Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 9, 1952

              Sr--
mi--
l ii
iii*-
Karlmjen p^ä
Kiitos, Aune; kun muiötit minua,
joka olen oUut kirjoittamatta Liek­kiin
monet vuodet. KyiUa minulla
laajtikossani on ollut yksi kirjoitus
pitkät ajat. Olen sen aikonut heit­tää
paperikoriin, vaan ei ole tullut
sitäliehdyksi. Lähetän sen nyt L i e ­k
i n toixnittajalle hän saa tehdä sen
kanssa mitä tahtoo.
No niin, kerron tässä, että minul­la
pii äskettäin oikea karhujen
päiyä. Näet päivänä muutamana
läh<Umme
eräälle f annille; jonne on metsäistä
sivutietä neljä mailia. Ukko otti
muJcaan pyssyn, koska sanotun tien
varrella on monasti nähty karhuja^
Mehtyänune jonkun matkaa sitä
tietä näimme etäämpää kaksi kar­hunpentua
menevän tien yU^ Kun
pääsimme siUe kohdalle^ pysäytti
likko auton, otti pyssyn, astuskeli
eteenpäin ja pian huomasi, että
siellä olikin emäkarhu poikasineen
kaiicessa^rauhassa lähellä tietä.
Ukko sitten ampui karhua, jolloin
se o l i hypähtsmyt korkealle. USdco
amjftul;toisen^;^aukftuksen^
kairhul^^khtlv^ juoiksemaan m c ^ ^ '
peittoon^ jSiis jampurainen ei .aut--
tanut. . Olisi pitänyt olla isompi
pyssy.
Sitten saman päivän iltana mei­dän
lehmät olivat menneet raja­naapurin
peltoon. Minä menin nii^
tä sieltä ajamaan pois. Vein ne sit­ten
vähän edemmälcsi pusMkkoon
ja tulin sieltä mitään aavistamatta
oik^iolikua kotiinpäin. Oli jo vä-'
hän pimeäkin — j a silloin karhu
loikkasi puskan takaa eteeni. Ei
ollut kuin joitafkin syliä meidän^ä-liä.
Minä säikähdin hirveästi ja
kamala hätähuuto minulta pääsi.
Karhu loikkasi joitakin askeleita
sivulle päin ja nousi sitten takaja­loilleen.
SiUoin minä
Terveiset teiifö :^FinM^^
kiitokset sUtä
tä lähtiessäm hyiäliä ja tarpeelliselliäC'
lahjalla, jota en olisi ansainnut Kiitos
•Greetalle kahvitarjoihista ^J^vine leir^
'voksiiie^. <Riuistäent teitä ^lääUä-aaie- '••
lellä hyvällä./ ^
Maäa meni hyvin- liäkeehän sitä
yhtä ja t < Ä inatkaii varrdla^V Minä^
kin jo tidin kolmannen kerraiikuude^^
vuoden alk^aj^^^
asuinkämppänildii oli uusittu hyviän
kuntoon; eMiinä isompikin
olio, kun astuin äsa^
kesä on ^lijmeii^ Mansit
ovat jo m ^ i ^ menneet, mu
kapuut ovat %ynnä maij^
räbiä ja nioneii nunisiä. Tällein far-mUla
arvelivat, että pitää jättää p i ^
kolmen toimin arviolta, « kaiinata poi­mia,
kun lunnat o^t niin huonot. Mut­ta
verot ov^t huikean korkeat t ^ ^ ^
kin. V ^y./ • -^^^^
kauniUt^^ikki näyttää kulkijan sfl-mään.
Nyt on suunnitelma että lähde­tään
itäJOregonia katsielemaan, siellä­kin
on joitain uutuuksia joita ei ole näh­ty.
Sitä näyttää tulevankin sellaiseksi
etta {>r^isi olla ^ihä pyörien päällä
kuin tnifstailäirieh.
Toh/btan hauskaa kesää kaikille Lie- '
Itautta aikojen ihihisillä,nun"s^ suinkin voin. Palkat o^
vistyneillä" kuin sivistymättömillä- , j a Itulöt eivät tahdo moioa^^
kin, on oHut jä e d e U e ^ ^ tää" '
jollekin • älallaäii erikoistimeelle ga
vieläpä keÄikertaiseU^dn iienki-löUe.
Muistoi^tSäst^^^^^^^^
neiksi" saajiksi valitaan, vieläpä
kesiliMikertaisidkin, sivfetyfcsen, e-dist3^&
eft jarrujsv
veljesvihan Beteöjiai;^^^^^^
kauppiaita. Heidät Vaietaai^^
siih ja liosteteaa jai^^le^^^^^*^^
san^ ihaiitavikä^ H ^ ^^
**kansa" palvoo Hu^^^
kumarrÄaneta
vasikkaa,'!
heUi^h: *'Täkil
o l i ^ saatava
takka."
IvaimoÄooaöe.
m on " ——
uusi,
VH
Mi€s tUöi^isena tuunSEi^^uIj^
nut ön liiirtunkin täfckifi^^^gj^
dn sJötäivä^ p^iSaa m.
remmat liuöneet asuttavafeej,^
pareinmat <>losi^^ -y>-«uu^
T?orppäria tuskastuttaä-i kinaiset
taloon tehtävät päivätyt,: mökis.
tääli häädöt jä i^tämicstjen miefi.
valtais^t-^meimot. .
Fökst^liiJ^^ povessa i
kin lukijoille. is. TANNER,
«I. 2> Box 466,
iJöod River, Oregon.
tmktdlessa
Sinua ei ole enää, vain niuistot, jot­ka
eivät koskaan unohdu. Yhdessä lap­sina
telmittiin, juostiin ja iloittiin.
timme ei ollut inikään varakas, ^nutta'
aina sentään' leipä riitti. Kun lä^in
tänne meren taakse, jäit sinä vielä Suo­meen
ja sieiiä vietit nuoruutesi. Löysit
elämäntoverisi, joka oli kaikin puolin
ky^a, minuMe sUten t i e ^ ^ ^ hyvT m i ^ mtttla Ä orja; ja
^ f ^ " ^ ! ? ^ ^ ^ ' i ^ ^ ^ * ' " * se piKtöikötinrö. Kolme
suintoijaasm.^^^ mom sis- paköiteUu jättämääh^äi^tesi
koi$ta tällaista kokenut. hoitikin Suörnee^
Kuuleppa Kyyhkylän tätii Olet- Canädääh i S vuitta sitten, äuiirihitte-kohan
sanonut terveisiä siHe J ^ a - iu, että kun itse p ^ t täällä-^ttiswi
rille, kuten kehoitin, — Mi&ähän
s i i h ^ on^ynäkun eise Fäai^iote
nyt Liekkiin kir:^ittanut pitkään
aikaan, jä dlert niinä jo kaivaniiut
sinunHn kirjoituksiasi.
JUSTIINA.
jääneet. lEräs 50 vuotta tällä peru­kalla
bllut van tietää kertoa
näittenkin kalUoitten kasvaneen
alkiiuh, iiiin .^yttÖsi seiuäavat sinua
tänne. \A^tta niiitei kä}a^
kauniit .uneliaat. se ku|i-lu
luU^-Bennet^ a ^ ^ >iLö}^t
elämäiitbvie^ii^ siiiiiyaf j>öUca;lLu-jassä
öli 1^^. jÄ
pien
ava^ «niunto sUii^kt i i a k ^ ^
nurMuri%n Järje^^^ $iitä asti
suurta metsää, jöräca tukkikomp- paikj^ölöli jäc^^^
veissa. Mi&äna oUt aipa
tävi^,^ ijä$$^ ^ t i « ^ ^ a i t ^ ^
sodaii äSkaiia, , jolloin ^ihoni hei^<^^
muut^.leiriä, pysyit iisfcoUiseMv valU^
muks^Ui^si. -^->j,., • / V ^
paniät ovat runnanneet pois ja sltr
ten metsäpalot polttaneet loput.
Tuolla kallioiden välissä ^sammal^
peitoissa on vanha tie suurista puis­ta
poMiteldin tehty, jota p^^^
he^l^iUä on^ k u l j e ^ ^ Teillä oli jo öinä k^lti, lapsesi"oli^t
C h ^ ,ja C r e ^ - v ä l i a . . jo l^syäneetiikuiÄsL;^^
J ? ^ . ^ ^ - ^ ^ ^ J ^ » ^ - . . ryh^honimaankan ty^
E r a a l t ^ ^ e ^ ^ sitten tuli sairaus ja
J : ^ ^ i m ä S ^ ^ s i i h e n j Ä ^ ^^
rahoja. Kai ne olivat tippuneet
lattian raoista miiinaisiita pokan
peitireilta. .
Paljon ön paikat muuttuneet
niistä päivistä, aina piirtää uutta
rak^miuksen huii>pua näkyviin jq^^
ka vuosi tiiolta m^t^än sisä^ä — ja
tuohon on vuodessa kasvanut koko-naiiieh
käupuhki. Teitä levitetään
ja öijotaan, j a jakss^ikohan ku­kaan
laakea niiten monts^ autoa tuo­ta
ti^tä p i t ^ menee päivittäin,
kyllä kai; niieidän karhun kahssa
täyt;^ katsieUä uusia marlantudta,
koväi tiiie^^ nämä­k
i n lliearukatl -
t a h d o t ^ n p ^ ^
nittää k a t s c ^ ^ h u ^ ^ niin: että nSTi
henkilöön^ nun; s e ^ u ^ a ^ # i iu
työmiehelle,^^
joka kampiin ta^tumalla panee
elämän tarvikkeiden tuotantolai-toikset
pyörimäsUi, liikenteen rai­teilleen,
korjaa sadon j a kattaa
pöy^tämme. -I^ömiehelle, joka on
auransa, kanssa-valloittanut raraiät-toman
aavikon. Siirtänyt^vistyk-senirajapaalua
yhä e d e n m i ^ i hal­laisiin
korpielämiaihin- saadakseen
elämämme tarviikkeita. Iskenyt
hs^I^kunsa vuoren kylkeen; Sitonut
teräksellä rotkot j a täten, tehnyt
lilkenteemime--mahdolliseksi.,. Kas ..^
siinä eikö ole aihetta pystyttää ^Y^^ tiesivät, että J o
muistopatsasta työn sinfonialle ja
sen tekijälle? "^c
,. {-Tai sitten myöskin«ajattelijalle,
jok% oip VT^ottanut tietä siyistyik-seemme,.
kehity&seEO^
seemme nostattavaa kulkusuuntaa,
pois tonttujen ajatfuSthaailitioiista;
Ja ennen k a ^
naila juuri niille» joitten elämääm­me
hedeJmöitiävä ajatus pn ^aunis;-
tanu;i ja jalostanut $ieluamme elä­mään
veljesvihaa tuntematta pa-:
reiiim^^aaUinan kanssalaisj^.
Ameiiksm: ja Cana
ten ke^oiudessa ori herätetty kysy-"
mys: TsAanpSÄ^
i ^ m i ^ h ^ ^ pjrs^yte^tä^^
saan ^ rahc^^mois^si '"aj^veljien"
nimessä. Emme paljoakaan T^itä
^^iitä olifco täinä ke^3dn3certainen
>^enraali suomalsonen^ hbllantilai-lien
tatt joku w ^ muukalaineii
^ lettei hän
ollut s^^
^oittava soturi. Häh ^ vaiii^p^^^
laateton; k u n n i a jä « M s i m^
A s i a t ' o n niin, että mefdin olisi
saatava pinamök^ |
MTuphäm^ to^oo jo.
tain uutte taryittavaa talfl
uutt^, läixunintä ja kunnolista mok-kiinsä.
JECautta linjan, työläiset
unefeiyat riittävästä, kunnollisesti
ravinnosta, asunnosta, vaatteiaa/ji)
elämän tarvikkeista.
l^r^iäiset ovat tietoisi%^siÄi, et-teiyäV
He yj?^ pa^^^&aa
oloihinsa; ei pyytämäflä^feru-kbiiemälla.
He olivat yuosisatoja |
sita py^
tuskin mitään saamatta. ^uttaL
miniä önvbimää. Janiin^e^jou,
kbiöi höiisivat Vaätiir^lSr^^Ä
oikeiittä::':^^:'
.Tulee i m i U^
ras, ölo^tihteitä tumterS
avukseen^ vieraan valläii'
hiih^ ä s # m d « ^ mtÄäa^^^^^^^
tjrölsuäten^^^
muiäbiläirieri^ Afannexihi^ '^m-i
sash^UikeörilähtöisiiiSu^^
tyneistön t^qltäi aiiin jBigelÄ^jjaii
säiliöttäpä: SiviJSftyneistc5o^^^^
vat^maäix parhaimmat vihng^^qfei?
ka iOvat-l i u u s s a k a i k i ^^
feyti^tä p i ^ t a . Sita^ksPÄf
emme iifkoisif että Su<)me^^^^«
rieistö näia l i ^ y m ^
patsa^iankkeen takana:
Velvollisuutensa^ O siyi^
m ^ ä ;ä^l^{sia e^ ^j^i^.:
Mitä staasjen ;t.ul^^^^^^-^^^^^
voitteleva Ki^akaco
k o l e i t a t o i s d l e , ; muättttäyät " i ^ ^
Hän taisteU V«iäjän puolesta Vän^.' uifakrr.^i' 1
a}/:^taan.t;SäEsai^
KaikeHa-tarmolb^ syövän tu­hoa
vastaan, joskus olivat lääkäritkin
.4Eoiv6iiU:äita, että^^A^^^^ Seitse^
män pitkää, vuotta sait taistdla tuota
tuhoa .va§taan,;b^ se sai voiton.
Neljä viimeistä^tÄ olit sairaa-lässa,
si^syi^^ifeöiäessa^
leessä. Kuinka paljon kärsitkään, vaik­ka
tcKrerit ja ystävät usein muistivat
käydä SuiuiiL katsomassa. Kuinka karsi-i^
lisesti ^ u a dämäntoverisi hoiti ja
hoivasi. T^^östä tullessaan väsyneenä
oli '«»asuxnnäinen ajatuksensa sinuh
l i i o k ^ ;
N^yt otet poissa. Tyttösi, joita niin
paljon «cwis«dit ja kaipaa^ vei>^ k<w-kaaft
s ^ M
.'-^^^ fhuitaam pdtettiin '
puolesta jäpsejä .vastaari^^^>j^
teen sattuessa öliätietenld^ öliut
valmis.taisteitem^
na ketä^ vastaan hyvänsä. ^ ^-
Jos asettaisimme tämän Suomen
omistavanluokän "sankakin", jolle
nyt pitäisi pystyttää muistopatsas haisee pahalta
ja johon tarkoitiiöcseen ineidäri^^
tälläpuolen rapakon ipitäisii^pbih^
me antaa, taustaksi vuöd^i 1917^18
tilanteen ^ Suoftvessai 'Tilannetta
ajattelemme tähän tapaan: • /
JHeni, koulua alotteieya poju
hiipii isänsä,-tehtaan työmiehen hankia hypätä,
polvelle ja kuiskaa: *>Isä, ostatko
minulle uudet kengät? Minun ken-käm
on. rikki." PeUavakutrinen
^ o n e n nousee toiselle polveUe ja
lcys3%: ^ ^ P s ) ^ ^
tantun? Katsos kun tämä on r i k k i ­näinen."
Iäisestä typejpyyden hui
tjuka^^a; ja^Tifcoksellisuucfei^^, ^
Iäisiä M i t a a h olia^^rieinpÄ
tustettavaai^ miitta tyydynäö^*?.
kertaa vain sanomaan:
Lude bn siitä onneHinetif-^
Jos1toiraieluunannat,vieÄ*»^
etteiliaukku kiiulu.^ ^ j i
- ,,; • — ''''''
Lupa otlkdiräii luuta purrai^ift^v|
Tuli niinUöioksi, ettei
hävetäkään.
Krista . ^ u h i ^ ^ mmst^rm^^
muistatkiikaiam
Isahuökaisiee ja SMIOO: "Ostan jos Ei laiskan iaiteikflB^