Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 1, 1936

              Canadan siiomafaisten-^aiino&iV/affiWn vukkolehti
lassa numerossa:
i VlHREii RAMPA
0 kertomus Ceylonista
1 SE OM VAIN UNTA
kertomus
o a
noveiU
LAUANTAINA, HELMIKUUN 1 P:NÄ 1936
1
ilTI Phoebe Wyndhamilta *'Vii-jkon
Silmän" toimittajalle.
|'Herra toimittaja!
P-ähetän Teille tässä pienen kerto-iksen
'Rakkaudesta Priscillaan',
ia, niin luulisin, voisitte julkaista
^^^ptuttavässa lehdessänne.
:5s^^^Se on minun kaikkein ensimmäi-
•^•^^^fei yritykseni. Sen juoni on, mie-
'^f^J^täni hyvin omaperäinen ja minulla
t^''iSa aihetta vielä moneen toiseen, jot-
'^f^; ehkä kiinnittävät mieltänne.
^_;*;|Kunnioittaen Phoebe Wyndham."
;.VtJ;."-;"Viikon Silmän" toimittajalta neiti
'''•^FEöebe Wyndhamille.
'• ' "Toimittaja valittaa että hän ei voi
täyttää hyväkseen Teidän ystäväl-tarjoustanne.
Tämän ohella pa-i
-js-t^l^tetaan käsikirjoitukset.
£j '>^"Kjj^''Huom.I Käsikirjoituksien tulee ol-
•: - la konekirjoitettuja seka ainoastaan
' ' \paperin toiselle puolelle." '
' i ^ Puhtaaksikirjoitustoimistosta neiti
Pfioebe Wyndhamille.
""•'•'*^An. Puhtaaksi kirjoitettu 'Rak-iaildesta
Priscillaan' 100 mk."
I^eiti Phoebe Wyndhamilta "Maa-
Hmänkaikkeuden" toimittajalle.
.^^(-''Herra^toiÄts^^^ •: - ' - « - ^ ^ ^
R i i t ä n oh^en käsikirjoituksen ly-
|mpään kertomukseen, jonka toi-
Teidän käyttävän lehteenne, jota
ä olen lukenut aina sen ensimäi-ä
numerosta lähtien,
luistanette ehken, että viime
lissa pidetyillä Scuttleburyn päi-lisillä'"
Te veitte pöytään serkkuni
vä Jackson-JohnsöJSiiSrKu^^^
ililin häneltä Teidän valittaneen mi-vaikeata
on nykyisin saada leh-ne
erikoisluonteisia kertomuksia,
päätin lähettää tämän kertomuk-käytettäväksenne,
unnioittaen. Phoebe Wyndham."
Maailmankaikkeuden" toimitta-neiti
Phoebe Wyndhamille.
|Toimittaja valittaa,-etä hän ei ti-jpuutteen
takia^ voi käyttää tai säl­ää
oheenliitettyä käsikirjoitustan-jonka
hän siis täten palauttaa kiit-ystävällisestä
tarjouksestanne."
eiti Phoebe Wyndhamilta "Nais-
Lehden" toimittajalle.
Herra toimittaja!
ähetän Teille pienen kertomuk-jonka
toivon Teidän voivan käyt-lehteenrie.
^Mutta siinä tapauk-että
kertomukseni osoittautuisi
ottomaksi (jota kuitenkaan en
iisi mahdolliseksi), niin olisin kii-
^ ^ ^ e n saadessani tietää, mitä puut-
; « ^ ! s u u k s i a siinä on.
,Mt^"nni^»ttaeh Phoebe \\^ndham."
;*^®Cäisieh Lehden" toimittajalta
^i^pi Phoebe WyndharaiUe.
jU^M^imittaja valittaa että hän ei
f käyttää tässä palautettavaa käsi-itiista.
Syyt hylkäämiseen käy
|lle alla olevista X:llä mfcrkityis-
»rakkeista. •;
Kertomus on liian pitkä.
Kertomus t)h1iiäii lyhyt.
I Kertomus ön liian sisällykse-
Kertomus on liian hempeämie-linen.
X. Kertomus, ei ole tarpeeksi *uu-
SI,
Neiti Phoebe VVyndhamilta herra
Richard Bagsterille.
"Rakas Dick setä!
Sen pienen kertomuksen, jonka
näytin Sinulle joku aika sitten, olen
lähettänyt useampiin lehtiin, mutta
kaikki toimittajat ovat osoittautuneet
kerrassaan halpamaisiksi —. yksi
heistä^suorastaan solvasi minua!
Neuvo mitä minun on tehtävä.
Siriun uskollinen Phoebe."
Herra Richard Bagsterilta neiti
Phoebe VVjmdhamille.
"Rakas Phoebe!
Sinun kirjeessäsi minulle oli jotain.
ihastuttavaa, syvästi liikuttavaa nai-visuutta!
Voin ainoastaan sanoa, että
senjälkeen kuin Sinä kiinteästi olet
päättänyt antautua tuolle mielestäni
vaikeinimalle uralle maailmassa, et
voi tehdä mitään järkevämpää kuin
pitää hyvänäsi kaikki ne vihjaukset,
joita Sinulle heittävät nuo toimitta­jiksi
itseään kutsuvat pedot.
Sinun uskollinen setäsi Dick."
P.S. Jos et vielä ole sitä tehnjt,
niin voisithan yrittää lähettää kerto­muksesi
"Perhelehteen", sillä sikäli
kuin sitä muistan, pitäisi sen olla so­pivan
juuri siihen. _
Herra Richard Bagsterilta "'herra
Paul Glaydelle, "Perhelehden" toi­mittajalle.
"Paras Glayde!
Jos ei se vain vaadi Teiltä liiaksi
paljon itsevoittamusta, niin olisin kii­tollinen,
jos haluaisitte ' julkaista
ihastuttavassa lehdessänne "erään
ensi yrityksen" minun veljentyttärel­täni,
Phoebe W3mdhamilta. -Hänen
kertomuksensa nimi on luultavasti
'Selinan siunaus' tai jotain sinne
päin.'::.;-:-;:;^
Monin anteeksipyynnöin
Teidän Richard^Bagster."
Neiti Phoebe VVyndhamilta "Per-helehden"
toimittajalle. ^ ^
"Herra toimittaja! >
Jos Teille se vain suinkin soveltuu,
niin aion minä Jiuömenna vierailla
toimituksessanne, jättääkseni Teidän
nähtäväksenne lyhyen kertomukseni
'Rakkaudesta Priscillaan'. Olen en­nen
pitänyt tapanani läjhettää sen
postissa, mutts^-Viii!ieineiv toimittaja,
joka kieltäy^i pitämästä sitä, kaatoi
kupillisen kahvia liuskan numero 7
yli, jonka yuoksi katson olevan pa­rasta,
että itse jätän Teille käsikir­joitukseni.
Kunnioittaen Phoebe AVyndham."
Neiti Phpebelta hänen sedälleen.
"Rakas setä!
Seuraten neuvoasi, tein tänään vie­railun
'Perhelehden' toimitukseen ja
hiukan aikaa taisteltuani vahtimesta­rin
kanssa onnistui minun tavata toi­mittaja.
Hän osoittautui olevansa oi­kea
nuori mies (olen aina luullut, että
toimittajat ovat keski-ikäisiä, epä­miellyttäviä
herroja) ja kävi selville
että hän tunsi Sinut erittäin h3rvin.
(Jatkuu 3:11a sivulla)
HILJA HILL
( Kilpakirjoitus )
N synkkä~tälvipäivä, tuuli vain Imrrkäihoisasti vaike-roi,
aivan kuin osaa ottaen niiden miljoonien valituk­siin,
jotka niin monista eri syistä joutuvat vaikeroi­maan
Tuolla raajarikkovanhus laahustaa armopaloja kerjä­ten.
Tuolla kulkee kymmeniä parhaassa iässä olevia nuo­rukaisia
ilman päämäärää. Tuolla pieni tyttö kulkee ovel­ta
ovelle, pyytäen jotain syötävää sairaalle äidilleen. Isä
ön ehkä kuollut, vankina, tai etsimässä työtä noiden mil­joonien
mukana.
• Tuuli repii tyttöpoloisen rikkinäistä takkia, pakkanen
puree pientä poskipäätä, jolle kyynel on jäätynyt. Tuol­la
kadulla harhailee olento, hän on ollut ennen kaunis,
nyt on kauneudesta vain varjo jälellä. Suuret katkeran
ilmeen saaneet silmät etsivät jotain, ne etsivät leipää.
Tämä on viimeinen ja mitä saastaisin mahdollisuus, mi­hin
turvautuen nainen joutuu etsimään leipää nykyisen
järjestelmän, vallitessa. Hän on nainen, ehkäpä äiti.
-Tuolla taas arasti kolkuttaa raskasta rautaovea nainen,
äiti, vierellään pieni tyttönen. Terävät lumihiutaleet
pieksevät kalpeita kasvoja. Ovi vihdoinkin avautuu .
"Nyt saamme nähdä isän", kuiskaa nainen lapselle.
-Tuolla vaikeroi nainen, julmien verihurttien piiskan
iskujen repimänä vankikopissa. Hänkin on nainen, äiti
. . . Tuolla kaukana idässä vapaana, terveenä ja reippaana
työskentelee nainen miesten rinnalla rikkailla viljavai­nioilla,
joista riittää kaikille. Hänkin on nainen, äiti,
onnellinen äiti. Närrtä kaikki ja tuhannet muut ajatukset
liikkuvat hänen ajatusmaailmassaan. Hänen, joka ma­kaa
sairaana pienessä kylmässä sairaalan nurkkahuo­neessa,
kärsien tuskaa, hivuttavaa -tuskaa, joka on lyö­nyt
leimansa hänen nuorille, ennen niin-herttaisille kas­voilleen.
Elo silmistä on sanununut.:» Hänkin on nainen,
äiti..'.'.'' • • • ^ ^ •
Tuuli vaikeroi, lumi pieksää ikkunaa, sairas valittaa.^
Hänellä on vilu, ei ole hoitajaa ympärillä, joka nostaisi
peitteen, mikä on pudonnut lattialle.
Tauti pahenee kylmästä. Tuskien malja on pian täyt­tynyt
kukkuralle; Ja silloin . . . E i ole miestoveria lähellä,
joka soisi edes tuskia lieventävän sanan. Ei ole pikku-pojua,
joka pienellä kädellään äidin kylmää poskea läm­mittäisi.
Saapuu yö, pitkä, peloittava tuskien y ö . . . On niin
vaikeata, on niin ikävää . . . lapseni... mieheni.. .tuhan­net
ajatukset liitelevät kuolevan aivoissa. On niin hil­jaista,
niin outoa, tuulikin on jo leppynyt ja laulaa niin
hiljaa ikkunan takana . . . Ajanmittari mittaa aikaa...
Sairas rauhoittuu, nukkuu ja näkee unta: Pikkupoju niin
hellästi hyväilee poskea ja kuiskaa: äiti, ä i t i . . . I Uhis­saan
hapuilee sairas kä^ jotain, tarttuu jonnekin. Siinä
unissaan hän näkee miehensä vierellään, hellästi kättä
pusertaen. On niin hyvä olla, nukkuva sairas hymyi­lee
..;. .:. '•
Aamun sarastus nouseeJdän taivaalle... Yhä hymy
huulilla nukkuu sairas. On niin hyvä o l l a . . . Tuskat ovat
loppuneet. Nyt ei enää ole kylmä, ei i k ä v ä . . . Kärsimyk­sien
viimeinen ky3mel on jäänyt silmäkulmaan. Vain
hymy pysyy huulilla, hymy, jonka pikkupoju Ja puoliso
niille unessa saattoi...
Tuuli ulvoo ja vihaisena heittelee lunta ulkona kulke­vien
kasvoille, mutta he eivät sitä huomaa. On niin pai­nostavaa,
niin hiljaista. Kyynelet vuotaa... Miksi? ~
Onhan tuskat jo loppuneet. -— .
Xiin, sipun tuskasi kylläkin, vaan ei ne tuskat, jotka
ovat nyt jälelle jääneitten sydämissä. Hiljaa.lausuu to­verit
viimeiset jäähyväiset. Hiljaa laulu lauletaan. Hil­jaa
suljetaan arkku, hiljaa kukilla peitetään,.. Hiljaa
vierähtää k3^nel monessa silmäkulmassa. Niin, siellä le­päät.-
Olit liian nuori sinne. Täällä riveissä olisi sinun
paikkasi, vaan ethän ole ainpa. Ennen sinua _on nijn
moni nuori työläisnainen sortunut ennenaikaiseen hau­taan,
vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän uhrina.