Vapaus, December 18, 1923

              Mii-as
f K-mmm
f
KUNNOLLISEN KOHTELUN
Käykää
Toivotamme
HAUSKAA JOULUA ja
. ONNEA VUODELLE 1924
E.McMONAGLE
55JLaiigSi, Cobalt, OntT
SEKÄ KORUTAVAROITA.
NAISILLE jä MPSILLE
VÄLinKSI TEHTYJÄ.
Myöskin täytdellinen varasto
Ostakaa joulutavaranne meiltä.
Mrs. B. BAOTS,
24LanjgrSi, Oobalt^Ont
meiltä.
K E L L Y S
Miesten kauppa, Cobalt, Ont.
— ja
Teidän paremman terveyden
puolesta Cobaltin ensimäi-nen
kiropraktori
Pr. A. J. HAYNES, Dc, Spc
Cobalt, Ontario.
i
' i
m
: JA KORUTAVAROITA.
SähköHäkäyviä jiinia $4.50.
Joulu-ja uudenvuQden kortteja,
^sekä joulukoristeita. Meillä 6n
myöskin Columbia phonografe-jä,
recordeja ja musiikkivälinei-tär-
kuten Viuluja, mandoliineja,i
^^t^roita ja harmonikkoja^, -y*m,
• ' JACl^eOEFII^KEL-
131 Lang Si," Cobalt, Ont
Soittakaa meidät ylös Phone 173
KIVIHIILEN TUKKU- ja
VÄHITTÄISKAUPPIAS ,
myöskin kovia ja pehmeitä
V piiita. ~ Täytämnie nopeas­ti
kaikki tilaukset.
~ Konttori 32 Cobalt.-
Box 658 Cobalt, Oni
HALVAT HINNAT ja HYVÄ
— TAVARA; — •
Me johdamme, toiset seilraavat
meitä.
JUOMTAYÄMÄlalJHM
Kaikenlaista karjanrehua,
Rautatavaraa, maaleja,
vämissaa, enamelia. ^ .
My;oskin siiuri varasto leikkikaluja jouluksi;'
Käykää < meillä ennenkuin teette ostoksenne, r—
Tärkotuksepäme on tyydyttää ostajakuntaamme
,ja samalla säästää teille rahaa. 1
105
}
MORIN & FRflRE
Lang St Cobalt, Ont
AKKUNAT
OVIA,ULK
AKKUNOn
V
ivaraa!
RElMEJÄ,
0-OVIA ja
' < %§]fli liifojan
Bishopnc rakennuksille,
Asphalt Slade kattoaineille.
KNIGHT BROS
Cobalt, .Timmii
Swastikä,
& McKINNON,
d.
IS, Heileybury,
Ontario.
jCirj. Kaarlo Velli,
iUlkona ulvoi, Vihainen vUma^ ir-
, r9ittaen puista .kellastuneita lelttiä,
. jotka, hetkisen tuulen kynsissä kiö-
, puttuaan laskeutuivat sateen nijoit-
' tamalle maalle. Syksy oli kasissa.
• ^uim mennä porhalsi metsien hal­ki,
jä,vaunuissa istujat kääriytyivät
kylmästä^ väristen päällysvaattei-
• tensa sisulle. Junaa ei oltu "vielä
' lämmitetty, ja oven auetessa sisään
' pujhaltava^ viime ihan kirveli „kas*
voja ja sormenpäitä.
Eräässä ^ kolntanpen luokan van­hus^
istui penkin nurkkauksessa
nuori mies, joka ohuista pukimis*
taan huolimatta ei tuntenut vilun
värettäkään. Känen kylmäverisyy-tensä
rinnalla tuntuivat muut vau-nussaolevato
vilun sinertamine kas­voineen
nukeilta, joita .eivät elä-
- män tuulet, milloinkaan olleet vas-
- toinkäymisten myrskyissä viskelleet.
^[uoren miehen kädeet olivat rata-
V doissa, ja silmissään palava tuike,
katseensa kohdistuessa vieressä istu-
^ yam sarkäpukuiseen mieheen, muis-
" tutti esimakua ikuisesta leppymättS-
, myydestä. ,
' He olivat jo kauan vihanneet toi­siaan,
vaikka olivatkin saman ky­län
miehiä. Toinen oli vaatimaton
torpparin poika; toinen mahtavan
^ talon ainoa perillinen jä nyt lisäksi
, esikuntapäällikkö paikkakunnan suot
jelttskunnassa.'
Sarkapukuisen ' mielien , ilmeissä
^ karehtiva hymyily osoitti Uyytyväi-
V, syyden riemua, onnistuttuaan lopul­takin
' suorittaa tehtävän, joka oli
ollut alituisena painajaisena hänelle
viimeisinä aikoina. Kaikki v. 1918
tapahtumiin osaaottaneeet cpunikit»
heidän paikkakunnallaan he olivat
saaneet kj/tlcetyksi käpälälautaan,
niutta tämä nuorukaisniilikka oli tä­hän
asti päässyt keinottelemaan päl'
kähästä. Kolmatta vuotta oli. hän
piiloitellUt metsissä ja piilopirteissä
«ihmisten kauhuna». Ja useamman
•kuin' yhden kerran oli hänen ta­kiansa
jouduttu hälyyttämään koka
suojeluskunta liikkeelle. JUloilesti oli
mies • saatu saarrettua vaikeisiin ti
lanteisiin, mutta aina pääsi taas joi
lakin tempulla pujahtamaan' 'sor-:
mien ohitse. Sekös sapetti esikunta-päällikkSä.
Eipä ihme, että torppa­rin
pojan Mii^niottamisessa muodos­tui
hänelle kunnia asia; -Monet muut
tehtävänsä jätti hän syrjään, uhra­ten
yhä enemmän aikaansa tämän
«otuksen» pyydystämiseen.
Lopultakin se oli hänelle onnistu-nlit
Vakoilijat olivat tuoneet var-nfan
tiedon nuorukaisen olinpai­kasta,
ja tällä kertaa ei mies enää
onnistunut pääsemään hälyjrtätyn
suojeluskunnan ketjujen lävitse.
• Ylpeänä kierteli esikuntapäällikkö
sormiensa välillä kaulasta riippu­via,
sinisiä nauhoja^ jotka päättyivät
hänen sivullaan olevaan mauseri-:
koteloon....
Kello oli So yli yksitoista illalla,
^ n vihell]^ ilmoitti junan^ saapu­van
V pääteasemalle. Vetäen mause-rin-
uloa kotelostaan komensi esi­kuntapäällikkö
uhrinsa istumaan
tilatun pika:ajurin rattajlle, ja itse
viereen noustuaan rattaille, ja itse
pungin poliisivatikiloa kohden.
: Tutkintolaisena oloa oli kestänyt
jo kolmisen viikkoa, kun eräänä päi­vänä
tuli kutsu saapua tuomiolle.
Poliisivankilan edustalle pysähty­neisiin
vankivaunuihin noustiiaan
lähdettiin h o v i o i k e u d e n . talbä
kohden, missä niihin ukoihin i oli
ti(pana leipoa urakkakanpalla «vai
tionpettäjiä» tehdyistä^ tekemättö­mistä
ja vastaisuudessa . tehtävistä
syistä.) . ,
r Hieman nuorukaisen rinnassa sy­dän
pamppaili, nähdessään sen. ko
mean loisteliaisuud<!n ja kylmän vi
rallisuuden; joka hänet täällä ympä­röi.
Kohta sentään mieli taas raa-hoittui;
kolmatta vuotta . piilopir­teissä
piileksiminen'ja' alati uudis^
tuneet vaikeat tilanteet viimeaikai-.
sissa kokemuksissaan olivat, kyl­liksi
karaisseet hänen luonteensa^
'kyetäkseen suhtautumaan tällaisii*!
tapauksiin ylimielisellä välinpitä­mättömyydellä.
Hän oli oppinut tun­temaan
porvariston oikeassa') kar­vassaan,
ja se oli kasvattanut hä­nessä
sammpmattoman vihan yh-teisktinnan
yläluokkaa ja ennen­kaikkea
sen, harjoittaman ,väkival-lan
tehokkainta' välikappalettai oi­keuslaitosta^
kohtaan. Hän oli leppy-mätön
toisteliiia^ Ei hän^-ollut mi­kään
kirjanoppinut, voin rehti, Inok-katietoinen
työläisnuorukoinen. Sea-:
tähden hän tiesikin turhaksi koet-jtaa
ipuolustautua tuomoriensa edes­sä
^lakipylSlillä tai todistuksilla, ja
päätti yksinkertaisesti suorasukai­silla
sanoilla vastata hänelle tehtä-:
viin kysymyksiin.
Kun vihdoinkin oli odotusaika lo­pussa
ja hänet 'kutsuttiin sisälle,
nosti hän päänsä: entistä enemmän
pystyyn, näyttääksensä vihollistensa
edessä mieheltä joka ei häpeä teois­tansa
vastata.
Tavanmukaisten nimi- y.m. kuu-lusteluiden
ja/ ttttkintopöytäkirjan
lukemisen jjälkeen seuranneeseen ky
symykseen:'
— Onko'tutkiqtopöytäkirja asian­mukainen?
— vastasi hän: ^
— En muiäta tarkalleen. Taitaa
olla. Mutta se on yhdentekevä asia.
— Olette siis kuuluneet punakaar^
tiin? ^ •
— Olen.
— Ja olette kantanut kivääriä,' ot­tanut
osaa taisteluihin; SJB tahtoo
sanoa — olette siis ampunutkin?
, — Tietysti. »Monta .kertaa.
— No tapoittekö ketään? •
— En sattunut näkemään. Oli
pitkä matka välillä.
— No -— miksi menitte punakaar­tiin?
— Siksi, että se oli velvollisuu­teni
ollessani valkoisten vihollinen.
'—rTaitaisitte/mennä vieläkin, jos
koittaisi samanlainen tilaisuus?
No, ensimäisenä miehenä.
Tuomarikin ällistyi muutamaksi
sekunniksi Selosesta;häikäilemättö­mästä
suorasukaisuudesta. I(ieni kot­vanen
ennenkuin hän sai suunsa
auki:
— Valitettava asin. Tksityisluon-toisista
rikok^sta ei teitä syytetä-kään.
Ehkä olette' niitäkin tehnyt?
— Tapani ei ole ollut varastaa,
koska taistelen juuri iuurrosvoja
vastaan.
— Astukaa u^os.
Hetkisen kuluttua kutsuttiin fa»
net uudelleen sisä|n ja alettiin lU'
kemaan tuomiota. Se sisälsi'«v8ltio<
petoksesta 12 vuotta kuritushuonet­ta
ja olemaan sen jälkeen 15 vuot­ta
vailla kansalaisluottamusta.!
— .Onko syytetyllä mitään muis­tuttamista
tuomiota vastaan?
— Ei. 'Kiittää Mtä siinä kerrat
seen.
V— Haluatteko valittaa korkeim^
paan oikeuteen?
— Ei maksayvaivaa tuhlata niin
mitättömän asian vuoksi aikaa.
— Saatte mennä.
Istunto oli päättynyt; Mutta vielä
senkin jälkeen, kun nuorukaista ku­lottavat
vankivaunut olivat vieri­neet,
ulos oikeustalon portista, kes-,
kusteUvat sanomalehtimiehet, '<bikeu-denpalv^
jat.vy.m. läsnäolijat mie­lenkiinnolla
yostlkään esiintyneestä
miehestä, jonka sanoista oli-kuvas­tunut
leppymätpn viha nykyistä val-taluokkaa
vastaan.
Kun nuorukaisen takana oli van­kilan
raskas rautaportti sulkeutunut
ja hänen suhteensa toiniitettu asi­aankuuluvat
tehtävät, vietiin hänet
vankilan kansliaan. Täällä oli vas­taanottajana
laitoksen apulaisjoh-tajai
jolle nuorukaista kuletteneet
vartijat olivat jö':'ehtineet selostaa'
tämän esiintymisestä oikeudessa.
— Saimme siis pitkäaikmsen vie^
raan taloomme. Toivotaan, että tu­lette^
kiihtymään täällä hyvin. Kuu­lin
vastikään esiintymisestänne oi­keuden
istunnossa; - Mikä sd teii^t
niin menettämään malttinne omaksi
vahingoksenne?
— Haluan muistuttaa, että kans­sani
ovatituöcinnot jo siitä asiasta
päättyneet; koska tuomiokin on an­nettu.
— .Tietysti, tietysti Ajattelin
vain, että täällä tulev&t keskustelu­hetket
olemaan siksi harvinaisia,
jotta tällaisesta,pienestä sananvaih­doitta
voisi olla virkistövää vaihte­lua.
Tai pelkäättekö meidän agi-teeraavan
teidän mielipiteenne mei­käläiseksi?
— Sitä en pelkää.. Päinvastoin,
että minä voisin sanoinani saattaa
teistä, meikäläisen. Ja sitä en tah­toisi,'
sillä te olisitte V liian kehno
otus meidän joukkoomme.
Enempää ei taryitti;i. Hänet vie­tiin
viipymättä yksityisselliin. Ja
viikon kuluttaa tuomittiin • hänet
kuukaudeksi päävahtiin «johtajan
kunnian loukkaamisesta.»
Leppymätön oli aloittanut 12-
vuotisen vaelluksensa' kahleiden
valtakunnassa leppymlttömissämerr
keissä.'
Olympian vuorella
(Katkelma)
Petterin silmät seurasivat ätä;!ife
Vaan saakka, jossa se leveni IOJE:
valkoiseksi pilviryhmäksi, johj?
kerrassaan lumoava. Siina oli
jä runsaudensarvea, yksi iahU:-.
maila,' ja jokaisesta runsaodaisc:;
Vesta valui kierteleviä rnnsii»)*;
noksiä, ja ruusujen sisältä P^,
ulos toisia köynnöksiä, joisaii^:
olevan omenia ja lehtiä ja ^<
ruusuja, joista taaskin lätti J^.
uusia köynnöksiä kiemurrellen
tänne: peittäen koko katon.... f
kaikki muukin täällä oli saniiiBl^-
samaa vaikutelmaa varten ^
pä jumalat ja jumalattaretkia!|-
ku niistä liukui ohitse koniM J|^,
kivikoriste päässään... Pett^
seli kun nämä ihahat J " " ^ -
astuivat ulos hissistä ja j " " ^
ruokailuhuoneeseen. Heidän Pf •
mensa olisivat kauhistuttaneet
kin muita, mutta Petterm
joka oli nähnyt Olympia»^^
kuvan, olivat ne aivan
deUeen puetun
saaldca ja leikkeli —
n^ärän vaatteita pois, tai JJ^ J
teU jumalatarta
asetti hänen vyötäisilleen
viä harsoja ja » ^ ^ P ^ ^ ,
niitä .kannattamaan,
edeäsäää istui
samettisohvalla, J " » -»
pitkin hän oli
käsivartensa... ^^^f^T^
loin , tällöin salaa
latarta, ja pienen «J"" . ^ j i '
näki hän mielenkiintoceB ?tf
«Niin; tämä on Oljrmpian vuori
ja nämä olivat juUialia; naisjumalil­la
^oli jumalattoman väMn vaattei­ta
yllään ja nuesjumalilla enimmäk-eben
musta - taldd ja' laskoksiset
paidanedut röyhentivät rintaa . . - .
Hänen kohdalla^ eteisen. toisella
seinällä kohosi kymmenen jalkaa
vahva pilari korkealla olevaan p i ­toon.
* Klari oli tehty, vaaleasta
vihreäjuoinkkaasta marmorista, jia
Ai«D