Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 13, 1952

              tiirj. E. B.
taas odottelee
^.asmnotetaan^nlin
monenlaisin tunte^,
iniiistoi ovat ^emniifnmat. ^ ^
liekille kjrjoittanttt MÄ R J A T TA
J * * ^ ^ pitänyt Pirkon kertomasta, »
Vuodet kuluivat mitään suurempia mielestään liian sopimatonita nuo-tapahtumatta,
Pellonpäässä elettiin hil- tytölle. Hän pyys^ P i r j o a jättä-jäistä
elämää. Lapset kasvoivat piha- tuollaiset puheet, sillä ne eivät tämän talon isäntä, Josua, oli-tuvassa
ja pikku Pirkko isossa raken- heidän ikäisilleen t:^öille. Annan kihloissa ennen nuorina. Josua ra-sälä
siinä tulisr vain paljon vaivaa vaih­taa
heidän henkilöllisyytensä takaisin.
Ja mitäpä -räliä sillä loppujen iopuka
on. H e l ^ ovat kaksoset ja nykyään
'kumpikin samassa asemassa. ' Mutta^
minäkin kerron sinulle jotain. Nyt ovat
asianoma&t kuolleet, sinun äitisi, isäsi
ja Josua, minun puolisoni. Katsos, et
taida muistaa koskaan kuulleesi, että
nuksessa. Usein oli kjdcsossiras hänen
leikkitoverihaan. He ölrvat taas aivan
yhdeni^köiaet Pirjon saatua väriä pos-
Minsa; Isenmiat Töylin^^-lapsetvolivät
ihx asemassa P«lkn^]iSässä.ju5-
eli 'l^tenyt maaihnalle tyo^
iiQmmiin. Anna oli > avioUitossay eiään
muistissa kävi aika, joUoin hän vaihtoi
lapset saadakseen PirjoMe paremman
Ikodin. X»iko hänea syytääiijettö P i r ­josta
tulisi liuono^yttö ja I ^ r k o ^ , ^ y .
%yAffl^svattamasU, paaem^ ,
Alina^ätl^n tirfi ulosc ^fti&en siir;
aä juteHuaan vei hän < v i ^ ^ sisälle^
>A3ina oli iuljainen ja somissa oiietteis*
^än. Bäa odotti ensiBBaäi$täpKno^
5»
^^j^sii^hjänä pysyy • r
Vun}e1:uun3ap:naoliKi
edistysni^listen jugoslavialaisten
nsertti. Konsertin esittäjät diviat
öioDtösta. Edellisenä iltanai he olivat
•'taneet ohjelman Timminsissä. Kirk-lakella
tilaisuus oli järjestetty
id-teatterim, joka öli täimnä ih-
Kyflä heillä oli kauniita esityk-
•5, etupäässä soittoa ja laulua, jota he
'ttivät suurimmal^ osalta Icotimaan-iy
mutta oli jottam lauluja
ogmö kidelläkm.. Esittäjät o l i v a t
kauniissa värikkäissä <kansalliS'
iissä, joka teki erittäin kauniin vai-
~ lähiUdbn iiuorena eniäiat^iä.
P^koijmn Josua sairastöi j a pian
' ^;pc3äsläjAän^i^^ i^aM>llei»r ieafetaan. . A l i n a ^ ^ i
"^in^tarfcan.^^^^^^^^ oli Etoina vaiti, « n - P»K^lfr. ja ^ o i p e t o j M ^ touhusi
inentni^^^^ EMn siinä mi- händle kahvia j a kysdii kuulumisia. ^ ^.
tään Ä K t t ä Ä t , ' k ^ ^ vain Vihdoinkin Anna
: litonnollista. Ölittehän kihloissa. Mik- tetuksi. Alina-täti on ollut aina niin
si et sitten ottanut l&tria, talkesta hiio- hyvä ja auttanut heitä. Hänen midtään
limatta hän kuului sinulle? Mitä aiot " on painanut kuin rikos se asia, minkä
tehdäj annatko talon Joelille, hänellähän 'hän lapsena ajattelemattomuudessaan
siihen eäi suurin öikfeus? teki. Nyt hän päätti kertoa sen tädil-
'Käiian valvoi Josua sinä iltana vuo- le j a tämä saisi sitten rangaista hänta>
teellaan. Hän tunsi kuin vapautuneen- viedä vaikkapa oikeuteenkin tirainitta-sia.
Vaikka en olekaan mikään erikoinen
tuhtijä, niin täytyy sanoa, että
Mr esii^k^t menivät oikein, reip-ja
raeilyttävästi. Samaa mid-
' tiäftii olevan koko teatterintäyteinen
ökä bsöitti runsaasti suosio-
,yaatien joitain esityksiä toistetta-
Im. Siuira^ osa esittäjistä oli nuo­lla
heillä oli paljon ol^eliDaa;
MeKsilhe •föittivä ^kauniin iuvael-a
esitti mustalaisia uuotlotulen
ressä. Spia:i)li pa^
stä ioittoa ja tanssia, «sittäjät
äaäomtoisissa ptivuissa.
•lÄsHten loppuikm heidän ^4u>l-
#tufitiä ^estänyt
DrCttajMhen nautti^ t ^ ^
läisuudesta ja sai rahMsa edestä,
Dl^ymaksunkin ollessa verrat-halpa.
Saisipa olla upeamminkin;
"aisia tilaisuuksia.
L E M P I .
sa taakasta saatuaan vaimolleen ker­rotuksi
asian. "Mitäpä minä enää mi­tään
muutan", hän sanoi. "Sinä viimei-senä
saat jakaa talon kuten parhaaksi
näet. Enhän minä tässä enää kauan
e l ä . . . '»
"No, aähän mitä", tohdutti Alina.
"Elämme yhdessä vanhuuden rauhassa
j a levossa. Lapset pitävät huolen ta­lon
töistä."
"Nihx, siunatut lapset!" hymähti Jo­sua.
"Ellei sinua olisi, ei olisi Pii^kkoa
eikä Joeliakaan. Näin on hyvä, kohta­lo
er suonut meille yhteisiä lapsia ja
kuitenkin on kotimme kuin muidenkin
onnellisten ihmisten koti."
Yhteinen keskustelu vei heitä taas l a ­ihemmaksi
toisiaan ja onni kuvastui
kummankin katseesta. Kuitenkaan tä­tä
ei kestän)^ kauan, sillä Josua tunsi
käyvänsä huonommaksi ja sitten syksyn
tullen hän nukkui pois. ^
Hautajaiset olivat suuret. Olihan Jo­sua
koko kirkonkylän suurimman talon
isäntä j a kaikki olivat pitänneet hä­nestä.
Katrin lapset kaipasivat häntä
' kuin omaa isäänsä.
Alina suri hiljaisella tavallaan. Hän
tunsi oxpouden tunteen nyt, vaikka hän
ei ollut koskaan tuntenut suurta, kaik-
Jtrvoittavaa rakkautta. Elämä oli an-
^ tanut hänelle paljon. Mitä muuta hän
vaksi.
Alina toi kahvia pienelle pöydälle ja
tarjosi Annalle.
"Maistahan näitä pieniä leivoksia,
nämä ovat Pirjon tekemiä."
"Miten hyviä", kehui Anna. "Mutta
täti, kerron sinulle pienen tarinan en­nenkuin
tytöt tulevjat."
"No, kerrohan nyt, pian ne rasavil­lit
sieltä tulevatkin. Ajattele, Anna, mi­ten
aika rientää, kohta he m^at aikui­sia."
"Niin, täti", aloitti . t o a kyynelei­tään
niellen. "Annatkohan minulle an- . he ovat kauniita tyttöjä, aivan kuin äi-teeksi
sen, mitä tein silloin kerran, kun tinneoli nuorena."
suorastaan jumaloi äitiäsi. Jokin
sitten sotki heidän asiansa niin, että he
erosivat. Alutta kuollessaan kertoi äi-tisrJodille,^
että tämä «li losua^^^ poika.
K u d i u v v t t o ^ l ^ uskoi asian
min^iölc. j a siksi a ^ antaa talon Joe-
^lafe^ > j a hyvä
i^MS, sen jMuempaa^isäntää 4a-
^lo^nistään saisi. J ä « on häntä
\3a»htaan'.-.':r"-
\^ Alina Iqi^tH;^^^^ :kxak
kaksostytöt rji^täsivät huonmeen.
, / "Nyt; äiti, p t o sancrf
Pirjo."SaMnmeko kahvia? Sitten
meiiöxune uudelleen työhön."
"En minä aio enää mennä", sanof
Pirkko, *Tnenen pesemään j a sitten luen
iltapäi>^. Niinhän Alina-äiti?"
Äit^nimityks^ oli Pirkko keksinyt
näyttääkseen olevansa siskoaan ylem­pänä.
Alina ei ollut huomaavinaan mi­tään,
käski vain tyttöjen mennä hake­maan
keittiöstä itselleen kahvia. "Sit­ten
saatte mennä minne haluatte",„saiioi
hän vielä. "Itse aion mennä saatta­maan
vierastani vähän matkaa. On niin
kaunis päivä, enkä minäkään halua olla
sisällä koko päivää."
"Mutta haluaisitko meidän tulevan
mukaasi?" kysyi Pirjo huolehtivasti.
" E i , tehkää mitä haluatte", .\lina sa­noi
silittäen Pirjon kullankeltaisia hiuk­sia.
"Katsos, Anna, siskojasi. Niin
tytöt olivat pieniä. — Vaihdoin heidät?
Olin niin rakastunut Pirjoon hoitaessa-ni
häntä kotona ja sitten, kun tulin tän­ne,
en voinut antaa häntä äidin mukaan
sinne kurjuuteen. Pirkko oli vieraam­pi
mielestäni ja vaihdoin ibeidän vaat­teensa
ja äiti vei Pirkon, teidän kasvat-t
i n n e . . . "
Kauhun tuntein kuunteli Alina. Hä­nen
mieleensä muistui, kuinka Pirkko ei
halunnut syödä eikä nukkua. Siinäkö
oli syy?
Surkeana odotti Anna ^tädin moittei­ta.
Mutta Alinani puhunut hetkeen mi­tään.
Kyynelsilmin hän vain seisoi sii­nä.
Viimein hän rauhoittui ja sanoi:
"Niin, olit sflloin lapsi, etkä käsittä-
^ Eikä ne kirput muuta tarvinnu sa-
^ ^ E e t u , kun sauna paloi.
" reissu kun pihlaisten kirk-n,
yhtyyteen kun Nojo-
« sillasta ha jaa ettei her-olisi
voinut odottaa köyhän osalle? Hä- -nyt mitä teit. Mutta annamme asiaii
neliä on ollut terveyttä ja hyvää tahtoa
auttaa kovempiosaisia alustalaisiaan
elämän tiellä.
Lapset kasvoivat kilpaa. PiHko ja
Pirjo, kaksossisarukset, olivat nyt mo­lemmin
Alinan hoivissa. Koulunsa olivat
jo käyneet ja nyt pääsivät rippikouluun.
IKauniita tyttöjä kumpainenkin, mutta
niin eri luontoisia. Pirjo oli hiljainen
ja. ahkera, Pirkko taas tulinen, itsepäi­nen
ja vaativainen. 'Usein tuli kova ra­olla.
Vain me sen tiedämme, eivät ty­töt
itsekään sitä tiedä, on parempi jät­tää
se heillekin kertomatta. N3^hän
he ovat molemmin samassa asemassa ja
aion antaa talon Joelille. Niin on pa­rempi,
ettei Pirkko Saa enempää kuin
Pirjokaan, vain myötäjäiset, kun mene­vät
naimisiin. Pirjo on parempi luon­teeltaan
ja kärsii siskonsa ylimielisjry-destä.
Pirjo on kultainen tyttö. Minus­ta
tuntuu, että olisin aina ollut häntä
to Ähtärin tyttöjä V i r -
T*^;%§seissa..
' % Ä t ä käpälämäkenäkin,
jnenneet liian 1^^^ x>Ii juos-fmetm
auton edellä pitkät mat-
|atteQ käi-ellyt metsään, että aita
' T » * ; edessä. Mutta nyt sen bn
^ ^ a n ^ u n u t ja riistanvartijat
: 1 ^ « i s t a . Ei se tämää^kylän
'"^im^ oli tässä monta viik-toivottavasti
saaivatkiin-
^uusi ^ n rauhoitettu täl-
^ e i se kuole sulcttpuut-
^» p i h i s i noudattaa^ riis­t
i tämä metsän kunhigas
ta Alina-tädin kanssa ja aina suoriutui lähempänä. Mutta Anna, älä ole pa-tyttö
voittajana. Sitten tyttö kyllä hoillasi, annamme asian jäädä silleen,,
kiersi aina kätensä äiti-Alinan kaulaan,
hyväili ja pyyhki k3ryneleet Alinart pos-k
i l U . Hymyillen katseli taas Alina tyt­töä.
Kurittamatta jäi pienenä, kaikki
annettiin, mitä tyttö halusi. Pirjo-sis­ko
koetti aina sovitella Pirkon ja tois­ten
riitaa, tämä yksinäinen, hiljainen
lapsi, joka oli ollut siskon alituinen
-käskettävä pienestä alkaen.
"Äiti parka", huokasi Anna.
"Voi, kuinka olisin iloinen, ellei kur
kaan muistuttaisi minulle, että olen
Töylin tytär", sanoi Pirkko. "Olenhan
kasvatettu täällä komeassa Pellonpääs-*
sä tyttärenä."
"No, no, lapseni, et saa halveksia si­sariasi,
sanian arvoisia olette minulle
molemmat", sanoi Alina sovittelevasti.
"^Niinkö, äiti", tiuskaisi Pirkko, «ei­kö
se, <ttä olet minut pienestä hoita­nut
omanasi, merkitse sinulle mitään?'*
"Tottahan toki, tyttöseni", Alina so­vitteli
,"se merkitsee paljonkin, mutia
Pirjo on ollut melkein saman ajan luO'
nani ja hoivassani. Olette aivan yhden-arvoiset
Alina-tädfn silmissä."
Pirjo taputti Alinaa kädelle ja lähti
työhönsä. Hän oli sisäpalvelijan ase-massa
ja kiitollisena täytti tehtävänsä.
Pirkko lähti myös, mutta Jiäneh aske­leensa
kuuluivat menevän hänen omaan
huoneeseensa. Pirjon iloinen laulu ai*
koi kuulua sensijaan keittiöstä.
Alina pudisteli päätään surullisena.
"Siinä näet.eron heidän välillään",
sanoi hän Annalle. "Voi, jospa joskus
saisi Pirkon tasaantumaan."
"Aikanaan hän tasaantuu, Alina-täti.
Uskon, ettei hän niin paha ole, mutta
hän haluaa vain uskotella sinulle pa^
NE*
T T17 1^ 1^ T JOttlulahjaksi omaisille
JUl IS 1 y^sville SUOMEEN i
Anna-sisko'öli tullut vierailulle Pel-päähän
ja tapasi ulkona sisarukset. Nä­mä
olwat l a i lm puhdistamassa ja lait-tamassi
kukfcaistutuksia kevättä var-rten.-
Iloisina he hääräsivät. Anna oli
l:atselltit ^^rfetö/en touhuamista jo het-,
-ikisen .:tyttöjen -ihuonuu^^ Jotain
iloista tetoi rohkea Pirkko-Pirjon
Joululahjojen suunnittelun aika albaa olla käsiUä. Paras ja täloudelliÄestl
halvin joululahja omaisillenne ja ystävillenne on Liökki, Joka muJBtuttoa l a h ­jan
antajaa jdka viikko. Samalla ee tarjoaa hyvää lukemista kaikUta aloUta Ja
esiintyy ikäänkuin persoonakohtaisena kosketuksena täällä Ja Suomessa olevien
sukulaisten ja tuttavien kesben. .x^. ;
^cJtoisen joululahjatilauksen mukana lähetetään erikoinen lahjakortti,. Jos»
nn mninittima lähettäjän nimi Ja osoite.
i S S sS^däi tänä j o ^ a Joululahjaksi omalsiUenne Ja ystävillen­ne
Suomeen!
THAU^aaiNNAT; 1 Jrk. $5 — 6 4dbS2.75
usBErniKXJi LIE Km
TtLAXJKSSSSOfB