Vapaus, August 12, 1924

              Tiistaina, elokaan 12 p, — Tae&. Aog. 12th
VAPAUS
Canadan «uomalaisen työväestön äänenkannattaja, ilmes-
. ^ a i t i ^ ' _ _ _ _ _ toimitusapulain^
~ VAPAUS (Liberty) / „ ,
The önly organ of Finnish Worker£ in Canada. Pub-lishfcd
in Sadburj-, Onl., ever>' Tuesday, Thursday and
pgtnr<5a^-. .
Aövertising rates 40c per col. inch. Jlinimum charge
for single insertion 75c. Discount on standmg adverti£&-
laenL The Vapaus is the best advertismg medium
. , ^ , . . . „ t7;^^rc>. Ppf.nlf- in Canada. ..
TILAUSHINNAT:
Canadaan yksi vk. .S4.00, puoli vk. |2.25, kolme kk.
$1.50 ja yksi kk. 75c.
Yhdvsvaltoihin ja Suomeen, yksi vk. |o.oO, puoli vk.
$3.00 jä kolme. kk. $1-75. , ^ ~ -..
Tilauksia, joita ei seuraa raha, ei tulla lähettämään,
priitc;; ncrrap>i'f.t:tpn ioilla op takauk.set.
iJmoitushinta kerran julaistuista ilmoituksista 40c
palstatuumalta. Suuri.sta ilmoituksista sekä ilmoituk­sista,
joiden tekstiä ei joka kerta muuteta, annetaan
tuntuva alennus. Kuolonilmoitukset |2.00 kerta ja 50c
lisää jokaiselta muistovärssyltä. Nimenmuuttoilmoituk-tet
50c kerta, ll.OO kolme kertaa. Avioeroiimoitukset
$2.00 kerta, $3.00 kaksi kertaa. Syntymäilmoitukset
$1.00 kerta. Halutaantieto- ja osoteilmoitukset 50c
kerta, $1.00 kolme kertaa. Tilapäisilmoituksista pitää
^pUo <^i-.iir^fa mukana. • . ''
j Niille Englanni-sa ja Scollaxidisia oleileville raha­miehille,
jotka omistivat niin run=aasti maata Canadas-j
wa. oli tärkeänä päivän ky=>Tnykseriä edistää siirtolai-;
suulla. Jokainen uusi siirtolainen merkitsi heille var-j
!maa li^ävjtä alueiltaan virtaamaan liikevoiUoon. Sa­imalla
voi Englannin kylät tyhjentää Canadaan tulvivan
jkerjäläispaljoulen=a. Niinpä nämä pohjajoukot, jotka
jhallitievan luokan vuf^L-atoja ke=tävä ryöstö ja mässäys
loli saattanut kerjäläi^eh a.^maan; sullottiin inhottaviin
nyf viie vuonna kolmoikertaisey
Kommunistisen
äskeisessä ko.^gressiEsa pitämässään
puheessa selosti kansankomissarien
;iaivoihin ja lähetettiin Canadaan mitä kammottavimpi- . u.^„irh..^^ Pvkow
, , . . , . , • J\^;r, -'jttii; Pt. neuvoston puheenjohtaja K>i£ow
[en ja eläimellisempiea olojen alaisina. Lsein ^«^«^''«J;!pääpiirteittäin Neuvosto-Venäjän lii-
^ ' ton talouden, raha-asiain ja maan­viljelyksen
tilaa. Puheensa lopussa
kosketteli hän myös puolueen sisäi-tarttuvia
tauteja, jotka aiheuttivat monta kuoleman ta- siä kysymyksiä ja niistä käytyjä kes-ipausta.
Vain muutamia hanoja poikkeuksia lukuun-iotlamatta
olivat laivat inhottavia ja tyyneellä ilmalla
tai suotuisalla tuulella voi tuntea hajun jo kauan etu­käteen,
ennenkuin siirtolaislaiva saapui. Kauan jäi­ltä
aluksien rantaan saapuessa ei matkustajilla enään
llut yhtään ruokaa. Ruoan vähyys, sekä likaisuus ja
huono ilman vaihto laivan ruumissa oli synnyltäni
Vapauden konttori ja toimitus: Liberty Bldg Lorne
St. Puhelin lO.^^S. Postiosote: Box 69, Sudbury, Ont.
Tiistain lehteen aijotut ilmoitukset pitää olla kont-toris-
sa lauantaina, torstain lehteen tiistaina ja lauantain
lehteen torstaina kello 3.
Registercd at the Post Office Department, Ottawa,
2s second class matter.
Jos ette milloin tahansa saa vastausta ensimaiseen
kirjeeseenne, kirjoittakaa uudelleen liikkeenhoitaja.i
per.soonallisella nimellä.
T V: KANNASTO. Liikkeenhoitaja.
Lehtisiä Canadan historiasta
Yhdeksännentoista vuosisadan puolivälissii oli Ca-
• nadassa huomattavana jonkinlainen klikki, joka piti it­sellään
melkein kaikki yleiset virat, joiden kautta, sekä
vaikutuksensa avulla lainlaatijoihin, se voi olla määrää­vänä
tekijänä tärkeimmissä asioissa.
Lakiniiehinä, tuomareina, kirkon korkeimmissa teh­tävissä
olijoille oli luovutettu vapaasti tai myyty melkein
kaikki Quehecin maakuntaan kuuluvat viljelemättömät
maat, heillä oli rajaton valta pankeissa ja viimeaikoihin
saakka ovat he pidättäneet itsellään kaikki virkapaikat,
joista on hyvät' tulot. Tämän joukon, tai puolueen
suurin osa muodostui maassa .syntyneistä asukkaista tai
siirtolaisista, jotka olivat kauan olleet paikkakunnalla.
Sen johtavat henkilöt olivat Englannin kirkon jäseniä.
Kuvernöörien sanotaan alistuneen hiljaisuudessa tämän
puolueen vaikutusvallan alle, huomattuaan, että oli
mahdotonla onnistuneesti taistella niin hyvin järjestettyä
ryhmää vastaan.
Maitten luovutus kirkollisille ei ollut ainoa menet-lelytapa,
jota harjotelliin. Toinen tapa oli maan lah-jöltaniinen
n.8. «yleisen hyvän eduksi, ja tämä oli hyvin
yleinen Quebecissa ja Ontariossa.
Eräälle ryhmälle, joka' muodoslui Yhdysvalloista
4utleistä pakolaisisla, jotka olivat asettuneet 'tänne en­nen
vuotia 1787 annettiin 3,2(K),000 eekkeriä maata ylä-
Ganadassa. Useat heidän jälkeläisistään vieläkin asuvat
näillä lahjarriailla, erittäinkin Torontossa ja sen ympä­ristöllä.
Sotilasvirkailijoille annettiin 730,000 eekkeriä.
Viraltai pois joutuneet sotilaat ja meriniiehet saivat 450,-
000 eekkeriä. 255,000 eekkeriä jaettiin lakiasioitsijoi-den
kesken. Tätä jatkui siksi, kunnes enempi kuin puo­let
valtion maista oli täten luovutettu. Vuoteen 1837
oli vähempi kuin kymmenesosa Ontarion maakunnassa
olevasta luovutetusta alueesta ollut asuttua ja vieläkin
pienempi määrä oli viljeltyä. Noita maita pidettiin
vain sitä varten, että toivottiin niistä joskus saatavan
suuret voitot myynnin kautta.
Suurin osa siitä maasta, joka oli aimettu pakolaisille
(nämä kutsuivat itseään nimeltä «United Empire Loy-alits
»), myytiin heidän toimestaan keinotteleville vir­kailijoille
turhanpäiväisestä hinnasta. Usein maksettiin
heille kaluuna rommia. Petoksia myös käytettiin vir-kailijoitten
laholla. Yli miljoona eekkeriä olivat he
saaneet ala-Canädassa, käyttämällä vilppiä. He eivät
viljelleet näitä maila, vaan he oleskelivat kaupungeissa,
joissa heillä oli vaikutusvaltaa, ja pitivät malta yksino­maan
vain keinottelutarkoituksessa.
Yhtenä esi^ierkkinämäakeinottelusta voi pitää sitä,
kun yli miljoona eekkeriä harvinaisen hyvää viljelys­maata
Prince Eduardin saarella annettiin kouralliselle
yksilöitä. Vaikka nämä maat annettiin erinäisillä eh­doilla,
esim. että niitä viljelläisi, ei tätä ollenkaan otet­tu
huomioon. Hallitus ei ry4itynyt mihinkään toimen­piteisiin
tämän asian korjaamiseksi, vaikka kansa pyrki
jatkuvasti tuomaan sen huomioon tätä epäkohtaa. Ko­ko
tuolla saarella oli vain sata tuhatta eekkeriä vilje­lyksen
alla, loput pidettiin erämaana, siltä varalta, että
omistajat saisivat niistä hyvän hinnan. Viljelyksen alla
oleva maa vuokrattiin asukkaille korkeasta hinnasta.
Eräs yhtiö, jota johti John Goll,'sai 3,500,000 eek­keriä,
josla se maksoi viidestäkymmenestä sentistä dol­lariin
eekkeriltä.
Tämä yhtiö vältti vehkeilyn avulla verojen maksua
siihen saakka, kunnes se oli myynyt maat yksityisille,
jolloin ostajien "täytyi maksaa verot. Voitot, jotka tä­mä
yhtiö on anastanut Canädasta sadan vuoden olemas-saoloajällaan,
nousevat miljooniin dollareihin. Se
omistaa vieläkin maita useissa Ontarion maakunnissa
ja johdetaan sitä Lontoosta, Englannista.
Eräs toinen korporationi oli Briti^i American Land
Company. Tämäkin yhtiö myi maita korkeista hihnois
ta asukkaille ja käytti täten saadun pääoman hankkies­saan
kontrollivaltaa itselleen pankkeihin, rautateihin,
pumpuli- ja villatehtaisiin, kaivantoihin ja muihin teol­lisuuksiin.
John Gohin poika A. T. Golt. viimemaini­tun
yhtiön komissioneri Cahadassa, pääsi Buffalo.
Brantford ja Goderich rautatie>'htiön presidentiksi. Tä­mä'yhtiö
ja sen päävirkailijat perustivat kutomomvllvt
Sherhrookisssa. Monta muuta liikeyritystä voisi mai­nita,
joihin tämä asukkailta kiskottu pääoma aukaisi
oven valtaan ja rikkauteen näille keinottelijoille.
Ikeenkin päin saivat .-airaalat vastaanottaa sairaita nai
den joukosta. Siten orvoksi jääneet lapset jäivät koko­naan
riippuvaisiksi väestön armeliaisuudesta.
.Mutta niidenkin kohtalo, jotka ter\-eenä pääsivät
maihin, ei ollut paljoa parempi. Jos heillä oli joitakin
kolikoita ollut maikalle lähtiessä, piti laivan kapteeni
huolen siitä, että ne joutuivat hänelle. Sitten siirtolai­set
ajettiin maihin, ilman varoja ja tietämättöminä sii­tä,
mistä saada yösijaa. Tavallisuuden mukaan aset­tuivat
he midcuulle laiturien lähettyville ja kerjäsivät
asukkailta ruokaa. Jos tämä asiain tila olisi ollut tie­tona
meren toisella puolen väestön keskuudessa, ei hei­tä
olisi niin paljon pyrkinyt matkalle. Mutta heille sil­loin
jo tietenkin, kerrottiin ihmeellisiä juttuja «kulta­maasta.
»
Vain aniharvoilla näistä siirtolaisista oli tietoa maan­viljelyksestä.
Jos he siihen ryhtyivät, palasivat he jäl­leen
kaupunkeihin, sillä he eivät voineet ansaita toi­meentuloa.
Jotkut heistä menivät Yhdysvaltoihin, jos
heillä oli siihen mahdollisuus. Toronton «Mirror»-
lehti, toukok. 20 p:n nunierossaan v. 1842 valittaa, että
Torontossa tulvii mekanikkoja ja muita työläisiä, jotka
ovat rakentaneet rautatiet ja kanavat Englannissa ja
ovat nyt nälissään etsimässä työtä Canadassa. Myöhem­min
nälänhätä Europassa ajoi köyhää väestöä vieläkin
runsaslukuisemmin Canadaan ja Yhdysvaltoihin 1847,
tänä nälän ja tautien vuotena, kuoli 17,4'15 Englannin
alamaista jo matkalla tänne tai sairaaloihin heti saa­vuttuaan.
Täten saapui Canadaan suuri työläispaljous, joka
entisen lisäksi muodosti ylimääräisen työvoiman. Juuri
tätä lajia työntekijöitä tarvittiin tukkimetsiin, teiden tfe-koon,
kanavien ja rautateitlen rakennukseen sekä maan-viljelysalalle.
Nämä teollisuuden muodot jo silloin oli­vat
niitä keinoja, joita kohoava kapitalismi käytti riis­toonsa,
ja ne omaisuudet, joita sen kassaholveihin kart­tui,
olivat arvaamattoman suuret. Paisuvasta työvoi­man
paljoudesta voi kapitalisti käyttää parhaat, pannen
heidät raatamaan mahdollisimman alhaisilla palkoilla.
Lait olivat säälimättömän raakoja. Teoreettisesti
koskivat nämä lait kaikkia lainrikkojia, mutta laulakurt-ta,
tuomarit ja lakimiehet kuuluivat kaikki yläluokkaan.
He langettivat mitä ankarimpiin rangaistuksiin köyhem­mät
henkilöt.
Usein hirtettiin lapsiakin sellaisista rikoksista kuten
varkaudesta, väärennyksestä, y.m. Pienemmästäkin ri­koksesta
oli rangaistus naisille 25 raipanlyöntiä selkään
ja miehille 50. Vähäisemmästäkin kurittomuudesta sai­vat
sotilaat toisinaan tuhannenkin raipanlyöntiä. Kuu­malla
raudalla polttaminen oli tavallista. Quebecin
maakunnassa oli neekiorjuus yleinen vuoteen 1833.
Kaikkia työläisiä sanottiin «palvelijoiksi» ja jos he läh­tivät
työpaikasta ennen määräajan loppua, vangittiin
heidät ja pakotettiin työskentelemään kaksinkertaisen
ajan. Köyhiltä otettiin lapset ja pakotettiin työhön.
Kerjäläiset ja kulkurit vangittiin ja . pestattiin määrä­ajaksi
pakolliseen työhön.
Yhteiskunnallinen kriisi Englan­nissa
!
Englantilainen toveri Murphy selostaa lukuisilla nu
meroilla valaistussa artikkelissaan finanssiasemaa Eng­lannissa
huomauttaen m.m. kuinka ulkomaisen kilpailun
aiheuttama kotimaisen työvoiman hiestytys heikentää
joukkojen ostovoimaa, mistä on seurauksena yhteiskun­nallisen
kriisin kärjistyminen. Sir Aslewithin laskel-.
man mukaan tuotti 7 miljoonaa englantilaista työläistä
V. 1919 työnsä tuloksena arvoja 1,757 miljoonaan punr
taan, mistä määrästä työläisille lankesi 525 miljoonaa
ja liikkeenharjoittajille 1,232 miljoonaa puntaa eli 2%
kertaa enemmän kuin työläisille. V. 1919 arvioi tri
Stamp Englannin tuotannon 3,140 miljoonaksi punnak­si,
mistä työläiset saivat osakseen 840 miljoonaa, mikä
merkitsi, että työnontajat saivat nyt —r kymmenen vuo
den perästä •.— 3.77 kertaa niin paljon kuin työläiset.
Voidaanko paremmin vahvistaa Mar.xin oppia? Vuo­desta
1919 ovat palkat jatkuvasti laskeneet, keskimää­räisen
palkan ollessa nyt 10 pros. alemman kuin v.
1913 samaan aikaan kun kapitalistien riistovoitto on
huimaavasti kohonnut. Kapitalistikopla ryöstää nyt
neljä kertaa niin paljon kuin mitä se suo työtätekeville
joukoille. Onko tällöin kummasteltava yhteiskunnalli­sen
kriisin kärjistymistä, vaikkapa MacDonald miten
käylläisi pulielahjojaan tämän tosiasian salaamiseksi?
— Paljon on työläisten riveissä vielä haaveilijoita,
niitä, jotka kiroavat kapitalismin, jumaloivat uuden­ajan,
sosialismin koittoa, mutta eivät ryhdy tosityöhon
aatteensa voittoon viemiseksi. Paljon niitä, jotka usko^
vat sosialismiin päästävän parlamentin työläisäänten
enemmistöllä. Eikö tämä ole utopiaa? Lähennämme­kö
köyhälistön yoitonhetkeä kauniiden kuvien eteemme
loihtimisella? Syiityykö uutta ja kaunista, ellei vanha
ja ruma poisteta? Ei!
Sorto- ja riistovallan murskaaminen, tvöväenvallan
pystyttäminen vanhan raunioille, vaatii joukkoa, joka
työskentelee ja taistelee sitkeästi, väsyniättömästi. Vain
siten saavutetaan päämäärämme.
kusteluja.
Arvioidessaan uuden talouspolitii­kan
merkity'';sen, totesi hän teolli-
«suuden tuotannon kolminkertaistu­neen
kolmessa vuodessa ja kohon­neen
48 prosenttiin rauhanaikuisesta
tuotantomäärästä. Kevv't teollisuus
'»n päässyt 50 prosenttiin ja jotkut
teollisuusalat, kuten sähköteknilli­nen
sekä pellava ja liinateollisuus,
ovat jo kehittäneet tuotantonsa yh­tä
laajaksi kuin ne olivat ennen
maailmansotaa.
Kivennäispolttoaineiden alalla on
polttonaine-ylijäämän vienti alkanut
lähentyä samaa määrää, kuin se oli
«nnen maailmansotaa.
Samalla on teollisuuden, joka ku­luvan
vuoden alkupuoliskolla on
tuottanut 40 miljoonaa kultaruplaa
voittoa, raha-asiain tila parantunut.
Teollisuuden ja kuljetuksen alalla
työskentelevien lukumäärä, joka nyt
tekee 2,€00,000, on kaksinkertaistu­nut
vuoteen 1922 verraten.
Työpalkat vastaavat 70 prosent­tia
rauhanaikuisista palkoista. Useil­la
eri teollisuusaloilla on työpalkko­jen
parantuminen jatkumassa.
Työttömäin, noin 1 miljoonaan
internationaalenf MacDonaldin kanssa käydyistä
neuvotteluista emme me toistaiseksi
huomaa, lausui Eykow, minkäänlai­sia
pjTkimyksiä sellaisen sopimuk­sen
tekoon, joka perustuisi lainan­antoon
ja pääomansijoittamiseen
kansantaloutemme elvyttämiseksi,
Konsessionipääoman : osnns neuvos-tovaltioliiton
jälleenrakennustyössä
on mitättömän vähäinen, eikä tällä
haavaa ole suurempi kuin kotimai­sen
yksityispääoman osuus.
Maanviljelyksen alalla on kehi­tyskulku
voimäperäisempi, kylvöala
i.oasee jo 90 prosenttiin siitä, mitä
se oli ennen maailmansotaa. Tämä
vuotisesta osittaisesta kadosta huor
limatta tulee viljanvienti ulkomaille
olemaan yhtä suuri kuin viime vuon­ia,
s.o. 200 milj. puutaa (1 puuta
on 16,8 kg.) Päätehtävänämme on
kylvöalan pysyttäminen niin suure­na,
että voimme toimeentulla omin
'^euvoin. Kadon kohtaamille seu­duille
on viljaa lähetetty ja syksyllä
annetaan syyskylvösiemenet katoseu-tujen
talonpojille.
Syksyllistä raha-asia'lista pulaa
seuranneen ajanjakson ominaisena
pääpiirteenä on teollisuustuotannon
ja iehdastuotteiden menekin nopea
liyääntyminen. Lähempänä tehtä­väämme
on kotimaisen valtionkau-pan
järjestäminen uudelle kannalle,
osuustoimintaliikkeen voimistuttami­nen
sekä yksityisen kauppapääoman
vastustaminen kilpailun avulla. Ra-hareformi,
joka hyvällä menestyk­sellä
koko väestön myötätuntoisella
noussut lukumäärä on vähentymäs- avustuksella toimeenpantiin, on to-sä
teollisuuden yhtenään lisäytyvällä
vauhdilla tapahtuvan laajentumisen
yhteydessä. Kansantalouden jäl­leenrakentaminen
neuvostotasavalto­jen
liiton alueella suoritetaan koti­maisilla
voimilla.
disteena maamme taloudellisesta
noususta lyhyessä ajassa. Yhtä rin­taa
kulunkiaryion lisäytymisen kans­sa
on kulunkiarviovuotemme lop­puun
kulumassa ilman mitään pape-riseteliantoa.
Kirj. Anatole France.
Autuas apostoli Mael oli herran
käskystä astunut purteen mennäk­seen
vieraihin maihin kastamaan pa­kanoita.
Mutta merellä nousi myrs­ky,
Mael eksyi oikealta suunnalta ja
ajelehti jäämeren saarelle. Juma-lanilma
oli heikentänyt hänen kuu-^
lonsa ja näkönsä, ja niin hän ereh­dyksessä
liitti- Abrahamin helmaan
saaren pingivinilinnut. Paratiisissa
syntyi suuri .^hälinäi mutta kaikki­valtias
ari^ahti palvelijaansa ja
muutti linnut ihmisiksi, antaen heil­le
peintä kokoaan vastaavan pienen
sielun. Maelia puolestaan säälitti
jättää saarta asujamineen omiin ho­teisiinsa
kaukaiselle jäämerelle, ja
niin sitoi hän saaren vihkiliinansa
kuidulla purteensa ja souti sen lauh­keammille
vyöhykkeille. Uutta saa­rimaata
kutsuttiin. Pingviniaksi.
Eräänä aamuna käyskenteli autuas
Mael rehevässä laaksossa, tietämät­tään
seuranaan Kiusaaja, joka pii
ottanut munkki BuUochin hahmon.
Matkallaan kohtasi hän joukon rai­vostuneita,
kivien kanssa hääriviä ih­misiä.
Samaan aikaan kuuli hän jo­ka
taholta huutoja ja voivotukset
kohosivat laaksosta kohti taivaan hil-jaisuutta.
Ja hän sanoi Biillochille:
—• Huomaan surulla, poikaseni,
että tämän saaren asukkaat, tultu-seri
periaatteita, laskevat yhteiskun­nan
perustusta ja valtion kulmaki­viä.
— Kuink^ niin?
— Pyykittämällä peltonsa. Se on
kaiken hallinnan alkuperä. He tote­uttavat
laitoksista kaikkein vaka­vimpia.
Heidän tekoansa tulevat
lainlaatijat pyhittämään kautta^ vuo­sisatojen.
Samassa astui laaksoon valkoihoi­nen,
punatukkainen, vantteravarti-nen
pingviini kantaen ollallaan väki-nuijaa.
-Saavuttuaan y^erään pieni­kokoisen,
auringon "päivettämän
pingviinin luo, joka kasteli kaale-jaan,
huusi hän tälle:
— Peltosi on'minun! , Minkä jäl­keen
hän iski nuijallaan pikkuping-viiniä
päähän, niin että tämä kaa­tui
kuolleena kättensä muokkaamal­le
maalle.
Seuratessaan tätä näytelmää värisi
Mael koko ruumiiltaan ja silmistään
vuosi viljoin kyyneleitä. Ja hän ko­hotti
taivaalle kauhun jä pelon tu-kähuttamalla
äänellä rukouksen:
— Jumalani, herrani, sinä joka
otit vastaan Abelin uhrin ja ran­kaisit
Kainia, kosta tämän pfeUolIeen
syyttömästi tapetun pingviinin kuo­lema
ja anna murhaajan tuntea kät­tesi
paino. Sillä onko mitään in-aan
ihmisiksi, elävät vähemmän vii- hoittavampaa rikosta ja karkeampaa
.nn^H l.,nn «nnnn ni1^««n« Hn+«. hyökkäystä oikeutta vastaan kuin tä­mä
murha ja varkaus?
Ottakaapa huomioon, isäseni,
lausui Bulloch liikutuksella, että se
mitä te kutsutte murhaksi ja var­kaudeksi,
on itse asiassa vain sotaa
ja valloitusta, jotka muodostavat
valtion pyhän perustuksen ja kaiken
hyveen ja inhimillisen suuruuden
lähteen. Ottakaa ennenkaikkea var­teen,
että syyttäessänne suurpingvii-niä
hyökkäätte te omistusta vastaan
alkuperässään ja periaatteessari. Tä­tä
ei ole vaikea todistaa. Maan vil­jeleminen
on yksi, maan omistami­nen
toinen asia. Näitä kahta asiaa
ei pidä hämmentää. Mitä tulee
omistukseen, niin on sen ensimäisen
hankkijan oikeus epävarma ja huo­nosti
laskettu. , Valloittajan oikeus
sitä vastoin on lujalla pohjalla. Se
yksin tekee itsensä., kunnioitetuksi,
koska se on se ainoa, joka herättää
kunnioitusta. Omistuksessa on voi­man
ainutlaatuinen ja loistava al­kuperä.
Se syntyy ja säilyy voi­man
kautta. Sellaisena on se ylevä,
eikä väisty muuta kuin vielä suu­remman
voiman tieltä. Siksipä ol­laankin
oikeassa sanottaessJa, että
kaikki omistus on jaloa. Täinä^pu-natukätainen
pingviini, joka murhaa
peltomiehen anastaakseen hänen pel­tonsa,
perusti täten tälle maalle ja­lon
aatelishuoheen. Menehpäs on­nittelemaan
häntä.
Lausuttuaan' nämä sanat lähestyi
Bulloch suurpingviiniä joka seisoi
korkeana verisellä" vaolla vSkinui-jaansa
nojaten,
Bulloch kumartui ain« maahan as­ti
ja lausui:'
— Jalosukuinen herra Geartauk,
saasti kuin ennen. Ollessaan lintu­ja
eivät he torailleet muuta kuin
lempimisaikaltean. Mutta nyt kiis­televät
he aiiia; etsivät riitaa yhtä
hyvin talvella kuin kesällä. Minne
on kadonnut se rauhallinen majes-teetillisuus,
mikä löi leiinansa ping­viinien
yhdessäoloon ja joka toi mie­leen
viisaan tasavallan senaatin?
Katsokaahan poikaseni, miten heidän
pitäisi pikemminkin muokata maa­ta.
Ja naiset ovat vieläkin julmem­pia
kuin miehet ja kaivavat kynten­sä
vihollistensa kasvoihin. Oi voi,
poikaseni Bulloch, miksi he runte­levat
näin toisiaan?
— Yhteiskuntahengen ja tuleyai-suuslaskelmien
elähyttäminä, vastasi
Bulloch. Ihminen on olemukseltaan
toimellinen ja seurallinen. Se on
hänen luontonsa. He eivät voi nou­dattaa
sitä ilman, määrättyä omis­tusta.
Mestari, näkemänne pingvii­nit
valtaavat paraikaa maata.
— Mutta eivätkö he voi vallata
maata vähemmällä väkivallalla?
Kaikki taistelevat, kaikki haukkuvat
ja uhkaavat toisiaan. En eroita hei­dän
sanojaan, mutta kuulen heidän
äänestään, että ovat kiihoittuneita.
— He syyttävät toisiaan varkau­desta
ja anastuksesta. Se on hei­dän
keskustelunsa pääasiallisin si­sällys.
Mutta nyt riisti Mael kätensä ja
pyhä mies huokaa raskaasti: ,
— Näettekö tuota raivopäätä, jo­ka
iskee hampaansa maahankaata-mansa
vastustajan nenään, ja tuo­ta
toista, joka xpnrskäa suunnatto­man
suurella kivellä naisen pään?
^ X ä e n kyllä, vastasi Bulloch. He
luovat oikeutta, pohjaavat sivistyk-ylhäinen
prinssi, Basvan osoittamaan
kunnioitustani teille perinnöllisen
vallan ja perinnöllisen rikkauden
luojana. Kaivakaa peltoonne murs­kaamanne
raa'aa pingviinin pää­kallo
merkiksi ikuisesta pyhästä oi­keudestanne
maahan^ joka on aate-loittunut
kanttanne. Olkoot onnel­lisia
teidän poikanne ja poikanne
pojat ja hallitkoot he Pingviniaa.
Sitten kääntyi Bulloch Maelin
puoleen, korotti äänensä ja sanoi:
— Isäseni, dunatkaa Greatauk.
Sillä kaikki valta tulee jumalalta.
Mutta Mael seisoi paikalleen jäh­mettyneenä
ja murheisena, silmänsä
kohotettuna kohti taivasta; hän tun­si
epävarmaa apeutta tuomitessaan
munkki Bullochin oppia. Ja kui­tenkin
tuli tästä opista korkeimman
sivistyksen uskontunnustus. Siksipä
voitaneekin Bullochia pitää Pingvi-nian
siviilioikeuden huojana....
Myöhemmin kutsui autuas Mael
kansan koolle heidän lukunsa laske­miseksi
ja verojen säätämiseksi
yleisiä menoja ja kirkon kustannuk­sia
varten. Hän ehdotti suhteellis­ta
verotusta; kellä oli sata härkää,
antaisi kymmenen, kellä vain kym­menen,
antaisi yhden. Tällöin nou­si
puhumaan Morio, yksi Pingvinian
rikkaimmista maaporhoista. Häries-tä
oli Maelin ,verötusehdotus hyvä
mutta mahdoton toteuttaa. Ei ol­lut
hyvä tietää, mitä suIlakiiT SuT-loinkin
oli. Rikkaita ei käynyt laa­tuun
raskaasti verottaa, heidän lu­kunsa
kun oli pieni. Koskiessa rik­kauteen,
saatettiin koko maa köyhäk­si.
Parasta oli ottaa vähän kulta­kin,
varallisuuteen katsomatta. Rik­kauden
merkit olivat epävarmat.
Sen sijaan oli päivän selvää, että
kaikki ihmiset söivät ja joivat. Pa­rasta
siis verottaa kulutuksen no­jalla.
Se oli viisasta ja se oli oi­kein.
Bullochista ölf-Morion puhe sitä
laatua, että se tiesi kaivertaa kivi­tauluihin,
koska Pingvinian varak-kat
eivät viiteensataan vuoteen tu­lisi
puhumaan millään muulla taval­la.
Mutta Greatauk jaloyeri lausui
käsi miekankahvalla:
— Olen aatelinen, en maksa mi­tään
veroa. Sillä veronmaksaminen
on alasäätyistä. Kanaljain tehtävä­nä
on maksaa.
Ja kansan päämiehet palasivat ää­nettöminä
kotiinsa.
joihin se»
pelkuruutta oHd T!?^
ollessa, p"^'^
aan. luulen että a £ v
" «li^ Pakolaist^:!^
« - « p a n nä>Wui:^f^^--
na nukkena kuljetta^„r
-ottomaan avaS^^^^^^^^ -
kolaisnaisena olLci h ä n ? ' ' ' - "
- i l e i p ä o ^ n s a ii^UTt"
faitollisuuden ilniais^^,.,,^^--
kaisella katseella kS^tä ^ ^ ^ '^
toisaanne. Vanhus T « V i
kossa oU lii. J"^,.^^^^^^^
set olivat kovasti-?4^e^tä
tuntuu ihmeellkeitä
elämänsä ehtoota v i e t t ä v ä t^
hapsmen vaari voi .ielä
- h u a . Mui^.a osista ei
taan sanottavaa, rikkuri vain •
ivomut olla enemmän luihu^vl "
mikään keikari kädet ^ ^ . -^
Ylebnäytteleminen oli \ ^
tyydyttävää, lausunto on v'-
heikkoa joten yleisön Joukosi"^
luikm: «pubukaa kovemmin"
Puolustukseksi on tosin 'ca^-;.
tava että henkilöt kaikki pait=i t
taja ovat kaikki ansiotvöUänsä -
via, joten näytteleminen on
työnä ilman palkintoa. {\
Timminsin uutisia
Työolot ovat kovin kehnot. Uu­sia
työpaikkoja ei ole paikkakunnal­le
ilmennyt, Vanhoista töistä sa­kataan
pois, joten ' työttömien luku
vain aina lisääntyy ja toisilta paik­kakunnilta
siirtyy myös, muun mu­assa
Suomesta tulee. Kieltä taita­mattoman
on melkein mahdoton
saada työtä. Kaivokseen pääsee
joku silloin tällöin, vaan sillä edel­lytyksellä
että ön ennen ollut kai­voksissa
ja osaa puhua. Joka päivä
on satamäärin "mainin päällä" työ­voimaansa
kaupalla, onpa miehiä,
jotka o''at säännöllisesti neljä jopa
viisikin kuukautta jonottaneet mai­niin
pääsyä. V
Viime kevännä yritimme yhteis­toimintaa
työttömien kesken, vaan
kokoukseen jossa piti keskustelta-man
työttömyyskysymyksestä, ei
saapunut kun kuusi henkilöä, joten
koko homma raukesi sikseen. Mah­dollisesti
silloin vielä työttömät sai­vat
luottoa "poortitalpista" joten
ei ollut niin kova tarvis, vaan jos
tätä jatkuu ensitalven ajan, niin
luulen ensikevännä olevan kovan
todellisuuden edessä.
. Mitä muuten toimintaan tulee niin
on se kovin velttoa. Osaston ko­kouksissa
käy kymmenen tai vähän
enemmän ja osaston jäsenluku ön
pari sataa. En tiedä "missä on
vika, onko sysissä vai sepissä, jossa­kin
sitä vain on. Kaikkien alaosas­tojen
toimintakin riippuu siitä kuin­ka
toimintahaliiinen runko on, sen
voisi myös sanoa näyttämöstä.
Sovittamattomat esitettiin lauan­taina
elok. 2 p. Kappaleen on kir­joittanut
K. VallL Kertomuskir-jailijana
on hän saavuttanut suurta
suosiota, näytelmäkirjailijana on ot­tanut
ensi askeleita, joten näinkin
suuren kappaleen kokonaisuus jää
vähän vajavaksi.
Näyttelemisestä sanottakoon pari
sanaa. Tehtailija oli karrikeerattu
liiaksi mustalaiseksi, joten suoma­lainen
tyyppi ei tullut esiin. Lau-siuntotapansa
olisi voinut olla hilli­tympää.
Joskin hänen osansa oli
kiivaan tehtailijan niin silti ei oli­si
tarvinnut olla kokonansa niin räy­häävää
kuten jonkun humalaisen
markkinamiehen- Saarela nuorena
hyvin kehittyvänä opiskelijana oli
alussa liiaksi sukkelasanainen, jo­ten
lausuntonsa jäi vähän kuulumat­tomiin,
vaan pitemmälle mennessä
hän nousi vireeseen, joten loppu­puolella
hän edusti sitä jota kirjai­lija
oli aikonut, Tehtailijan tytär
olisi esiintynyt hyvin eduksensa,
vaan hiljainen ja vähän tylsistynjrt
lausuntonsa oli vähän esteenä. ^Hä­nestä
kyllä voimme odottaa hyvää
saatuansa enemmän oikeaa ohjaus­ta,.
Konttoristin rooli oli ösuntit
Eri paikkakunnilta
BRUCE MINE, ONT.
Vapauden numerotta 90. Si
Ste Marien uutisissa julaistur. pj,
lus Alfred Uusitaloa koskevan \
distuksen johdosta on K. P. g '
Bruce Minen osasto lähettänjtle
dessämme julaistavaksi tätä' ;
koskevan seuraava sisältöisen
jeen:
Vanhakylä, 17.7. 24.
K. Toveri Johnson,
Canada.
Vastaukseksi arv. kirjee;-«
kesäk. 29 p:ltä saan ilmoittaa,"
kyllä se on varma tosi mitä
Uusitalo on kertonut, hän \-if"
vangittuna valkoisten joukkois?
siihen tulee pitäjämme työlaisi!:
todistuksia vaikka enemmänK-Hän
sai vielä juuri vähää er
sinne Canadaan lähtöään kylä-suojelijoilta
selkäsaunan kumQ-sellisten
laulujen takia. Mi"
leimattua todistusta emme voi tlE
tä sinne toimittaa kun täällä el o'
minkäänlaista työväenosastoa.
tä on täällä neljä henkilöä, joid
nimellä varustetun todistuksen
sialistinen piiritoimikunta J e-leimasi,
mutta niinkuin tiedättej
sitä leimaajaa ole enää olen
Minä laitan niin pian kuin maM
lista on uimillamme varustetun
distuksen, jos voin, täällä nim. p
detään tarkoin silmällä kenelle E
nä kirjoitan, erittäinkin ulko5
Kuten alussa mainitsin/on Uus'
todellinen työläinen, se on
"ammattivapaustaistelijamrae" Jjj
tämää roskaa, että hän olL=i "li
tari."
Häneen voitte täysin luotta»'
kohdella häntä toverina.
Suomi on nykyään"suojeln5kn;:
laispirtutrokarien" luvattu maa.
Toveritervehdyksin
Edvin Paloniilii
Vanhankylän ent. työv. yhisl
Huom.! Minä kirjoitin Uea
loUe keväällä ja olen odottaa:
sieltä teidän osaston lähettämä kj
selykaavaketta täytettäväkfffl
tämä on tapahtunut sentakia '-
Port Arthurista on muutamia «•
laisia maille saapunut ettäsielJiT
olla vielä meidän antamamme 'e
mattu todistus tallella se oli V
kodeemus Isohaaralle annettu.^
• E. P.
BINGLEY, ALTA.
HäiJrinäa ja hyörinää sitä on
lut viime aikoina täällä meidai
kontrilla, on kokoonnuttu Job |
hä ja vielä viikollakin..^
van suotta koska jäseniä, or. ^^J;
nyt osastoon kahden viikon
yhteensä neljätoista, mm.: - •
derson ja vaimo, K. Huhta. J
vaimo, M. Rantala ja vaimo, ^-r;
Kangas, L. Aho. W. Heikk^J^
Kohtala, T. Mikkilä, J-rouvaM.
Leeki ja ?• P ^ ^ , , :
Tämän "pohjoiskontrin^-
aksi olkoon sanottu ette ^
kohta niin punanen, etta .
tulee vain harvoin vastaan^,,
sin on etelän laita, ^e.na^^
vin. tummalta, vaikka o=a-^^--
nettiin Cadnerin nim- _
Helnäk. 26 ja 27 J
J.. Luoma Dunblanesta,^-
telemassa meUle.
päätöksiä ja velvoituksia-sä
neuvottelukokouksessa^^^^
useita toimikuntia asioit
viemään. Ensiksi ^ ^ ^ ^ ^^^^
tekemään a^itatsioonia ^
keskuuteen että he N.
perustamaan nuori«)!nt«'^ ^
L. organiseeraaja .^jg vs2-
puu paikkakunnalle.
tiin henkilöt laittamaanJJ^V^-
kurenkaita ja niitten