1942-12-26-11 |
Previous | 11 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
LAUAXTAIXA J f O U L U K U U N 26 PAIVÄNA Sivu 11
Uh
TTAXHANAIKAISEN satakunta-alaisen
ja varsinais-^uomalaisen
häätalon erotti ennen helposti kylän
muista taloista: häätalon pihalta näkyi
kauas yli rakennusten kattojen
\ihreä kuusenlatva, "vihreän nuoruuden"
tunnusmerkki.
Oli kaadettu metsästä 6—7 syltä,
pitkä kuusi, karsittu rungosta oksat
pois, niin. että vain latvaan jäi vihanta
tupsu. ^Runko oli myös vai-1
• koiseksi kuorittua pystytettiin
pihaportia pieleen tai jonkin rakennuksen
päätjryn.
Metsien tultua arvoonsa ei Var-sinais-
Suomessa hennottu enää kaataa
joka kerta uutta kuusta, vaan
pieni näre kiinnitettiin vakituiseen
pitkään salkoon, jota säilytettiin
häistä toiseen. Salon ympäri saatettiin
kiertää lehvä- tai ha\aiköynnös-tä,
ja latvuksen alle pantiin vielä
koristeeksi lippu tai pari, jopa joskus
parikymmentäkin pitkin salon
vartta.
Hääpuita saatettiin pystyttää kaksikin,
yksi kumpaankin portinpieleen.
Samaliaisia puita käytettiin myös
yleisesti Suomen ruotsalaisalueella.
Tällaisten 'juhlaläitteiden teko ei
kuitenkaan- ole rajoittunut yksinomaan
häihin.
Harva enää muistaa, että ennen
on ollut tapana myös jouluksi tuoda
pihaportin- vii&i-een samanlainen karsittu
- kuusi kuin häihin» Tämä joulukuusi,
ijossa vihreää Oli vain latva
ja ehk^Jbäi^uk%nnös; on paljon van- -
hempäiaj^l^ruä kuin. nykyaikainen
joulupuiJ^ Ainakin .Uudellamaalla on
sel]amj^.^5uir'ollut käytänhöSsäi;
Kun' 4tjdässä oli nimipäivät, naapurit
kävivät yöllä hakemassa metsästä
komean kuusen. Se karsittiin
niin kuin haäpuukin ja tuotiin salaa
aattoyönä;nimipäivän viettäjän a-sunnon
päätyyn tai oven pieleen. Puu
saatettiin koristaa kukkakiehkuroin
ja sen oksiin ripustettiin onnentoivo-tuskortteja.
Seuraavana päivänä oli
sitten varmasti tiedossa nimipäivä-kekkerit,
sillä jota nimipäiväkuusella
näin kunnioitettiin, ei toki kehdannut
olla päiväänsä viettämättä. Jos
joku yritti, uhkailtiin häntä siko-läättiin
telkeämisellä.
Varsinais-suomalainen köynnöksin
ja lipuin koristettu hääpuu muistuttaa
jo ruotsalaista vappu- tai juhan-nussalkoa,
josta usein näkee,kuvia,
jopa postikorttejakin. Yhä vielä on
monin seuduin Ruotsissa kirjavin
kukkaseppelein, lipuin y.m. koristellun
juhanrrassalon pystyttäminen ju-liannuksen
tärkeimneno, joka ikäänkuin
julistaa "suloisen suven" saapuneeksi.
Kesän eloa tuottava voima
koottiin salkoon kirjavimpina kukki-
' na- ja mehevimpinä lehvinä ja puun
«skottiin sitten, tuottavan .kylän pel-
Mle viljavuutta ja runsautta. Sen
ympärille nuoriso kerääntyi juhannuksen
viettoon, leikkimään ja laulamaan.
Juhannussalko ei suinkaan ole
tuntematon Suomessakaan. Parosta
päästä se on kuitenkin pysty-
-t^tty vain Suomen ruotsalaisissa pielissä,
joilta heidän suomalaiset
apurinsa sen ovat omaksuneet.
Suurten kartanoitten ruotsalaiset
^'^istajat ovat joskus levittäneet ta-kauas
suomalaisseutuihin, niinpä
f^'ni- Tammelassa ja Ristiinassa ju-
Kirj. MAIJA JUVAS
Vihantalatvuksien juhlasalon pystyttäminen
ei ole mikään yksinomaaji
suomalaisruotsalainen, vaan vanha
yleiseurooppalainen tapa, joka nähtävästi
on Ruotsin kautta tullut
meille.
Suomessa, on karsittu myöskin sellaisia
jj^hlapuita. Joille ei ole löyty-;
nyt esikuvia muualta {
Sellaisia ovat esimiÄhääpuut,"
karsitaan samaan tapaan kuin edellä
kuvatut, mutta joita ei kaadeta ja
tuoda pihalle, vaan jätetään kasvamaan
entiselle paikalleen lähellä taloa.
Tällaisista morsiamen karsikoista
on tietoja esim. Itä- ja Poh-jois-
Hämeestä, Itä-Uudellamaalta,
Kainuusta ja Vienan Karjalasta.
Tällöin ei tavallisesti puusta karsittu
niin paljon oksia kuin hääpuus-ta.
Karsittiin vain latvatupsun alta.
jonkin matkaa, karsittuun kohtaan
jätettiin yksi tai kaksi oksaa n.s.
"käsivarsiksi", alaoksat jätettiin
kaikki paikoilleen.
Hämeessä tällainen karsikko tehtiin
tie|r varteen hää joukon matkatessa
morsia^men talosta sulhasen taloon.
Sen teki puhemies, jolle morsiamen
talosta tarjosi ryypjm palkaksi.
Karjalassa karsitut oksat tuotiin
nuorikon syliin Ja hänelle sanottiin:
"Puolet poikia ,puolet tjltäriä."
^Morsiamen karsikon samoin kuin
hääpuun tarkoitus on tuottaa siu- .
nausta ja menestystä. Niin kuin
kuusi pysyy aina Vihreänä, niin piti
nuoruudenvoiman aina elähdyttää
sitä, jolle hääpuu oli tuotu tai tehty.
Jos nuorikolle tehtiin kasvava karsikko,
hän silloin tällöin vuosien mittaan
kävi puutaan katsomassa ja
näytti sitä vieraille. Jos puu hyvin
menestyi, se ennusti hänenkin elämälleen
vihannuutta ja menestystä.
Usein nuorikon karsikko tehtiin
vasta, kun miniä ensi kertaa meni
talonväen kanssa heinäniitylle tai
kalaan. Tällaisia karsikolta tehtiin
myös muille, jotka ensi kertaa ottivat
näihin töihiaosaa.
Kun talon nuori tytär tai poika
oli kasvanut niin suureksi, että hänet
saatettiin ottaa mukaan heinäniitylle
— niitythän olivat ennen luonnonniittyjä,
usein kilometrien ,päässä
talosta vesien varsilla, ja niillä viivyttiin
viikkokausia yhteen menoon
— hänelle, ensikertalaiselle joku rei-
-pöjaksi täi mullipojak-si, oli kestitettävä
viinalla koko seuruetta joko
karsikon juurella tai kaupungissa, oii
tarjottava härkiäiset eli härkäkan-nut
tai -sarvet, Härkäpojan kanssa
temmellettiin puun juuressa, möyryttiin
ja ..kaavittiin., maata: oltiin
härkiä.
nussalon pystyttäminen kartanon
"«alle oli suorastaan kansantapa.
pas nuori mies karsi niityn laidasta,
komean kuusen. Ensikertalainen tulija
tiesi tämän etukäteen ja oli k o s toa
varannut mukaan kestitysarneet.
Karsikontekoa piti aina iloisten kek-kerien
seurata.
Sama ilon aihe oli niillä, jotka huomasivat,
että pyyntiseurueeseen,
kauas kotoa kalavesien varteen tehdylle
kalapirtille oli joutunut ensikertalainen
kalamies. Yksitoikkoisiin
päiviin kalapirtillä nämä hauskat
kestit tietysti toivat virkistävää
vaihtelua.
Talvitöihin kuuluivat ennen vält-tämättömästi
pitkät hevosmatkat
kaupungin kauppiaalle ja rahdinajot.
Ensikertalaisista oli näillä matkoilla
paljon hauskuutta matkaseurueelle.
Kun kaupunki alkoi näkyä, tehtiin
kansikko.
Kaupunkitien varrella saattoi lopulta
olla näitä karsikkopuita kokonainen
metsikkö. Ensikertalaisen,
jota nimitettiin härkämieheksi tai
Mitä miehet saavat kokea
Pohjois-Afrikässa
Sotakirjeenvaihtaja^ Dewitt 'Mac-kenzie
kirjoittaa Libyasta: Päivällä
täällä on niin lämmin, että kuumuus
vaivaa, vaan yöllä niin kylmä, etta
täytyy olla useampi villapeite pysyäkseen
lämpimänä. Vettä on vaikea
saada ja sekin on niin pahanmakuista,
että se tuntuu teessä ja ruuissa-kin.
Lähteiden väliä on toisinaan satoja
maileja- Esimerkiksi jos Rom-melin
armeija joutuu (niinkuin on
jputunutkin) peräytymään El .Aghei-lan
rintamalta, niin juomavesi on siitä-
300 mailin päässä. Niinpä kaikki
joukko-osastot kulettavat. suuria vesitankkeja-
mukanaan. On myrkyllisiä,
käärmeitä ja skor^piooneja, ja
kärpäset ovat pahempia puremaan
kuin missään muualla. On myöskin
omituisia hyppiviä rottia, kangaroo-rottia.
Se on noin kuusi tuumaa korkea,
pussi mahan alla poikasten kuljettamista
varten; ja kulkee pitkillä
takajaloillaan hyppien samoin kuin
kengura. Kuivana aikana erän^aa on
"autio ja tyhjä", ei kasva, mitään.
Hiekkam3rrskyt ovat niin pahoja, että
tahtovat tärvellä nahan kasvoista.
Sadeaikana erämaa elpyy kuin taikavoimalla,
tulee täyteen mitä kauniini^
pia kukkia, ja vettä .sataa toisinaan
hirveän rankaasti. — Siitä huolimatta
erämaa on verrattain terveellinen
paikka ja haavat parantuvat täällä
pikemmin kuin muualla, koska täällä
ei ole basilleja ja niin ollen haavat eivät
tulehdu.
Keskustelukerhon
kokouskutsu
Kuuselan kämpän känsäkouraisia
kuusen kukistajia kokoontui kuiskaillen
keskenään keskustelukerhon
kokoon kutsumisesta. Kyseltiin känsäkourien
kannatusta. Kaikki kannattivat
kilvan keskustelukerhoa,
koska kerhossa keskustellaan kaikenlaisista
kys>Tn>Tvsistä. Keskustelu
kehittää., kun kilvan keskustellaan..
Kaikille känsäkourille kuuluisi keskustella:
kuka korpea kaataa — kuka
kultaa kaivaa — kuka kultaa kerää
— kassakaappiinsa kätkee—-kuka
kurjuutta Tcärsii? . . . keskustelukerhossa
keskustellaan keinoista
köyhän kansan kohottamiseksi kurjuudesta
kauniimpaan kukoistukseen.
Kuuluuhan köyhälistön käsky:
Käykää köyhät käsikädessä!
Kyhäsi kuusen kukistaja,
Kuuselan kämpällä,
kaukana Kanadan korvessa.
Ensimmäinen tietosanakirj
on renessanssin aikana synt. Louis
Aloresnien "La grande dictionare
historique" (Suuri historiallinen
tietosanakirja), joka on harvinaisen
asiallinen ja onnistunut yhden miehen
kirjoittamaksi. Seuraava on englantilaisen
lordikanslerin Francis
Baconin (1561—1626) "Novum organum
scieniiarum" (Tiedeiden uusi
. järjestys) suurenmoinen yritys
järjestää yhtenäisten periaatteiden ja.
uusien näkökohtien mukaan kaikki
sen ajan jo varsin monet tieteet, rhut-ta
se ei ole onnistunut siinä, vaan on
jäänyt laajaksi tieteellisen medotin,
menettelytavan esitykseksi, joka pian
vanhentui.
^'Kiltit" lap\~et, jotka eivät milloinkaan
meluamalla tai leikkimällä häiritse
äidin rauhaa, kasvavat heikoiksi
ja vähäverisiksi. — Zandcr.
* * •
Yhden perinnön on jokainen lapsi
oikeutettu- saamaan — terveyden ja
voiman.
Korpraali Heinz Arnold, erään New Yorkin kirkon entinen urkuri
ja sattumalta. erään entisen Westminster Abhcyn urkurin kaima,
soittelee urkuja Afrikan voittajien kunniaksi järjestetyssä juhlassa
Abbcvssa. '
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 26, 1942 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1942-12-26 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki421226 |
Description
| Title | 1942-12-26-11 |
| OCR text | LAUAXTAIXA J f O U L U K U U N 26 PAIVÄNA Sivu 11 Uh TTAXHANAIKAISEN satakunta-alaisen ja varsinais-^uomalaisen häätalon erotti ennen helposti kylän muista taloista: häätalon pihalta näkyi kauas yli rakennusten kattojen \ihreä kuusenlatva, "vihreän nuoruuden" tunnusmerkki. Oli kaadettu metsästä 6—7 syltä, pitkä kuusi, karsittu rungosta oksat pois, niin. että vain latvaan jäi vihanta tupsu. ^Runko oli myös vai-1 • koiseksi kuorittua pystytettiin pihaportia pieleen tai jonkin rakennuksen päätjryn. Metsien tultua arvoonsa ei Var-sinais- Suomessa hennottu enää kaataa joka kerta uutta kuusta, vaan pieni näre kiinnitettiin vakituiseen pitkään salkoon, jota säilytettiin häistä toiseen. Salon ympäri saatettiin kiertää lehvä- tai ha\aiköynnös-tä, ja latvuksen alle pantiin vielä koristeeksi lippu tai pari, jopa joskus parikymmentäkin pitkin salon vartta. Hääpuita saatettiin pystyttää kaksikin, yksi kumpaankin portinpieleen. Samaliaisia puita käytettiin myös yleisesti Suomen ruotsalaisalueella. Tällaisten 'juhlaläitteiden teko ei kuitenkaan- ole rajoittunut yksinomaan häihin. Harva enää muistaa, että ennen on ollut tapana myös jouluksi tuoda pihaportin- vii&i-een samanlainen karsittu - kuusi kuin häihin» Tämä joulukuusi, ijossa vihreää Oli vain latva ja ehk^Jbäi^uk%nnös; on paljon van- - hempäiaj^l^ruä kuin. nykyaikainen joulupuiJ^ Ainakin .Uudellamaalla on sel]amj^.^5uir'ollut käytänhöSsäi; Kun' 4tjdässä oli nimipäivät, naapurit kävivät yöllä hakemassa metsästä komean kuusen. Se karsittiin niin kuin haäpuukin ja tuotiin salaa aattoyönä;nimipäivän viettäjän a-sunnon päätyyn tai oven pieleen. Puu saatettiin koristaa kukkakiehkuroin ja sen oksiin ripustettiin onnentoivo-tuskortteja. Seuraavana päivänä oli sitten varmasti tiedossa nimipäivä-kekkerit, sillä jota nimipäiväkuusella näin kunnioitettiin, ei toki kehdannut olla päiväänsä viettämättä. Jos joku yritti, uhkailtiin häntä siko-läättiin telkeämisellä. Varsinais-suomalainen köynnöksin ja lipuin koristettu hääpuu muistuttaa jo ruotsalaista vappu- tai juhan-nussalkoa, josta usein näkee,kuvia, jopa postikorttejakin. Yhä vielä on monin seuduin Ruotsissa kirjavin kukkaseppelein, lipuin y.m. koristellun juhanrrassalon pystyttäminen ju-liannuksen tärkeimneno, joka ikäänkuin julistaa "suloisen suven" saapuneeksi. Kesän eloa tuottava voima koottiin salkoon kirjavimpina kukki- ' na- ja mehevimpinä lehvinä ja puun «skottiin sitten, tuottavan .kylän pel- Mle viljavuutta ja runsautta. Sen ympärille nuoriso kerääntyi juhannuksen viettoon, leikkimään ja laulamaan. Juhannussalko ei suinkaan ole tuntematon Suomessakaan. Parosta päästä se on kuitenkin pysty- -t^tty vain Suomen ruotsalaisissa pielissä, joilta heidän suomalaiset apurinsa sen ovat omaksuneet. Suurten kartanoitten ruotsalaiset ^'^istajat ovat joskus levittäneet ta-kauas suomalaisseutuihin, niinpä f^'ni- Tammelassa ja Ristiinassa ju- Kirj. MAIJA JUVAS Vihantalatvuksien juhlasalon pystyttäminen ei ole mikään yksinomaaji suomalaisruotsalainen, vaan vanha yleiseurooppalainen tapa, joka nähtävästi on Ruotsin kautta tullut meille. Suomessa, on karsittu myöskin sellaisia jj^hlapuita. Joille ei ole löyty-; nyt esikuvia muualta { Sellaisia ovat esimiÄhääpuut," karsitaan samaan tapaan kuin edellä kuvatut, mutta joita ei kaadeta ja tuoda pihalle, vaan jätetään kasvamaan entiselle paikalleen lähellä taloa. Tällaisista morsiamen karsikoista on tietoja esim. Itä- ja Poh-jois- Hämeestä, Itä-Uudellamaalta, Kainuusta ja Vienan Karjalasta. Tällöin ei tavallisesti puusta karsittu niin paljon oksia kuin hääpuus-ta. Karsittiin vain latvatupsun alta. jonkin matkaa, karsittuun kohtaan jätettiin yksi tai kaksi oksaa n.s. "käsivarsiksi", alaoksat jätettiin kaikki paikoilleen. Hämeessä tällainen karsikko tehtiin tie|r varteen hää joukon matkatessa morsia^men talosta sulhasen taloon. Sen teki puhemies, jolle morsiamen talosta tarjosi ryypjm palkaksi. Karjalassa karsitut oksat tuotiin nuorikon syliin Ja hänelle sanottiin: "Puolet poikia ,puolet tjltäriä." ^Morsiamen karsikon samoin kuin hääpuun tarkoitus on tuottaa siu- . nausta ja menestystä. Niin kuin kuusi pysyy aina Vihreänä, niin piti nuoruudenvoiman aina elähdyttää sitä, jolle hääpuu oli tuotu tai tehty. Jos nuorikolle tehtiin kasvava karsikko, hän silloin tällöin vuosien mittaan kävi puutaan katsomassa ja näytti sitä vieraille. Jos puu hyvin menestyi, se ennusti hänenkin elämälleen vihannuutta ja menestystä. Usein nuorikon karsikko tehtiin vasta, kun miniä ensi kertaa meni talonväen kanssa heinäniitylle tai kalaan. Tällaisia karsikolta tehtiin myös muille, jotka ensi kertaa ottivat näihin töihiaosaa. Kun talon nuori tytär tai poika oli kasvanut niin suureksi, että hänet saatettiin ottaa mukaan heinäniitylle — niitythän olivat ennen luonnonniittyjä, usein kilometrien ,päässä talosta vesien varsilla, ja niillä viivyttiin viikkokausia yhteen menoon — hänelle, ensikertalaiselle joku rei- -pöjaksi täi mullipojak-si, oli kestitettävä viinalla koko seuruetta joko karsikon juurella tai kaupungissa, oii tarjottava härkiäiset eli härkäkan-nut tai -sarvet, Härkäpojan kanssa temmellettiin puun juuressa, möyryttiin ja ..kaavittiin., maata: oltiin härkiä. nussalon pystyttäminen kartanon "«alle oli suorastaan kansantapa. pas nuori mies karsi niityn laidasta, komean kuusen. Ensikertalainen tulija tiesi tämän etukäteen ja oli k o s toa varannut mukaan kestitysarneet. Karsikontekoa piti aina iloisten kek-kerien seurata. Sama ilon aihe oli niillä, jotka huomasivat, että pyyntiseurueeseen, kauas kotoa kalavesien varteen tehdylle kalapirtille oli joutunut ensikertalainen kalamies. Yksitoikkoisiin päiviin kalapirtillä nämä hauskat kestit tietysti toivat virkistävää vaihtelua. Talvitöihin kuuluivat ennen vält-tämättömästi pitkät hevosmatkat kaupungin kauppiaalle ja rahdinajot. Ensikertalaisista oli näillä matkoilla paljon hauskuutta matkaseurueelle. Kun kaupunki alkoi näkyä, tehtiin kansikko. Kaupunkitien varrella saattoi lopulta olla näitä karsikkopuita kokonainen metsikkö. Ensikertalaisen, jota nimitettiin härkämieheksi tai Mitä miehet saavat kokea Pohjois-Afrikässa Sotakirjeenvaihtaja^ Dewitt 'Mac-kenzie kirjoittaa Libyasta: Päivällä täällä on niin lämmin, että kuumuus vaivaa, vaan yöllä niin kylmä, etta täytyy olla useampi villapeite pysyäkseen lämpimänä. Vettä on vaikea saada ja sekin on niin pahanmakuista, että se tuntuu teessä ja ruuissa-kin. Lähteiden väliä on toisinaan satoja maileja- Esimerkiksi jos Rom-melin armeija joutuu (niinkuin on jputunutkin) peräytymään El .Aghei-lan rintamalta, niin juomavesi on siitä- 300 mailin päässä. Niinpä kaikki joukko-osastot kulettavat. suuria vesitankkeja- mukanaan. On myrkyllisiä, käärmeitä ja skor^piooneja, ja kärpäset ovat pahempia puremaan kuin missään muualla. On myöskin omituisia hyppiviä rottia, kangaroo-rottia. Se on noin kuusi tuumaa korkea, pussi mahan alla poikasten kuljettamista varten; ja kulkee pitkillä takajaloillaan hyppien samoin kuin kengura. Kuivana aikana erän^aa on "autio ja tyhjä", ei kasva, mitään. Hiekkam3rrskyt ovat niin pahoja, että tahtovat tärvellä nahan kasvoista. Sadeaikana erämaa elpyy kuin taikavoimalla, tulee täyteen mitä kauniini^ pia kukkia, ja vettä .sataa toisinaan hirveän rankaasti. — Siitä huolimatta erämaa on verrattain terveellinen paikka ja haavat parantuvat täällä pikemmin kuin muualla, koska täällä ei ole basilleja ja niin ollen haavat eivät tulehdu. Keskustelukerhon kokouskutsu Kuuselan kämpän känsäkouraisia kuusen kukistajia kokoontui kuiskaillen keskenään keskustelukerhon kokoon kutsumisesta. Kyseltiin känsäkourien kannatusta. Kaikki kannattivat kilvan keskustelukerhoa, koska kerhossa keskustellaan kaikenlaisista kys>Tn>Tvsistä. Keskustelu kehittää., kun kilvan keskustellaan.. Kaikille känsäkourille kuuluisi keskustella: kuka korpea kaataa — kuka kultaa kaivaa — kuka kultaa kerää — kassakaappiinsa kätkee—-kuka kurjuutta Tcärsii? . . . keskustelukerhossa keskustellaan keinoista köyhän kansan kohottamiseksi kurjuudesta kauniimpaan kukoistukseen. Kuuluuhan köyhälistön käsky: Käykää köyhät käsikädessä! Kyhäsi kuusen kukistaja, Kuuselan kämpällä, kaukana Kanadan korvessa. Ensimmäinen tietosanakirj on renessanssin aikana synt. Louis Aloresnien "La grande dictionare historique" (Suuri historiallinen tietosanakirja), joka on harvinaisen asiallinen ja onnistunut yhden miehen kirjoittamaksi. Seuraava on englantilaisen lordikanslerin Francis Baconin (1561—1626) "Novum organum scieniiarum" (Tiedeiden uusi . järjestys) suurenmoinen yritys järjestää yhtenäisten periaatteiden ja. uusien näkökohtien mukaan kaikki sen ajan jo varsin monet tieteet, rhut-ta se ei ole onnistunut siinä, vaan on jäänyt laajaksi tieteellisen medotin, menettelytavan esitykseksi, joka pian vanhentui. ^'Kiltit" lap\~et, jotka eivät milloinkaan meluamalla tai leikkimällä häiritse äidin rauhaa, kasvavat heikoiksi ja vähäverisiksi. — Zandcr. * * • Yhden perinnön on jokainen lapsi oikeutettu- saamaan — terveyden ja voiman. Korpraali Heinz Arnold, erään New Yorkin kirkon entinen urkuri ja sattumalta. erään entisen Westminster Abhcyn urkurin kaima, soittelee urkuja Afrikan voittajien kunniaksi järjestetyssä juhlassa Abbcvssa. ' |
Tags
Comments
Post a Comment for 1942-12-26-11
