Canadan uutiset, February 26, 1920

              ;PERI3STETTU 1S75.
(Keisarillinen Pankki)
OF CANADA
SÄÄSTÖT.
I^KIIUI on tHdän paras ystävä. Säästäkää osa pulkastan-ne
joka päivä ja sijoittakaa ne tähän pankkiin, missä ne on/
varmassa tallessa ja tuottaa 3 pros. korkoa.
IMPERIAL BANK OF CANADA
PORT ARTHljJRIN HAARARANkKI, AV H. Weäver, Man^
. Haaiuyaulrkiuiyösltiii Fo •
M E T K A
Kirj. Kauppis-IIeikki.
(Jatkoa viime n -.ruon.) ^
Kesätyöt ja Icesäinatkat.
Tosi-liir]>t*t41i«ia olivat sl-sai-cii
miflcstä luioka ja vaille, joita taas
Metka piti aivan sivuahiioina. Ja
-knn >• k s i 1,11 i c 1 i sy y tu' 11 sa avut t ai 1 ii -
n en 11 iiy 11 äy t. \' i a i \' a n ma 11 elo 11 o -
inalta.iuiättij^letka jättää ?koko
talon . ja iiuuut{|a itöiseen pailcka-kimtaaiL\
Siilionkinitarvittiin ra­llaa,
ja kun ei dllnt tbivoa sisarel­ta,
meni Jiän' vanhan tuttavana!,
kauppaneuvd.s J luokse ja sa-
^lioi:;;v-'v ^ > -V^;^' • I • :;• • V/V^. %
— 'Lainaapa ; jkolmekymmentä
markkaa, vninuiiijj täytyy matkus­taa
pois. [
<ä pöi>il'. Eikij lansol-
^nirä.:;työ|ä
lukenut jo koulupoikana, mntta
vasta. Tankonsa huoiiiaiituksesta
jliän oikein Idisitli, miten varovai­nen
siinä asiassa tiiy tyy olla. Hik-
.sil)ä hän matkustacssaiyi toisen
lankonsa, maalla asuvan kihla-kunnantuoniarin
luokse, tilasi vii-moisestä
majatalosta kaksi hevos­ta.
Tosin eivät ajoi)elit olleet
kaIi.delle hevoselle varustetut, mut
ta kun kyytimies solmeili köyden-
^iin vara-aisaksi. - niin kaksi-lasi
olt'
)lisihan siinä, mutia sisar
on herennyt niinjli.äjyksi että, pois
minä matkustan,
— 'Taidat i> ihua. liikoja, epäili
k a u ]> i) a n (• i n- O s.| s E i i > ii. ,s i i t ä . i li m i -
Joesta ole rnnvn sellaista kuulunnf.
—^ VA sr nytkään muille, vaan
minulk', .sdiiti Me{ka. Jokaisesta
markasta: pitäisi tehdä' tili m i l l in
sen panee. Kuku tätä kär>ii,
—-"Kyllä^ Isisaresi on oikoa.ssa.
puolusti,ka^uppanpuvos. Jokaisen
sa hyvin järje- ^/,/ssä liikkeessä
ja taloudessa'' 1 ^fkitjiän pennikin,
jopa että markka.
. V — .Ei minunItaloudessani mer­kitä,
S(|noi^[etka. Annahan kol-m
e ky m m en tä, m arkk aa, e tt ä' ]) ää -
sen lälitenYiän.
— Äl||i ^ lähde minnekään, ole
paikallani. \ ^ '
— En ole.
Kini kailppaneuvo-s'huomasi tai­vuttelunsa
^ turhaksi, antoi hän
pyydetyn summan.^ '
Lähtölei kumminkaan tapahtunu
aivan inijärälleen. Luonnollisena,
viivykkinä oli ensinnäkin läksi-äisten
vietto, ii^ibnta muuta lisäksi.
Snoraluontoineiii mie.s ei poistu
, pai k Iva kn|malt a jiir jestämät tä asi-oitan.
sa. Niinpä ' ]\Ietkakin vielä
lähtönsiiv: viime l^ietkenä poikkesi
kanppaneuvolssfu luokse ja virk­koi:
I '
Poikk^esin enneii ||äh{öäui sa­nomain,
että Jvoska sinä hnlnat, pi-tää
tarkluij ja järjestelyn kirjan^
pidon taloudessasi;-i|iin ehkä; mer-kitsetkin
-ne mii ullc lainaamasi
kolinekymiinmtä 111 aifkkaa eiiä^•ar-niojen
saamisten joukkoon. ^
•Ka\ii).paneuv<j.s ei tifota yhtään
hämmästynyt. |
•—Merkitään vaan. . . . taikka,
jos haluat, niin i^yyhkäisiäänipois
kirjoista.
— Ä(ä nyt toki, kielteli ^letka.
Ei sitä vielä niin täihkkaan tiedä.
•— Tehdäjin vaan kuten haluat.
Ja IMetkan velka siirrettiin epä­varmojen
saatavien joukkoon;
Toisen lankonsa apulaisena.
Jo vanhanaikaisessa" katekis-nuLksef^
uSa oli vakava- varoitus sii-tä,
ettei pidä kenenkään hyvää ni-nieä
eikä arvoa millään tavalla
tur3ide lla. Tämän oli Metkakin
valjakko, siitä tuli. kuin, tuHkin.
Vastaan tulevat väistyivät hyvin
kinmioittavasti tien syrjälle.; ; .
"\''a 1 j ak o n 1 ä li e st yessä. mä ära -
paikkaa istui arvoisa, lanko, kih-
1 a ku n n a n t uom a r i. pö\' t ä n sä. ä ä>
ressä ikkunan ede.ssä,. josta n ä k i
atäälle koi\-ukujaa pitkin. . Huo-niasij^
ii hänkin kaksivaljakon.
— K'ukaiian sieltä kahdella he­vosella
tulet', hän virkahti.
Ylhäiset tuttavat muistuivat
mieleen ja hiin: nousi menniikseen
1M iiu 11 a m a a n . ] )ä ä Ilen sa j uh 1 a 11 i -
s(Mri()aa pukua. Katsahti kummiu-kin
; vielii kerraii Jvujalle. ja kun
ajopelit niiyItivät: kovin kapeilta.;
niin jiii odottamaan. Eivät nuo ol­leet
vaunut. .mntta'mitkä.ne sitten
oli\at. Nyt ne jo liihestyivät ta­loa
ja kyytimies, hypjoiisi avaa­maan
porttia. Tuomari asetti ril­lit
nenälleen.
No.jnntta kenet minä näen..
. , I\letka totisesti!...
Tuomarinvhuudahdus^ osoitti,et-,
tei kaksi valjakko ollnt.turhan
kautta. Arvoa se lisäili. Kyvi:!-
mieskiii teki mitä vähiinkin osasi
lierransa-. avustukseksi rattailta
laskeutuessa. Epäileniättii oli tä­mä
s tm r i h e r ra, j on k a. n ii k i si i t ä -
kjn, että tuoman itse seisoi rapim-silla
vastaanotiamassa.
Kyytimies alkoi kääntää hevo-;.
siaaii,' joita tuomari yhäkin katse-,
li, ja pistettyään Metkalle kättä/:
kysyi:
— l\Iikä rakkine se on tuo?
7 ^ .Mikä tuo?
— Tuo jolla tulit.
— Etkii ole ennen niihnyt])ari-hevosia
.'
— En tuollaisten kotikärrien
edessä ole nälinyi, enkii ymmärj'ä
mitä varten niitä on kaksi
Lutilinpa sinun yiiimärlä-
^•äll, ettei kihlakunnan tuomariii.
kotiin sovi ajaa yhdellä hevosella.
—^.Siitiikö tämä johtuukin!
.-~r Ajattelitko .; minun
vuoksi? « ^'fl
— En tässä osannut .ajatella mi-täänv
ihmettelin vaan,iinutta nyt-liäiiminä
ymmärrän, että tämä on
"liunööriä'^ minulle. ^
— Tietysti sinulle ö'a tottahan
nyt mielihy\i\llä . maksat . kyyti-nuehelle
palkan.
Kuka im ei näin liarvinaises-ta
maksaisi vaikka paljonkin.
Kohta.tiesivät mnntkin pitäjän
herrat miten arvokkaasti heid^^n
U l i s i tuttavansa o n saarmuut. Jä
kun Metka v i i ] ) y i i J a i k k a k n n n a l l a,
niin eilnin j ä t t änyt miiitakaan ai­v
a n osat tonii ksi sa m ansiuin taisis-itseni
f' •
Omat.varat: Smk. 106,000,000:—- ^ '
MaEsaa, talletus-v pääoma- ja säästökassatilillä 5VJ. pros.
sekä juoksevalla tiliflä^ , 2Vo pi'ös.
\ Pääkonttori Helsingissä.
Haaraosastoja Hangossa, Hyyinkäällä, Kokkolassa/ Lahdes­sa,
Loviisassa, Munsalassa, Oravaisissa, Ori-
^ ! ^m^ttilassa. Pietarsaaressa, Porvoossa; Salossa,
Tampereella ja Vaasassa.
Tallettakaa (rahanne johonkuhun yiläinainittuun konttoriini-
.ine.i Me^inal^sattraie^kotieimman kurssin. " \
stir''luinoöreistä." ! ^
Metkan f ulo sattui otolliseen ai­kaan.
Entinen kirjuri oli kuollut>
ja kukapa hänen paikalleen olisi
ollut soveliaampi.; Hän pääsi^Jie-t
i kohta työhön,, ja kun istunto­kausi
joutui, tuli hänen toimia
pöytäkii^\jan pitäjänii, joka oli pal­joa,
arvokkaampaa kuin jäijennösr
ten kirjoittaminen kaupunkilan-go\\
luona; Muutenkin oli maaelä-mä
muhkeampaav Hauskoja toti-iltoja
vietettiin tuon. tuostakin,
joihin ^pitäjän herrat kokoontui­vat.
Se oli toista'kuin ryyppyjen
naukkiminen' jossain nurkkaka-:
jiakassa. Metka olisi vaan toivo­nut
,että jokainen ilta olisi ollut
toti-ilta: Onlian yksi päivä yhtä
4iyviit kuin toinenkin. Hän huo­man
Iti tästä lankoansa,, mutta tä­mä
katsoi^scn nialidottomaksi ja
virkkoi: mistä sitä riittäisi, hyvä
kun keri-an viikossakaan.
]\le t Ica j ii i si i he n kiisi tykseen,
että siuirimpana esteenä oli aineen
puute. Kuka vaan sen poistaisi,
niin olisi kaikki hyvin. Ja tulikin
se kerran iioistetnksi. Ijauko lait­toi
1 lä 11 et en n en kärä j i en alkamis-ta
ostamaan kaui)ungista leima­merkkejä
ja antoi sitä varten vii­sisatasen.
Kyyti oli kotoa, samoin
eväiit, joten ei rahaa muuhun tar­vinnut
kaan. Oli käytävä Idireesti,
joten' tehtiin varma määrit milloin
on jouduttava takaisin. Metka, oli
aivan samaamieltä ja meni heti
k a u pun ki i n t uitua t o iraittelemaan
asioitansa. Enshnäinen ja tärkein
oli tietysti konjakkikauppa.
— Tuniiettehajiminut . . . hiin
esitteli itsensä ja kä.si mittaamaan
k a k s i k'a nnua parasta konjakkia
sekä. merkitsemäiiii: hänen las-
I v u u i H a .
— Kyllii hei'1'a tunnetaan, sanoi
myöjä. inuIt a konjakkia'ei anneta
laskuun,
Jos tiitiäinen vastaus olisi aiuiet-;
tu kotikauimngissa,. ei hän olisi
y h t ii i i n i h m et e 1 ly t, mut t a k u n tii ä l
lii jvienessii, vilhemmiin tunnetussa
k a II [) u n gi SS a r o h j e 11 i i n • sa no a tuol­la
lavalla, niin se oli jo liikaa..
-—'Vai ei almeta, sanoi Metka
ar\-onsa tuntevalla äänenpainolla.
Onkos teillä, sellainen, astia, joka
maksaa viisisataa markkaa.
— On. jos vaan herralla on ra­haa.
i\Ietka levitti pöydälle viisisata­sen
ja ilmoitti niihin astia on tuo­tava.
•
— J a sen pitää olla hyvää, lian
mui.^Äutti lähtiessään.
— Parasta mitä löytyy, vakuut­t
i myö jä.
Nyt h ä n meni . leimamei\kkien
myymälään ja esitteli itsensä.
— Varmaan,tunnette kihlakuiiT
nan tuomari B :n^ lankoni. .Anta­kaa
hänen laskuunsa viidensadan
markan edestä lei maine rkkcjä.
Täällä ci tehty pienintäkään
vastaväitöstä.
Nyt olivat asiat toimiletut, mut­ta
paltaimatkalle lähtö, jäiliuomi-seen.
Täytyi tutkia onko tavara
sopimuksen mukaista^, ja, jos siksi
tunnetaan, jralkata hevonen astia-tu-
kuljettamaan. Tutkimiseen
kului yö ja ])m>lel seuraajasta,
päivästäkin. :Sitten: alkoi :matka;
Herra ajoi edellä, pieni tutkimus-nassakka
mukanaan ja perästä tu­l
i ison astian vetäjä. Tätä kallis^
t a, kuormaa t äytyr-kul j ett a a A'aro-vasti,
joten matka kului hitaasti.
Ja, . k u n eväitä; oli näin runsaasti,
poikkesivat lie ta vallista useamr
min tienvierustaloihin syöttä­m
ä ä n . Täten. kului • a i k j j A paljo
pitemmälti kuin oli lähtiessä las­kettu.
Tuomaria alkoi huolestuttaa.:
Kärä jäin .alkamispäivä oli käsissä
eikä leimamerkkien hakijoita kum
lunut eikä näkynyt. Jokohan va­rotuksista
huolimatta rjdityi ryyp
pimään ja tulee milloin tulee, tyh­jin
käsin. Minkä se vähäinen ren­kipoika
taitaa. Tuomari tähyste-l
i vähä väliä tielle ja.' harmitteli.
•Nyt tässä ^ sotku syntyy.. liahat
menivät, ja uusi reissu.
Ku n i\letka vii melukin a joi lap­pusten
eteen, kiirehti tuomari'
vastuukseen ja en^si sanakseen
kysyi: ^
—- Saitko leimamerkkejä?
— Sain, öräliti Metka, ja onpa
vielä: muutakin. , • v\
— .'Kyllä luiomaan, että on ol­lut
muutakin^ mutta pääasia on
•ieimamer^kit.
Samassa jqutu^ toiiienitin hevOr
nen ja pysähtyi edellisen jälkeen.
• Nyt sen huomaasi tuomarikin jä
kyseli: ^ ' j \
' — Mikä iie tuo on? Mitä tj^^n-nöi-
iä se' v e t ä ä ' ' ' '
' — Siinä Oli Itorijakkia ja onkin
^ ]\ritä siifta'on? ~
— Siinä on kojakkia ja onkin
hyv^iä. •' ,
— 'Konjakkiako ja täysi tyn-non
l ;
— Täysi.
Tuomari ei osaiuiut muuta lenin
ilimetellä. Hän ei vähään aikaan
ymmiirtänyt, miten tiistä selviää
ja miten tuon runsauden sarven
kanssa menetellään.
^le t k a toi mi tti asiansa Joppuun
asti ja. antoi neuvoja kyytimie-helle.
•— Vieritä tynnöri tuonne kel-
• larin -et een, mutta -vieritä varo­vasti
ja tule sitten saamaan palk­kasi.
1 ^ : ^'^'1
Nyt ei tarvinnut valittaa ai­neen
väliyyttä, vaikkapa valinisti
totipöydän joka illaksikin.
jMutta kun alkavilla käriijillä
oli lainmukaan sakotettava .sala-viinankauppiaita,
jkoetti. tuomari
löytiiä entistä enemmän'lieventii-viii;
itsianlmaroja, sillä Metkan
Uioiuaan iynnöriin täytyi,ottaa
maksuosallisiksi Janitakin pitäjän
herroja .
ö;
HajUtajaiset.
Kunmerkillinen henkilö kuolee,
on hänen eliimäkertansa ja pitkä
ansioluettelo seuraavan päivän
sanomalehdessä. Siinä luetellaan
t a r k a 1 lee n init ä koulu j a va ina ja
on käynyt, millbin minkin tutkin­non
suorittanut jämissä viroissa
ja luottamustelitävissä. . toiminut.
Sen. että nämä tiedot; tule vat'näin
sukkelaan haalituksi, arvelevat
monivt mahdpllisel«i ainoastaan
•siten, että <'lämäkerta on kirjoi­tettu
viikkoja, ehkäpä vuosiakin
aikaisemmin, johon ei kuolonsa-noman
saavuttua tarvitse lisätä
yhtään sanaa, kun elämäkerta al­kaa
sanoilla : eilen vaipui j.n.e.
Asianomainen olisi" varmaan e-
1 il e SS ii ii iik i nt e 1 i a s t ie t ära ä än m 11 i i
liänestä kuoltua sanotaan, ja .se
toivo toteutuisikin, jos sanoma­lehdet
olisivat yhtä lie.rkkäuskoi-sia
k uin yksi I y isi^t .-ili iiiiset ennen
aikaan. Silloin "näet sattui, että,
j o t k u t kii u 1 u i sa t. h ei iki lii t sa ivat
k u oi 1 a u se i t a ker t o j a. j\let kaki n
joutui tiistä Ivunniasta osalliseksi
vaikkei hän ollnt m i k ä ä n kuului­suus
eikä muutenkaan ikäloppu.
Hän oli vuosien kuluessa ennättä­nyt
asua monissa |)aikoissa ja toi­mi
a^-viroissa, milloin tuomarien
milloin nimismiesten apulaisena
ja viiliin itsenäisenä maalaisten a-sianajajana.
Tiistäkö; muuttelc-vaisuudesta
lienee. johtunut, mut­ta
niin. se sattui, että monet hu­hut
hänen kuolemastaan osottau-tuivat
periittömiksi.
Kerrankin hän oh'skeli N;n j)i-täjässä
odott elemassa kiira jien ai -
kaiuista..^ P 1.1 li e e n j o h I: a j an a • t ui i
srellä toimimaan virkaa tekevii.
varatuomarr l^ökliu, hauska mies
ja Metkan hyvä tuttava.' Vanha
tuomari ei enää matkustellut kih­la
ku n ta 1 isa; m a a seinhin k ärä j illä,
vaan asui kaupungeissa. Siellä va­ratuomarikin
asui istuntojen villi-aikoina.
!Mutta juuri kun hänen
piti lähteä N:n pitäjän käräjille,
oli levinnyt tieto, että Metka on
knoliut. Kun liän lähtöpäivänään
meni käymään esimiehensä^ yan-han
tuomarin kotona, tuli siellä
ensimäisenä puheeksi juuri tuo
asia.
•— Metkako kuiduu-.kuolleen; ja
Hän ai)rikoi, kysyisikö mii en
hautajaisvarojen kanssamenetel-lään,
jos Jiuliu on i)eriitöm inu!ta
katsoi viisaimmaksi olla-vaiti.
Täytyihän vanhan lakimielien
ymiiiärtiiä,. että asialla on aina
ka ksi puolta : jos ei ole syytä su­rujuhlan
viettoon, on vietettävä
ilojuhla ja sitiisuuremmalla syyl­lä,
koska varatut aineet siihen hy­vin
soveltuvat.
Iloisena lähti varatuomari t'oi--'
mittamaan ostoksia ja panipa o-':
U l i a k i n varojansa lisäksi. Saavut-,
tuaaii. A-irantoimitus-alueeUeen ei
siellä kuulunut mitään Metkan
kuolema.sta eikä hän.sitä kysellyt­kään.
Kumminkin hän lähetti
heti kohta kutsut kaikille niille
herroille, jotka olivat ennenkin:
o.soittaneet. olevansa, kykeneviä'ja
halukkaita .milloin mi tii k in. kuol­lulta
**haulaamaaif'.
-Muissa haut<+.jaisissa ei itse asi­anomainen
, ota osaa mihinkään'
menoiliiii. ei ainakaan ruumiilli­sesti,
muita Metku kilisti ja ka­listi
y h t ä ahkerasti kuin t(«i5et-!
kih. Ja kaikki nyt muistivatkin'
kilistäil .ja juoda hänen- tervey-d
e ksee n. \S\Q n o j e 11 j ai; ku essa muu-lamat
kilistivät niin ]"ajusti että.'
lasit lohkeili\'at.. ja huusivat: elä-j^-.
iön^Metka ! Ei Jiän nj^tkään ha-!
v.ainnut- olevansa sen enempää
luiomattu, touhusi vaan toisten
mukana. Kokoonkutsuja oli va-
Toftanut, eftei asiata ilmaista ai­nakaan
alussa. .
Viimein meni joku ]\letkan rin.
nalle istumaan ja kysyi:
— Tiediitkö sinä tämän illan­vieton
merkitystä?
— En minä tiedä, vastasi Met­ka.
, j^'
Perustettu) ish..
Laillistettu Parlamentin määräyksen mukaan.
SÄÄSTÖ-OSASTO.
TaHiUtakaa. rahanne Can jdalaiseen lupakirjalla toimi­vaan
pankkihi.
\
ME MYYMME MAKSUOSOITTEITA
Suomen panlvkeihin jamuiliin liikepaikkoihin.
Suomalainen tulkki pankissa.
PORT ARTHURIN HAARAPANKKI
Cumberland & Lorn^j katujen kulmassa.
Haara-osasto myöskin Fort \Villiamisr;a.
ME EMME VOI PUHUA SUOMEA,
mulia meidän TIINTA^rME PC1U'VAT initä kif^liä liyvän.sä.
—Tuokaa meille—
Tori o 9
ja k<iulkaa mitä: mc sanomme : •.u\lcidän liilvkeenhoitajamme J.
T. Herhert, ennen ollut turkisten ostajana Hudson Bay yhtiön
palveluksessa" on tuttu teili e ka ik ille. j Hän on maksanut mo­nia
tuhansia dollareja .suoinalaisilletl-äppäreillcja aikoo- mak-
•saa monia tuhansia lisää. Hänelle voitte luottamuksella lähet­t
ä ä turkisnahkanne ja me pidiimme'pyydettäessä- kaikki tur­kikset
erillään. _'
THE GREATLAKES.FUR TRADING CO., LTD.,
12 Francis Block, (j^lälcerrassa), ' Fort William, Ont.
Haaraosastoja: Dinorwic'issä. NipigoAissa ja Long Lac.'issa.
a i v a n
— vastasi
va ra tu oinarL^ vakavana, vaikka
hälielläkin taisi olla osansa tuon
hullun liikkeelle laskemiseen. • .
Vanha tuomari-huokasi.
. - - V a i jo päättyi hänenkin elä-mänsil
ura. Monesti toimittiin yh­dessä,
ja •olkooiipahan miten hy­vänsä,
mutta kaipauksella häntä
muistel en. Tulisin saattamaan
viimeiseen lepoonkin, vaan* on
niin etäällä; Haluaisin kummiii-kin
jollain tavalla ottaa osaa hä-,
nen muistoonsa. _ Oletko niin ys­tävällinen
ja toimit minun puo­lestani.
^
— Ky-kyllä, jos v ä ä n . ..
Varatuomarin mieleen jylkähti,
että häntä ehkä pyydetään hauta-seppeleen
laskijaksi.-'
— En minä .mitään erikoista, sa­noi
vanha thomuri. Ajattelin
vaan, että veisit mennessäsi hiu­kan
. juomavar-oja ja tarjoaisit"
hautaj aispäivän il^iia paikka-knnnaii
lierroille .totilasit.
Varatuomari ihastui. Jutiri tä­tä
'hjn oli '-pi^ottaiiut J a lvirlispi
nyt yaxmalla aa^«ll§;^. V, ]
— Hyvin IkernaastL ^ mina seii
toimitan, i ^ ' _ , L . A - i \ i L i A &:
— Nämä oval sinun hautajai­siasi.
^'^-HMH
. -—.Mi.. .mi. ..mitä tiimii on, en
minä yinmiirrä, kyseli iMetka äl-lislyneenä.
4
^'al•aluomaii joiidultautui selit­tämään.
— Niin. kyllii nämä ovat sinun
hautajaisiasi.-" Kati]mngissa oli
niiet levini>A-t liuhu. että shiä olet
äkkiä kuoliLil.. ja lierrassyötinki
A. lähetti Ivonjakkia ja valtuutti
in inu n jntiimiiän sinulle hautajai-
Si'1, ja nyt näitä 011 j>idelty ja pi­detään.
.Kaikki odottivat selityksen vai­kutusta.
]\Iutta he tulivat; joten­kin
I k o l o i k s i , kun ei Metkan suus­ta
lähtenyt yhtään sanaa, vesikar-palot
vaan kihosivat silmistä ja
valuivat alas kasvoille. Varatuo­marikin
nolostui, mutta alkoi
kumminkin lohdutella.
— Älä nyt kuitenkaan o t a tätä
asiata noui vakavalta kannalta
iiläkä suinkaan. loukkaannu. Leik­kiähän
tämä 011.
Metka
Jään' ja kohauttaen olkapäitään
virkkoi:
- - \'äliäi iiiinii .seinmoi.^ista . ..
Siitii 'iiiinun miehvnl tuli liikuletuk
si, k n 11 ].! u o maan. et tii. m i lui 11 a 011
to(lel]i^ia yst;t\iii... Olkoonpa-
• 11 a j r ('. I; i m ii n i m e. n ny t muu te 11 m i -
teu.hy\'änsä. mutta kun on saanut
eliiä lämmiusiii' hi'i kiii. niin on se
kuitenkin suloi.^la.
Xnloslunecf' kuulijaI. piiiisi\;if
entiselleen. Karkilla oli jotain sa­nomista.
^'Oikein, Metka."—'no­lotko
sinä eiiiiillyl, ellei .puulla o-lisi
ystäviä."—'Eläkööii I -Met­k
a : " ^ 3^v <v
Vieläkin pyrkiväl vedet kilioile-maan
IMetkän silmisiä. ]\[utta
viimein hän pudisti pois kaikkii
liikutuksen: jäljet ja polveensa
lyöden huudahti: *•
— Tahtoisin mhiä vaan tietää,
löytyykö toista, joka on ollut
"pätkässii" omissa hautajaisis­saan
! 1 ^. 4 1
Sitäpä ei 3-ksikään tietänyiv^^
se onkin '-''rekorti'', jota ei jokai-l)
yyhkäsi vedet silmis- "en saavuta.
,. ;:7-;L--ö^^p-.^^^^^
)iaa]-)iii-iilp>si Tauadau
L7ul-iset ja keJiuita
Itiini ä se tilaaiiiaaii.
— Kiihtynyt poika: Tulkaa
pian ! Taas hän lyö vaimoaan.
P d i i s i : Tulkoon vaimo ensin
itse \^.pua pyytämään^ jos:On sen
tarpeessa.
Poikcj: Ei hän jouda! Hän on
juiiyr saanut miehensä alleen ja
repii häntä tukasta.
auennut. TT
Pyydämme ilmoittaa kaikille liiketuttavillemme ja ystävillemme, että olem-
^-^1 ennenkin tilaisuu des^ lähettämään rahaa Suomeen joko postitse
eli sanKOueitse,
' Kurssimme on nyt ,
Suiiriii ja v^hui soomalaiaen PanldavUiike Ameilk&ssa
- «ontt^i^ GMcdgossa, ;176 yorth Deabom-StKOBJe^
fi'-"