessaan ei Oliut mieles­täni
mitään e//c«\yyw/3'«3'«ä, mikäli on
kysymyksessä, eri karakteerien luon­nehtiminen
ja jatkuva hallitseminen.
Siinä suhteessa he olivat ehdottomasti
täysikasvuisia jä täydelleen tehtäviensä
Maanantai oli myöskin lähtöpäivä.
Laitoimme miniän kanssa kiireellä vaat­teet
kuntoon lähtöä varten, vielä over-haalit
ja muut kamppeet mukaan, että
jos sattuisi auto vastustaa, pitäisi vaih­taa
taijeri, että.olisi muuttaa huonom­paa
vaatetta päälleen. Miniä vielä te- ,
ki voileipiä mukaan, jos nälkä matkalla
tulee. Miehot saivat auton lähtökun-toon.
Päiyällisen syötyä piti vielä t<?h-dä
yleistarkastus, olivatko kaikki toku-mentit
mukana. Chevi hyräili jo rap­pusten
edessä ja odotti.
Miehet mutisivat autoai korjatessaan,
että nyt on kyllä kiire aika lähteä mat­kalle
näin hunttausaikana, kun pitäisi,
mennä" metsäänkin. Mutta sekin Jasia
järjestyi, sillä vävyt pitävät hunttauk-sesta
huolen, ettei paukkuraudan tarvit­se
seinällä käyttämättömyyttään häv-tä.
Mitään paistettavaa ei tosin tullut­kaan.
•Minulle ia miniälle jäi kanojen hoito,
munien laatikkoihin laitto ja muut ta-lousaskareet.
Roger-poika jäi kolman­neksi
meitä akkoja komentamaan.
Sitten me 'rtiiniän kanssa rupesimme
sydän syrjällään odottamaan, että koska
siltä matkalta takaisin tullaan ja kuinka
matka onnistui, koska niitä onnetto­muuksiakin
tapahtuu tuhkatiheään.
Mutta neljännen päivän illan tullessa
rupesi Laddie-koira haukkumaan vim­matusti.
Menimme katsomaan. Siellä
ajoi keskimmäinen trokilla edellä^"ja
vanha mies Chevillä perässä. Kuopus,
oli jäänyt työmaalleen, koska lomaviik­ko
oli jo kulimut loppuun eikä hän saa­nut
autoa, vaan täytyi jäädä odotta­maan
ensi vuoden alkuun.
Kyselimme, kuinka matka oli mennjrt
ja mitä lääkärissä sanottiin. Sanoivat
matkan onnistuneen hyvin, uuden tai-jerin
oli piiänyt ostaa, kun pelkäsivät
vanhan särkyvän. Keskimmäinen oli
h\^-illään saadessaan tiedon, että hän on
oikein hyvin parantunut. Mutta vanha
mies ei päässyt sille lääkärille^ jolle hän
oli aikonut, vaan ^lisi pitänyt odottaa.
Tuumasi vain, että ei kai häntä mikään
vaivaa, täytyy vain vähän laihduttaa.
M. K.
> tasf^.aina.i&yh^
. .ta:. v^äiäpätöiseen^
,',vsaakk£U.
Esitys pii vanös^
; vissa .vläienHnässä
isanottua kiIpajuoksua:^kuiskariS^ja^
tdijäin väljlläi joka
usdn heikentää hyvääkin esitystä. Pa^
at olivat harkitun IuonnG^fe|^ ja n;^
ansaitsee aivan erikoisen niaininnan,
o^t näytelmään kuuluvat -asialliset
asiakirjat ja niiden liionnoUinen käsitte­ly.
Tuskin olen koskaan näyttämöil­lämme
nähnyt niin onnistuneesti käsi­teltävän
tärkeitä asiapapereita yleensä
ja varsinkin viimeisessä näytöksessä,
jossa Brock petomaisella väkivallalla
pakottaaa Billien allekirjoittamaan
osan sanotttija paperata, tapahtui se
täsmällisen tarkasti tilanteen kiihkey-destH
huolimatta juuri siihen kohti kuin
se kaikkine tärkeine sääntöineen kuului,
eikä sitä "tönäisty" mihin sattui.
Erityistä huomiota ansaitsevia kohtia
oli esityksessä lukemattomia pitkin mat.
kaa, mutta ettei tämä jutustelu kävisi
liian pitkäksi, tyydyn tähän ja sanon
puolestani suurkiitokset Toronton "ka­vereille"
hyvästä, tunnollisesta työs­tään.
Toivomme, että käytte kylässämme
visiitillä vastakin.
KHKÄRL
— oOo
Miteiipaljont « p y y k ä ä n sao^
TI ja kttii&a J^on» ei'koskaan pysäii^
-ajaltelemaantuota kallista sanaa. Maj
Unaassai öi?. imn^T^^
:käu4elfiynttiÄw^ miaä'
vate^ he vaelt^^
(Esitetty Vapauden kirjaUtamissa Tim-imnsissä,
kirjoittanut ANNI SAIX))
Täinän lauluni jonka mitiä tehnyt oon,
värsyt ne tieltä viä poiminut oon.
Säestyskin piisi kyllä muodissa,
•mutta minä kun en ymmärrä nuotista.
Nyt vietämme syntymäpäiviä,
jolla ei o!!^ isää eikä äitiä;:
SyfUynyt el ole enää mikään laps\
hän on täyttänyt jo kolmekymmehtä'
kaks'.
Meillä leviiysryntäyskifi oUut on
ja. uusia tilauksia tullut on.
Siitä kiitokset annamme Martalle
ja Paavonkin nimen panemme kartalle.
Huvi- ja valistustoimikuhta
se olemassa on kyllä tärkeä.
Tehtäviä olisi sillä paljonkin,
mutta se kysyy paljon järkeä.
Syystoiminta me majakalla ai jettiin
ja itse söimme niin että kai jettiin.
Kyllä toisillekin sitä kaupHiksi koitettiin,
me joka taloon jooniUakin soitettiin.
Mutta kannatus oli meillä pienenlainen,
vaikka asia oli kyllä tärkeä.
Kellä esteenä lie ollut emäntänsä
ja ken lie koetellut härkiään.
Meillä käsityökerhokin ahkera on,
se pelaa täWlä aivan pääroolia.
Se toimintamuoto meillä sellainen on,
joka koskaan ei tuonut ole hooUa.
Laulukuorokin on meillä pystystä,
lisää siihen tulla vain pitäisi.
Riku sanoi, ei ole sääntöjä oUekaan,
saa tulla kaiken ikäisiä^
^liutamat • jotka taha
•o^JiÄtetu^^^
niikkuiTrÄntäk^ kihiuäa
äiti maailmassa C^^a%västi-nniis
tankaan, diti^tai^
lyyden;joiikä meille lapsillesi jaoit inei
dän ollessamme ^ pieniä palleroita ji
kuinka suuresti meitä rakastit meidäi
tultuamme aikuisiksi. Aina odotit tnei
tä jokaista luoksesi ja avosylin otit mei.
dät jokaisen vastaan. Sinun rakkaute
si lapsiisi ei koskaan ehtynyt, vaan en­tistä
enemmän se vuosi vuodelta uhkui
vuolaampana meille lapsillesi ja meidät
jälkeläisillemme, joita ehkä rakastit yh­tä
paljon kuin «meitäkin ja ehkä joskus
vielä enemmänkin.
Nyt sinä äiti rakas olet ollut meiltä
pois jo kokonaisen suoden. Mutta et
kuitenkaan koskaan ole muistoistamme
poistunut, sillä yhä uudelleen ja uudel­leen
näen äidiii edessäni sellaisena hert-täisenä,
hyvänä ja aina auttavana sekä
suojdevana ei&elinä, joka ei koskaan
antaisi lastensa fcärsiä. Sellaisena äiti
sinut tulen aina muistamaan ja ne mo­net
hyvät neuvot joita meille annoit, ne
pysyvät nmuttumattomina aarteina mie­lissämme.
Ne ovat kuin kalliita hd-miä,
joista voi poimia lohdutusta ja iloa
synkimmälläkin hetkellä.
Siis kiitos, äiti rakas, kaikesta hyvyy­destäsi
lastesi hyväksi. Siellä alla lumi.
vaipan .nuku pikku äiti, sua emme kos­kaan
unhoita.
TYYNE SIILMAV.
Iloja, niei!lä4>nut on monenkin moist^
on tyttöjen Mr joista.mon^^ ppii:
Hääkellot monelle oti soiteltu
ja siinä leskien hermoja koeteltu.
Minun puuni
Aamulla herätessäni näin, miten ras­kaan
lumi verhon kasvattipuuni oli saa­nut
yöHäJ «Luumupuuni oksat olhrat
ihan katketa. Luumtipuut ovat hei­kompia
kuin omi^puut.
Teki mieieni heti -mennä pudistele­maan
lunta pqfe puuni oksilta, rautta
samalla tuli mieleeniy että olenpa lap-sellinen.
Olen itsiekin niin monta ras­kasta-
taakkaa -jaksanut kantaa tämän
elämän varrella -ja ne eivät koskaan
häviä ^ pois mielestä. Raskaan taakan
kantajia on niin paljon, varsinkin työ-iäisihmisten
joukossa ja eiväthän ne
raskaat taakat pudistelemalla ihmisistä
lähdekään. > ^ ajatukseni
puitteni puhdistuksesta ja nythän nä­kyy
jo enimpää lunta putoilevankin
pois.
Ei ole pitkä aika kuin tuo ympäristö
oli niin monen värinen. Oli keltaista,
punaista, enkä värejä kaikkia osannut
tunteakaan. Nyt on kaikki lumen pef-tossa.
Pitääpä mainita joku sana ' hunttauk-sestakin",
vaikka se on jo ohi. Täällä
niitä oli hyvän onnen "hunttareita" jos
taas oli huono-onnisiakin. Mutta niin
innostavaa se vain on, että jopa pani­vat
monet naisetkin l^aksilahkeiset jal­koihinsa
ja sitten metsään. En tosin
ole kuullut,' ettäoliko heillä onnea.: mut-
Nettakin^ ineni^mieltä Amerikkaan
ja tcroelset. teille lähetti sielt'.
Sanoi motd häntä katsontas' käynyt va^n unta ei kukaan vienyt ole t f?^'-
.Viinteisenvärsynijät^^ minä pois.
sesudbur^ylaisistapllunnapis.
Kun ehkäpä be^ei iänne tulekaan.
ttiin. konserttia ei sHs pl€kaan.
SIVU 6 LAUANTAINA, JOULIJKIJUN 10 PÄIVÄNÄ, 1949