1938-01-08-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1938 LAUANTAINA, TAMMIKUUN 8 PÄJVÄNÄ Sivu 9
UNOHDETTUJA
Kirj, MAIJA
O] / ^ L I harmaa, talvinen päivä
^ joulun alusviikolla, kun Jussi
Berg asteli työstä kotiinsa. Hän h/eitti
eväskannunsa pöydän vierellä olevalle
tuolille. Samassa hänen silmänsä
osui juuri tulleeseen postiin. Siinä
oli sanomalehtiä - ja sanomalehden
konttorista tullut pitkähkö kirje. Kirje
sai Jussin rriielen entistäkin ala-kulöisemmaksi,
katsellessaan laiva-,
yhtiön suurin kirjaimin painettua
reklaamilippua, jossa suurin kirjaimin
seisoi: "Viettäkää joulunne kotimaassa
sukulaistenne ja tuttavienne
luona!". :
Jussi Berg tuijotti paperia niinkuin
olisi tuollaisen lappusen nähnyt
vasta ensi kerran elämässään.
Onhan niitä tullut tuhkatiheään hänellekin,
mutta ei ole tullut kiinnitetyksi
niihin enempää huomiota.
Mutta nyt nuo sanat riipaisivat niin
kummallisesti sydänalassa. Hän
kuuli selvästi omantunnon äänen
soimaavan häntä rikoksiesta, joka on
sovittamaton.
Hm, todellakin sukulaisten luona!
Siitä pii n}^ kulunut viisitoista pitkää
vuotta, kun JuSiSi sanoi hyvästit
sukulaisilleen. . Hänen sielunsa silmien
edessä kulki kuin filminauha
eletystä elämästäänr - Hän näki nuoren.
Valkoisen morsiuspukuun puetun
tytön rinnallaan ja hän kuuli pa-r
pin sanat: '•Rakastakaa toisianne
myötä- ja vastoinkäymisissä..."
Seurasi muutamia onnen vuosia.
Heille syntyi kaksi lasta, poika ja
tyttö. Hän rakasti perhettään koko
nuoren sydämensä länimöllä. Mitkään
ponnistukset eivät olleet liian
vaikeat täyttää, kun kysymyksessä
olivat hänen, suloiset lapsensa ja rakas,
pieni vaimonsa. Hän teki työtä
kuin Juhta, ajatellen, että hänen lapsillaan
olisi tulevaisuudessa helpompaa
kuin hänellä oli ollut.
Mutta kaikki hänen ponnistuksensa
näkyivät menevän kaikki perheen
ylläpitoon ja siksi hän alkoi
tuumia mielessään matkaa merien
taakse. Mutta miten hän ilmoittaisi
aikomuksensa vaimolleen ja lapsilleen?
Lapset eivät tosin ymmärtäisi
surra, niin pieniä he vielä olivat,
mutta vaimonsa . . . />
• Hän mietti viikkoja ja odotti aina
sopivaa tilaisuutta, kuinka voisi
aloittaa. Sitten kerran hän eräänä
iltana työstä tullessaan oli tavallista
hiljaisemmalla tuulella. Vaimo tämän^
huomattuaan alkoi kysellä huolestuneena,
oliko hän sairas, tai oliko
hän Joutunut työstä pois.
"Ei, rakkaani"_, oli hän aloittanut,
"ei kumpaakaan. Minun mieltäni on
jo viikkoja painanut 6räs asia, Josta
olen aikoniit sinulle puhua, mutta
en ole saanut siihen tilaisuutta, kun
tiedän, että pidät sen pahana. Olen
ajatellut, että jos lähtisin Amerikkaan
ensin yksin ja sinä tulisit öitten
lasten kan$sa perässä kun olen
saanut teille, ansaituksi matkaraha^.
Serkultahi saisin itselleni rahat eh*
dolia, että maksan he hänelle ennenkuin
lähetän liput teille. Sanovat
siellä saavan rahaa pian säästöön.
Täällä ei sääsitä mitään, hädin tuskin
leivässä pysyy, mutta kunnollisesta
vaatetuksesta ei saata puhua.
..". V
"Voi, voi", valitteli vaimo. "Nytkö
sinä jätät meidät? Siellä Amerikassia
_kuuluyat ^miehet ji^^^^
van vaimonsa Ja lapsensa Ja ottavan
uuden." ^
'*En koskaan minä Jätä teitä, sillä
tehäjtt ojette koko minun jämäni,
sinä Ja lapseni; Kukaan ei koskaan
valloita sinun paikkaasi sydämessän
i . . ."••.•,
Niin sitten sovittiin lähdöstä. Ero
oli katkera piolemmille, mutta he
lohduttivat itseään sillä, että pian
he jällee^ pääsevät yhteen. Vaimon
rinnassa kuitenkin syntyi epäilyksien
pilvi, ei sillä, etteikö miehensä olisi
häntä rakastanutj mutta avara maailma
voi hänetkih niellä niinkuin hionen
muun miehen. Mutta hä,n päätti
urhoollisesti kestää kaikki, mitä sitten
kohtalo tuokaan tullessaan, eikä
hän näistä epäilyksistään miehelleen
mitään puhunut.
Suuressa "mahdollisuuksien maassa"
Jussi Bergin onnistui saada työtä
melkein heti tulonsa Jälkeen, Mutta
hetken kuluttua alettiin vähentää
miehiä, eikä kukaaji ollut*varma, kenen
vuoro kulloinkin tuli. Jonkun
kuukauden työssä oltuaan tuli Jussinkin
vuoro joutua työttömien armeijaan.
JHän haki työtä hakemasta
päästyäänkin ja joskus hänen onnistuikin
saada jotain tilapäistyötä, mutta
ne työt olivat iiiin lyhytaikaisia,
että uutta työmaata hakies?§ mesni
se, minkä edellisestä työmaasta oli
saanut suurella itsekidtäytymisellä
säästetyksi.
Niin kului vuosi vuoden perään.
Alkoi suuri lamaannuskausi. Jussi
kulki Canadaa ristiin rästiin. Työtä
ei ole. Vihdoin hän löysi itsensä
erään suurkaupungin soppajonosta
Ja yönsä hän vietti mis^ milloinkin.
Perheelleen hän ei enää ollut kirjoittanut
pitkiin'aikoihin. Mitäpä sinne
tyhjiä kirjeitä kirjoittelee^ kuri ker-raii
ei ole rahaa lähettää, ajatteli
hän. Ei\^t mahdollisesti ymmä
täisi, Jos kirjoittaisi tästä pohjattomasta
kurjuudesta, mihin hän Jä monet
sadattuhannet olivat Joutuneet.
Olkoon näin ja antaa heidäri siellä
kotona olla siinä uskossa, että hän on
unohtanut heidät. Mutta sittenkään
hän ei ole unohtanut heitä, sen
hän tietää! Usein vierähti kösteäia silmäkulmaan
ja kurkussa tuiitui olevan
siiuri pala, että aivan kipÄ; teki
ennenkuin sai sen niellyksi, muistellessaan
vaimoansa ja kahta lastaan.
JEräänä iltana kun Jussi:Berg tapansa
mukaan mitteli katua ylös ja
toista alas, kuuli hän tutun suomalaisen
tanssisäveleen. Hän _ast\ii sisälle
tanssisaliin, sillä kujbenh|ln ajatteli,
oli hänellä toki yksi vaatekerta
sellainen, että sillä saattoi mennä ih-misten
ilmoille. Si#lä 'hän huomaa
olevan paljon kdhtalotpyerieitaan, sillä
tanssisali oli työläisten haali.
Hän alkoi käydä haalilla useammin.
Ei aikaakaan kuiii hän tutustui
erääseen tyttöön, joka oli suunnilleen
hänen ikäisensä. He tapasivat toisensa
aina "piikapäiyillä" ja heidän
toverillinen seurustelunsa alkoi muuttua
läheisemmäksi ja niin tutunomaiseksi,
että Jussi Berg ~ei enää tuntenut
ennen tuntemaansa orpouden
tunnetta. Joskus kuitenkin yksin ollessaan
hän tunsi ankaria omantun-nonsyytöksiä.
Hän ajatteli, että seurustelu
tytön kanssa ei ole soveliasta,
mutta hän ei silti unohda perhettään,
ei koskaan hän tekisi sitä kenenkään
naisen takia.
Mutta hänkin oli vielä nuori ja
elämänneste virtasi voimakkaana hänen
suonissaan. He muuttivat yhteiseen
asuntoon. Olihan hänelläkin silloin
vakituinen asunto ja sai syödä
muutakin, ettei tarvinnut olla ainoastaan
sen varassa, mitä soppa-linjalta
sai.
Heille syntyi lapsi ei rakkauden
hedelmä ainakaan Jussin puolelta,
vaan tulos siitä kurjuudesta, johon
Jussi oli joutunut. Niin, minne
tästä nyt enää meni, sillä pitihän
pienokaisella olla isä ja täytyi usko-
Kamstyöläinen
Omistettu Hannah Jallulle
20.12.37'
KIRJ. M. K.
Näkyy se maistavan kalkkuna kolmosille
illMIMllllillllllHIIIMII II ' V^iT^^
O] PAKKANEN paukkuu nurkissa
ja myrskyä ennustelee.
Kuoleim hiipii kaivoksessa
ja uhria etsiskelee.
Kuolema kulkee, hiipii ja kohlii
missä ois^ uhrinsa paras.
Töytäisee kiven, alas se vierii,
juoksee karkuun kuin varas.
Miehet kuminan kovan kuulee
ja kiviä alas tulevan näkee.
Näky on kumma:
kuin möhkäle tuvma.
kivien alla makaa .
Kuolema katsoo ja naureskelee,
kylmä hiki miesten otalle nousee
kun he kiviä nostelee.
Toverin veress* on pää,
mies kylmä kuin jää.
Kuolema miehille sanoo )a nauraa:
"Näin käy teille myös
jos maanalla kaivoksessa käytte
ja olette siellä työss'."
Olimme valmistuneet
vastaanottamaan joulua
Valkeni maanantaiaamu.
Jallu reippaasti astui työhön,
mutta kuolema, kulki kuin haamu,
vaani Jallua pimeään yöhön.
Et voinut' sä vastustaa
kun kuolema porttinsa aukaisi.
Näin päättyi elosi polku
Pickle Crojv-kaivoksessa.
Kun saimme tiedon kuolemastasi,
koski se meihin kaikkiin,
toveri meille kaikille
sillä olithan, Jallu iloinen
tuttaville ja työtovereille.
Siksi sua hyvällä muistaa,
vaikka polkumme minne johtaa.
Nuku rauhassa
Sioux Lookoutih hautaustnaasia
vaikka lepäätkin vieraassa maaSsa.
telia pienokaisen äidille olevansa rakastava
puoliso...
Kaukana pohjolassa eräässä pienessä
majassa odotettiin Joulua, tuota
suurta rauhan juhlaa. Mutta majan
asukas, jo ennen aikaansa surusta
ja huolista harmaantunut nainen
ei tuntenut rauhaa sydämessään.
Pitäisikö hänen alkaa uskoa ihmisten
puheet tosiksi, että hänen miehellään
ja hänen lastensa isällä on siellä kaukana
toinen -— se tufttuu mahdottomalta.
Onhan hän voinut kuoliakin
. . . : .::;•.:••,/•.:,
Kerran träänä jouluna lasten ollessa
pieniä oli Hdmi tyttönen ehdottanut,
että laitetaan kynttilä ikkunalle,
että isä osaa tulla kotiin:
Niin oli joka joulu pantu kynttilä
ikkunalle, mutta isää fei vain kuulunut.
Siinä lepatti kynttilä n)rtkin
ikkunalaudalla, ei siksi, että isää enää
osattaisiin odottaa, mutta kun se on
niin monena jouluna Siinä ollut, niin
olkoon nytkin.
Harmaapäinen naine» vaipui mietteisiinsä.
Hän kuuli kuin kaukaisen
äänen kuiskaavan:
"En koskaan teitä unohda, sillä
ainoastaan teitä rakastan!"
on saanut koko hyvän otteen. Kolme ., „ „ , „ ,
Kukin haluaisi saada osansa J^k- .i,„,k,istao kolmoset f^^'^ oikealle R,quel. Rosalva ja
kunan jalasta, mutta. keskimmäinen ^4ngaesissa ja ovdt nimiltään va^
MAAILMAN pienin poliisimies on
majuri John Merz, joka palvelee Poh-jois-
Carolinassa Salisburyn poliisilaitoksessa.
Hän on 81 vuotta yanha
ja 116 sentimetriä pitkä.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 8, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-01-08 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki380108 |
Description
| Title | 1938-01-08-09 |
| OCR text | 1938 LAUANTAINA, TAMMIKUUN 8 PÄJVÄNÄ Sivu 9 UNOHDETTUJA Kirj, MAIJA O] / ^ L I harmaa, talvinen päivä ^ joulun alusviikolla, kun Jussi Berg asteli työstä kotiinsa. Hän h/eitti eväskannunsa pöydän vierellä olevalle tuolille. Samassa hänen silmänsä osui juuri tulleeseen postiin. Siinä oli sanomalehtiä - ja sanomalehden konttorista tullut pitkähkö kirje. Kirje sai Jussin rriielen entistäkin ala-kulöisemmaksi, katsellessaan laiva-, yhtiön suurin kirjaimin painettua reklaamilippua, jossa suurin kirjaimin seisoi: "Viettäkää joulunne kotimaassa sukulaistenne ja tuttavienne luona!". : Jussi Berg tuijotti paperia niinkuin olisi tuollaisen lappusen nähnyt vasta ensi kerran elämässään. Onhan niitä tullut tuhkatiheään hänellekin, mutta ei ole tullut kiinnitetyksi niihin enempää huomiota. Mutta nyt nuo sanat riipaisivat niin kummallisesti sydänalassa. Hän kuuli selvästi omantunnon äänen soimaavan häntä rikoksiesta, joka on sovittamaton. Hm, todellakin sukulaisten luona! Siitä pii n}^ kulunut viisitoista pitkää vuotta, kun JuSiSi sanoi hyvästit sukulaisilleen. . Hänen sielunsa silmien edessä kulki kuin filminauha eletystä elämästäänr - Hän näki nuoren. Valkoisen morsiuspukuun puetun tytön rinnallaan ja hän kuuli pa-r pin sanat: '•Rakastakaa toisianne myötä- ja vastoinkäymisissä..." Seurasi muutamia onnen vuosia. Heille syntyi kaksi lasta, poika ja tyttö. Hän rakasti perhettään koko nuoren sydämensä länimöllä. Mitkään ponnistukset eivät olleet liian vaikeat täyttää, kun kysymyksessä olivat hänen, suloiset lapsensa ja rakas, pieni vaimonsa. Hän teki työtä kuin Juhta, ajatellen, että hänen lapsillaan olisi tulevaisuudessa helpompaa kuin hänellä oli ollut. Mutta kaikki hänen ponnistuksensa näkyivät menevän kaikki perheen ylläpitoon ja siksi hän alkoi tuumia mielessään matkaa merien taakse. Mutta miten hän ilmoittaisi aikomuksensa vaimolleen ja lapsilleen? Lapset eivät tosin ymmärtäisi surra, niin pieniä he vielä olivat, mutta vaimonsa . . . /> • Hän mietti viikkoja ja odotti aina sopivaa tilaisuutta, kuinka voisi aloittaa. Sitten kerran hän eräänä iltana työstä tullessaan oli tavallista hiljaisemmalla tuulella. Vaimo tämän^ huomattuaan alkoi kysellä huolestuneena, oliko hän sairas, tai oliko hän Joutunut työstä pois. "Ei, rakkaani"_, oli hän aloittanut, "ei kumpaakaan. Minun mieltäni on jo viikkoja painanut 6räs asia, Josta olen aikoniit sinulle puhua, mutta en ole saanut siihen tilaisuutta, kun tiedän, että pidät sen pahana. Olen ajatellut, että jos lähtisin Amerikkaan ensin yksin ja sinä tulisit öitten lasten kan$sa perässä kun olen saanut teille, ansaituksi matkaraha^. Serkultahi saisin itselleni rahat eh* dolia, että maksan he hänelle ennenkuin lähetän liput teille. Sanovat siellä saavan rahaa pian säästöön. Täällä ei sääsitä mitään, hädin tuskin leivässä pysyy, mutta kunnollisesta vaatetuksesta ei saata puhua. ..". V "Voi, voi", valitteli vaimo. "Nytkö sinä jätät meidät? Siellä Amerikassia _kuuluyat ^miehet ji^^^^ van vaimonsa Ja lapsensa Ja ottavan uuden." ^ '*En koskaan minä Jätä teitä, sillä tehäjtt ojette koko minun jämäni, sinä Ja lapseni; Kukaan ei koskaan valloita sinun paikkaasi sydämessän i . . ."••.•, Niin sitten sovittiin lähdöstä. Ero oli katkera piolemmille, mutta he lohduttivat itseään sillä, että pian he jällee^ pääsevät yhteen. Vaimon rinnassa kuitenkin syntyi epäilyksien pilvi, ei sillä, etteikö miehensä olisi häntä rakastanutj mutta avara maailma voi hänetkih niellä niinkuin hionen muun miehen. Mutta hä,n päätti urhoollisesti kestää kaikki, mitä sitten kohtalo tuokaan tullessaan, eikä hän näistä epäilyksistään miehelleen mitään puhunut. Suuressa "mahdollisuuksien maassa" Jussi Bergin onnistui saada työtä melkein heti tulonsa Jälkeen, Mutta hetken kuluttua alettiin vähentää miehiä, eikä kukaaji ollut*varma, kenen vuoro kulloinkin tuli. Jonkun kuukauden työssä oltuaan tuli Jussinkin vuoro joutua työttömien armeijaan. JHän haki työtä hakemasta päästyäänkin ja joskus hänen onnistuikin saada jotain tilapäistyötä, mutta ne työt olivat iiiin lyhytaikaisia, että uutta työmaata hakies?§ mesni se, minkä edellisestä työmaasta oli saanut suurella itsekidtäytymisellä säästetyksi. Niin kului vuosi vuoden perään. Alkoi suuri lamaannuskausi. Jussi kulki Canadaa ristiin rästiin. Työtä ei ole. Vihdoin hän löysi itsensä erään suurkaupungin soppajonosta Ja yönsä hän vietti mis^ milloinkin. Perheelleen hän ei enää ollut kirjoittanut pitkiin'aikoihin. Mitäpä sinne tyhjiä kirjeitä kirjoittelee^ kuri ker-raii ei ole rahaa lähettää, ajatteli hän. Ei\^t mahdollisesti ymmä täisi, Jos kirjoittaisi tästä pohjattomasta kurjuudesta, mihin hän Jä monet sadattuhannet olivat Joutuneet. Olkoon näin ja antaa heidäri siellä kotona olla siinä uskossa, että hän on unohtanut heidät. Mutta sittenkään hän ei ole unohtanut heitä, sen hän tietää! Usein vierähti kösteäia silmäkulmaan ja kurkussa tuiitui olevan siiuri pala, että aivan kipÄ; teki ennenkuin sai sen niellyksi, muistellessaan vaimoansa ja kahta lastaan. JEräänä iltana kun Jussi:Berg tapansa mukaan mitteli katua ylös ja toista alas, kuuli hän tutun suomalaisen tanssisäveleen. Hän _ast\ii sisälle tanssisaliin, sillä kujbenh|ln ajatteli, oli hänellä toki yksi vaatekerta sellainen, että sillä saattoi mennä ih-misten ilmoille. Si#lä 'hän huomaa olevan paljon kdhtalotpyerieitaan, sillä tanssisali oli työläisten haali. Hän alkoi käydä haalilla useammin. Ei aikaakaan kuiii hän tutustui erääseen tyttöön, joka oli suunnilleen hänen ikäisensä. He tapasivat toisensa aina "piikapäiyillä" ja heidän toverillinen seurustelunsa alkoi muuttua läheisemmäksi ja niin tutunomaiseksi, että Jussi Berg ~ei enää tuntenut ennen tuntemaansa orpouden tunnetta. Joskus kuitenkin yksin ollessaan hän tunsi ankaria omantun-nonsyytöksiä. Hän ajatteli, että seurustelu tytön kanssa ei ole soveliasta, mutta hän ei silti unohda perhettään, ei koskaan hän tekisi sitä kenenkään naisen takia. Mutta hänkin oli vielä nuori ja elämänneste virtasi voimakkaana hänen suonissaan. He muuttivat yhteiseen asuntoon. Olihan hänelläkin silloin vakituinen asunto ja sai syödä muutakin, ettei tarvinnut olla ainoastaan sen varassa, mitä soppa-linjalta sai. Heille syntyi lapsi ei rakkauden hedelmä ainakaan Jussin puolelta, vaan tulos siitä kurjuudesta, johon Jussi oli joutunut. Niin, minne tästä nyt enää meni, sillä pitihän pienokaisella olla isä ja täytyi usko- Kamstyöläinen Omistettu Hannah Jallulle 20.12.37' KIRJ. M. K. Näkyy se maistavan kalkkuna kolmosille illMIMllllillllllHIIIMII II ' V^iT^^ O] PAKKANEN paukkuu nurkissa ja myrskyä ennustelee. Kuoleim hiipii kaivoksessa ja uhria etsiskelee. Kuolema kulkee, hiipii ja kohlii missä ois^ uhrinsa paras. Töytäisee kiven, alas se vierii, juoksee karkuun kuin varas. Miehet kuminan kovan kuulee ja kiviä alas tulevan näkee. Näky on kumma: kuin möhkäle tuvma. kivien alla makaa . Kuolema katsoo ja naureskelee, kylmä hiki miesten otalle nousee kun he kiviä nostelee. Toverin veress* on pää, mies kylmä kuin jää. Kuolema miehille sanoo )a nauraa: "Näin käy teille myös jos maanalla kaivoksessa käytte ja olette siellä työss'." Olimme valmistuneet vastaanottamaan joulua Valkeni maanantaiaamu. Jallu reippaasti astui työhön, mutta kuolema, kulki kuin haamu, vaani Jallua pimeään yöhön. Et voinut' sä vastustaa kun kuolema porttinsa aukaisi. Näin päättyi elosi polku Pickle Crojv-kaivoksessa. Kun saimme tiedon kuolemastasi, koski se meihin kaikkiin, toveri meille kaikille sillä olithan, Jallu iloinen tuttaville ja työtovereille. Siksi sua hyvällä muistaa, vaikka polkumme minne johtaa. Nuku rauhassa Sioux Lookoutih hautaustnaasia vaikka lepäätkin vieraassa maaSsa. telia pienokaisen äidille olevansa rakastava puoliso... Kaukana pohjolassa eräässä pienessä majassa odotettiin Joulua, tuota suurta rauhan juhlaa. Mutta majan asukas, jo ennen aikaansa surusta ja huolista harmaantunut nainen ei tuntenut rauhaa sydämessään. Pitäisikö hänen alkaa uskoa ihmisten puheet tosiksi, että hänen miehellään ja hänen lastensa isällä on siellä kaukana toinen -— se tufttuu mahdottomalta. Onhan hän voinut kuoliakin . . . : .::;•.:••,/•.:, Kerran träänä jouluna lasten ollessa pieniä oli Hdmi tyttönen ehdottanut, että laitetaan kynttilä ikkunalle, että isä osaa tulla kotiin: Niin oli joka joulu pantu kynttilä ikkunalle, mutta isää fei vain kuulunut. Siinä lepatti kynttilä n)rtkin ikkunalaudalla, ei siksi, että isää enää osattaisiin odottaa, mutta kun se on niin monena jouluna Siinä ollut, niin olkoon nytkin. Harmaapäinen naine» vaipui mietteisiinsä. Hän kuuli kuin kaukaisen äänen kuiskaavan: "En koskaan teitä unohda, sillä ainoastaan teitä rakastan!" on saanut koko hyvän otteen. Kolme ., „ „ , „ , Kukin haluaisi saada osansa J^k- .i,„,k,istao kolmoset f^^'^ oikealle R,quel. Rosalva ja kunan jalasta, mutta. keskimmäinen ^4ngaesissa ja ovdt nimiltään va^ MAAILMAN pienin poliisimies on majuri John Merz, joka palvelee Poh-jois- Carolinassa Salisburyn poliisilaitoksessa. Hän on 81 vuotta yanha ja 116 sentimetriä pitkä. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-01-08-09
