Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 7, 1946

              1 , -s. ' ^S
1^46 scuuuun LAU.A.\TAINA. SYYSKUUN 7 PÄJVXX K Sivr S
"-K
T J A KULTTUURI:
V, anhdn he sinki äisen muiste mia
HEMKILÖ, joka on viettänyt ko-
3iO elämänsä synnyinkaupun-aissaan
Helsingissä ja sen vuöksi
päi\nttäin jouitunut seuraattiaan sen
asteittaisen keOiityksen aiheuttamaa
jnonivivahteista ilmeleikifciä, -sen
jnuutturaiäta idyllisestä, puutalojen
ja kuJiiatai^hajen valliitsemasta pik-ttopungista
suurkaupungiksi, as­faltti-
ja kivierämaaiksi, ajattelee
jonkinlaisella nöyrällä surumielisyy­dellä
tuota vanhaa hyvää aikaa, jol­loin
hän asui ja eläytyi näillä samoil­la
paidoilla ympäristöön, jota. täy­dellä
syyllä saattoi nimittää "luon­non
helmaiksi".
Sillä sellaiset olosuhteet vallitsivat
Helsingissä vielä vuosisadan vaih­teessa.
Paria vtfosikyTnmentä aikai­semmin
ei vielä kukaan voinut aa­vistaa,
että noista luonnonvaraisista
kallioista räkämäntyineen ja kaner-vikkoineen
kasvaisi esiin Kallion ja
Söörnäisten laaljat kaupunginosat.
Retki Jösafatin laaksoon, missä nyt
raitiovaunut Eläintarhan kautta kul­kevat
kohti Hietalahtea, oli silloin
seikkailu, elämys kaukana kaikesta
sivistyneestä asutuksesta. Mutta
silloin ciin lapsi ja pieni koulupiPtti
ja vain joitakin ääriviivoja noista
inenneistä on syöpynyt muiston
verkkokalvolle. • ^
Elävimpänä kangast^elee mielessä­ni
Kaisaniemi ja sen kdhtalokkast
va3ieet kulttuurin kourissa, tuo ku­koistava
puisto, keidas kaksine lam-mikkoineen,
joista toinen melkein
kokonaan amerikkalaisen vesiruton
peittämänä, sijaitsi nykyisen Kasvi­tieteellisen
puutarhan luona ja toinen
mutkikkaine rantoineen, välkehtivi-ne
ruutanoineen ja pienine jöutsen-saarineen
silloisen Wilhelmsbadenin,
nykyisen Kansallisteatterin luona.
Ensimmäisen hyökkäyksen t ä t ä rau­haisaa
puistoa vastaan teki elokuun
mjTäky iähes puolisataa vuotta sit­ten
raiskaten puistoa, joka kuitenkin
hävit)4sestä huolimatta piti traditi­ostaan
kiinni, kunnes kunnallinen,
uudistushalu täyttämisin, typistyk-sm,
keinotekoisin istutuksin ja "ur-
Heilukenttä-^arjestelyin .:,aUeklrjoitti
kuolemantuomion. "
Tässä tahtoisin palauttaa mieliin
silloiset luonnonmaait,' joilla'-nyt'si-,
jaitsevat kaupungino^t"-Fredrikin-
^dun, Töölön ; ja Eiran ' väaeiiia,
koisin sanoen antaa-mliutamia- tuo-ti(
Auvia:Punavuorehja^ Kampin
^r|«is.ta em^n äsutufcsei^lubtt^^^
perinpohjaista.^^
niolemmat kallioa&t; <>1^
Pjirteöj.-. katsjÄlnrS^tfl^' -.^^ .-cfeatto- .
fi-^uuksestavlujlÄeeÄ'V^^
.jan lopulla. vNy^Sian.-ne' 'o^t' yti-;
^"de. >don!K>nsätu' oh Jöpussa —:
sellainen OB k^hi^s^/kulfa^ •:
^un:pikin ^ ^ ^ ^
Jj«sinkr]äisten pidetym^fä-fkkeä^^^
Pa^feoja, värsinäciii:, 'ioui^
"^'attu Tiaa vapaa-aBcoirtä." - K ^ p ih
^^"'oiden koj^keiinmiltä :^.5iarjälta;
nykyi^^itä- Tempp^ukealta-^ oli
"äköala kaupunjfciin,'; ja: Ursi
lu€con vaihbiira ol^nta' kukku-
'P'»ta avautui sämäHe. avbiri .meri: ja
«armajan nialjakan Hirifcc .Itaiiaba.
^"sor.,issa. Ja talvella oli nuori-ia
niäenlaskuun-.- v -
•^-yan erikoisena, voimana vetivät
nämä kalliot puoleensa nuoria luon­nonystäviä,
ja si?me päinpä suunnat.
tiirikin luonnon huomioLmiseen tar­koitetut
retket. Punavuorella oli
joukottain lätäköitä, joissa pikku­lapset
leikkivät kaarnaveneineen }a
joUka aivan kihisivät hyönteisiä ja
muita inenempiä vesieläimiä.
Eräs tuollainen pitkulainen lätälk-kö
sijaitsi aivan Neitsytpolun luona,
millä paikalla nykyisin sijaitsee lap­sille
tarkoitettu leikkipaikka. Poih-
'jakasvullLsuuden, sammalen, saran
j a kummallisen vesikuusen suojassa
eli sammakon toukkia ja vesiliskoja,
Joita asiaan kiinnostuneet pyydysti­vät
itselleen kotiaikvaarioon vietä­väksi.
Hyönteisten joukossa oli su­keltajia
sentin pituudesta tuumaan
saakka, ja ne risteilivät vedessä no­peasti
kaikk.iin suuntiin. Näki nii­den
kohottavan ruumiin-sa takaosan
vedesisä liikehtivän" saaliin perään.
Vesimalluiset antoivat täällä uteli­aille
ilmaisia näytöksiä taitouinnissa
j a sukelluiksessa, sen lomassa ne le­päsivät
liikikumattiamina vedessä tä-hyillen
ahnein siJmin uhria itselleen.
Pienet metallinhohtoiset kierrekuori-aiset
kiitivät parvissa pinnalla kuin
mitkäkin kaunoluistelijat, ja samas­sa
hetkessä, kun näkyviin ilmestyi
jotakin suuhunpantavaa, ne syöksyi­vät
salamannopeasti sitä tavoitta­maan.
Pitkäkoipiset vesimittarit
iiikehtrivät tuota sileätä tarkka hie­nosti
epätasaista peiVii pitkin. Jos
asettui vatsalleen luodolle ja terästi
katsettaan, saattoi pohjalla nähdä
-monenkirjavaa hyönteiselämää.
Litteä vesiäkorpioni laahustaa va­rovasti
tietään. Sen harmaa olemus
sulautuu erehdyttävästi liejuun, ei­kä
saalis 'lainkaan huomaa uhkaavaa
vaaraa. Takaruumis on kahtena
pitkänä torvena, joilla hyönteinen
pinnalle noustessaan hengittää joutu­matta
miltään taholta huomatuksi.
Ensimmäinen sääripari on muodos­tunut
peloittaviksi pedon käpäliksi.
Suuosat toimittavat pistomiekan vir­kaa,
joka sujautetaan uhrin ruamii-seen.
Erinomaisia pyydyksiä kerras­saan.
Likellä pohjaa makaa puoliksi mä­dänneitä
kasnnosia. Erils niis-tä
lirkkuu eriskummallisella tavalla, ai­van
kuin jonkin sisäisen voiman aja­mana.
Nyt huomaamme, että kor­ren
toisesta pästä pistää esiin hyön­teisen
pää, keskiruumis ja kolme hy­vin
kehittynyttä jalkaa vetämässä
kortta pKerässäiin, takaruumiin olles­sa
hyvin suojattuna korren sisäpuo­lella.'
Se on vesiperhosen toukka, joka
tällä nerokkaalla tavalla on naami­oinut
itsensä, korren avulla, jota se
laahaa perässään läpi vaarojen täyt­tämän
elämän. Nyt se saa näkyviin­sä
verenhimoisen Vesikorpionin ja on
samassa kadonnut jäljettömiin
ruo'on sisään.
!Mutta me näemme vesisJcorpionin
kömpivän saaliista täysin tietämättö-mänä
tuon samaisen lahonneen kor­ren
ylitse.
Tällaisten pienten tuokiokuvien
todistajiksi elämän kovassa ta ist el us-sa
olemassaolon puolesta joutuivat
nuoret hyönteistieteilijät Punavuo­ren
lätäkköjen luona, ja olen vakuu­tettu
niiden arvosta hämärien käsit­teiden
selvenitäjänä ja uusien näkö­alojen
avaajina, samoin kuin myös
siitä, että ne täydellisesti vastasivat
ja täydensivät koulunpenkillä kuul­tuja
eläintieteen luentoja.
Ennen kaikkea olivat-nämä kal­liot
kiintoisia luontoa rakastaville
nuorille rikkaan linnustonsa vuoksi.
Varsinkin keväisin, jolloin ravinnon
puute kuuluu päiviijärjestykseen. ke­rääntyivät
tänne nuo siivekkäät
ystävämime. Kaupungin lumet vie­tiin
nimittäin entisaikaan Kampille
ja Punavuorelle, ja näiden lumika­sojen
mukana seurasi tietysti kaiken­näköistä
syötäväksi .kelpaavaa. Nä­mä
paikat olivat siis noille ensim­mäisille
muuttolinnuille ainoat ruo-*
kapaikat kaupungin ulkopuolella.
Jo maaliskuussa saattoi siellä tavata
joitakin yksinäisiä nälkiintyneitä
lerx-osia ja myöhemmin huhtikuussa
kokonaisia par\'ia!kin. Säännöllises­ti
usean päivän ajan tavattiin siellä
aina sataan yksilöön nousevia parvia
•tunturileivosia. NäJkiintyneitä kun
ne olivat, tarjoutui erinomainen t i ­laisuus
lähempää ' n i i t ä tarkastella,
sillä ne pyrähtivät lent<Ä)n vasta kun
joutuivat miltei tkäden ulottuville.
Tapasin kerran Punavuorella lapin-
^irkunTcin, jota e i milloinkaan aikai­semmin
oltu tavattu Helsingin tie­noilla.
Varpuslinnut olivat lifikuisesti e-dustettuina.
Kampin kallioteiHä Sa-gulinin
ja Steniuksen puutaimistois- ^
sa näkyi parvittain peipposia ja nii­den
pohjoisempia sukulaisia häikä-peipposia,
samoin kuin hempp>osia
ja kaislasirkkuja. ÄkkJjyrkänteillä
saattoi jo huhtikuun lopussa huoma­ta
niittykirv^isiä. Kerran oli minul­la
kunnia kohdata Lapinmaan asu­kas,
punakurflikuinen tunturikirvi-nen.
Kivitasku kotiutui heti tänne,
se on päfvänselvää.
Luontoa harrastaville retkeilijöille
oli Kamppi paljon edellä Punavuorta
eikä vähiten siitä syystä, että vaih-tele'i'amman
maaston vuoksi siellä oli
paljon lajirikkaampi linnusto kuin
Punavuorella. Korkean kallion ta­kana
oli alue, jossa sijaitsi useita
pieniä peltoja, «venäläisten keittiö-kasvitarhurien
hallussa olevia. Tun­kiot
hodkuttelivät sinne lukuisia ar­koja
lintulajeja. Paitsi kesyjä kyyh­kysiä
saattoi nähdä sekä sepel, ja
metsäkj-yhkysen hakemassa ravin­toa
roSkaikasoista. Samoin oHvait
nämä pellot töyhtöhyypän ensimmäi-siä
ruoanhakupaiikkoja, kun se jo
huhtikuun puolivälissä saapui ete­lästä.
Sen muhkeat värit, kimeät
äänet ja öimeelliset ilmatemput ve­tivät
heti huomion puoleensa. Myö­hemmin
sai toi*hiaan tervehtiä jota­kuta
harhaanjoutunntta kuovia tai
saattoi jossakin metsän siimeksessä
Kain 7000 ihmistä osanistui neuvostorukrainalaisen ktdtttmried^ tilaisuuteen
Maple Leaf Gardensissa Torontossa äsken. Yllä jouhicrkesterin jäsenet Irene Makoff, Stel-la
Pankmv ja Sylvia Kuchmy.
• f