1937-03-13-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
mmm
1937 LAUANTAINA, MAALISKUUN 13 PÄIVÄNÄ
Mistä Mrjoittmsin?
KIRJ. EINO E. H .
TARTUIN '• kynänvartieen^ siinä
mielessä, että kirjoittaisin jotain
LIEKKIIN, mutta huomasinlpn, etr
tä parhainta puuttui, nimittäin ^että.
Mistä minä kirjoittaisin? Olen
kuullut oikeitten kirjailijain sanovan,
että kyllä aihe löytyy, kun vain alkaa.
Mutta kyllä kai he ovat minulle vähän
leuhkineet, sillä eipähän vam ala
aihetta kuulua. * "
Olen minä kerran tavannut sellaisen
hepun, joka sai samanlaisen neronleimauksen
kuin~~minun :nyt olisi
saatava — ei tosin kirjoittamiseen,
vaan puhumiseen. Ollessani Suomen
"ruotuväessä", piti s komppaniamme:
päällikkö, kapteeni R; erään vänrikki
K:n komeasta aatelisnenäsfö,'joidca
kupeeseen oli kasvanut iso mato, kuten
pahk4 koivun kylkeen, kaksi
tuntia kestävän luennon, pysyen koko
ajan asiassa. Mutta tämä kapu oli-~
kin ollut'3 vuotta Saksassa jääkäripataljoonan
kokkina, kuten kansa
kertoo, joten kyllähän siinä ajassa jo
^ oppii mitä vaan.Vw --^ 4. - ^ i •
Tässä talossa, jossa asun, tapahtui
joku aika sitten iHvätapätorhk; tai
oikeimmin sanottu harkittu murha.
Siitä nyt kyllä voisi kirjoittaa, mutta
välittänevätkö LIEKIN hikijatsntä?
Asia on joka tapauksessa sellainen;
että naapurin koira oli pi&ät aja,t
kytännyt meidän talon nättiä kissaa
murha-aikeissa ja viimein se onnistui
riuhtaisemaan katilta selän poikki.
No, onko tämä nyt mitään kirjoittta-misen
arvoista? Meillä on pärjätty
yhtä hyvin, vaikka ei sitä nättiä kis^
saa enää olekaan. -
Joku kuiskasi koirvaaäi, että kirjoita
rakkaudesta. Se nyt kylläkui
olisi kauhean helppoa. Ei muuta
kuin asettaisi tytön ja pojan jonnekin
järven rantaan tai lehmusten siimekseen
nuolemaan toisiaan,! jolle hommalle
kuu-ukko nauraa rötköttäisi.
Sitten hairaisi Hiolen^ikj tarkoitan
tyttöä ja poikaa niskavilloista kiinni
ja kryykyttäisi heidät papiHe Vihittäviksi...
• :
Ei, en minä kirjoita siitäkään: Minä
olen aina ollut hjridn;arka nii^^^
rakkausasioissa jä kun kuulemma
taas kolmen vuoden päästä ön karkausvuosi,
niin voi sattua, että joutuu
vielä itse liisteriin kirjoitustensa
perusteella.
iii
Kerran pilvet häipyy 11 >
Kirj, Im M
01 gYNKÄT pilvet peittää taivaan kannen,
sumu harmajana maahan laskeutuu,
Värjöttäen kulkee ihmislapsi vainen,
kun luonto kuolee syksyn kamppailuun.
Kuolee kukat — kuolee kultasiipi perho,
nurmi lakastuu ja lehti keltaisena maahan vaipuu,
lUnn ruskon ifeittää synkkä verho —
ihmisrintaan herää kevään kaipuu,
. . ' ö
Miksi ummt syksyn myrskytessä,
d hävitystä jana kestää voi,
K-unpUvet häipyy, auringon taas yletessä,
silloin kevään voima sun rinnassasi soiJ-Silloin
valkeneepi uusi kevät,
suUe t^öliusluokka joukkoineen, >•
Kun sortovallan voimat vähenevät
ja sotakanuunoiden äänet vaikenee.
dmaäälmta suomen-^
kieltä
Eirj. M. L.
(Jatkoa) iVasi tyttärensä tuntemaa kauhua ja
Isä, joka oli heränn3rt parhaasta hänen dniaa heräävää ^ikeudenvais-yöunestaan,
ei ensin tahtonut ym- tpaan. Isänsä seuraavat sahat saivat
märtää, mitä ihmettä tuo tyttö tuos- hänet aivan kokonaan menettämään
sa pauhaa ja kiljuu suun täydeltä, malttinsa:
Isä luuli taas olevan kysymyksessä «XT , u T?I • . . V L .. . . . . . , . "Noh, noh, Elmasem, alahan nom
punean yon pelon ia sen saattaman ^, .... . . . . . . . , , \ i. •
...u suurta aanta pida turhasta, heraa vie-lä
koko talon väki."
} 03 p R Ä Ä N Ä päivänä satuin kävele.
^ mään koululapsi joukon kans*
sa jonkun matkaa. Kuuntelin lasten
seuraavaa keskustelua:
"Leinin oli leit tänä aanmna."
"Nim olinkin", myönsi Lempi.
"Peili ringas kun mä olin Salon kei-tiUä.
»
''Me raitattiin jo ritmetik testiä
kun sä tulit sisäHe."
"Niin raittasittekin. Kun mä kerran
olin^Ieit/ niin emme perustanut
höriata. Mä entshoijasin mun, tai*
miavaan."
"Kyllä sä oot dam!" huudahti yksi
isonmusta tytöistä.
"Enune perusta", sanoi Lempi ne*
näänsa heittää. "Sä oot yks niism
tiish^ petiista. SiiUe e i . . ."
"Shatap!'»
Käveltiin äänettöminä vähän ai^^
kaa. "Tiitsher^s pet^' tuntui olevan jokin,
joka saa tappelun alulle helposti.
Lasten ilmeet osoittivat sen selitti.
"Ooksä statiannu paljon, Mary?"
kjrsyi vihdoin: joku :ört^Ktä toisdta. :
"En^ Enunä
kaan.":v:::^,.':V;:,;;:r^r
Jätin joukon puotiin maakseni;
Tytöt huusivat mmulle "so laang"i
Hsnnyilin heUle, mutta en saiiohut
mitään, vaikka itsekseni ajattelin
Öieh äsken tullut Suomesta^E^^
ymmärrä englanninkieltä ja nyt tunnen
suomenkielen taitonikin epävarmaksi,
sillä lapset puhuivat suomea>
vain miten? —- E.
äärimmäisen hermojännityksen, suhtautuen
siksi koko tuohon sanatulvaan
vain h3rväntahtoisella naurunho-hotuksella
"hah, hah, hah, haa".
Jos Elma olisi pudonnut pilvistä
maahan, ei hän piisi säikähtänyt sen
enempää kuin isänsä välinpitämättömän,
pilkallisen naurun kuullessaan.
Äkkiä hän tempasi kätensä kasvoiltaan,
tuijottaen silmät suurina isänsä
hyHyväJin vatsaan, hänen täysin
välinpitämättömään naamaansa, jossa
puoliksi huvitettu ilme ikäänkuin
taida tietääkään/ minkälaisessa mai-
Vaimonsa puo- rieessa miha olen t y ^ sanoma-leen
kääntyen hän lisäsi: "Laita sinä Ididissä. En ole itsekään s^^^^
hänelle rauhoittava ryyppy ja peitä «3^ aikaisemmin, vaikka viikkpsi^
hänet hyvin vuoteeseensa. Sattuu,
että hän ^on hiukan vilustunut. Se
lemmon Aki on tainnut pidätellä Iiän-tä
tavallista kauemmin porttikäjrtä-vassa."
"
"Nyt te luulette väärin, isä. Ei
Aki ole ollut mmua tänään saatta-jLassa
eikä tule sitä enää koskaan eittämätöntä käyttökelpoisuutta. Niin
teri oli lehdessä minusta kirjoitettu
mitä törkeunmin. Menen pyytä*»-
määri antedcsi tekoani, koska en itse
tietänyt silloin mitä olin tehnyt —
että olin rikkuri — olin isäni kunnian
kilvessä vain yksi naamul lisää todistamassa
ski jaloa uskollisuutta ja
\
pf
l i i
TM.
Kyllä se on nyt kerta kaikkiaan sillä
tavalla, että minulla ei nyt ole
aihetta mistä kirjoittaisin . . .
tekemäänkään. Tämä yö oli viimeiseni
siinä paikassa ja huomenna menen
"Sosialistin" toimitukseen oikaisemaan
sen taannoisen uutisen, jossa
pidettim niin suurta ääntä teidän
tyttärenne mallikelpoisuudesta. Ette
isä, sen tulen tdiemääri ja tulen tekemään
vielä jotaiti muutakin odottamatonta.
Tulen tästä lähtien Ole-
• " .maän'...,."^,
Isän h3rväntahtoinen hymy oli vaihtunut
ukkospilveksi. Rypyt hänen
Viitosten serkku miesten vieracm eivätkä ennustaneet enää suopeaa vä-
- linpitäniättÖmyyttä. Raudanluja ääni
ja pöydän kulmalle tärähtävä nyrkinisku
öiiWt'jo ensimäiset jnmniär-tämyksen
merkit, ilmaus, joka ei sinänsä
kaipaa selityksiä, vielä vähemmän
jättää ketään tietämättömyyteen
omasta tahdostaan, ylival-
, , lastaan. vT-^;.---\;::
"Suu kiinni, sanon minä! Nyt ei
puhuta enää sanaakaan tuossa äänilajissa.
Eikö sinulle opetettu jo koulussa
vanhempiesi kunnioitusta? Luu-letko'
sinä, villivarsa, olevasi parempi
opetettua hevosta.;.?" Nähdessään
t3^ön hurjistuneen ilmeen ja vastaukseen
valmiin suun, räjähtää uyrk-ki^
uudelleen pöydän kulmaan yhä uhkaavampana
ja "tuki suusi I" kaikuu
korkeampana kuin äsken.
Mutta isän pontevat vaikenemis-käsky
kaikuvat kuin kuuroille korville.
Elma ei antanut tässä tunteitten
kuohuvassa temmellyksessä enää
itseään ohjattavaksi; vaari yhtä päät-l
täväis^ti kuin i^nsä n3nrkki, tömäh^
ti hänen pieni jalkansa lattiaan ja
Margaret Legros; Dionnen vUtos- Lansingissa, Mich, Kuvassa nähden Miss Ugros hoitaa, ntuis^
'mm
mm.
m-mm
2f
tn
i
^ s^kku^-iMm^^^ Edna,^ Sarah,
^^orlomMMm^lä^M^ WUnia ja Eden Morlok
kauppaa: CqUandm^ nat.
"Tässä
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 13, 1937 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1937-03-13 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki370313 |
Description
| Title | 1937-03-13-03 |
| OCR text | mmm 1937 LAUANTAINA, MAALISKUUN 13 PÄIVÄNÄ Mistä Mrjoittmsin? KIRJ. EINO E. H . TARTUIN '• kynänvartieen^ siinä mielessä, että kirjoittaisin jotain LIEKKIIN, mutta huomasinlpn, etr tä parhainta puuttui, nimittäin ^että. Mistä minä kirjoittaisin? Olen kuullut oikeitten kirjailijain sanovan, että kyllä aihe löytyy, kun vain alkaa. Mutta kyllä kai he ovat minulle vähän leuhkineet, sillä eipähän vam ala aihetta kuulua. * " Olen minä kerran tavannut sellaisen hepun, joka sai samanlaisen neronleimauksen kuin~~minun :nyt olisi saatava — ei tosin kirjoittamiseen, vaan puhumiseen. Ollessani Suomen "ruotuväessä", piti s komppaniamme: päällikkö, kapteeni R; erään vänrikki K:n komeasta aatelisnenäsfö,'joidca kupeeseen oli kasvanut iso mato, kuten pahk4 koivun kylkeen, kaksi tuntia kestävän luennon, pysyen koko ajan asiassa. Mutta tämä kapu oli-~ kin ollut'3 vuotta Saksassa jääkäripataljoonan kokkina, kuten kansa kertoo, joten kyllähän siinä ajassa jo ^ oppii mitä vaan.Vw --^ 4. - ^ i • Tässä talossa, jossa asun, tapahtui joku aika sitten iHvätapätorhk; tai oikeimmin sanottu harkittu murha. Siitä nyt kyllä voisi kirjoittaa, mutta välittänevätkö LIEKIN hikijatsntä? Asia on joka tapauksessa sellainen; että naapurin koira oli pi&ät aja,t kytännyt meidän talon nättiä kissaa murha-aikeissa ja viimein se onnistui riuhtaisemaan katilta selän poikki. No, onko tämä nyt mitään kirjoittta-misen arvoista? Meillä on pärjätty yhtä hyvin, vaikka ei sitä nättiä kis^ saa enää olekaan. - Joku kuiskasi koirvaaäi, että kirjoita rakkaudesta. Se nyt kylläkui olisi kauhean helppoa. Ei muuta kuin asettaisi tytön ja pojan jonnekin järven rantaan tai lehmusten siimekseen nuolemaan toisiaan,! jolle hommalle kuu-ukko nauraa rötköttäisi. Sitten hairaisi Hiolen^ikj tarkoitan tyttöä ja poikaa niskavilloista kiinni ja kryykyttäisi heidät papiHe Vihittäviksi... • : Ei, en minä kirjoita siitäkään: Minä olen aina ollut hjridn;arka nii^^^ rakkausasioissa jä kun kuulemma taas kolmen vuoden päästä ön karkausvuosi, niin voi sattua, että joutuu vielä itse liisteriin kirjoitustensa perusteella. iii Kerran pilvet häipyy 11 > Kirj, Im M 01 gYNKÄT pilvet peittää taivaan kannen, sumu harmajana maahan laskeutuu, Värjöttäen kulkee ihmislapsi vainen, kun luonto kuolee syksyn kamppailuun. Kuolee kukat — kuolee kultasiipi perho, nurmi lakastuu ja lehti keltaisena maahan vaipuu, lUnn ruskon ifeittää synkkä verho — ihmisrintaan herää kevään kaipuu, . . ' ö Miksi ummt syksyn myrskytessä, d hävitystä jana kestää voi, K-unpUvet häipyy, auringon taas yletessä, silloin kevään voima sun rinnassasi soiJ-Silloin valkeneepi uusi kevät, suUe t^öliusluokka joukkoineen, >• Kun sortovallan voimat vähenevät ja sotakanuunoiden äänet vaikenee. dmaäälmta suomen-^ kieltä Eirj. M. L. (Jatkoa) iVasi tyttärensä tuntemaa kauhua ja Isä, joka oli heränn3rt parhaasta hänen dniaa heräävää ^ikeudenvais-yöunestaan, ei ensin tahtonut ym- tpaan. Isänsä seuraavat sahat saivat märtää, mitä ihmettä tuo tyttö tuos- hänet aivan kokonaan menettämään sa pauhaa ja kiljuu suun täydeltä, malttinsa: Isä luuli taas olevan kysymyksessä «XT , u T?I • . . V L .. . . . . . , . "Noh, noh, Elmasem, alahan nom punean yon pelon ia sen saattaman ^, .... . . . . . . . , , \ i. • ...u suurta aanta pida turhasta, heraa vie-lä koko talon väki." } 03 p R Ä Ä N Ä päivänä satuin kävele. ^ mään koululapsi joukon kans* sa jonkun matkaa. Kuuntelin lasten seuraavaa keskustelua: "Leinin oli leit tänä aanmna." "Nim olinkin", myönsi Lempi. "Peili ringas kun mä olin Salon kei-tiUä. » ''Me raitattiin jo ritmetik testiä kun sä tulit sisäHe." "Niin raittasittekin. Kun mä kerran olin^Ieit/ niin emme perustanut höriata. Mä entshoijasin mun, tai* miavaan." "Kyllä sä oot dam!" huudahti yksi isonmusta tytöistä. "Enune perusta", sanoi Lempi ne* näänsa heittää. "Sä oot yks niism tiish^ petiista. SiiUe e i . . ." "Shatap!'» Käveltiin äänettöminä vähän ai^^ kaa. "Tiitsher^s pet^' tuntui olevan jokin, joka saa tappelun alulle helposti. Lasten ilmeet osoittivat sen selitti. "Ooksä statiannu paljon, Mary?" kjrsyi vihdoin: joku :ört^Ktä toisdta. : "En^ Enunä kaan.":v:::^,.':V;:,;;:r^r Jätin joukon puotiin maakseni; Tytöt huusivat mmulle "so laang"i Hsnnyilin heUle, mutta en saiiohut mitään, vaikka itsekseni ajattelin Öieh äsken tullut Suomesta^E^^ ymmärrä englanninkieltä ja nyt tunnen suomenkielen taitonikin epävarmaksi, sillä lapset puhuivat suomea> vain miten? —- E. äärimmäisen hermojännityksen, suhtautuen siksi koko tuohon sanatulvaan vain h3rväntahtoisella naurunho-hotuksella "hah, hah, hah, haa". Jos Elma olisi pudonnut pilvistä maahan, ei hän piisi säikähtänyt sen enempää kuin isänsä välinpitämättömän, pilkallisen naurun kuullessaan. Äkkiä hän tempasi kätensä kasvoiltaan, tuijottaen silmät suurina isänsä hyHyväJin vatsaan, hänen täysin välinpitämättömään naamaansa, jossa puoliksi huvitettu ilme ikäänkuin taida tietääkään/ minkälaisessa mai- Vaimonsa puo- rieessa miha olen t y ^ sanoma-leen kääntyen hän lisäsi: "Laita sinä Ididissä. En ole itsekään s^^^^ hänelle rauhoittava ryyppy ja peitä «3^ aikaisemmin, vaikka viikkpsi^ hänet hyvin vuoteeseensa. Sattuu, että hän ^on hiukan vilustunut. Se lemmon Aki on tainnut pidätellä Iiän-tä tavallista kauemmin porttikäjrtä-vassa." " "Nyt te luulette väärin, isä. Ei Aki ole ollut mmua tänään saatta-jLassa eikä tule sitä enää koskaan eittämätöntä käyttökelpoisuutta. Niin teri oli lehdessä minusta kirjoitettu mitä törkeunmin. Menen pyytä*»- määri antedcsi tekoani, koska en itse tietänyt silloin mitä olin tehnyt — että olin rikkuri — olin isäni kunnian kilvessä vain yksi naamul lisää todistamassa ski jaloa uskollisuutta ja \ pf l i i TM. Kyllä se on nyt kerta kaikkiaan sillä tavalla, että minulla ei nyt ole aihetta mistä kirjoittaisin . . . tekemäänkään. Tämä yö oli viimeiseni siinä paikassa ja huomenna menen "Sosialistin" toimitukseen oikaisemaan sen taannoisen uutisen, jossa pidettim niin suurta ääntä teidän tyttärenne mallikelpoisuudesta. Ette isä, sen tulen tdiemääri ja tulen tekemään vielä jotaiti muutakin odottamatonta. Tulen tästä lähtien Ole- • " .maän'...,."^, Isän h3rväntahtoinen hymy oli vaihtunut ukkospilveksi. Rypyt hänen Viitosten serkku miesten vieracm eivätkä ennustaneet enää suopeaa vä- - linpitäniättÖmyyttä. Raudanluja ääni ja pöydän kulmalle tärähtävä nyrkinisku öiiWt'jo ensimäiset jnmniär-tämyksen merkit, ilmaus, joka ei sinänsä kaipaa selityksiä, vielä vähemmän jättää ketään tietämättömyyteen omasta tahdostaan, ylival- , , lastaan. vT-^;.---\;:: "Suu kiinni, sanon minä! Nyt ei puhuta enää sanaakaan tuossa äänilajissa. Eikö sinulle opetettu jo koulussa vanhempiesi kunnioitusta? Luu-letko' sinä, villivarsa, olevasi parempi opetettua hevosta.;.?" Nähdessään t3^ön hurjistuneen ilmeen ja vastaukseen valmiin suun, räjähtää uyrk-ki^ uudelleen pöydän kulmaan yhä uhkaavampana ja "tuki suusi I" kaikuu korkeampana kuin äsken. Mutta isän pontevat vaikenemis-käsky kaikuvat kuin kuuroille korville. Elma ei antanut tässä tunteitten kuohuvassa temmellyksessä enää itseään ohjattavaksi; vaari yhtä päät-l täväis^ti kuin i^nsä n3nrkki, tömäh^ ti hänen pieni jalkansa lattiaan ja Margaret Legros; Dionnen vUtos- Lansingissa, Mich, Kuvassa nähden Miss Ugros hoitaa, ntuis^ 'mm mm. m-mm 2f tn i ^ s^kku^-iMm^^^ Edna,^ Sarah, ^^orlomMMm^lä^M^ WUnia ja Eden Morlok kauppaa: CqUandm^ nat. "Tässä |
Tags
Comments
Post a Comment for 1937-03-13-03
