Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 19, 1947

              V',
i!
'm
Sivu 6 LAUANTAINA HEINÄKUUN 19 PÄIVÄNÄ
yfnyimiiji^ t^itt Hiftf uttn iniiioniMiinia
\
tietysti kaikin teatteriin, eikö niin?
Siellä esiintyvät kuuluisat ammatti­näyttelijät
ja itse Stan Francis."
"Stan Francis? Kuka hän on?"
kysyi äiti.
"My shatfered nerves, kuinka olet
muistamaton!" valitti Heleiia.-
"Hän on yli Canadan tunnettu ra-diokuuluttaja7
esiintyy joka lauän-tai-
iltana 'Share the wealth'-ohjel-massa.
Tiedätkö nyt?"
"Oh, vai niin ~ vai hän! Enhän
minä jaksa kaikkien niiden nimiä
teuistaa:"
"Stan Francis ei ole kaik^. Öän
on vainyksi ainoa koko maaissa. Mi-,
tä sanotte, lähdemmekö? Isä, Irma?
Näytös alkaa 11.30. Meillä eixHe kiou-luakaan
huomenna— whoopeel"
"Mutta minulla on, ja kova koulu
onkin. Minä en ainakaan lähde sin­ne
torkkitmaan ja yötäni pjlaamiaan;.
mutta menkää^ pois, te toiset!" sar
noi isä.
^*Eii minäkääri^ ei isa-käan"-
paatti äiti. ^
"Haa ^senarvasi
- vainaaksi pääsylippua", sanoi ;Matti
ottaen ne esille. "Katsokaa, kyllä
olin taas viisas I Tiesin, näbkääs, et­teivät
isä ja aiti yöllä mihinkään. läh­de.
Ja h>i; minä vien Irman teatte­riin.
»
- "Entä minut?" Hefena oli yhtenä
-kysymysmerkkinä.
"Mitä sinusta! Muotinäyttsly oli
sinulle aivan tarpe^isi. Ja käythän -
sinä elokuvissa, - melkein joka kuvan
katsomassa. Sitä psditsi ostin nämä
laulajia, tansisijöita, soittajia, taiku­reita
ja tempuntekijöitä; kaikki täh­tiä
alallaan ja useat kuuluneet Ca­nadian
Army Show-kiertuees<Än, joka
'sodan aikana oli armeijalle antanut
näytäntöjä sekä kotimaassa että me- Muistelmia Tumninsin
'»ren takana
Esittelijänä toimi radiokuuluttaja
Stan Francis. Kuten aikaisenunilla-kin
.<vieiailumatkOillaan Sudburyyn,
sai hän aidolla puhetulvaUaan ja suk-keluuksillaaii
taaskin osakseen ylei­sön
jakamattoman suosion. Samoin
Army Shown avustama näytös, missä
tähtenä esiint3ri:Mi]dred Morey. Hän
on herättänyt kansainvälistä huomi­ota
kyvyllään matkia Cracie Fields'-
iä. Niin vakuuttavasti hän*^ nytkin
sen teki, että yleisö olisi voinut van­noa
kuuntelevansa tuota kuuluisaa
.englantilaista laulajatarta omassa
persoonassaan. Ja Mildred Morey
huudettiin ja taputetttiin esiin usei­ta
kertoja.
Doug: Romaine ^ esitti koomfllisia.
iiäytteitäv^myrin:
aiyaiL huippusaayutus^^^^^t^
.oik£^ pöllömäisyyden .^ikuva, jota
katsi^essaan: kansa, oli kuolla nau-ruun,
- .; ' .. ... •
N^ytMtöjen^im
lestapiti^^tJDorthy Merrill ja Ha-
/ rold ^ush ckaksoispianojensa avulla
hudot ja 5oitti^ useita, duettojakin.
Mi§s M^iall oli hsnurilaHeiUjakiQ,
^ soittaen Monte^Ä ibaman ^"Chardai"
ja Strauss'in "Valsseja" omalla sovi­tuksellaan.
^ ^
Ohjelmassa esiintyivät myöskin
liput oraista rahoistani, yhden Irmal- Grayson'Girls, kahdeksan kännisiä
le ja toisen itselleni."
"Vaui niin, ettet minulle!" kuo­hahti
Helena. "Odotas,* kyllä saat
kalliisti maksaa, senkin — senkin
kUupiikkirV x "
"No, no, älkäähän nyt! Eiköluu-kulta
saa lippuja?" kysyi Irma.
"En usko. Ja kuka siellä pi^ikases-
• sa jonottaisi? En ainakaan minä",
sanoi Matti.
"Oleteri ilkeä!"puuskahti Helena.
"Matti; voit minun sijastani viedä
- Helenan. Katsasj en m|nä niin välitä
lähteä",.sanoi Irma.
T Ei kyllä sinä lähdet. Jasonhan
- minulla". Matti k^voi viekkaasti hy­myillen
laskuaan, "sentään koimas-
. kin pääsylippu. Neiti kiukkupytty
pääsee siis mukaan, jos lupaa olla
siivolla."
"Koira vieköön, vai sanot sinä,
että sii. . , " Helena katkaisi lauseen­sa
ja silmäsi epäile\^ti veljeään.
"Onko varmasti kolmas?"
" No tuossa! Ellet kerran puhetta
usko, niin katso!"
Helena otti pääsylipim käteensä,,
tarkasti sitä.
v"0. K. Mutta olisit narrannut,
niin . . . missään tapauksessa en enää
laske tätä kädestäni ennenkuin teat-lerissa,
ettäs sen tiedät, Mr, Särmä-pää!
Ja nyt, Irma, nopeasti takki yl­le
ja matkalle!"
"Minä syön jotain", sanoi Matti.
"Niin minäkin. Olin unohtaa' ko­ko
nälkäni", lisäsi Helena mennen
Matin perässä keittiöön.
• Matti oli ollut oikeassa. He olisi­vat
tuskin enää onnistuneet saamaan
pääsylippuja. Saivat vain olla kiitol­lisia
istuimista^llä teatteri oli ah­tauteen
saakka täynnä kansaa.
Pari tuntia kestävissä ,naurunläy-teisissä,
musil^aalisissa huviesityksis­sä
— joita esitettiin sekä Rcgen£
että Capitol teatterien lavoilla — näh­tiin
eteviä canadalaisia näyttelijöitä,
tanssijatarta, joille kansa valtavin
kättentaputuksin osoitti suosiotaan.
Ja suurenmoisia katsella olivat tans-
-sinumerot, joita esitti Canadan ja
Yhdysvaltain parhaissa klubeissa
mainetta saavuttanut tanssijapari,
Dennis ja Maxine. Heidän tanssin-
^ sa oli niin ihmeellistä^ että Irma ja
Helena vaipuivat ^kääi^uin hurmi­oon
ja heräsi\^ todellisuuteen vasta
suosionosoituksien >^*öryessä yli sa­lin.
Ralph Gerry, suosittu nuori lau-laja
ihastutti yleisöä kaimiilla bäri-^
toniUaan, jä taikuri Ron Leonard
hämmästytti ja ilahdutti heitä vuo­rostaan
kaikenlaisilla silmänkääntö-tempuillaan.
-
Viimeisenä ohjelmanumerona esit­ti
eloisa ja sievä Carol Lee aito-ame­rikkalaista
boogie-woogie-tanssia niin
koomillisin ja taitoa kysyvin liikkein
etta olisi luullut jokaisen nivelen hä­nen
ruumissaan taipuvan kahteen
suuntaan. Sen jälkeen — yleisön hur­ratessa
ja viheltäessä ja kiljuessa
nauraessa — sulkeutui esirippu eikä
enää avautunut. Kaikki oli saatu mitä
'saatavissa oli, ja tyytyväisenä sekä
näkemääifsä että kuulemaansa alkoi
Jkansanpaljous purkautua ulos jää­kylmään
talviyöhön.
Kohteliaana kavaljeerina Matti
tarjoutui vielä kustantamaan sisaril­leen
kupilliset teetä tai kahvia. Ir­ma
ei halunnut enää tuhlata pojan
rahavaroja, jotka eivät varmaankaan
olleet kehuttavat, mutta hän epäsi
tarjouksen valittamalla \'ain ajan
myöhäisyyttä.
Kotiin tultuakin keskustelu yhä
liikkui äskeisissä näytöksissä.
"Minä haluaisin olla tanssijatar",
ilmoitti Helena. "Tanssiminen on
niin ihanaa I"
"Siinä sen kuulee, kun Helena pää­see
teatteriin! Kyllä taikatemput o-vat
paljon mukavampia. Minä rupe-aisin
taikuriksi", sanoi Matti.
Jatkoa toiselta sivulta.
yleisöä. Ohjelma alkoi Toronton o-saston
soittokunnon soitolla, jota niin
mielellään kuuntelfeiime.:
~ - W. Eklund lyhyin sanoin tervehti
•juhlayleisöä ja isäntä- ja «mäntävä-keä
toverillisesta vastaanotosta ja
vieraanvaraisuudesta.
Eino Tarvainen lausui Aku Päivi­ön
runon sellaisella taidolla, ei_ paa­toksella,
että Päiviö varmaan olisi
Ollut itsekin tyytyväinen, jos olisi ol­lut
sitä kuulemassa.
Toronton nuorisolta oli ohjelmaa,
lauluja ja soittoa. Helvi Vuori on­kin
oikein laululintu, niin ihana hä­nellä
on ääni ja herttainen esitysta-
' Miden&iiiitoista oB myös kiiCdla
"Henry Ikkalan «inl^^^^^^
hasti sieltä säwleet kajahtivat:
Ja Es^ö Telkkiseh tentecDinen
laulu, kannatti sitä kiiimnella,
' Elsa Nikkolan' juhläkiiple jon­ka
Mh Itja Korhosen kanssa lau^^
oli hillittyä kieltä käyttäen ja aistik-
• kaasti kiillotettu.
Hyvin'esitti kerliu Laakso UMIO-
' draaman "Kuolemaan tuomittu".
Lulu Laineen viuhinsoittdä « i ole
kuullut Jkahteenk3mitmenera - vuoteen,
"i^aan hyvin se vieläkin käy, vaikka
on jo perheen äiti, jollä on j ^ j on -
muutakin tehtävää eikä jouda alina
viulua käsittelemiiän.
Lila Sivusen ja Laura Kuisman
lauluja tahtoisin kuulla toisenkin ker­ran,
samoin kuin Elsa Nikkolan ja
Fanny Vuoren.
Kiitän Toronton nuoria, Club Don-wayn
tyttöjä, jotka niin rikastuttivat,
illan ohjelmaa lauluilla ja tanssillakin.
Säälin vaan, kun heidän-täytyi työn-
' tyä bussiin jä lähteä pois juuri ylei­sen
tanssin alkaessa.
'Meidän Rauhamme olisi pitänyt,
: myöskin konsertissa.laulaa, vaan oli
saanut äänensä sellaiseksi, ettei tah­tonut
puhekaan luistaa. Kyllä meitä
harmitti, kun ette saaneet kuulla hä­nen
kaunista lauluaan.
Niin sitä sitten, tanssin jälkeen
pari tuntia kyljellään oltua jätettiin
Pohjoinen kaikkine lystiräSn ja läh-
"Ah, Maxine oli suurenmoinen!"
huoahti Helena,
- "Mitäs tuo nyt oli — mutta sitä
boogie-woogie-esitystä sentään kat­seli.
Siinä oli eri nokkela tyttö", tun­nusti
Mattikin, "ihan kum kumista
tehty."
"Pyh, sinä et ymmärrä taidetta!"
Helena nosti nenäänsä. "Sitä paitsi
ei sinusta koskaan tule taikuria. Et
taida osata edes yhtään korttitemp­pua."
"Eikä•sinusta tanssijatarta, siitä
lyön vetoa!" heitti Matti vastaan.
"Älä sano, minulla on . .
"Älkää kumpikaan sanoko", kes­keytti
Irma kinastelun. "Molemmil­la
on vielä aikaa tulla vaikka miksi.
Ja nyt on aika «lennä vuoteeseen, el­lemme
halua isää ja äitiä niskaam­me.
On kauhean myöhäinen."
"Tai aikainen", naurahti Helena.
"Oikea aikuisten nukkumaanmeno­aika
kerrankin."
Ja kinastelunsa unohtaen lähtivät
kaksosetkin levolle.
Jatkuu-dettirn
kotia k ^ Palatessa poik-kesinun^^
äuhan ja Jussin luo, jossa
mpasimme vielä huonetoveritkin. .V
sidlä sai niin^ hauen että
jalan verran pyrstö veti maata kun
hän sitä^raahasi meidän nähtäväksi
Mahtava hän ^li saaliistaan ja kehui,
• -että Jkjdlä kaloja saa muualta, vaikka
<ei omasta j ^ ^ Hauen söimme
ja pelstsimme^ r ^ Kyllä heflS
on ihana i^kka. Kiitän kaiklcien puo­lesta
ja toivon että joskus taas tava­ltaan.
;•; ^'^
Onnellisesti sujui koko matka ja
~ nyt plemme^qtona kaikessa rauhas­sa.
'Unohdin, alussa mainita, kuinka
somalta laulupaikalla näytti, kun
Suomen sinivalkoinen lippu liehui
Union. Jackin rinnalla- Se oli jotain
?.xa3^i}aiJi^^^ tällä päätäD-
:^kiQhat^i^mi^p^ johon qlenpoi-mas^
t^otakin sieltä, täältä.
• i • ..i•'.'••^- oLiviA. ;
' « • ' •
' ^^^ävin t^ kanssa pienellä
. ^ntrkistysniatkalla . naapurimaassa.
.aamulla bussilla Port Ar­thurisi
ja olimhie illalla Duluthissä.
•Meitä i^i vastaa Työmiehen liik­keenhoitaja
Paasikivi ja hän vei mei­dät
suoraan hotelliin, josta hän oli jo
-valmiiksi tilannut meille huoneen.
Hän kutsui meitä vierailemaan Su-perionssakin
jä samalla katsomaan
Työmiehen pajaa, minkä olisimme-tehneet
ilman kehoitustakiu.
Seuraava päivä kului Duluthia kat­sellessa.
Pitkä ja suora on sen valta­katu:
Riitti-siinä tuntikausiksi näy-teikkunaih
katselemista.
Seuraavana päivänä sitten lähdim­me
Superioriin; ja menimme ensim­mäiseksi
Työmidien tak>on. Paasiki-
\i otti meidät ystävällisesti vastaan
ja kiireestään huolimatta esitteli mei-
: dät lehden toimihenkilöille sekä Tiä>-t-ti
meille -miten lehti syntyy, kuinka
monen: käsittelyn kautta se menee
. enncnktun on valmis. Kyllä siinä to-
^äiaan on monta mutkaa. Kirjaimia la­dotaan
väärinpäin, keitetään raojak-kaa,
sekoitetaan — ja paljon muuta.
En kyllä ihmettele vaikka joskus tu­leekin
painovirhepaholainen jouk­koon.
Sen jälkeen vietiin meidät talon
toiseen kerrokseen, jossa on asuin­huoneita.
Saimme tutustua Mrs. Paa­sikiveen.
Kiito5 liänelle ystävällisyy­destään.
.
Lauantaiaamuna tiili Toivo meitä
haketnaan Mesaba-parkkiin, vuotui­sille
aluejuhlille. Olimme perillä pal­jon
ennen juhlien alkua ja oli aikaa
katsella ympärille. Mesaba-parkki
sijaitsee luonnonkauniilb paikalla
järvenrannalla. Haali eli paviljonki
on iso, alakerrassa ravintola, yläker­rassa
juhlasali ja näyttämö. Näyttä­mö
oli uusi, laitettu näitä juhlia var­ten.
Yhdellä rannalla oli lasten ke-säleiripaikka,
ja oli siellä saunakin,
mutta ei nyt käyttökunnos>:i.
Juhlayleisöä alkoi saapua jo aikai­sin
ilupäivällä. Paljon ennen ohjel­man
alkua oli haali jo täyttynyt. Seu­rasin
kiinnolla illan ohjeinua, jota
itscpuolestani avustin parilla lau­lulla.
Ohjelman jälkeen alkoi tans­si,
johon osallistui nuoret nnnkuin
vanhatkin. Kaikki olivat innostu­neita
tanssimaan- Seuraavana aamu-