Canadan uutiset, March 4, 1920

              S
m-:
I f ; . " x l •
f-i
"im
I E
m
te
T C A N C A N TJIJTISET, PORT ARTHOT T(^^tohiaMKS^:r: Q ma
mm
PUfeDSTBTTU 187B.
RIAL
(Keisarillinen Pankki)
OF CANADA
hKun liilietäite rahaa kotia, niiii tämä Pankki välittää
teidän rahuniio mihin tahansa sivistyneen maailman osaan.
Lähettäkää rahanne pankin välityksellä. Se on varmin ja
helpoin k^ino.
. IMPERIAL BANK OP CANADA
PORT ARTHURIN HAARAPANKKI, A. H. Weaver, Manager.
'Haarapanliki myöskin Fort T/illiamissa.
Kumisevan-mäefti
mökki.
*"Ilyvä i.sä iiiihkijiöu! Vieläk.")
.sinä partio v^ioteplla venyt, ja mi-
: n ä j o oi on a st unnt kolme v i rst a a
ed es t a k a is i ii — Ku 1 nial a n k au p p a-miehestä
kahvin ostossa
Sillä tavoin tei-vohti eriis nainen
pit k ä ä, 1 u i S e v.a a mi o s t ä a s t u o ssau n
ovesta ' 'Kumisevanmiicu mökkiin.
Mies ojcnsihe vähäsen vnotecllaaa
hankötelllen, mut'ta l?i antanut mi­tään:^
vastaJsta. I Tuskinpa .sitä
nainen lienee odottanutkaan, kos-ka\
hän Vaan ihan rauhallisesti ru­pesi
kahvinkcittämispuuhiin. '-f
Tyyiy^mätt(i)män näköisenä ja
tylsin katsein[ävatso4 tuijotti mie.s
oveen, jorika vaimo oli jättänyt
auki. Siitä syöksi sisään voima­kas
valovirta,. seisahtui . liiukan,
Hjnutta alkoi sitte taas- rohkeasti
tunkentim joka soppeen. Päreillä
paikattujjcn. |ikalsen kirjavien ak-kunanVutlijen
'läpi tunkeutui toi­si
a: V a 1 on s ä t e i d en. j ouk k o j a, j a ne
. panivat noesta, lujustuueet katon;
alaiset iiaikoitelkAi oikein klilteJe-^
mään. Ikäänkuin pikkuisen, suut­tuneena^
tuosta, parsien ja orsien
.vii lä h t oi e m i se s t ii, 1 ii h e 111 . mi e s 1 a i
p ioa k o h den. s uUjS tiu a n o i k e in ]) a k -
sun, vaallpan" ha^-niaansavnpilven.
Se taas pian muuutui 'hienoiksi,
kiemurteleviksi .säikeiksi sekiuj ja
säikoet yhtyi\-ät valon kanssa val
lattomasti kisailemaan lattian ja
laipion välillä.
Mies katsWi vahäji aikaa luota,
mntta se rupesi j^iäntä väsyttä­mään.
Täylyii siirtää silmänsä
katsomaan, mitä se eukko nvt
niin hartaasti häärii. —-Paljo se
jaksaakin i>uuhata tuo.Maija Lii­ke
t:tu;^,>I>i-
'iuhtonuT. ir­ti
-kalivinaulaa, vaikka^ koko ta-:
lossa ei ole niiii i)enniä rahan ta­paista.
\ ,
Pulska se on käns näköjäänkin.
Olisipa 1 ehkä iiulskempikin, jos
sillä olisi pikkuista pienempi tuo
mahan %elkikka i ja leveämpi ot-.
sa. Sa i«i se -keii t iesi tu o lienäny ke -
rokin olla liiukkasta kookkaam­pi,
ir^u tit a on sii nä s e i nm ois e na a n -;
kin paljo kauniita paikkoja. Leu­ka
on p.VJöreä kuin kerä, ja ham­paat
ovat terveet niin: jotta saa­vat
selvän kovastakin kannikas­ta.
-Silmät sillä kumminkin ovat
kaikista paraatj niin kiiltävät ja
vilkkaat, Oi^ minulla kuin onkin
kerrassaan 'puiska muija ja muu^-
foinkiii |caikin puolin terve työih-niinen:
kun vaan: ei olisi niin kah-menevä.
i
"Kuules Maija Liisa! j\Iinkä-iähden
sinä menit Knlmalasta as­ti
n'*itä; kahvia hakemaani"
" V i e l ä häntä kyjsyy, vaikka tie­däthän
sen'sinäkin, jotta eivät
kirkonkylän kauppiaat meille; e-
. iiää papuakaan |velak.siuskoisi,"
\ast;i8i Maija Liisa.
"No. rintoiko i a Kulmalaincn
rnielellläänr"
• • Tinkillän se alu^a vähän vas-sa,
ja kek^eliä^ se kuin k(
kös n>4kin vaan ole riuht
mäntäkin ])uotiin, mutta antoihan
tuo sitte kumminkin, kun kahden
kesken jäätiin.''
"Paljonko se noista kahvistaan
nyt ottaa?''
''Eihän tuo. ottanut mitään,
\'aa n m inun i.)iti 1 uva ta sinut ensi
yöksi :soutamaan liänenf Adinave-nettään
Kurkiniemestä.''
"Ole nyti En minä sinne läh­de,
enkä jaksakaan nyt S'ontaa."
"-Mikäs sinua sitte vaivaa? Kyl
lii sinä jaksat, kun vaan tahdot.
Teethän sinä työtä, kuin kaksi,
jos vain milloin viitsit."
. • 'Kyllähän minä, kun terveenä
olen, mutta kovin'nyt tuntuu.rnu-nvis
levottomalta ja hellältä tällä
kertaa," sanoi mies.
"Niinhän tuota^ valitat aina,
kun pitäisi työhösi 'lähteä,
vaan pitäähän sitä toki jotakin
tehdä, varsinkin niiin* huonoina
aikoina Mitenkäs scT henki muu-toin
mielen hyvinä pysyisi?"
. ' ' E i kai se, vaan en minä kui­tenkaan-
: sinne viinaveneen sou­tuun
liihde. •' tuumaili mies. ^'Sar-tuisi:
tulemaan vielä vallesmannin
korville, niin saisi vaan ilman e-destji
käräjissä kulkea ja joutui­si
ihmisten vihoihin .suotta.'^
"Mistäpä se vallesmanni sen
saisi tietäii,',, vastasi vaimo. "Tee
muutoin, niinkuin, tahdot, vaan
minä arvelin silloin kuin Kulma-lainen
siitä puhui, jotta isinä me­nisit
niieloUäsikin—- — ja ehkä
neuvottelisit jonkun ankkurin it-sellesikiu."
" ]\Iilläpä sitä köyhä niin pai jo
i r r i s ai si, vaikka hy vähä n se • "vii­na:
olisi olemassa, kun tuota on
kerran niin ra ilma iseivsi käynyt.**
'• Niin, ja kun taas tukkilautat
tiillc kohdalle, joutuvat, niin voi­sihan
sitä toisellekin antaa. Kyl­lä
tarvitseisivat tukkilaisetkin
ryypyn 1 äminikkeekseen, kun saa­va
t päiväkaudet märkinil vedessä
ryplästää, — \raa:n tulehan nyt ot­tamaan
sinäkin lämmin kuppi sy­dämeesi."
Ensimmäisen kupin juotua ky-säsi
vaimo:: '' miltäs maistui ? "-
" K a , miltäpäs muulta kuin hy­vältä,"
sanoi mies.
Sitähän: minäkin," jatkoi vaimo
puhetta^ "mutta olisi taitainit ol­la
vieläkin :])arempaa, jos ker­maksi
olisi oUui pikkuisen kar­vaampaa
sekaan —."
J\lies' ei ollut kuulevinaankaan,
puhdistclihan. vaan piippuansa.^
N,
Sentähdeu:jatkoi yainlö: "kyllä
: tä SS ä 'pi t äisi: keksiä k e inoicsi jot ä -
kin, jolla aina rahapennin irti sai­si.
Oikein:^ hiinua- säälittää, ije^
Perttukin, kun kuuluu hoitohuo-iieeiiä:
pitävän pila t^
aamusta iltaan, jä tietäähän sen
iTiinkäläinen sillä "bn hoitokin
ijiellä, ihan yicraissaihinisissä.: Ei­kä
-edes ;osaä *[ niykkäparka yie-raille
puutteitaankafhi valittaa.
Voi, VOi kuin saikaan poika sinne
:annetuksi i''^^v-v^V'
''Milläs sitä-olisi täälläkään ko-
, tqnakjian: e^ orähtt^iiiies^:
," Vai luulet k o sinä, j ö t tä meille
inaa itsestääivleivän kasv
kuiil talon pojille; ja valitteleyat-haii
mio nekin, jotta heidät hä­viö
perii. Kotilaankin oU •kuuiu-taan
.sekin, Ipu ^^ttui Kotilan c-' tettu sunnuntaina ' : taas huuto--
kauppa kappamiesten rästeistä,
vaikka mies raataa yön päivän
kanssa niin, jotta tuskin on jou­ten
joulunakaan."
"Kyllä kai sitä on huolta heil­läkin,
kun on maksettava pipit ja
papit, kanttorit ja senkin seitse-'
mät ^ sästyt," myöifsi -vaimo,
"alutta ,surkealtar se äidin sydä­mestä
tuntuu, kun tietäii ainoaa
lastansa vennou vieraissa niin
rääkättävän. Ei sitä ole köyhäl­lä
puolta oikä oikeutta maailmas­sa.
Ei ole, sen minä sanon.. %r-
Va staa ni tuotiin Sirvijon Mattia-kin
iisken ja. ihan oli pantu jalka­rautoihin.
Oikein ajattelutti mi-:
nua, kun hänen t ä y t y y linnaan
liihteä, jos on joskus lähimmäis-tiiän
auttanut, kun siihen sijaan
K u l m a 1 a i n en j a muu t kau ppämie-het
vaan lierrojen kanssa kestiä
käyvät eikä heidän : viinakaup­paansa
olla näkevinäänkään/'*
'*siitäs kun ei saada toteen,"
selitti mies keskeyttäen.
"Onhan tuo niinkin; ja tuhmas­ti;
se a tl i s i tä my ikin," tuum aili
va i mo. " Ku n oi isi minun, otta -
init yhteen- juoneen, niin el olisi
ollut —" I
"Mutta kun sinuakin olisi sa-kotettu
ja olisit saanut käydä
vettä leipää popsimassa," pisti
mies taas väliin.
"p]n • kies'avita olisi käynyt­kään!"
penäsi vaimo vastaan*
. " E e t h ä n vain," lau.sui mies e-päillen."
minkäpäs siinä olisi aut­tanutmuu
kuin totuus,'*
"Sopähän sitte olisi nähty. Mi­nä
olisin Pertun opettanut viinaa
antamaan, niin minkä selvän oli­sivat
ottaneet."
"Olisivat pilanneet meidän mo­lempain
vanhusten papinkirjat,
niin jotta, ei olisi saatu kunniallis­ta
Il a uta usta kuoltuani mekaan,"
väitti mies vastaan.
"Johan olisivatkin! P.yli: ja
viis! Olisi antanut ostajien an-
-taa rahan pojalle, ja sitte Perttu
olisi 'ollut sitä jostakin kylältä,
juoksevinaan," intti vaimo ja ka­vala
hymy huulilla katseli syrjäs-täpäin
äänettömäksi: käynyttä
miestäiin. ^ ' '^^^ ?
Pannu oli sillä välin juotu •'kui­vi
in, ja mies lähti aamiaisen syö-tyä
työlleen sanaakaan vaimol­leen
virkkaamatta. Vaimo:-^itte
toimitteli kotiaskareita, niinkuin
tavallisesti, mutta näytti kuiten­kin
vähän levottomalta. Päiväl­lispöydässäkään
-ei sanaa vaih^et-t
u, m u tta va sta ]>uukk oa an tu p-peen
' pistäessä tuumaili mies:
"minäkin oleu:nyt asiaa aprikoi­nut,
ja, niin se on minn.staki]i, jot­ta
synti se on meille vanhemmille,
jos. kauemmin antaa Perttupojan
siellä hoitohuoneessa olla. Jos
tahdot, niin käy j^ön seutuna poi­ka
pois kotiin, eikö tuolla kuiten­kin
liene.siellä ikäväkin — —
vieraissa."
I\Iies katseli alaspäin pitkin sil­lan
rakoa, eikä vaimo hänenniiet-teistään
sen parempaa' selkoa saar
nut, mutta ei hän mitään kysy­nytkään.
Vasta nähdessään mie­hen
jo lähtemään hankkiutuvan
kysäsi. vaimo:: "hankinko minä
putelia yksin tein?"
"Jospa heitä hankit joitakui­ta,"
puhui mies; puoliääneen,
*' vaikka kyllä minua vähän pe-loittaa,
jotta Kulmalainen nostaa
nielun, ;jos. nassakat eivät ole
kaikki tallella.''
Vaimo ei ollut kuulevinaankaan
miehensä sanoja, vaan akkunasta
tielle päin katsellen alkoi kertoa:
"kyllä se on hyvä ihminen tuo
Kotilan emäi\tä. Sanoi tän'aa­muna,
jotta hänellil olisi ihan seK
vät näytökset OFCulmalaisen viinan
myynnistä, vaan kun ovat niin
naapurukset, niin ei sanonut ilki-ävänsä.
Kun olisi palicnipi naa­puri,
niin pian taitaisi olla se Kul-malaisen
kauppamiehen /^ulu-mahti"
ruununmiesten käsissä:"
kissa kävijät oikein pakoittamal-lapakoiitivät
isännän Ottamaan
"kirppuryypynkin" . Sen päälle
kuului niin makeasti nukkuvan. ^
Maija Liisa nuhteli joskus noin
puolin sanoin miestänsä ja sanoi
pelkäävänsä hänen -' ruvenneen
juomaan niiinä viime aikoina."
^lies väitti kuitenkin kiveli- ko­vaan
sitä vastaan ja selitti, että
iiii n ei milloinkaan ollut jaksanut
niin hyvin laiin*'juuri näinä vii­me
aikoina", jos:kohta syönti ei
tahtonut oikein käydä.
' Arvattavasti olikin ..mies ter­veempi,
sillä nyt hän aina oli päi­villä
erittäin iloinen ja vilkas ja
nukkuikin erinoinaisen sikeästi
yöllä. 'Mökin varatkin olivat: pa­ranemaan
päin ja kaikenlaista
uutta kalua oli siihen alkanut i l ­mestyä,
vaikka velatkin oli kaik^
ki tyyni saatu maksetuiksi. Sii­hen
sijaan oli mökin väellä jo pie­niä
saamisia yhdeltä ja toiselta,
varsinkin renkimieliiltä.
Kumise va nmäen mökk i- se aiko-jen
kiiluessa muodostuikin monen
kyläkunnan nuorten miesten yh­teiseksi
kokouspaikaksiv vaikka
kävi siellä: paljo- vanhempaakin
väkeä. Eipä .sillä, että se olisiol-lut
jnikään siijsti taikka soma
paikka, vaan paremmin päinvas-toin,
muttJi^ kuitenkin istuskeli
siellä ihmisiä iltakaudet. Siinä
oli isäntämiehiä ja käsityöläisiä
kammarissa tahi perän puolella
pirttiä, tukkilaisia, iolsväkeä, kul
kevia mustalaisia, laukkuvenäläi-siii
ja jos^ joitakin muu mökki
täynnä., Täydellinen veljellisyys,
vapaus ja yhdenvertaisuus vallit­si
'Kumisevanmäen möldn katon
alla, jos kohta sopu ei siellä aina
asunutkaan eikä ilmakaan ollut
kaikkein -raittiinta. .
Tupakan savu lepäsi aina iltai­sin
parin kyynärän korkeudessa
lattialta ja varsinkin oli se paksua
eräänä iltana, Keyrin tienoilla,
jona pirtti oikein kuohui vierais­ta.
Mökkiin olivat näet nuoret
miehet toimittaneet tanssiaiset
siksi illaksi Vksi talikynttilärpa-
0. s il loin r ätis t en pöy dä 11 ä ja toi-non
oli asetettu uiinin •• korvalle
'.' pelimanninviereen. Lattia o-.'
li likainen jä kostea syksyisestä,
loasta tai- isylestä ja-pöytä liulei-sillaaii
jota'kutaMöVltkäävää: nes­tettä,
joka el varmaankaan ollut
vettä. 'Kähisevät mies-äänet se­kaantuivat
vähän väliin tirolla
täällä remahtaviin naurun koho­tuksiin.
Puolikymmentä ])aria
pyöj'i viulun äänennnikaan ke's-kellä
huonetta, toisiaan survien,
ja kaikki olivatniitä lierttaisim-malla
tuulella, niin naiset kuin
miehetkin.
Kun riemun :renuikka joskus>lii-an
korkea-ääniseksi kohosi, sil­loin
kajahti aina melun yli Maija-
Lii);an kimeä ääiii; tuolta hiilpk-sen
luota, jossa hän pannujensa
kanssa jmuhasi. Silloin aina Ö T
rälUi hiukan joukkoon- Kotilan
vanha isäntäkin, joka oli varovai­suuden
vuoksi nostettu, nukkn-maan
uunille, '' pelimannin.'' taak:
se. ja, sen kliultuaan nauroivat
hattupäiset miehet niin, että plip-punysät
hampaista toisten jalköi
Iiin tipahtelivat
HoIkkilan silmäpuoli Leena,' jo­ka
tanssi paraikaa Lusikka-Kus-verta,
kun oli saanut puukoiipis-ton
toiseen käsivarteen.sa, ja
.Ilolkkilan silmäpuoli Leena vie­tiin
pöydällä kotiinsa, sillä hänel­tä
oli jalka niukahtanut ja kovin
paksuksi turvonnut.
Huomenna pure'ttiin oikein tal-koolla
koko mökki niaaii tasalle;
eikä sen isäntäkään ollut'«itä vas­taan.
Hän vaan itsekseen mutisi:
''vaikka ]\raija Liisa oli niin vii­sas;
vaikka ^Maija Xjiisa oli niiii
viisas!"
SÄHKÖTUOLI.
EräälUl paikkälatunillam
diiila on levinliytkiianiea^
Ilelsiugissii ou;:i7
niaan ilimi^iä sähkötiiplissa;:;
/Asiä on varma,-sii
tuoli on nähty. • ,
•Ilelsingis on;eräis inies, joka
tietää; miten jä mitä tä mä kulku-puhe
oU; saanut: alkunsa.
: yleisön^ rauhoittamiseksi 'täy-:
tyy asia:;selittää.'•••:••
Huhu sai; alkunsa jo kesäkuun
alkupäivinä.:: ': ^ /
Eräs Alek.santeriukadun vär­i
s e l l ä asu^-a-hainmaslääkäi^ nniut-
Ifaminäsläiikärillä on ilika uu­denaikainen;:
monimutkaincjn^^j
merkiliinenriiMiiiiaslääkärintuoii;
, Se oli-iipstettu
ja i)ari inuuttomiestä seisoskeli
seii iiä ressä- sa vuk kee t k a rapaissa.:
: Yksi ja toinen kiireestlöhikul-keya:
helsinkiläinen—-hclsiiikiläi-set:
kulkevat: aina kiireesti,^ ' ja
kaikkein vkiirei^
lieilUl ei öle..niiiinekäiin'^^M --^
vilkasi ohimennen hammaislä^^^
rin: tuoliin ja seri:kiiitM
kfiavaiinäköisiin nretalliösiiii,: joil-hi.:
pie]ic:t vilkkaat auringonsäteet;
lei kit tel iv ä t, nmt t a'^koäka hclsin-kiläiset
tiuitevat yarsin ivyvi
kä liammaslääkäritupHt että par^
turituolit.-niiu ei .kukaan pysäh­tynyt
sitä sen.:enempää tarkaste-leinaan,
semminkin kun uiseiiiimii-kjohilvulkijoille:
liittyi:^
rgttuun yehkeesG'en.;h
sitU tuskallisia: muistoja/:^:^^;v^
; Lopuksi: läheni muuttomiehiä ja
tuolia: s e näät i n to riita päin Vakaan:
:ja yksitoikkoisen. nakÖineii^ukko,
gplla oli yllääii>ha;rmaät vaatteet
ja nuista huopahattu. • •
;'; Kahdenkynimeneii'. askeleen
päässä: txiolistä-luiomasi: hän :seii,
\'iidentöistaäskeleeii päässä alkoi
k iii 1 H i d as t nttaä 'kiii kiiäa n; ja" vi i -
dell askeleen'päiissäp
:kökohaänr, -v:V:^ ••:•:•;"
Py s ä ht y i, kä ä n jji m älli aan j ä al­koi
epä luiil ois e i i a - t
iiin.;:"-fv:: -v':;'
M
li n t Uoliin- ja kat seliyat laiskan
li ä k Öisin ä e d essään :ole:van niup tir
k ä u p a n a k kii ä n - näy tt ei Ile ase -
lettuja ihanuuksia,
; L k k o astui askeleen lähemmäk­si,
paihoi vaiötomaisesti iiattuaan
?lujemihin päähän, ast^^^ vielä kak-si"*
askelta ja oli nyt nielkein tuo­lin
vieressä. \ .
Merkillisen ja epäilyttävän nä­köinen
laitos... • ;
; Muuttomiehet . kääntyivät ja
;k^tseliyat;sittcn liiuun
sen puutteessa ukkoa.
Jaa, että-mikä se toi on? Icy-syi
ukko lopuksi, koetellen varo­tin
jkanssa,'sattui muutaman tuom «ormenpäällään tuolia.^
Maku sen määrää!
;-./:,•.-:^- V ^ : : - V v ••.].>••;;•.•-.'.••v |--: \:^ •v-;-V:;,'--"^\:--:
Blue Ribbon. Teen suuren menekin
salaisuus on se^ että se on n^aultäan
juuri sitä mitäjiyvän teen tulee olla.
Varmasti tulette siitä pitämään.
Maku sen määrää.
OF, HAMILTON
Perustettu 1872. , ^
Laillistettu Parlamentin i määräyksen mukaan.
SUOMALAINEN TULKKI PANKISSA:
SÄÄSTÖ-OSASTO.
. Säästötilille ototaair^l.()(.) ylöspäin. '
Auskaiskaa nyt lij^ omaksi hyödyksenu^.
T l
PORT ARTHURIN HAARAPANKKI
Cumberland & Lo^nö katujen kulmassa.
Haara-osasto myöskin Foit AVilliamissa.
ME EMME VOI| PUHUA SUOMEA, .
mutta meidän inNTA:\nLE PUHUVAT mitä kieltä hyvänsä.
—T-uol^aa^jmeilje-—
Turkiseläinten * nahkoja,
ja .kuulkaa mitä m e sajiomme • Meidä n 1 iikkeenhoitajaniine J .
. T. Herbert,- ennen ollut tnrki|;t6n ostajana Hudson Bay 3;htiön
palveluksessa,,on tuttu teille Ivaikille. Hän -on maksanut mo­nia
tuhansia dollareja suomalaisille t^'äppäreille ja aiköö mak­saa
monia tuhansia lisää. -Ilänelle voitte luottamuksella lähet­tää
turkisnahkanne ja me pidämme; pyydettäes-sä kaikki tur­kikset
erilläiin. |^'
THE GREAT LAKES PtfR TRADING CO., LTD.,
. 12 Francis Block, (yläklerrissa), Fort William^ Ont.
Haarao,sastoja: Dinorwic'issä,'Njpjgonissa ja^Long Lac'issa.
||riategt|tt ©Hakupankki
Omat varat: Smk. 106, 11IXI I I
i Maksaa, talletus-, jiääoma- ja säästökassatilillä 5^4 pi'os. :
sekä juoksevalla tilillä ' : ^ pros.'-^
1 I Pää^konttori Helsingissä. '
Haaraosastojai Hangossa, ITyvinkäällä, Kokkolassa, Lahdes­sa,
Loviisassa, Munsalassa, Oravaisissa, Ori-
. ^tiattjlassa, Pietarsaaressa', Porvoossa, Saiosöa,
^ Tampereella ja V a a s a s s a . - • -
'Tallettakaa rahanne johonkuhun yllämainittua
Me, Me mft1f$aöiMe körlcciimnan kurssin.-
Yhä tiheämmin ja tiheämmin
allTOi siitä lähtien «.pisteleytyä vie­raita
Kumisevanmiien möki.ssä.Ei-vätkä
ne vieraat siellä tavalHses-ti
kaukaa viipyneet jolleivät 'Mai­ja
Liisalla keitättäneet itsellensä
kahvia- ja pyytäneet talonväeltä
lupaa' saada siellä pikkuisen'-ke­väitään"
maistella, johon lupa ta­vallisesti
annettiinkin. Saipa itse
mökin mieskin silloin aina: vieras­ten
eväistä joko V pikku paukun
poskeensa," tahi '^pienen silmän­kääntäjän-'
' Toiset taas ystäväl
1 isosti tai',iOsivat hänelle .'"•kyl-mästä
t u l l u a ' ' tarkka *'kello
Uuutta*' ' t a l l i ka h virtaillan," ja
jotkut inyöhäi.simmät, Utaisin\mp
'M
moisen naurupuiiskan aikana sy­säämään
mö-kin mykkää Perttflia
niin kovasti, että Perttu kaatiia
rojahti pitkälle pituuttaan latti­at
le. Perttu luuli Lusikka-Kustin
häntä pukanneen ja kävi julmak­si.
Hän tempasi halon äitinsä e^
destä ja nähtävästi aikoi sillä is­keä
Lu.sikka-Kustia takaapäin.
Äiti kyppäsi säikälityneenä vä­liin,
sai kolahduksen päähänsä, ja
veri alkoi hänen päästänsä pulpu­ta
ihmisten jalkoihin, muttamyk-kä
tÖytäsi kuitenkin eteenpäin
Eustia kohden. Jis'eita käsiä/ o-,
jennettiin mykkään päin, .kor|;^a^
puusteja vaihdettiin^ kirouksia^
itkua ja ulinaa kuului sekaisin, ja
viimein sammuivat raolfemmafc
kynttilätkin. i
Silmänräpäyksen ajaksi pääsi,
silloin hiljaisuus vallalle ja ''pe­limanni"
käytti tilaisuutta huu-taajtseen:
"olkaa .toki rakkaat
kristityt , vähän- "siivommalla!"
Mykkä-Pertun kauhea ölinä baili-dutti
kuitenkin /'heti V pellin an­nin"
sanojen vaikutuksen^ja vas
tA paikäliy haettu- nimismies sai
iarjest;i^ksen kitiitoöni knn^ii^ika--
si ampfna, j^s eiVät olisi hiljaa.
•Maija. laiÄto'luumif^^
kaöiiAarilti;'^Pentn piÄtlitl'tan-
Jatoihin, vafkkfi ''liiineötakili yuöti,
Toinen muuttomiehistä ei va«-
taujiut mitään. Pyöritteli väfn
savuketta hampaissaan ja töllötti.
Toinen taas siristi vasenta sil­määnsä
viisaan näköisenä, loi uk-
Ukko_, ;ialva juuri, oii hyjnstellyt
tuolissn. hliomaamaonsa. kiiltäväii
na))])ulaci. vetä-si silmänräpäyk­sessä:
kätensä takaisin, peräyty
kak.si askelta ja huudahti, häm­mästys,
inho ja pelästyy, äänes­sään
: I
Hei-rajumala siunatkoon l
Joko ne riivatut ovat täällä Suo­messakin
ottaneet käytäntöön sen
amerikalaisen pirunpelin.. ^ il|i-misten
tappajan! Ja Iceskelle ka­tua
vielä pannaan...
; rl a se ukko ei katsellut enää.
.Läksi. Läksi kävelemään vielä
nopeammin kuin Helsingin asuk-kant.
j\ L u u 11 o m i e h e t k uul i va t va in h ä-nou
poistuvan yksinpuhelunsa:,
— No jo . . . no jo on.. !
e e
naapurillesi Caiaada.H
Uutiset ja keholta
liäntä se tilaamaan.
hyvällä halulla puuroa suuhun-
• s a O : ' : ^ ' j ; V ' ' :
Kovinpa :se Jussi tänään ajelce-kin
suuilla kuormilla. X
: 1|9i^i: Ei - hait* mitään^
. , , . . ... V sa^v'kohta'kielen takaa kaataa.
.\luuttomichel pistivät rauhalli- TI„^„« «»,.^1 i . ^ *
se.sii tupak, ak, si. \j a t,o i.n en ,h ei.s tä — Turun puolen testamentin
istuutui kauheaan sähkötuoliin o-dottelemaan
hevosen saapumi.^is.
Mutta n [eko levitti; kotiseudul­laan
pöyristyttävää uutista.
Tiitus.
f<'^as
'Neiti Rättinen: Etpä nsko 1
outo mies koetti suudella
koon tutkivan, nopean katseen, kerran,
sylkäsi, muljautti ^ "ankarasti sil- ^'^iti I^ireva: Sitten hän vasta
iniään ja-Sanoi syvällä rintaää- ^^^"^^ ^^'^^^ ^^«^i olisi teh-nellä:
Se on sähkötuoli!
nyt sen kahdesti.
:.-^:Isäntä (rengille joka pistelee
tekoa. Tuoman kuts\ittiin maal­le
tekemään testamenttia. Vuo-teessaa
n ma kaava maala isukko
saneli ja kun kaikki oli kirjotettu
ja /maksu saatu ,nousl tuomari.
kiilti| ja aikoi lähteä. Samass^i
.nousi| ukkokin vuoteessaan istu­alleen
ja k.ys3-i"kaiket määkiii
jo sajjUi nou.<?ta'i"
. "No, mutta ettekö te olekaan
sairas?"
''Kaikkii muit kaiLs. Kas minä
"aan luulin, että testamentti täy­tyy
tehrä'malckaa valta."
1 - r ^
auennut.
Pyydämme ilmoittaa kaikiUe liiketuttavillemme ja ystävillemme, että olem­me
nyt kuten ennenkin tilaisuu dessa lähettämään i-ahäa Suomeen loko postitse
eli sähköteitse.
' ':-'X::-:::' l :^ -v-:-:^:-- :-^ :':.i'.i M
Kurssimme on nyt
Dolla-riltai
r,;4-v:;v-;:-*:;V.:.^-.,;-r-,.y::^ c ^> s/. .:-.-:;..•. :;.:^••-:vA•.--: V:-:::'- .:• •:; /V-^^,;.---V..-:-^:^:.:^^;-v..v;.:- .:-.:-:-..n^^^v''^>^-:.vv..'-.^:..:7?.;v% ....y ...:,^''>-..'"rr.-'J' 'ir''':'yst^.''yy^^F^^