Vapaus, December 18, 1924

              ToHrfaiM. JMMI. 18 T t o . Pefe 1 ^ 1884
VAPAUS
i B ^ m M U r Out, Jok» ton^i i» JftSMtal.
totnlttoist. .
vit «li jrJleinsB tttU» tt, että mojxet ifyötiislfndui jäi»
vät jäfjcMläinättä «Uloio kus «oCA^ftika «iiiiea aukaisen
Ulalsuonieii tarjo»!. jos Coznpm olisi ollut edes fcol'
maDnen luokan järjestäjä eodao «ikäni* «Ijsi se muut'
tanut te(41iseo AaerHuu) koko asun.
Mutta SaxDuel Gompe» on ollutkin yksi niistä mo>
nista lyoväenjobtajista, joiden sydämen asiana el «uin-
^, . I 1 « t • u työläisten järjestäminen taistelujärjestdi'
l0i^1^^^Tn^^nt^i^iS!iZ^^^ »'in vaan joiden tehtävä, kaiken aatteellisuuden ja to.
! » e o t The Vamva ia tbe best advertising medion }de'Uisen köybalistoläisen mielialan puutteessa, työväen'
VAPAUS (Uberty)
«Bhr orsao of Finnidi Worl(efa b Canada. Fab*
in fiodböiy, Ont/every Tuesda/, Tbursday and
tte Finnlrh Pcople in Canada.
TILAUSHINNAT:
Canadaan yksi vk. 14.00, puoli vk. $2.25, kolme kk.
f 1.60 Ja yksi kk, 7Sc.
Yhdysvaltoihin ja Suomeen, ykd vk. $5.50, puoli vk.
f 8.00 ja kolme kk. $1.75.
Tilauksia, Joita ei seuraa raha, ei tulla lähettämään
yaitsi asiamiesten joilla on takaukset
Jos ette milloin tahansa saa vastausta ensimaiseen
kirjeeseenne, kirjoittalcaa uudelleen liikkeenhoitaja.)
persoonallisella nimellä.
KANNASTO, Liikkeenhoitaja.
5f:
Samuel Gompersin
tilille
Samuel Gompers, kahden miespolven ajan»Ameri-
}::v^kan Tyoväenliiton valtaistuimella istunut kruunamaton
|. rrliiuningas on kuollut. Kun tiedotusvälineet toivat tie-lll^
don hänen kuolemastaan, niin helpotuksen huokaus
^> pääsi jokaisen rehellisen, alkeelltsimmankin luokka
k^:^ vaiston omaavan proletaarin rinnasta, kun nyt vih-irdoinkin
kuoleman viikatemies on tehnyt sen, jota tä
smän mantereen järjestyneet työläiset eivät ole pysty-pv'neet
suorittamaan kahden miespolven kuluessa
Samuel Gompersin — omistavan luokan uskollisen
aseenkantajan, luokkayhteistoiminnan personoituneen
|ci4ulkin; «kohtuullinen palkka kohtuullisesta työstä»,
^ii^<palkitse ystäviäsi ja rankaise vihamiehiäsi» y. m. sa
k jnallaisten taloudellisten ja poliittisten iskusanain kek
sijan ja toimeenpanijan, niskoille vierii vastuunalai-stius
siitä, että koko amerikalajnen työväenliike on ny­kyään
perikatonsa partaalla, ja että Amerikan Työ-
^^äenliiton nykyinen johtajisto on mätäpaiseena työ­väestön
hartioilla.
V Hän oli«0 pHätaantuJtluksellinen, kaikkien työväenliik­keessä
olevien jarrujen epäjumala. Mahdollisesti hän
oli, kuten i jotkut väittävät, edistysmielinen siihen a i -
kaan kun Amerikan Työväenliitto perustettiin, mutta
i t i v v i i m ^ ^ on hän kiistämättä o i -
1^'^ lut maailman taantune työväenjohtaja. Mo-ji
siiessa suhteessa^^on hän ollut taantumuksellisempi kuin
itse kapitalistit. Esimerkiksi hänen suhtautumisensa
Ä.':'Venäjää kohtaaa osoUi sen. Kun nälänhädän aikana
VenäjäU ihmiset olivat nälkään nääntymäs-
;:aä^ kun maailman,työväenliike j vapaamieliset 9livat
5;7 lkokoonlunw* aiittsakseen ja läheträäkseen ruokatarpsr-
^ I.: ja rabca V';;jäjidle ja kyn vielil^jä p a a t U i i U t Yhdys(.
'y''yui.S..x h't!littibhin, pidiumattaka^m otvjista porvarilli-y
sista järjestöistä, lähetti todellista apuaan Venäjän
^ niin kaiken sen aikaa seisoi Mr.
i i Gompers kylmänä, mielettömän vihansa orjana, vihan-iv^^
s^^^^^ kaikkeen^ mikä oli radikaalista. M i l -
^ijooäien nälkäkuoleman 'kanssa kamppailevien naisten
%• j a lasten huudot eivät tulleet hänen korviinsa. Hänen
Järjestönsä ei puhunut sanaakaan, ei lähettänyt dqlla-
?v : lieventämiseksi. Gompers
< halusi näännyttää Neuvosto-Venäjän nälkään, säadak-seen
palautetuksi kapitalismin sinne uudelleen. Sel-lainen
radcalaisohje nyt ovat useimmat ka-pitalistiset
^ politikoitsijatkin julkisesti luopuneet, ^ o li
b aamallaista kuin Koltshakin j a Semenoffin ohjelma.
Samuel Gompers istui Amerikan Tyoväenliiton valta-iVvistuimella
kahden mi^ploven ajan. Mutta siitä huoli­ini?;
malta oH' hän työväen järjestäjänä, nollan arvoinen.
Hänen kyken^mät lankeaa suuri osa
•4,^^^^^^^^^^ hänen per­ii:''
^soonalliselle kontolleen. Ei kukaan koko hänen p i ^
,> Jcäna virka-aikanaan — ei ainakaan «myrskyisen 80-
i , luvun» jälkeen — hän itse kehittänyt, eikä sallinut ke-
M "^nenkään muunkaan kehittää, työläisjouldcojen laajaa
P% järjestamissuunnitelraaa. '
<hän antoi livahtaa 'sivu fyöväenliikkeenvahingokä.
V Sodan aikana olisi esim. ollut mainio tilaisuus jär-
' jestäa-työväenluokan suuret joiököt'"jl^ vallittaa ain-v|\^
l^inattiuniot lujiksi. Työläiset olivat mitä edullisimmas-
^•'ijsa/tilanteeäsa ja oli niillä ihmeellinen poliittinen ja
^ /teollinen^voima. Jos silloin olisi työväenliikkeen pää-
''^Inä ollut edfi^ke^^^
c;tiqimtdhen» sijasta, olisi suuret armeijat raataj ia hei
^posti v«tu"-vetää, työväaijärjesiöilun. Yleinen y l i
»thaan ylettyvä järjestämistä^ olisi pitänyt suunni'
/' telia J a alkaa kiinteä ja järjestelmällinen jäsenten
"\ värväys läädssa teollisuuksissa. Mutta mitään sellais­t
a ei jtietenkään tehty. Henkisesti hedelmätön Gom-
,pers' oli täydelleen kykenemätön käsittämään tilan
ieen vaatimuksia j a tnahdollisuuksiä. Hänellä oli l i i -
# sodan voittamiseen,. tehdäkseen siten maailman
^v^lcansaxivallalle tunrallisiksi.^- S
' mana ja' häilyvän yleisen mielipiteen auringonpaistees
|:?8at^länmuCeIlen hän täydelleen löi laimin tärkeän työ-
,^ Iäisten jSrjeslämisky^ymyksen ja kulutti aikansa sei
^ laisissa «epäilyttävissä valtioasioissa, kiiin Versaillesin
V rauhan periUe^^^v Hän ei suunnitellut zfiitaän
yhtenpsta, järjestämistaistelua työväeniiildceelle. ' Eikä
kukaan mnii ollut asemassa sitä tehdä. Eri järjestöjen
:^ : o l i siis rimpia^ miten parhaiten taisivatl
Jokainen . t dd mitä päähän pälkähti. Kun Gompers
Idsaili kapitalistislien ystäväinsä kanssa, oli Chicagon
, Työväenliitto pakotetto-jalkamaan suuren taistelun pak-
, icaus- ja terakeolltsä^«^ ^Sellaisenkin liikkeen fjär-
' jestamincsp'-olisi 'selvästi ollut Gompersin virallinen
r\velvoIlisuM8,\ja7«^ sitä täyttänyt, lankeaa syy
. a i t o i n , . i ^ n tililleea.>Järjestönäkökannalta katso^
tuna ^ t i 't^aniMs , seicasoitoinen.^ ' V^iän todellista * a i -
^ " f^BvAeiiiml^y Kim Gompersilla t < ^ « ;
L\ inuuleosa:'ti^4 e r b l l u t liajuäkaan siitä mitä olisi tdbtä-liikkeessä
ilmenee siinä, ett^ he työväenliikkeen kus*
tannuksella saavat itiölleen hyväpalkkaisen vaikutus-ja
valta-asman. Gompers olikin kiistämättä juuri sen
lajin kuningas. Hän o l i sellaisista kalkista parhain
viranpitäjä. Se tapa millä hän^virassaan roikkui y l i
40 vuotta, on todellakin maailman ihme. Gompers
ei ole milloinkaan katsonut työläisten liikkeitä miltään
muulta kannalta kuin siltä, mikä vaikutus niillä tulisi
olemaan hänen omaan virka-asemaansa.
Kuten kaikki muutkin politikoitsijat, mutta vielä
paljon ^uomattavimmin, vältti Gompers kaikkea vas­tuunalaisuutta.
Vaikka rivakka toiminta jonkun krii
tiilisen tilanteen pelastamiseksi olisi ollut kuinka .tar*
peellista, niin hän ei sellaiseen ryhtynyt. Hän vöi
kuulla työväenmaailman menevän kumoon, mutta' omia
etujaan suojellakseen, seisoi hän paikoillaay. Hänestä
oli kaikki niin kauan hyvin kun hänen ei tarvinnut
olla mistään sellaiselta vastuunalainen, joka synnyt»
täisi hänelle vihamiehiä. Hänen filosofiansa oli tämä:
parempi menettää tuhannen laldcoa ja järjestämismah­dollisuutta
toimettomuudella kuin uskaltaa lähteä yh­teen
hyökkäävään liikkeeseen, jonka epäonnistuminen
olisi voinut antaa jollekin tilaisuuden «syyttää häntä
jostakin». Hän lähti liikkeelle vaan sillom kuin hän­tä
työnnettiin. Tämä hänen kielteinen suhtautumisen­sa,
tämä tavaksi juurtunut kieltäytyminen alottamasta
mitään tai ottamasta mitään, vastuunalaisuutta aiheutti
yleensä työläisten järjestämisen laimiinlyönnin sodan
aibna. Tämä o l i juuri se ^ i k ä saattoi .Gompersin
saboteeraamaan terästeollisuuden^ taistelua' alusta lop­puun
saakka kun se lähti liikkeelle hSnestä huolimatta,
a tuo toimettomuuden ftienettely se jatkuvasti halvaan-nutti
työväenliikkeen aivoja ja sydäntä ja alensi sen
merkityksen olemattomiin. Se oli onnetoma menette-yä
työväestölle, mutta se o l i hyvää Gompersin per­soonallisille
pyrkimyksille ja se oli hänestä luonnolli­sesti
sen menettelyn korkein oikeuttaja.
Hänen politiikkansa merkilliset mutkat panivat hä­nen
näyttelemään eräänlaista heikon kuninkaan osaa
voimakkaitten vasalliensa keskuu^lessa. Asian haarat
olivat tehneet näistä vasalleista pikku, itsevaltiaita ku-icin
omassa piirissään. Nämä hänen vasallinsa olivat
)ieniä pohatoita. Rajattomine toimintavapauksineen
a käsityksineen, he luonnollisesti pitivät yllä torailu-aan,
epäsolidaarista liikettä, joka oli tuhoisaa koko
yöväenliikkeelle. Työväenliildteen suurin tarve olisi
ollut jse, että' näitten 'pikkupomojen vaha, olisi/i*istet;
lu ja 3llrretl/:yleisjärjestölle, Amerikan Tytföjenl.':-
olle. Koko mantereen .työväenliike olisi sellaisesta
voimistunut. Mutta sepä olikin juuri sellainen seikka,
ota Gompers ei kyennyt eikä "halunnut toteuttaa. Hän
)äinvastoin puolusti moista poraojärjestelmää vielä anv
tarammin kuin nämä pomot itse. Hän taisteli jokaista
yritystä vastaan, joka pyrki'voimistuttamaan Amerikan
Työväenliittoa, tai saattamaan sen toimimaan tehok­kaana
keskusjärjestönä. 'Hän koetti kaikilla" keinoin
säilyttää nämä pomojen, etuoikeudet yleismaallisten
järjestöjen presidenteille, niin tuhoisia kuin ne olivat­kin
luokkasoHdarisuudella ja edistykselle. Täten hän
sai ihmeellisen vaikutusvallan pomoihin nähden «luo­teltavana
» miehenä. Pitämällä siten'' ohiari järjestönsä
-r- varsinaisen Amerikan Tyoväenliiton ^ heikkona
ja toimettomana, kasvoi hän persoonallisesti suureksi
ja mahtavaksi.
Amerikalaisten kommunistien niin poliittisille kuin
taloudelliselle edesottamisille on-Gompers ollut kuole
man vihollinen. Neuvosto-Venäjän tunnustaminen, uni-öiden
yhteenliittäminen Ammattiuniojen Valistusliiton
suunnitelman mukaan ja^ työläisten itsenäisen, valtiolli­sen
puolueen perustaminen, jqita. seikkoja kommunis­tit
ovat tuoneet esiin Amerikan Tyoväenliiton konvent-sioneissa^
ovat aina tulleet Gompersin johtaman ::konei8'
ttfn toimesta kumotuiksi. KaiUcein häikäilemättömim-pänä
toimenf>iteehä Gompersin kommunistivihassa voi­daan
pitää lokakuulla 1923 Portlandissa, Ore. pidet­tyä
Amerikan Tyoväenliiton konvenlsionia, jossa Gom­persin
toimesta riistettiin Silver Bow kauntin (Moni.)
unioiden keskusneuvoslon-edustajalta William F . Dun-nelta
edustusoikeudet sentähden, että hän oli Workers
Parlyn jäsen. >
Gompers taisteli oman .valta-asemansa säilyttämi­seesi
Viimeiseen hengenvetoonsa saakka. Yleisamerika-laisen
Tyoväenliiton konventsionissa, joka pidettiin
Mexico Cityssä ja johon osaa ottaessaan Gompers isai-rastui
kuolemantautiinsa, koetti hän saada kontrollinsa
alle American mantereen, työväenliikkeen^ mexicolaisen
Gompersin «Moronesin»^ suosiollisella avustuksella.
Samaten koetti hän saada ei ainoastaan Amerikan man­tereen
vaan koko maailman työväenliikkeen : kontrol­linsa
alaiseksi, voidakseen sen tehoisemmin palvella
rähakuningas Morgania j a hänen . OaWes-suunnitel-mansa
toteuttambta. - Mutta näistä toimenpiteistä eh­käisi
hänet kuoleman viikatemies.
Työväenliikkeen historiassa lienee harvemmassa
sellaisia tapahtumia, 6tta yksi ja sama mies olisi ollm
kaksikaan miespolvea yhtämittaisesti »iin monilukuisen
järjestön päämidenä kuin Amerikan Työväenliitto,
joten Gompersin saavutusta voidaan tavallaan pitää
ihmeellisenä, mutta Icun samalla muistamme, että hän
on tuon valta^asemansa säilyttänyt ajamalla «vaan yk­sinomaan
omia etujaan, > turvautuen, milloin v i l ­lainen
on ollut välttämätöntä, työnantajahiokan raptron,
niin langettavat luo3dcatietoiset työläiset iSunettelyn
asemasta raskaan tuomionsa sellaista katalaa saavutus-
Kun eooenaikaan belslnkiläineo
mokanmorlni tapasi minulta lauan»
taisin kysyä, minkälaista ^^perärät*
tiä" haluaisin «unnuntaiksi en iä­tä
pahastunut, sillä arvasin heti, et»
tei hä,n sillä tarkottanut sen Vaa-raUisempaa
kuin "jälkiruokaa".
Ruotsalaissyntyinen matamini - oli
minua ennenkin hämmästyttänyt
sellaisilla omintakeisiUls euomennok»
«illaan. Mutta kun Belshigin ka­dulla
tuli vastaani savolaissyntyinen
suutarinsälli, jonka viimeksi olm
tavannut Kuopiossa joitakin vuosia
takaperin j a Josta tiesin, «ttä hän­tä
ei ainakaan ruotsin' eikä muiden
vierasteil kielin taito haitannut, ja
tervehdittyään kysäsi: "Eikö m i ­nä
sais' luvan tarjota yks' koppi
kahvia?" — niin likeltä piti, etten
hänen kohteliaisuuteensa vastannut
tuimella korvapuusille; ei sentähden
etteikö kahvi hänen seurassaan oli­si
maistunut yhtä hyvältä kuin ke­nenkään
muun, vaan siksi että mi­nua
suututti' mokoma herraskais­ten
matkiminen: että mies, Joka
osasi suomalaisen äidinkielensä pa­remmin'
kuin minä, ilkesi sitä tuol­la
tavoin solkkaamalla' -rääkätä,
näyttääkseen muka minulle, kuinka
hänkin pääkaupun^rissa oloajallaan
oli "sivistynyt". Pidin sitä teesken­telynä,
gota sydämeni pohjasta in­hosin.
Silloin en vielä oivaltanut,
että niitä saattaa, olla minkin alhai­sella
kebitydkannalla olevia ihmisiä,
jotka todella käsittävät taitaiiiatto-muuden
(tässä tapauksessa suomen­kielen
taitamattomuuden) sivisty­neisyydeksi
ja sitä sellaisena ihaile­vat
ja matkivat. '
Amerikan-suomi.
Jos helsingin-suomi oli ruotsia
suomalaisilla sanoilla,) on amerikan-
Buomi jonkunlaista vdlapykiriä enim
mäkseen englanninkieltä tavottele-villa
sekarotuisilla sanoilla. Taikka
ei juuri volapykkia, fflllä valopyk
oli tarkotettu kansainväliseksi maa­ilman
kieleksi,. niinkuin esperanto
ja ido; se oli yksityisen, tiedemie-len
laatima, lopulliseen muotoonsa
säännöstelty keinotekoinen kieli. P i -
cemminkin . o n amerikan-suomea
verrattava tämän länsii^annikon in-<
tiaanien tshinuk-kieleen, joka on"
eri heimojen välinen kieli, 5a jota
monet valkoisetkin osailevat, siinä
cun on paljo englanninkielisiäkin
sanoja. Keinotekoinenhan se on se­kin
kieki, V ki3l:a:joka hehnolla sen
ohes.^a Oli oma *"kiclen.<«a, mutta se
ei o!e minkään kieliniekkojen en­nakolta'
suunnittelema, *vaan aiko­jen
kuluessa ikäänkuin .itsestään
syntynyt todellista tarvetta tyydyt­tämään..
Ja sitä tarvitaan, V kunnes
ntiaaniheimojen nuoret polvet op­pivat
~ englanninkielen niin kunnot
isesti,^ että voivat' esteettömästi
käyttää ' sitä asioidessaan kaikkien
vierasten kanssa.
Tarve kaiketi on alkuaan "synnyt­tänyt
amerikan-guorpenkin;: Siirto­laisemme
. ovat täällä -kohdanneet
uusia työmaita, työtapoja; -. työkalu-a
j a , kaikenlaisia muita muutoksia,
oille/eivät ole joutaneet tai kyen­neet
yhtäkkiä keksimään suomalais­ta
nimeä, vaan ovat nimen, samalla
cuin itse esineen tai' käsitteenkin,
ottaneet ' maankielisiltä. ; - Taikka
yrittäneet ottaa. Sillä useassa tar
>auksessa se on jäänyt yritykseen.
Korvakuulolta ei kerkiä kaikkia
englanninkielen hienoulcsia siepata,
^eikä niihin supisuomalaisen kieli
helposti taivukaan, joten täytyy noi­ta
outoja nimiä muoKata vähän
tutumpaan muotoon^ Niin niistä
tulee sekarotuisia, usein siinä mää­rin,
että maankielinen ei 'kuole-makseen
tunsisi niitä häneltä laina­tuiksi.
• Tämmöisellä sekamelskalla on sit-te
"kontrissa topanneitten" . ollut
niin mukava hämmästyttää vasta­tullutta
."kriinhoolia". Suu auki
kuuntelee Vanhanmaan mies ja it^
sekseen ihmettelee, kuinka- paljon
hänellä sentään on täällä 'oppimista
ennenkuin alkaa kielestä pärjäillä
edes suomalaisten,. saatikka' muun-:
kielisten k a n ^ .
Sanomalehdicto
ofi amerikan-suomalaisilla pitkin a i ­kaa
ollut siksi' lukuisa ja ^rlevinnyt,
että sen avulla,-olisi./Voitu, jos rolisi
tahdottu^ l a kyetty,^ pitää suomal^-
nen kirjakieli samanmukaisena kuin
se Suomessakiii OH, e l i verraten
"puhtaana^ muukalaisuuksista. Sa­nomalehtien
kielenkäyttöä on sillä
osalla väestöä, joka yleensä^ mitään
harrastaa oikeakielisjryden ohjeena;
sitä noudatetaan julkisessa esiinty-misessi,
• vielpä seurustelussaldn, i
milloin halutaan vaikuttaa hienostu­neelta.
Jos nyt sanomalehdistö on
antanut hyväJMsrmisensä tarpeetto-tä''
V,
n
laskevat helpotuksen^ huokauksen no­etta
Samuel Gompersin toiminta
qiji lojp^^ufi^
mia se|carotui8ia sanofa, joita «1
oUut helppo välttää, sellaisia kuin
^roair, "maini". "eekkeri", *'run-nari",
"Jappari'' J.n.e. Sitte ovat
yhä useammat Jdrjottajat niitä l i -
säilleet, milloin kokeeksi, milloin
puolittain piloillaan, milloin taas
näyttääkseen englanninkielen taito*
aan — vaikka tuon taidon näyttä­miseen
olisi tässä maassa yltälcyllin
muitakin tilaisuuksia.
Tämän kirjottaja ei ole enemmän
kansallisen kuin kielellisenkään ro-tupuhtauden
harrastaja. Minusta
vain olisi selvempää puhua j a kir-jottaa
suomea silloin kun tarkottaa
sillä kielellä ajatuksiaan esittää, ja
säästää muut kielet niihin tilaisuuk­siin
kuin niitä tarvitaan. Tiedän
kuitenkin varsin hyvin, että tällä
minun toivomuksellani ei tule oler
maan sen enempää kantavuutta
kuin muillakaan hurskailla' toivo­muksilla,
ei 'Pienintäkään vaikutusta
asiain menoon. Enkä minä sitä su­re,
pikemmin päinvastoin. Jos ame-rikan-
suomi edelleen kehittyy sa­maa
vayhtia kuin tähän asti, on se
parin sukupolven ajalla jo muodos­tunut
jotakuinkin puhtaaksi englan­ninkieleksi.
Mitä ja ketä varten
meidän sitte enää tarvitsisi suurilla
uhrauksilla ylläpitää erikoista ..-niin
sanottua "suomalaista" sanomaleh­distöä?
\NiUle vajaalle viidellesa­dalle,
mitä uuden siirtolaisasetuksen
mukaan vposittain päästetään uu­sia
' tulemaan Suomesta, ei kannata
pitää hengissä yhtään lehteä; van­hat
Suomesta tulleetj jotka eivät
opi tahi eivät jo ole oppineet eng­lanninkieltä,
kuolevat pois, ja täällä
syntyneet nuoret polvet osaavat
kyllä lukea ja kirjottaa englannin­kieltä.
En välitäj huomaavatko vai.ei sa-nomalehtimiehemme,
että tässä on
heille leipäkysymys: jos aikovat
leipänsä pitää, toimittakoot lehten­sä
suomeksi. Muille se ei niinkään
ole elinkysymys kuin juuri heille.
Mitä iulee kaikenlaisiin muihin
kielivirheisiin,
niin niitä vilisee meikäläisissä työ-työväenlehdissäkin
• aivan vilisemäl­lä,
porvarillisista puhumattakaan.
Kaikista niistä ei suinkaan saa syyt­tää
lehtien toimittajia, ei edes kor-jauslukijoita,
vaan todellinen syyl­linen
useassa 'tapauksessa on "pai-
,'hovY'hepakolri«'en" - nimellä tunnet­tu
otus. Niitj. on vähintään % yksi
joka kirjapinossa — ammattilai­sen
palkalla —^ semmoisia valituita
latojia, jotka ovat kertakaikkiaan
päättäneet etteivät/ he ota mitään
oppiakseen eikä mistään ojentuak­seen
elämänsä varrella. Minä eri
esim. ole enää vuosikymmeniin us­kaltanut
kuinkaan tärkeässä tapa­uksessa
käyttää sanaa "sälyttää",
sillä tiedän kokemuksesta,, että se
aina lijytäisi latojan, joka sen
muuttaa sanaksi "säilyttää" ja siten
sotkee ajatuksen . käsittämättömäk­si;,
samaten koetan iviimeiseen; saak­ka
välttää sanaa> "pÖyristääV ja
kaikkia sen johdannaisia, koska se
enimpien latojien mielestä pitää ol­la
"pyöristää", "pyöristyttävä" j .
n.e. Milloin olen ollut tilaisuudes­sa
itse lukea korjausvedokset, olen
tullut näkemään, että näiden ja
muiden samanlaisten vakiintun^it-.
ten virheitten ,korjaaminen on tur­ha
vaiva: latoja ei niitä oikase kui­tenkaan.
Hän on.yhtä varma asi­astaan-
kuin minäkin. Kirjatöissä
minun on joskus onnistunut. löytää
latoja, joka on tuollaiset virheet
korjannut,,,mutta silloin on ainakin
jonkun kerran tapahtunut niin, et-
,tä kirjapainon johtaja, "faktori",
iopullisessa ' tarkastuksessaan on toV
mittanut samat virheet takaisin,'
Sillä liankin on aikoinaan ollut l a ­toja,
eikä ole siitä ajasta mitään
oppinut eikä mitään Unohtanut. ,
Onhan niitä, kirjottajiakin, jotka
— ehkä nrkkijain varalta — pitä­vät
velvollisuutenaan' kirjottaa niin
epäselvästi, ettei ditä sivullinen sai­si
selvää. Sellaisten hieroglyyfien
kanssa otellessa ei latojankaan ase­ma
ole kadehdittavaT Iiatojilta olen
kuullut,: että heidän -uskontunnus­tuksensa
makaan latojan asia ei ole
ajatella sisältöä, vaan latoa, mitä
näkevät. Olkoon niin; Mutta mik­si
he sitje näkevät ^muuta kujn mitä
on kirjotettu ? . Saan kirjottaa vaik­ka
kuinka selvästi — vmkka koneel­l
a — *'menetys", niin latoja siinä
näkee, (ja latoo) sanan "menestys",
"vaikeuttaaV: ja latoja, tekee äitä
sanan "vaikujttaa", törkeä" j*a lato-^
jan käsissä siitä tulee •'*tärkeä" j .
n.e. Eikö sisäluvun • taito kuulu­kaan
latojan ammattialalle?
Tletysö on latojia, jotka ovat
tehtävänsä tasalla j a joHnn voi
luottaa.^ Latoessaan. he ihtn itses-tavataaa
bntenkto yltikjrtlia «ir*i«ui ttaekolttaisia
heiti. Joista d tidt fyyttii latojaa,
vaan Jotka nfihtiv&sti Johtavat toi»
mitfajain Ja muideo kirjottajien
huoliiBatt<moodesta. Mainitsen tia-eä
muutamia tavaQiämpia, vakaan^
tuneiäpla väärinkäytöin. Useat,
niistäkin Johtuvat «soojen yhdea-näköisyydestä.
Hän ei virkannut mi^n"-oo yk­si
semmoinen kompastuskivi. "Vir­kannut'/'
on aivan oikea muoto teh-diköstä
"virkkaan, »virkata". Ja
edelläoleva lause tarkottaa siis sitä,
ettA henkOd ei tehnyt eräänlaista kaisesti sanoa:
näpräystyötä. -l^irjottajan mielessä.
Uenee kuitenkin 'kajastanut tehdik-kö
'virkan, virkkaa", joka merkitsee
puhumista, mutta siiloin lauseen
olisi pitänyt kuulua: "Hän ei virk­kanut
mitään.?'
ioMea »eriötyisesstt?^*^^
duksj*^ Ihnankos moi^J*^
BJin Enropan a u t l a S . ? ^ '^
leksj, eikä «tä nSi?*^ ^
maille kuin niUle, j o ^ J ^
lapsuudestaan osaavat ^ ^
^ttavät, mikä.ero H i i ^ " ' ^
Baahiattu kertoo^ttä ' ^ ^ i , ! " - ^
muuttui s n o l a p a t . ^ - j f * ^ 1
KalevaU kuvaUee. kui^i
lan emäntä "muiv*! _!*.
—Tresidentti vetosi" tai eväsi l a ­kiehdotuksen",
molemmat, muodot
ovat vääriä. Presidentillä on n .s.
veto-oikeus, se - on totta. Mutta se
sana "veto" on latinaa j a merkit­see
"minä kiellän" eli hieman juh­lallisemmin:
"minä eittoan". Sillä"
sanalla ei ole kaukaisintakaan st^-
kulaisuussuhdetta suomalaisen laki­kielen
"vetoamiseen", joka tarkot­taa
muutoksen, hakemista alemman
oikeuden päätöksen. "Eväsi" taas
ei merkitse muuta; k u i n ' että kirjot­taja
' e i . taida - suomea. / Kielessäm­me
on vanhettunut, Kalevalan ai-;
kuinen sana "epään, epäsi", joka
tarkottaa kieltämistä, mutta sen
vastaava aikamuoto on "epäsi".- Sii­tä
on niin kanan., kuin: ^tätä 4oikeaa
muotoa on . meikäläisissä lehdissä
nähty, että nykypolvi tuskin tietää
sitä olevan olemassakaan."' .Voitai­siin
-siis kirjottaa:; '^Presidentti '!eit-tosi"
tai "jepäsi" lakiehdotuksen".
Joskus olen nähnyt,* sekotettavan
sanoja "eristää" ( s. o. iBoleerata,
sähköjohtoja, ,_.tarttuvia. tauteja sai-»
rastavia tai vankejaJ ja" "erittää",
jolla tarkotetaan rauhasten nestei­tä
;— sekreettejä ja ekskreettejä, —
valmistavaa . toimintaa. Yhdennä­köisyydestään
huolimatta on näillä
sanoilla siis aivan, erilainen merki­tys.
• On vielä kolmaskin sana '/eri­tellä",
joka on keksitty vastaamaan
"analyseeraamista" useilla eri tie­teitten
aloilla. ! Tämä sanaryhmä on
omiaan Jirarotukseksi kirjottajille,'
ettei suomenkieltäkään saisi hutkia
menemään ihanx. kuinka sattuu.
#^ .„ . ' ' V Kielellisiä kummituksia,'
viimeisimpiä laadultaan, olen tässä
muutaman ..viikon ajalla > poiminut
puoluelehdistämme seuraavat: "aset-ta
«tuikse".-"ilmenoikse", "ilmsu--
tuikis", "pohjautuikse", "purkcu-tuikse",
"varustautuikse" y. m; sa­mantapaisia.
. Se- kielisuoni, josta
nämä ihanuudet pulppuavat, lienee
äskettäin puhjennut Jossain Suomen,
puolella ja «sitte kumpuaa esiin tääl­lä
)Otetuissä'"jälkipainoksissa".^ Ne
näyttävätkin ensi katsannolla • oi­kein
synkeältä suomenkieleltä, jo­ten
ne helposti houkuttelevat mat-kimahaluisia
- niitä jäljitti^lemään,
kunnes emme kohta saa muita itse-kohtaisia
' tehdikkömuotoja lukea­kaan
kuin näitä tämmöisiä. Sen­tähden
niitä täytyy vähän hotasta,
ennenkuin ehtivät .lehtikieleemme
lähtemättömästi-pesiytyä.
Suomalainen voi sanoa "turve
:'juurtuu" taikka turve "juurrak-sen",
mutta ei"juurtautuikse" ~ .
ei: molempia seläkkäin. Yleisimmin-käytetyn
kirjakielen mukaan edelr
lälUetellut sanat-; kuuluvat: "aset­tautuu",
ilmenee", "ilmautuu",
"pohjautuu'*, "purkautuu'', "valmis­tautuu'',
"varustautuu". Nämä muo­dot
ovat yksinkertaiset, heloot käsi­tellä
ja kaikkiaUa ymmärrettävät.
ian emantft "muiksi mu^i^^^t
ppaappiikkssii lluukkeennuatt"". AAn. t. a. :is. i: a* p" a* »-^^
palkinnon siUe, joka osai^B"
muulla kielellä lausua ^ f a ^ j j '^
nitun ajatuksen yhtä k ä t e ^ "^
Toverissa: A. B. M.
Koira
Anatole France:
Herra Bergeretin etHäntSitdji
Angelique,'mmkä dosentU oli 2
kmut taloonsa avioeronsa jäftZT
esitteli tälle -?räänä päiväiirS
määräistä rotua olevaa fculknSl'.
ran. J a vaikka kaikkea epäflevä her
ra Bergeret ensin käski
sijaa: heti viemaan koiran j>^,
hänestä j a koirasta, joka sai jomA
.seen Riquet, hyvät ystävät yhtä. '"
kaikki,
, — Koira, sanoi herra Bergwet. ^
on uskonnollinen eläin. Villissä til l
lassa palvelee se kuuta ja valon- ^'
hohdetta laineUla. Ne ovat hänen S
jumalansa ja öisin esittää hän nifl. \
l e pitkäveteisen ulvontansa. Kesynä - l
suostuttelee hän hyväilyilään niitä i l
voimallisia henkiä, jotka käsittele-vät
elämän hyvyyksiä ^ ihmiäi
— j ^ v i l l i s i k s i itseään feohtaan. \
Hän kunnioittaa heitä ja palvoes- •
saan heitä suorittaa hän seremoni- •
oita, joiden taidon on perinyt, nuo-lee
heidän käsiään,, asettuu kahdel­le
jalalle heidän polvilleen ja joj:
he, ovat vihoissaan sille, lähestyybj.
ra heitä mahallaan ryömien mer­kiksi
nöyryydestään.
— Kaikki koirat eivät ole ystä-vällisiä
ihmisille, vaan purevat kät-tä,*
i^joka';ojentaa heille ruokaa, hoo-mautti
emännöitsijä.
— Ne ovat jumalattomia ja rai­voavia.
koiria, ja saavat ne huonon
lopun taikka viettävät kurjaa kul­jeskelevaa
elämää. Toisin on laita ;
niiden koirain, 'jotka taistelevat o- -
man jumalansa puolesta mutta naa­puri
jumalaa, ivihollisjumalaa vas- :
taan.. Tämän laadun koirat ovat
sankareja. Niinkuin esim. teurasta­ja
Lafolieksen koira, joka iski ham­paansa
'maaniciertäjä Leivoskotven
pohkeeseen. Sillä koirain jumalat
taistelevat keskenään aivain samoin
kuin ihmistenkin jumalat. Ja teu­rasta
jäin koira palvelee jumalaanr
sa maankiertäjäjumalia vastaan ai-van
samoin kuin Israel auttoi Jeho­vaa
tuhotulcseen Molokin... .
Mutta Biquet oli ^ sivistymätön
koira, joka ei aluksi oivaltanut her­ra
Bergeretinj työhuoneen pyhyyttä
ja joka rohkeni jopa haukkua Hcr-mesjumalan
patsasta; Rtmnes herra
Bergeret nuhteli häntä semaaviit
sanoin: >
-— Tuollainen tissutteleminen ja
tassutteleminen ja haukuskelemi-nen
olisi enemmä^ paikallaan tal­lissa
kuin -akatemisen oppettajan
työhuoneessa. Erinäiset^ merkit (h
soittavat, että esi-isäsi ovat eläneet
Kalevalassa jVlmuutamilla murre.- ylidessä hevosten kanssa ja jaka-alueilla
kuitjenkin suositaau muotoja^ineet niiden ruuan. En moiti sinua
mille-^ muukalaisuaksxDe j-talu^-OTora-; tään ^ oikasevat monta Jdfc]b^svir->
naisille: kielivirheille, vmkka kuinkat%että; mitä toimittajnta kiirassa on
törkeille, - eivät useimmat ^'tälMsistai jäänyt huomaamatta.'^ Oikeasta l u -
matkimistietä sivistyneistä pysty xB^; kntaitolsesta latojasta on toimitta-tä
: hylkäämään^. vaan ottavat -ne jfUe niin - sunri apu, että heidän hy-täydestä,
niillä icerran on j n l - -vitt luuniattaisi panna toimeen - kJe-ikisen
sanan ;pyhit]^17ä^ ameri-; Boppikuxsseja iiSIle l a t o j a Jotka
kan-snoinl::' inUnteIkn^;^^:-^>^^ .'tunnustavat: itselläln olevan - vielä
täällä oikein kirjäMeleksL; l ^ s i m a l - jotain opittavaa,
tä otettiin-.käytäntööni vain.muuta- -. MeiträiÖa&e^ {»nomalehtsldele^'
sellaisia kuin ^"asetaksen", "ilma-seksen",
"valmistaksen" j.n.e. Pit­kistä
ja rumaäänteisistä sanoista ne
ovatkin somemmat: käyttää, esim.
"annakseil" (antautuu;, "puolusr
taksen'' .(puolustautuu), "muuttihe"
(muuttautuiy puhekielessä sanotaan
tavallisesti: ; "muuttiin"), "ponnis-tihe"
(ponnistautui), • "vääntihe'-^
(vääntäytyi) j;n.e. Niillä on kui­tenkin
haittana se, että niitä ei
enää yleisesti .käytetä, ei likikään
kaikista tehdiköistäi eikä niistä; par­haillakaan
kidialueilla kuule kuin
muutamia taivutusmuoto j a ; - joita ei
hiin vain kuka tahansa ymmärrä­kään,
saatikka osaa oikein käyttää.
Koettakaamme esim.- taivuttaaiiensi-mäiseksi
smainittna-- ? • ''asettaita''-sa-naa:
minä/ssettame^ sinäc «««Uit,
hän aset«ksen;->tmin4 asettimei ^nä
«setitet, hän asettihe; aseUtel Mo­nikkomuotoja
en "^yritäk^n sommi­t
e l l a . ; Myöntäkäämme, että meille
väimerikan-suomalaisille oikeastaan
riittää vähemmänkin jykevä kieliur-heilu.
Onhan meillä sitäpaitsi a i ­na
vara- -turvautna - "itse''-sanan
apuun. Kalaretkelle; lähtSessä Voim­ine
esim, sanoa- kaverillemme: ' ' v a -
-rustau •veväillä,'.; nunkuin minäkin
varustausin", laikka, jos kaveri»on
itäsuomalainen: -J "varust&te eväillä.
tästä, ja on luonolUista, että sinä
olet perinyt nuden tavat ja taipin
mukset, niiden takkuisen turkiii,
niiden metvurstimaisen ruumiin ja
suipon^kruonon." En puhu sinun sil­mistäsi,
silla harvoilla ihmisillä ja
hainroilla kourillakaan on niin kau­niit
sihnät kuin sinuUa. Mutta mun.
toin olet sinä kuin tallipoika, tal­lipoika
kureesta kantaan, lyhytkoi-pinen
ja leveä lanteilta. Vieläkin
kerran, en h ^ k s i sinuJa sen vuok­s
i Puhun vain sinulle jotta tietäi­sit,
että jos sinä mieiit asua luona­ni,
on sinun luovuttava tallipoika-tavoista
ja omaksuttava opiskelevan
nuorukaisen olemus. Tiedä, että
tääHä asUUj.;h3jaisaus ja pohdinta. A
ifos sinua- mieHyttäa jäädä, on si- i
niin oltava kirjastonhoitaja. Vaikcr
ne!
Ja Riquet, joka oli mykällä hno-maavaisuudella
kuunnellut puhetta
loppuun, menf - isäntänsä, luokse, a-setti
rukoflevalla hlkkeeHä käpälän-säsä
tämän polveUe, osoittaen täten
muinaisaikain tavan mukaan kunni­oitustaan
herra BergeretiUe.
Mutta' valmisteHeasaan luentoaaa
tarvita, herra , Bergeret ylhäat»
hyHylta muudatta käsikirjaa. -
Toittaeasaan sitä horjahti hän . f
putosi'lattialle. T o i v n t t n a a n ^^
maisesta- hämmSogiiBtö ja ki"»*'
niinkuin minäkin varustime", 'mutta
hätätilassa voimme sanoa ^saman asi­an
n ä i n l d n - . , .
minkuln minäkin itseni^ivarusön". huomasi.hän,- että: toira
— taH ehkä kaikkein aelvinnmn ja .levottomana Ja * « ' ^ * ^ ! ! f ^ ^
ykankertaisimminr. **vataa itsellesi pärfllSan» kmmes"» «oho»
evästä, niinkuin minäliML o1|ni'. jlSnsä, herra Be^retiBr f ^ j X . j ; .
Saomenkietessä,oir.jru|i^.yalikol.'nndi hänen'trenaansSr mmJ»^J«^
l i i i i l i i i^
^ etteivät tiUt jaa
Lähe t y a k u l u t .
4(jc l&hetyksistä alle %
50e. lähetyksistä t8(
$69 99 asti, 75cr lähetj
J60.00—$99-99 ja
kilta $100.00 taikka slU
renjiDJlta lähetyksiltä. J
äanomaläfietyksille on
$8.60.
Torontossa ottaa ral
tybiä vaataan S G. Nei
Bt^view Ave.
Uivapiletteji myydii
Tie<io*t*ka« pilettiäsi*
^sta filosofian dosentti 1
iniääQ *
_ Kona, uhraten lepo;
äytyi olla sinulle rakas,
iinä luokseni yirnessani
han romahtaneena j a ; *
; nauranut, kuten jokaint
juknni nuori jäsen olisi te
iotK ettei sinulla ole mi
naurettavalle, ja että
[in sinulle vain iloisia taikl
aviaalmäyksiä mutta ei
ka. Mntta juuri sen kaut
linun kaksinkertaisen va
autta, olet sinä luotettav
mitä kukaan voi saada. I
[)Ien minä herättänyt sinu
amusba ja ihailua, nyt hei
sinussa sääliä. .Kuulun
«en eri sukuun. Miainitessi
jen pyri saamaan mitään .
an teen sen yleisen
unteesta. Olemme- tuskii
luntia olleet tuttavat. K;
rielä ole ojentanut, sinulle
Jikä on se hämärä rakki
bn sydämestäni kummunni
kohtaan? Osanottosi ori ih
nysteriumi...
Ja Riquet luopui täi
[voistaan j a viihtyi. Mutt
ergeret teki lähtöä Pa
nuuttopöivät tuottivat
juurta surua. Taloon oli v
apunot herra Bergeretii
är Pauline ja edellisen !
Riquet katseli heitä erijti
iluuloHa, koska rauljfdli
pantiin nurin närin heti he
pumisensa jälkeen. Ja van
nöitsijä itki pMvät pitkä
oli omiaan yhä enemmän
an Riquetia. Sen rakka
oja häritöän. Tuntemattoi
nostipuetut raa'at. ja tietä
Imiehet häiritsivät hänen i
saapuivat jopa keittioi
uivat hänen ruoka- ja
itiaansa. Se oli tuskin ehti
jtaa jollekin tuolille, enne
iriistettiia häneltä, j a m at
Itiin 'Sman rrnt^nn • • kohtf
Iten takapuolen, alta,; mille
Itllut paildkaa sen omassa
Oikoo» Eiquetin kunni
Itenkin lausuttu, että se ,
jkuun tehdä vastarintaa. .
jiui raivoUcaasfl Mntta -1
jldinnittänyt dihen mitään
jta. Se ei .naanut mitään
I päinvastoin sitä nuhdeltiin
jra Bergeretin -asar, neiti
I jopa sanoi: ."Teet • itsea^r
I vaksi, Biqnetr
TäBöin^hdtti se rfkseei
I tomät väroitoläei j a laki
I Bään Jdstel^niasta: yfatms
pnolejta.5-Suri' Kljaäsnude
khistoiäteta - J a koetti' tm
kea Tauhaa - muista huoni
I ko haaa&-aair-. dlemtikseni
jtyi, tilbliäni^ mät h
«Oeet elottoiadi» enttätS,;;
läntahtakäa . riento j a Ja;"