1938-01-08-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu .2
LAUANTAINA, TAMMIKUUN 8 PÄIVÄNÄ
Vuoden vaihde
Canadan sitomalMisten kauno- •
; ; kirjallinen viikkolehti
TilaiishiiMiat:
1 vk; $2.00
6 kk. ..^ 1-10
3 kk. ... . . . . . i . -60
Ulkomaille
\ vk. $3.00
6 kk. .. 1-65
Irtonumerot 5 senttiä
Liekki Ilmestyy jokaisen v«ikön lauantaina
12-sivuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
^
Aslamiehille myönnetään 20 prosentin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä jo t ä nään.
Kustantaja: Vapaus Publishing Co.
Ltd.- •
Toimittaja: J. Saari.
Toimitusneuvosto: j . Järvis, Hauha
Mäki, Hilja Aho, E. SUksi, Ester
Kaustinen. Aili Malm, Margit Laakso
ja Yrjö Saivo.
Liekkiin aijotut kirjoitukset osol-
•tettava:'
Tänään, keskiviikkona, k^ii LIEKIN; rytitä virallisesti loppuu, on
konttoriin saapunut kaikkiaan 886 tilausta, joista^^83 uutta. Tässä ei tiet
k ä ä n ole lopullinen"riuniero, sillä
ktihtähään ^ri paii^rinilta postitetu tilaukset •saagjj^ -
Osuutehsä täyttäneitä paikkakuntia pn ;täbäirmennessä jo s\iuri määrä^
ja lisää tietysti tulee, kunhan saadaan kaikki tulokset perille. Luettelemme
seuraavassa numerossa kaikki osuutensa täyttäneet paikkaktmnat.
Toronton jsi Port Arthurin välinen kilpailu on ollut koko tasaväkistä,
mutta nyt kuitenkin roro«//7 johtaa, ollen sen tilausmäärä 76 Port Arthurin
73 vastaan. 5MrfÄ«m/ö ei ole ollut A-sarjassa kilpailijaksi, sillä sen tilausmäärä
on tähän mennessä vain 31.
Montreal on hyvin lähellä osuutensa täyttymistä, nimittäin 6 enää
puuttuu. Samoin on South Porcupine, vain 5 puuttuu. :Kirkland Lakelta
puuttuu 18. on tullut 26 tilausta ys^ Vancouverista U.
Nämä numerot luonnollisesti vielä muuttuvat muutamien päivien
kuluessa. Seuraavassa numerossa julkaisemme täydellisen luettelon ryn-
^täyksestä.:.' , ' ' : ' ; . '} . •- . - • .;•'. •".'
iri: F. A. L.
IP.O. BDX 69 Sädbnry, Ont
Tähdellä merkittyjä kirjoituksia
lainattaessa on alkulähde ehdottomani
mainittava.
Eräs LIEKIN asiamies — eli oi-
•keatnmin asianainen — on lähettänyt
toimitukselle, seuraavan kirjeen,
jonka mielihyvällä julkaisemme: - .
"Terveisiä LIEKIN levity sr inta-maltaf
Kyllä sitä tälläkin osalla rintamaa
on ahkerasti touhuttu, vaikka
Otti näin kauan, osuuden täyttäminen.
Syynä oli asianaisen vanhuus,
sillä vanhan liikkeet ovat
hitaita. Autolla ei n\t pääse joka
torppaan, sukset ottaa vietä kiviin
ja kantoihin. Kun vielä tässä 'kirkonkylässä'
tuli LIEKKI melkein
\jokaiselle, niin piti lähteä taivaltamaan
apostolinkyydiUä useamman
mäen taakse.
Kyllä LIEKKI hyvin kaupaksi
käy. Käskivät vain sanomaan sinne
toimitukselle, että rakkautta
pitää lisätä UEKn:^ palstoille, siitä
nuoret'pitävät. Vanhemmat ihmiset
taas pitävät enemmän tosikertomuksista.
Runoili joitakin saisi
tulla lisää T.iEKis avustaja-armei^
jaan. Jotkut olivat sitä mieltä,
että LIEKKI saisi olla puolta suurempi.
Näillä terveisinä lopetan ja toivon
LIEKIN ryntäykselle voittoisaa
loppukiriä."
Siinä oli kirje, joka lyhkäisyydes-tään
huolimatta ilmaisi monta asiaa,
asiamiesten vaikeuksista ' tiettömiä
korpia taivaltaessaan, toivomuksia
LIEKIN suhteen tulevaisuudessa, jne.
' Nämä tällaiset ovat hyviä. Kertokaahan
fiiuutkin asiamiehet ja-naiset
kokemuksistanne! i
Julkaisemtneryntäyskatsauksen toi- '
sessa paikassa lehteä. . Lopullista
katsausta enifne voi tehdä, kun ryntäys
vasta virallisesti loppuu tätä kirjoitettaessa
(keskiviikkoni): Ensi numerossa
jo saamme lopulliset tj^ipie-rot
tiedotetuksi.
Kuten katsaitksesta näkyy, on ase^
tettii päämäärä vielä koko kaukana^
mutta tunnustus m sentään annettava
LlEiBiN ystäville siitä työstä, mi'
td he ovat tähän saakka tehneet.
Nostamme lakkiamme kaikille väsyz,
mättömille L K K I N hyväksi< työsken-telijöille.
— TOIMITTAJA.
O J T / ^ U I N K A lohduttoman katke-riita
kuiilostavätkaan ylläolevat
sanat, kun he täytyy kohdistaa
omaan itseensä! Laulussakin laule-
• taan:
"Pettitripojun {-tytön) polku
kasvaa orjantappuroita, eikä pet-turipojan
{-tytön) elon tiellä, on-nentähti
koita."
Näin lohduttomat ovat petturin
tiet. Hän, joka ori kokenut, hän tietää.
• .
Olin kuusitoistavuotias, kun ensikerran
näin hänet Vappujuhlissa. Hän
oli sellainen mies, josta nuori tyttö
voi pitää. Hänellä oli rehellinen katse
ja käytöksensä ei ollut missään tapauksessa
t u n kÄ '
AlöJBoÄfe seurustella. Kaikki Va-paa-
aikahime olimme yhdessä ja rakentelimme
tuulentupia. Minä piin
tehdastyöläinen ja hän opiskeli eräälle
alalle, tehden kovasti työtä. Syyspuolella
kesää hän ilmoitti, että hänen
täytyy" mennä pois yhdeksi vuodeksi.
Pelästyin kovasti. Hän painoi
minut rintaansa vasten ja sanoi:
"Rakkaani, sitten kun olen täysin
oppinut alallani ja perustan oman
liikkeeni ja oman kodin, niin silloin
sinusta tulee sen haltijatar . . ."
Joka; kerta kun tapasimme, puhui
hän jostakin koettelemusten ajasta,
joka minulla oli edessä. En 3mimär-tänyt
mitä hän tarkoitti, ennenkuin
vasta myöhemmin tulin sen tietämään.
...
Saapui syksy ja raskas eron hetki.
Hän lähti ja lupasi kirjoittaa usein.
Mutta sitä hän ei kuitenkaan tehnyt.
Odotin ja odotin. Pitkältä tuntui talvi,
alituinen odotus sai sen tuntumaan
iäisyydeltä. 5 Vihdoin^ pä^itiin;'
ihanaan kesään, mutta mieltäni painoi,
että rakastamani mies on löytänyt
toisen. Vihasin jo hengessäni
tuota toista naista, joka on uskaltanut
ryöstää minulta sen, joka oli minulle
niin äärettömän rakas. Itkin
itseni uuvuksiin monet kerrat, mutta
viimein päätin, että koska hän oli
petollinen, niin tahdon näyttää hänelle,
että en ole "hänen vaivaisensa" —
otan uuden. .
- Sen teinkin, vaikka kaipaus kalvoi
sydäntäni ja sisimpäni todisti, että
teen väärin. Pakenin .pois siitä kaupungista,
että en näkisi kun hän palaa
takaisin jonkun hienohelman kanssa.
Heti kaupunkiin palattuaan oli hän
käyn3rt kortteerissani minua tapaamassa.
Iloisena hän oli kysynyt entiseltä
emännältäni, että olinko työssä.
Emäntä oli vastannut, että en
enää ole koko kaupungissa ja että olen
naimisissa. Hän oli pusertanut kätensä
nyrkkiin ja tuskaisesti puristanut
huultensa välistä: "Oi, miksi en
kirjoittanut!"
Niin kuluivat vuodet. Aina muistin
hänet, mutta eh halunnut tavata
häntä. Oli kulunut kaksitoista vuotta.
Olin jo monen lapsen äiti ja mieheni
matkusti '^fcultäiään". Hetken
kuluttua hän lähetti piletin myöskin
minulle ja lapsille. Olin tuomassa
passia laivakonttoriin. Kävellessäni
huomasin yastaani tulevan miehen,
joka käveli aivan samoin kuin hän.
Hän olikin sama niies, tunsin hänet
heti, vaikka häh oli suuresti muuttunut.
Katsoin ehkä liian huomiota
herättävästi häneen, koska hän mennessään
ohitseni kä^tyiilatisui nimeni
ja kysyi: • • •
"Oletko sinä.
Vastasin, että ölin.aivän sama'hen-'
kilÖ.^ Hän pyysi minua erääseen kahvilaan,
jossa saisimme rauhassa jutella.
Seurasin häntä sahoin kuvaamattomin
tuntein. Olin kuin rikollinen,
joka odottaa tuomiotaan . . .
Päästyämme kahvilaan istuuduimme
erääseen nurkkapöytään. Hän
aloitti:
"Anna anteeksi, että en kirjoittanut
vaikka lupasin..."
Ihmettelin kun hän pyysi anteeksi,
vaikka minä olin ollut petollinen hänelle.
"Tiesin, että teit sen epätoivossasi",
jatkoi hän, "siksi, kun en kirjoittanut
sinulle, niinhän?"
"Niin tein", vastasin hämilläni.
Hänessä oli jotain kaukaista, mutta
samalla hänessä oli jotain- sellaistakin,
jota en voinut selittää: nuo silmät
ja tuo kohtelias esiintymistapa
TT ne koskivat minuun . . .
"Olit lapsi ja pidin sinua niinkuin
lasta. Mutta miksi en kirjoittanut?
Jos olisin kirjoittanut, niin ethän
olisi mennyt minulta pois? Kuin tikarinpisto
koski minuun sanoma, että
olit naimisissa..."
Oli pian junarilähtöaika käsissä.
Katsoin kelloani. Kysäisin häneltä:
"Etkö pelkää, että vaimosi saa tietää
kohtauksemme täällä kahvilassa?"
•• , ^ ' . • . ' '
"Vaimoni! Tein valan silloin kun
entisessä asunnossasi kuulin iuinka
asiat olivat, että ei koskaan tule elämääni
naista, jolle puhun yhteisestä
kodista. Sen valan pidän aina, paitsi
jos meidän tiemme joskus vielä kulke-val
yhteen, niin..."
_yHän puristi lujasti kättäni sanoen:
"Muista minua ahdistuksien aikana,
minä muistan sinut aina!"
Tämä tapaaminen ei suinkaan tuottanut
minulle iloa, vaan jo vähän arpeutuneet
sydänhaavat repeytyivät
Olemme taas vuotien vaihteessa,
hin niin monet pysähtyvät miettien,
niidejt kysymyksien kynnyksellä, mi-mitä
alkava vuosi tuo tullessaan.
Mutta suuri cuntematon on vaiti eikä
vastaa kysymyksiimme. Saamme
tyytyä odottamaan ja ottamaan vastaan
ne ilot ja surut^ mitä uusi vuosi
tullessaan tuo ja joitten olemassaolosta
emme vielä tiedä. Sitten vasta,
kun nyt^ alkava vuosi on lopussa,
tiedämme, mitä se on mukanaan tuonut.
\.
Kun emme tiedä kertoa mitään alkavasta
vuodesta, niin käännämme
katseemme juuri päättyneeseen vuoteen.
Olemmehan nyt saanut vastauksen
niihin kysyfnyksiin, joita
vuosi sitten mielessämme liikkui. Tiedämme,
että se toi paljon hauskaa,
jos nmrhettakin, ainakin allekirjoittaneelle.
AIkaaksemme tammikuusta viime
vuonna, niin silloin solmittiin ystä-vyysliitto
LIEKIN, sen lukijain ja
allekirjoittaneen välillä ja on siitä
riittänyt iloa koko vitodeksi. Toivon
sen liiton säilyvän ja. tuottavan iloa
vielä monta vuotta.
Sitten ei helmi-, maaUs- ja hiihti-kutista
ole mitään erikoista mainittavaa.
Mutta toukokuun muistamme.
Silloin nimittäin paloi selkänahkamme
ensi' kerran. auringonkylvyssä ja
kyllä se oli kipeä. Mutta nythän sekin
on vain suloinen muisto, kun
pakkanen paukkuu nurkissa.
Kesäkuu toi tullessaan surusanoman.
Silloin kuoli yksi parhaista ystävistämme,
jättäen murheen ja ikävän
jälkeen jääneille. .
; Sitten seurasi heinäkuu, jolloin
teimme turistimatkan Amerikoikin ja
oli hauskaa. .;
Mutta elokuu kolautti meitä uudelleen.
Silloin kadotti eräs ystäm-tämme
järkensä ja hänet oli vietävä
parantolaan.
Syys- ja lokakuu eivät antaneet
aliekirjohtaneelle mitään erikoista.
Marraskuussa meistä tuli tiskari ja
joulukuussa se arvonimi otettiin pois
ja saimme lähteä kotiin, kun tyo
loppui.
Siinäpä se vuosi olikin. Nyt on
taas tammikuu. Mitähän taas tiedämmekään,
kun vuosi on lopussa.
Sittenpähän tuo nähdään. Toivomme,
että se toisi paljon iloa, eikä surua
ollenkaan LIEKIN ystäville. Siinä toivossa
piirrämme ONNELLISTA
UUTTA VUOTTA niin LIEKILLE
kuin sen lukijoillekin.
SIRPA-SERKKU.
auki
Olin ollut täällä "kultalassa" kuusitoista
vuotta, kun eräänä uudenvuoden
aattona sain kirjeen Helsingistä.
Kuka minua muistaa siellä?
Aukaisin kirjeen ja tuijotin allekirjoitusta:
"Sinua iäti rakastava..."
Onpa tämä elämä ihmeellistä, ajattelin.
Kummankin elämä jo ehtoopuolelle
kallistumassa..'.
" Hän kirjoitti: "Yhä muistan sinua,
sinun paikkasi on vielä tyhjä. Kah
deksankymmenen vuoden ikäiseksi
odotan sinua, mutta jos et siksi saavu,
niin toivoni on turha. — Liikkeeni
on mennyt hyvin eteenpäin . . .
Lhmettelet, mistä sain osoitteesi.
Sain sen siskoltasi kun hän oli matkalla
sairaalaan ja ^attumalta jouduin
häntä auttamaan . .
Tuhansia kertoja olen häntä ahdistuksien
aikana muistanut kuten hän
pyysi. Omatuntoni kuitenkin aina
kuiskaa minulle:
"'^'^ pettuni"
• \ "M;
rääkin
"Or
nalle 1
on lähi
ki hui
saaren
jossain
"Ok
jonka
kilö va
, "Mi:
ren asi
saarelh
kinlain
musta
varmaa
le, jotl
jan."
Kaul
hän! ]
siitä m
t ä m ä SS
takunta
ten siiri
ta myöf
tisteh s:
sekin, c
niin hu(
Tämä s
lainen <
siirtola
takin s}
olemaan
Linda
sa.
"Jos
vankeja,
^ että he
' 1^!^ neelläihr
kaa kai\
I tänyt pa
-."Eira
A' nua sen
l^^. murjotta
yksinäsi.
"Mutt
en halun
;<^t halusin o
mahdolli
-^.M ' "Niin,
"No,,
'^ilf' Jeromi
^-'^S tään. t
iiia, sillä
"JM
* a V ^ . dankin o
soitto ku
kaana ja
na. Pap
la, huus
lensi taas
soiton vä
pk a ei V
mibääntä
"Tuo c
inhimillis
"Se on
vielä olla
rome.
Linda
van Jeroi
"Minui
kää! M
käät?"
Jerome
että hän p
eristetylle
että he m
lien ihmii
että he e]
sa samass
tartunnan
Hän ei
taan mitä
ti:
l i
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 8, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-01-08 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki380108 |
Description
| Title | 1938-01-08-02 |
| OCR text | Sivu .2 LAUANTAINA, TAMMIKUUN 8 PÄIVÄNÄ Vuoden vaihde Canadan sitomalMisten kauno- • ; ; kirjallinen viikkolehti TilaiishiiMiat: 1 vk; $2.00 6 kk. ..^ 1-10 3 kk. ... . . . . . i . -60 Ulkomaille \ vk. $3.00 6 kk. .. 1-65 Irtonumerot 5 senttiä Liekki Ilmestyy jokaisen v«ikön lauantaina 12-sivuisena, sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta. ^ Aslamiehille myönnetään 20 prosentin palkkio. Pyytäkää asiamiesvälineitä jo t ä nään. Kustantaja: Vapaus Publishing Co. Ltd.- • Toimittaja: J. Saari. Toimitusneuvosto: j . Järvis, Hauha Mäki, Hilja Aho, E. SUksi, Ester Kaustinen. Aili Malm, Margit Laakso ja Yrjö Saivo. Liekkiin aijotut kirjoitukset osol- •tettava:' Tänään, keskiviikkona, k^ii LIEKIN; rytitä virallisesti loppuu, on konttoriin saapunut kaikkiaan 886 tilausta, joista^^83 uutta. Tässä ei tiet k ä ä n ole lopullinen"riuniero, sillä ktihtähään ^ri paii^rinilta postitetu tilaukset •saagjj^ - Osuutehsä täyttäneitä paikkakuntia pn ;täbäirmennessä jo s\iuri määrä^ ja lisää tietysti tulee, kunhan saadaan kaikki tulokset perille. Luettelemme seuraavassa numerossa kaikki osuutensa täyttäneet paikkaktmnat. Toronton jsi Port Arthurin välinen kilpailu on ollut koko tasaväkistä, mutta nyt kuitenkin roro«//7 johtaa, ollen sen tilausmäärä 76 Port Arthurin 73 vastaan. 5MrfÄ«m/ö ei ole ollut A-sarjassa kilpailijaksi, sillä sen tilausmäärä on tähän mennessä vain 31. Montreal on hyvin lähellä osuutensa täyttymistä, nimittäin 6 enää puuttuu. Samoin on South Porcupine, vain 5 puuttuu. :Kirkland Lakelta puuttuu 18. on tullut 26 tilausta ys^ Vancouverista U. Nämä numerot luonnollisesti vielä muuttuvat muutamien päivien kuluessa. Seuraavassa numerossa julkaisemme täydellisen luettelon ryn- ^täyksestä.:.' , ' ' : ' ; . '} . •- . - • .;•'. •".' iri: F. A. L. IP.O. BDX 69 Sädbnry, Ont Tähdellä merkittyjä kirjoituksia lainattaessa on alkulähde ehdottomani mainittava. Eräs LIEKIN asiamies — eli oi- •keatnmin asianainen — on lähettänyt toimitukselle, seuraavan kirjeen, jonka mielihyvällä julkaisemme: - . "Terveisiä LIEKIN levity sr inta-maltaf Kyllä sitä tälläkin osalla rintamaa on ahkerasti touhuttu, vaikka Otti näin kauan, osuuden täyttäminen. Syynä oli asianaisen vanhuus, sillä vanhan liikkeet ovat hitaita. Autolla ei n\t pääse joka torppaan, sukset ottaa vietä kiviin ja kantoihin. Kun vielä tässä 'kirkonkylässä' tuli LIEKKI melkein \jokaiselle, niin piti lähteä taivaltamaan apostolinkyydiUä useamman mäen taakse. Kyllä LIEKKI hyvin kaupaksi käy. Käskivät vain sanomaan sinne toimitukselle, että rakkautta pitää lisätä UEKn:^ palstoille, siitä nuoret'pitävät. Vanhemmat ihmiset taas pitävät enemmän tosikertomuksista. Runoili joitakin saisi tulla lisää T.iEKis avustaja-armei^ jaan. Jotkut olivat sitä mieltä, että LIEKKI saisi olla puolta suurempi. Näillä terveisinä lopetan ja toivon LIEKIN ryntäykselle voittoisaa loppukiriä." Siinä oli kirje, joka lyhkäisyydes-tään huolimatta ilmaisi monta asiaa, asiamiesten vaikeuksista ' tiettömiä korpia taivaltaessaan, toivomuksia LIEKIN suhteen tulevaisuudessa, jne. ' Nämä tällaiset ovat hyviä. Kertokaahan fiiuutkin asiamiehet ja-naiset kokemuksistanne! i Julkaisemtneryntäyskatsauksen toi- ' sessa paikassa lehteä. . Lopullista katsausta enifne voi tehdä, kun ryntäys vasta virallisesti loppuu tätä kirjoitettaessa (keskiviikkoni): Ensi numerossa jo saamme lopulliset tj^ipie-rot tiedotetuksi. Kuten katsaitksesta näkyy, on ase^ tettii päämäärä vielä koko kaukana^ mutta tunnustus m sentään annettava LlEiBiN ystäville siitä työstä, mi' td he ovat tähän saakka tehneet. Nostamme lakkiamme kaikille väsyz, mättömille L K K I N hyväksi< työsken-telijöille. — TOIMITTAJA. O J T / ^ U I N K A lohduttoman katke-riita kuiilostavätkaan ylläolevat sanat, kun he täytyy kohdistaa omaan itseensä! Laulussakin laule- • taan: "Pettitripojun {-tytön) polku kasvaa orjantappuroita, eikä pet-turipojan {-tytön) elon tiellä, on-nentähti koita." Näin lohduttomat ovat petturin tiet. Hän, joka ori kokenut, hän tietää. • . Olin kuusitoistavuotias, kun ensikerran näin hänet Vappujuhlissa. Hän oli sellainen mies, josta nuori tyttö voi pitää. Hänellä oli rehellinen katse ja käytöksensä ei ollut missään tapauksessa t u n kÄ ' AlöJBoÄfe seurustella. Kaikki Va-paa- aikahime olimme yhdessä ja rakentelimme tuulentupia. Minä piin tehdastyöläinen ja hän opiskeli eräälle alalle, tehden kovasti työtä. Syyspuolella kesää hän ilmoitti, että hänen täytyy" mennä pois yhdeksi vuodeksi. Pelästyin kovasti. Hän painoi minut rintaansa vasten ja sanoi: "Rakkaani, sitten kun olen täysin oppinut alallani ja perustan oman liikkeeni ja oman kodin, niin silloin sinusta tulee sen haltijatar . . ." Joka; kerta kun tapasimme, puhui hän jostakin koettelemusten ajasta, joka minulla oli edessä. En 3mimär-tänyt mitä hän tarkoitti, ennenkuin vasta myöhemmin tulin sen tietämään. ... Saapui syksy ja raskas eron hetki. Hän lähti ja lupasi kirjoittaa usein. Mutta sitä hän ei kuitenkaan tehnyt. Odotin ja odotin. Pitkältä tuntui talvi, alituinen odotus sai sen tuntumaan iäisyydeltä. 5 Vihdoin^ pä^itiin;' ihanaan kesään, mutta mieltäni painoi, että rakastamani mies on löytänyt toisen. Vihasin jo hengessäni tuota toista naista, joka on uskaltanut ryöstää minulta sen, joka oli minulle niin äärettömän rakas. Itkin itseni uuvuksiin monet kerrat, mutta viimein päätin, että koska hän oli petollinen, niin tahdon näyttää hänelle, että en ole "hänen vaivaisensa" — otan uuden. . - Sen teinkin, vaikka kaipaus kalvoi sydäntäni ja sisimpäni todisti, että teen väärin. Pakenin .pois siitä kaupungista, että en näkisi kun hän palaa takaisin jonkun hienohelman kanssa. Heti kaupunkiin palattuaan oli hän käyn3rt kortteerissani minua tapaamassa. Iloisena hän oli kysynyt entiseltä emännältäni, että olinko työssä. Emäntä oli vastannut, että en enää ole koko kaupungissa ja että olen naimisissa. Hän oli pusertanut kätensä nyrkkiin ja tuskaisesti puristanut huultensa välistä: "Oi, miksi en kirjoittanut!" Niin kuluivat vuodet. Aina muistin hänet, mutta eh halunnut tavata häntä. Oli kulunut kaksitoista vuotta. Olin jo monen lapsen äiti ja mieheni matkusti '^fcultäiään". Hetken kuluttua hän lähetti piletin myöskin minulle ja lapsille. Olin tuomassa passia laivakonttoriin. Kävellessäni huomasin yastaani tulevan miehen, joka käveli aivan samoin kuin hän. Hän olikin sama niies, tunsin hänet heti, vaikka häh oli suuresti muuttunut. Katsoin ehkä liian huomiota herättävästi häneen, koska hän mennessään ohitseni kä^tyiilatisui nimeni ja kysyi: • • • "Oletko sinä. Vastasin, että ölin.aivän sama'hen-' kilÖ.^ Hän pyysi minua erääseen kahvilaan, jossa saisimme rauhassa jutella. Seurasin häntä sahoin kuvaamattomin tuntein. Olin kuin rikollinen, joka odottaa tuomiotaan . . . Päästyämme kahvilaan istuuduimme erääseen nurkkapöytään. Hän aloitti: "Anna anteeksi, että en kirjoittanut vaikka lupasin..." Ihmettelin kun hän pyysi anteeksi, vaikka minä olin ollut petollinen hänelle. "Tiesin, että teit sen epätoivossasi", jatkoi hän, "siksi, kun en kirjoittanut sinulle, niinhän?" "Niin tein", vastasin hämilläni. Hänessä oli jotain kaukaista, mutta samalla hänessä oli jotain- sellaistakin, jota en voinut selittää: nuo silmät ja tuo kohtelias esiintymistapa TT ne koskivat minuun . . . "Olit lapsi ja pidin sinua niinkuin lasta. Mutta miksi en kirjoittanut? Jos olisin kirjoittanut, niin ethän olisi mennyt minulta pois? Kuin tikarinpisto koski minuun sanoma, että olit naimisissa..." Oli pian junarilähtöaika käsissä. Katsoin kelloani. Kysäisin häneltä: "Etkö pelkää, että vaimosi saa tietää kohtauksemme täällä kahvilassa?" •• , ^ ' . • . ' ' "Vaimoni! Tein valan silloin kun entisessä asunnossasi kuulin iuinka asiat olivat, että ei koskaan tule elämääni naista, jolle puhun yhteisestä kodista. Sen valan pidän aina, paitsi jos meidän tiemme joskus vielä kulke-val yhteen, niin..." _yHän puristi lujasti kättäni sanoen: "Muista minua ahdistuksien aikana, minä muistan sinut aina!" Tämä tapaaminen ei suinkaan tuottanut minulle iloa, vaan jo vähän arpeutuneet sydänhaavat repeytyivät Olemme taas vuotien vaihteessa, hin niin monet pysähtyvät miettien, niidejt kysymyksien kynnyksellä, mi-mitä alkava vuosi tuo tullessaan. Mutta suuri cuntematon on vaiti eikä vastaa kysymyksiimme. Saamme tyytyä odottamaan ja ottamaan vastaan ne ilot ja surut^ mitä uusi vuosi tullessaan tuo ja joitten olemassaolosta emme vielä tiedä. Sitten vasta, kun nyt^ alkava vuosi on lopussa, tiedämme, mitä se on mukanaan tuonut. \. Kun emme tiedä kertoa mitään alkavasta vuodesta, niin käännämme katseemme juuri päättyneeseen vuoteen. Olemmehan nyt saanut vastauksen niihin kysyfnyksiin, joita vuosi sitten mielessämme liikkui. Tiedämme, että se toi paljon hauskaa, jos nmrhettakin, ainakin allekirjoittaneelle. AIkaaksemme tammikuusta viime vuonna, niin silloin solmittiin ystä-vyysliitto LIEKIN, sen lukijain ja allekirjoittaneen välillä ja on siitä riittänyt iloa koko vitodeksi. Toivon sen liiton säilyvän ja. tuottavan iloa vielä monta vuotta. Sitten ei helmi-, maaUs- ja hiihti-kutista ole mitään erikoista mainittavaa. Mutta toukokuun muistamme. Silloin nimittäin paloi selkänahkamme ensi' kerran. auringonkylvyssä ja kyllä se oli kipeä. Mutta nythän sekin on vain suloinen muisto, kun pakkanen paukkuu nurkissa. Kesäkuu toi tullessaan surusanoman. Silloin kuoli yksi parhaista ystävistämme, jättäen murheen ja ikävän jälkeen jääneille. . ; Sitten seurasi heinäkuu, jolloin teimme turistimatkan Amerikoikin ja oli hauskaa. .; Mutta elokuu kolautti meitä uudelleen. Silloin kadotti eräs ystäm-tämme järkensä ja hänet oli vietävä parantolaan. Syys- ja lokakuu eivät antaneet aliekirjohtaneelle mitään erikoista. Marraskuussa meistä tuli tiskari ja joulukuussa se arvonimi otettiin pois ja saimme lähteä kotiin, kun tyo loppui. Siinäpä se vuosi olikin. Nyt on taas tammikuu. Mitähän taas tiedämmekään, kun vuosi on lopussa. Sittenpähän tuo nähdään. Toivomme, että se toisi paljon iloa, eikä surua ollenkaan LIEKIN ystäville. Siinä toivossa piirrämme ONNELLISTA UUTTA VUOTTA niin LIEKILLE kuin sen lukijoillekin. SIRPA-SERKKU. auki Olin ollut täällä "kultalassa" kuusitoista vuotta, kun eräänä uudenvuoden aattona sain kirjeen Helsingistä. Kuka minua muistaa siellä? Aukaisin kirjeen ja tuijotin allekirjoitusta: "Sinua iäti rakastava..." Onpa tämä elämä ihmeellistä, ajattelin. Kummankin elämä jo ehtoopuolelle kallistumassa..'. " Hän kirjoitti: "Yhä muistan sinua, sinun paikkasi on vielä tyhjä. Kah deksankymmenen vuoden ikäiseksi odotan sinua, mutta jos et siksi saavu, niin toivoni on turha. — Liikkeeni on mennyt hyvin eteenpäin . . . Lhmettelet, mistä sain osoitteesi. Sain sen siskoltasi kun hän oli matkalla sairaalaan ja ^attumalta jouduin häntä auttamaan . . Tuhansia kertoja olen häntä ahdistuksien aikana muistanut kuten hän pyysi. Omatuntoni kuitenkin aina kuiskaa minulle: "'^'^ pettuni" • \ "M; rääkin "Or nalle 1 on lähi ki hui saaren jossain "Ok jonka kilö va , "Mi: ren asi saarelh kinlain musta varmaa le, jotl jan." Kaul hän! ] siitä m t ä m ä SS takunta ten siiri ta myöf tisteh s: sekin, c niin hu( Tämä s lainen < siirtola takin s} olemaan Linda sa. "Jos vankeja, ^ että he ' 1^!^ neelläihr kaa kai\ I tänyt pa -."Eira A' nua sen l^^. murjotta yksinäsi. "Mutt en halun ;<^t halusin o mahdolli -^.M ' "Niin, "No,, '^ilf' Jeromi ^-'^S tään. t iiia, sillä "JM * a V ^ . dankin o soitto ku kaana ja na. Pap la, huus lensi taas soiton vä pk a ei V mibääntä "Tuo c inhimillis "Se on vielä olla rome. Linda van Jeroi "Minui kää! M käät?" Jerome että hän p eristetylle että he m lien ihmii että he e] sa samass tartunnan Hän ei taan mitä ti: l i |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-01-08-02
