Canadan uutiset, December 18, 1919

              ,;,T.n..
• O - oiÄiöM;:mjfirt/cPd»¥ aok«^ rsi. •,1913, m.
PERlj^T^TTlT 1875.
(Keisarillinen Pankki)
OF! CANADA
' ' SÄÄSTÖT.
Kuha Oli toidäii paras ystävä. Säästäkää osa- palkastan­ne
joka päivä ja sijoittakaa ne tähän pankkiin, mUsä n
yarmassa tallessa ja tuottaa 3 pros. lijorkoa.
. IMPERIAL BANK OF CANADA
PORT ARTHURIN HAARAPANKKI, A; H. VVeayer, Manager.
llaunipaivliKi myöskin Fort V/illlamissu.
JUHO VESAINEN
HISTORIALLINEN KOOMAANI,
j Kirjoi tlamit
S a n t e r i I n g* in a n.
— No, tuolla 011 nieniossi|i ven-he,
lähtlo, lasko minut alas jos us­kallat.
eJolianna luiet.ti liotk.scn, näytti
epäröivän, vaan hypähti sitten y-lös
ja virkkoi:
—• rskaliaii kyllä.
.Mutta Annista tuo oli sopima-,
tonta Icikkiii. hän äännähti ikään­kuin
kiellollen-ja varotellen:
— .Menetkö!
— Odottakaa, tulen heti takai­sin,
huusi tyttö ja juoksi täyttä
vaulitia venettä kohden, joka oli
siinä saarekkeessa, jonka koski,
pikkuvirtoiliin liaaroittuen, muo­dostaa
vaseinmalh; rannalleen. P i ­an
katseli sillalla seisova nuoru-kaisjoukko,
kuinka vene A'irran
vaulidissa sukkelasti solujli alas
' Johannan rohkeasti ja taita\'asti
olijatessa peräsiniä. Ennen pit-
- ; kää nähTiin 1 asJ^Mjai^1 jo sauvovan
: ylö.s{)äin. flolianna. työnsi vankas­ti
perästä, ja opctt i • äkkiiiiiislä
]iuorukaista, kuinka hänen i)iti
virran i)U()lella vai'ata. Hitaasti
• siinii n orist ii n. \'aa n sa at ii ir k u i-ininkin
.\'(.'nh(( sauvotuksi eii.tiselh
paikaHeen. \
Palavissa ja läähiitläeii nousivat
;luv i'annallc ja lälftivät astiiinaan
tiJieän vesaik-on iäi>i. joka siihen
.aikaan peitli nykyiset Jl.u])isaa-
.ret. Tällaisiin huvituk.siin tottu­maton
nuorukainen oli iiulois-saau,
hän iliaili tuota tervettä ja
voimakasta tyttini, joka noin ])e-lottoinasli
osasi luonnon voimia
kalilta ja hän huudahti hurniaan-tuncena-:
^ ^,
— Sinut minä omakseni otan.
li IMetari Pra^^ekin i)unhaillut
miehiä kootessaan ja \'outi oli va--
rustanut Keluiin muonaa. Päivä,
joulu kuiinensinniräinensuiinim-tai.
jona kaikkien piti oJla-koolla
Komi joen suussa, oli jo aivan lä­hellä.
Yhden ainoan yön sai e-niiän
Vesainenkaan maata lämpö--
ses.sä tuvassa.Mii. aamulla jo oli
liilitö vaivaloiselle nuitkallo,
Niissä, IMiotteissä istuskeli Vesai­nen
viimeistii iltaa uudessa, äsken
vai m istu noessa tu viv^saan Jiyj)-
pyytellen polvellaan tuskin vuo­den
vanhaa poikaansal pikku Ta­pania,
joka vasta oli oppinut " i -
s ä n ' ' nimeä., tapailemaan. Tunsipa
hän lT(>k(),-joukon : kaipausta niic-lessäjin,
kun taas |)iti erota tuosta
rauhallisesta kodista, f)a samalla
häntä hiukan liuoletli itse retki,
jota, hänen luli johtaa. St; oli
.suniiitelmaltaan laajempi ja niles-
1 u \-u I ta an suu rem])! kuin in ikään
r e^ Ij: i k 11 n t a, jo t a h ii 11 c n n e n o 1 i o h -
vien mukanani Huotsiin I
'—. Vaan jos))a yiv.lälulc .' • |; :
— Lähdetpähän - - lähdethän
Johanna!
Se oli keväi.stä tunnelmaa. Niin
lepposa.>ti vilvoitti tiuilen iienki
siinä hehkuvaa ihoa, koivun tuo­reet
lehväät suoja.sivai Jiiin suloi-t
i päivän hellettä ja tuhansieiv ke-vätkukkaiu
tuoksu toi riiltaan tu­li
an s ia, un si a t un t e i t a, t o k i J n iclcn
niin onnelliseksi..,
xiir.
Hiihti soita, hiihti maita,
Hiihti auhtoja ahoja :
Tuli suikki suksiloista
Savu sauvojen nenistä.
Taas
Byksy.
oii kesä: nicnuyt: ja tuliut;
So oli jo lyönyt: roudan
xnaah an, jäätä nyt 'jär vot I ja. .siilo i t-tanut
joet ja viskcllyl ensi li^mi-kerroksen
peittämään- valkeaksi
kylmän ja harmaan niaan. Aika
oli käsissä PohJaninaan miesten
lähteä Jäämeren rannajlle. '
Valmistuksia oli tehty pitkin
Byksyä, sonnusteltu miehiä, 'va­rustettu
eväitä, liankittu ^aseita.
Monasti oli Vesainen niifjsä toi-missä
niatkustellut Ouliiuv ja Ke­min
yäliä pitääkseen silinällällettä
kaikki tuli kuntoon; uutterasti o-j
a 1111 u t j a o li p a s i i n ä \'i el ii mu i ta­kin
\'aikeuksia. ^ •
Tämä .r(^tki.erosi,näet luonteol-
' [ ii i a M i s o,s ti . l^o 11 j an ma a n m i e st e n
' e i i t i s i s i ä ryöstö- ja Iiiivitysretkis-tii
vihoIlistiMi pitiijiin ja kyliin,
Silloin olivat miehet omasta -tuu­mastaan,
yhteisestä harrastukses­ta
ja yhteiseksi eduksi, lähteneet
kostamaan kärsimyksiään ja ko­koilemaan
saalista. Silloin oli i -
sännyys ja .edosvasta>iskin tasai-:
se m III i 11 jaot t u. Xy t oli asianlaita
I oin (' 1L : Il a 11 it u k set o 1 i v at. sek a u-tuneet
näihin taisteluihin. Puot-.
s i n h a 11 i t II s k il 1 • <) 1 i i k: ii ä n k u i n o mi s - ^
tanut omakseen nuo retket, anta­nut
n li 1 le vahvist uksensa. ja• pylii­ty
ksensä. se oli t<'hnyt määräyk­siä,
rakentanut suuiinitelniia •ja
antanut apua. Samalla olivat ret­ket
tietysti luenettäneet entisen;,
aivan vapaan ja itsenäisen luoii-ieeiisa.
Vesainen tiesi että monet
iiläiseilvui olivat välinpitämättö-miimpiä
lä1 ii retkeä kohtaan kuin
entisiä.
Tulipa mukaan vielii varsinaista
hallituksen: sötaj")al\'elukseen kut­sumaa
sotaväkeäkin. :joka mel­kein
pakosta seurasi mukana. St'l-laista
joukkoa täytyi kohdella ja'
k omentaa toisel la ta voin kuin en­tisiä
naaimriinichistä ja tovereis­ta
muodostuneita vapaita retki-kuntia,
-la edesvastuu^ päällikölle
oli myös yksinomftisempi ja ras­kaampi,
sen älysi Vesainen, j a se
häntil vähän arvelutti. Mutta hiiri
tiesi myös että siitä hänelle mai­ne
ja hyöty olisi suurempi ja se
taas hänen kunnianhimoaan . lii-veli.
Illan suussa ajoi Krankan Han­nu
i)ihaan.' Hänen kanssaan oli
Juho jo edeltäkäsin --päättänyt
läht<;ä aamulla Kemiin, heidän
näet piti ajoissa saapua sinne vas­taanottamaan
keräytyviä miehiä
ju järjestämään: rctkikimtaa.
Synkällä ja katkeralla mielellä
oli Krankkaian isäntä, katseet
Omat varat: Stok. 106,000,000
Maksaa, taljetns-, pääoma- ja säästökassatilillä 7)% pros.
.sekä juoksevalla tilillä . . . •. S^/j pros.
Päälpöiittori Selsingissä.
Haärao.sasto.pi Hango.s.sa. Hyvinkäällä, Kokkolassa. Lahdcs-
.• si\. LnviisMMsa, ' Mnnsatassa, Oravaisissa. Ori­mattilassa,
Pietärsaai'essa, .Porvoossa, SalossH,
'. • - , ' • ' Tanii)ereella'. ja Vaasassa.- ' ^
' /rÄllettakaa. rahanne johonku(ma yriäniaMt.t;ul»i)^kontt()riini-j
.vme//Me nikkaamme korkeimman kum^ - • ; - ;
kertoivat'suuttumusta ja kölakäi^
Ja äänellä hän sanoi nyt oikein
h a 11 a I ä h te vän sä sei kk ai 1 uihin ja
tappeluihin, sillä: siellä kotona
Krankkalassa ei ollut' kumminJ
kaan muuta kuin /ikävyyttä jä
surkeutta.
Eikä tahtonut-lauhtua Hannuii
mieli, vaikka siinä illan ratoksi is­tuttiin
ja tarinoittiin kaikenmoi.s-ta.
Anni istahti usein puuhistaan
Juhon viereen — n i i n dli vi^lil
])aljo juttuja, juttelematta. Ja
knii^! Vosaiiien otti seinältä alas
Ruotsista tuomansa raskaan mie­kan
j a vii a u 11 i h u o s t rh s ta . k i i 11 ä -
vää terää, niin heralitipa silloin
kyynele Annin silmästii, kaihoteiv
hän \'a I i 11 i, ett ä hii n e n miehensä^
t il a s k i n I ä h t i j) i t k ä 11 e. \' a a r a 11 i s(; 11 e
SOta ret k e 11e ja jä 111 talon miehet-t()
mäksi, orvoksi liänen ja lapsen.
T - Etkö mui.sta mitä "pakopirtis-sä
lupasit mennä talvena Kuotsis-ta
palatessasi, ettet koskaan enää
jättäisi meitä yksin. Nain nyt
syöt sanasi, Juho.
— Mutta eihän teillä täällä uyt
mitään hätää ole. Vihollista ette
tarvit-se peljätä, varustusväkea, on
Oulunlinnassa kyllin. . Silloin oli
toista.
— N'iin, vaan sinne nu'net sur­man
suuhun, siniui täytyy taas
1'alvikauden huolehtia.
— i ] i hii n t ihi iii o 1 e se 11 k u m me m -
pi k u in t ä vai I i n e n la pin ret k i, mi tä
siitä huolehdit. Ja sitten ne mei­dän
talonpoikain retke.t o v a t k in
loi)ussa, tämä on viimeinen,. ,
— Niin, kunhan ei olisi viime
ret kesi i -WWiWMM
— Olen tullut takaisin niiu mo­nasti
ennenkin j a tulen nytkin,
heitä huolet Anni.seni.
Aralle ])aikalle koski Hannuun
kuunnellessaan tuota aviopiujliso-jeii
hellää i-akkäutta ja kaipuuta
(isottavaa, keskustelua. Hän ajat-teli
omaa kohtaloaan. Häntä ei
kukaan kiellellyt, ei kukaan ikä-
\' öi 1 ry t e i k ä ]) a 1 j o od o 11 a 11 u t t a k a -
sinkaaii. vaikkei olisi koskaan
tullut. iMkä luin sentähden het-,
kon äänettömyyden jälkeen «malt-;
tanut. olla niieleukatkeruudella
virkahtamatta :
— Ki'ankkalaan ei isäntiiä noin
Ikäviillä kaivata. Sille taitaisikin
olla parasta, jos sille tielle jäisi,
olisipa silloin kuitti koko onneton
sulai.
Mutta- ne sanat; jotka liäninelr
k (! i 11 11 se ks een 1 au su i, k os ki va t k i -
[)eiisti muutamaan tunteelliseen
naisensydäinmeen ja jranivat sen
väreilemään. Sääli ja lempi ovat
läheistii sukua, jatiskollisia tove-ruksia;
toinen auttaa ja.^el,yyyt-tää
toi.staan. Hielinän hellä .sydän
sääli tuota ; murheellista nuoru­kaista
ja hiin juosta sipsutti arka­na
Hannun vi(.u.'een ja kuiskasi:
— E l i l puhu noin Hannu ; et saa,
uhalla sotaan mennä.
-—Itki.sitkö sinä minua, jos sin­ne
jiiisin?
— Et saa jäädä
--- ikävöitkö). sitten m i n u a ta­kaisin;
TyttÄ el olisi kehdannut vasta­ta,
oli jo jouksemassa pois ,mutt-a
palasi kumminkin j a kuiskahti:
— Ikävöin . . .
Kun tuulen viemänä katosi sa­massa
Hannusta i'askasmieli, ja
ma a i I ma n n 1 u r h.e e t j a 11 ä n o li k oil­ta
taas entinen hulivilipdika..iloi-
.s'emi)i, reippaampi kuin .koskaan.
Hiljaiset kihlajaiset vietettiin vie­lä
sinä iltana Vesaisen tuva.ssa ja
niiifunehdUttiin siinä vaipumaan,
onnellisen tulevaisuuden ihaniin
kuviin, että niaatapanon aika siir­tyi
tavalistamyohe^nmäksi. Jä
kun hevonen aikuisin seuraavaim
aanuuia lähti laskeutumaan Ve-saisen
pihalta joelle, seisoi aamu-pimeällä
törmällä, vielä kauan
kaksi naista, jotka kyynelten liipi
katselivat poistuvien jälkeen,;näh
däkseen niin kauan kuin mahdol-lifita
vielä vilahdukscltaun toinen
miestään ,toinen sulhoaan.— —
Päivän sarastaessa -saapuivat a-jajat
Iin. kirkolle,- josta Kaupin
ukko ja muutamia muita liläisiä
joukkoon. J a matkaa siitä jkket-taissa
rannikon vaitatietä niyöteri
liittyi lisäksi matkue: sieltä -,toi­nen
täältä'tienhaarasta aina vä­hän
piiasta. Useimmat hiihtivät
suksilla., jqku lasketti porolla, jor
ku vielä oli, samoin kuin Juho ja
Hannu, ;ottanut hevosen: saatta-
.Diaan ^Kemiin saakka. Lähempää
''kUvi^ölo väijissälfin pirteissä, kun
satakunta m i e s t ä saapui Oulun-lijinastakin^
Hannu Laufinpojaii
johdolla. Puuhaa siinä oli Juhol­la
j a JIannulla näiden kaikkien
tarpeiden tyydyttämisessä ja mo­nasti
lie oiisivat joutuneet puläatv
eftlu keillä olisi ollut alituisena a-punaan
iioiden vanluiin lai)inkävi
jäin Niilo Oravaisen ja ukko Tor­visen
tottumusta ja neuvokkuut­ta
. N i ilo, 1 a p in v o u ti. o 1 i h ali itu Ic-sen
erityisestä käskystä tulhitTor
niost a ollakseen j-etkellä mukana,
mutta -ei liän muutenkaan 'olisi
sieltä malttanut poissa pysyä, sil­lä
olihan tämä *.retki ikäänkuin
joku jidila hänen omalla nionivuo-tiselJa
vaikutusalallaan. Torvinen,
sitävastoin ei ollut aikonut lähteä
matkaan ollenkaan, liäji oli jo sik­si
vanha ja se jalka, joka Iijoen
jäällä oli haavoittunut, häntä vie­läkin
vaivasi; sitäpaitse hänen
poikansa Laurin kuolenm, oli pa­hasti
köykistänyt vaarin vartta.
Mu tta kun hän siinä mie.sjoukos-sa
nilkutti edestakaisin häärien
m on e n m o is i ssa. valmistu k sissa ja
l)uuhissa, muistui hänelle niiii ko­vin-
elä viisti "mieleen monet entiset
hanskat matkat, mieli kiintyi tu­hansiin
pikkuseikkoihin, häh in­nostui,
hänellä; ru|)esi yhä enem­män
tekemään mieli mukaan. Mel
kein kadehtien katseli hän van­haa
ystäväänsä Niiloa, joka täy-de.
ssä tolkus.sa hankkiusi retkelle.
Et se "ole sinäkään enää mi­kään
nuorukainen tämmöiselle
matkalle, virkahti hän kerrankin.
— .Mikä kunvmempi se iiuoru-kainenkaan
on kuin minä. E n pa-ko.
stakaan jäisi poi.s> j a vielä nä­kyy
suliakin m i e l i tekevänmat-kaan.
~ Tekeepä hyvinkin. Melkein
poikasesta as(i olen nelisenkym­mentä
vuotta, joka talvi, käynyt
Jäämerellä. Vielä lähtisin nytkin
viimeistä kertaa noita, maita nä­kemään,
vaan eipä taida tuo jal-
. k a e n ää 1) i t k i 1 lä ta ipa 1 e il 1 a suksel­la
kestää.
— Onhan suUa vankat jiorot,
harallani ininäkin ajan.
— Sääli jäädä, uh.ka lähteä.
Vaan miten olikaan, kun toiset
työntyivät matkalle, iiiin kovin
surkealta rupesi Torvisesta tun­tumaan
kotiin jääminen. On sitä
aikaa vielä maata uunin pankol­lakin,
murahti luin, mutta vielä
minä miesten: rinnalle kykenen;
Ja pirttiinsä hän kapäsi, pukeusi
vanhoihin lapintamincihinsa, sää-rykslin.
kallokkaisiin;. pe.skiiu ja
mvl i s k- u 1 m ai se en, p u n a i se e n 1 a i) p a-
1 a isl a k ki insa ,isJ ah t i ke]>eä n ä k un
1 mo ru ka i n en ah k i oo n, v i s k* asi h i Ii­nan
selälle ja pian hän jäällä Nii­lon
tapasi.
— Vieräi)ähän La|)[)i veti.
• Ei hellittänyt, el laske o-maansa,
siksi olen tuttava, pohjan
po i k i e n t u 1 i 11 e,, lap in la st en tu n-tiireille.
'lo pari ])äivää ennen oli poro-raito
laitett u taipaleelle A'etä-mään
miesten kuormia ja osaksi
a.seitakin, varsinkin pyssyjä, joi­ta
liiihtäjäin oli jyrkillä tunturi-taipaleilla,
vaikea kantaa seläs­sään;
olipa pari pientä rautatyk-kiäkin
Oulunlinnasta annettu
mukaan. Etujoukkoa, jotaMaa-t
u t lv e 1 n i Ui ise t 1 a p ink ä vi j ä t o pa s-tivat,
johti Krankan Hannu, jäl­kijoukon
kanssa ajoivat Oravai­nen
ja 'rorvinon, mutta il se luili-ti
Ve.sainen joukkonsa keskellä,
hiihtr ryhmästä toiseen pitäen sil­millä
kaikkia ja tarkastellen, että
miehet pysyivät koossa ja että
hyvä jäiijestys vallitsi. Olipa sii­nä
vaalimistakin tuossa retkikun­nassa,
jossa oU neljättäsataa
miestä, kaiken ikäistä j a luontois­ta,
miestä innostunutta ja uskol­lista,
mutta joukossa halutonta­kin
,^ia juonikkoa.
Niin painoi retkiktmta ylöspäin
pitkhi 'Kemijoen leveää- jääpin^
ta a ja lähti Ro van ie m e 1 tii - non se-^
maan 'sydänmaiden halki Kitti-
Iän, Sodankylän ja Sompion läp-palaiskyliä
kohti, josta taas kul­ku
t,unturien ^ ja aavikkojen y l i
ohjattiin /naria j a Jäämerta koh­den.
Oli siinä taivalta miesten hiih­tää,
ponnistella sai jalka, jannis-^
teliä käsivarsi retkikunnan sa­motessa
y]i vuorten ja halki sa­lojen
ja poikki aukkojen ahojen.
Vaan liukkaasti liukui lyly lu­mella,
sivakat: sihahielivat kinok-sien.
päällitse j ^ savu näytti suik-kivan
»auvpjea, nenistä .-kuopas^
'tessa äatarsettvjoukon. 1^^^ ru­peamat
; hJihdottiin,;1iamin jöu^]
kanen vihasesti pureskeli ja pau­kutti
vanhoja suopetäjiä,' silloin
ei paljon tehnyt miesten mieli­kään
i)ysähtelemään aavikolle-silloin
juoksi suksi pitkänladun
ja vankasti^survoi kiisi sömpaista
keihästä. Vaan kun>i>nhan tkl
ja taivas antoi tahkoaa vitiii, sil­loin
pa pikemmin vä.symys^voitti,
kulku kävi raskaammaksi, mies
siellä, toinen täällä seisahtui tois­ten
rivistä hetkiseksi hikisenä-huokasemaan
ja. ])orontalilla tal­in
asemaan 1 luk ka a mm jiks i • ka ver-rettua
kalJioa.
Tai|)aleena Lapin jylhä luonto,
rupeamana Lapin pitkä yö. M i |.
loin hiihdettiin läpi Ikivanhojen
sydänmaan Aietsion. joilla ei tun­tunut
olevan päätä eikä laitaa,
milloin avaraa, rajatonta suota,
jo.ssa jääkylmä vihuri mielinmää-rin
temmelti rajuna puskueii
poikki äärettömän aavikon. Taik­ka
tultiin vuoristoon, tunturein
sekaan ,jotka ylpeinä upottivat
kaljut päänsä talvisen taivaan
lwllaviinii)ilviin ja joiden j)uutto-mat
.kylmänvalkoisot rintc^et pe-ninkulmain
päähän kuumottivat
hiihtäjän silmään uhkaavina, e-päystäviillisinä.
Vaan kohastaan
.jyrkkiiä rinnettä kohdeil kävi
Hulkii. harju noustiin, ^ noustiin
toinen, laskettiin laaks.ja nous­tiin
taas. Ja, sattuipa monasti,
kun miosjono jiarhaallaan hiihti
int k' in t u nt u r i n . lu m is ta k u ve t ta,
että ylhäältä huipuilta lähti pil-ventapainen
tuisku tuulen tuprut
ta mana vyö ry mä ii n ai a s p il 1 n, k a .s -
VO i, ma t ka 11 a a n py ry ii v ä k si, py ö r -
teiseksi lumimyrskyksi, joka tuos
sa tuokio.ssa lennähti matkueen
niskaan, tempasi sen hurjan Icik-kin.
sä keskukseen ja peitti-.soka-sevaan,
hukuttavaau sumuun. Sil­loin
kysyttiin, kuka jaksoi jou
ko.ssa i)y.syä .sillä äkkiä löy.si kyl­män
hautansa se, joka. toisista er­kani.
Vuorokausi umiieen oli yhtä
yötä. Himmeästi kuuniotti vain-keski})
äivän aikaan kipene kal­peaa,
päiväistä valoa, vaan ei .se
ja k-san u t xok i aa tä h t le n h erkeä-m
ä t öntii; t ui k ki na a ja 11 o poanka r-vainon
kuu liallit.si siitä huolimat­ta
yhtä j-akavana j a mahtavana
taivaan tummaa lakea.^^Mutta pil­vet
t ö m in ii pa k kasöi n ä sy t ty i vät
tuhannet; vildcelät liekit leimua­maan
taivaalle, räiskivät revon­tulet
ajelivat toisiaan taivaanran-naIta
tal\'aaui'annaJlo ja loivat ar­koja
.leikkiviä heijastuksia vai-kos(
dlo, talviselle tantoreollo'.
Sitä taivalta; hiihti Vesaisen ret­kikunta
päivän, hiihti viikon ia
toisen. \Milloin hiihtäjät taipa­le
e 11 a a n e h 11 viit läpivalaisten " k 11 l u ­jaan
kylään, silloin noustiin suk­silta,
käytiin kotaan lämmittele­mä
ii n j a ,])a n t i 1 n 1 a p j) a I a 1 n en ]»o-ronlihaai
.keittämään; palkaksi
a im et 11 i n hän e 11 e p a 1 o v 1 i n a r yy j) -
py tai kaksi — taikka oi yhtään.
Mutta kun päivän matka oli hiih­detty,
tehtiin leiri johonkin met-siinrintaan
'tai tuntmllaaksoon,
mieskunnittain kaivettiin kinok­seen
syvät haudat, taitettiin ha­vuja
pohjalle, tehtiin keskelle
ro 1 m ua v a h i rs inu ot 1 o, jonka y m-pärille
istuttiin aterioimaan j a a-setuttiiu
yÖlcvollo; Siinä tiuiIen
suojassa i)aah ta van tulen ääressä
oli pahimmalla pakka.sellakin
lämpönen levätä ja makealta sii­nä
maistui uni uupuneille hiihtä­jille.
(Jatk.)
Joutilaisuus on t y h j y y t t ä;
puu, jossa neste on seisahtunut;
ei .kanna hedelmää.
' — i\Iitä väheijimän toiveita ih­misellä
dn(
on, sitä rikkaampi hän
Kuusitoista/Unssia paunaan —
ja parhaan laatuista joka unssissa.
Sen saatte ostaessanne
Blue Ribbdn Teetä.
OF HAMILTON
> Perustettu 1872.
Laillistettu Parlamentin määräyksen mukaan.
SÄÄSTÖ-OSASTG.
Tallettakaa rahanne Canadalaiseen lupakii-jalla toimi­vaan
pankkiin. ' ,
ME MYYMME MAkSUOSOITTEITA
SuoHien pankkeihin ja hiuihin llikepiiikkoihin.
Suomalainen tulkki pankissa.
PORT ARTHURIN HAARAPANKK!
Cumberland & Loma kaiujen kulmassa.
Haara-osasto myöskin Von AVilUami.ssa.
ME EMME VOI PUHUA SUOMEA.
multa meidän HINTAMME P l ' n r V A j r mitä kieltä hyvänsä.
—•Tuokaa meille—
Turkiseläinten nahkoja,
ja kuulkaa mitä mo sanommo : .Meidän liikkeenhoitajamme J .
T.IIerbert.oiiueri ollut tiirkistoii .ostajana Hudson Pay yhtiön
palvcluksess'a, on tuttu teille kaikille. Hän on maksanut mo­nia
tuhansia dollareja suomalaisille träi)päreille ja aikoo mak­saa
monia tuhansia lisää. Hiinolle voitte luottamuksella-läliet-täil
turkisnahkanne j a i i i e pidämme pyydottäes.sä kaikki tur­kikset
erillään.
THE GREAT LAKES FUR TRADIKG CO., LTD.,
12 Francis Block, (yläkerrassa), Fort William, Ont.
Haaraosastoja : 13hior\vie 'issä. Nipi^onissa\ ja Long* Lac'issa.
^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^
Kehoitamme träppärejä ja .turjkistenmyyjiä lähettämään
turkisnahkansa Hudson'8 Bay Companylle, joka on maail­man
vanhin ja suurin turkisliike.. Mitään harhaanjohtavia
hintaluetteloja ei julaista. mutta kaikista lähetyksistä
maksetaan niiden täydellinen arvo ja shekki lähetetään
heti maksuksi.
135 N. MJay st., For;tWilIiam, Ont.
— Ottakaa tavaksenne lukea
lehdessämme olevat ilmoitukset.
Se maksaa teille vaivanne.
— Ilmoitukset ovat oppaita,
jotka johtavat teitä liikkeisiin,
joissa kannattaa tehclä;'kauppoja.
•— Käykää ostoksenne teke­mässä
liikkeissä, jotka ilmoitta­vat
Canadan.Uutisissa, niin sääs­tätte
rahaa. .
— Te men<?tätte. päjo, jos ette
lue Canadan Uutisissa olevia il­moituksia.
auennut
Pyydämme ilmoittaa kaikille liiketuttavillemme ja ystävillemme, että olem­me
nyt kuten ennenkin tilaisuudessa lähettämään rahaa Suomeen joka postitse
eli sähköteitse. . . ' ' .
Kurssimme on nyt
nä Kemin suuta vilisi jo vilkasta
.liikettä ja kihisd.Äatain*enlainna.:
Torvisen talossa ja lähimmissä
iiaapurpissa oliA-at miehet majpi-iettviiuasiiken
asti kunnes kaik­ki
olivat koolla puutta abtaaksjpa .duttaiitiin lepäämään, Kiuii pak-.
' I ' !
i^vmin ja Yonhin ^uoni^fimen Pi^iMciiriiiike AmerikaMa;