Canadan uutiset, February 10, 1921

              VALKOINEN VARJO
SEIKKAILUROMAANI KANSALAISSODASTA. ,
^ Kirjoittanut Jalmari Saiili.
(Jatk. edell. n:voon.)
"Valkoiset tulevat!" luinsin
minä- täyttä kurkkua, ja. levitin
käteni, i Kaikki Jiypiihlivät i>ys-tyyu
liyökätäks,eeu ulos, mutia
silmänräpäys bny ö h o mm in, ku ulii 1
liirvittävä räjähdys, ikään kuin
ukkonen olisi heittäytynyt tuvan
ovesta sisään. Kamarimnu' ovi
lejisi keskelle esikuntaa, loisol
kaatuivat; toiset alkoivat, mielet­töminä
])y()riä paikoillaaih Vielä
^in knikiii voiinin:
iileva11 '•'' ^Seiijäikevn
kerran kilj
^'Valkoiset
potkasin !ikkanan. puitteincen. lai­halle
ja hypä h c
mekastusta,'va
in keäkenvhurjiula
itusta ja voivolus-ta
ulos pimeäiin yöhön.
Tyttö seisoi suksillaan ikkunnn
alla ja lausui nopeasti:
"Tässä on teille suksel. iS'e o-
.vat tosin 1 i ia n pienet. :Kskou su k-set,
mutta pääsette kyllä niilläkin
alfa pois. ^lauserin saatte luctsiis-tä.
Nyi lähdetään.''
.Tyttö lasketti huimaa vauhtia
mäeni'innettä alas jn niiuii seur.-i-^
sin aivan kintereillii. Jiän liiysi
pmieässäkin laukulle, josta pääs­tiin
lä h e 11 ä s i ja i tse va 11 e he i n ä 1 a -
dolle. Talosta kuului liirvittäviili
meteliä. Monta ei'i iiäntä kniilui
•yhtaikna jakavan ikiiskyjä,. ja. osa.
nnehistä alk
pua.; Kuuli]
n nm pi iniUikääu-:äh» -
\m e 1 U.0 tie ti vi h el t ä -
vän silloin tällöin kaukana .meis­tä.
Vasta kun päiisinimc keskelle
aukeata- ja talo. erottautui vain
tummana täplänä lumista taus­taansa
vasten, alkoivat kuulat
vinkua lähempänä. Ile olivat näil­tä
västiiuionianueet jota kin nius-taa
täällä valkoisella aukealla ja
arvelivat, vihollisen ketjun lähes­tyvän
täältä.
AmiHuiita kiivi yhä tuiniem-maksi,
mitä lähemmäiksi metsän­reunan;
enniitimnie. Annoin ty­tön
yhä .h.iihtää edellä varjellak-
.seni ruumiillcini liäntä mahadolli-sesti
kohti sattuvilta hrodeilta.
l.Mtkä. iruitka ja pimeys sekii ylei­nen
sekasortio vaikuttivat nähtä­västi
sen, että-vain' j.okuiuMi. har­va
iu)ista näikymiittiimistä yiikär-piisistii
A'inii:ahtivat uhkaavan lä­hellä,
Limltavasti oli viliollinen
yhii siinii uskossa, ettii valkoiset
todelhi olivat hyiikänneet. sillä
kukaan ei niiyttänyt scniraavan
mei-tii, vaan a.iiinuinla, jatkui tuol­ta
miieltä entistii.iin. kiivaami,)aua
m ei di i ir e 11 n ii 1.1 ii es s i i 1111 n e ) n e t s ii n
peitl oon.
11 i i h (1 i 11 u n e iiii 11 e \ \ i) 11 oi iseu ti i n -
tia, ja : iiviiiii •olin iiyi ottanut.. j()h-doii.
: S.eiirasiii metsäteitä, milloiii
111' s (I p i \\' 11 s 11 m 11 a .a n i. .m ii 11 a . u i u u -
loin saattoi liiioletia jiittiiii latu­jakin
jiilkeensii. sillii sakea pyr.v
p (vi 1 r i \\ a i k k i 1111111 tan i i s s a ) n i h u u -
teissä. Olin i);iihlänyt. liiihdellä
ladolla hidolle ja. i>yi'kiä. vielä tii-iiii
yönii: lakaisin. .i>ii1opai!kkaam-kun
saaviiimme pienelle i*to^p»4^irf*a^^«^ kysynyt
haiselle keskellä synkintä metsää." 'sitä- miniilta, niin vastaan sinulle
Siellä oli pelkkiä kerpoga leposi­jaksi,
mutta se tarjosi kuitenkin,
riittävää^ suojaa pyryä vastaan.
Nousimme suitsilta ja minä
työnsin ne tlatoon. Tyttö irroitti
vyöltään niauserin^ jontka 'oli va­rustanut
mukaansa, ja asetti sen
pimeässä käteeni. Kun kumarruin
kiinnittämään sitä vyöhöni, tun­sin
yhtäkkiä kaksi käsivartta
kaulani ympärillä ja huohottaiva
ääni kuiskasi korvaani:
"Sinä suuri, paha poika. Aioit
inennä^puhumatta minulle sanaa*
kaan. Ja minä tiesin sen kuiten­kin.
: Milksii sinä et ole sitä sano­nut
minulle, etkö aio koskaan sa­noa?
Mutta minä sanon sen siy
nulle': minä rakastan sinua, olen
rakastanut isiitä saakka, kun pa­kenin
suksiesi kannoilla tuota
mustaa miestä. Keuties sinä et
saa sanoa rakkauttasi. sirmlla on
kenties jo joku toinen, jolle olet
antanut sanasi, etkä sinä voi kos­kaan
pettää sanaasi. Multa mi-
] 1 u 11 a <?i o I ik etään, e n kä )n inä vii-litä
tuosta itoisestakaan, - - minä
sanon sinulle aina ja missä tahan­sa
: rakastan siiuui...
Annoin mauserini pudota ja
nostin hänet käsivarsilleni:
"Sinä pieni, tuhma tyttö, ^ l i ­ri
i d 1 a . ( M k' o s k' a au k o k o;. e I ä ni ä s s ä -
11 i ole oli u t k e tä än. ke tä olisin ra -
Is a s t an u t, pa i ts i ii i t i n i j a s i sa r en i
•lo i)elastaessani sinut .aavistin;
ettii kuljetin mukanani joko suu­rinta
onneani tai suurinta onne-t-t
o mu u 11 an i. ^ O le n t a i s te Mut t u n -
nustusiani vastaan, sillä en ole­ta
h t*on u t va [itia .sinu 1 ta : vastausta
suoraaln j a :4vaimesti, siUä <ol^^^^
han mies ja- riippumaton: rakas*
tan sinua,r joka olet ottanut mi­nulta
pois elämäni ja lahjbittanut
sen taas 'tuhannesti takaisin..."
iKesken yinkiivan myrskyn, jo-
'ka ryöpytti lunta j a sai, jättiläis^
hongat .tuskasta ulvahtelemaan,
iltamyöhällä pienen ladoöi edus­talla
suutelin minä häntä, hänen
lumisia kutrejaan ja- kosteita sil-mäluomiaan.
Me emme oudoksu­neet
pimeän peittämää, ulvovaa
erätnaata, se oli kuin vartavasten
luotu hurjan sissin ja hänen tyt­tönsä
ensi tunnustusta varten.
olla. sitä varovaisempi. läÄettö^^
mänä ja matalana kuiii su|en
varjo liu 'uiii yli suon ja saavein
valkoisten linjoille. Hetr päästy­äni
rintaman taakse liutomasihi
että olot siellä olivat muuttuneet
jvettä 'jotakin ratkaisevaa oli te­keillä.
Yömyöhästä huolimatta
kulki , maantiellä ja metsäteillä
^levoskuorraia täpösen täynnä
seellisiä miehiä, tuli• vastaapi siiu-ria
hiihtoparvia, ja patteri tykis­töäkin
näytti matkaavan itäisel­le,
Kaatialan puleiselle sivustalle.
llmottauduin esikunnassa; ja
miuut otettiin mieliliyyällä vas­taan.
Sanoin huomanneerii, että.
ä hankittiiu ratkaisevaa
me, sillii li.uomenna saattoi maail­ma
olla nuuskijoita täynnä ja vielä nyt, kun sinä ole riippuvai-
'non minusta. , Kerran olisin sitä
kyllä kysyiiyt,; sitten kuu nie; uio-^
ieitimat: oiiisimme volleet:-;yapaat
antamaan i:^uoran^ yastauk^Jen.'
hennani seur.alaiseui kansa olisi
minun vaikea välttää . uiitii. Ly-hy
essii ajassa, . oli mmc» jättäneet:
tjiak.semme useita kilometrejä.
1
XSIMÄIXKX niallincou Fordin kone tolifciinv
'vuoinia U:OS. Se oli koliitotty liilos Honvy P^ordin
nu)()ttoivista nlnr. Miodosta 1S92 läliticn, jolloin hän val-jnisii
cnsiniiiiscn pienen yk^i-syilnterisen koneensa.
Xäitlen kiuulenloista vuoden kuluessa tehtiin monen
mJillisia Fordin autoja, pienislii kaksi - sylinterisistä
''elnii>'ij,'ers-' koneista suuriin kuusi sylinterisiin kallis-liintaisiiti
vatmuiliin saakka.
Alutta vonna ims oli kaikkien kokenudvsien ja opiti-lojen
täydellisenä tidoksena malli T, nykyajan^ Fordin
Yoimaliiliede.
Vuodc^n 190(S jiilkei^i, kolmentois^la vuoden aikaan ,
jolloin kone on ollut käytiinnössä ]*anliassa-ja sodassa,
'maapallon kaikilla kuhniila, ei se..ole osoittanut pienin­täkään
lu^ikkoutta eikä i)ai'annnksen tarvetta eikä tar-
^vetta lisätä sen koneen voimaa joka kuljettaa pnolet ko-
!ko maailman autoista.
Ford moottorin ihmeellinen kestävyys ja voima, sen
yksinkertainen toiminta ja sääsliiväisyys polttoaineissa
ja korjaidvsissa ovat syitii, miidväiiiliden teidän olisi hy-ivii
omistaa Ford auto.
FODIN HINNAT ^
-Touring Car $ 675 Sedän...... $1,200
-Runabout.. $ 610 -Chassis $550
Coupe.. .. $1,100 -Truck Chassis $750
• Alkajalla ja sähkiivalolla $100 lisää.
Hinnat ovat 1'. o. 1). 1^'ord, 0]it.
Ford Motor Company of Canada, Limited
Ford, Ontario
44A i
J
XXVI.
Pato murtuu.
,E m me malttaneet pa 1 joa poi k-keilla.
Myrskystä ja. säkkipimc-ästä
huolimatta ponnvstelimme
k'otia kohden 'saadaksemme olla
r a uh a SS a j a, m i uk ä ä n h ä i r i t s e m ä f-t
ä sanoa toisillemme kaiken sen,
mi'kä vielä oii jäänyt sanomatta.
Paljon mudn ohella askarrutti ai­vojani
se. mistä E l l i oli .voinut tie-täii
minu"n; arveluttavan asemani
ja rientänyt apuun ratkaisevalla
h e tk el 1 ä. Heti pää sty ä ni me m ä r-kinä
ja. loi)en väsyneinä. myyrän-k
o 100 m me k y sy i n . s i t ä h ä n el t ii.
Lampun sytytettyäiin hän kertoi
lyhyesti:
."Sinun mentyäsi alkoi aika vii-hitellen
käydä pitkäksi; Iltapäi­vä
Mä h ii V i n puli.el im e e n j a k \ i u.n -
telin heidän juttujaan; O l i jo pi^
meä ja aioin lähteä takaisin otak­suen
,että olit kotona ja tarvitsi­sit
ruokaa, kun samalla ku ui n pu­helun,
joka saattoi minut hetkek.
si aivan järjiltäni. Ilmoittivat
Laitilasta. että . s i n ut oli saatu
kiinni ja viety Isdn-Pelto^an ta-
Ipon, ja &nnenkuin knkko koimas-ti
laulaisi, olisit sinä ruumiina.
Niin pian kuin jalkani alkoi^
V a t h i u k a n k a n n a 11 aa, sy ö k sy i n
tänne kuoppaan. Kiinnitin. kivää-rinhihnan
vyölleni, ripustin sii-liuv
mauserin ja dväsipommin ja;
lähdin matkalle. Vähitellen alkoi
ajatuksissani selvinä. ettii minun
oli turha rientää sinun avuksesi,
kun en edes tiennyt, missä olit.
Hoipuin eteenpäin ja rukoilin hy-vää
Jumalaa :_ivu-iamaan minua
vielä tämän ainoaa kerrain, sittor.
sai: tap--hiua :mi'.i raijansa Ja i-käänkuin
joku olisi tuiskussi
'kuiskannut korvaani.^sattui äkkiä
aivoihini: Esko!- Hän kyllä tie­tä
isi missä lson-1 *Ö1 lon talo oli. Ja
sa m a a m en o a i c 1 \' isi min ui 1 e, e t tii
minun täytyi oiiv.a selvää, missi
huoneessa he sinua pitävät ja sit­ten
peloittaa ; heirä käsipommillä
— jota kerran opetit niifnua heit-täiuiiän
— niin i-ahanpäiväisesti,
että sinä nei.vokkuudellasi ennät­täisit
kyllä päästä pakenemaan.
— Hiihdin siis Kaunismaalle
päin ja pääsin huomaamatta si­sään..
Siellä ei ollut ketään vihol-'
lista. Selitin Eskolle asian, ja hän
oli heti valmis lähtemään oppaak-;
si. Pimeässä hiihdimme talon
• taakse. Esko jätti siihen suksen­sa
ja hiipi pois. Hänen mentyään
ikannoin " suksesi valmiiksi perä-hyukkiiystä
ja että halusin saada
olijeHa. Sitäpaitsi ilmoitin, ettii
vihollinen odotti iskun: kohtaavan
vasenta eli Laitilan puoleista sii­peä
ja oli sinne muuttanut aina­kin
suurimman ..osan työkistöän-sä,
sa m oin pa r h ai m ma t j on le ko n -
sa ja useimmat kuularuiskunsa;
Tieto otettiin suurella riemulla
vastaan, ja kädenkäänteessä seli­tettiin
minull e koko suunni tel ma.
Kaatiala, joka. 'on varsin etelässä,
saarrettaisiin tiistaina, 19 päivä­siä,
aamuhämärissä hiihtojoukoil-la,
jotka kiertäisivät sen kankaa
metsän varjossa ja etenisivät kol­melta
taholta sen .piikkilanka-ai­tauksia
vastaan. Senjälkeen jat­kaisivat
joukot matkaansa Laiti­la
a.kohden, sekii minun harjuni
edessä olevaa kylätietä pitkin, et­tä
myöskin harjun eteläpuolella
olevaa valtamaantietä myöten.
Laitila oli .viholU.sen pohjoisin
niemeke, ja se saataisiin kyllä
helposti kiikkiin. Vihollinen tu­lisi
peräytyessään kerääntymään
kolmelta taholta siihen tiensol-m
u u n j ok a. oli a ivan ku ui a ruis ku -
ani vastapäätä punaisten rinta-nuui
vaiheilla.
Hiihdin pois. Suonissani souti
kuin voimakas viini, j a niiuun tu­linen
riemuni ja innostukseni
tarttui heti. /tyttöönkin- Vähän
meille enää mita riitti. Teimme
toinen toistaen musertavampia
suunnitelmia, j a kun vihdoin saa­pui
yö tiistaita vasten, olimme
liikkeellä melkein keskeytymättä.
Laitoin kuularuiskuni kimtoou,
asetin sen aivan harjanteen reu­nalle,
niin että saatoin ampua se­kä
raoraan eteenpäin kolmen tien
risteykseen että molemmille si­vuille
pitkin kylätietä. Kannoim­me
sitäpaitsi sinne joukon käsi-pommeja
ja piilotimme koko väi­jytyksen
mainiosti kivilohkarei­den
,oksien ja lumivallien taakse.
! Tahdoin olla näkemässä, kuinka
Kaatiala otettaisiin. Tiesin, että
kylän pohjoisin talo oli muodos­tettu
todelliseksi linuoitukseksij.
ja hämäläjset olivat saaneet ura-kakseen
tämän kovan pähkinän
murtamisen; Ennen aamuhämä­rän
koittoa hiihdin kummulle
Kaatialan taakse, missä tykistö
vielä äsken oli sijainnut, ja kiipe­sin
korkeaan honkaan. Kaikki o-l
i aivan liiljaista. Kun hiukan
hämärsi, erotin linnoituksen tuol­la
alhaalla. Metsä oli kaadettu
maahan sadan metrin laajuudelta
sen V ympäriltä ja rungoista oli
tehty varustuksia pihan ympäri.
Tykin piirteet erottautuivat val-
Yleinen teelaji on rohtokaupassa, et-tekä
sen ostamisesta hyödy mitään.
Puolesta paunasta BLUE RBBONIA
saatte enemmän ja parempituoksuista
teetä kuin yhdestä paunasta tavallista
huonolaatuista teetä.
TALLETUSOASTO
Avatkaa tili tässä pankisas, sillä meillä on SUOMALAINEN
TULKKI, joka mielellään vastaa kaikkiin pankkiasioitanne
koskeviin kysymyksiin.
Perustettu 1872.
PORT ARTHUR^ HAARAPANKKI
Cumberland & Lome katujen kulmassa.
M. E. SOWDEN, Liikkeenhoitaja.
Haara-osasto myöskin Fort Williamissa.
g
kamarin ikkunan alle, josta olin
kuulevinani äänesi. Kun hanka- keata maata vasten talon itäisellä
SS
sin lumen pois ikunasta ja huo-:
mäsin sinun myöntävän liikkeesi,
hiivin tuvan ikkunan taakse, ny­käisin
käsipommista ja heitin sen
kaikin voimin sisään. Loput tie­dät
itse."
Niin, minä tiesin loput, ja sinä
aamuyönä ennenkuin sanoimme
hyvää yötä toisillemme, sai(n kuul
la vielä paljon muuta, mi'ka teki
sydämeni onnesta melkein sai­raaksi.
Mutta uni vaati takaisin
velkansa, ja me nukuimme kum­pikin
heräämättä Seuraavaan puo­liyöhön
saakka; Eikä meillä lä­hipäivinäkään
ollut halua läliteä
seikkailemaan. Kävin- silloin
tällöin ^pukelimessa, mutta mi­tään
erikoista en 'kuullut. Väseni-inalla
siivellä Vain kiihtyi kivää­ri-
ja -'kuularuiskutuli tosifaaati
harvinaisen tuimaksi, ja viholli­sen
tykistö oli siirretty sinne odo­tetun
hyökkäyksen varalta. Se
vahvisti käsitystäni siitiiv että oi-ked
sivusta ja juuri sei^intaman-osa,
joka oli kätköstäni suoraan
pohjoiseen, tulisivat pian tapah­tuvien
sotaliikkeiden • päänäyttä­möksi.
\
Sunnuntaina, maaliskuutn 17
päivän iltana, en enää saanut le­poa,
vaan lähdin pyrkimään val­koisten
.puolelle. Jos ennen olia
oUut uhkarohkea^ niin koetin nj^t
puolella pienellä mäenuikamalla.
Linnoitus näytti pelottavalta kai­kessa
pienuudessaan.
Tuskin olin ennättänyt tutus­tua
ympäristööni, kun tuolla kau-
'kana metsän taka^ia, tänne päin
viettävällä niittymaan ri'nteellä,
näkyi pientä liikettä. Hämäcä
harveni nopeasti, ; ja minä näin
pitkän, mustan^käärmeen, joka
kiemurrellen laskeutui alas, lähe­ni
vihollisen puoleista metsää ja
hiljalleen katodi sen varjoop. Tie­sin,
mikä sieltä lähestyi. Valkois­ten
hiihtoketju oli lähtenyt liik­keelle,
aloittanut tämän suuren
päivätyönsä, ja se lähestyi nyt
kenenkään tietämättä lyödäkseen
Kaatilan ympärille lujan silmuk­kansa
ja vetääkseen sen heti sen
jälkeen kuristavan kireälle.
• Oli niin hiljaista, että päätäni
melkein huimasi. Puolen tuntia
tuijotin hampaat kireällä, mutta
mitään ei kuulunut, ei näkynyt.
Äkkiä kuului metsästä muutamia
yksinäisiä laukauksia, vihollisen
etuvartioista tuli yksi ainoa mies
juosten yli aukeaman piikkilan­kaesteitä
kohden, mutta kaatui jö
puolitiessä. Linnoituksen piha­maalla
syntyi vilkasta liikettä,
miehiä läppäsi ul<w talojen ovista
ja ikkunoistakin. (Kuularuiskut
alkoivat umpimähkään kotkottaa
metsään päin, ja tykkimiehet
juoksivat ; suinpäin tykkiänsä
kohden. \ '
Silloin alkoi metsä elää. .Joka
taholla räiskyivät kivääritV ja
kuularuiskut nakuttivat niin taa­jaan,
että yksityisiä laiikauksia
oli mahdoton eroittaa. Tykkimie­het
kaatuivat pääsemättä, perille.
J ostaki n tältä samalta kuk k ui a 1-
ta suihkutti muuan kuularuisku
suoraan tuonne pihamaalle kaata-enn)
iestä: kuin heinää ja pannen
kaikki mullin mallin. Tuskin oli
puoltakaan tuntia kulunut, kun
ketjut hyökkäsivät esiin metsästä
ja alkoi vat huim aa vauht ia lähetä
varustusta. Piikkilangat, eivätil
näyuäneet estävän noita kook­kaita,
hurjistuneita miehiä. A^lit-se,
alit.^^e ja poikki, mutta eteen­päin:
P;an rä,jähti ensi mainen
käsipommi pihamaalla ja ensimäi;
set viholliset kääntyv'-ilt pakoon.'
• Laskeuduin alas ja liiilidin kun:
Jienk.^ni kaunalla kohtr Äotia. Tie-sii:.
että vihollinen yrirtäisi het­ken
pysytellä kylän: .nuiden talo-:
jen suojassa,mutta pian sen olisi
lähdettävä laputtamaan, ja silloin
olisi minun vuoroni tullut. Kun
saavuin harjanteelle, oli tyttö jo
siellä ja aurinko teki nousuaan y-li
metsänreunan tuolla alhaalla
s el k än i takan a. Ky 1 ät i e 11 ä, e i ii ä -
kynyt ketään, mutta arvasin, että:
vihollinen peräytyisi; sitä pitkin,
vaikka Laitila olikin pohjoisem­massa
ja alttiina joutua saarre­tuksi.
He eivät varmaankaan tuk
leet ajatelleeksi niin pitkälle,
vaan otaksuivat hyökkäyksen ai­noastaan
paikalliseksi ja pian py­säytetyksi.
Eikä minun kauvan
tarvinnut odottaakaan. . Tienpol-vekkeessta
tuli näkyviin ensiijt
joku yksinäinen, sitten kokonai­sia
joukko-osastoja.
Kuularuiskuni oli valmiina, ja
kun maantie oli mustanaan pake­nevia^
painoin^ peukaloni lujasti
pontimeen ja annoin soida. Koe-suihkuni
sattui Uiankauvas, kaa­taen
takimaiset, mutta^ seuraavas­sa
hetkessä olin asiasta perillä ja
maantie puhdistui kuin luudalla
lakaisten. Kutka kerkisivät, pa­kenivat
metsään tien pohjoiselle
puolelle, missä rintama sijaitsi, ja
jälessä tulevatkin väistyivät, mi­käli
kerkisivät, samalle taholle.
Nyt oli taistelu levinnyt pitkin
rintamaa. Kaatiäian valloittaneet
joukot puristivat sivuilta, ja ko­ko
oikea siipi alkoi vähitellen li-kistyä
kasaan ja pyrkiä aivan rin­taman
takana kulkevaa tietä kol-imen
tien risteykseen jatkaakseen
siitä matkaa joko etelään tai Lai­tilaan.
Silloin alkoi myöskin kes-
'kusta horjua, ja pian oli k<)ko
tienristeys täynnä miehiä ja kuor
mastoa, jotka henkensä kaupaUa
pyrkivät etelään. Annoin heidän
lähetä pari sataa metriä ja aloitin
sitten lähimmästä päästä. 'Syntj^i
mit^ä hurjin hämminki ja seka­melska,
^liehet heittivät aseensa .
ja pyrkivät metsiin, iiaavoittu-• •
neet hevoset laukkasivat eteen- ,
päin tallaten kaikkiv alleen. Ja y-hä:
kotkotti tuo näkymätön, ke­nenkään
käsit^tämätön kuoleman-jaikko
josakiir ^ joko. taivaassa •
tai maanpäällä, siitä ei saanut ku­kaan
selvää. • 4' ' \^?\
Tuimassa touhussani en-havain--
nut miestä, joka täyttä leutoa lä- :
hestyi Laitilasta päin. Vasta kuii^
häit oli sivuuttanut harjun ja .
kääntyi pohjoiseen vievälle valta- .
tielle, huomasin hänet ja tunsin
hänet lieti: "Patakuningas!"
Hän iski kuin hurjistunut haukka
tuohon^ kuolevien, haavoittunei­den
ja pakenevien parveen. Mau-seri
koholla, : vaahtoisen hevosen
p.yöriessä kuin hyrrä hänen al­laan,
hän uhkaili, kiroili ja ampui :
miehiään.
Toinnuin hämmästyksestäni ja
valitsin \ hänet maalitaulukseni.
Koetin kerran toisensa perään,
mutta onnistumatta! Miehet hä­nen
ympärillään kaatuivat,-tie
kävi yhä autiommaksi, mutta hän
yhä. huusi j a kirosi. Oli kuin hän
olisi hevosensa kanssa tanssinut
huimaa kuolemankatrillia tuolla
kuolevieu keskellä. Vidoin vaipui
hevonen hänen altaan^ koetti
nousta, mutta kaatui taas. Musta :
mies. katsahti kerran taakseen ja
katosi, sitten metsään. Samalla
kajahti raikuva hurraa pitkin ko­ko
rintamaa ja valkoiset näkyivät
Jiarjulla.-
Pato oli murtunut! Hyrskyen ja
musertaen heittäytyi valkoinen
hyökyaalto kohti etelää, pestäk-seen
maan taitojaan myöten saas-tasta
puhtaaksi.
I , (Jatk.)
Tilatkaa Uutiset
Käyttäkää
Liiiment
Espianiaa
teeJQi
mätään
Kipeään
kurkkuur
Leatsuus
Y.SLy.m.
ns-'