Vapaus, July 14, 1921

              mm.
n&t vavsfatelivfit.
VifaoJlJBen puolella tuntoi aapBmi.
m i ^ ^ uopeas lisääntyvän, kuuluen vä-i!
r.i2 tän:8n vooöesi Vapon miincroJta on_ nänjlsSan.vjeJä | liin yhtämittaisena jyminänä. —
mnttmttmmmmmmii^mmmmmummm^g fimautöttyanlssksukset tlri.;kanaan ja «anoi: «Anni rakas,' oma
eyttivät kalliopaikalla olevaa rsken* | kaita, ystävä j a toveri, katso taonne
diae. fäella on tulmnsien j a tuhansien
onnesta kyeynsyys.— —
Be vaikenivat kumpikin ja istuivat
käsi kädessä myöhään yöhön.
nasta, «tenkin vlnttikemksen ikku»'
Vappu on erinomainen jalkaisn ja moninkerroin tärkeä s
vtkin vaikkakin Vappu onkin jo ohitse, tilatkaa itsel. S 5. V
!ä rvtkin vaikkakin Vappu _
jcale, että ette jäisi ilman tuota arvokasta läljallisuusJisää
ena, HintaSOc. ^
avia kirjoja niinikään pitaisi jokaisen aikana tasolla olemaa s
s-nikia:^^ ' v • v t • • *"
LN- VALLANKUMOUS J A H I DJTEBSATIO.VATIO-tirj
Gm Sinoyjcv- ••••••••f••••••••••••••••••»•••»•»*»»»••*••••»•••••••••••»••
L\ K-^OCSAUISSOTA, kirj. Karl M a »
JSTÖN DIKTATUURI, kirj. Karl Kautsky
VEX SOKEAA JOHTAJAA, Mrj. Atth^r 31. LewiB
iLlSTÖN. VALLANKUMOUS ja LUOPIO KAUTS-N,
Lenin ....
JO S
M i
.40 =
.65 s
JiS s
f k i i E U O P P I . kirj. N. E . Setala
[ELEX OPPIKIRJA, kirj. E. N . Setälä
iia näitä kirjoja voidaan tilata oiscftteella:
65 S 1.00 s
.75 5
9. SUDBURY, ONT. 1
i i i i i i i H i t i l i i i i i i i i i i i i i i n i i u i i m i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i t i^
arsinkin viime äiköiiia il
ivaen vihamielisyytensä
rilehdet kirjoita priku
i mitä minä,. Sasn, olen
iia vakuuttanut? kysyy
meiltä lukijoiltaan. En^
kin suuri profeetta? Ka"
Neuvosto-Venäjän hnns
enkin suuri vätys, aivan
äkin makkireissullaan to
rilehde^ ja minä, Sasu.to
tä «Neuvosto-Venäjä ra-cyaikaineh
Baabelin torni
callellaan. Kansa itsg jm
mata, että koko nykyinen
(Venäjällä mutta ei kap
naissa, ei, herra siunaa)
satua <keisarin uusista
Nyt se pöfcelöittynyt
lotajaa. Mutta Veiiäjän
ista on niin himottavaa
käjiitJö,/Ätteivät anna si-
, -vaiKea :3naailmah" porva-niinä,
5Sa^su, sitä vaadm.
7 •tylijaä =säkk*ia; pystyssä.
:isee .^asu, ja käskee jopa
lukea pakinoitaan!
imala, niinkuin e^ hänelle
t lukijat riittäisi. Saahan
isti silitystä valkoisilta vai
a. Miksi pitäisi hänen
i huomiota osakkeen työ-
Pitäisihän hänen ymmär-e
kauppa vetele.
än kuka on myynyt sie-isen
yksille, niin ei hänen
kaupitella sitä toisille. EJi-ekaan
pyri kauppaamaan
iksan työväelle. Ei vaan
rvaristoa. että sen ,, . pitää
vlahtarijonkkojaan, eihän
itä tässä oikein tulee ta-
L. Miksi siis Sasa koettaa
;Iä pitemmälle kuin oppi-rransa
ja mestarinsa?
in halveksii työläisiä tavat
lutta eräällä tavalla , vii-
^arillisenapäkisijäna pitäisi
:sata, että vastustajain vE-n
on hyvin ajattelematon
lan toinen saari pepsoonal-
Ville^ halveksi hankin
lan, ja sai tyyriin opetok-loin
Kerenski, joka syljes-n
tahdolle. Kuinka'siis Sa
atella välttävänsä näiden
Vai luuleeko hän tosiaan
äestö ymmärrä eroittaa a
lista, selvää vihollistaan
Jos niin on Jaita, niin on
yt kirveensä varta myöten
Jästä työväen laajakatseisöodesta
johtuu, että yhtä vähän kuin se l ai
haa huomiota Sasun ja muiden pör
värien valheille, jotka on sitä ^ah^m-män
uskottavia mitä terkeSmpiä, .yh­tä
vähän se erehtyy luulemaaii, et^
tfi missään yrityksessä^-johon ryhdjt
täön Venäjän neuvostovallan ^mUrs-i
kaamiseksi, olisi takana Vain jokin'
pieni matruusiryhmä taikka sei tai se
kenraalL \ <••'• •'
Ja sen ^ k i a ' ön Sasu päkinöimisi-neen
työväeni laajoille- jookoille kuol
liit kirjaihi Porvarit, piläkööt holvis-saan,
omansa. Heidän suosionsa on
Sasu rehellisesti ansainnat,
/ Henkipatto.
T0R0NmUTISI4
He vartoivat isää kotiin. Hänen
'oli pitänyt tulla-heti, kun sanoma-lehti,
jonka toimituksessa hän oli, oli
saatu painoon. Nyi oli j o p a r i tun-tia
mennyt yli ta.valiEesta ajasta eikä
b4ntä vieläkään kuulunut;
Ammunta taukosi, kuului vain kau
kaa yksinäisiä laukauksia. Painos-tava
hiljaisnns vallitsi. Äiti otti pik-kupoikansa
tiyliinKl. Heitä palellutti
ja lämmittääkseen lasta äiti, painoi
hänet lujasti Yintaan^ vastaan.
tTaleeko nnnastakjn sotamJes, kun
tulen suurefei>, kysyi pikku Kallu,
katsellen vuoroin äitiään, vuoroin
seinällä riippuvaa kivääriä. ^ <Ei,>
•Vastasi äiti görumMisesd hymyillen
<ei Kallu lai^e sotamieheksi, vaan
rakkauden ja rauhan töihin.»
II.
KaUeet katiin työn eUijoUle Nbga-raHa
Niagaran Hydron työmailla on to-hansia
työssä ja tuhansia jokainen
läivä etsimässä tyofö, Niimpä lÖiti
tolme, miestä Torontoltakin viime v i i
kolia sanotulle työmaalle käsivösi-aan
kaupalle. Tycpaikalla paasia
vartoillessaan yllätfi lieidät ilta, jo-
;en siellä olevien toreriensa kehoitulc
8est»'jährät he y S M sanotut lyo-maaa
k^ppääiv, jesta heidät pnoTi-i
yön aikaan vangitsin ja kuleteittiin!
putkaan, sekä asetettiin käsiTa^'i>|
iin, knten.snorefKn rosvot, Srai-lsyyn, 'Hän suijrt«li vaimoaan liiuksil
cOnhan Isäkin sotamiehenä», sanoi
X a l l u Vähän eliSrÖiden. «Ei, Kallu»,
vastasi äiti, «isä on sanomalehden toi
^itaja>. 'Poika ^ t ^ o i merkitsevästi
kiväSriih ja sittten äitiinsä.' Xiti ym­märsi
"Kallun epSilykseh ja silitellen
piku miehen tummia kutreja hän
virkkoi: «Äyt täytyy, vihollinen on
iyokkäämässa kaupunldin, .saattaa
olla että isän,'Vieläpä äidinkin täytyy
tarttua aseisiin pudlnstaakseein ole
massaoloaan ja sinun, J a l l u n , "SfekS
mummon, ynna kaikkien .muiden to­vereiden.
Mutta »tten kun sinä .tu­et
suureksi ei' enaän kayd& sotia,
vaan kaikki ihmiset ymmärtätät ja
rakastavat toisiaan. «Rakastavatko
jsiiloin kaikki toisiaan niin kuin äiti
•ja "Kallu ja .isäkin tekevät?» kysyi
"Källu. «Aivan niin kuirt aiti ja Kallu
ja isäkin», vastasi äiti syieillen; ja
suudellen pöikaiansa.
Tykien ulvontatuntui taas kiihty­vän,,
karkolttaen h y a ^ aiäift kas­voilta,
ja pikku Kallokin tuli taval-
^iäi vaksvazunak^ Etisessä kuu­lui
avaimen rapinaa. «Isä», kuului
pehmeän syväsoinlnlsena kumman­kin
huulilta. . Ovi Kukeni ja Kaarlo
KciTpi asttai sisään. Hän oli kalpea
ja laihtonxtt. Kampaamaton tu"kka
t£ valahtanet alas peittäen "^orlcean
otsan. Silmissä oTi alakaloinen ilme,
rontta hän tekeyt^ iloisen reippaaksi;
ja sulki -vastaansa kitrehtivän pikku
pojan j a vaimöiisa kiilikeaän sylei-
Aamulla, ioin Kaarlo oli lähtenyt,
tfulki Anni kuiii une£sa. Tuntui kuin
hän vieläldn olisi vaipunut miehensä
hyvästijä^tösyleilyyn jakuullut peh
meän gättei}_kuiskaavan: «Jää hyväs­t
i ! Jos kuinka käynee niin ole roh­kea!
»
Hän jäi seisomaan ikkunan luokse
ja katsoi ulos pimeään. Hän katsoi,
katsoi yhä sinne kaamean salaperäi­seen
pimeyteen, jossa ihmislapset pe­lasivat
elämänsä korkeinta peliä, löi­vät
arpaa omasta hengestään.
Pimeän ^hälvetessä alkoi kadulla e-roittaa
epämääräisiä haamuja. Ne
liitelivät kevyesti kuin hengettäret, ne
hiipivät rakennuksien seinämillä, ne
näyttivät tanssivan etäämmältä kuu­luvan
tykkien ulvonnan säestyksellä.
Mutta 4)äivän selvetessä varjot muut
tuvat edestakaisin kiitäviksi, aseiste­tuiksi
autoiksi, kuorma j ^ ratsuhevo­siksi
sekä miehiksi, jotka kiväärit
kädessä (kiiruhtivat eteenpäin kau­pungin
rajalla oleville auolustusase-imu.
Sairasya!unut*\y8riV8t hurjaa vauh
tia taist^upaikalle; toisia tuli ras­kaine
valittavine kuorminefen.
Jalkakäytävillä,kulki miehiä kanto
paareineen; joist?i näkyi tuskaisin e-eih
ojennettuja käaä, tai veltosti
riippuvia, raahautuen joskus epäta-;
saiselle katajäätiW511e. Kuin kivet-1
tyneenä katseli Anni tätä kuoleman-kulkuetta.
Monasti näytti kuan Kaar
oa olisi paareilla kannettu.
Pauke kiihtyi j i läheni useammalta
taholta shrapnelfit putoiUvat kaduille
hän aäki kaihden miehem äkkiä kaa
tuvan. Ne jäivät liikUajattomina pai-coilleen.'
Kun avonaiset Vankkurit
: »as kerivät «"hi täynaä haavoittunei-a,
tuntui Annista kuin Kaarlolle olisi
tapahtunut onnettomuus. Se ajatus
ei jättänyt häntä, jpäinvasoin se yhä
s ^ e n i . ®än näki jo paarit •— M
Kaarlon — näki rakkaat kasvot ve-;
ren tahraamina. Hän kirkasi kati-feaissaann
«Kuotti|t"! fii. e i ! Hyvä J ^
mala, se ei saa tapahtua!
takin asispapejseita, jotka fe fiitt«m«
min on toimittanut Ncnvosto-Venä.
jän vihollisille, on seikka, joka laske»
taan johtaneen Nuqrtevan huolimat-tomucdestd
j a sen takia hän on pidä­tyksissä.
' '
Kun ottaa huomioon Nuortevan
luonteen laadun, hänen hyväntahtoi­suutensa
semmoisesi ||>ime8sa kuin
jonkun viraston päällikkönä ja sen
tavattoman kiireen, työn paljouden
ja hermostuttavan tilanteen, missä it
se asiassa jokainen Neuvostovaltion
virasto joutuu toimimaan, niin meis­tä
näyttää tämä selitys todennäköisel­tä,
vaikkakaan se ei ole mikään viral
linen tieto. Porvarilehdet yhä vielä
yrittävät bimenevaa sensatsionia a-^
sian johdosta. Ne ovat tehneet jo
Nuortevasta petturin ja varojen ka­valtajaa
ja levittäneet kaikkea tuota
moskaa, jota kukaai) asioita tunteva
ei voi uskoa. Nämä kamalat syytök­set
ovat olleet vain provokatsionista
hälyytystä Neuyostovaltaa ja sen vir
kailijoita kohtaan.
Toivomme vain, että asiasta saa­taisiin
virallinen tieto, joka perustuu
itse Neuvostovaltion viranomaisten
tutkintoihin ja lalisunfcoihin. — E -
teenpäin.
{Meitä on pyydetty julkaisemaan
seuraava tänne lähetetty ja Suomen
lehdistä leikattu uutinen:)
EVIJXRVELÄINEN VAPAUSTAIS-TELI
JA AHTAALLA. CANA»
DASSA
PyytSin&(ii& «irmoa Suomeata
Viime joulun aikoina lähti Evijat-velta
Canadaan kuuluisätei töXlut
«vapaustaistelija» Lennard Furu eli
Kotikangas, joka SUoHien kansalais­sodan
aikana hääräili kovalla touhua
la vapaaehtoisena valkoisella >uolel
Ia, sekä sen jälkeen ollut Aunusta ja
Viroa «vapauttamassa» ja muuten e-kiajtynyt
kansalaissodan jfilkeen vai-köisen
^ l l a n ääriniäisenä puolusta
jana ja toisinajattaleVien suurena hir
mana.
Nyttemmin hän näyttää olevan kui
tenlcin hyvin ahtaalla Canadassa, kos
Minä hoi-flca on eräälle Itiorikylän työväen yh-
E työväestö vielä näihin äs-toettannt
uskoa hänestä jo-
|aa, nnn on 'tämä hyväus-iasnn
viimeisimmän lurjus-n
johdosta saanut armon-
Onhan mahdotonta pyytää
Itä, että se siunaisi, miestä,
in herkuttelevalla pirullisuu
I heittänyt, maan valko-lehdistön
ja Venäjän mus-enraalien
keMaan kilpail-
•n kanssa Venäjän työväen-skevien
pyörryttävien valhei
austen ja väärien tietojen le
5€Ssä.
Tällainen roJstomaiMus
bempikin — saa kunnialliset
pyyhkimään petturin nimen
in. Niin ~ petturin mutta
rjenköyhän.
yöväestö pitää rikokselliseha
yksinkertaisuutta mikä ilme
? «Pietarin Valloitusta» kos-jauksissa.
Työväki näetym-asian
sisimmältä. ajatuksel-
-ettöman paljon laajempana
joka toisella puolella^ ei
.'2 kun Kronstadtin matmu-
'^ab tietää, että sillä toisella
«n 3tse asiassa varain vä-t^
useja nmtta sen «rthipi
»«unta ~ koko ' mailman
' ^<>mbpettaöt,-koko maafl.
^valiankumoukselliset^ Mo
raavana päivänä tSkat oikeudessa,
ossa saivat selittää syyn miksi aset­tuivat
yotöän viettämään sanottona
cämppään, selitetään että he •VKS-'
ta edellisenä iltana olivat tulleet pEik
kakonnalle, dkä -voineet saada asun­toa
mistääE erkä Tiflos voineet aset­tua
miktaiinaan riiiSen useiden paifc-kakunnalla
tapfiabtnneiden mnrluBn
ja lyöstSjen Tuöksi jotka aikaäsem-min
ovat tqiahtnneeit, tällä selltylEsel
lä saivat vaan jonksn dollarin aik-koa,
ja Taroitaksen, Bttei . kämjusä
saa nokkzia maat Isan ^sanotun yMä»n
työläiset, joten ottakaa huonräon'
jotka joaäntte sanortallle työmaaifle
työn etsintään,' että •ffarotte joatu-masta
yBäkeziobin ^käitelun alaisek­si.
Nolasivat Iteoqungin virkatliJMla
Viime viikon eräänä päivänä brni
oli kaupnu^Esa l a v a l M a kovenrpi'
ukkosmyrsky ja Tettä i u l i taivassa
täydeltä, soita j o i n tel^tungin hal-i
linnoDe, että tnIiHra*!k(4->^ „„„^ ^
tä ihmispoloisia joffla eiV^le J « t t * > a ; p ^ " * ! ^ ^ * ^'^ -feranaattitÄeen,
päänsä päällä, i a i ^ n ^ vallitse-; ^^^^ yiigitkiä atkm Taöa-ammnnta
van asuntopnlan ja asuntojen kal-le,
ölsalle, struDe. Hän suuteli, niin­kuin
ällöin, ktm liän ensi kerran kuu­li
A-nriin sanoman «'Sirua -1111118 - r a to
tain, TBin sirenif».-
-Milen ihmeelliseltä nyt turitui-kaan.
He'isä:urvat sohvan*., Itatsocn
äänettöminä -toisiinsa.
He-tken TcEluttua "Kaarlo uousi ja
otti lirjaitnspöydälle asettamasttan
lau"fensta valkean paperikäirön, atikai
si sen ja ojensa •vaimolleen Trdlme
tummanpunaista -ruusua. «Huomen
ipBvn vTfliivuitf^mefklnpäivärame»
sanoi hän «toin fiinulle TUUBUX tai
oäaastaBn siinä »n meffie jökröselle
y l ^ Bän laittaa suurimman TUU-suB
TaimoBsa TittBHn. —- Anriia sil
mät Icyjmeb^ivät
«Oi, Kaarlo, kuinka sinä-vieE aniiis
lirffin HMsieffia -mehskBassä:»
Tykki- ja kuuTaruiskntnli kiflftyi y-hä
lelvefiSIisennnäksi melskeeksi ja
hämärtyvän Txutmeen seinällä häjaiSfi
vämn T äE innrhaavan -faileB 'ksamei
ta välähdyksiä. KaupnnTcia pnölus-taröen
kmaoulradlisten.paolefta ftlitä
hän saakka hilBtymmin -vastattu Vi-nistajat,
joskin näiden a i -
Moksettässäöu «Pietarin
*5essa> ovat ajnakin toistai-
Pnbuakaenime täysin »ehelli-
=^P stuneet minimiinsä, ovat
' , t mm Vähiin, ettei neuvos-
'lene turvautunut mihinkään
;vampun aseellisun toimenpi-
^onstadt-Jaisten ^alkokaarö-jenäläisten
Sasujensa
••"-aman kapinan tukahntta-euden
vuoka, ja osat ^aäi pakoite-tut
asumaan peDoHa kaupungin lai­dassa,
jokin kaopunpa •väHiaiston-jä
sen saapni paikalle, jossa 3iän tapasi
parisen perhettä «iälwdönBena erää­seen
ril^n^sene ksnikpppiin, josta
sanottu herru heidät sitten 3ikpmär-rinä
kuljetti antoBaan jonnelsiB suo-
: aan. Kaupungissa os kyllä «atoja
uusiaidn taloja aivan aenmattomina,
mutta niihin ei ole kSyhäSä maöhdolli-suutta
päästä sisään, siQä anden ;3vai
met saa vasta tuhatkunta doSaiJa
suorittamalla etumaksuksi, ja sen jäi
ceen hirveät knukaisimaksot, kaspsni
ki on rakennuttanut edellisinä ram-na
taloja joitakin kymmeniä aina ke
sän ajalla, mutta tänä kesänä ei ole
kaupungin Ararat riittäneet siihen
kään, ei ilman saa, mutta saa kuiten­kin
kohtuullisella etu j a kunkausi-maksulla,
jotta liöyhempikjn - niistä
voi saada suojan päänsä päälle. —
. " . ' . 1 . o - .
Kirj. Kyöstä 'Xorvenjärvi
Kuului-yhtämitaisa k n t ^ r u i ^n
j a Mvääritulen rätinää, jotka'dllom
tällöin säestivät -tykMenfaimeat lau­kaukset.
Suuren kivitalon ^/^nttikerroshuo-neen
ikunan luona seisoi nuori vai­mo,
pitäen kädestä kolmimotiasta
poikaansa, joka huolestuneisuuden
ilme kasvoillaan pyrki ikkunalle näh-däkseea
paremmin ulos >—siellä hä­myssä
tapahtui jotain kummallista,
jotain oudon pelottavaa. Kaupunkia
pDolöstavJen työJäjsjouikojen patte-kiiistyä.
Ammnltiin järeSlä -tylcis-töTiä,
Kolo huane -vapaa, ja -pikku
Kaarlo, joka oB mennyt ikkunan hio,
hjnadahiä pelon sekaiBena innostnk-sella:
«Se on aeidän tyHäl» jnos-ten
samalla isän polvelle:
JBymyfllen pojan tannaBtnkseHe
nons KOTI» sohvasta, tarttm vai­monsa
käteen ja Tirkkoi: «Anm,
muistatko iltahetkeä viisi niotta sit­ten?
Näin me silloinkin knljimme
ikkunan luo, katselimme kevätaurin­gon
sulattamille kaduille, näimme
sen laskevan. Musitatko, kuinka me
'silloin suunnittelimme tulevaisnut-
.?» «Muistan!» , hnoka«
vaimo, nojaten päänsä miehfensä ol­kaa
vasten. Kaarlo jatkoi: «Sar
jioimme sen päivän olevan elämäm­me
suuren alkuhetken, josta lähti
(San hänet terveeksi. Me lopmämine
silloin kerran toisillemme, että me
Tailjflffime 'kiisiKadessä.. jäär
määrää. NyfkÖ väistyisin, Tcnn Taara
on suurin, ^ n koskaan kyKksi ole
voinut osoittaa, kuinka paljon häntä
rakastan. Oi, jos nyt voisin!»
Hän hypähti ylös lattialta, johon
tuskissaan oli tupertanut ja kiirlhti
etffiBöen (uttsaakseen piaaBssalc&reB.
Samassa kuului viereisestä huonees
distyksen jäsenelle lähettänyt sen-
T8aw.n sisältöisen kirjeen, jonka täs-sä
«naisenaan, kaikkine kirjoitustir-heineen
julkaisemme:
«di^ort Artiitir ontoria 22. 4. 21.
Arvoisa tcveri n.iu nyt tulen »nua
tervehtimään tölätä Canadasta. M i ­nä,
olen olhit tääng A-rtturin ympä-aiiiitöllä
töirsä, minä olen nykyään
varmikouttiillB^ oli aneinin^, ^äilä a-
Itn uttoon„ vaan s M ei tuBnt mitään,
akni!» Päällystakki putosi lattialle.
Anni oli anohtanut poikansa epätoi­von
hetkenään. Miltd irorjuen hän;
meni huoneeseen. Painaen lasta rin-i
;tKanBa'«estaan, sanoi H i i mehevänsä
isän luokse. Kallo «rperfaäfi •-unis­saan:
VTuleeko isä kotiin?» «Tu-tee
», -vvaätasi äiti ja ihiittoi hänet ta­kaisin
vuoteeseen. Häöcen ifaaluttua
oli K a l b jo unessa.
Anni läksi sittenkin, vaikka hän
kävikin ankaraa sisäMt ttaMfeelua.
Ohi mennessään hän poikkesi ala-ixrassasKaivan
siskosia lirolfflB ja pyy
si, että hän huoleMää pojMta, jos
sattuu v2pymään pitearopään.
Työväentalolla, joka nyt-dS järjs
ta Kallun ääni: «Iita!» «Pikku poi- «aikka oltm IcyHä juniossa, vaan ne
sieltä Suomen puoBtlta 'omt liirjoitta-oreet,
ettämiinä oTuän ollut osaliisena
niihin yksityisluontoisiin murhiin ja
minä en kuitenkaan ole oHut missään
semmoisHSB osalOsena, siihen minä
saan vaitfca kuinka-paij© todÖBtuksia
Minä kjiliä Tcirjoiin H'eleinlcfin, että
saan s i eM t o d i ^ s e t . Sitä aninä en
ole kielfänytkään, 'että en «le öllot
'Tintanuflfeo, vaan sen tulen kieltä­mään,
dfä Tan3ceja.'en ole ampunut
yhtään, m i n pyydän sinua, «Itä puo­lustat
nnnnm öellä kokouksessa, Ne
kirjoittaa M i ä , Anjönk. .(epäselvä)
.junion .jaBcnet^ ne kai meinaa erot­taa
minun junios^ jos ne saa sellai­sia
todiäokäa, e£tä minä olen ollut
vankeja ampumassa, vaan niitä on
Vyytraltafa pBfileefehtiai «itaaraiBes, „
Ottakaa tämä asia esille ensi kokonksesanne. S
Osastojen toimihenkilöille on ainaiin osittain tiettyä että Va- s
paudea ja Yhdysvalloissa toimivien puoluelehtiliikeiden välillä on voi s
massa sellainen sopimus, että nuo liikeet. Työmies, Toveri, Eteen- s
päin y.m. eivät saa tiiSlä tehdä suoraan liikettä vaan että on kaikki s
liike tehtävä Vapauden kautta. s
Tätä sääntöä on julkisesti rikkonut etupäässä Toveri, tehden S
täällä liikettä Vapauden seläniakana. Viimeseen Toverille lähettä- S
määmme kirjeeseen saimme sellaisen vastauksen että he pitävät o i - s
keutenaan tehdä käteisliikettä, siis sellaista'mistä raha lähetetään t i s
lauksien matkassa, suoraan ilman antamata Vapaudelle sopimuk-s>
sessa määrättyä asmmiespalkkiota. Siis Toveri tkee sen liikkeen suo- s
raan josta saa heti rahan, mutta luottoUikkeen, JOSTA ON A I NA s
HUONOJEN SAATAVIEN PELKOA J A P A U O N KUSTA.N.NUK- =
SIA J A JOSSA RAHA SEISOO KIINNI, ANTAA TOVERI V A - S
PAUDELLE. 1 si'
Jokaisessa osastossa pitäisi tiedottaman että Vapaus on heidän vs^
oma lehtensä ja siis CANADASA ON S EN ETUA AJETTAVA EN-i f*
NEN KAIKKEA MUUTA. Tämän tähden jokaisessa osastossa kat- g '
Eott^ikoon että eivät ainakaan osastojen asiamiehet tee mitään liiket- a .
tä muuten kuin Vapauden välityksellä.' Vapaudelle kuuluu tuosta' s i
liikkeestä, vissi prosentti ja kun keran VAPAUDEN ON VÄLITET» =;
TVÄ OSA UIKKESTÄ J A K A I K K I SELLAINEN JOSSA RAHA S
SEISOO KIINNI, NIIN KATSOKAA ETTÄ SE S A A MUUNKIN S
LIIKKEEN., Toiselta puolen on otettava huomioon että vaikkakin S
nuo lehdet antavat meille 40 pros. asiamiespalkkiota kun me siitä ah s '
namme asiamiehille 20 pros. niin JÄ> VAPAUDEN OSALLE KAIK- S
KIA KULUJA VASTAAN AINOASTAAN NIIN VÄHÄN ETTÄS/
KUN PARAS OSA LIIKETTÄ MENEE SUORAAN EI VAPAUS 5
T O D E L U TIENAA MITÄÄN. . . . . S
• ' ••• '• 'S^
Ilmotuksien hankkimmen fapauteen |
Edellä olevan asian lisiiksi pydfimme teitä ottamaan huomKMone S-myöskin
seuraavan asian: s
Vapaus ilmestyy nyt kolme kertaa viikosa ja eiinS voisi otTa i l - E
»otuksia hiukan enemmän kuin niitä on viime aikoina onut^et sen- s
tähden että ilmotukset lehteämme kaunistaisivat vaan scntäbd» Qt> s*
ta niistä on jonkunverran lehdelle tuloja. Si
Sudburysta ilmotuksien saanti on nykyään kuivunut väbiiB ja s
siksi niitä pitäisi saada muualtakin. Ganadassa on pidkkakuitia, s
joisa asuu satoja jopa tuhansia suomalaisia jotku melkein,poikkeuk- s
eetta lukevat vapautta. On paikkakuntia, joilla on voimakkaat osasot s
huomattavlla jäsenmäärällä. Tällaiset osastot voisivat hyvästi. pa<i s
kottaa liikemiehiä antamaan ilmotuksia Vapauteen. Menemällä 5
Jonesin kauppaan ja ostamalla tavaraa ja sitten kysymällä oiik^'teil!^vS
lä ilmotusta Vapaudessa ja jos snotaah että ei ole niin kunhan khunifsi^s
ti jättää paketin pöydälle tulee kauppias paljoa lähemmälte sitä ^i.,5
lannetta, jossa hän alkaa mietimään ilmotuksen antamista Vapau* §
teen. Tällaista työtä voi tehdä jokainen,osaston jäsen ja volpi sii- s
heh saada sellaisiakin jotka eivät ole osaston jäseniä ottamaan osaa. s
Ainoa mitä tarvitaan on pikkaseri suoraluontoisuutta ei^jriomaatii r
asiansa. . . „ • s
Sellaisilla paikkakunnilla, joissa el ennestään ole VapaudeDa H-mottajia,
voivat ilmottajat luulla pelastuvansa sillä että kutt e i ku- S
kan ilmota niin t ^ t y y sitä kuitenkin ostaaVjdstakln. Mutta Jos l e h - a
temme lukijat vain ottavat ja alkavat pistämään tilauksensa Eaton S
komppaniaan tai muihin suuriin postilähetys firmoihin, niin kyllä s
pikkuporvarit mielellfiSnkin antavat ilmotuksia. Koettakaapa tätii s
kokeeksi. Ott^ikaa asla esille heti ensiroäisessä osastonne kokouk- s
a, • • '.S
Bmotushiatoja y.m. ohjeita saa Vapaudesta.
ToT, VAPAUDEN KONTTORI 3
fetty — •'«öt assairsalatei, laedusteh , ... ,
ÄTtni. •e sBw ttunnan m-i d»i.i-lutsa , -. «t»BaBj ^6a if ivfai ; tkkoyj»lä-J 'vZa^fL^c..a saad^a, mina .e. n, ol,e. ..s„e.m. -
ja« ^Kaaft) «orvesta n ^ n . j^rii-irr^öm^t^^^y^; M.na o kn kyllä
S ^ ^ ^ l k e i n peläten Eiä» odotti '«enete^ytvaann jonkun verTan (!), Ssta. Miehet^c^toivai. että 1 vaan sita ei tule ama mm ajatelleek-iiiRsasmainnmniiuiRiiiiiiiiiiiiiiiiiiim^
i«in»»iiiiiiih»iMsimniiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii
I ^^^^^^^ I
~ SUURIN Si»}MALAINEN HÖTELLrSub^^ S:
Huoneita ja ruokaa aina saatavissa sekä lyhemmäksi' että pi« 5:
^emamsi aikaa. . , ( g;
SoomBlMBea eaiahieroja tavattavana ianaaia potkaota , S.'
YRJO RAUTIO, Omiitaja. S'
«6 Bhn Street W. ; , S
r m i H i t M i i i N i i i i i i u i t i i u m t i i i i i i i i i i i i i i in
afitmminjniiMmuuiii^^^^
Pi»j«.7ii • p. o. Bos tm g
EAGLE CAFE
AINOA SUOM. HOTELLI SUDBURYSSA
Siistit buonet, parhaat ruuat ja kahvit. Auki joka aika. f s
OLGA SNELLMAN, omlttaja =
^uHiipiiminHiiiiiiiiiiiiiHiiiiiiHiiiniiiiiiiiiiiiiHiiii^
Korpi oli aamulla lähetety ^ j o i on
canssa pdkjoiselle kaupungin linjal-
Aivan äsken oli sinne vielä pyy-aetfcy
apiöacikoja'
Annin lerottomuus lisääntyi. Han
•tiesi /ennestään, että sitä puolta v i -
höllinen eriinmän uhkasi — Eteis-hallissa
muodostettiin uutta amhn-l
a D ^ * ^ o a . .Sen tuli lähteä poh­joisille
linjailit. Anni liittyi mokaan.
(Jatketaan).
VimMXti tIUORTEVAN ASI-ausi
tie kohti elämän tarkoitusta,
Päämäärä lähenee' mutta sittenkin
te en vielä etäällä. Uusi maailma,
ansi ihminen lähentävät varmoin as­kelin
ja saapuvat keiran.» Hän
knunteB hetkisen kiihtyvää tykkien
ja Bhrapuemen pauketta ja lausui
matalalla äänellä: «TuoUa alhaalla
taistellaan, r — —
Se on taistelna uuden maailman, uu^
den elämäniUJcäleBta, - r . -— —> _
Silittäen vaimonsa tukkaa hän jat­koi:
«Anni, hnomen aamuna astun
niinä riveihin. - Nyt toveri tarvitsee
ovenal» . ; , r,^
^ <0i; Kaarlo armas!» huudahti
Anni, heittäytyen nnebensä kaulaan
—«lähdetkö sinäkin ja nyt juuri T U -
sivuotispäivänämme. Näinkö pian
päättyy yhteinen elämämme ja onnem
me» Hän vaipui kyjmeleisin silmin
miehensä rinnoille. Syleillen Ja suu-dellen
vaimoansa Kaarlo osoitti ft-
Vieläkaan ei ole kuulunut mitään
viraHisia täkä täydellisesti luotetta.
via eelostaktäa eiiiä minkälaisten a-sioiden
yhteydessä ^uortevan van­gitseminen
on tapahtunut tai mistä
tässä asein kysytyssä jutussa oikeas­taan
on kysymys. ÄMimalaincn työ­väestö
tuntee .Naortev,a9 hyvin ja sen
takia olisi mielenkiintoJeito tietää lä­hemmin
hänen kohtalostaan.
Viimeisin tieto laiJS v» olemme
tästä asiäsb eaaneetrtulee täällä i l ­mestyvän
juutalaisen eaopmälebden,
«Fonvärtsin» Beriiinin kirjeenvaihta­jan
kautta. Tässä K^tetaäa, että
:\'uorteva on vangittuna, xuntta että
häntä ei persoonallisesti syytetä, mis­tään
petollisuudesta, vaan pidetään
pidätettynä rikollisesta huolimatto­muudesta
syytettynä. Uutinen ker­too,
että jollakin Nuortevan hoidon
alla olevalla osastolla on työskennel­lyt
joku, jota on epäilty urkkijaksi ja
on asiasta varotettu Nnrtevaa ja ke­hotettu
häntä pitämään kysynijtoes-sä
olevaa henkilöä silmällä. Mutta,
että senkin jälkeen urkkijalle on ol­lut
mahdollista saada haltuunsa joi­si.
Minä olen kyllä sitä mieltä, että
ikinä minä en ole missään niin sano­tussa
lahtarikaartissa. Niin minä
pyydän, että puolustat minua jonkun
verran. Antoi ne täältäkin anteeks
vaikka on ollut rintamalla, niin minä
toivon, että tekin Inon työväen yh
distyksen jäsenet annatte minun tyh
myyteni anteeksi, minä vakuutan, et­tä
ikinä en tule toimimaan teitä vas­taan.
Minä jokatapauksessa tulen 0-
lemaan Inon työväenyhdistyksen jä
sen, jos tulen joskus sinne maahan
Niin minä pyydän anteeksi teiltä yh
distyksen jäsenet ne rikokset mitä
minä olen tyhmyydessäni tehnyt (!
Minun olisi ollut alistuttava' jo paljo
ennenkin, minä kyllä sitä jo ajattelin
siellä ollessani pitkän aikaa, vaan s i
nä kyllä tiedät, missä tilanteessa mi­nä
olen siellä kotona ollessani, että
minä en olisi saanut rauhaa ollen­kaan
jos minä olisin ollut työväen
yhdistyksessä, kun se' kapitaali seisoo
köyhänä samassa talossa, ne ei l i i -
on tunne asemaansa. Vaan nyt mi­nä
olen vapaa eläjä, minä en ole kes­tään
riippuvainen. Vaikka kyllä se
on ollut raukkamaista palvella ke­tään.
Ehkä lopetan tällä kertaa, ei
muuta kuin hyvästi ja hauskaa kesää
toivottaa '
Mr Lennard Kotikangas.
Ole n.n. sinä niin hyvä ja-ota min-nulle
jonkunmoinen todistus sieltä
yhdistyksestä, kyllä minä sitten mak­san
vaivat sinulle. Eikä muuta kuin
hyvästi, kunnioittaen
L Kotikangas». \
Edellä oleva, kirjelmä ei kaipaa
paljoakaan selvittelyä,: sillä se puhuu
M Simiii B M OF aiM
SUDBURYN, pNT. HAARAKONTTORI
Avaa Dielihyvälla tilejä Suomea haotalaitillo
Talletuksia $1.00 ylöspäin vastaanotetaan. Lainoja myön2e«
tään luotettaville henkilöille. Lähetysvekselejfi ostetaan Suonueo
fa muihin vieraisiin maihin.
Arvopapereita, osakekirjoja ostetaan ja myyoään.
T. A . GALE, johtjya
GRANT & HISCOGK.
Putkityö ja Lämmilyslaitos Ui-^koitsijat
Ennenkuin te annatte lämmityslaitos tai putkien asetUs UVSID*
kanne, häykää puhuttelemassa meitä. Me voimme sentähdon, . että
teemme.itse työn, säästää teille rahaa ja samalla kun olemme ammat­timiehiä,
teemme hyvän työn. Kaikki meidän työmme tehdään ta-kauksella.
Käykää katsomassa meidän varastossamme olevia hienoja
plummaus tarpeita, näyteruumassamroe Grand Opera Housen koUa-rissa,
Sudburyssa. ' ~
^ i i i i i i i H i i i i n i i i i m M i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i i m i i i i i i i n i i i i i i i H i i i i i u i i i i i i^
i SAULT STE MARIEN SUOMALAISET OSTAKAA LEIPÄNNE 5
ANGILAN LEIPURILIIKKEESTA 1
27 A L B E R T ST. EAST. — PHONE 1230-^. 1
5 Tilaukset toimitetaan nopeaan. — Kirjeosote (FINNISH BAKERY) 5
TiiiiiiniiiMiiiiiiiiniiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiifiiiiffiiiiiiiiiiilim
NATIONAL LUNCH
14 Durham Street SUDBURY, ONT.
VIIHTYISÄ NYKYAJAN KANSAN RUOKALA. TARJOILLAAN
TÄYSIN RAVITSEVIA ANNOKSIA.
HUONEITA MYÖS SAATAVANA. MIKE VALKEAPM
its^ puole.staan. Se, että hän Suo­messa
ollessaan olisi ollut jonkun toi­sen
määräysvallan alainen, ei liene se
suurestakaan merkityksestä, ^än, ol­en
jo Suomessa ollessaan oman it­sensä
herra ei kai sellaiseen voinut
toisen sanontavalta suuriakaan vai-cuttaa
ja jos niin olisikin, silloin ei
länen tunnustuksiinsa liene ^paljoa-kaan
luottamista, sillä silloin hän toi
mii olosuhteitten mukaan, joka mie­lestämme
on miehelle mitä raukkamai
sinta, Mahtoikohan L. Kotikangas
jo unohtaa ne pommiuhkaukset ja
monet muut ärsyttävät teot, jota
hän teki sitä yhdistystä kohtaan, jol­ta
hän nyt on joutunut armoa rukoi-
LABERGELUMBER
COMPANY
räydellineif varasto ra­kennustarpeita,
IIMOITTAEÄA
VAPAUDESSA!
lemaän ja että sellaiset uhkaukset
saattavat säilyä pitkät ajat yksilöjen
mielessä. • '