1946-09-07-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
lAUANTAlNA, SYYSKUUN 7 PÄIVÄNÄ
WW^IWWUH^tkiHtfIUMiMuniiimip^llllii|lll» Sivu 9
a i n e n . . .
(Jatkoa l:seltä sivulta) _
lä agaa lusimaan ja tottua seUitar-kastuksiin.
^
•Minulla oli vankilatovereita, jot-
Ica oH tuomittu maanpetoksesta. Eivät
he Saksassa käyneet vedenalaisilla
tai lentokoneilla. Olivatpa niin
Vaatimattomia suomenkansan jäseniä,
että ei heitä Himmlerin päämajassa
suunniteltu salaisen hallituksen
pääministeriksi.,, ja 'jäseniksi.
Omassa pienessä piirissään heilE oli
ollut tarve tehdä jotakin sotaa vastaan
käytännössäkin. Olivat auttaneet
metsäkaartilaisia, 'kyhänneet
lentolehtisiä ja sensellaista. Istuivat
siitä 12 'ja 15 vuoden tuomioita ja
elinkautista.
SS^n vankilakirjeenvaihtaja tietää,
että sellitarkastus on pidetty sotarikoksista
syytettyjen upseerienkin
puolella. Jopas nyt jotakin. Ei ole
ennen kuultukaan. Upseerikunnialle
ei käy sotavankien hakkauttaminen
ja tapattaminen, ei aseiden kätkeminen,
ei Gestapon asioilla juoksu.^
Mutta sellitarkastus vankilassa. Jumaliste,
pojat, tämä menee yli suomalaisen
aseveljen kärsivällisyyden.
VASTALAUSE
*'Eräät vangeista esittivät vastalauseensa",
SS:n vankilakirjeenvaihtaja
kertoo. iXämä olivat niitä Rytejä
ja Tannereita.
Minä suorastaan säpsähdin ajatellessani,
mitä olisi tapahtunut, jos poliittiset
vangit takavuosina olisivat
esittäneet vastalauseita sellitarkas-tuksen
yhteydessä. Vankikapinarse
olisi ollut vankikapinaa.
Sörnäisten kuritushuoneessa, jossa
herrat istuvat, ei komento pahimpa-nakaan
aikana ollut samanlainen
kuin jossakin Sukevalla tai Riihimäellä.
Sörnäisten johtaja voi kyllä huu-taa
poliittiselle vangille', että "ampua
teidät pitäisi joka mies, ampua",
mutta vartijat olivat'harvoja poikkeuksia
lukuunottamatta sivisty-neempiä
kuin johtaija. Eivät poliittisillekaan
huutaneet. Eivät potkineet,
"hakanneet ja ampuneet. Töy-keitä
vain olivat käskyn mukaan.
Jos vanki vaikka Sukevalla olisi
esittänyt vastalauseensa selHtarkas-tuksen
johdosta, moni luu hänen ruumiissaan
olisi ssnjälkeen ollut toisessa
asennossa kuin ihmistä luotaessa
tarkoitettiin. Tunnen kyllin
monta miestä, jotka ovat olleet näkemässä
tai kokemassa sellaista. Pikku-tuomioitakin
on tullut Sukevalla pahimmille
vankien rääkkääjille.
päätti, ettei etsi kyytiä, ellei sitä
sattumalta tiellä saa, vaan kävelee
kaupunkiin. Käveleminen tuntuikin
hauskalta ja mietiskellessä tulevaisuutta
matka kului aivan, huomaamatta.
Tulevaisuutta, sitä juuri
Simo mietti. Jokin varmempi päämäärä
on eteen otisttava,/mutta mikä.
^Millekään erikoisalalle hänellä
ei ollut tietojensa eikä taitojensa perusteella
edellytyksiä, oli vain edessä
jokin raskas työ, johon kuka tahansa
pystyi, mutta sitäkään ei tahtonut
olla saatavissa. Mutta — auto, sehän
on tulevaisuuden kulkuväline,
niitähän on kohta kaikilla ''paremmilla
ihmisillä". Tuntea se kapistus,
tulia automekanikoksi, siinä'hän on
Itjpaava ammatti. Ja samalla hän
muisti, että hän oli kerran lehdestä
leikannut ilmoituksen, jossa tarjottiin
auto-kirjeenvaihtokurssia . . . ^
\vt oli Simolla selvillä ensi askeleensa.
Hän päätti, että hän ottaa
sen kurssin, hän lainaa siihen rahat.
Nyt hän pahotteli sitä, ettei tuo tullut
mieleen Mäkisellä, sieltä hän
varmaan olisi voinut sen verran lal-
^ata. Takaisinkaan hän ei enää halunnut
kääntyä, ja viimein muisti
kaupungissa erään henkilön, jonka
puoleen päätti kääntyä.
Autoista ja autotyöstä .ajatellen
luli hänen mieleensä eräs kaupungin
la-dalla oleva pieni, jonkinlaisessa
vajassa oleva autokorjaamo, jossa
Jian oli kerran erään naapurinsa
f^nssa käynyt, kun tämä tahtoi korjauttaa
jotakin autorämänsä vikaa,
l^oska tiesi sen siinä tulevan halvem-ll^
aksi kuin jossakin muualla. Tämän
^apan'" pitäjä oli vanha, nähtävästi
jeumatisminen ukko, jolta työ kävi
, ?" ^^"^Pelösti ja hitaasti, mutta
sitä täydellä hartaudella. .:MUU-
^" yähiipuheinen, mutta ystävälli-
^^^^ ja järkeväntuntuinen mies. ~
J^|enenpä hänen puheilleen, päätti
j"^o. Ehkäpä hän tarvitsee apu-
^^•sta. notkeampaa ja suTckelampaa
J la, joka voi jouduttaa mestarin
>«'a, ja siten kai tulotkin lisääntyy,
i ta voi maksaa apulaiselle jotakin '
laikkaa.
^ -Xvt Simon askelille tuli rivakampi
^^^^^t: ja pian hän- oli kaupungissa,
"-^luettuaan kirjeet päätti hän heti
matkaa autokorjaamolle ja
vasta siellä käytyään, ofipa tulos
mikä tahansa, toimittaa laina-asian,
jonka hän tulisi ajamaan läpi, vaikka
sitten pitäisi tehdä uusi reisu Mäkiselle.
Eräässä katuristeyksessä vilkaisi
hän vasemmalle. — ^litä, eikö siellä
tullut Helmi jonkun keski-ikäisen
miejjen kynkässä? Oikein hän oli
nähnyt. Samassa Helmikin huomasi
ja tempasi kätensä miehen kainalosta
huudahtaen:
'"Simo, älähän mene, etkö tunne
minua?"
•'Tunnen kyllä. Terve, terve,
Helmi, 'alutta minulla on kire", sanoi
Simo kättään huiskauttaen ja
jatkoi matkaansa, ajatellen hiukan
surullisena Helmin tulevaisuutta, joka
saattoi olla mikä tahansa.
Pian oli hän määräpaikassa. Ukko
Kernel puuhaili jotakin tyhjässä vajassaan.
Simo tervehti, mainitsi nimensä
ja esitti harkitusti asiansa.
''Enköhän vaan ole sinut joskus
nähnytkin?" kysäsi ukko aluksi.
"Vuosi sitten", Simo myönsi, '•'olin
täällä erään naapurin kanssa."'
'•Hyvin muistan. Mutta voi hyvä
nuorimies, tämä sappa on sellainen
rähjä ja minä itse samanlainen, ettei
tänne moni poikkea autoaan korjauttamaan.
Ottaisin tietysti mielelläni
sellaisen nuoren riuskan apulaisen
kuin sinä niiytät olevan, mutta milläs
minä palkan maksaisin."
"Eikö senkään vertaa että sillä
eläisi?"
"Hm — senkään vertaa. Xo tyytyisitkö
sinä sitten siihen?"
-Kyllä, ainakin aluksi."
" E t t ä tyytyisit siihen jos tulisit
tuohon viereiseen mökkiin minun
kanssani asum.aan ja saisit ruoan,
jota yhdessä laittelisimme?"
"Tyydyn siihen. Rehellisesti sanoen
tulisin teidän kanssanne tuntemaan
vähän autoa, saisin kokemuksen
alkua ja samalla voisin lueskella,
suorittaa autokurssia, kirjeenvaihto-kurssia,
jonka aion alkaa heti."
"Se muuttaa asian. Saat alkaa
vaikka heti — tuohon käteen!" Ukko
ojensi koppuraisen kätensä, jossa
tuntui olevan vain kasa kylmiä luun-nystyröitä,
mutta jota Simo puristi
lämpimästi.
Jatkuu.
Onneksi Suomen nykyisille poliit^
tisille vangeille, että niillä, jotka van-kilakokemuksistaan
saavat kiittää
Rytiä, Tanneria ja kumppaneita, ei
ole tarvetta mitata samalla mitalla.
Pottuja pottuina.
Kai luteitakin nyt on vähemmän.
Sörkan linnassa ne ennenkään eivät
pahemmin pesineet. Ruokaakin on,
omaakin. Pääsee lääkärille ja sairaalaan,
Kivelään oikein, missä SS:n
mukaan Kivimäki ja Kukkonen ovat
potemassa. Saa sanomalehtiä ja kirjoja,
kirjeitä voi kirjoittaa muillekiri
kuin omaisille, tavata saa kaikenlaisia
ihmisiä, lyijykynää ei tarvitse pitää
salassa housunsaumaan neulottuna.
Omaa työtäkin on. Nälkää
ei.
\'ankilakomento alkaa muuttua
Suomessakin, ja se on hyvä asia.
Herra sitäpaitsi on aina ollut herra
•— helvetissäkin.
Sellaiseksi vankilakomenta ei saa
muuttua, että jos katsotaan olevan
syytä tarkastaa vangin selliä, olipa
hän ristiretkien aikana keisari tai
kuningas, sitä 'ei jätetä tarkastamatta.
Jos Valtiollisella poliisilla on
asioita, jonka vuoksi on tarpeellista
selliä tarkastaa ja vankia riisua, sen
asia on valita luotettavimmat tarkastajat.
KEXGÄX POHJAT
-Kengätkin tarkastettiin ja samoin
paidan kaulukset sisäpuolelta",
SS:n vankila-asiain tuntija päivittelee.
^Minulla oli ensimmäisenä matkatoverina
vankivaunussa Helsingin ja
Turun välillä yksi pikkutrokareista,
joita aina joutuu kiinni, kun suuret
kulkevat vapaina. Itkunsa itket-tyään
hän otti kengän jalastaan ja
kaivoi ssn kärjestä pienen resupallon.
Pallon sisällä oli paperilappu, lopussa
osoitteita. •"Tämä on se Xokan
vartija, joka oli ystävällinen ihminen,
se lihava, muistatteko. Lupasin
sille voita toimittaa, kun vapaaksi
pääsen, se luulee, ettei tästä monta
kuukautta tule."
Sitten vielä oli sen irtolaisen osoite,
joka oli joutunut kiinni kateellisten
ihmisten puheitten takia, kun se
oli niin kaunis, että monet rumemmat
kadehtivat. Oli miehenkin nimi,
se oli huudellut osoitteensa ikkunasta
miesosaston puolelta, käskenyt kirjoittamaan
vanhalle äidilleen ja heilalleen.
Äidin ja heilan osoitteet olivat
siinä. Mies taitaa joutui pitkään
lusimaan. oli tappanut miehen humalapäissään,
nyt se vasta oli tut-kintolaisena
. . .
Kenkä, se on suosittu jömma (kät-köpoikka),
sen tunteminen on vanki-laelämän
aakkosia. Jos saksalais-suomalaisen
ristiretken valtiomiesten
kengissä nyt on jotakin, ei siellä
kyllä ole ystävällisen vanginvartijan,
kauniin irtolais-ytön ja miehentap-pajan
äidin ja heilan osoitteita. Siellä
on Jotakin vallan muuta.
Entisten poliittisten vankien paidoissa
ei juuri ollut kauluksia. Tarkastuksia
pidettäessä ne kyllä syynättiin
yhtä tarkasti kuin muut ryysyt.
Saunaan pääsi juoksemaan harvoin.
Itse miehet tarkastivat paitansa
aamuin illoin tappaakseen
täitä.
"EI SILLÄ SAATANALLA
MITÄÄN —"
Tämän "Vapaan Sanan" viimeinen
numero ennen ristiretkeä ilmos- -
tyi Tukholmassa tammikuussa 1941.
Minä menin sinne lukemaan korreh-tuurin
ja taittamaan lehden. Olin
silloin suomalainen kansanedustaja
— niinkuin nytkin.
Ohrana teki kaikkensa matkan estämiseksi.
•Mauno Pekkalan sana
oli lopulta Suomen Pankissa vähän
kuuluvämpi kuin ohranan, ja niin
minä matkustin.
Turussa pidettiin tulHpaviljongis-sa
perusteellinen ruumiintarkastus.
Sen toimitti tiukkaotteinen täti-ihminen,
jonka edessä seisoin siinä
asussa, missä neljäkymmentä vuotta
sitten maailmaan olen tyllut. Hän
tutki palsanvuoritkin niin tarkoin,
että nahka repeili. "Laittakaa paremmasta
nahasta takkinne vuori'\
täti sanoi, kun vähän muki.sin ainoasta
palsastani. Tämä täti antoi
ensimakua tätiväestä, joka minua
vankilassa riisutti ja puetti, riisutti
ja puetti.
Ohranan mies istui tullimiehen
vieressä, kun olin saanut vaatteet
ylleni js siirr3'ttiin tarkastamaan tavaroita.
Jokainen muistikirjan lehti, jokainen
tulitikkulaatikko ja puuteri-purkki
tyhjennettiin ja tutkittiin.
— Ei sillä saatanalla mitään ollut!
huusi rannassa toinen ohrana toiselle,
kun viime tingassa juoksin ylös laivaan.
Samanlainen ruumiin ja tavaran-tarkastus
suoritettiin tullessani Tukholmaan,
lähtiessäni Tukholmasta,
tullessani Turkuun. Se oli sitä sen
ajan pohjoismaista yhteistyötä. Ei
ollut saatanalla mitään silloinkaan.
Täti-ihmisellä Tukholman tullissa
vain oli enemmän ihmistapoja.
— Käskisitte edes noitten mies-tenne
siivota suutansa, ehdottelin
lempeästi Ratakadun ohranassa, kun
saman-vuoden elokuussa olin ehtinyt
sinne asti vaelluksellani ja kerroin
kuulustelijalle kansanedustajan seikkailuista
maalla ja merellä.
— On teillä suuta itsellännekin,
kuulustelija sanoi.
Niinkuin olikin, mutta linnassa
minä vasta opin kiroilemaan vivah-dusrikkaasti.
Siitä olen kiitollinen
Rydille, Tannerille ja kumppaneille.
Unohdin mainita, että samalla laivalla
'•sen saatanan" kanssa matkusti
tammikuussa 1941 Ruotsiin Edzar
Schaper, yksi tunnetuimmista täkäläisissä
paremmissa piireis.sä vaikuttaneista
Gestapon miehistä. >L'it-kusti
liikemieskin, joka lopulta joutui
kiinni varuuttatrokaukses\a kuljettuaan
rauhassa edestakaisin kymmeniä
kertoja. Rauhassa hän .silloinkin
matkusti, ei riisuttu eikä pi-meydenruhtinaaksi
puhuteltu. Edzar
Schaper, hän liikkui tullissa ja laivalla
kuin hallitseva valkeuden ruhtinas.
Minun kanfapäilläni liikkui aloitteleva
ohrana, jolle on ollut hyötyä
siitä, että oppi Tukholman karttaa
juostessaan perässäni kaduilla. Hän
on nyt niitä >Lamma Svean rakkaita
"poliittisia pakolaisia". (Pohjoismaista
yhteistyötä.)
KUJANJUOKSU
Täyttäisin koko lehden, jos kertoisin
mitä vankilassa olen nähnyt
ja k u u l l u t ruumiintarkastuksista.
Koska olin hyvin käyttäytyvä kunnon
vanki naisvankilassa. eivät omat
kokemukseni ole ihmeellisiä. Ihan
tavalli-sesti vain riisuin vaatteeni milloin
millekin likaisel^. lattialle, vartija
tarkasti, minä vedin rytkyt niskaani.
Se minua pitkän aikaa kiukutti,
mitä kuulin Katri Kontion, ujon hämäläisen
opettajattaren, kujanjuoksusta.
Hänet marssitettiin ilkosen
alastomana läpi vankilan, työnnettiin
selliin, heitettiin ryy.syt perään, paiskattiin
ovi kiinni ja huudettiin: "Te-
I. M»
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 7, 1946 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1946-09-07 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki460907 |
Description
| Title | 1946-09-07-05 |
| OCR text | lAUANTAlNA, SYYSKUUN 7 PÄIVÄNÄ WW^IWWUH^tkiHtfIUMiMuniiimip^llllii|lll» Sivu 9 a i n e n . . . (Jatkoa l:seltä sivulta) _ lä agaa lusimaan ja tottua seUitar-kastuksiin. ^ •Minulla oli vankilatovereita, jot- Ica oH tuomittu maanpetoksesta. Eivät he Saksassa käyneet vedenalaisilla tai lentokoneilla. Olivatpa niin Vaatimattomia suomenkansan jäseniä, että ei heitä Himmlerin päämajassa suunniteltu salaisen hallituksen pääministeriksi.,, ja 'jäseniksi. Omassa pienessä piirissään heilE oli ollut tarve tehdä jotakin sotaa vastaan käytännössäkin. Olivat auttaneet metsäkaartilaisia, 'kyhänneet lentolehtisiä ja sensellaista. Istuivat siitä 12 'ja 15 vuoden tuomioita ja elinkautista. SS^n vankilakirjeenvaihtaja tietää, että sellitarkastus on pidetty sotarikoksista syytettyjen upseerienkin puolella. Jopas nyt jotakin. Ei ole ennen kuultukaan. Upseerikunnialle ei käy sotavankien hakkauttaminen ja tapattaminen, ei aseiden kätkeminen, ei Gestapon asioilla juoksu.^ Mutta sellitarkastus vankilassa. Jumaliste, pojat, tämä menee yli suomalaisen aseveljen kärsivällisyyden. VASTALAUSE *'Eräät vangeista esittivät vastalauseensa", SS:n vankilakirjeenvaihtaja kertoo. iXämä olivat niitä Rytejä ja Tannereita. Minä suorastaan säpsähdin ajatellessani, mitä olisi tapahtunut, jos poliittiset vangit takavuosina olisivat esittäneet vastalauseita sellitarkas-tuksen yhteydessä. Vankikapinarse olisi ollut vankikapinaa. Sörnäisten kuritushuoneessa, jossa herrat istuvat, ei komento pahimpa-nakaan aikana ollut samanlainen kuin jossakin Sukevalla tai Riihimäellä. Sörnäisten johtaja voi kyllä huu-taa poliittiselle vangille', että "ampua teidät pitäisi joka mies, ampua", mutta vartijat olivat'harvoja poikkeuksia lukuunottamatta sivisty-neempiä kuin johtaija. Eivät poliittisillekaan huutaneet. Eivät potkineet, "hakanneet ja ampuneet. Töy-keitä vain olivat käskyn mukaan. Jos vanki vaikka Sukevalla olisi esittänyt vastalauseensa selHtarkas-tuksen johdosta, moni luu hänen ruumiissaan olisi ssnjälkeen ollut toisessa asennossa kuin ihmistä luotaessa tarkoitettiin. Tunnen kyllin monta miestä, jotka ovat olleet näkemässä tai kokemassa sellaista. Pikku-tuomioitakin on tullut Sukevalla pahimmille vankien rääkkääjille. päätti, ettei etsi kyytiä, ellei sitä sattumalta tiellä saa, vaan kävelee kaupunkiin. Käveleminen tuntuikin hauskalta ja mietiskellessä tulevaisuutta matka kului aivan, huomaamatta. Tulevaisuutta, sitä juuri Simo mietti. Jokin varmempi päämäärä on eteen otisttava,/mutta mikä. ^Millekään erikoisalalle hänellä ei ollut tietojensa eikä taitojensa perusteella edellytyksiä, oli vain edessä jokin raskas työ, johon kuka tahansa pystyi, mutta sitäkään ei tahtonut olla saatavissa. Mutta — auto, sehän on tulevaisuuden kulkuväline, niitähän on kohta kaikilla ''paremmilla ihmisillä". Tuntea se kapistus, tulia automekanikoksi, siinä'hän on Itjpaava ammatti. Ja samalla hän muisti, että hän oli kerran lehdestä leikannut ilmoituksen, jossa tarjottiin auto-kirjeenvaihtokurssia . . . ^ \vt oli Simolla selvillä ensi askeleensa. Hän päätti, että hän ottaa sen kurssin, hän lainaa siihen rahat. Nyt hän pahotteli sitä, ettei tuo tullut mieleen Mäkisellä, sieltä hän varmaan olisi voinut sen verran lal- ^ata. Takaisinkaan hän ei enää halunnut kääntyä, ja viimein muisti kaupungissa erään henkilön, jonka puoleen päätti kääntyä. Autoista ja autotyöstä .ajatellen luli hänen mieleensä eräs kaupungin la-dalla oleva pieni, jonkinlaisessa vajassa oleva autokorjaamo, jossa Jian oli kerran erään naapurinsa f^nssa käynyt, kun tämä tahtoi korjauttaa jotakin autorämänsä vikaa, l^oska tiesi sen siinä tulevan halvem-ll^ aksi kuin jossakin muualla. Tämän ^apan'" pitäjä oli vanha, nähtävästi jeumatisminen ukko, jolta työ kävi , ?" ^^"^Pelösti ja hitaasti, mutta sitä täydellä hartaudella. .:MUU- ^" yähiipuheinen, mutta ystävälli- ^^^^ ja järkeväntuntuinen mies. ~ J^|enenpä hänen puheilleen, päätti j"^o. Ehkäpä hän tarvitsee apu- ^^•sta. notkeampaa ja suTckelampaa J la, joka voi jouduttaa mestarin >«'a, ja siten kai tulotkin lisääntyy, i ta voi maksaa apulaiselle jotakin ' laikkaa. ^ -Xvt Simon askelille tuli rivakampi ^^^^^t: ja pian hän- oli kaupungissa, "-^luettuaan kirjeet päätti hän heti matkaa autokorjaamolle ja vasta siellä käytyään, ofipa tulos mikä tahansa, toimittaa laina-asian, jonka hän tulisi ajamaan läpi, vaikka sitten pitäisi tehdä uusi reisu Mäkiselle. Eräässä katuristeyksessä vilkaisi hän vasemmalle. — ^litä, eikö siellä tullut Helmi jonkun keski-ikäisen miejjen kynkässä? Oikein hän oli nähnyt. Samassa Helmikin huomasi ja tempasi kätensä miehen kainalosta huudahtaen: '"Simo, älähän mene, etkö tunne minua?" •'Tunnen kyllä. Terve, terve, Helmi, 'alutta minulla on kire", sanoi Simo kättään huiskauttaen ja jatkoi matkaansa, ajatellen hiukan surullisena Helmin tulevaisuutta, joka saattoi olla mikä tahansa. Pian oli hän määräpaikassa. Ukko Kernel puuhaili jotakin tyhjässä vajassaan. Simo tervehti, mainitsi nimensä ja esitti harkitusti asiansa. ''Enköhän vaan ole sinut joskus nähnytkin?" kysäsi ukko aluksi. "Vuosi sitten", Simo myönsi, '•'olin täällä erään naapurin kanssa."' '•Hyvin muistan. Mutta voi hyvä nuorimies, tämä sappa on sellainen rähjä ja minä itse samanlainen, ettei tänne moni poikkea autoaan korjauttamaan. Ottaisin tietysti mielelläni sellaisen nuoren riuskan apulaisen kuin sinä niiytät olevan, mutta milläs minä palkan maksaisin." "Eikö senkään vertaa että sillä eläisi?" "Hm — senkään vertaa. Xo tyytyisitkö sinä sitten siihen?" -Kyllä, ainakin aluksi." " E t t ä tyytyisit siihen jos tulisit tuohon viereiseen mökkiin minun kanssani asum.aan ja saisit ruoan, jota yhdessä laittelisimme?" "Tyydyn siihen. Rehellisesti sanoen tulisin teidän kanssanne tuntemaan vähän autoa, saisin kokemuksen alkua ja samalla voisin lueskella, suorittaa autokurssia, kirjeenvaihto-kurssia, jonka aion alkaa heti." "Se muuttaa asian. Saat alkaa vaikka heti — tuohon käteen!" Ukko ojensi koppuraisen kätensä, jossa tuntui olevan vain kasa kylmiä luun-nystyröitä, mutta jota Simo puristi lämpimästi. Jatkuu. Onneksi Suomen nykyisille poliit^ tisille vangeille, että niillä, jotka van-kilakokemuksistaan saavat kiittää Rytiä, Tanneria ja kumppaneita, ei ole tarvetta mitata samalla mitalla. Pottuja pottuina. Kai luteitakin nyt on vähemmän. Sörkan linnassa ne ennenkään eivät pahemmin pesineet. Ruokaakin on, omaakin. Pääsee lääkärille ja sairaalaan, Kivelään oikein, missä SS:n mukaan Kivimäki ja Kukkonen ovat potemassa. Saa sanomalehtiä ja kirjoja, kirjeitä voi kirjoittaa muillekiri kuin omaisille, tavata saa kaikenlaisia ihmisiä, lyijykynää ei tarvitse pitää salassa housunsaumaan neulottuna. Omaa työtäkin on. Nälkää ei. \'ankilakomento alkaa muuttua Suomessakin, ja se on hyvä asia. Herra sitäpaitsi on aina ollut herra •— helvetissäkin. Sellaiseksi vankilakomenta ei saa muuttua, että jos katsotaan olevan syytä tarkastaa vangin selliä, olipa hän ristiretkien aikana keisari tai kuningas, sitä 'ei jätetä tarkastamatta. Jos Valtiollisella poliisilla on asioita, jonka vuoksi on tarpeellista selliä tarkastaa ja vankia riisua, sen asia on valita luotettavimmat tarkastajat. KEXGÄX POHJAT -Kengätkin tarkastettiin ja samoin paidan kaulukset sisäpuolelta", SS:n vankila-asiain tuntija päivittelee. ^Minulla oli ensimmäisenä matkatoverina vankivaunussa Helsingin ja Turun välillä yksi pikkutrokareista, joita aina joutuu kiinni, kun suuret kulkevat vapaina. Itkunsa itket-tyään hän otti kengän jalastaan ja kaivoi ssn kärjestä pienen resupallon. Pallon sisällä oli paperilappu, lopussa osoitteita. •"Tämä on se Xokan vartija, joka oli ystävällinen ihminen, se lihava, muistatteko. Lupasin sille voita toimittaa, kun vapaaksi pääsen, se luulee, ettei tästä monta kuukautta tule." Sitten vielä oli sen irtolaisen osoite, joka oli joutunut kiinni kateellisten ihmisten puheitten takia, kun se oli niin kaunis, että monet rumemmat kadehtivat. Oli miehenkin nimi, se oli huudellut osoitteensa ikkunasta miesosaston puolelta, käskenyt kirjoittamaan vanhalle äidilleen ja heilalleen. Äidin ja heilan osoitteet olivat siinä. Mies taitaa joutui pitkään lusimaan. oli tappanut miehen humalapäissään, nyt se vasta oli tut-kintolaisena . . . Kenkä, se on suosittu jömma (kät-köpoikka), sen tunteminen on vanki-laelämän aakkosia. Jos saksalais-suomalaisen ristiretken valtiomiesten kengissä nyt on jotakin, ei siellä kyllä ole ystävällisen vanginvartijan, kauniin irtolais-ytön ja miehentap-pajan äidin ja heilan osoitteita. Siellä on Jotakin vallan muuta. Entisten poliittisten vankien paidoissa ei juuri ollut kauluksia. Tarkastuksia pidettäessä ne kyllä syynättiin yhtä tarkasti kuin muut ryysyt. Saunaan pääsi juoksemaan harvoin. Itse miehet tarkastivat paitansa aamuin illoin tappaakseen täitä. "EI SILLÄ SAATANALLA MITÄÄN —" Tämän "Vapaan Sanan" viimeinen numero ennen ristiretkeä ilmos- - tyi Tukholmassa tammikuussa 1941. Minä menin sinne lukemaan korreh-tuurin ja taittamaan lehden. Olin silloin suomalainen kansanedustaja — niinkuin nytkin. Ohrana teki kaikkensa matkan estämiseksi. •Mauno Pekkalan sana oli lopulta Suomen Pankissa vähän kuuluvämpi kuin ohranan, ja niin minä matkustin. Turussa pidettiin tulHpaviljongis-sa perusteellinen ruumiintarkastus. Sen toimitti tiukkaotteinen täti-ihminen, jonka edessä seisoin siinä asussa, missä neljäkymmentä vuotta sitten maailmaan olen tyllut. Hän tutki palsanvuoritkin niin tarkoin, että nahka repeili. "Laittakaa paremmasta nahasta takkinne vuori'\ täti sanoi, kun vähän muki.sin ainoasta palsastani. Tämä täti antoi ensimakua tätiväestä, joka minua vankilassa riisutti ja puetti, riisutti ja puetti. Ohranan mies istui tullimiehen vieressä, kun olin saanut vaatteet ylleni js siirr3'ttiin tarkastamaan tavaroita. Jokainen muistikirjan lehti, jokainen tulitikkulaatikko ja puuteri-purkki tyhjennettiin ja tutkittiin. — Ei sillä saatanalla mitään ollut! huusi rannassa toinen ohrana toiselle, kun viime tingassa juoksin ylös laivaan. Samanlainen ruumiin ja tavaran-tarkastus suoritettiin tullessani Tukholmaan, lähtiessäni Tukholmasta, tullessani Turkuun. Se oli sitä sen ajan pohjoismaista yhteistyötä. Ei ollut saatanalla mitään silloinkaan. Täti-ihmisellä Tukholman tullissa vain oli enemmän ihmistapoja. — Käskisitte edes noitten mies-tenne siivota suutansa, ehdottelin lempeästi Ratakadun ohranassa, kun saman-vuoden elokuussa olin ehtinyt sinne asti vaelluksellani ja kerroin kuulustelijalle kansanedustajan seikkailuista maalla ja merellä. — On teillä suuta itsellännekin, kuulustelija sanoi. Niinkuin olikin, mutta linnassa minä vasta opin kiroilemaan vivah-dusrikkaasti. Siitä olen kiitollinen Rydille, Tannerille ja kumppaneille. Unohdin mainita, että samalla laivalla '•sen saatanan" kanssa matkusti tammikuussa 1941 Ruotsiin Edzar Schaper, yksi tunnetuimmista täkäläisissä paremmissa piireis.sä vaikuttaneista Gestapon miehistä. >L'it-kusti liikemieskin, joka lopulta joutui kiinni varuuttatrokaukses\a kuljettuaan rauhassa edestakaisin kymmeniä kertoja. Rauhassa hän .silloinkin matkusti, ei riisuttu eikä pi-meydenruhtinaaksi puhuteltu. Edzar Schaper, hän liikkui tullissa ja laivalla kuin hallitseva valkeuden ruhtinas. Minun kanfapäilläni liikkui aloitteleva ohrana, jolle on ollut hyötyä siitä, että oppi Tukholman karttaa juostessaan perässäni kaduilla. Hän on nyt niitä >Lamma Svean rakkaita "poliittisia pakolaisia". (Pohjoismaista yhteistyötä.) KUJANJUOKSU Täyttäisin koko lehden, jos kertoisin mitä vankilassa olen nähnyt ja k u u l l u t ruumiintarkastuksista. Koska olin hyvin käyttäytyvä kunnon vanki naisvankilassa. eivät omat kokemukseni ole ihmeellisiä. Ihan tavalli-sesti vain riisuin vaatteeni milloin millekin likaisel^. lattialle, vartija tarkasti, minä vedin rytkyt niskaani. Se minua pitkän aikaa kiukutti, mitä kuulin Katri Kontion, ujon hämäläisen opettajattaren, kujanjuoksusta. Hänet marssitettiin ilkosen alastomana läpi vankilan, työnnettiin selliin, heitettiin ryy.syt perään, paiskattiin ovi kiinni ja huudettiin: "Te- I. M» |
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-09-07-05
