Vapaus, December 12, 1922

              No. 143.. Tiistaina, joulukuuii 12 p. — T u ^ y , Dee 12.
Työmiehen Joulu
on loppunut. Meiltä jäi joitakin viimesiä pie­niä
tilauksia täyttämättä, emmekä niitä enään
voi täyttää. Suomen Työväen Kalenteri tulee
piakkoin. Tilatkaa sitä.
Vapauden kirjakauppa.
isin uudsia
i
Hollinger on tullut viime kuukau­sien
ajalla kuuluisaksi, ^suurimpana
maailman kullan tuottajana ja jos­sa
yhä tullaan tuotantoa laajenta­maan.
Kukaan ei ole koskaan kat­sonut
tarpeeelliseksi selostaa sa­nomalehtien
palstoilla sitä riiston
kehitystä työvoimassa, mihin tämä
jättiläismäinen kaivosyhtiö on jo
päässyt ja yhä edelleen, pyrkii riis­toa
kehittämään. Jokaisen fcnlu-reen
ja päättyneen vuoden kulut­tua
huomaa työntekijä että nyt taa­ten
aletaan puristamaan yhä tiu-kemmasti.
Mutta ehkä sen -vHä
kestää? —
Tunnelien auk&^u työstä nyky­ään
käytetään :;a,inoa3taan tottu­nutta,
tai täysi% ammattitaitoista
työvoimaa. He,poraavat ja heidän
on parattava 18—22 reikään päi­vässä,
'1—8 jalkaa pitkiä .reikiä.
On luonnollista, "että tämän voi
ainoastaan- tehdä täysin ammat­tiinsa
tottunut työläinen. Ja se
on totta, että he ovat - ammattitaii-toisia,
sillä he orvat italittuja työ­maalta,
jossa on tuhansia mrehiä
työssä, tämä työ on kaikki n.k.
nral&atyötä; josta maksetaan boo-nusta,
jos sattnu hyvin onnistu­maan
työn joutuisuudessa.
TnnperilyS, jossa • suomalaiset
ovat lukuisasti edustettuna, on
myöskia k^iiki .urakkatyötä uusien
timperien ylös panpssa. Tämä jouk­ko
on hyvin valittuja Ikäikin puolin
ammattitaitoista, sekä ruumiillisesti
terveitä, että kykenee kilpaile-
. maan . toisenkin työläisen kanssa
työn tehokkuudessa. Joskin tämä
joukko on näin alittua, niin työn
jatkuessa yhä enempi ja enempi
pitemmälle, huomataan, että jou
koissa on joitakin, jotka eivät tuo
ta jokaiscina päivänä kyllin paljon
sitä boonusta (lisäpalkkaa), kuten
sitä kutsutaan. Nyt pitäisi aen
huonöÄ iitoiäan :puhdistäa joukoista,
täytyy aloittaa ensin hiljaa pure­maan
jpstäkin, että pääsisi alkuun,
sillä työmiestä joka ei mitään tuo­ta,
iei kannata antaa olla joukossa
sehän syö sen toisenkin boonuk-sen
kaikki, joten joudumme kaikki
häpeäluetteloon kaivannossa ja ko­tona
kuin on joukossamme niitä
jotka eivät 'viitsi tehdä työtä ja
ovat niin terveitä ja hyvännäköisiä
imiehiä, että iluulisi ainakin jaksa­van
jos vaan on halua ja tahtoa.
OrjaHelut. Nämä edelläluetellut
työläiset ovat niitä orjasieluja niin
henkisesti fcnin laumiillisesti; heillä
ei ole aavistustakaan siitä, että tä­mä
<boonus» on yksi ruoska, joka
pakoittaa ty«lS8«!t kilpailemaan kes­kenään;
että jokaisen tulisi olla
kullan kamaxtaja ja mammonan
nöyrä palvelija. Saadakseen edes
jonkin kurjan sentin ienempi kuin
toiset yleiset työläiset.
sa, joiden pyörteeseen mekin ker­ran
varmasti tulemme, sillä riisto-mahti
yhä enempi alkaa kiristä­mään
työväenluokkaa, pitentämäliä
työpäiviä, ja seisottamalla tehtaita
että on aina kyllin riittävä määrä
joutilaita, jotka ovat jo nälkäruos
kan alla kyllin näännytettyjä, ollak­seen
nöyriä orjia taasen päästyää
teollisuuden palvelukseen.
Kuka?
Meille on ttedotettu, että-eräs
Vilho Tissari niminen henkilö, joka
on juuri Suomesta tullut on ollut
Kangasniemen suojeluskunnan jä­sen,
omaten hyvät todistukset suo­jeluskunnasta,
kantaen «vapauden
ristejä» y.m. oivan lahtarin kun^
niamerkkejä. Hänen pitäisi "saa­puneen
Port Arthuriin. • '
Sopisi näin ollen ottaa selvän mi­tä
hän on miehiään, jotta työläiset
voisivat häneen suhtautua siten
kuin järjestyneen työläisten, ttilee,
jos hän, kuten huhutaan, on täysi­verinen
lahtari.
Totuutta ei «aiti pubua. .
Tämä on historiallinen tosiasia,
josta toveri Eetu Salin-vainajalle
olless^n «Sosialidemokraatin:
vastaavana — Turun hovioikeute'
matkasi yllä olevista 4:stä sanasta
majesteettiroksena 10 kuukautta
vankeutta.
Mutta kaikesta tästä huolimatta
teen sen, sillä luonteeni- vastustaa
valhetta, jota en tahdo, enkä voi
toiseksi muuttaa. Nyt tätä totuutta
välttääkseni ei jäisi jälelle muuta
keinoa kuin että ei kirjottaa, syy­töksistä
huolimatta mitään. — Mut­ta
totuudesta l ^ s en voi vaieta ja
^iksi 'katson olevani • täysin oikeu­tettu
kirjottamaan, koska kerran
on minua syytetty että olen (mu­kamas
jo tällä lyhyellä olemassa­olon
aikanani) täällä Copper Clif-fistä
kirjotellut Vapauteen.
Niin, kirjotukseni koskee pääasi­assa
Sudburyn piirin ynnä mui­ta
huitojia sekä Copper Cliffin haa-in
hallitusta, rWW liittoa, Indust-rialistin
harhaanjohtava teoriaa ja
sen .heiluvaa • politiikkaa.
Viime 'kuluneen vuoden ajan jo-cainen
huomaavainen ihminen nä-ci,
että C. C^liffistä ja ympäristöl­tä
erikoisesti 'koottu huitojaklikki
jbun, vaikka samalla huomautin et­tä
henkisesti vastustan pelkkää ta­loudellista
järjestymistä, sillä ne
opit on ikivanhalta ajalta tunnettu
vallankumouksen jarruina (joka on
tänäpäivänä aivan sama). Mutta sa­malla
. huomauttelin että on siltikin
".parempi että ihminen liittyy jon­nekin
järjestöliittoon, sillä sen
kautta on alistuttava jonkinlaisen
järjestökurin alle, eikä niinollen ole
mahdollista olla ulkonaisena villinä
ja että aletaan samalla vähitellen
oppimaan tosivallankumouksellista
liikettä — cosialitmia!
Mutta kuinkas on käynyt? Huo
non ajan tähden kansa joutui suu­relta
osalta lähtemään muille paik­kakunnille
,(ja tämän kirjoittaja
toisten mukaan), niin ettei jäänyt
C. Cliffiin "montakaan todellista a.
s. osaston jäsentä. Nyt tämän hui-tojaklikin
oli hyvä tilaisuus lähteä
suunnitelmaansa toteuttamaan, val-loittaaksensa
s. s. osaston haalin,
jossa he myöskin onnistuivat, saa­dessaan
kirkolliset tukipylväät ja
porvarillisen politiikan valvojat (po­liisit)
heitänsä ja heidän menette­lyänsä
suojelemaan, • joka teko nyt
on täysin suoritettu ja poliisivoi­man
avulla. Onko moiset teot ja toi­met
vallankumouksellisilta haiskah­tavia,
joita porvarillisen yhteiskuiP
nan- poliisit suojelevat? Jo huomaa'
mielisairaskin että mistä on kysy­mys.
pa pinuallaoliot eitten mitä mieli
pidettä tahansa, sillä tySväenunioi-den
kontrollin alaisena toimivan
Työläisten ja Sotilaiden Neuvoston
ääntä on kuunneltava. Huolimatta
nyt siitä, että neuvosto on joutu­nut
kapitalistisen maailman kanjsa
poliittisiin neuvotteluihinkin, sen si­jaan,
että se- uhraisi kaiken aikan­sa
ja enerkiansa tuotannon hoitoon
ja'järjestelyyn: sille täytyy antaa
sen pöj-täldrjan Ja sen lisäkä Va­pauden
liikkeenhoitajan, toveri
Kannaston, ielostus tämän vuoden
Vapaudesta No. 13G. En tiedä mi­tä
muualla arvellaan siitä, mutta
meitä se tyydj-ttää hyvin. Ja kun
otetaan huomioon, että lehti on
vielä nuori ja perustettu aivan i l -
Smim Fabe&refti
(Jatk. nrroon 142.)
Hänen äänessään ja hymyssään
ilmeni vakavaa sääliä, mutta myös-!
Mstä nyt ihmetytti, ettei'
kin siveellistä halveksumista, joskin
myös ihastusta ja — intohimoa....
tunnustus! Venäjän työväestö on
suorittanut niin kunniakkaan tehtä-J^oinmonta muuta liikettä on tehnyt
vän — viitottanut koko maailmaUe'-vararikon. Oikein kyllä, että*liiket-nian
pääomaa, niin eikös tuo'liki(Niin .... myöskin, intohimoa, joka
kahdenkymmenen tuhannen dollarin nyt teki ikääskuin julkean klounin
omaisuus ole ilahuttava summa, jon- hyppäyksen hänen mielessään.... Sii­ka
se on saavuttanut aikana, joi- lä olihan hän sittenkin, hänkin, vain
oUat jo ennemmin tvUut hSnm 'd^*
leensä.... Tietysti ei iiän sytksSta
ota paljoa, vain sen verran iröm on
narahi"'si oikean bumoorjn sa&miseh
ti, Ma, el oUat koBimn jeonttj
jota vielä lisäksi johti Sudburysta
OBU:n sihteerit — paitsi H. Bryan
ei tarkoittanut sellaista, sillä hän
oli siksi luokkatietoinen, että oli
täysin selvillä mikä sekasoppa 0.
B. U. on), jotka tahtoivat saada
täyden isännyys- ja hallintovallan
Eivät he i c. Cliffin s. s. osaston haaliin. Täl-
Tähän puutun vielä myöhenunin.
;01en nyt huomannut ettei tuosta
epäonnistuneesta OJBUrata enään
puhuta duuri mitään, eikäv myös­kään
siitä että keitä on siinä liitos­sa
jäseninä, vaan sen sijaan puhu­vat
ja jumaloivat^ IWW-liittoa ja
ennenkaikkea Industrialistia. Sa­malla
olkoon mainittu, ettei heis­tä
ikukaan kuulu 1WW liittoon, niin
totta se on, ettei sellaisten kan­nata
puhua mistään mitään kun e>
cerram- minnekpn liittoon kualu,
sillä sellainen henkilö on tiedoton
orja Ja edesvastuutoin larjos. Ja
sitä he ovat olleetkin sanan täydes­sä
merkityksessä, sillä heidän työn­sä
ja toimensa osoittavat aina ja
k^kialla sitä. ovat täällä i)e-rastelleet
Marx-lfl-upeja ja sitten
haukkuneet ja nimitelleet henkilöi­tä,
jotka eivät ole heidän tuulen-tietä
tulevaa, onnellista päämäärää
kohti.»
ICehoitan teitä duluthilaisen leh­den
lukijat auk^emaan silmänne,
että tulisitte eroittaneeksi valkoisen
mustasta ja punaisen keltasesta.
Sitten Punaisessa Soihdussa, 166
jutun aikana', on pitkä kirjotus,
jossa nimimerkki T. H. selvittää
Amerikan työläisten historian kul­kua,
jossa lopuksi luetaan sanasta
sanaan näin;
«IWW liitto, jonka jäsenistö on
koettanut jatkuvasti taistella kai­kenlaisia
parannuksia ammatitto-man
työväen oloihin. Maan työvä­estön
ammattitaidottoman osan jä
jestyminen on nyt vireillä olevan
166-jutun aikana sellaisessa kään
teessä kuin työväenliike 1886' ju
tussa, 011 syytteessä työväen va
lankumoukselliset pyrkimykset
työpäivän lyhennysvaatimukset. Mo
lempiä koetetaan tuomita. IWW hi­tolla
'on ' nyt kaksi mahdollisuutta
joko kesyyntyä (kuten ammattiyh­distysten
jäsenet Haymarketin ju
tUn jälkeen) taikka murskaantua
kapitalismin jalkoihin.»
No, kummanko IWW liitto on
näistä kahdesta mahdollisuudesta
valinnut? -— Molemmat. Se murs­kaantui
kapitalistin jalkoihin ja sa
maila kesyyntyi — niin tyytyvä
•seöti että muutti kantansa vasta-vallankamöukselliseksi.
Sillä IW)\
on sotajalalla: täydellä voimallansa
Venäjän työläistasavaltaa vastaan
Noin heiluva on syndikalistien kan
ta — eilen edellistä, tänään jäl­kimäistä.
Hm!
Lopuksi ilmoitan teille Vapaus-lehden
haukkujat, että tämä kirjo­tus
koskee teitä, josta pidätte pa­haa
mörinää. Mutta totuus ei sii-tupiensa
kannattajia. Sitten teh- ta toiseksi niuutu. Ja että olen
neet* rumat «trustiisijntut» ym. Ja valmis tulemaan kanssanne näiden
tämänkaltainen häpeämätön olio ja asiain totuuksista ja Kolmannen
edesvastuuton lurjus on tiedoton kanisainväliseij: puolesta julkiseen
ihminen jk sellaisena pysyvät Irike^ väittelyyn. r—i—n.
maila Industrialistia. Mutta samal­la,
,kummastfeien heidän lyhykäistä
muistiaan, eivätkö he todella muis­ta
mitä samanen Industrialisti v.
1918 todisteli 'Venäjän Tallankinmo-uksen
johdosta? (Ovatko ne 3iui-tojat
ninkuin papitkin, että opet-iakunnilta
huomaa sitäkään, että on satoja
jotka tekevät työtä samoissa onka­loissa^
kuin he, saamatta yhtään
enempää päivältä kuin mikä on
tämän cjalon ja ihnrisystävällisen»
yhtiön päivä-palkka ja olen var­ma,
että heillä on yhtä suuret per­heet
kuin teilläkin joita heidän tu­lee
vaatettaa ja ruotoa j a heidän­kin
täytyy elää, vaikka taloudelli­nen
ahdinko heitä puristaa myöskin.
iMe kutsumme itseämme järjes­tyneiksi
työläisiksi ja tietoisiksi
asemastamme; mutta puhuuko edel-läolevat
rivit sitä? Täytyy sanoa niin
emme ole järjestyneitä (tahi jos
me olemme järjestyneitä niin me
olemme Järjestyneet työväenluokkaa
vastaan) työläisiä, ei ainakaan niin
paljon kuin sillä kerskumme. Jos
me olisimme kokonaisena jqukkon^
järjestynyt niin me myöskin oli­simme
tietoiset työväenluokan kur­jasta
asemasta tänäpäivänä, ja jo­takin
^tekisimme luokka-asemamme
parantamiseksi, ainakin pyrkiäm-me
siihen tosi teolla. Mutta tänä­päivänä
me olemme syrjässä aina­kin
taloudellisista järjestöistä. Me
emme tahdo auttaa itseämme, em­mekä
kohottaa toisia ymmärtämään
työväenluokan kurjaa asemaa, jo­hon
rahavalta on meidät painanut
ja jonk^ ikeen alla mä yhä edel­leen
olemme pakoitetut elämään ja
työskentelemään.
Eikö olisi jo aika meidänkin ryh­tyä
kaikki yhdessä myöskin talou­dellisiin
järjestöihin ja toimia siel­lä
pelkäämättä mitään vastuksia.
M e i ^ täytyy oppia vastukset voit­tamaan
ja tekemään työväenluo­kan
rivit yhä ehycmmiksi ja kestä-le
(pirulliselle) huitojaklikille ei
olisi asian oivalluksen mukaan kuu­lunut
antaa . minkäänkaltaista toi­mitilaa
s. s. osaston haalissa. Mut­ta
siihen oli kolmenlainen syynsä.
1) S. s. järjestömme ohjelman mu
kaan olimme niinikään pakoitettuja
antamaan sovittelemalla tilaisuutta
/obu Jäisille. 2) C. Cliffin s. s. osas­to
oli velkojensa tähden suuressa
saarroksessa, haasteita ja velkojen
ylössanomisia tuli osastolle miltei
joka, päivä. Niitten tähden sai
miettiä ja turhaan toimia. Lainan
anomuksia tehtiin jatkuvastf voi
surullista kuin se onkin,A että me ^akkaimmille s. s. osastoille. M^t-
_ _ _ L »- •--.1. • /4-r,Vii irta itia_ ^siilii.t:ä: ei ollut aA«p«ui«na . THTa«iaol1ii Moli lj oi n
miltei luisumassa s. s. osastolta vel-kamiesten
käsiin, jota onnettomuut­ta
välttääksemme olimme jo pako­tetut
kääptymään vaikkapa kenen
puoleen tahansa. 3) G. Cliffi on
kovin vanhoillinen ja kehityksessä
100 vuotta jälessä oleva kylä. Kirk­koja
on paljon ja suomalaisetkin
yleensä (ei kuitenkaan kaikki) kir
iifollista väkeä, ja sellaisten ihraisteh
kehityksen tietää jokainen vähän­kin
selvillä tiedoilla oleva ihminen,
että mitä pappien kouluissa ihmi­sille
opetetaan (josta ei kannat­taisi
merkitä mitään^paperille). Et­tä
heistä tulee luokkatiedottomia ja
tahdottomia orjia maaii päälle', se
on selvä—Nähdessäni tämän onnet­toman
paikkakunnan, joka on jo
haalin riidoista hyvin tunnettu ai­na
Atlannin toisella puolenkin, pai­nostin
suuresti järjestymisen välr-'
tämättömyyttä. Mutta samalla huo­masin
että sosialistinen opinkeni-tys
näin karussa maaperässä kuin
on Copper» Cliff, on suuremmalle
osalle liian vaikeatajuista. Siksi ke-
B R U C E MINJE, ONT.
Vapauden (upiitamiskyiymys.
t^at laumalleen ettei saa käyttääl ^^."«nV«-'o«afton jäsenet ovat
. . . . . . , . , . • , nykyään pois paikkakunBaltamme,
jnau.r.n k-ke, ua,m va,ha ne oy•pk estitnakveartt)a.i sesLtia inuasikleona lie,., t.t^e m, m^. e,„ .v o.i. fp itaa L•o sastoIn koIk ous-
nytX txa-hLa"n j•o•itxalk-i n k1 oIhV.tXia- k1 esakuu1l- *..a. „to i.s ta. iseksi, enn\e njk. u,i n . -osaston
a '1i f9t1Y8o pa•i neXtustXa rIn ad ustria!l•i sxt^is Xta . j,ä sie,n,e t tna as saapvu vat •t ak••a•is mi p,a ik-
„ .. „ kakunnalle. Emm^ voi näinollen va-
Iita edustajia eikä laatia heille 4i-cVenajan
työväen järjestöt tie-L-allisia evästyksiä tulevaa edustaja-tysti
ovat toimineet ammatinisellak^^kousta varten, mikä on ikävä
pohjalla, mutta vanMlisla ne eivät Lgikka, esim. näinkin tärkeässä ky-koskaan
ole voineet olla, sillä yh- myksessä, mikä koskee Vapaus-leh-teiskunnalliset
paremmin kuin pj- teä. '
iittisetkaan olot-eivät luoneet sei- Vapau.s-lehdessä^No. 136 oli pit-aista
mahdollisuutta. Niiden työtKähkö kirjoitus Sointulan s. s. osas-kautta
aikojen on täytynyt olla tovereilta, koskien Vapaus-leh-
.vallankumouksellista. Vapaampien Lgä. Siinä .puhutaan myös suoma-olosuhteiden
saavutus oli sula mah- laisten englanninkielitaidosta, eng-dottomuu|
Maailmansodan puhkea- lanninjfieiisistä lehdistä ja entises-minen
siirsi kumouksen puikeami- Lä cTyökansasta» ja mistä mitäkin,
sen muutaman vuoden eteenpäin, sano tätä sillä etteikö teillä,
mutta se tapahtui kuitenkin. Työ- gojntulan toverit, ole täysi oikeus
Iäiset pystyivät nyt tekemään sen,karWta asioita. Onpa tietenkin
mikä oli liian suuri urakka v. 1905, M^tta en voi olla vastaamatta tei
Juuri tämä seikka todistaa, että ,aä„,kirjotuksenne johdosta,
työväen järjestöt olivat siksi voi- Rohkenen ' olla kanssanne en-makkaat
ja vallankumouksellisenj^ieHä Vapauden suhteen. Ja alle-hengen
läpitunkemat, mikä takasi- Kirjoittanut on persopakohtaisest
kin, että vallankumous onnistui työ- tätä kysymystä tiedustellut osas
väestöä hyödyttävällä tavalla ••• tomme paikkakunnalla nykyään ole
Elleivät järjestöt olisi olleet niin Lijt^ jäseniltä ja tässä tuon sekä
tä silmulla pidetään, mutta Sointu­lan
toverien kirjoituksessa haiskah­taa
mielestäni vähän muutakin ei
ainoastaan lehden hyvinvointi.
Vapauden muuttaminen. : — Mitä
taas tulee lehden- ilmestymispaik-kaan,
niin mahdoton yhden ainoan
lehden on jokaisen kotikonnulla i l ­mestyä,
sillä vaikka sen toimitus
ja painopaikka siirrettäisiin minne
tahansa, joittenkin toverien asun­non
lähelle, niin taas toinen toveri
jää etäälle. Ja sen muuttokustan­nukset
eivät ole pienet, joten mie­lestämme
Vapauden kotipaikka' yhä
edelleen on'oltava Sudbury, ainakin
toistaiseksi.
Toivon että mielipiteemme tulee
myös huomioon otettua tulevassa
edustajakokouksessa, vaikka emme
voikaan virallista edustajaa lähet­tää.
Vftllj\nkumouksellisella tervehdyk­sellä,
, , ,
• • • ' • * . . t
Frank Grönberg
Bruce Minen S. S. Osaston or-ganiseeraaja,
- .
Osoite: R. R. 1 c.o. Brander Box
Bruce Mines, Ont
V E R M I L L I O N RIVER, ONT.
Merkkitapaus : ,
tämän pai\ckakunnan. historiassa ta­pahtui
v.k. 6 p:nä, kun No. 2 kou-un
johtokunta aikoi lopettaa ve­denkantajilta
palkan, joka oli 10
tavallinen ihminen .... ja naisen
olento oli v^makkaasti hemaseva....
Naisen hänen silmiinsä tähdätty
katse muuttui tutkivaksi, sitten ival­lisesti
hymyileväksi. Sitten iski
hän sormillaan näppiä hänen ne­näänsä,
niin lähelle että hänen täy­tyi
väistää,,ja sanoi ilkeästi:
«Te kyllä himoitsette, mutta olet­te
arka ja tuhma tomppeli!»
Sen sanottuaan kääntyi hän ja
lähti, vilkaisten kuitenkin vielä taak
seenkin häneen, hymyillen ivallises­ti,
mutta samalli^ huomauttavasti,
eUä kyllä vieläkin on tilaisuus läh­teä.
Jones katselee hänen peräänsä
kuin märän raasun naamalleen saa­neena.
Katselee ja katselee..,. Kun
nainen oli jo niin kaukana että a
koi jo käydä vaikeaksi seurata hän
tä silmillään, pysäytti hänet joku
mies, ja seuraus näytti olevan sa­ma
kuin vähän aikaa sitten toisen
parin lyhyestä keskustelusta....
VSiellö oli mies, joka ei ollut--«-ar
ca> eikä «tomppeli», ajatteli Jöhies
jonkinlaisella epämääräisellä katkc
ruudellä.- «Arka ja tyhmä tomppc
i!» kertasi hän vielä ajatuksissaan
«Sepä vasta sanottu !....>
Taasen lähti ^ Jones kävelemään
kiinnittäen nyt kaiken huomionsa
ravintoloihin. Niitä oli tiheäkseen
kirkkaasti valaistuja ja siistejä
niin, ai^an liijan siistin näköisia
Eihän Jones moittinut siisteyttä
mutta häntä ujostutti astua sisään
noihin peiliseinäisiin paikkoihin, ja
pai-senttiä
päfvältä ja pakottaa igm. j j f f'"^«j. hä" ni^enhinto^
mittäjän kantamaan vesi koululle, f«7"":,"^*'"»»
'koissa oli kallat hinnat.
Hän on tullut Lenox avenuen
Siinä seisoskeli ystävälli-joka
olisi ollut lasten tehtävä, niin
teki koululapset lakon. Eivät '''•ijjy]^
caisseet eikä lämmittäneet, eitätkä " "laä"-
kantaneet vettä. Johtokunnan ky- f" "f^^T" """"
syessä syytä ilmoittivat lapset ei lem kapulaansa selkänsä takana.
ennen
voimakkaita, niin vastavallankumo-; ^ttä puhuteltujen jäsenien
us, jonka johtajana, toimineen ken- mielipiteen ju,H Me emme mi
raali Komiloffin kanssa keltainen Lgnkään voi käsfttää mistä ja mi
Kerenskykin yhtyi, olisi voinut jos-L gointulan toverit ovat saaneet
sain määrässä menestyä. Työväestö tuollaisen kiduttavan katsantokan
joutui vastakkain ei ainoastaan ko-L,„. ge^än on meidän JsÄsittääK-timäisia,
vaan myöskin ulkomaa- L g ^ ^ ^ samanlaista kuin kissänpen
laista militaristista kapitaalimaail-L^^ menettely elävän iiiiren kans
maa vastaan. Bolshevikien ylikomen- L^^ j ^ j ^ tappaa kiduttamalla. Sa
taja Krylenko sattuvasti sanoikin L,oin tulee luullaksemme käymään
sotilailleen: Me olemme koko ica- Vapauden. Nähkääs ei 'se kolme
pitahstista maailmaa vastassa.» hertaa viikossa ilmestyvänäkään voi
Näin silloin kirjoitettiin IWW:n tiedonhalua kyllin tyydyttää, ta
ehdissä. Ja miten nyt?, kysyn vainLjtten/jos se ilmestyisi yhden tai
huvikseni teiltä. Ettekö jo todel- L^j^gi ,^^^33 viillossa. Monikaan
akaan hoksaa että IWW:n herrut Lyoiuetoveri ei viitsisi sitä enää ti-johtajat
ovat kovin selkärangatta- j^ta. En. ainakaan minä ja samaa
mia. Ja te,'tuollaisten johdossa uis-Latovat toisetkiii toverit Joten Va-kenteleva^,
jtte kykerie parempaan | p^us meidän näkökannalta katsot-tuna
on ilmestyttävä kolme kertaa
vämnliKsi kuumimmissäkin otteluis- hoitin useampia yhtymään OBU:-
cuin kömpelösti persoonaparjauk-seen.
Ja edelleen. Otsikolla «In­dustrialismi
Venäjällä». Luetaan
pitkästi että Venäjän vallankumo­us
olisi tapahtunut IWW3i ohjel­man
mukaan. Että viisi päivää en­nen
bolshevikien. valtaannousua pi­dettiin
Vladivostokissa ja monissa
muissakin paikoissa työväen mU>i-den
edustajakokouksia, joissa hy­väksytyt
päätökset meille selittä­vät,
missä määrässä taloudelliset
piirijärjestöt ovat viime aikoina ki-,
bittyneet industrialistiseen
viikossa. Mitä tulee kyseessä ole­van
lehden sisältöön ja ripeyteen
nykyään, meillä ei ole toimituk­selle
mitään muistuttamisen aihet­ta.
Mitä taas tulee siihen koh­taan
Sointulan toverien kirjotuk-sessa
että se paremmin tyydyttää
sen ilmestymispaikan lähistöllä asu­via
suomalaisia kuin etäällä asu­via,
sen kyillä myönnän, sillä ne
saavat uutiset tuoreempana. Sekin
„ . . , „ alkavansa töitä ennenkuin " « " « ' ^ .^^^^^^ nyt «halpaa,
palkka on. ennal.laan, lämmitys S h^^^a siistinpuoleista hotellia» ia
senttiä ja lakaisu 10 senttiä. jotka1;!'^'P"'* ravintolaa.» Poliisi sattui-mainitut
työt oli eri lapsille än-P"" olemaa^ riiitä, jytka ovat aina
nettu. Johtokunta ei maksanut Up. valmiit antamaan neuvtfja Vilpittö-siUe
sitä entistä palkkaa, vaan an-r^sti parhaan .ymmärryksensä mu-toi
sajnam työn eräälle henkilölle, p*^""
ja maksoi 25 senttiä enempi viikol- «K^"» ^«»äkin ympäristös.sä ho-ta
kuin ennen, johon yhdistettiih hellejä on,» alkoi hän, ensinnä sil-attianpesu.
Tehtävän halusi ottaa ""äiltyään puhuttelijaansa , tutki-
Mrs Peter Henrikson, jonka toi-vasti. «Mutta jos tarvitsette huo-men
hän alkoikin heti täyttää, joh- »että useammaksi kuin yhdeksi yök-tokunta
huomautti, että lapset ovat öi, tai vaikkapa vain yhdeksikin
ehneet lakon, johon Mrs. Henrik- yöksi, niin neuvoisin teitä mene
80n sanoi, ei välittävänsä vaikkakaan ermiBcen kalustettujen huo-
^ tekee rikkurin ja karvajalan "öitten taloon (rooming house). Se
tehtäviä kun eivät kerran lapset halvempi sekä kodikkaampi kuin
halua tehdä (hänellä S ole lapsia), hotelli,.., Olen sinne, ufiein neuvo-
Lapset tästä katkeroituivat siihen "Ut samallaisia kyaelfjöitä kuin te
määrään, että kirjoittivat koulu-—-Minä olen siinä talossa asunoit
huoneen oveen, että ei minulla .aa »tsekin toista vuotta.,.. Se on seu
nauraa vaikka olen rikkuri ja kaavalla kadulla tuonnepäin.» Hän
skääppi. Tämä kirjoitus johtokun- viittasi kädellään. «Sen, numero
nan jäsenen Domi Henriksonin mie- on,... Voinhan oikein kirjottaa sen
Iestä oli kauhistus ja kirjoitus jäi- teille. Antakaa jonkinlaista pape-jennettiin
ja annettiin opettajalle, "a taskustanne !t —- Jones antoi
joka muuten olisi synnyttänyt ikä- kirjekuoren kysyen samalla, asuiko
vyyksiä- jos ei eräs henkilö sattu- poliisi vieläkin siinä talossa. «Olen
nut paikalle ja selvittänyt opet- mennyt naimisiin ja asun nykyään
tajalle, että lapset olivat ,tphneet omassa huoneistossamme,» vastasi
lakon, että nykyinen lämmittäjä poliisi herkeän puheliaasti, «No
Mrs. Henrikson on rikkurina, josta tässä. Ei ole hullumpi paikka. Jos
lapset eivät tykkää.'Nyt tämä sa- menette sjnrie, niin älkää unohta
ma mrs on eronnut puhdistajan ko ^mainita, että eräs poliisi neu-toimesta
ja 'hakenut itselleen pai- voi teitä. Kyllä se emäntä sitten
kän-Fort Williamiin osuusruokalan tietää kuka..,. Ja saatte varmasti
keittäjäksi, (Eiköhän Fort Willla- ystävällisen kohtelun,,,. Mitä sitten
missä ole työnhaluisia itsessään et- siihen, ravintolaan tulee, niin voit-tei
täältä tarvitscisi hairata). Muu- tehän mennä vaikka tuohon kapak-ten
saan huomauttaa, että mainitut kaan. Siellä on pöydällä mainiota
lapset kuuluvat Young Worker8 [vapaata sapuskaa..,. Sitä tietenkin
League of the WorkerB Party of
Canadaan jäseninä, ja mainittu mi-sis
liittyi noin vajaa kuukausi sit­ten
osastoon, vaikka on jo vuosia
asunut osaston talon vieressä. (Kai­pa
Fort Williamin keittiöhakemu»
pakoitU liittymään osastoon.)
Uutisten kirjoittaja.
YLEISÖLTÄ
, ANTEEKSIPYYNTÖ'
Minä allekirjoittanut tuon täten
julki Canadan, Yhdysvaltain ja Suo­men
työväenjärjestöille, että Suo­messa
jälkeen luokkasodan ryhdyin
ajattelemattomuudessani valkohalli-uksen
toimesta perustettuihin Lot­ta
Swardien yhdistykseen jäseneksi
karijoella, T. 1. vuonna 1921,.
Täten tunnustan väärin tehneeni
uokkataistelijoita vastaan. Tahdon
tästedes toimia työväen riveissä ky­kyni
mukaan, jos minulle järjesty­nyt
työväestö siihen oikeuden antaa^
LYYDIA VAINIO.
Timmins, Ont„ Canada, Box 914.
P. S. — Ylläolevan anteeksipyyn-nön
perusteella on Timminsin S-S.
Osasto, kokouksessaan joulukuun
p. päättänyt hyväksyä LYDIA
VAINION osaston jäseneksi.
todistaa sitä, että mita useammin
suun- lehti iltnestyy, sitä tuoreempana uu-taan.
Samassa rie myöskin vakuut-; tiset saadaan. 3Iitä taas tulee Va-j jQy^OITTAKAA •
tavat, että työväe-stö niiden kautta | pauden taloudelliseen tilaan, luke-kontrolleeraa
asian kulkua, oikoo i-'jcoot toverit viime edustajakokouk- VAPAUDESSA»
asetetaan saatavaksi kuitenkin sillä
äänettömällä ymmärryksellä, että
sitä hyväkseen käyttäjä myöskin
juomia ostaa,.,. Mutta ei ole välttä­mätöntä
ostaa „., joshan nyt yhden
tai jonkun olutlasin....»
Poliisi hymyili viekkaasti mutta
suosiollisesti. Sitten hän yhtäkkiä
käänsi selkänsä ja lähti kapulaansa
huolettomasti heilutellen kävele­mään.
Hänen virkatakkinsa synkkä
selkä oli räikeässä ristiriidassa hä­nen
vilpittömän hyvänsuopaisen
luonteensa kanssa....
Jones katseli hajamielisesti saa­maansa
oBotetta, huomaamatta, että
se oli samaan paikkaan mistä hän
vähän aikaa sitten oli poistunut...
Hän pisti osotteen taskuunsa, kään­tyen
katselemaan kapakkaa, jonne
meneminen o!i ensimmäinen tehtä­vä.
Se oli hienon näköinen ja kirk­kaasti
valaistu .sekin, niin että ujos­ti
sinneTjin mennä. Mutta mentävä
sinne nyt vain oli, sillä nälkä oli
käynyt hyvin selvästi tuntuvaksi.
>Ja sitäpaitsi .... hänen ^mieleensä
tuli nyt myös ajatus, että miksei-käs
hän ottaisikin nyt muutamaa
lasia whi8kyä„,. Se poliisi mainitsi
vain oluesta, mutta Jones halveksui
olutta. Silloin harvoin kuin hko
i oli väkeväH ottanut, oli hän ain-i
ottanut v/hi.akyä.... Ja kos/Iiaan e'
whiKky ole ollut hänelle oikeam­paan
aikaan kuin ryt .... niin tar-
At-Mi voiteeksi mielelle,.,. Oikein
»Lieänsa sikahumalaan .... ollen slli
näkin noudattanut yleistä järke^
vyyttään.... Kotioloissaan tapasi
liän toisinaan tuoda pienen saviruU'
kun whiskyä kauppalasta ja siitcB
yksinään tai jonkun satonnaisen
tai vanhan ystäyänsä kanssa juoil^
itsensä piklku hutikkaan, tullen aina
silloin erinomaisen lystille'tuuJeU^
Sillä hän oli niitä^ihmiää,jöiaeii
mieliin herättää Vhsky anoastaär
hyviä tunteita, ei koskaan huonoja;
jotka juovuksissa ollessaan näke
vät elämässä ja lähimmäisissään ai­noastaan
ihailtavaa ja, rakasteta-vaa
.... ja antavat kaiken anteeksi
mikä heitä selvällä päällä Qliess:
on loukannut... ^
Hän meni siis kapakkaan seiypi
tarkoituksella ottaa pienen hutikan
Kapakka, peilisine; seinineeni -oi
niin valoisa, että hänen siinliääi
ihan huikasi. Tiskin ääressä seiso^
keli kolme hyvin puettua herras
miestä, ja Häkillä heidän edessäai
oli ryyppylaseja ja pulloja^ Tipkii
takana kääntyili valkotakkinen, ko^
teiiaannäköinen tarjoilija öljyttyi
ne hiuksineen. Herrasmjehet ;.ti£
kin ääressä näyttivät rpUiyanijhit
man juovuksissa, niutta-':;puheUya
rauhnliiBestij';yvisitynee<(hH^^
vätkä'^ välittäheet ' hämiriästelyst
tyhmännäköisen farmarin sisiiän 'a'
tumisesta mitään; viikaisivatha
vain pikimmiltäin. Tuo heidän i
vistynyt välinpitämättömyytensä i
säsi Jonesin rohkeutta. Hän \
silmäyksen ympäri ja näki toiiiell
puolen huonetta toisen tiskin, joi!
oli taiteellisesti lautasille ^ järjesty
tynä leivän ja juUstW- viipiiiei'
sekä monellaisia liha-'''jfa ';m'akkar
eikkeleitä. Vihanneksia /ja mau
teitäkään ei oltu pöydältä^ unohd«
tu. Vesi herahti nälkäisen muuk
nisumme kielelle niitä silmäilless
Mutta ensinnä oli kai otettava sf
v/hlskyii„„
Juotuaan ensimmäisen whi8ky
sä ja muutaman minuutin sen vaik
;U8ta toisten juopottelij^jt^niJiJlf^u
{uunnellen odoteltuaan, alkoi Jon
tuntea rohkaistumisen ja kotlut
misen tunnetta. Hän asteU ruöl
iskin luo-ja alkoi syödä. Eikä> k
caan häntä häirinnyt, vaikka h
ahmi leivän viipaleita ja liha-makkara-
leikkeleitä, vi'hannesteni
cä mausteitten kera, kuin silml
kääntäjä köyttä. Tosin tarjqij
joitain kertoja loi häneen tutkiv
sivusilmäyk^en, mUtta' hiläkUnut
mitään. - Herrasmiehetkin kävii
jonkun viipaleen ottamassa, ja I<
suivat jonkun leikkisen sanan
ncsille, tämä ollen "heritäsH vair
nauramaan heille. -Syötyään k
likseen, kävi Jones jatkamaan Vvli
kyn juontiaan.
Taisi ,olla tunti taasen kuliin
kun Jones astui kapakasta takai
kadulle. Hänen miär&nsä''*!* ft
maisillaan juuri parhaaseen «p
nilnsä». Hymy väreili hänen I
hoilla kasvoillaan ja silmänsä 1(
tivat ystävyyttä,ja rohkeutta. H
oli valmis tervehtämään ensimnri
tä outoa ihmistä minkä näkee. .
van uudessa värityksessä esiin
kaikki nyt hänelle. Kaikki syni
oli pois.sa. Oli kuin olisi ollut 1
kas aurinkopaiste, vaikka oli yö'
mahdollisimman synkkä' ilma; i i i
melkein maata laahaten. Sataa
huttamasta tosin oli lakannut.
Hän alkoi käveleskellä sitä po
sfn neuvomaa kortteeria kohti. S
tui muistamaan suunnan, mihin p
oli lähdettävä. Jalat tuntuivat t
keveiltä, joten hän aj^teli hassuni
risen kepsuttelevastj. Monet c
kulkevat katselivat häntä hymyili
Ja hän oli valmis hymyilemään 1
kille, mutta varsinkin naisille.,.,
naisetpa, sellaiset silmäänpistärvi
maalatut, vilkuilevat' ja laulella
nyttelevät, myös erityisemmin
neen nyt huomiotaan kiinnitti;
Niitä yhä liikkui, joskin jo vai
harvemmassa. Nyt ei Jones o
enää tillut «arka»>eikä «tuhma tor
peli».,.. Hän tunsi koko olenr
saan kiehtovaa nautinnonhalua,,.,
oikein kutitti..,. Mutta oli hähi
sentiiän vielä asemansa vaatir
Varovaisuuttakin, Hänellähän
ollut rahoja pitempiin nautini
hin.... Siksipä hän, kun eräs nai
melkein heti hänen kapakasta ^
tultua yritti puhutella häntä, ki
li vain kävelyään, heilauttaen i
kättään ja ^sanoen nauravasti «
loota.» «Jos pysähdyn puhuit
maan, niin voinenpa joutua J
kovaan kiusaukseen,» hän ajat
Ja hän koetti päästä liikekad
pois niin pian kuin suinkin.
Ja
Ottawa äänestää M
vaunu laitoksen
ostamisesta
Ottawa. — Tammikuulla ai
taan pääkaupungin äänestäjille
symys, h.i^uavatko he että kauji
o.=>taa katuvaunulaitoksen $4,1
000 hinna.sta katuvaunuyhtiSIt