Canadan uutiset, November 8, 1923

              OPAALIRISTI.
mmm
parikin eräällä etäisellä maati
lallamme. Silloin 'kutsuttiin sin-ne
kaikkein läheisimmät sukulai-set
ja tuttavat. Pieni hauska
piiri. Panimme toimeen juhlia
soihtukulkueineen, teimme 4net-sästysretkiä
tai keksimme jotain
muuta 'hauskaa; Se oli iloista ai­kaa.
Sinä iltana oli ollut tavallista
ihanampi auringonlasku, ja hä­märä
laakeutiii jo puutarhaan.
Nurmikolla j a kukkasissa väreili
kastepisaroita, jotka kimalteli­vat
kuin ihmisten itkemät kyy­neleet.
Oli hyvin hiljaista, sillä
muut kaikki olivat linnan saleis­sa.
"Vain kreivi j a minä olimme
(Jatk, edell. n:roon.)
. Ja ahbedissa vetää poveltaan
k u l ^ r i s t i n , jossa kiiltää seitse­män
ihmeen k|iunista opaalia.
Ristin poikkisakaroiden yhtymä­kohdassa
on suurin niistä kun äs­ken
pudonnut väreilevä kyynel.
Aliprioritar katsoo ääneti ris­tiä.
Kuoleva nuuna^ jatkaa kerto­mustaan:
''Muistan miten kreivi
sanoi hymyillen antaessaan tä-
]iiän minulle syntymäpäivälah­j
a k s i : 'Ettöhän ole taiskauskoi-nen,
neitsyt, sillä sanotaan, että
opaali tuottaa .onnettomuutta, ja
nyt teillä on 1 ^iitä kokonaista
seitsemän, niiden viikkojen mu­kaan,
jotka olen teidät tuntenut.
J a muistakkakin, ueitsyt,^ ettette
pudota yhtään niistä,; sihiä vieläi
sanoo taika, että jos opaalin ka­dottaa,
.ku^olee sen omistaja.'
Hänen äänensä oli niin leikkisä
ja kuitenkin lämmin ja se soi
kuin musiikki, kun| hän hiljaa
jatk oi: ' E n anna teille muita ja­lokiviä,
sillä muut eivät mieles­täni
sovellu teille. Te olette yh­tä
saavuttamattoman kaunis ja
puhdas, kuin opaa(in liimmeä
hohde, jok^ joskus hohtaa kirk-k
a a mm in kä t kien ^itseensä kai kkl
vävivivaivdukset, : niinkuin tekin
eri puolet olennostanne. Teihin
niinkuin siihenkään ei koskaan
voisi kyllästyä."
01 miten selvästi nyt inuistan-kaan
hänen sanansai .Niinkuin
ne olisivat soineet - korvissani
vasta eilen. Ei aavistanut krei­v
i .että tuo risti oli seuraava mi
nua siitä alkaen, ei yksin opaa-liristinä,
vaan kieltäymyksien, ti-n
e 11 o mi e n ö i d e n j a t u s k ie n r i s-tinä.
Se seurasi tänne rauhan
tyyssijaankin. Ja vaikka nyt o-lenkin
karsinut mieleltäni kai­ken
maallisen, ei se ole, tapahtu­nut
helposti, sillä katsos, rakka-h
i n - B r i g i 11 a -si s k o, m i n ä — ra -
kastin häntä,'-
Taas syntyi hiljaisuus, jolloin i'?''- melkein kuin anteeksipyytä-kuului
vain lehtien kahina pun-| hän taas pu'hui, oli hänen
tarhasta, missä leuto ^ iltatuuli vä.
huojutteli puita ja karisti ruu- ''^Minä olen hyvin, hyvin pa-suista
valkeita terälehtiä hiek- ha, tiedättekö. E+te uskokaan,
kakäytävälle. miten huono saatan olla. Mutta
Abbedissa .jatkoi väsyneesti: te voitte minut kohottaa, jostah*
" N y t alkaa ristintie, joka siitä 1 dotte. Minun 'täytyy saada tei-
Mutta ,te olette se nainen, joka
on luötii minua varten. Te yk­sin.
'Se on varma. Jos en saa
teitä, on elämäni mennyt huk­kaan.
Minusta tutee haaksirik­koutunut
hylky. Voi, että ^{ei-dän
pitää olla niin puhdas jä
tahraton, niin paljon yläpuolella
minua itseäni. Jos olisitte joku
muu nainen, anteeksi^ että sanon
sen, ottaisin teidät yksinkertai­sesti
väkisin, jos en saisi vapaa­ehtoisesti.
Mutta nyt en tohdi
edes lähestyä: teitä Sanokaa, et^
tä tulette omakseni. ^ Sanokaa.'
Minä olin kätkenyt punastu­neet
kasvoni. Minut Valtasi
hämmennys, arkuus ja samalla
kahden ulkona. Isoista ikkunois- ilo, sillä kreivi oli upottanut kas­ta
lankesivat valojuovat ruoho­kentälle.
'Me astelimme vieretys­ten
pitkin pimenevää tammiku­jaa,
me kaksi. Ritari oli ollut
hyvin synkkä ja totinen koko i l ­lan,
Astelimme kuin yhteisestä
äänettömästä sopinuiksesta kohti
pientä lampea, jonka '.rannoilla
kukkivat syksyn : viimeiset heh­kuvat
ruusut. Siellä me seisah­duimme
ja katselimme ääneti toi
siamme. Kreivin silmät olivat
epätoivoisen rukoilevat, ne suo­rastaan
kerjäsivät. Minä vapi­sin,
en oikein itsekään tiennyt
miksi. Sitten kreivi katkaisi ää­nettömyyden
: * Tiedättekö, neit­syt,
meidän täytyy saada välim-me
selväksi. JNIinä en kestä e-nää,
'kuuletteko, en kestä. M i ­näkin
olen vain ihminen, joka
rakastaa mielettömästij hurjasti.
Te tiedätte sen, Valborg, yhtä
ylitä hyvin kuin minäkin. Minä
ra k ast an, e i, j u malo in t ci tä. Te i-tä
yksin.' Ifänen äänensä intor
il i m o in e n s ä \:y 1 e i k k a s i h i 1 j a i sui i -
den ja tunkeutui sydämeeni kuin;
Kiitävänterävä veitsi.
Siilo in k u u 1 u i k u in o ksien ta it-tumista
läheisistä pensaista. Mi-'
nä säpsähdin ja sanoin kreiville,
ettji. siellä on ehkä joku kuunte­lemassa.
Mutta hän rauhoitti
minua, ettei kukaan voinut olla
tähän aikaan siellä, tuuli vain o-l
i . pudottanut kuivuneen oksan.
K r e i v i , oli tarttunut käteeni.
Hänen omansa oli kuumeinen ja
sai vereni kiertämään nopeasti,
äänensä /hyvin surullinen, katke-kolmättäf
'-^-v; :'-
:Muistan, että hiukan ärtyiiöe^
nä käskin häntä kertoniaan asi­ansa
aamulla, sillä nyt tahdoin
olla yksin rauhassa äjatuksi
Mutta hän pyysi rukoillen ja
sanoi, iBttä aamnli^ olisi jo kaik­ki
myöhäistä
^levottom ja hiukan Västa-haköisena
päästin 'hänet huonee­seeni,
ja siUoin näin hämmästyk­sekseni,
että kaunis Margaret p-i
i entisen itsensä varjo. Tyttö
oli niin muuttunut, että sääli eh­dottomasti"
valtasi minut. Soi­masin
itseäni, että saatoinkin ol­la
niin itsekäs onnessani ja koh­della
tylysti toista ihmistä, i ^
Minä vedin hänet istumaan ik­kuna
komerooni pehmeälle pie­lukselle
ja kysyin, ..oliko hän
sairas, ja pyysin häntä ; kerto­maan
asiansa minulle.
Margaret' puhkesi ensin hillit-tö
m ään itkuun ja tynnyttyään
hiukan hän kertoi katkonaisestl
sanottavansa. -
Hän oli pitänyt silmällä koko
ajan kreiviä ja minua ja hiipi- <
nyt jäljessämme illalla lammen
rannalle, missä oli. piilottautunut
pensaikkoon, josta saattoi nähdä
ja. kuulla kaiken. Hän oli epä­toivoissaan
liikahtanut niin, että
oksien ratina oli k-uulun\it mi­nun
korviini, ja. oli jähmettynyt
kauhusta, kun kuuli minun sa-n6van,
että. joku kuunteli. Kun
rae olimme ,poistuneet, oli 'hän
heittäytynyt niaalian j a purrut
käsiään, ettei olisi huutanut tus­kasta.
Pelon kouristaessa sydäntänl:
kysyi ii, miksi liä n oli \'ajk oillut.
meitä ja eikö häh tietänyt, että
ha suitsutus. Pääsin kuvitteluis-isellainen oli alhaista ja sopima­tonta.
. Minut valtasi vselittämä-tön
inho.' Tunsin miltel vihaava-ni;
tuota naista, joka oli salaa
hiipinyt perässäni ja nähnyt on­neni.
' ^ y t i o säikähti ja vaikeni itse­päisesti.
ITudistin kysymykseni,
ja silloin hän kuiskasi käheästi
ne sanat, jotka halkaisivat sydä­meni
kahdeksi väriseväksi liha-möh
kateeksi. Hänen sanansa
kutiluivat: 'Juhana. Höjän krei-vonsa
minun pitkiin h luksiini,
jotka rippuivat vapaina pitkin
selkää. Sitten hän veti hellästi
kädet kasvoiltani j a luki vasta­uksen
silmistäni. Samassa hän
huudahtaen riemusta nosti mi­nut
.syliinsä kuin lapsen ja kan­toi,
kohti onnea, niinkuin hän sa­noi,
aivan linnan eteen.
Hän päätti jo aamulla pyytää
kättäni isältäni.
Sinä yönä olin niin onnellinen,
etten saanut unta, vaan jäin is­tumaan
huoneni ikkunanlaudalle
j a katselin ulos ihanaan kuuta­moiseen
yöhön. Muistelin päivän
tapahtumia :aina siihen suloiseen
tunnustukseen asti, joka tekr mi­nusta
kreivin morsiamen. Ku­vittelin
itseni jo seisomassa pit­kä
1 aa huksisessa, va Ikeassa vi hki-mä
puvussa nryrttikruunuisena
morsiamena kreivin rinnalla kir­kossa,
missä kuoripojat korottai-s
i \'a t i ]) a n a n yli s t ysl aulun ja ko­ko
kirkon täyttäisi hartaana py-sani
siihen hetkeen asti, jolloin
harmaahapsinen piispa ojentaa
sormusta pannaksensa sen minun
sormeeni huulillaan sanat.: ' M i ­nä
julistan teidät — — k un
kuulin alhaalta jonkun huutavan
nimeäni. , ^linä heräsin säikäh­täen,
luulin sitä alussa kuulohäi-r
i ö k_s i, m utta taas toi s t u l s el v ä s -
t i , pidätetysti • ' Valborg-ncitsyt.'
Kumarruin, ihmetellen alas kat­somaan,
kuka minua häiritsi, yö­sydännä,
ja näin. että joku nais- vi ,on minun tulevan lapseni i -
Olento seisoi aivan ikkunani al­la.
— Ivys\nn puolikovaa, kuka
huolimatta tuntiui i suloiselta
muistella, sillä en koskaan ennen
ole ollut niin onnellinen, enkä
jälkeen niin tuskainen kuin sil­loin.—
Erik-veljcni oli pyytänyt
muutami'a vieraita maatilallem­me,
niiden joukossa oli kreivi­kin,
josta oli tullut veljeni pa­ras
ystävä. Meillä oli tapana
joka syksy viettää kuukausi ja
dät omakseni, kuuletteko, minun
täytyy. En välitä siitä, vaikka
olisitte tuhat kertaa kihloissa,
ettekä vielä sitäpaitsi olekaan.
Sanon teille suoraan, että olen
tavannut kymmenittäin kauniita
naisia ja olen, ihastunut moniin
viehkeihin kasvoihin. mutta
kaikki se on häipynyt mielestäni
yhtä nopeasti kuin on tullutkin.
hän oli ja ;nitä 'hän minusta tah­toi,
ja kuin vastaukseksi nainen
asti kuun valopiiriin, jolloin .mi­nä
tunsin hänet. Se oli jMarga-ret,
rintasisarcni, voutimrae ai­noa
tytär. Hänen äitinsä oli ol­lut
minun imettäjäni, sillä oma
äitini oli kuollut heti synnyttyä­ni.
Kysyin uudelleen, mitä hän
minusta tahtoi ja miksi hän el
nukkunut rauhallisesti vuotees­saan.
Tyttö tahtoi välttämättÖmästl
keskustella kanssani. Hänellä o-li
jokin hyvin tärkeä asia ker­rottavana
minulle. Asia, joka
»koski minua, häntä ja jotakuta
sa.
En. huutanut, en itkenyt. Sei­soi
n m yk känä t a j u a m a 11 a oikein
•mitä hän sanoi. En . huutanut
sitäkään, että hän valehteli, sillä
minä. tunsin sisimmässäni, että
Margaret puhui totta.
^largaret raukka! Nähdessään
minun mykän tuskani hänen tu­li
minua sääli. Hän pyysi pol­villaan
anteeksi, etä tuli tuot­taneeksi
minulle sydänsurun, —
niinkuin se enää siitä olisi pa­rantunut.
Hän sanoi, että hän
oli tullut varoittamaan minua,
oli tahtonut ehkäistä onnetto­muuden,
joka olisi seurannut,
jos uskoisin kreivin puheita.
Kreivi oli vakuuttanut rakasta-lU
luok. pilotti
Lälitöpäivä Laiva Kaatavuua Satamasta Satamaan Helsinkiin
Marrask. 1 Sw. American- DROTTNINGHOLM 11,254: tonnia New York Göteborgiin $110.50
< < 3 Can, pacificin MONTLAIJRIER 17,000 tonnia Quebec Ijiverpooliin $106.50
. i • l i 3 Cunardin AIJiSONIA ' - 15,000 tonnia Montreal Plymouthiin $106.50 "
•••'V • < < •. •• 7 Gan. Pacificin M E L I TA 14,000 tonnia Montreal . Southamptoniin $106.50
• • i c. •• 8 Valk. Tähden MEGANTIC 15,000 tonnia Montreal Liverpooljin $106.50
< ( 8 Can. Pacificin MARBXIRN 10,750 tonnia Montreal Glasgowiin $103.50
( C 9 Can. Pacificin MONiTOLARiB 16,400 tonnia Montreal Liverpooliin 106.50
( i 9 Norjan American STAVANOERFJORD 12.978 tonnia New York Kristiaania $110.50--
• (( 10 Cunardin ANiDANIA 15,000 tonnia Montreal Plymoutlhin $106.50
1 1 , 10 Can. Pacificin EMP. OF F R A N CE 18,500 tonnia Quebec Southamptoniin
• Liverpooliin
$108.50
t l i:j Valk. Tähden DORIC 16,500 tonnia Montreal
$106.50
. . c c 15 Sw. American RUNGSHOLM 12.531 tonnia New York Göteborgiin $110.50
K IG Can. Pacificin MONTCALM i 6,400 tonnia Montreal Liverpooliin $106.50
t l 20 Valk. Tähden CANADA 10,000 tonnia Montreal Liverpooli $103.50
I I 21 Gan. Pacificin MINNEDOSA 14,000 tonnia Montreal Southampton ^106.50
• e t 22 Can. Pacificin METAGAMA 12,450 tonnia' Montreal Glasgowiin $106.50
• t i ••• 23 Can. Pacificin MONTROSE 16,400 tonnia Montreal Liverpooliin $106.50
l i • 24 Cunardin ANTONIA 15,000 tonnia Monteral Plymouthiin $106.50
. 1 1 27 Valk. Tähden REGINA 16,500 tonnia IMonteral Liverpooliin $106.50
C i 27 Norjan American BERGBNSFJORD 10,709 tonnia New York Kristianiana $110.50
: - • I t • 28 Cand. Paeificin ]\IONTLAURIER > . 17,000 tonnia Quebec Liverpooliin $106.50
Kaikkh»! yllämainittuihin hintoihin on sotavero $5.00 lisättävä, ^ Lapset 1—10 vuotiaat pääsevät puolella hintaa, johfln l i ­sätään
sotavero $3.00. Lapset alle 1 vuoden maksavat piletistään $5.5^, . ^ ,
Rautatiekyytl Port Arthurista Montrealiin ja Quebeciin laiva.mletin yhteydessä on $31.95. v
Kolmannen luokan piletti Hangosta Port_ Arthuriin, maksaa nykyään $130.50. Pilettejä voidaan lähettSS ^ome@ö
inyös sähköteitse. , . *
Matkusiaessanne Itse Suomeen eli täottaessanne omai,sia sieltä Canad^-^n, kää^ykaS piletfiasioissa aina allekirjoit­taneen
puoleen joko suullisesti eli kirjeellisesti. PilettejäT myyn kaikille suurimmille liajoille, kaikille laivoille j a kaikille luo
vansa häntäkin. .
Kun Margaret oVi poistunut^;
jäin huoneeseeni mieletl^ömänä
surusta. E n voi kuvailla sitä aa­muyötä,
joka seurasi. Kiemur­telin
Neitsyen kuvan edessä pol­villani,
— rukoilla en voinut. Ja
kun ensimäiset auringonsäteet
lankesivat opaaliristiin, joka oli
Pyhän Neitsyen jaloissa, hoht^ se
kuin joka noista seitsemästä k i -
vestä olisi ollut verikyynel. Tuo­na
hetkenä muistin kreivin sanat
ja suutelin itkien ristiä, sillä nyt
tiesin, että opaali sittenkin tuot-^
taa onnettomuutta.
Aamulla kirjoitin kreiville,, ta­vata
en voinut häntä, j a rukoilin
•häntä onnemme tähden sano­maan,
että Margareta oli valeh­dellut,
oli vain peloitellut minua.
Tiesin kyllä minkä vastauksen
saisin, mutta siitä huolimatta o-dotin
kuumeisen jännittyneenä,
joka ainoa hermo vavisten. Tur­haan.
Vastausta ei milloinkaan
tullut, j a keksien tekosyyn krei
vi lähti tiehensä jo samana päi
vänä. Sittemmin . sain kuulla
että hän oli suoraa päätä mat­kustanut
Viroon,
. Silloin häpeän ja i u r u n valtaa­mana
tahdoin sulkeutua, pois
jonnekin, joka kätkisi m i n u t
m a i lm an utelia il ta sil m i 1 tä. : j\li t ä
teinkään enää maailmassa, kun
olin miltei kadottanut uskon ih­misiin.
Turhaan vanha isäni ja
veljeni pyysivät, minua luopu­maan
i)äätöksestäni. Olinhan
'nuori j a kaunis. En voinut, ja
niin jouduin, luostariin. Olin
seitsemän vuotta nunnana, yhden
vuoden alipriorittarena ja nyt o-len
ollut seitsemän vuotta abbe­dissana
täällä Naantalissa."
* 'Ystävä, sisar raukkani. Si-;
nulla mahtoi olla vaikea alussa.
Mutta -olisithan voinut'tehdä
niinkuin monet muut ennen si­nua,
mennä naimisiin kreivin,
kanssa, huolimatta tuosta Mar-'
garetista, sillä olen varma, ,Val-borg,
että kreivi sittenkin rakas­ti
sinua. Sitä todistaa jo sekin,
ettei hän. voinut valehdella sinul­le,
vaan mieluummin pakeni.
Valhe olisi vain alentanut häntä
vieläkin enemmän sinun silmissä­si,
sen hän t i e s i ."
* ' N i i n , olen monesti itsekin a-jatellut
samaa, ^fiedätkö. olen
joskus kärsinyt itsesyytöksiä sii­tä,
että hän ehkä on mennyt, si­veellisesti
alaspäin. Mutta minä
bn voinut menetellä toisin, en os­taa
onneani- sieluni rauhan hin­nalla.
Tuo syntyvä lapsi olisi ai­na
ollut erottavana juopana mei­dän
välillämme; sillähän, olisi ol­lut
suurempi oikeus. Ja vielä
pahempi oli se, etten enää voinut
uskoa kreivin rakauden kestä­vyyteen.
Oli senvuoksi parempi,
että kävi näin. — Mutta. ajatte­le,
B r i g i t t a " , ja sairas kohoutui
puoleksi j a loi tuskan suurenta­mat
silmänsä allprlorittareen,
''ajattele, että hän oli tietoinen
siitä, mikä koski Margaretia, ja
samalla kuitenkin vannoi rakasr
tävahsa yksin minua. Se on ol­lut
kaikkein hiskallisinta kestää.
En ole puhunut kaikesta tästä
muille kuin > rippi-isälleni, lempe­älle
'Martinus Skyttelle, ja nyt
sinulle.
m g
the best at any price
Send 25c. to B|IHJ lUbbon Ltd!, WrnniDor.
vhite j)iloIoth--thc beat cook böok for
evcry day uso i n WeBtcrn homer^-
O^J^ADAAN
Koko VUOSI 12.50
Puoli vuosi $1.50
Neljännes vuosi 75©
T I D T S V A L T O I H I N : -
Koko vuosi $8,00
Puoli vuosi I $1.75
Neljännes vu»»si $1,00
^SUOMEEN|:
Koko vuosi $3.50
Puoli vuosi ^,00
LÄU; u
CAHADAH UUTISTEN TOIMISTO
PQRT AÄTHUB> OHT.. OAHADA.
Myotäseuraa a . . . . . . . . C A N A D A N UUTISTEN
vuosikerran tilauksesta, joka on lähetettävä osoitteella:
Nimi
Postikonttori
01
Katu eli Box No,
Valtio
Maipitkaa onko tilaus aud eli nudistns.
jo hänen kasvoilleen. Ulkona
kukkivassa kirsikkapuussa pii­pittää
peipponen, ja sisältä kai­kuu
sisarien veisuu vain hyvin
heikkona, hiljentyen ~ vaieten.
Äkkiä rikkovat hiljaisuuden
kille sekä Canadan että Yhdys valtain satatoista.;
P0|t1* ä!RTSm,
1^ ^ ^ ^ ^ ^
V e l j ; n i kirjoittivat joskus mi- -«Releet, jotka kajahtavat pitkän
nuUe kertoen ulkomaailman ta- k^vtavan kivilattialla. O M au-
)ahtumista, ja niinpä sain tietää
että kreivi oli tullut uudelleen
Ruotsiin ja oli kerran tavates-
.saan veljeni kysynyt minua.
Kreivi pääsi ennenpitkää nuoren
kdninkaan suosioon j a meni nai­misiin
Margareta Vaasan, kunin­kaan
sisaren kanssa.
Mutta nyt minun on taas hyvä
olla. Minua ei pidätä- enää mi­kään
tässä maailmassa. Miten
raiihallista on kaikkialla. Tiedät­kö,
tuntuu suloiselta, kun saa
vihdoinkin purkaa vuosien kulu­essa
patoutuneet mietteensä. Ja
sen illan vuoksi silloin on minun
ollut helpompi antaa hänelle an­teeksi
k a i k k i ! ' — abbedissa alen­taa
äänensä kuiskaukseksi —
•**sillä hän varmasti silloin rakas
ti minua. Nyt se on minulle sel­vinnyt.
Ja minäkin olen taas
saanut uskoni ihmisiin takaisin.
Vöin uskoa iloisin sydämin, että
kaikkein huonoimmassakin ihmir
sessä voi olla jotakin hyvää."
• S y i t y y kiljaisuus. Mutta sit­ten
sairas liikahtaa levottomasti:
**Eikö, piispa jo pian saavu?"
' Aliprioritar kiiruhtaa kuiilu-mattomin
askelin ovelle, j a sai­ras
sulkee silmänsä väsyneenä,
käytävän
kenee,' ja Brigitta-äili saattaa
piispan sisälle.— Martitius Skyt-te
on kalpea, lempeäkasvoinen
udcs, jonka katseesta tuikkaa
semmoinen lämmin ymmärtämys
j a 1 älli mäisra kkaus,. j o ka avaa 0 -
vet suljetuimpihikin ihmissy-dämiin.
Hänen koko olemukses­taan
huokuu nöyryys ja alistu­vaisuus,,
j a hiuksissa, jotka aal­toilevat
'hiipan alta, kiiltelee ho-peasäikeitä,
sillä Suomen kirkon
paimensauva on hyvin raskas.
^]\Iicluummin hän olisi sulkeutu­nut
hiljaiseen tyÖkammioonsa
rakkaiden kirjojensa pariin kuin
istuutunut piispanistuimelle,mut-ta
hän oli alistunut.
Piispa katsoo kuolevaa abbe­dissaa,
jonka kasvoille on levin­nyt
taivaallinen rauha, mikä te^
ki ne sielukkaiksi ja kauniiksi.
Hän oli ollut tuon naisen rippi-isänä
j a oli aina ihaillut ja kun­nioittanut
tuon luonteen eheyt-,
tä^ Se oli lyksinkertaisen korut­tomasti
selviytynyt siitä taiste­lusta,
joka on raskainta maail­massa,
.nimittäin anteeksiannos­ta
sille ihmiselle, ^ joka oli. vähäl-;
lä särkeä kanssaihmiseliään us-
Iloisia uutisia kaljupäille. ;
Tutkimukset ovat osoittaneet,
että elimiä voi sisällisesti ravita
ja siten valivistaa niitä. Nyt i l ­moitetaan
maailman kuulun tut-;
kijan professori Nathan Zuntzin
monivuotisten kokeilujen jäi*
keen keksineen keinon, miten ve­reen
saadaan lisätyksi hiustenkas
vua edistäviä aineitn NuutifBtoL.
VäkijuomsiMdtb 100 vuotta
Yhdistetyn^ Kuningaskumian
kieltjolaldiliiton presidentti Leif
Jones lausui, puhuessaan liiton
vuo:^kokoukselle Manchesterissa,
että ** liitto rpyrkii väkijuomaUik
keen; täydelliseen tukahuttami-s
e e n— siihen, eikä yhtään vä­hempään!
Jos meitä kehoitettai^
siin laatimaan . väklijuomalaki,
niiii me lesittäisiibme ehdotonta
kon lähimmäisiinsä j a elämään.: myyntikieltoa / kaikille' alle lOQ
' 1.. i ^'^ *vuode.n ik^i^ille lapsille,"
4: \
p
Ci
*• M
r
I
V
f
3<
t m 1
i
1
t i
Vi
Ai
H
i
• I
* I
m
1
?1
1
i
' i
m '