Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 13, 1952

              nlle. Mutta siitä pitää olla suuknapis.''
Plentaii ehdotuksesta kirjeen alle
pantaisiin vain "Canadan tyttö'', jol<
loin Faari tuumisi sen olevan joinmalta
(kummalta niistä kahdesta, johon täti
tyytjrväisenä tuumi:
''Ei soo maailman kiartokoulun
fliäynti menn3rt meiltä flOsLOolta huk-lian."
Kun puhe oli loppunut, heräsi Faari
kahville, joka oli juurivalmistunut.
{Kahvia juodessa loivat juonen sepittä­jät
merkitseviä silmäyksiä toisiinsa.
Oli kulunut muutamia päiviä^ kun
l^aari sai iiäln^kuuiuvan J ^ ] ^ ^ - -
Rakas :Faari, mun onu hani;
liirioot^m ivBin lyhkääsen. Jurian. ^ulle,
^uimnun -aScani ei muutoon tacharo oi-;
^ikeen kulua, sillä sinä Faari oot aina^«n•
44.
Palmm pätkää miettdtä
On vieiähtäiytkinjHtkä aika, kun *'SyksyontuHut jamyrskj^ee^Vniin
olen Liekaie viimeksi k i r j o h ^ E4>ä laulettiin ennen ^vanhaan, kun muutto^
silti, että oi^in Liekin ystäivätunohta- liMUt lähövat lämpimim p a ^
nut^ eihän toki. Tässä jonakin 3 ^ oe orvatnytfe maineet j a - m ^
näin unt^ Marjatasta > se kai johtui setfcih, joiHa on Äillä läh^, J ä h ^ ^
siitä, että Ä aj^teMt, etta^kmihan myöskin. cMinäkin*^ ai-
Marjalta^^s k i ^ ^ ^
TOi&s«i^ Ja nim atten Junddnv-^^^ a|ai£.^ Monia
MsKtL |atk<^^oB&i^sensa.^k3i«. iminunkinltuttavfeuu w mennyt, itoivo-
. Talvi on tähän asti ollut hyvin suo-^- tanhciUe hau^tmi^taN^ f
tuisay^ ^Uä talveksa^voi saao3;^ääl- f^uinjuöri-tästä ^
tä 011 ollui joskus salainen-taavi, että .Chic^on Sedän iki^joit#sen.: ;:Se ^oni
vinäni minkäiaaget Jiotisii^in. ^ H im
^aloössas, mutta se rumasti neulottu
paiki^ siinä housunpoloves ja takapua^
les ei näytä kovin nätiltä. Mutta usko
'jos fcaharot, minoon ensi näkemästä toi-
<vohu näkeväni sen kaikkivaltiaan ^valä-jkaaseman
pärvän, että saan oikeen täy-veliä
voimallani kiskaasta sun ittiäni
rvästha. S«npäfvän en toivoosi enää
olevan kaukana. Ja jonsei sitä leviä-lonkkaasta
tätiä herra olosi tähän mail-mhan
luanukkaa, niin moisin onnelli-flien.
Minä tulisin heti sinne. Mutta
eikö se täti oo jo niin vanaha ja laho,
että luulis sen nyt jo pian köipensa oi-
(kaasevan. Mutta aina se vain näyttää
«lävän mun kiusallani. Luulekko Faa-t
i kulta sen viälä kauan elävänä potki-jvan?
Jos sellaanen onni joskus pot«
ikaasookin että tärin potkiminen lop*
puus, niin anna Faari kulta mulle siitä
Jbeti tiaito. iNäis tpiveis lopetankin tä*
män rakkauskiriani. Tärin kualeman
Jälkhi sulle-^na uskollinen ja sua lem­pivä
tuntemasi Canaatan tyttö.
Faari luki kirjeen useampaan kertaan
ennenkuin alkoi vastinetta kyhäämään.
Tunsihan Faari tädin kirjeen kopioitu­makin,
mutta nyt olivat tädin niinkuin
«öistenkin toiveet menneet oikein ja
«aidokkaasti läpi. Hykerreltiin käsiä ja
itsekukin oli juonensa onnistumisesta
ik)inen. Kunnes Faari huomasi eräänä
päivänä myrskynpilven leijailefvan peili-
:<kirkkaa]Ia iaiyaalla. Supatusta ja [pa­perin
rapinaa kuului toisesta huonees­ta,
50ssa alku juonen sepittäjät olivat
^ s kahden. Faari i>li käessä hil­jaisuudessa
ja vastajuonen onnistumi­sesta
erittäin tyytyväinen ja hän kir-
Ijoitteiivärsyjä, kun täti tuli kirje kä­dessä,
hänen luokseen. Kömpelösti sa­lattu
kavaluus kätkeytyi tädin olemuk­seen
4un hän kysyi:
'•"Millä tarkootuksella eli kotkotuk­sella
sinoot tällaasen kirian viarhalles
eli sanoosinko hellulles kirioottanu?"
Samalla täti heitti tietämättömyyttään
iteeskennellen merkitsevän silmäiiiskun
(Plentälle, Täti heitti kirjeen Faarin
eteen. Faari, joka tunsi käsialansa, oli
liölmistyvinään, mutta samalla tosi höl-tnÖ^
skm pulpahti esiin, kun hän kysäi-
.:'si:
''No eikös se Pöllönkorpi tätä 'kirjettä
jäljentänytkään?»»
"Kuka Pöllönkorpi? tiuskasi täti.
Nyt Faari oli pahemmassa, kuin pu­lassa
ja hän koetti änkyttää
"Eikö tuo liene sama, jolta toivoitte l
iPlentah kanssa «viisaan järkenne tienes­tin
laiulla ja eikö se vain dlut Pöllön*.
^orpt, joka sen sinun sepittämäsi rak-ikauskirjeen
jäljensi, vaikkakin niin to-
'kerösti, ettei edes puheesi murretta
muuttanut."
Molemmat naiset olivat hölmistynei­nä,
kuullessaan Faarin suusta omia pu-tieitaiEm.
Viimein he purskahtivat nau-ruunw
Täti avasi ensin suunsa ja sanoi
IPIemalle:
jkummempaat talvea-tdlisiy:^^^^ > r xD[ie}en> -Sc^säksl^^^
talvellakhi omat: mukavuutensa; Jos kun^(>leh^ joi^us öUiitvayuif taipe^^
ei muina vuodenaikoinSa, ihminen anna ^ • on ollut joku ystaL^>%jpka:jpn auftan
anvoa kodilleen, nimiiyllä talvella. Kun Sitä en voi koskaan unohtea."-
on kylmällä ilmalla ulkona ja sitten tu­lee
-läinpimään huoneeseen^ niin kuinka
«hauskaa onkaan sentään omistaa koti,
huolimatta siitä, kuiiika p i ^ i ja
Kyllä tämä syksy tuntuu synkältä,
kun tietääj että^kyhnät i ^ ^
lossa. Toivomme kuitjenkin,^t^^^^^
• kbviffikyhnä ja liuninen talvi.^^^ 1^
maton se onkaan. Olen aina pitänyt .syksy on ollutkin,kaun^^
siitä, että huone on lämmin ja ;^unat kohta marraskuun puoliväli,
täynnä jääkukkia. Siksi pidänkin ru- Toivon, että Isoäiti Sointulasta taas
nosta "Jääkukkia", kirjoittanut Spoka- kirjoittaisi, vai onko hän mennyt jon-nenKaJle.
»ekin Floridaan niinkuin toisetkin tä-
Täällä kotikylässä pidettim ä^t- hän osastoon kirjoittajat. <Mkaa hyvä
täin kokous. Tarkoituksena on vetää
Calgaryn sähköjohdot ja. levittää ne
farmeille. En tiedä, tuleeko mitään sen
kummempaa, sillä, siitä on puhuttu jo
monta vuotta. Olisihan se jotain saada
painaa vain naisillasta. Niin he kehi-
. tys menee eteenpäin. TäUäkin fai^nilla
on ensimmäinen pelto kynnetty härkä-valjakoUa,
sitten oli hevoset ja nyt ovat
traktorit ottaneet hevosten paikan. Sen
jälkeen^es . . . -
Lopetan jutteluni vanhalla, laulun-pätkällä:
"Hauska olis kuolla, mutta hauskempi
elää
maita mantereita kuljeskella.
Hauska <)lis>ulivilin^ h .
•toisten ilokslaulesk^la;"
LÄNNEN F1.IKKA.
5a kirjoittakaa, me niin mielellämme
luemme teidän kirjoituksianne,: siliän ne
ovat mielenkiintoina siksi,; kun olette
ollut melkein ensimmäisiä siirtolaisia
tänne kultalaan. Täällä meidän paik­kakunnallamme
ei ole. enää montakaan
vanhan maan syntyistä. ^^Nuorta polvea
täällä on vielä jonkin verran^muttamo-.
nikaah ei lue eikä kirjoita suomen kiel-iiaa
•Löytyi se Aiii Teräväinen vädom.
kin! Öfemme jo pitkän aikaa ^vao.
neetjakyseneet häntä, kun ei ple
joitiÄsiaan näkynyt Liekis^ H^JJ
ikertomufeensa. ovat niin hauskoja 5»
hyvm kirjoitettuja, niissä on vilkkaa
U ja huumoria. Kun yksi loppui, oöol
tin aina, että koska tulisi uusi. säais.
ta li&emista kaipaakin. Ole nyt Aili
kiltti ja laijoita meUle Leikin lukijoa.
tläe soiilk ei:^n3 fmeiteäh^5eovnä}^ pp^aalnje^r okkaasujäas.
ffluaik^iMi^neet. S.. Oletko
; -Tänne M^aivajär^ pääsee nyt ai-
5 ^ suoraan lÄ^Hefiahista. uutta naaa-
•Msrt^^tuni^u^i^^
pääsemme
.vÄdoin viimeiiv^^kartalle''. A Tähän asä
olemmekJ|n.;olleet kuin- herran kuöatos*
sa,, poissa nmihnan jaloista. Ja sflmis.
tä,, elelleet .knian^m^^
si maantie voi ehkä tätä seikkaa jonk^
verran muuttaa. Ensi kesänä se kuule­ma
p i ^ ^ i päättystettämän., K^lläm^-
dän ^itt€9i fkdpaa.
Haalitokninta; on ollut hyvin Mjafe^^
ta nykyään. T.k. 6 p:nä pidettim myy-jäiset,
jotka järjesti Naistenkerho. Tu«
loilla läh^tetääns joulupaketteja ja lu­kemista
sairaille. Siis hyvä työ tehty
liyvään tarkoitukseen.
Tämän kesän aikana on tänne raken<
nettu kaksi.uutta taloa, mr. ja mrs. ToW
vö LuUkolfe sekä mr. ja mrs. Bob ilon*
kaselle,' Honkasilla on myös jotain
muutakin, uutta, nimittäin poikalapsi
— David Charies. Täällä on nyt myöS'
kin oinav hautausmaa, joka olisi, saanut
olla vuosia sitten.
Luojan kiitos, hunttausaika on: j6
ohil Täällä MajavajärveUä on ollut
Täällä ei ole mitään yhteispyrinnöitä- melkein joka talossa "akkavalta'/, kun
n
edes talven aikaan. Pelataan korttia
joka toinen viikko, ja sekin on vähän
muutosta talven aikana. On tässä tu­lossa
taas joulukiireet ja se vanha hum­puuki.
Kun katselee tätä meidän pien­tä
Jcaupuiydammej on se ^kuin^jmiura-
^aispesä, ihmkiä on aina paljon liikkeel-
'Lähetän tuttavilleni .parhaat ^ syksyi­set
terveiseni Ja sinulle, Amanda. CMen
kuullut, että olet sairas, toivon kuiten-
»tJh, huh, -kyllä nämä syksyiset illat Jua, että olet jo ;7terve ja kudot taas
ovat pimeitä ja pitkiäl Nykyään, ei
farmarillakaan ole muuta tehtävää iltai-sin
kuin istua jokottaa^ ja joskus muis­tella
elettyä elämää, niitä on nähnyt ja
kuullut. -r
Tässä juuri kerroin vaimolleni pie-.
nen jutun kotipaikkakuntani talollisten
elämästä ja millaista ruokaa siellä sai
palvelusväki syödä noin 4(>-r-S0 vuotta
sitten.
IKerron tässä pienen - tositapauksen
L:n pitäjästä. H:ki nimisessä talossa
pidettiin pari piikaa,, .renki j a joitain
päiväläisiä kiireimpänä työaikana. Ruo-ika
'talossa oli mitä kehnom — silakkaa,
silakkaa, jota isäntä varasi juhannus-markkinoilta
Vaasasta. Sitä oli puoli­nen
leivän ja happaman piimän kanssa, -
illalliseksi oli ohranjauhoista keitettyä
vesivelliä,:johon annettiin vähän kuo­rittua
maitoa palanpaineeksi. Tällä
ruoalla ^täytyi talon töiden luistaa läpi
kesän.^^.
* Tuli syksy, jolloin talolliset tavalli­sesti
teurastivat mikä mitäkin elukoita.
EdeUämMnitussa^ t ^ teurastettiin
sika, jota pitämään käsket^ koko ta­lon
väki. Kun sika oli vihdoin saatu
hengiltä, astui talon renki jättelemään
sikaa hjArästi, sanoen: "Hjnrästi nyt,
possu, tämän jälkeen en minä enää si-nuanae!"
£. A.
sukkia ja ?niin kauniita, että silmät ai­van
ilostuvat niitä' katsellessa. <^isin
lähempänä, niin tulisin käymään luona­si,
mutta olen niin kaukana. Joskus
aina muistan kirjeellä. Teille toisille
myöskin terveiseni, aina Suomea niyö-ten.
On minulla vielä sielläkin tutta­via,
vaikkaolen ollut sieltäpois jo koh­ta
40 vuotta. Sinne on aina ollut kai­paus
päästä näkemään joitain lapsuu­den
tuttavia ja on minulla siellä vielä l^uttavan alas koivikkoon. Olin mie-isännät
ovat^oUeet hunttaamassa. Eipä
sillä, ovat ne emäilhätkin olleet metsäs­sä
peuranjahdissa ja aivan Karhujäryellä
asti, joka on tähän asti ollut miesten
valtakunta.T Ja: miten kävi? Julia am­pui
fcakst peuraa ja Ellen yhden suuröi
sarvipäänrv^^fo löi leuafS oli yksikin
hunttari ttiumannut tämän kuultuaan,
Olenhan miniän siellä koirana koet-
.tanut pulastani juosta rdinustaa; Vii­me
4cerraHa kun olin '^ajamassa'' Fata-
-kalliolla Karstulan puron suuhun> pidin
tullessani peuroille sellaisen konsertin,
lauloin kaikki osaamani laulut ja aivan
kurkun täydeltä, ettäkoko metsä rai­kui^
Mutta annapas olla! Nousin sd-laiselie
matalille kalliolle, jossa kasvaa
pieniä mäntyjä ja kuusia jä lauloin
hirveästi. YhtäkMä rasahti pensaan
takana. Kaksi peuraa; lähti nuolena
juoksemaan. - En ehtinyt nähdä muu­ta
kuin kaksi valkoista häntää mennä
kaksi siskoa. Olisi varmaankin haus­kaa
päästä tapaamaan iheitä. Syksy oli
silloin kun Suomesta lähdin tänne Cana-daan,
juuri lokakuun loppu. Muistan
aina, että satoi lunta astuessani Nur­meksessa
junaan, jolla ajettiin Tor­nioon.
Siitä kävelin Suomen ja Ruotsin
rajan yli Haaparantaan. Meitä oli kym­menisen
henkilöä ja siitä taas. junaan,
joka toi lähemmäksi Canadaa. Se syk-
^ ei unohdu mielestäni koskaan. Olen
ajatellut monta kertaa,.että olin silloin
rohkea. Toista on nyt, en enää-uskal­taisi
lähteä kieltä taitamattomana kul­kemaan.
Mutta hyvin sitä perille pääs-.
tim ja täällä Ganadassa oli lunta melko
paljon, enkä muuta kaivannut kum hy­viä
s i ^ i a . , .
Parhaat tervehdykset kadulle tä­män
lehden It^joOle.
A. N.
^^Elaari on varmhanki ollu^^^n^ ^isettoisilkjmtte^ yhtä läheeset kun
naan ^loon, k u i i ^ nuan tarkasti tia- istuniaKha^t j a paita.**..
lissäni, että nyt tulee isännälle ampu­mista,
kiin olin ajanut kaksi peiiraa
!hänen eteensä. Jatkoin matkaani ja
konserttiani kahta kovemmalla äänellä.
Mutta jaa — eivätpä peurat näkyneet
laulua pelkäävän, kun noin makasivat
kaikessa rauhassa, eivätkä kai olisi hyp­pyyn
lähteneet, ellen olisi melkein nii­den
jäälle kävellyt. Niin läheltä ne
lähtivät, että jos minulla olisi ollut
pyssy, niin varmasti olisin ampunut yb-den—^
ainakin jnrittänyt.
Seurasiffi niiden jälkiä, mutta hitto
vie, ne eivät menneet ollenkaan smne
päin minne oli meininki, vaan tekivät
sievän kaaren ja pyörsivät miriun taak­seni.
Mutta ei aina näin käy, hy^\
ystävät. Kun me Helenan kanssa ajam­me,
niin melkeinjML sitä aina silloin pais­ti
-Saadaan.- ^
TäälläasusU muusi aivan k e ^
'%Kkon^mä". Päivisin se seisorPe|-
. Useimmat ^umnaUiset^^ m loUa ^coöhm l^icUä ja l ^ t
kätkettyjä aarteiia,loika: ovat turvassa r sitä aidäu takana katselemassa. Se sei-
^ t»fa käveBesOTirtien