1936-08-15-02 |
Previous | 2 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
LIEKIN JATKOKERTOMUS
(MADEMOISELLE SANS-GENE)
Suomennos ranskaökidfestä
#eB!iiuiomBitunni!innnninniiiiiwaiiimimu^
— Itsekö olette keksinyt kaiken
tuon?
— Minä itscv
— No jopa nyt jotakin... Ja
mistä ihmeestä saitte moisen neron-leimahdyksen?
— S6 kävi mitä luonnollisimmallä
ja yksinkertaisimmala tavalla. Parisi
tosiasiassa jo odotti minua. Minä
tulin, ja mukana tuomani hyvä satio-ma
ymmärrettiin oitis. Onko siis teidän
majesteetillenne tuntematonta,
että olen saavuttanut yhä huoma-tumman
aseman taidemaailnfiassa?
Ja sitten Perjantai lausui ylpeästi,
ehkäpä hieman pilkallfsestikin:
— Te onnistuitte Padme Umissa —
minä Parisissa^
— Onnittelen, Se todistaa, ettette
ole poropeukalo. Mutta kertokaapa
vähän taVkemminv
Perjantai suvaitsi muuttua hieman
vähemmän juhlalliseksi.
— Kuten voitte nähdä, tein tavallaan
viisaasti siinä, etten seurannut
teitä silloin, kun tahdoitte viedä minut
mukananne Pädme Umiin takaisin.
Minulla oli sellainen tunne, että
löytäisin onneni Parisista. Mutta
aluksi kuljin harhaan, otaksuessani
pääseväni rakkauden tietä urallani
eteenpäin. Muutamat hyvin hienot
herrat osoittivat kyllä mielenkiintoa
minua kohtaan verraten minua pronssiseen
kuvapatsaaseen, mutta tulin
ennenpitkää huomaamaan, että se oli
pelkkä kulunut kohteliaisuus, jollaista
kaikki valkoiset miehet toistelevat
minun värisilleni naisille. M i nulla
oli kuitenkin menestystä, ja
sain pian mitä parhaita tuttavuuksia
ja suhteita, sainpa vielä kunnian
päästä siihen valiojoukkoonkin, jot^
ka virallinen juhlameno järjestys
asettaa hallitsijoiden ja perintöprins-sien
käytettäväksi, näiden viettäessä
Parisissa muutamia päiviä. Sillä tavoin
tulin esitetyksi Hyperborean
kuninkaalle — tuo perimmäisen pohjolan
valtias taisi olla kyllästynyt
valkoisiin kaunottariinsa— ja sain
häneltä, minulla kun oli kunnia miellyttää
häntä, muistoksi kalliarvoisen
sormuksen ja A^alkoisen hylkeen kunniamerkin,
jossa oli omistuskirjoitus:
'•Hienoista palveluksista."
Perjantai toivoi — mahdollisesti
— häikäisevänsä neiti Pommardia
jutullaan. Mutta nyrpistäen kieltämättä
halveksivasti nenäänsä Gay
sanoa sävähdytti vastaukseksi:
— Mitä? Te siis niöitte itsenne
rahasta! Ja minä kun pidin teitä kunniallisena
tyttönä.
Perjantai näytti loukkaantuvan ja
vastasi terävästi:
— Oh! Hyperborean kuningas
ihastui minuun niin, että olisin ehkä
voinut päästä naimisiinkin hänen
kanssaan, jos olisin osannut hieman
juonitella. Ja hän on sentään oikea
kuningas, joka täytyy ottaa vakavasti,
paitsi milloin hän on Parisissa käymässä.
Mutta kunnianhimoni viittasi
toisaamie... Tahdoin päästä
eteenpäin oman älykkyyteni avulla,
' joka on varniasti naisen suurin avu ja
huomattavin voima. Olin tehnyt sen
huomion, että neekeritaide» neekeri*
kirjanisuus ja neeketimusiikki innostuttivat
Pärisin JilyBista vaiiovakeä
kerrassaan tavattomasti. Valo ei
tullut enää pohjoisesta, vaan kaukaisimmasta
etelästä. Päätin pistää yä-rini
peKin. Kirjoitin säkeitä, joissa
puhuttiin kooköspälrhuista, ja koko
yleisö oli haltioissaan; julkaisin romaanin,
jossa petetty neekeriaviomies
syö vaimonsa rakastajan suuhunsa
pippurikastikkeen kera, pakottaen
vaimonsakin ottamaan osaa kosto-
- ateriaan. Kirjani sai Goncourt-aka-lemian
palkinnon, saavuttaen tavattoman
menekin. Arvostelijat tervehtivät
minua neekerien ajatustavan
edustajattarena, ajatustavan, joka on
e i 11 ä m ättömästi omintakeisempi,
rikassyisempi ja mahtavampi kuin
valkoisten. Älymystönnuoriso osoitti
minulle suosiotaan ja antoi minulle
lempinimen "Musta Corinne".*) Oliii
ollut vaatimattomasti vain Perjantai,
mutta nyt minusta tuli rouva de
Saint-Alban, ja kaikki ovet aukenivat
minulle selkoisen selälleen. Hienosto
kantoi minua käsillään. Lau-suilin
runojani ja tanssin kotimaani
tansseja. FroUi-jrotta, jonka saatoin
muotiin valtasi kaikkein hienoimmat
ja suljetuimmat salongit väki-rynnäköllä.
Kukapa olisi pystynyt
kilpailemaan minun kanssani? Rikkaat
tieteiden ja taiteiden suosijat
tarjosivat avustustaan, halusinpa perustaa
mitä vain, neekerimuotiliik-keen,
neekeritanssiopiston, Neekeri-
Akatemian, Neekeri-Taidekoulun,
neekerifilosofian temppelin, sanalla
sanoen, oikean, todellisen neekeri-opiston,
joka kokonaan uudistaisi
varmastikin nolla pisteeseen laskeneen
eurooppalaisen intellektualis-min.
Ryhmittelin sopivasti pääomat
ja suunnitelmat ja perustin Blanche-kadun**)
varrelle Neekerien Talon,
jota nyt pyydän teidän majesteettianne
kunnioittamaan käynnillään.
— Katsos vain! Enpä olisi uskonut
parisilaisten olevan niin ahnaita
suklaalle!
Perjantai mittei Gabya hieman
halveksivin silmäyksin, vastaten:
— Huomaa heti, että olette ollut
poissa Parisista jonkin aikaa; ette
tunne viimeisimpiä virtauksia. Pan-afrikanismi,
siinä nykyhetken tunnussana!
— Se on totta, en ymmärrä siitä
höl3mpölyä, Gaby myönteli... Kohta
siis saamme nähdä parisilaisten istuvan
Eläintieteellisessä puutarhassa
ja maalaavan kuvia, jotka muistuttavat
ainakin jotakin, joskaan ei juuri
jotakuta, kirjoittavan kertomuksia,
jotka saavat kuiiniailiset ihmiset
nauramaan ja itkemään, jopa unelmoimaankin,
sekä tanssivan sellaisia
tansseja, jotka ovat keksityt yksinomaan
siinä tarkoituksessa, että kaksi
ihmistä pääsisi — hm — mahdoUi-man
lähelle toisiaan.
— Teidän majesteettinne on jäänyt
ajastaan jälkeen.
— Kuinka paljon? Vastahan siitä
on vuosi, kun lakan Parisista.
- «jintnmini
— Sanokaa vuosisata tai pari.
— Kylläpä aika kuluu nopeasti,
kun osaa pitää hauskaa! N6 niin,
pikku Perjantai, pyydän herra juhlamenojen
ohjaajalta lupaa päästä pistäytymään
laitoksessanne^ Aavistus
sanoo minulle, että siitä voi tulla hyvinkin
hauskaa!
— Hauskaa, teidän majesteettine?
Uusi Kauneus ei ansaitse moista solvausta...
Olemme hyvin vakavia,
äärimmäisen vakavia. Uusi taide pitää
mustaa lempivärinään, eikä sitä
liene ainakaan minun tietääkseni,
pidetty koskaan ilon ja hulluttelun
värinä!
— Samapa tuo. Kyllä tullaan kat-
*)Gorinne, samannimisen madame
de Staelin kirjan nimihenkilö; muodostunut
runollisten ja kaikkem ja-loimpien
tunteiden elähdyttämän naisen
{>erikuvaksi.
*•) Blandie — valkoinen. Sana*
leikkiä on mahdoton suomentaa.
Suom.
somaan.
Kuningatar Gaby piti lupauksensa
välittämättä juhlamenojen ohjaajan
vastaväitteistä. Mutta Raffy Dada
kieltäytyi jyrkästi astumasta jalallaan
yli Neekerien Talon kynnyksen.
— Ei! Ei! hän virkkoi torjuen.
Se, mitä näkisin mokomassa laitoksessa,
johdattaisi liiankin elävästi
mieleeni sen ajan, jolloin alamaiseni
olivat vielä raakalaisuuden tilassa.
En ole tullut Seine-joen rannoille siinä
mielessä, että tapaisin täältä toisen
Tuntemattoman saaren; ja nämä
parisilaiset ovat suorastaan tylsämielisiä
häaveillessaan istuttavansa
kookospalmuja pitkin bulevardiensa
reunustaa!
Kuningattaren otti Neekerien Talossa
vastaan itse rouva Perjantai de
Saint-Alban, jonka ympärillä pyöri
ja kuhisi suuri joukko kirjallisuuden
ja taiteiden sekä hienoston edustajia.
Nuorten tyttöjen kuoro kajahdutti
ilmoille hymnin, jonka ennakkoluuloton
arvostelu oli julistanut mitä kirk-kaimmaksi
runouden ja säveltaiteen
helmeksi. Siinä oli eroitettavissa kolme
säveltä, jotka toistuivat herkeämättä,
järkyttävän, armottoman surumielisinä,
kannattaen seuraavia
herttaisia, liikuttavan yksinkertaisia
ja sointuvia säkeitä:
Komu lala mitua kyky
Uaah! Uaah!
Tidsipaga m'nuala bibi m't^ta
Uaah! Uaah!
Korvaahivelevät sanat ja ihana sävel
eivät kuitenkaan näyttäneet liikuttavan
Gabya vähääkään; hän suvaitsi
lausua sangen kuuluvalla äänellä:
— No kaikkea saakin kuulla, kun
varAaksf elää! Vai tämä on nykyajan
muotiromanssi? Ehkä joku on
niin ystävällinen ja kirjoittaa sen sanat
minulle!
Kuuluisa -vaatturiliikkeen harjoittaja,
joka näytti olevan mitä parasta
pataa Perjantain kanssa, katsoi velvollisuudekseen
toivottaa kuningattaren
tervetulleeksi taloon:
— Kunnioitamme teidän persoonassanne
neekerihallitsijan korkeaa
puolisoa. Teidän majesteettinne tulee
luoksemme ihmesaaresta, jossa
kaikkein räikeimmät värit viettävät
ihania orgioitaan, jossa kaikuu uisti-tien
mölinä ja papukaijojen kirkuna,
jossa naiset pitävät nenässään rto-gasta
ja tatuoivat napansa ympäriUe
vertauskuvallisia kiemuroita ja ku-vioitar
Siellä-on meidän todellinen
henkinen kotimaamme, siitä neitseel'
lisestä maasta toivomme saavamme
ruokamultaa, jolla lannoitamme tyh-jiin
imetyn taiteellis-kirjallJsen maa-perämme.
Aatteen tasavalta olkoon
neekeriajatuksen tasavalta, tai älköön
olko enää lainkaan olemassa!
Johon kuningatar vastasi:
— Niin, niin, kyllä ymmärrän yskän.
Te haluatte muuttua villeiksi ja
raakalaisiksi... Rengas nenässä ja
tatlioituja kuvioita navan ympärillä,
siinä varmaankin tulevaisuuden nai^
seii puku sellaisena, joksi te haluatte
sen. Miittä jättäkää hänelle toki edes
hattu: entinen hatuntekijätär pjTtää
sitä teiltä! Teidän hullautuessä kaik.
keen, mikä on neekeriä tai neekereistä
peräisin, neekerit itse puolestaan
omistavat kilpaa valkoisen rodun tavutukset:
Hie'omaksuvat kaiken, minkä
te hylkäätte, he sivistyvät sivistymistään,
teidän rämisyttäessä nee-kerirumpua
ja hyppiessä ja koikkelehtiessa
heidän raakalaistanssejaan.
Muutaman vuoden perästä on pakko
mennä neekerien maahan, jos mieli
kuulla hiukan ranskalaista musiikkia,
nähdä oikeita naisten pukuja ja hattuja,
vähänkään ymmärrettävä näy-telmäkappale
tai maalaus, joka todellakin
kuvaa jotakin, sanalla sanoen,
jos mieH elää ihmisten parissa,
joilla on jotakin käsitystä sivistyksestä,
tahdikkuudesta ja maun vaatimuksista.
Valkoiset sitävastoin edustavat
silloin Keski-Afrikan pukuja,
ajatuksia sekä tapoja ja tottumuksia.
Minusta se on verrattoman hullunkurista.
Toivotan siis teille onnea, ja
jollen pelkäisi toistavani tunnettuja
sanoja, tekisi mieleni lausua: 'Jahah,
te siis olette neekereita? Hyvä; jatkakaa!'
Tarpeetonta lienee mainitakaan, että
hänen majesteettinsa 'Vuodatus"
teki seuraan varsin kylmentävän vaikutuksen.
Kuninkaallinen vierailu
suoritettiin loppuun mahdollisimman
kiireesti. Gaby sinkautteli pisteliäi-
' tä, kärkeviä huomautuksiaan Alasten
silmiä niille huomatuille henkilöille,
jotka opastivat häntä läpi salien, joihin
oli "kasattu hirvittäviä maalauksia,
niin kömpelöitä veistoksia, että
ne nähdessään oli vaarassa nauraa itsensä
kuoliaaksi, sekä erilaisia taide-esineitä,
joihin oli mahdotonta suhtautua
muulla tavalla kuin pötkimällä
kiireen kaupalla pakoon.
— Nähtyään kaiken tämän, kuningatar
selitti, tunnen tosiaan tarvetta
viettää muutamia tunteja Dufayelm
parissa... E i silti, että olisin kovinkaan
ihastunut häneen, mutta nähtyäni
kyllikseni teidän leikeltyjä kookospähkinöitänne
kaipaan todellakin
Ludvig XVrttä.
Perjantai vastasi kopeasti:
— Ilmeisestikin on tarpeen pen^
pohjainen kasvatus, jos mieli P f S»
kohoamaan uuden taiteen, Neeken-kauneuden,
ymmärtämiseen.. • Aj^"]
peräiseksi tuleminen vaatii ponnistelua.
..
Kuningattaren ja PerjaBtato^J*
pärilK kohisevat ajattdijat,
arvosteHjat ja kaunosielut osoittna'
suosiotaan löllle sanoiUe.
V (Jatkuu)
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 15, 1936 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1936-08-15 |
| Type | text |
| Format | application/pdf |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki360815 |
Description
| Title | 1936-08-15-02 |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| OCR text | LIEKIN JATKOKERTOMUS (MADEMOISELLE SANS-GENE) Suomennos ranskaökidfestä #eB!iiuiomBitunni!innnninniiiiiwaiiimimu^ — Itsekö olette keksinyt kaiken tuon? — Minä itscv — No jopa nyt jotakin... Ja mistä ihmeestä saitte moisen neron-leimahdyksen? — S6 kävi mitä luonnollisimmallä ja yksinkertaisimmala tavalla. Parisi tosiasiassa jo odotti minua. Minä tulin, ja mukana tuomani hyvä satio-ma ymmärrettiin oitis. Onko siis teidän majesteetillenne tuntematonta, että olen saavuttanut yhä huoma-tumman aseman taidemaailnfiassa? Ja sitten Perjantai lausui ylpeästi, ehkäpä hieman pilkallfsestikin: — Te onnistuitte Padme Umissa — minä Parisissa^ — Onnittelen, Se todistaa, ettette ole poropeukalo. Mutta kertokaapa vähän taVkemminv Perjantai suvaitsi muuttua hieman vähemmän juhlalliseksi. — Kuten voitte nähdä, tein tavallaan viisaasti siinä, etten seurannut teitä silloin, kun tahdoitte viedä minut mukananne Pädme Umiin takaisin. Minulla oli sellainen tunne, että löytäisin onneni Parisista. Mutta aluksi kuljin harhaan, otaksuessani pääseväni rakkauden tietä urallani eteenpäin. Muutamat hyvin hienot herrat osoittivat kyllä mielenkiintoa minua kohtaan verraten minua pronssiseen kuvapatsaaseen, mutta tulin ennenpitkää huomaamaan, että se oli pelkkä kulunut kohteliaisuus, jollaista kaikki valkoiset miehet toistelevat minun värisilleni naisille. M i nulla oli kuitenkin menestystä, ja sain pian mitä parhaita tuttavuuksia ja suhteita, sainpa vielä kunnian päästä siihen valiojoukkoonkin, jot^ ka virallinen juhlameno järjestys asettaa hallitsijoiden ja perintöprins-sien käytettäväksi, näiden viettäessä Parisissa muutamia päiviä. Sillä tavoin tulin esitetyksi Hyperborean kuninkaalle — tuo perimmäisen pohjolan valtias taisi olla kyllästynyt valkoisiin kaunottariinsa— ja sain häneltä, minulla kun oli kunnia miellyttää häntä, muistoksi kalliarvoisen sormuksen ja A^alkoisen hylkeen kunniamerkin, jossa oli omistuskirjoitus: '•Hienoista palveluksista." Perjantai toivoi — mahdollisesti — häikäisevänsä neiti Pommardia jutullaan. Mutta nyrpistäen kieltämättä halveksivasti nenäänsä Gay sanoa sävähdytti vastaukseksi: — Mitä? Te siis niöitte itsenne rahasta! Ja minä kun pidin teitä kunniallisena tyttönä. Perjantai näytti loukkaantuvan ja vastasi terävästi: — Oh! Hyperborean kuningas ihastui minuun niin, että olisin ehkä voinut päästä naimisiinkin hänen kanssaan, jos olisin osannut hieman juonitella. Ja hän on sentään oikea kuningas, joka täytyy ottaa vakavasti, paitsi milloin hän on Parisissa käymässä. Mutta kunnianhimoni viittasi toisaamie... Tahdoin päästä eteenpäin oman älykkyyteni avulla, ' joka on varniasti naisen suurin avu ja huomattavin voima. Olin tehnyt sen huomion, että neekeritaide» neekeri* kirjanisuus ja neeketimusiikki innostuttivat Pärisin JilyBista vaiiovakeä kerrassaan tavattomasti. Valo ei tullut enää pohjoisesta, vaan kaukaisimmasta etelästä. Päätin pistää yä-rini peKin. Kirjoitin säkeitä, joissa puhuttiin kooköspälrhuista, ja koko yleisö oli haltioissaan; julkaisin romaanin, jossa petetty neekeriaviomies syö vaimonsa rakastajan suuhunsa pippurikastikkeen kera, pakottaen vaimonsakin ottamaan osaa kosto- - ateriaan. Kirjani sai Goncourt-aka-lemian palkinnon, saavuttaen tavattoman menekin. Arvostelijat tervehtivät minua neekerien ajatustavan edustajattarena, ajatustavan, joka on e i 11 ä m ättömästi omintakeisempi, rikassyisempi ja mahtavampi kuin valkoisten. Älymystönnuoriso osoitti minulle suosiotaan ja antoi minulle lempinimen "Musta Corinne".*) Oliii ollut vaatimattomasti vain Perjantai, mutta nyt minusta tuli rouva de Saint-Alban, ja kaikki ovet aukenivat minulle selkoisen selälleen. Hienosto kantoi minua käsillään. Lau-suilin runojani ja tanssin kotimaani tansseja. FroUi-jrotta, jonka saatoin muotiin valtasi kaikkein hienoimmat ja suljetuimmat salongit väki-rynnäköllä. Kukapa olisi pystynyt kilpailemaan minun kanssani? Rikkaat tieteiden ja taiteiden suosijat tarjosivat avustustaan, halusinpa perustaa mitä vain, neekerimuotiliik-keen, neekeritanssiopiston, Neekeri- Akatemian, Neekeri-Taidekoulun, neekerifilosofian temppelin, sanalla sanoen, oikean, todellisen neekeri-opiston, joka kokonaan uudistaisi varmastikin nolla pisteeseen laskeneen eurooppalaisen intellektualis-min. Ryhmittelin sopivasti pääomat ja suunnitelmat ja perustin Blanche-kadun**) varrelle Neekerien Talon, jota nyt pyydän teidän majesteettianne kunnioittamaan käynnillään. — Katsos vain! Enpä olisi uskonut parisilaisten olevan niin ahnaita suklaalle! Perjantai mittei Gabya hieman halveksivin silmäyksin, vastaten: — Huomaa heti, että olette ollut poissa Parisista jonkin aikaa; ette tunne viimeisimpiä virtauksia. Pan-afrikanismi, siinä nykyhetken tunnussana! — Se on totta, en ymmärrä siitä höl3mpölyä, Gaby myönteli... Kohta siis saamme nähdä parisilaisten istuvan Eläintieteellisessä puutarhassa ja maalaavan kuvia, jotka muistuttavat ainakin jotakin, joskaan ei juuri jotakuta, kirjoittavan kertomuksia, jotka saavat kuiiniailiset ihmiset nauramaan ja itkemään, jopa unelmoimaankin, sekä tanssivan sellaisia tansseja, jotka ovat keksityt yksinomaan siinä tarkoituksessa, että kaksi ihmistä pääsisi — hm — mahdoUi-man lähelle toisiaan. — Teidän majesteettinne on jäänyt ajastaan jälkeen. — Kuinka paljon? Vastahan siitä on vuosi, kun lakan Parisista. - «jintnmini — Sanokaa vuosisata tai pari. — Kylläpä aika kuluu nopeasti, kun osaa pitää hauskaa! N6 niin, pikku Perjantai, pyydän herra juhlamenojen ohjaajalta lupaa päästä pistäytymään laitoksessanne^ Aavistus sanoo minulle, että siitä voi tulla hyvinkin hauskaa! — Hauskaa, teidän majesteettine? Uusi Kauneus ei ansaitse moista solvausta... Olemme hyvin vakavia, äärimmäisen vakavia. Uusi taide pitää mustaa lempivärinään, eikä sitä liene ainakaan minun tietääkseni, pidetty koskaan ilon ja hulluttelun värinä! — Samapa tuo. Kyllä tullaan kat- *)Gorinne, samannimisen madame de Staelin kirjan nimihenkilö; muodostunut runollisten ja kaikkem ja-loimpien tunteiden elähdyttämän naisen {>erikuvaksi. *•) Blandie — valkoinen. Sana* leikkiä on mahdoton suomentaa. Suom. somaan. Kuningatar Gaby piti lupauksensa välittämättä juhlamenojen ohjaajan vastaväitteistä. Mutta Raffy Dada kieltäytyi jyrkästi astumasta jalallaan yli Neekerien Talon kynnyksen. — Ei! Ei! hän virkkoi torjuen. Se, mitä näkisin mokomassa laitoksessa, johdattaisi liiankin elävästi mieleeni sen ajan, jolloin alamaiseni olivat vielä raakalaisuuden tilassa. En ole tullut Seine-joen rannoille siinä mielessä, että tapaisin täältä toisen Tuntemattoman saaren; ja nämä parisilaiset ovat suorastaan tylsämielisiä häaveillessaan istuttavansa kookospalmuja pitkin bulevardiensa reunustaa! Kuningattaren otti Neekerien Talossa vastaan itse rouva Perjantai de Saint-Alban, jonka ympärillä pyöri ja kuhisi suuri joukko kirjallisuuden ja taiteiden sekä hienoston edustajia. Nuorten tyttöjen kuoro kajahdutti ilmoille hymnin, jonka ennakkoluuloton arvostelu oli julistanut mitä kirk-kaimmaksi runouden ja säveltaiteen helmeksi. Siinä oli eroitettavissa kolme säveltä, jotka toistuivat herkeämättä, järkyttävän, armottoman surumielisinä, kannattaen seuraavia herttaisia, liikuttavan yksinkertaisia ja sointuvia säkeitä: Komu lala mitua kyky Uaah! Uaah! Tidsipaga m'nuala bibi m't^ta Uaah! Uaah! Korvaahivelevät sanat ja ihana sävel eivät kuitenkaan näyttäneet liikuttavan Gabya vähääkään; hän suvaitsi lausua sangen kuuluvalla äänellä: — No kaikkea saakin kuulla, kun varAaksf elää! Vai tämä on nykyajan muotiromanssi? Ehkä joku on niin ystävällinen ja kirjoittaa sen sanat minulle! Kuuluisa -vaatturiliikkeen harjoittaja, joka näytti olevan mitä parasta pataa Perjantain kanssa, katsoi velvollisuudekseen toivottaa kuningattaren tervetulleeksi taloon: — Kunnioitamme teidän persoonassanne neekerihallitsijan korkeaa puolisoa. Teidän majesteettinne tulee luoksemme ihmesaaresta, jossa kaikkein räikeimmät värit viettävät ihania orgioitaan, jossa kaikuu uisti-tien mölinä ja papukaijojen kirkuna, jossa naiset pitävät nenässään rto-gasta ja tatuoivat napansa ympäriUe vertauskuvallisia kiemuroita ja ku-vioitar Siellä-on meidän todellinen henkinen kotimaamme, siitä neitseel' lisestä maasta toivomme saavamme ruokamultaa, jolla lannoitamme tyh-jiin imetyn taiteellis-kirjallJsen maa-perämme. Aatteen tasavalta olkoon neekeriajatuksen tasavalta, tai älköön olko enää lainkaan olemassa! Johon kuningatar vastasi: — Niin, niin, kyllä ymmärrän yskän. Te haluatte muuttua villeiksi ja raakalaisiksi... Rengas nenässä ja tatlioituja kuvioita navan ympärillä, siinä varmaankin tulevaisuuden nai^ seii puku sellaisena, joksi te haluatte sen. Miittä jättäkää hänelle toki edes hattu: entinen hatuntekijätär pjTtää sitä teiltä! Teidän hullautuessä kaik. keen, mikä on neekeriä tai neekereistä peräisin, neekerit itse puolestaan omistavat kilpaa valkoisen rodun tavutukset: Hie'omaksuvat kaiken, minkä te hylkäätte, he sivistyvät sivistymistään, teidän rämisyttäessä nee-kerirumpua ja hyppiessä ja koikkelehtiessa heidän raakalaistanssejaan. Muutaman vuoden perästä on pakko mennä neekerien maahan, jos mieli kuulla hiukan ranskalaista musiikkia, nähdä oikeita naisten pukuja ja hattuja, vähänkään ymmärrettävä näy-telmäkappale tai maalaus, joka todellakin kuvaa jotakin, sanalla sanoen, jos mieH elää ihmisten parissa, joilla on jotakin käsitystä sivistyksestä, tahdikkuudesta ja maun vaatimuksista. Valkoiset sitävastoin edustavat silloin Keski-Afrikan pukuja, ajatuksia sekä tapoja ja tottumuksia. Minusta se on verrattoman hullunkurista. Toivotan siis teille onnea, ja jollen pelkäisi toistavani tunnettuja sanoja, tekisi mieleni lausua: 'Jahah, te siis olette neekereita? Hyvä; jatkakaa!' Tarpeetonta lienee mainitakaan, että hänen majesteettinsa 'Vuodatus" teki seuraan varsin kylmentävän vaikutuksen. Kuninkaallinen vierailu suoritettiin loppuun mahdollisimman kiireesti. Gaby sinkautteli pisteliäi- ' tä, kärkeviä huomautuksiaan Alasten silmiä niille huomatuille henkilöille, jotka opastivat häntä läpi salien, joihin oli "kasattu hirvittäviä maalauksia, niin kömpelöitä veistoksia, että ne nähdessään oli vaarassa nauraa itsensä kuoliaaksi, sekä erilaisia taide-esineitä, joihin oli mahdotonta suhtautua muulla tavalla kuin pötkimällä kiireen kaupalla pakoon. — Nähtyään kaiken tämän, kuningatar selitti, tunnen tosiaan tarvetta viettää muutamia tunteja Dufayelm parissa... E i silti, että olisin kovinkaan ihastunut häneen, mutta nähtyäni kyllikseni teidän leikeltyjä kookospähkinöitänne kaipaan todellakin Ludvig XVrttä. Perjantai vastasi kopeasti: — Ilmeisestikin on tarpeen pen^ pohjainen kasvatus, jos mieli P f S» kohoamaan uuden taiteen, Neeken-kauneuden, ymmärtämiseen.. • Aj^"] peräiseksi tuleminen vaatii ponnistelua. .. Kuningattaren ja PerjaBtato^J* pärilK kohisevat ajattdijat, arvosteHjat ja kaunosielut osoittna' suosiotaan löllle sanoiUe. V (Jatkuu) |
Tags
Comments
Post a Comment for 1936-08-15-02
