Canadan uutiset, July 21, 1921

              N U M E R O 29 •s V ^ . CANADA3J UUTIÖET, POM ^vimnm, ÖNT, ÖANADA, Torstaina Heinäk. 21 p. 1921i; srvna
E M
Thimder Lumber to.
192 Oourt St. So.
I ' FORT ARTHUR
PiOi^Un 1230 ja 483 N.
1
516 Simpson St.
FO|lT WILLIAM
Puhelin 511 S.
1
Varastossa aina täydellinen valikoima
LAUTOJA, RAKENNUSJTARPEITA,
IKKUNOITA, OVIA KATTOPÄREITÄ ja
ASFALTTI PAHVIA, POLTTOPUITA^
kolia myöskin Port Arthurin offiisissa.
Kyselkää suuiinitelmia j a rakeiinusarvioita vapaasti
suomalaisilta isänniltä molemmilla jaardeilla.
Ontrein tarinoita
K i r j o i t t a n ut
0>SJ\IO irSALO.
(Jatkoa edell. n:roon.)
:\Iutta kaksi pitkää vuolla oli
r i t a r i . (bIriJP aseniieliensä kanssa
j o virunut vankilassa, ja tarjosi
hänen kolitalonsa kuvan m i t ä
suuriulniasta inhimillisestä kur-juudesta.
Alkuaikoina saattoi.
^ hän yhtyä raivoamaan ja tako-
• maan muöi^ieij -kiviä . nyrkeiilän-
' sä, n i i n että veri vuosi hänen kä-
;r sistjän3ä, sitten'"^läkkiä raueten
•}s v i i k k o j a kestävään sanattomaan,.
4v syvään, lohdutitomaan epätoi-voiiuiistaan:
tiedustellut ja häntä
rukouksiinsa sulkenut, ja mitä
A n t o n i i n sihteeriin tulee, niin
11 än sek ä s l r el tsi en pii ä 1 li k k ö, j o-ka
oli liurja ja raaka sotilas, oli­vat
vieraaseen har\inasella j a ou­dolla
rakkaudella sel^ä säälillä
kiintyneet. Mutta hänen oma a-semii'hcnsä,
tuo j u r o j a harvasa­nainen
tsuima, oli kuin koirista
uskoHisiu : isäntänsä vuoteen ää­ressä;
ICiliäutä saatu sanottavas­ti
siitä iväistymään eikä hän lauh­tunut
ii ystäväksi .kenellekään,
vaan kyräsi jokaiselle rajatto­massa;
epäluulossaan. Ja kun r i ­t
a r i l l e 1 koetettiin antaa lääkettä
hänen tuskainsa lievikkeeksi, .hän
nähtävästi kieUi isäntänsä sitä
nauttimasta, epäillen myrkyfys-ä.
Yöii V keskellä saattoi kuulla
'-voon, TOta hänen koruton ja us- , . i ii: j ,., , . , •
, V laman ra'an sotdaan haastelevan
K D U i n e n " pal'\feTriansa turhaan' . n I -4- -n i - i n
^ ' T T . , . . -. sairaalle ritarille kuin lapselleen
koetti lievittää. Yalnn hau taas
va i pui hempeä nimä ksi, m i li ste 1 le n
nähtävästi kotimaataan j a helläs-.
ti suudellen jotakin' kaulavitjois-saan.
kantamaansa esinettä. Vä­l
i i n - mainitsi hän surulla ja epä-to
i V olla e r ä än h a i se n n i m e ä, h a a-veillen
puhellen hänestä- iiarvasa-naisen
asemieljensä kanssa. 'MUT-ta
oli ka 1 k k i t ä m ä 1 iän e n k äy t ö k -
sensä sellaista, joka on hyvälle
sy dä m eli e j a j in 11 i m illisel le:.luon­nolle
kunniai\V;i, ei pelkuruudesta
ei kä ' • rauk ka uiliiisu\idesi a joh tu-vaa.
J a oli meille uionasterin
muu t a mi lie vjelj i 1 le, jo ill e 1 le id ä n
vartioimisensa oli. uskottu,, ouii-tu
ist a' nä h dä ^ k u i 11 k a k u u ka us ie n
kuluessa jonkun naisen muisto,
maallinen rakkaus ja lemmityn o-lennon
kaipuu niin täytti miehen
k ok o öl e inu |cse n, et t ii sen t o d i s t a-jana
oleminen olisi saattanut koi­tua
kinsankseksi iiiijlev joille se
on kieilettyii. Sillä kaikesta nä­k
i , että suurimmassakin epätoi­vossa
ja tuskassa tuo tunne sit­tenkin
oli hänelle suloinen j a vir­kistävä,
n i i n eitä ihmetellen sant
toi kysyä tämän a s i a n — rakkau­den—
salaisuutta, kun se näytti
tuottavan m i l t e i Jumalan armon
kaltaista lohdutusta..
Mutta pian saattoi huomata, et­tä
hyvästä i*avinnosta huolimatta
v a n k i l a rupesi pahoin vaikutta­j
a i)uhk'ea.van väliin sokeisiiiv -sa-datuksiin
ja. iianipaittensa kiris-lykscou.
Vanna voi olla, että
kostoa hautoi luo m i e s erotuksel­ta
meille kaikille, huolimatta sii­tä
miten olemme hänen isäntään-s
ä k oh de 11 e e t, k o s t o a s i t ä k a u h e -
ampaa, ;ikuta voimattomammaksi
hiin : tunsi itsensä täällä keskel­lämme:.
yksinänsä. K i pidä kos­taa,
on -Uimalan l a k i , mutta ei-voi
tätä m iestä tu omita, sil lä hänen
tunteensa;' oli luonnollinen, ai-keensa
jA tahtonsa inahdoltomuu-
I
leensa nähden liikuttava;
N''äitä aikoja ajatellessa ja muis-t
eli essa ti ui ko on m a i n i t u k s i seki n,
mikä . a i n a on salaisuutena ollut,
mutta jonka tulee olla nyt tiettyä
siksi, että ymmärrettäisiin Juma­lan
kaikkivoivan rangaistuksen
ja oikeajnielisyyden vanhurska­us,
nimittäin että tuo streltsi-päällikkiij
joka niin omituisesti
oli r i l a r i i n k i i n t y n y t ja uhrautui
hänen lioitajakseen, oli itse A n ­toniin
poika.' Antonii ei ollut ai­na
ollut hengenmies, vaan soiilas
j a ritari' vaikkakin hänen elä­mänsä
tjij)ahtumat olivat saaneet
luinet rautai)aitansa hylkäämää;!.
i\lilä lie ita pah tumat olivat olleet,
s itä ei k ukäa n tiedä, sill ä i tse hän
prää käsiin vaipuneena, kauempa­na
varjossa/ oven suussa, o li
streltsi-päällikkö miekan kahva
k u i n ristinä edessään j a uunin
ääressä istiii vielä eräs n\iort
munljki. Ritari huohotti hiljaay
hänen silmänsä loistivat j a häii
tuntui haav!eilevan itsekseen ou­toja
asioita. Tuon tuostakin ley-hähti
huoneessa kylmä viima ja
ulkoa kuului myrskyn rytinä,
kun se k i i h t y i j o t a k i n repimään
j a monasterin pihalla kasvavia
hentoja puita - nö^^ryytlämään.
Ah, luoja oli antanut tänä i l t a na
luonnossa pahalle vallan.
j\tutta silloin, keskellä hijai-suutta
kuului oven narahdus ja
k a i k k i aivan säpsähtivät nähdes­sä
än. A n t o n i i n keskellä huonetta,
Ketään katsomatta seisoi hän sii­nä
vuoteeseen kääntyneenä, kä­det
ristissä r i n n o i l l a , s y v i in miet­teisiin
vaipuneena. Kukaan muu
ei liikalitanut kuin asemies, joka
Antoniin, nähdessään tuntui va­rustautuvan
kuin kissa saaliinsa
niskaan hyökkäämään. Koskaan
ei saata: ihmissilmissä .selvemmin;
kuvastua viha, inho, katkeruus,
koston hahi j a tuska k u i n hänen
silmissään,: kun hän siinä ikään-k
u i i M ' u u m i i n s a joka säijettä jäu-iii
t taen 1 ui jot t i a rk k i ma n d r i i t -
l i i n, j o ta i t i kai k en onnettomuu­den
alkuna. Oven suussa strelt-sion
päällikkö sen myös huomasi
j a a i v an h i l j a a v ar u s t a u s i j o n k u n
äkillisen Hiikkeen varalle. Huo­masi
tämän vihan katseen Anto-n
i i k i i i , katsahti mieheen kylmäs­ti,
mutta siirsi sitten katseensa
jälleen sairaaseen.. J a taas o li
liuoneossa h i l j a i s t a , n i i n h i l j a i s ta
ja tuskallista, että sydän kutistui
ko k o on j a h en keii t u n l u i a h dis ta-van,
Hilloin rui)esi\'at, Antoniin
huulet liikkumaan : j a hän meni
vaieten vuoteen ääreen, tarttuen
r i t a r i n käteen. ' J a ihmeissään tä­mä
toipui tajuihinsa katsoen
kummastellen häneen ja ympärilv
leen. Ja silloin' Antonii puhui
hänelle:.
— Anna minulle anteeksi, nuo­r
i m i e s niin puhui vanha pappi
— menetetty elämäsi j a kuolenia-he
lähtivät. Meri- oli tyytynyt
kohtaloonsa j a uinui hiljaa valke­an
peitteensä alla. Päivä muuttui
pian hämäräksi j a pimeäksi, jota
vain kylmät tähdet valaisivat.
Taakseen katsomatta hiihti • syn-keässä
vihassaan j a surussaan a-semies
streltsin perässä j a pian
häipyivät he ulapan hämyyn, jos­ta:
vain suden ulvonta» s i l l o in täl-löin,
kaukaisena j a kammottava­na
kuului.
K u l u i päiviä, eikä ruvennut­kaan
kuulumaan streltsiä takai­sin.
Levottomana lähetti A n t o n ii
miejiiä menneiden jälkiä seuraa­maan
ja kauas ei tarvinnutkaan
ulapalle mennä, ennenkuin täy­delleen
selvisi, mik.si ei l i i h e t li
palanutit: hänet löydettiin jäältä,
osaksi sutten raatelemana, mutta
suuri .yksiteräinen t i k a r i kahvaa
myöten sydämeen lyötynä. iSe o-oli
ollut kuoleman syy j a asemie-hen
leiipymätÖn käsi oli sitä k u -
lettanut, sviliv ase tunnettiin lui­nen
omakseen.. Sammumaton kos-tonjano
oli vaatinut hänet jota­k
i n tekemään. J a jos Antoniille
kostaa talitoij n i i n ei hän kipeäm­min
sitä o l i s i voinut tehdä.
vSelvästi saattoi nähdä, miten
k a i k k i oli tapahtunut. Heti kun
oli päästy monasterin ulottuvilta
j a kuuluvilta, oU-asemies takaa
iiyökännyt streltsiu: kimppuivn ja
iskenyt hiintä puukollaan. Isku
o l i tosin luiskahtanut pois soti­laan
olkavarustuksesta, mutta
äl^kiarvaamattomuudellaan kui­tenkin
aiheuttanut- sen, että hän
oli kaatunut selälleen. Ja s i l l o in
oli mies käyttänyt tilaisuutta hy­väkseen
j a iskenyt pitkän, j a ka­malan
aseensa ihan kahvaa myö­ten
töisen sydämeen^ niin että tä­mä
oli varmasti siitä heti kuollut.
K i i r e e s t i oli hän sitten lähtenyt
hiihtämään eikä hänestä ole kos­kaan
sen jälkeen mitään kualtu.
Hienoimman tuoksun hänen kos.
tosiaan kielsi Jumala häneltä si­ten,
ettei antanut tietää, että
s t r e l t s i oli: A n t o n i i n poika. .
Se oli kauhea hetki, j o l l o in sa-n
a ta pa h t uni a st a s a a t e t ti i n m o -
nasteriin. iKuin jäykistyneenä ja
j ä h 1 n k", t ty n e e n ä k u un t el i s i t ä A n ­tonii,
käyden entistäkin kalpeam-si.
Koetin sinua pelastaa j a mur­haajalta-
pelastinkin sinut, mutta
sen. sijaan vei sinut tauti. Minui- maksi, mutta muuta näkyväistä
la on ollut suul'ia velvollisuuksia surua hän ei osoittanut, sillä hän
täytettävänä ja l u u l i n : parhaiten oli tottunut luottamaan siihen,
tekeväni. E n - tiedä. Sydämeni että kaikella on Jumalan kädessä
halajaa anteeksiantoasi.
Tähän liän vaikeni, sillä hän
huomasi, ettei r i t a r i häntii oikein
ymmärtänyt. Hän meni ovelle j a
saattoi sisään veljen, joka val­mistautui
antamaan .kuolevalle
pyhää ehtoollista. Vaikka hän
k u u l u i viiiirä-oppiseen kirkkoon,
oli hiin osoittanut n i i n vilpitöntä
sydäntii: ja Jumalanpelkoa, että
A n t o n i i oli käskenyt suoda hänel­le
ehtoollisen; Ja j i t a r i selveni
ei koskai
iten, mu'
n puhu, aina vain vaie­ta
poikaansa liän edel­leen
rakastaa ja käyttää häntä
y m miirtämiiä n ; . kaikl^i^ y mmär^i:
Antonin tarkoituksen•,hänen an­teeksi-
pyyntönsä ja koetti suru-i
l l en ojentaa hä-j
o l o l in A n t o n i i s i u -
ollut huoneessa
ketään, j o t a ei l i i k u t u s vallannut-
Mutta kun pyhä toimitus oli teh­ty,
/ V a i p u i r i t a r i taas hourailuun.
Oudolla kielellä hän puheli hiljaa
j a asemies hänen vierellään kuun­teli
tarkoin; Vihdoin hänon äii-nensä
rupesi heikkenehiään, kun­nes
hän t^ias vaikeni. Kauan ai­kaa
kuului;, hänen vaikea j a huo­l
i ottava hengityksensä, kunnes
hän äkkiä sanoi selvällä äänellä
^ . ^ .V, . V 1 1 .. sen naisen nimen, josta hän niin
tuivat pitkin kjdmia kaytavia na • i ^ ^^
. . . . I /. ..^ . ... , 1 .paljon vankeutensa aikana oh
varisten syventyivät isat rukouk-' , i. o T i •
• T puhunut. Se oh k u i n viime huo-siinsa.
Kaukaa meren u l a p a l t a - i _ -n- -».^ x - i i-
. '! „ , , , , .. kaus, silla sitten han kuoli ase-saattoi
kuulla kumeata rj^sketta,
kun siellä myrsky armotta kasai-seikasta
päässyt asian perille. Tä­in
ä oi k'o on 1 n a in i 11 u s i k si, ett ii ]i a -
remmin ymmärrettäisiin se, mitä
nyt aion j k e r t o a . ..
Se oli synkeimniän syksyn aikaa
se, j o l l o in nuori ritari vuosien pe­rästä
erosi tästä elämästä. Meri
o l i jo j p i t y n y t ja raivosi mitä
kauhein !|lumimyrsk.v, joka kietoi
monasterin vinkuvaan valko vaip­pa
ansa. i fKo 1 e at h en k äy kset lun­t
a pitemmälle aika kului, sitä sel-
.yeäimäksi kävi, että r i t a r i n ter-
. veji- o 1 r k o k (u i a a n iiiu rtu n u t, n ii n
että kui|. A n t o n u v i l i d o i n ilmoitti
häi|elle, että hän oli vapaa lähte­mään
m o n as t e ri s I a ®m i 1 loi n I ah toi,
koska ei ollut väliä sillä, mitähän
saattoi tai tahtoi kertoa, ei hänes­tä
ollutkaan enää iäht^i j a k s i , vaan
häälyi hän sairasvuoteelle.
J a alkcjji nyt murheellinen aika
hänelle j a hänen hoitajilleen. J u -
mala tietää, että vaikka hänen
kohtalonsa olikin surullisin mitä
ihminen ajatella saattaa, j a vaik­ka
ei voisikaan hyväksyä sitä me­nettelyä,
mijUkä i i h r i k s i hän jou­tui,
niin s i l t i ei voi kukaan sanoa,
. ettei olisi osoitettu hänelle kris-tiUistä-
rakkautta hän^n sairau-
•f^fisa ja viime hetkiensä aikana.
E i mennyt aamua eikä iltaa, ettei
A n t o n i i (^lisi murheella hänen mistä, jalkäpäässä istui asemies ' » V " " " " " 7 ' " " " x * - . ^ ^ ' * " ' ' l"
- —--r-r— .. ' noksensa kannettiin ylosnouse-
, inuksen kirkkoon, jossa hivnelle
pidettiin sielumessu j a hänet hau-me,
rkityksensä j a tarkoituksensa.
Hä n 111 u ut t u i a i V a n ä ä n e t tö mä ksi,
vain entistä enemmän syventyen
rukouksiinsa. Väliin saattoi huo­mata
häneTilaistelevan; ankaria
sisallisiä . t a i s t e l u j a j a katkonai­sista
huudahduksista voi otaksua
sitäkin, että hiinessä oli herännyt
epäilys, oliko hän mentelyyt oi­kein
ja oliko monasteri sekautu-malla
maalliseen " vallanhimoon
toiminut kutsumuksensa j a oike­an
tehtävänsä mukaisesti. Oliko
Luoja käyttänyt tätä ankaraa
keinoa hänen herättämisekseen
ja mahdollisesti tuon seikan va­laisemiseksi,
että Karjalan hei­mon
etsikko.-aikaa ei olisi pitänyt
sittenkään mahdottomaksi tehdä.
K u i n k a hyvänsä, hänen sihteerin-sä,
joka. alamaisesta j a kuuliai­sesta
mielestään huolimatta ei
koskaan voinut unohtaa tshuudi-laista
syntyperäänsä j a joka A n ­toniin
oppilaana oli oppinut y m ­märtämään
heimonsa asioita ja
tulevaisuutta toisin kuin die Itse,
t u l i usein hiljaisessa -inielessään
asiaa tältä kannalta ajatelleeksi.
olivat syntymisestä loppuunsa
saakka olleet nuhteettomia rita-reja
ja risteinsä kantajia, jotka
olivat siirtyneet toiseen elämään
Vapahtajansa : ansiotekoihin tur­vaten.
J a tämän kaiken on tahtonut
jälkimaailman tietoon säilyttää
se, j o k a salaisestr on k a i k k i e n ta­pahtumien
todellisesta syystä
päässyt selville, sekä haluaa, että
tekojen vaikuttimet oikein tul­k
i t t a i s i i n . . Suokoon Jumala mei­dän
aina oikein tehdä j a hänen
tahtonsa todellinen tarkoitus to­teuttaa.
Amen." •
jNlistä'tiedät, isäseni, tämän
kaiken, sillä monasterin kroni­kassa
siitä ei kerrota muuta kuin
mitä on todella historiallista, se,
m itä nyt olet A n t o n i i n j a monas­terin
politiikasta yleensä kerto­nut?
Vanhus hymyili omituisesti.
— Vanhat muurit kerran jutte­livat,
sanoi hän. Luostari on sa­toja
vuosia vanha, sen painettu
k r o n i k k a vähäpätöinen. Kuka
tuntee kaiken sen, mitä^täällä on
tapahtunut? Eivät teidän histo­rioitsijanne,
joille vanhat pape­rimme
antaisivat paljon uusia
tietoja ja valaistusta. Mutta ne
on viety pois.
I l t a oli taaskin, mutta nyt ko­lea
ja sateinen. Vesi valui p i t k in
ruutujaj meri oli vaahtopäanä ja
monasterin muureista tiukkui
kosteus. 'Munkit vaelsivat alla­päin
ja pyhiinvaeltajat ohvat a-lakuloisia.
Mielen valtasi tyh­jyys
j a alakuloisuus.
— Sano, isäseni, k u i n k a jak­satte
ja. voitte täällä elämänne
viettää ? Ettekö masennu" ijan-kaikkisesti
j a halaja kuolemaa?
Vanhus nousi j a teki ristinmer­k
i n
Tuntui sitten kuin olisi hän ai^
konut vastata jotakin, mutta ei
sanonutkaan mitään, vaan lähti
vaieten huoneesta.
L o p p u .
PIETARISTA.
suomenra-
Suomen asemalla.
" S a a n k o toisen luokan lipun
Valkeasaareen;"
" O l k a a hyvä, 40 r u p l a a . "
" M i n u l l a on vain
h a a . "
"Tekee neljä penniä."
Matkustaja pudotti luulculle 10
pennin lantin.
" E i ole antaa l a k a i s i n , •' sanoi
piletinmyyjä.
"Pitäkää se kokonaan, kunhan
saan p i l e t i n ."
Niiin ajoi ystäväni 10 pennillä
toisessa luokassa Pietarista Val­keasaareen.
Vaunun ikkunat; o l i ­vat
laudoitetut yleisen hyvän ta­van
m u k a a U j jottei sisään sataisi.
Rakoja löytyy kylläkin laudoite­tussa
akkunassa^ j o l t a saa t i r k i s ­tellä
toisella sdmällään, mikä
paikka milloinkin ohi vilahtaa.
3:nnen luokan vaunussa mat­kustaa
muuan polfiu poikineen.
P o i k a tirkistelee vasemmalla sil­mällään
lautojen raosta ja ky­s
y y :
"Isä, mikä se tuo 6n?"
Isä tirkistää j a sanoo:
" S e on lehmä."
"Isä, minkälaista se maito on,
j o ta sanovat lehmän antavan?'•
" S e on v a l k o i s t a ."
Senkö takia me uuden ajan
ihmiset sitä emme saa?" kysyy
Salainen suru^ ja tuska rupesi lapsi. «
l i jäitä päästäkseen kannettomien
syvy;
t a r in vuoteen pääpuolessa lekutti
miehen s y l i i n ..
Jumala tietää, että veljemme
V - i „. i antoivat hauelle saman hautauk-syvyyksien
paalle riehumaan. Ri-1 i • , „ . . „
L .... , , ..."^^11 l^^iin uskolhsimmalle omis-vuöteen
i i n i •• - i i -.
1 1 . ' , , , . tamme, kolmella lyönnillä suu-kaksi
tuohusta levottomasti aivan , . ,
, . ^ , / reen kelloon ilmoittaen kanssa-
K u i n odottaen hengen vapautu- i- i , , . ' ^.^ veljen kuoleman. Hänen jaän-
"UDTEEN MAAHMAAN"
•.:- •'• •^.: • \ , '. ^^^v:. •, .; Vv -||.,-.
K i r j o i t t a n u t Maisteri Akseli Rjj^uanheimo.
HINTA: Sidottuna $2.00; nidottuna $1.75.
Port Arthur,
Tilataan osoitteella
CANADAN UUTISET,
Ontario.
dattiin siunattuun maahan kaik­kien
kirkonkellojen soidessa ja
isien rukoillessa raulma pois men­neen
sielulle. Mutta kun hauta­jaiset
oli pidetty, kutsui Anlonil
asemieheii! luokseen, antoi hänelle
;turvakirja'n ja saattoi hänen tie­toonsa,
että hän oli vapaa lähte­mään
kotimaahansa. Streltsieii
päällikkö, jonka hän lähetti sa­malla
viemään viestiä Kemiin, o-pastaisi
hänet yli meren sinne ja
sieltä hän kyllä, löytiäsi , turva-,
kirjansa avuUa-tien omalle maal­leen.
' / . : . \ ^
tämän jälkeen Antoniita jäytä­mään,
kunnes hän pian kuoli,
vuonna 1612. Kohta koittivat
sitten monasterille onnettomuu­den
ajat, kun stravertsien riidat
pääsivät sielläkin raivoamaan;
Tammikuulla monasteri valloitet­tiin
ja kaij^ki, jotka siellä tavat­tiin
ase kädessä, surmattiin. Kau­hea
oU silloin tila pyhässä paikas­sa.
Monasterin maallinen mahta­vuus
silloin r^ös suureksi osaksi
hävitettiin, mutta sitä enemmän
se loisti hengellisellä kirkkaudel-r
laan.
Mutta silloin^ kun streltsi; sur
mattiin, oli suru luostarissa vilpi­tön.
Pyhät isämme osoittivat
kunnioitusta hänen ja väärä-uaV
koisen harvinaiselle ystävyydelle
sillä, että Jiautasivat heidät vie­rekkäin.
Olivathan he molemv
mat saman, aatteen uliraja, joten
senkin vuoksi sopivat vierekkäin
lepäämään, J[a Antoniin käskysi
tä pystytettiin haudalle ^ r i ris|
ti, kuin mobakoille jkään, joihin
Sen t a k i a " , sanoo isä.
Muutaman ajurin kaakkineen
tapaat Vielä Pietarissa.
" B a r i n " , kähisee ajuri, "aja­kaa!"
. (Ei enää sano: lavaritshL)
" Paljonko otat Viipurinpuo-leen?"
"Kaksikymmentäviisi, herrase-ni.
Selvä," sanoi suomalainen,
"tuossa on 25 ruplaa!"
Ajuri katseli tulevaa kyydittä­väänsä
siten, kuten nälkäinen
katselee mielipuolta.
Mitä, tarkoitatteko 250 rup­laa?"
^."Laskette ' leikkiä vakavalla a-jalla,
herra."
BANK OF HAMILTON
Lorne ja Cumberland katujen kulmassa
Port Arthur.
Perustettu 1872.
Voimakas j a h y v i n varustettu. MeJestyvä j a yhäti sama.'
Lähes viisikymmentä vuotta on se tarjonnut ehdotonta }
varmuutta rahan sijoittajille.
Pankin varat yli $85,000.000.
SÄÄSTÖO/SASTO.
Rahoja voidaan sijoittaa j a ottaa ulos milloin tahansa.
SUOMALAINEN TUIÄKI.
TILAUSHINNAT
TAMMIKUtN 1 P:STÄ 1921
O A N A D A A N :
Koko Vuosi j i . $3.00
Puoli Vuosi $1.75
Neljännes Vuosi $1,00 . <
YHDYSVALTOIHIN J A SUOMEEN: ' - ^
Koko* Vuosi * • $3.75 ^
Puoli Vuosi : $2.25
Neljännes Vuosi $1.50
Yksityisnumerot 10c~kappale. v.
Yhäti kohonneet paperinhinnat ja painatuskustannuk­set
sekä Tammikuun 1 p :stä voimaan astuvat uudet kaliiste-tnt
postimaksut sanomalehdille Ganadassa ovat pakoittaneet
meidät kohottamaan tilaushinnan ^ÖNu*^ 6»
TILAUSLIPW.
CANADAN UUTISTEN TOIMISTO
PORT AEl^jnjR, ONT., CANADA.
Myötäseuraa $ . . ! CANADAN UUTISTEN . . . . . . .
vuosikerran tilauksesta, joka on lähetettävä osoitteella:
Nimi [
Postikonttori
Katu eli Box No '
Valtio
Mainitkaa onko tilaus uusi eli uudistus.
Fort William, Ont.
KASJAK M KANOJEN mOKSK. SEVUU, VILJAA
JA SIEMENIÄ. Ostetaan ja myydään Marks ja Arthur ka­tujen
kulmassa, Fort VTilliam, Ont. Puhelin S. 680.
Lähetettäviin t i l a u k s i i n ikiinnitetään erikoista huomiota.
Me toimitamme lähetyksiä tonnittainruaan k a i k k i i n osiin l i^
sämaksulla. - i -
"Jumalani, puhutteko totta,'*
huusi ajuri käheällä äänellä.
Suomalainen antoi kananmu-nau.
,
v A j u r i söi.seu iieti, pisti kuoret
liivinsä vähimmän rikkinäiseen
taskuun ikuiseksi miAstoksi. Sit-te
ajuri löi kämmenensä yhteen,
sivautti viisi kuusi kertaa kaak-kiaan
ja koni otti jalat alleen, a-juri
ajoi kyydittävineen, ajuri,
jolla oli oikea kananmuna vatsas­saan.
Hyvin sisustettu koti ;
Hyvin ;sisustettU koti ei suin^
kaan merkitse sitä, että se on ali
dettu täyteen tarpeettomia, vaik­kapa
itsessään kauniita esineitä,
Ei sentään tarkoituksenne lie-, vaan sitä, että se sisältää juuri
ne nylkeä 2,500 ruplaa?" kysäsee
outo suomalainen.
** Älkää, rakkaani, pitäkp ajuria
pilkkananne. Minä pyydän höy-rimmin
25,000 ruplaa."
"Ennenhän , teki saman mat­kan,
kun hyvin kävi, 25 kopee-tarpeellisen
määrän huonekaluja
tehdäkseen työskentelyn ja elä­män
kodissa mukavaksi ja haus­kaksi;
ja mukava koti, joka oii
hyvin järjestetty, on myöskin ko-jdikas
ja kaunis. Kauneus ei r i i -
ptt: niinkään koristuksista kuin
koitukseen millin se on aijottu.
Jos perheen- äiti järjestää ko­tinsa
mukavaksi ja tarkoitustaan
vastaavaksi, niin el hätien tarvit­se
pelätä, ettei siitä tulisi kaunis,
sanovat .Maanviljelys Departe­mentin
asiantuntijat. Hänellä-ei
ehken ole; varoja ostaa kalliita
esineitä,: mutta jos hän käyttää
tai. valitsee sopusuhtaisia värejä
seiniin, lattioihinv: ja verhoiluun
sekä ostaa . huonekalunsa enene­män
Silmällä pitäen niiden muka­vuutta
ja. aistikkuutta kuin kor
risteitä, niin tulee hänen kodji^
taan varmasti viehättävä ja kodi­kas.
Ja jos hän vähillä varoilla
kykenee luomaan ikäv^ näköir"
sesjtä, epämukavasta farmitalosta^
mukavan hauskan, ja miellyttä­viin
kodin, niin saa, hän olla siitä'
paljoa' enemmän ylpeä,, kuin joa
hän suurilla rahoilla' olisi laitat*
ianut,kotinsa kaikilla uudenäjäi^
mukkvnuksilla varustetuksi.
Taivaat ja maa ja mitä nii-!
deb valiHä: bn--luulettekö te^