Vapaus, December 16, 1927

              KAIKKIEN MAITTEN T Y Ö N R A A T A T A T YHTEKRINtAMAAN! TYÖLÄISTEN JA TALONPOIKAIN KÄSIIN HALLTTUSVALTAI
I) oQluDumero
No. 168 — 1927 Perjantaina, jouluk. 16 p:nä—Fri., Dee 16 Membei Th» Federated Pren Xl VuosUc — VoL Xl
Koivuaaloa Ferguson-tien varrella.
Oli elokuun 26 päivän aamu 1927.
I Kello oli yhdeksän. Joukko kisa-
I laisia ajaa huristi vanhalla buick-tekoisella
autolla eli Pulkilla Sud-bnryn
sydämestä laitakaupungille,
Ettilään. Siellä Puikki pysäytettiin
raomalaisen leipomon eteen.
— Eikö se penteleen Eemeli tie­dä,
hausi Puikin ajuri, Jakki, että
täältä on Timminsiin kolmensadan
seitsemänkymmenen mailin matka!
Tässä täytyy joka miehen panna
toimeksi, vaikk'ei biisi viime yönä
nnkkunut lainkaan.; Muuten emme
ebdi Ilon kilpailuihin sunnuntaina.
Uene sinä Alma j a vedä housut eeii
reljesi jalkoihin, anna hänelle pot.
ka takalihaksi^n silmäin avajaisiksi
ja sano että hänen on viiden minuu­tin
kuluessa oltava autossa.'
— No herranen aikai Kyllä Ee-eli
on matkakunnossa tuossa tuo-dossa,
vastasi pyylevä Alma leipo-rappusilta
ja "pujahti samalla
Parin minuutin kuluttua tuli Alma
aisin; sekuntia paria myöhemmin
i veljensä, Eemeli. Tullessaan
eti tämä tanakka mies päälleen
llatakkia, hieroskeli sihniään ja
äreän näköinen kuin karhu, jo­on
sydäntalvella ahdistettu pe­taan.
Muutamia epäkohteliaita
vaihdettiin. Alma näpsäytti
atkalle lähtevistä allaolevan ku-i;
ja matka alotettiin, päivän kirk.
aasti paistaessa, noin paria tuntia
DyöKemmin kuin mitä oli suunni-
;eltu...
—- Se on sillä tavalla pojat, selit-sa'dasta
pidän huolen, vaikka istuisin
vararenkaan päällä kaiken matkaa.
Hurjaa vauhtia kiisi Puikki kal­liin
lastinsa kera. Oli jo sivuutettu
kaksi tien varrella sijaitsevaa kaup­palaa.
Kapeassa tiessä oli nousuja
ja laskua sekä mutkia tuhka ti-he;
ään. Harry-otti esille kuvia, joi­ta
oli ottanut taannoin pidetyistä
mestaruuskilpailuista. .- ,
— Eikö tuossa ole Easula kuu-lant...
— Krsh! kuului samalla ulkoa,
ja automme pysähtyi.
Puikkimme kylkeen ajoi uudella
Chevroletillaan muuan vastakkaiseen
suuntaan matkaava, joka autoineen
ilmestyi mutkan takaa eteemme kuin
salama taivaalta.
— Eihän kukaan loukkaantunut,
ehätti tiedustamaan ajuri. Jakki. —
Jo minä uskoin, että matkamme lop­pui
tähän. Katsotaanpa, murskau­tuiko
automme pahasti! *
— Ei Puikille pienet kolaukset
mitään mahda, vakuutti Harry pois­tuessaan
vaunusta.
— Niin, sillä on neljäntoista vuo­den
kokemus vuokra-autona, säeäti
Aku. — Se on kerran törmännyt
yhteen rautatievetur... •:
— Vasemman takapyörän rapa-kaari
vähä lommistui, selitti Jakki.
— Ei muuta vikaa.
— Entä kiristitkö päälleajajalta
korvausta? kysyi etuistuimella" is­tuva
Pauli.
— Sovimme, että kumpikin kor­vaa
oman vahinkonsa, vastasi Jakki.
aeen jäsenet, vasemmalta oikealle: H. Pernu, A. Kantokoski, F.
Jansson, V . JJLhde, A. Vaara. J. Valli i a E. Rbtonen.
tosissaan Jakki, «ttä meidän! — Olisikohan syytä vaihtaa aju-ehdittävä
Cobaltiin ennen kello i ria? puuttui puheeseen Arvo. —
Qtta tänä iltana j ä Kirkland La- Vai voimmeko edeUeen luottaa Jak­kiin?
. Voittepa niinkin, vastasi Jak­ki,
mutta ette kaikkiin vastaantuli­joihin.
TuoUakin^ Iivarilla oli käy­tettävänään
enempi kuin piioli^
tiestä, vaan se ei hänelle riittänyt.
Ellet usko, niin mene ja katso pyö­räin
jälkiä.
?o poikatalolle ennen kello kjrm-
•ä, jos meinataan viesti voittaa
nuntaina. Elkää siis perustako
pa mutkista, nousuista tai laskuista,
Deen kestämisestä, vauhdin no-
N-.. . , -; ^ .'.^ • •
Kaikeksi onneksi -on automme
ihtimittari epäkunnossa, huomaut-
I '•^0. — Mutta muista silti, että
olemme retkemme onnistumisesta
aussa ensi kädessä Kisalle ja laa-
»min harkiten koko -Canad...
Niin, tämä on tkäulkaai pojat
^ lasti, päivitteli Pauli. — Em-an
me ole vielä kertaakaan hä-
•5«et tuhannen kuudensadan met-yjestissä
keski-Ontariossa. Mut-
I "^me yönä minä näin huonoen-unta."'
•
Juoksullahan se viesti lätkais-eikä
huono- tai hyvaenteisella
"äöllä, totesi Aku.
Saloranta teki minulle kah-
^Jasadalla kaulaa neljä ja puoK
jatkoi Pauli — Se on kuule
pitkä matka. Ja ellen minä
* siihen etuistuimelle sinun ti-
^> niin ensi yShä saatan min^
semmoista' unta, että jään"
^isläisestä Sahdeksallasadalla. - .
^ai sieltäpäin se tuuli puhal-
^^tokasi Aini.;—-rNo tule sit-
^'CiJEesi ja metreinesi tähän e-elle.
Minä kyllä neljästä-
— Hartain toivoni on, lausui va­kavana
Vikki, että tämä yhteentör­mäys
oli sekä'ensimäinen että vii­meinen
vastoinkäyminen matkallam­me.
SamaUa viritti Aku laulun Ha-waun
LoHasta; ja kohta , muuntui
koko joukkue tuota haaveellista sä­veltä
helkyttäväksi kuoroksi...
Tiessä, joka kaarteli metsikköjen
ja pienten kyläin lävitse sekä C.
P. rautatieradan poikki, oli edelleen
nousuja ja laskuja. Metsikön pie­nehköt
männyt, koivut ja haavat
näyttivät kauniilta vihreässä puvus­saan.
Kylissä olivat maanviljelijät
vehnänleikkuussä. Rautatiellä nä­kyi
kunnossapitojoukkeita siellä ja
täällä.
Oltiin parhaillaan sivuuttamassa
Vemer-niinistä kauppalaa, f ota yllä­pitävät
etupäässä maan\-iijelijät. Sen
itäisessä päässä, maantien varrella,
huomasi Pauli meijerin. Se kiinnos­ti
hänen aivolokeroitaan ja hän loihe
lausumaan:
~ Kuulkaa pojat, meidän on kään­nyttävä
takaisin. Minun täj-tyy näet
välttämättä saada hyvä ryyppy kir­nupiimää.
Käännä siis Jakki Puikki
kohti kirnupiimätehdasta, koska em­me
ole siitä vielä kuin mailin päässä.
— Hiisi vieköön sinut kimupiimä-tehtainesi,
ärähti Jakki, mutta py­säytti
kuitenkin auton.
Pysäyksissä olevan auton koneen-käyntiä
kuuntelivat tarkoin Jakki,
Harry ja Eemeli, jotka kaikki väitti­vät
tietävänsä, mitä epäkunnossa ole­valle
autolle on tehtävä.
— Parasta lie, sanoi Harry, että
palaamme Verneriin ja viemme Pui­kin
siellä korjauspajaan tarkastetta­vaksi.
Minä näet pelkään, että sii­tä
on joku laakeri palanut.
— Se taitaa olla parasta, myönsi
Eemeli.
.— Puikki näkyy ymmärtävän kir­nupiimän
saannin tärkeyden, let­kautti
janoinen Paiili.
Oltiin jälleen Vernerissä. Kor­jauspajalla
ryhtyi Arirallisen hitauden
täydelleen omaava korjaaja tutki­maan
automme sisäkaluja. Seuru­eemme
aiitomek^nikot kiroilivat suo­meksi
korjaajan hitautta. Pauli,
Aku, Arvo ja Vikki painältivat kir-nupiimätehtaalle.
Arvo ja Pauli
kumpikin tyhjensi siellä aimo napol-lisen
kiriiupiimää, jota oli pitkässä
pönikässä. Vikki ja Aku tahtoivat
eheää maitoa, jota ei enää puolisen
aikana ollut saatavissa. Palattuaan
jälleen autonkorjauspa jalle, kehäsi
Pauli piimän laatua, lausuen:
— Jo siellä piti olla eri hyvää
kirnupiimää.
— Missä niin? kysyivät autome-kanikkomme
kuorossa.
Saatuaan seikkaperäisen selostuk­sen,
läksivät he, myös meijeriUii.
Mutta pian --palasivat"^' sieltä ki­roillen
ja oksentaen.
— Annettiinko teille pojat siitä
pitkästä pönikästä; Arvo ja minä
saimme lyhemm...
— Hiisi vieköön sinun - pitkät ja
lyhye't pönikkäsi, vastasi Paulille
raivostunut Jakki. —• Moinen asti.
ainpesuvesi ei kelpaa edes s i o i l l . ..
— Kirnupiimän juonnista jatkuu
ihmisen ikä ja liikuntakyky paranee,
lohdutteli Pauli, — Saattepa nähdäi
että viesti varmasti...
Oli jo sivuutettu North Bay. Jak­ki
ohjaili Puikkia kohti Ferguson-tietä.
Sitä tehdessään loihe hän lau­sumaan:
— Olen minä nähnyt jos jonkin­laisia
autorenkaiden paikkaajia, mut­ta
kyllä nuo northbaylaiset olivat
aivan voittamattomia poropeukaloita.
Tuhrasivat kaksi tuntia yhden si­särenkaan,
paikkaamisessa.
— Pata kattilaa soimaa, lausui
Jakille Vikki. — Sinähän aamulla
tohistit, että meidän on ehdittävä
Cobaltiin kello kuudeksi. Nyt käy
kello jo seitsemättä ja Cobalt on
vielä yhdeksänkymmenen mailin ta­kana.
— Sen kulkemiseen, selitti väkuut.
lavasti Eemeli, kuluu korkeintain
puolitoista tuntia sen jälkeen, kun
minä saan phja.ustangon hoidetta­vakseni.
Ja kun Eemeli ryhtyi ajamaan pa-lovartiain
portin sivuutettua, hiin
kaikki autossa Olijat tulivat heti
yksimielisyyteen siitä, että hänelle
on pelko tykkänään tuntematon...
Ferguson-tie on leveää, suoraa.
Nousuja ja. laskuja sekä purojen ai­heuttamia
äkkimutkia on silti sitloin
tällöin. Itsekunkin äkkimutkan vaa­rallisuutta
muistuttamassa on ennen
mutkaa oiliealle puolelle tietä ase­tettu
suuri mustalaulu, johon on val­koisella
maalilla maalattu hoyeä
pääkallon ja ristiinasetettujeli' sääri­luiden
kuva. Näiden ohi ajoi pel­käämätön
ajurimme ikäänkuin aras­tellen.,
Mutta tasaiselle jälleen
päästyä kiisi auto semmoista vauh­tia,
etteivät autossa olijat ehtineet
tarkkaamaan maisemaa ennenkuin
neljänkymmenen mailin pääasä-North
Baysta. Ajaessamme erään nndeh
sillan ylitse, kuului pamaus. Antom­me
pysäytettiin- Mutta nytkin voi­tiin
maisenaaa ihailla vain renkaan­vaihdon
aika.
Renkaanvaihdossa kului vacin kym­menisen
minuuttia; ja jälleen kiidet­tiin
eteenpäin. Matta jo parin mai­lin
matkan jälkeen huotnattiin, että
kaksi rengasta oli liian pehmeänä-
Pumpattiin ja matkattiin puoli msi-lia;
rsatkattiln puoli mailia ja pam-pattiin.
_
Pumppaukseen kyllästyttiin kello
yhdeksän tienoissa. Päivyt oii vai­punut
puiden latvojen taakse. Mie­het
olivat nälkäisiä'' ja väsyneitä.
Autonvalojen edessä paikattiin puh­jenneet
renkaat. Ohikulkevilta mal.
kailijoilta saatiin tarvittavat korjaus-kalut,
sillä niitä ei oltu varattu mu­kaan
tarpeeksi. • / •
Korjauksen jälkeen ryhtyi Jakki
jälleen ajamaan. ^ Pauli, etuistui­mella
istuja, joutui pitämään kiinni
valolangoista, joiden avulla hän voi
estää etuvalojen sanimumisen. Ta­kaistuinten
miehet nukkuivat. Epä­mukavaan
asentoon joutuneen rei­den
tei käsivarren piuutxiraisen takia
heistä yksi ja toinen heräsi ailloin
tällöin; kirosi; korjasi asemaansa
ja nukkui jälleen...
Lauantaiaamulla kello seitsemän
olivat miehet valmiina jatkamaan
matkaa Cobaltin suomalaisten poi­katalolta,
jonka katon alla seurueen
jäsenet olivat nukahteneet viisi tun­tia,
nauttineet ravitsevan aamiaisen,
ilahuttaneet repäisevillä jutuillaan
vasta vanhastamaasta saapunutta
palvelijatarta ja lainanneet' vasa­ran
tulevain onnettomuuksien va­ralle.
Mutta vanha Puikki ei ollut mat­kakunnossa.
Sen jrksi rengas oli
levähdyksen aikana tyhjentynyt.
Puikki ajettiin korjauspajalle. Mut­ta
se oli vielä sulettuna.
Epätoivo täytti miesten mielet.
Vitsikkään Paulin suusta ei saatu
sanaa millään - keinolla. Toiset ki-
Kaikih ihailtiin tien varrella ole­vaa
tiheää koivusaloa. Sen vetra-ton
ihanuus on varmaan ollut yhtenä
kannustimena Ferguson-tien raken­tamiseen.
Koivusalojen lisäksi on
tien varrella kalaisia jokia ja jär­viä
runsaasti; leiripaikkoja keitto-helloineen
ja halkoineen on myös
laitettu useaan paikkaan. Ferguson-tie
—r yläluokkalaisille verraton, hii-vittelualue
kesäiseen aikaan.
Kirkland Lakelle, joka' on muuta­man
mailin päässä Ferguson-tiestä»
ei ehditty^ poikkeamaan iltapäiväkah­ville.
Se saatiin nauttia Swastikassa
eräässä vaatimattomassa, mutta kyl­liksi
kallishinteisessa ravintolassa.
Svrastikasta t^ähdettySonme jou­duimme
Ferguson-tien huonoimmalle
osalle. Se oli yasfikään ava^u lii­kenteelle;
ja kun se kulkee suon ja
lentohiekkasärkkäin poikki, oli se
erittäin pehmeätä. Uuden osan ylit­se
silti päästiin vastuksitta. Muuat­ta
uutta Chevroletia autettiin mie­hissä,
kun se ,ei voinut omin voi­min
nousta pehmeän hiekkasärkän
päälle.
Uuden tien loputtua aukeni taa­sen
eteemme laajahko maanviljelys-seutu.
Sen |äpi> kulkeva kapea tie
oli sileätä. Mutta jättiläismäisten
aaltojen tapaisia nousuja ja laskuja
siinä on tuhka tiheään. Asutun seu­dun
loputtua ohjattiin automme oi-kaisupolulle,
minkä arveltiin lyhen­tävän
matkaamme noin 23 mailia
ja mikä luikerteli tesaiseii, muutamia
Canadan työväen parhain urheilukentUi rotkon takaa l^taottuna.
'Nyt pitiiar
roilivat. Väin Harryssä oli teivoa ja
luottamusta jälellä. Sen ilmotti hän
lausumalla:
— Minä otan nyt <vhjak8et käsii­ni
ja tekaan, että Timminsiin pääs­tään
vielä tänään.
Vaitiolollaan toiset ikäänkuin
myönsivät Harrylle: Tee kuten taK-
.•dot. Emme me kuitenkaan tänään
Timminsiin ehdi.
Yöllä puhjenneen renkaan otti
Harry itse tutkittavakseen. Mää­räsi-
toiset korjaamaan epäkunnossa
olevaa vararengasta. Syy edellise^j
yön pumppaukseen löytyi. Päällysf
renkaan sisällä turvana olleen piik;
kisen, paksun kumikaistaleen olii
vat North Bayn poropeukalot kään­täneet
kaksinkerroin. Piikit olivat
syöneet; sisäkumiin lukemattomia
reikiä. Ostettiin uusi sisärengas.
Ja kaikki hyvään kuntoon saatua
poistuttiin Cobaltista kello puoli-kymmenen
tienoissa.
Muutaman mailin matkattuamme
kuului taasen pamaus, joka* vississä
määrässä lisäsi miesten toivottomuut­ta.
Vararengas muutettiin puhjen­neen
tilalle. Mutta tuskin oli pääs­ty
laajan mäanviljelysseudun reunaan
kun taasen huomattiin yhden ren­kaan
olevan tyhjänä.
Jälleen toimitti Harry huolellisen
tutkimuksen . puhjenneessa renkaas^
sa ja paikkasi sen. Allaoleva kuva
osottaa, kuinka hän terkkasi paikat­tua
rengasta; ja tarkkauksen jälkeen
lausui:
-— Nyt pitää!
Seurue oli vastuksitta kulkenut
läpi silmänkantamoja käslttä.vän Iiei-nänviljelysalueen;
nauttinut päiväl­listä
sen keskuksessa sijaitsevassa
^nglehartissa; ja saapunut metsäi­selle
taipaleelle. Miesten silmistä
loisti jälleen ilo ja toivo. Laulut
helkkyivät.. Silloin tällöin ajoi tuik-kimme
edelle auto tai fordL Ohi
kiitävän hurjaa vauhtia katsellessaan
lausui Harry merkitsevästi;
-— Hiljaa kauas niennään!
Kukaafi ei ryhtynyt väittämään
vastaan. Edellisen yön kokemus oli
koar£.antuntuvaIla tavall» opettainut,
kuinka tosi tuo vanha sananlaskii
on vielä autojenkin aikalzaudella.
vuosia sitten autioksi palaneen kan­kaan
lävitse. Kankaan poikki pääs­tyämme
olimme tuossa tuokiossa
Connaught Stationissa. Sen ja van­han
;.Porcupinen välillä tapasimme
vielä melkoisen metsätaipaleen. Kun
sitten sivuutimme South Porcupinen,
ajoinamesen ja Timminsin välillä
harhaan noin kolmisen mailia, niin
kello kymmenen tienoissa lauantai-iltena
pysäytettiin Puikkimme Tim­minsin
suomalaisten haalin eteen.
|>iellä olivat ^nssit parhaassa
menossa. Tansseissa oli väkeä kuin
helluntain epistolassa. Pian kuiten­kin
ilmestyi väkijoukosta eteemme
majotusmestarl Hän pii lyheläntä,
laihanpuoleinen, kalpeahko mies, jon­ka
äimistä loisti älyn ja harkitse-^
vaisuuden ilme. Parissa minuutissa
oli joukkueemme itsekukin jäsen oh­jattu
kunnolliseen majapaikkaan.
Sunnuntaina kello kahd^entoista
tienoissa saapuivat seurueemme jä­senet
Timminsin suomalaisten ja
ukrainalaisten työläisten yhteisesti
omistamalle urheilukentälle, "joen
taakse". K«nttä käsittää noin kuu­den
eekkerin alan. Siinä on kol­mensadan
metrin mittainen juok­surata.
Juoksuradan sisäpuolesta
noin puolet vihreää nurmikkoa; toi­nen
puoli matelaa, harvaa männik­köä
penkkeineen j a ravintolahuonei-neei^.
Kenttäurheilupaikka oli sy­vänteen
"takana"; ja tanssilava lä­hellä
syvännettä. Joen rannalla on
erikoinen pukuhuone sekä miehiä
että naisia varten. — Epäilemättä
parhain Canadan työväen omistamis­ta
urheilukentistä.
Kisailut alkoivat kello yksi, Idrk-landlakelaisten
saavuttua yhdennel­lätoista
hetkellä. Osanottajia oli
yli viisikymmentä. Heidän joukos­saan
oli tyttösiä ja poikasia, muu­tamia
ikämiehiä, sekä parhaassa iäs- j
?ä olevia solakoita naisia ja miehiä.
Katsojia oli useita satoja. Useat
miehistä olivat kalpeita, kuihtuneita,
siäviä todistuksia siitä/minkälaiseksi
maailman suurin kultakaivos, Hollin-ger,
kuten kaivostyö yleensä, muuntaa j
sen lokeroissa ahertavat työläiset.
Naisväen keskuudessa yleensä ja
muutamissa miehissäkin — viimeksi­mainitut
todennäköisebti kuuluen
kauppiaiden, työnjohtajain tai koi-ratorpparien
luokkaan — saattoi
sitävastoin huomata liian lihavuuden
merkkejä, pulleita -vatsoja, kaksois­leukoja,
y.m.
Väen vilinässä kulkiessamme ijcuu-limme
erään lausunnon, joka omalla
tavallaan valaisee työväen urheilun
periaatteellista puolto. Lausuja oli
harmaaseen, siistiin pukuun puettu,
hoin viiden jalan ja kymmenen tuu­man
pituinen, ehkä kolmekymmen-tä-
vuotias, kalpea, korkeaotsaijien
kaivosmies, jonka silmistä' loisti päät.
täväisyyden ja pelottomuuden ilme.
Hän lausiii toverilleen:
— Katsohan noita kilpailijoita.
Heissä näeti fyysillistä voimaa ja
kuntoa, jota tarvitaan ei vain hu­vitilaisuuksiemme
järjestyksen val­vomisessa,
vaan myös lakkokamp-pailujen
turvaajana hurtta- ja rik­kuri
joukoilta. Mitiusta näyttää, tove­ri,
että työväen urheilijat muodos­tavat
idun tulevalle pun...
Viestinjoukkueet paikoille, kuu­lui
samassa kilpailujen järjestysmie­hen
huut^.
Joukkueita oli kaikkiaan viisL
Ilosta, .Pyrinnöstä ja Jymystä «li
ykisr-imstaidn --SBkä ; kaksi;
neljä miestä joukkueessa. Neljän
minuutin, neljän ja kolmen kym­menesosan
sekunnin Jculuttua läh­döstä
tiedettiin, että Kisan ensimäi-nen
joukkue, jossa juoksivat P.
Jansson, A. Kantokoski, V; Lähde
ja J. Valli, voitti kilpailun, kesä­kauden
jännittävimmän viestin, uu­della
ennätysajalla... i
Kesäläisten osakkeet olivat nyt
huipussaan. Osakkeiden nousuun
oli hyvät syyt: Vikki oli voitta­nut
sadan metrin juoksun. Jakki
kolmiloikan ja pituushypyn, Eemeli
kuulantyönnön ja keihäänheiton, vii­meksimainitun
uudella ennätyksellä;
j a nyt vielä ylesti voitettiin. Kul-r
takylän hennot olennot ihan piirit­tämällä
piirittivät voittojat. Heistä
kuitenkin kaikki toiset, paitsi Jakki
ja Eemeli, Vapautui parittajista mel­ko
Vähälä. Noin puolltusinaa stJak-kaa
tyttöä piti Eemeliä ja Jäkkiä
vankinaan parisen tuntia, vaikka poi-ka*
parkairi piti heti kilpailuista va­pauduttuaan
lähteä paluumatkalle,
ehtiäkseen Sudburyyn häävieraiksi
maanantai-illakisi. Vtfelä kentältä
lähtiessämme sulloutui vanhaan ja
vähemmän kauniiseen Puikkiinune
varttitusina voittajien vallottajia...
Vasta kello seitsemän aikaan sun-nuntai-
atana lausuttiin Timminsin
tovereille hyvästit Timminsin suo-malaiBten
haalin edessä; ja paluu-matica
alkoi.
Timmfasistä ehdittiin tekemään
vain se havainto, että se on erittäin
vilkas teollisuuskeBkns, monin ver­roin
vilkkaampi kuin Sudbury. Kai­vantojen
jättiläismäisiä nostblaitok-aia
oli tuhka tiheässä. > ,
Kaivoskylien , jäätyä taaksemmev
ryhtyi Pauli selittämään Vernerissä
juodun kirnupiimän hyviä seuraulc-flia,
toiset koettivat laulaa, mutta •
väsymyksestä herpaantuneina vai-puivat
yksi toisensa jälkeen unea ;
helmoihin. Vain ajuri, Harry, ja
hänen vierellään istuva valolaftkojeh
pitäjä, Arvo, olivat pakotettuja pitä­mään
silmänsä auki. Puolikahden.
tienoissa maonafltaiaamulla, jolloin ^
saavuttiin SwafitilÄian, sai: Harrykin
tilaisuuden ummistaa silmänsä, kun
'jäkki ryhtyi ajamaan.. Vasta kello
kuusi aamulla, kun oli jo saayuttu Cor
baltiin, saatiin koko seurue h«rf)ille.
Käytiin sikäläisellä poikatololla
nauttimassa .aamiainen, palautettiin
lal naamamme' vasara "ja jälleen" läh- "
dettiin matkalle.
Matka kului suuremmitta vastuk­sitta.
Edelle meneviä 'tai vastaan
tulevia autoilijoita kaikkia.' terveh­dittiin
valtavalla "Heijuu" ~^ lau­lulla.
Eräällä leiripaikalla näpsäy­tettiin
automaattisella kameralla sa^
kisto allaoleva kuva, joka osottaa,^^
minkänäköiseksi miehet muuntuvat,
matkustaessaan yötä päivää. ', ' v
North Bayhin saavuttiin kello
kaksi päivällä, nautittiin päivällinen
ja jatkettiin jälleen matkaa; Alutta ;
nyt alkoi Puikkimme taasen viku­roimaan.
Sen renkaita 'joudnttÖn vi
paikkaamaan kolme tai neljä kertaa;
ja alpttajan koneisto palahti, jiaten >
nlottamisessa oli pakko käyttää mies­voimaa.
Heikentyneiden renkaiden
takia jouduttiin Jmatkan vilmielnen • %
kymmenen mailia kulkemaan lioiii. ^ ;
viiden mailin, tuntinopeudella. Mut-^
ta kaikista vastuksista huolimatta^
saavuttiin Sudburyyn, jossa jouk­kueemme
hajaantui, ^ maähantaii-il-tana
kello puolikahdeksan.
FILIUS NULLIUS. '
Miehet mnnntnvat matkustaessaan yöta patviiS.
ILOISTA JÄ HAUSKAA JOULUA
— ja-
TOIVORIKASTA UUTTAVUOTTA 1928
KAIKILLE LHKETUTTAVILLEEN
ja , •
TUNTEMATTOMILLE
Toivoo
SELMA SUNDGREN,
Partnriliiice
64—-4th Avenue,
TIMMINS. ONTARIO.