1954-12-18-22 |
Previous | 22 of 24 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Kyläsuutarin perheen joulu
npUXJTA entistä '^rila>Amtia'' sa-nottiin
nyt kyUHitsten keskuudessa
sutifiari-Antaksi, kun länen oli oHut pakko
vaihtaa entinen raskas metsäcnieben
3inunatti "pökasalioineen" kevyempään
ty(&on, suutarin ammattiin. Puriloita
tdidessään oli Antti vaikeasti loukkaantunut,
jäätyään kaatuvan puun ruhjottavaksi,
mikä teki hänestä raajarikon
lopuksi a(ää. (Hänen oli pakko opetella
uusi ammatti, minkä avulla voisi pitää
itsensä ja peiibeensä jonkinlaisessa "sär-pimessä",
kun tuota perhettäkin oli jo
ehtinyt kertyä pu<^sen tusinaa. Siksi
Aiitti valitsi j a opetteli itselleen uuden
, työn, kyläsuutarin ammatin.
Eihän tuo Antin uusi ammatti per-
'heen leipää laventanut, päinvastoin.
Suolrvyötä oli entisestään kiristettävä,
vaikka perheen äitikin koetti käydä k y län
talollisilla erinäisissä töissä, saadak-
. seen hänkin perheelle lisää särvintä. Silt
i suutarin perheessä vallitsi jatkuva
puute ja kurjuus.
Perheen äiti näki miten hänen lapsensa,
samoin kuin hän itse miehensä
kanssa saivat kärsiä suoranaista nälkää,
k u n ^ i ollut rahaa millä olisi voinut ostaa
edes välttämättömiä ruokatarpeita
pertieelle. Usein iltaisin levolle mennessä
\'alvoi äiti yksikseen myöhään yöllä
vuoteellaan ja ajatteli perheensä kurjaa
kohtaloa. Kuumat kyynelkarpalot
vyöryivät äidin kuihtuneille poskille.
Näihin vuodottamiinsa kyyneleihin hän
sitten nukahti.
Suutarin p»erheessä oli kuusi lasta,
joista vanhin, .\ili, oli vasta kolmentoista.
Hänen nuoruudestaan huolimatta
jätti ähi nuoremmat lapset Ailin hoiviin,
kun kse lähti aamuisin talolKsille
tydhön. Äiti neuvoi .Ailille, mitä laittaa
perheelle syötäväksi hänen poissa ollessaan.
Tarkkaavaisena otti tyttö äidin
neuvoista vaarin. Hänen siniset silmänsä
katsoivat suoraan ja syvälle äidin
surullisiin sil*miin, kuunnellessaan äidin
neuvoja.
— Älkää äiti huolehtiko, kyllä me
täällä kotona pärjäämme, lohdutti tyttö
äitiä 'ja pisti suukon hänelle ennen lähtöä.
On harmaa tihkusateinen syyspäivä.
Ai3i on laittamassa perheelle päivällistä.
'Kuorittu meijerimaito on suutarin
' M A K K . \ R A - . M H NA
Jat|^oa 17. sivulta
tuota pikaa kiidätti yksi pojista 'Miinan
tavaroineen kotimökille.
Seuraava ptäivä oli jouluaatto. Aamulla
aikaisin Miina keitti sianpään, erott
i lihat luista ja leikkasi sipulia sekaan.
Pian alatoopi kie'hua porisi hellalla. O l i sipa
vähän-pippuria joukkoon, niin jopa
tulisi hyvää, puheli Miinan yksikseen.
Se olekin kiusaus, jota (Miina ei voinut
kestää. Kiireesti hän veti takin pääl-ken
ja hiihti naapurin emännän pakinoille.
Sieltä hän saikirt pippuria alatoo-piinsa.
Näin onnistui 'Miinan tarmokkuudellaan
vatmistaa itselleen 'ja lapsilleen
foulun. Olihan nyt syötävää yllin kyllin,
vaikka Miinalla ja Aotilla ei ollutkaan
varoja joululahjoihin, kuten rikkailla.
Ruoan ääressä joulu tuntui kuitenkin
Joululta.
in«uies«ään Ai« itki vuoteellaan. .
hiaen ofi ftivä äitiä, isää. si^kou
paEknvdjfiiii.
Vx&MäL päivänä kun rouva ja
Äiti on pessyt ja paikannut Ailin vä- oUvat kahden kotona, sanoi AUi
haiset vaatteet ja laittanut hänet vai- valle, että hänen on ikävä kotiväkeä
. .. ^ ^ miiksL He odotUvat nyt postimiestä, pyysi rouvalta, jos hän saisi mennä i
periieessä pääruokana, mito he saavat matkassa AUi lähtee kiricöirity. luna kotiväkeä katsomaan. ^
Kirj. KALLE KUSTAA
pientä maksua vastaan Vanhastatalosta,
mikä on lähinnä suutarin «nökkiä. Tuota
maHoannosta on AHi hakemassa, kun
Vanfaantalon emäntä ehdottaa AiHHe:
— £tiu> lähde kirkonkylään kaup-lään.
— Tietysti Afli pääsee jouluna kc
na käymään, oii rouva sanonut ja j
kanut: Minä laitan sinun mukanasi
tiisi vietäväksi joulukuusen koriste
siHä meiHe on kertynyt niitä ^
Sama kohtalo tulee olemaan lapsillani
kuin on oHut omanikin. On lähdettävä
pois kotoa vieraalle työhön. A i l i k
i n vielä tarvHsbi monto vuotta van-piaaHe
l a p s e n p i i ^ i . Siellä saisit hyvää jfempiensa neuvoa j a huolenpitoa. Köy- mitä me itse tarvitsemme. Salt lait
ruokaa syödäksesi joka päivä vatsasi |iän lasta ei sääli kukaan. Hänen on läh- kotonasi joulukuusen,
täyteen j a välrän palkkaakin, että voi- dettävä jo lapsena parempiosaisia pal-sit
laittaa itsellesi vaatteita, kun tuo si- v-elemaan, ajattelee äiti odotellessaan
nun kolttusi näkyy olevan niin kovin lastensa kanssa postimiehen tuloa,
paikattu. Kysy äidiltäsi ja jos hän an- vihdoinkin postimiehen hevonen
taa luvan, niin minä kir^joitan sinne k i r - ^^^^^^ ^^^^^.^ ^^^^^^^
konkylän kauppiaan rouvalle, etta han y^^^y^^^^ postimiehen viereen. Hevonen
Tuo rouvan lupaus teki Ariin mie
toivorikkaÄsi ja hän alkoi kiihkej
odottamaan joulun tuloa, että saisi a
dä pitkästä arkaa kotiväen.
-On jouluaaton aatto. Sm
tulee sinua hakemaan.
Minunko pitäisi lähteä lapsenpiiaksi,
ajattelee Aili kantaessaan kotia saamaansa
maitotilkkaa. Kuka sitten laittaisi
ruokaa kotiväelle, äidin ollessa
työssä, jos minäkin lähden kirkonkylään
sille kauppiaan rouvalle lapsen-piiaksi.
Lapsenpiiaksi ja vieraalle ihmiselle.
Oikein Ailja puistatti ajatellessaan,
että hänen pitäisi lähteä vieraisiin
ihmisiin, jotka häntä komentelisivat.
Syödessään isän ja siskojen karissa
päivällistä, silakkaa, leipää ja meijeri-lähtee
verkalleen kulkemaan kirkonkylää
kohti. Vähän välilä, niin kauan kuin
kotimökki näkyi, kääntyi Ailin pää katsomaan
kotiväkeä, jotka jäivät kotiverä-jälle
katsomaan hänen lähtöään.
Kirkonkylän kauppiaan rouva oli aivan
toisenlainen, miksi Aili oli hänet k u vitellut.
Hän oli vasta kolmenkymmenen
ikäinen komea nainen. Tuon kauneutensa
ansiosta oli hän, köyhä tyttö,
päässyt kauppiaalle rouvaksi. Rouva
otti Ailin herttaisesti vastaan ja käski
ruveta olemaan kuin kotona konsanaan.
na untuvamaisina palloina putoaa h\
maahan peittäen sen puhtaan väli
seen vaippaansa. K a i k i l l a on joulukiir
valmistuessaan vastaanottamaan joul
talven juhlaa.
'Suutari-Antin mökissä myöskin oi
maitoa, alkoi hän ensimmäisen kerran ^^y^^- ^.jjy^ ^^^j^^ työtä hänen
elämässään hengessään kapinoimaan.
— Aina on syötävä tuota samaa ruokaa,
ei*^ koskaan muutosta . . . Mutta
eihän meillä voida ostaa parempaa ruokaa.
E i ole rahaa miHä ostaa. A i l i n ajatuksia
rupesi kiusaamaan Vanhanttlon
emännän hänelle esittämä ajatus:
— Jos lähtisi sinne kirkonkylän kauppiaan
rouvalle lapsenpiiaksi. Saisi siellä
ainakin syödäkseen kunnollista ruokaa,
kuten se Vanhantalon emäntä sanoi. A i li
tarkastaa ainutta leninkiään, mikä
on hänen pääHään ja jota on jo paikattu
useampaan kertaan, josta se emäntäkin
huomautti. Koko päivän .Aili järkeili
lapsenpiikana oloa ja tuli siihen tulokseen,
että hän lähtee kirkonkylään lapsenpiiaksi.
Jää ainakin yksi suu vähemmän syömään
kodin vähäisiä ruokavaroja, ajatteli
m.
Äidin palattua illalla työstä kotia A i li
kertoi heti hänelle Vanhantaton emännän
uutisen. Hän pyytää äidiltä, että
hän saisi mennä tuonne kirkonkylään
olevaan palveluspaikkaan.
Äiti katsoo tutkivasti tytärtään, joka
on nyt intoa täynnä saamastaan päähänpistosta
mennä lapsenpiiaksi. Äiti
suostun viimein Ailin jatkuviin pyyntöihin
ja sanoo:
— Olen tiennyt sen, että jonakin kau-on
alettava tekemään.
Talossa oli neljän vuoden ikäinen t y tär
'Marjatta, josta Ailin tuli nyt pitää
huolta. Hän sai nukkua samassa huoneessa,
joskin eri vuoteella, tulevan hoidokkinsa,
talon tyttären 'Marjatan
kanssa.
A i l i oli kiltti ja kuuliainen tyttö, joka
teki kaikki hänelle annetut työt kunnollisesti
ja huolella. Siksi kauppias ja
hänen vaimonsa kohtelivat häntä ihmi»
sittäin. Hänen hoidokkinsa, Mai*jatta,
erikoisesti rupesi pitämään hoitajastaan,
Ailista. Vaikka häntä kohdeltiin
tuolla kauppiaan perheessä hyvin ja hän
sai syödäkseen joka päivä vatsansa täyteen
hyvää ruokaa, niin silti hän ikävöi
köyhää kotiaan. Useasti Alalla -maata
Liekin kautta lähetämme
teille, ystävät ja toverit
JOULU- JA UUDEN
VUODEN
TERVEHDYKSEMME
OLIVIA JA JOHh
TOLVANEN
T O R O N T O , O N T A R IO
HAUSKAA JOULUA JA
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA
t o i v o t t a v a t
M r s . Hebe K u j a l a j a mieheni
A r n o l d j a poikamme Frankki
j a O s k a ri
T o r o n t o Ontari
niinä päivänä näin tulisi tapahtumaan,
että sinä haluat jättää meidä^ j a lähteä
koettamaan omia sifpiäsi, josko ne rupeavat
jo kannattamaan. Eihän meillä
täällä kotona ole oHut tarjottavana
muuta kuin puutetta ja kurjuutta, sanoo
äiti tyttärelleen j a jatkaa:
—Pidä itsesi ihmisenä, missä kulloinkin
kuljet. Maailma on paha j a viettelyksiä
täynnä. Jos et tykkää olostasi
siellä, on tämä kotisi, vaikka köyhäkin,
aina avoinna sinulle. Äiti kääntää pois
päänsä ja salaa kuivaa silmistään kyyneleet.
Kiireesti Aili juoksee Vanhaantaloon
ja pyytää emännän kirjoittamaan sinne
kirkonltylän kauppiaan rouvalle, että
äiti laskee hänet lapsenpiiaksi.
Hauskaa Joulua ja
Onnellista Uutta Vuotta
t o i v o t t aa
MRS. LEHTOSEN
OMPELULIIKE
Puhelin R O . 5640
1176 HfeMnton Ave. W .
Toronto, Ontario
HAUSKAA JOULUA
, JA ONNELLISTA
UUTTA VUOTTA
k a i k m e t u t t a v i l l e m me
t o i v o t t a a
ELLI JA MARTTI VUORI
E m m e lähetä j o u l u k o r t t i a icenellekäär
11 M e Ä o r d A v e . Toronto. Ontario
TERVEHDIN kaikkia asiakkaitani
LIEKIN PALSTOILLA
j a toivotan Teille Hauskaa J o u l u a j a o n n e l l i s t a Uutta
Vuotta sekä toivon, että saan edelleenkin palvella teitä
kaikissa L i e k i n j a V a p a u d e n asioissa.
OLIVIA TOLVANEN
P U H E L I N H U . 9-8d69
48 C l e v e l a n d S t . Toronto 7. Ontario
auskaa Joulua ja Onnea Uudelle Vuodelle!
OJAN SAUNA
H I E R O N T A A . . .
K A L U S T E T T U J A H U O N E I T A . . .
M I C H I G A N A V E . P O « T E D W A R D . O N T A R IO
JOULUTERVEHDYS!
Tervehd3rs kuin saunan löyly, •
kaikille Jotk' meill' o n klomy.
Vuosi uus' k u n taas aletaan,
onnea teille, me näin toivotaan.
S A U N A AVOINNA
I ^ r jantaJaa k l * fr—12 i p . LaMntaina klo 3—12 iP-DIANA,
OlGA JA REINO LÖFBERG
247 DrewTy Ave.
P U H E L I N 1.1S65
Newtonbrook, Ontario
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 18, 1954 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1954-12-18 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki541218 |
Description
| Title | 1954-12-18-22 |
| OCR text | Kyläsuutarin perheen joulu npUXJTA entistä '^rila>Amtia'' sa-nottiin nyt kyUHitsten keskuudessa sutifiari-Antaksi, kun länen oli oHut pakko vaihtaa entinen raskas metsäcnieben 3inunatti "pökasalioineen" kevyempään ty(&on, suutarin ammattiin. Puriloita tdidessään oli Antti vaikeasti loukkaantunut, jäätyään kaatuvan puun ruhjottavaksi, mikä teki hänestä raajarikon lopuksi a(ää. (Hänen oli pakko opetella uusi ammatti, minkä avulla voisi pitää itsensä ja peiibeensä jonkinlaisessa "sär-pimessä", kun tuota perhettäkin oli jo ehtinyt kertyä pu<^sen tusinaa. Siksi Aiitti valitsi j a opetteli itselleen uuden , työn, kyläsuutarin ammatin. Eihän tuo Antin uusi ammatti per- 'heen leipää laventanut, päinvastoin. Suolrvyötä oli entisestään kiristettävä, vaikka perheen äitikin koetti käydä k y län talollisilla erinäisissä töissä, saadak- . seen hänkin perheelle lisää särvintä. Silt i suutarin perheessä vallitsi jatkuva puute ja kurjuus. Perheen äiti näki miten hänen lapsensa, samoin kuin hän itse miehensä kanssa saivat kärsiä suoranaista nälkää, k u n ^ i ollut rahaa millä olisi voinut ostaa edes välttämättömiä ruokatarpeita pertieelle. Usein iltaisin levolle mennessä \'alvoi äiti yksikseen myöhään yöllä vuoteellaan ja ajatteli perheensä kurjaa kohtaloa. Kuumat kyynelkarpalot vyöryivät äidin kuihtuneille poskille. Näihin vuodottamiinsa kyyneleihin hän sitten nukahti. Suutarin p»erheessä oli kuusi lasta, joista vanhin, .\ili, oli vasta kolmentoista. Hänen nuoruudestaan huolimatta jätti ähi nuoremmat lapset Ailin hoiviin, kun kse lähti aamuisin talolKsille tydhön. Äiti neuvoi .Ailille, mitä laittaa perheelle syötäväksi hänen poissa ollessaan. Tarkkaavaisena otti tyttö äidin neuvoista vaarin. Hänen siniset silmänsä katsoivat suoraan ja syvälle äidin surullisiin sil*miin, kuunnellessaan äidin neuvoja. — Älkää äiti huolehtiko, kyllä me täällä kotona pärjäämme, lohdutti tyttö äitiä 'ja pisti suukon hänelle ennen lähtöä. On harmaa tihkusateinen syyspäivä. Ai3i on laittamassa perheelle päivällistä. 'Kuorittu meijerimaito on suutarin ' M A K K . \ R A - . M H NA Jat|^oa 17. sivulta tuota pikaa kiidätti yksi pojista 'Miinan tavaroineen kotimökille. Seuraava ptäivä oli jouluaatto. Aamulla aikaisin Miina keitti sianpään, erott i lihat luista ja leikkasi sipulia sekaan. Pian alatoopi kie'hua porisi hellalla. O l i sipa vähän-pippuria joukkoon, niin jopa tulisi hyvää, puheli Miinan yksikseen. Se olekin kiusaus, jota (Miina ei voinut kestää. Kiireesti hän veti takin pääl-ken ja hiihti naapurin emännän pakinoille. Sieltä hän saikirt pippuria alatoo-piinsa. Näin onnistui 'Miinan tarmokkuudellaan vatmistaa itselleen 'ja lapsilleen foulun. Olihan nyt syötävää yllin kyllin, vaikka Miinalla ja Aotilla ei ollutkaan varoja joululahjoihin, kuten rikkailla. Ruoan ääressä joulu tuntui kuitenkin Joululta. in«uies«ään Ai« itki vuoteellaan. . hiaen ofi ftivä äitiä, isää. si^kou paEknvdjfiiii. Vx&MäL päivänä kun rouva ja Äiti on pessyt ja paikannut Ailin vä- oUvat kahden kotona, sanoi AUi haiset vaatteet ja laittanut hänet vai- valle, että hänen on ikävä kotiväkeä . .. ^ ^ miiksL He odotUvat nyt postimiestä, pyysi rouvalta, jos hän saisi mennä i periieessä pääruokana, mito he saavat matkassa AUi lähtee kiricöirity. luna kotiväkeä katsomaan. ^ Kirj. KALLE KUSTAA pientä maksua vastaan Vanhastatalosta, mikä on lähinnä suutarin «nökkiä. Tuota maHoannosta on AHi hakemassa, kun Vanfaantalon emäntä ehdottaa AiHHe: — £tiu> lähde kirkonkylään kaup-lään. — Tietysti Afli pääsee jouluna kc na käymään, oii rouva sanonut ja j kanut: Minä laitan sinun mukanasi tiisi vietäväksi joulukuusen koriste siHä meiHe on kertynyt niitä ^ Sama kohtalo tulee olemaan lapsillani kuin on oHut omanikin. On lähdettävä pois kotoa vieraalle työhön. A i l i k i n vielä tarvHsbi monto vuotta van-piaaHe l a p s e n p i i ^ i . Siellä saisit hyvää jfempiensa neuvoa j a huolenpitoa. Köy- mitä me itse tarvitsemme. Salt lait ruokaa syödäksesi joka päivä vatsasi |iän lasta ei sääli kukaan. Hänen on läh- kotonasi joulukuusen, täyteen j a välrän palkkaakin, että voi- dettävä jo lapsena parempiosaisia pal-sit laittaa itsellesi vaatteita, kun tuo si- v-elemaan, ajattelee äiti odotellessaan nun kolttusi näkyy olevan niin kovin lastensa kanssa postimiehen tuloa, paikattu. Kysy äidiltäsi ja jos hän an- vihdoinkin postimiehen hevonen taa luvan, niin minä kir^joitan sinne k i r - ^^^^^^ ^^^^^.^ ^^^^^^^ konkylän kauppiaan rouvalle, etta han y^^^y^^^^ postimiehen viereen. Hevonen Tuo rouvan lupaus teki Ariin mie toivorikkaÄsi ja hän alkoi kiihkej odottamaan joulun tuloa, että saisi a dä pitkästä arkaa kotiväen. -On jouluaaton aatto. Sm tulee sinua hakemaan. Minunko pitäisi lähteä lapsenpiiaksi, ajattelee Aili kantaessaan kotia saamaansa maitotilkkaa. Kuka sitten laittaisi ruokaa kotiväelle, äidin ollessa työssä, jos minäkin lähden kirkonkylään sille kauppiaan rouvalle lapsen-piiaksi. Lapsenpiiaksi ja vieraalle ihmiselle. Oikein Ailja puistatti ajatellessaan, että hänen pitäisi lähteä vieraisiin ihmisiin, jotka häntä komentelisivat. Syödessään isän ja siskojen karissa päivällistä, silakkaa, leipää ja meijeri-lähtee verkalleen kulkemaan kirkonkylää kohti. Vähän välilä, niin kauan kuin kotimökki näkyi, kääntyi Ailin pää katsomaan kotiväkeä, jotka jäivät kotiverä-jälle katsomaan hänen lähtöään. Kirkonkylän kauppiaan rouva oli aivan toisenlainen, miksi Aili oli hänet k u vitellut. Hän oli vasta kolmenkymmenen ikäinen komea nainen. Tuon kauneutensa ansiosta oli hän, köyhä tyttö, päässyt kauppiaalle rouvaksi. Rouva otti Ailin herttaisesti vastaan ja käski ruveta olemaan kuin kotona konsanaan. na untuvamaisina palloina putoaa h\ maahan peittäen sen puhtaan väli seen vaippaansa. K a i k i l l a on joulukiir valmistuessaan vastaanottamaan joul talven juhlaa. 'Suutari-Antin mökissä myöskin oi maitoa, alkoi hän ensimmäisen kerran ^^y^^- ^.jjy^ ^^^j^^ työtä hänen elämässään hengessään kapinoimaan. — Aina on syötävä tuota samaa ruokaa, ei*^ koskaan muutosta . . . Mutta eihän meillä voida ostaa parempaa ruokaa. E i ole rahaa miHä ostaa. A i l i n ajatuksia rupesi kiusaamaan Vanhanttlon emännän hänelle esittämä ajatus: — Jos lähtisi sinne kirkonkylän kauppiaan rouvalle lapsenpiiaksi. Saisi siellä ainakin syödäkseen kunnollista ruokaa, kuten se Vanhantalon emäntä sanoi. A i li tarkastaa ainutta leninkiään, mikä on hänen pääHään ja jota on jo paikattu useampaan kertaan, josta se emäntäkin huomautti. Koko päivän .Aili järkeili lapsenpiikana oloa ja tuli siihen tulokseen, että hän lähtee kirkonkylään lapsenpiiaksi. Jää ainakin yksi suu vähemmän syömään kodin vähäisiä ruokavaroja, ajatteli m. Äidin palattua illalla työstä kotia A i li kertoi heti hänelle Vanhantaton emännän uutisen. Hän pyytää äidiltä, että hän saisi mennä tuonne kirkonkylään olevaan palveluspaikkaan. Äiti katsoo tutkivasti tytärtään, joka on nyt intoa täynnä saamastaan päähänpistosta mennä lapsenpiiaksi. Äiti suostun viimein Ailin jatkuviin pyyntöihin ja sanoo: — Olen tiennyt sen, että jonakin kau-on alettava tekemään. Talossa oli neljän vuoden ikäinen t y tär 'Marjatta, josta Ailin tuli nyt pitää huolta. Hän sai nukkua samassa huoneessa, joskin eri vuoteella, tulevan hoidokkinsa, talon tyttären 'Marjatan kanssa. A i l i oli kiltti ja kuuliainen tyttö, joka teki kaikki hänelle annetut työt kunnollisesti ja huolella. Siksi kauppias ja hänen vaimonsa kohtelivat häntä ihmi» sittäin. Hänen hoidokkinsa, Mai*jatta, erikoisesti rupesi pitämään hoitajastaan, Ailista. Vaikka häntä kohdeltiin tuolla kauppiaan perheessä hyvin ja hän sai syödäkseen joka päivä vatsansa täyteen hyvää ruokaa, niin silti hän ikävöi köyhää kotiaan. Useasti Alalla -maata Liekin kautta lähetämme teille, ystävät ja toverit JOULU- JA UUDEN VUODEN TERVEHDYKSEMME OLIVIA JA JOHh TOLVANEN T O R O N T O , O N T A R IO HAUSKAA JOULUA JA HYVÄÄ UUTTA VUOTTA t o i v o t t a v a t M r s . Hebe K u j a l a j a mieheni A r n o l d j a poikamme Frankki j a O s k a ri T o r o n t o Ontari niinä päivänä näin tulisi tapahtumaan, että sinä haluat jättää meidä^ j a lähteä koettamaan omia sifpiäsi, josko ne rupeavat jo kannattamaan. Eihän meillä täällä kotona ole oHut tarjottavana muuta kuin puutetta ja kurjuutta, sanoo äiti tyttärelleen j a jatkaa: —Pidä itsesi ihmisenä, missä kulloinkin kuljet. Maailma on paha j a viettelyksiä täynnä. Jos et tykkää olostasi siellä, on tämä kotisi, vaikka köyhäkin, aina avoinna sinulle. Äiti kääntää pois päänsä ja salaa kuivaa silmistään kyyneleet. Kiireesti Aili juoksee Vanhaantaloon ja pyytää emännän kirjoittamaan sinne kirkonltylän kauppiaan rouvalle, että äiti laskee hänet lapsenpiiaksi. Hauskaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta t o i v o t t aa MRS. LEHTOSEN OMPELULIIKE Puhelin R O . 5640 1176 HfeMnton Ave. W . Toronto, Ontario HAUSKAA JOULUA , JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA k a i k m e t u t t a v i l l e m me t o i v o t t a a ELLI JA MARTTI VUORI E m m e lähetä j o u l u k o r t t i a icenellekäär 11 M e Ä o r d A v e . Toronto. Ontario TERVEHDIN kaikkia asiakkaitani LIEKIN PALSTOILLA j a toivotan Teille Hauskaa J o u l u a j a o n n e l l i s t a Uutta Vuotta sekä toivon, että saan edelleenkin palvella teitä kaikissa L i e k i n j a V a p a u d e n asioissa. OLIVIA TOLVANEN P U H E L I N H U . 9-8d69 48 C l e v e l a n d S t . Toronto 7. Ontario auskaa Joulua ja Onnea Uudelle Vuodelle! OJAN SAUNA H I E R O N T A A . . . K A L U S T E T T U J A H U O N E I T A . . . M I C H I G A N A V E . P O « T E D W A R D . O N T A R IO JOULUTERVEHDYS! Tervehd3rs kuin saunan löyly, • kaikille Jotk' meill' o n klomy. Vuosi uus' k u n taas aletaan, onnea teille, me näin toivotaan. S A U N A AVOINNA I ^ r jantaJaa k l * fr—12 i p . LaMntaina klo 3—12 iP-DIANA, OlGA JA REINO LÖFBERG 247 DrewTy Ave. P U H E L I N 1.1S65 Newtonbrook, Ontario |
Tags
Comments
Post a Comment for 1954-12-18-22
