Vapaus, January 11, 1923

              Sivu 2 Torstaina, tammik. 11 p. — Thu. Jan. 11 No. 4
VAPAUS
Canadan suomalaisen työväestön äänenkannattaja, flmes-tyy
Sudburyssa, Ont, joka tiistai, torstai ja lauantai.
H. PURO. .
* Vastaava toimittaja. . .-• ' .
V A P A U S
Thft only OTgaii of FiShWwkere Canada. Pub-
ISshS^ in S Ä Ont., every Tuesday. Thuraday and
^»tarday.
Advertisine lates 40c per col. incb. Minimum charge forfflr nsertSn 75c. biscount on standing advertis»
- Senf ^VapTus is the best advertising medium among
the Finnish People in Canada.
Canadaan yksi vk. $4.00, puoli vk. ?2.25, kolme kk.
nUÄhin''ft suomeen, yksi vk. $5.50. puoli vk.
^'•aSioifati-Ieuraa raha, ei tulla lähetUmään.
paitsi n c i ^ m i P R t g n ioillg on takaykset.
Ilmotushinta kerran julaistuista ilmotuisista 40c.
«alstatuSts. Suurista ilmotuksista sekä ilinotuks.stft,
Fo"den t S ä ei joka kerta muuteta annetaan tuntuva
K n u s Kuoloilmotukset $2.00 kerta ja ^50c. Iisaa
inkaiselta muistovärsyltä; nimenmuutasilmotukset 50c.
kertTsi OoTlmekertea; avioeroilmotuk8et^92^^
}So kaksikertaa: syntyniäilmotukset jl-OO/"ta; ha-lutaantieto-
ja osoteilmotukset 50c. (kerto, $1.00 kolme-kertaa.
— Tilapäisilmotuksista pitää lalia seurata mo­kana.
• • • • ' - ' ' • ^ • I ' ' — T
Jos ette milloin tahansa saa vastouste^ ensimaiseen
kirjeeseenne, kirjottekaa uudelleen lukktehoitejan per-iOonalHsella
nimellä.
l V. KANNASTO. LiikkcnhoiteJa.
Vapauden konttori ja toimitus on Liberty Building,
Lorne St., Puhelin 1038. Postlosote: ^ . . .
Rrt« fi9. Sudbury, Ont.
BeRistered at the Post Office Department, Ottawa, as
aecund dass matter.
Tiistain lehteen aijotut ilmotukset pitää olla kont­torissa
lauantaina, torstain lehteen tiistaina ja lauantain
lAhteeri torstaina kello 3.
Missään muualla ei tämä olisi
mahdollista
Meille viimeksi saapuneet Suomen toverilehdet ker­tovat
joukkovangitsemislsta, mitä Suomen ohrana on
suöriltanut Suonien työväenjärjestöjen muodostaman
Venäjän nälänhäläisten avustuksen toimihenkilöihin
nähden. Mainittu avustusjärjestö on muodostettu Suo­men
Ammattijärjestön, Suomen Sosialistisen Nuoriso­liiton
ja Sos. Työväenpuolueen toimesta. Joulukuun
alkupäivinä tunkeutui ohrahan .asiamiehet Sosialisti^
sen Nuorisoliiton toimistoon, toimittaen perinpohjaisen
kotilarkastuksen, vangiten useita toimihenkilöitä ja ta­kavarikoiden
Venäjän nälänhätäisten avustusjärjestön
kassan, yli 40,000 markkaa. Näin kertovat Sliomen
loverilehdet. Kaiken aikaa ovat Suomen oliranan miehet
ehkäisseet ja vainonneet Venäjän nälänhätäisten avus­tusta
ja pyrkineet tekemään sen kokonaan mahdotto­maksi.
Multa merkille pantavinta on, ettu nämä julkeat
; vainot tapahtuvat aikana, jolloin maassa hallitsee
«edistysmielinen» maalaisliittolainen hallitus ja edus-
X kunnan puhcenjohtt^jana häärii sosialidemokraatti
Vuolijoki. ;
Venäjän .suunnaton nälänhätä on herättänyt kai­kissa
maissa sivistyneen ja vielä jossain määrin inhi­millisyyden
tuntoa oihaavan porvaristonkin toimenpi­teisiin
miljoonien venäläisteh kauhean hädän lieven­tämiseksi.
Mutta Suomen lahtarismi, joka on vuosia
'kylpenyt työläisten veressä ja tottunut huvittelemaan
työläisajojahdeillj», oi näy tuntevan mitään rojaa työ-r\.
läisvaino]en toimeenpanossa.
Todellakaan missään -muussa maassa ei tuollaiset
Julkeat, kaiken muodollisenkin ihmisyyden riistävät
valnotoimenpileet olisi mahdollisia.
Näiden hävyttömyyden huippuun nousseiden vaino-toimenpiteiden
johdosta on Suomen Sosialistisen Työ-
A \ väenpuolueen pelkäämättömät edustajat tehneet terä­vän
ja läpitunkevan välikyselyn eduskunnassa, jonka
johdosta' ohranakoirat ovat olleet pakotettuja hellittä­mään
otettaan ja joutuneet laskemaan ainakin osan
komeroihin raahaamiaan ihmisyyden ja vapauden ystä­viä
vapaaksi.
Koska kykenee Suomen työväenluokka kumoamaan
moisen eläimellisen yhteiskuntajärjestelmän? r • — — ,':, •
Albertan hiilenkaivajain taistda
Hiilikaivostyöläiset ovat viitttt vuosiett aikaVia ol­leet
pääoman ankarimpien hyökkäysten kohteena. Yk­sinvaltaa
lavotteleva suurpääomaluokka ei ole miten­kään"
jaksanut sietää työväenjärjestöjen kasvamista ja
lujittumista. Ja kun hiilcnkaivaijat ovat Canadan teol-
: lisuuden aloilla ainoita, joilla on ollut ainakin taistelu-
-kuntoinen ja lukumääräänsä nähden suuri järjestö,
i ovat työläisten suurnylkyrit kaikin mokomin tolitoneet
itaittaa sen selkärangan. He ovat tehneet viimeisen nel-
V jän vuoden ajalla alati uudistuvia hyökkäyksiä avoi­men
työpajan voimaan saattamiseksi Canadan hiiliken-tillä,
niin Nova Scotiassa kuin Alberiassa ja British
Columbiassakin. Mutta yhtä monta kertaa kuin riis­täjät
ovat alottaneet offensiivinsa, ovat mainarit ur­hoollisesti
torjuneet heidän hyökkäyksensä, ihailtavan
-sitkeillä ja peräänantamattomilla taisteluillaan ja säi­lyttäneet
hiilikaivokset union työjoina- Vancouver-tsaari
o\hi\ ainoa paikka, missä hiiliparoonit vuosia sit­ten
onnistuivat antamaan Jiiilenkaivajilie sellaisen is­kun,
etteivät he ole siitä vieläkään ehtineet toipu­maan.
Albertassa ja Nova Scotiassa ovat mainarit sitä­vastoin
onnistuneet lyömään ahnaat riistäjänsä aina
takaisin.
: Taaskin rieliuu Alberiassa, Edmontonin alueella,
ankara luokkasota. Tälläkin kertaa on hiiliparoonien
aikomubena murskata United Mine Workersin 18 pii-ri
». He.taistelevat avoimen työpajan puolesta. Valtion
poliisit ja pyss)^urtal on haalitlu hajoittamaan lakko­laisten
kokouksia ja ehkäisemään lakkovartioinlia sekä
fcUQJelemaan rikkurityövoimaa — kaikki tämä «demo­kraattisen
vapauden» nimessä. Satoja työläisiä on
raahattu vankiloihin. Mutta urheat kaivosmidiet ei­vät
ole tästä säikkyneet. Kun miehet on viety vanki­loihin,
ovat työläisnaiset ja lapset ottaneet Heidän
paikkansa lakkovarlijain ja mielenosottajain riveissä.
Tämä on ihailtavaa työläisurhoollisuutta. Rinnan mies­toverien
kanssa taistelee lännen hiilikentillä työläis­nainen
ja nouseva sukupolvi kapitalismin veristä sor­toa
ja vääryyttä vastaan.
Vaikkakin lakkotilassa on vain muutama kaivos,
kaikkiaan noin 1.700 työläistä, on lakkolaisia-__vas-tassa
koko lännen hiiliparoonit ja työnantajayhdiglyk-set,
taistelua johtaen heidän taholtaan Western Coal
Operators Association (Lännen Hiilikaivosten Omista-jain
Yhdistys.)
Mutta eivät ole kaivosmiehelkään yksin. Koko 18
piirin yleislakosta jo puhutaan. Sen veljesosastot avus
taen taistelutovereitaan runsaalla rahallisella avulla
Nova Scolian kaivosmiesten virkailijat ovat niinikään
ilmoittaneet tulevansa kaikin tavoin avustamaan Iän
neliä tastelevia veljiään, ollen valmjit vaikka yleis
lakkoon heidän puolestaan.
Mainarien urhoollinen vastarinta suututtaa hiili-parooneja.
He ovat jo kääntyneet federaalihallitiikgcn
puoleen, anoen sitä lähettämään ratsupoliisi-c^astoja
lakkoalueelle.
Kaivostyöläisten taistellessa verisiä vihollisiaan
vastaan on (union mies) työministeri ryhtynyt enti­seen
tapaansa uhkailemaan lakkolaisia, elleivät nämä
taivu hiiliparoonien raulakoron alaiseksi. Tämä kapi­talistien
etuja ajava työministeri väittää lakkoa «lait
lomaksi». Mikä on riistäjien pöljittisten edustajain
vanha laulu, aina silloin kun työläiset nousevat tais­teluun.
Mutta k a i v o s t y ö l ä i s t e n ' työläissumpatia on
sitä suurempi. Canadan valveutunut työväki käsittää
heidän taistelevan , taaskin kaikkien työläisten* taiste
lua. He käsittävät, että jos kaivosmiehet häviävät, on
se häviö Canadan järjestyneille työläisille kaikilla
tuotantoaloilla. Siksi hiilenkaivajain sankarillinen
taistelu herättää yhä suurempaa ihailua,: voimistaa
lujemmaksi työläissolidarisi|utta ja toiselta puolen
nostattaa yhä kiivaampaa vihaa työläisten riistäjiä ja
heidän järjestelmäänsä vastaan. Nähdessään kuinka
miestensä rinnalla ja vankiloissa olevien lakkolaisten
paikoilla taistelevien työläisnaisten päitä puhotaan ja
heitä tallataan kasakkain jalkoihin, herää tähän asti
välinpitämättömän työläisenkin jähmettyneessä rinnas­sa
leimuamaan luokkataistelun lämmin tulj.
Hiilenkaivajain sitlceä ja peräänantamaton ja ur­hea
taistelu olkoon esimerkkinä koko Canadan työvä­enluokalle.
Olkoon se omiaan herättämään syviä työ-läisriveja
ja kiirehtimään yhä suurempia joukkoja
luokkalaistelurintamalle piiolustaihaan rikkauksien
luojairi olemassaolo-oikeuksia ja saamaan heidät jär­jestymään
siten, että Canadan työväenluokka yhteis­voimin
pian kykenisi murskaamaan harvalukuisen ra­ha-
ja teollisuusoligargian diktatuurin ja tilalle aset­tamaan
työtätekevien joukkojen neuvostotasavallan.
Esikuvia ei puutu
Olemme puhuneet siitä merkilli- merkkejä Ruotsista. Mutta voimme
sestä seikasta, ettei suomalaisilla mainita niitä Ranskastakin.
Vallankumouksellisten voimain
solidaarisuus
Venäjän kemiallisten työläisten Ludvigshafenin lak­kolaisille
antaman suuremmoisen avustuksen — 3i
miljoonaa markkaa — johdosta kirjoittaa berliniläineh
toverilehti:
Venäjän kemialliset työläiset, jotka samoin kuin
koko Venäjän proletariaatti jännittyneellä tarkkaavai­suudella
seuraavat 30,000 ludvigshafenilaisen työläisen
taistelua, ovat myöntämällä 3i miljoonaa markkaa
osoittaneet, että he mielivät olla mukana kaikin kei­noin
taistelemassa kansainvälisessä proletariaatin tais­telurintamassa.
Ensi kertaa pitkäsiä aikaa on saksa­laisten
työläisten taistelutarmo ja sitkeys tarjonnut
Punaiseeti Ammatilliseen Internationaleen liittyneille
liitoille tilaisuuden aktiivisesti ottaa osaa taisteluun vel­jellisesti
lukemalla lakkolaisia.
Venäjän ammatllyhdislysläiset ovat jo vuosikausia
pyrkineet kiinteään jorgahisatooriseen yhteyteen lähsi-eutopalaiseH
prolelariaalin liittojen kanssa. Raa*alla
röyhkeydellä ovat Amsterdan\iYi aftimattiyhdistysjohta-jat
sulkeneet venäläisten ammattiliitlojett edustajat
kansainvälisistä liongresseista ja hyljänneet yhteisen
rintamat! sillä väitteellä, ^heivät vehäläiset työläiset
kykenisi tukemaan miuita työväestöä täöiän taistelussa.
Venäjän kemiallisten työläisten solidaarisuustoi-minta
paljastaa amsterdamilaisten valheelliset väitteet
ja ajojahdin. Ludvigshafenin taistelu on vaiti' etuvar-tiakahakka.
Pimaisen Ammatillisen Internationalen
tarjoama tuki sille osoittaa jo kuitenkin, mikä mahti
työväenluokalla olisi, jos joukoille onnistuisi muo­dostaa
kansainyälinen suljettu proletaarinen taistelu­rintama.
Venäjän kemiallisten työläisten solidaarisuuden te­ko
on sahjalla myÖs elähyltävä esimerkki koko Sak-
«ylevien ihanteiden? ja ckauneusar-vojen
» kuulöttajilla, kirjailijoilla,
oJe* ihanteistaan ja kauneusarvois­taan
sen vertaa jäljellä, että niiden
painostamina korottaisivat äänensä
vakaumuksensa tähden kärsi\^en
puolesta. • Ja merkillistä se onkin.
>Sillä valkoisten kirailijain blokkiin
kuuluu sellainenkin tunnettu kirjai-lijaveteraani
kuin Santeri Alkio, jo­ka
miespolven ajan on istuttanut
hyvän ja kauniin aatteita nuorison
keskuuteen' ja <taistellut> puukko-junkkarikulttia
vastaan. Mutta yh­täkaikki
tuntuu siltä, ettei puukkD-junkkärisuus
milloinkaan ole ollut
sellaisessa kurssissa kuin nyt, ja
että itse tämä eteläpohjanmaalainen
Muhametti on mennyt vuoren luo
kun se ei saapunut hänen luokseen,
sts. on omaksunut katsantokannan,
mitä vastaan parhaimman miehuu­tensa
taiiteli.
Ja niin ei suomalaisten kirjaili­jain
suhteellisesti suureen joukkoon
ole jänyt ketään, joka uskaltaisi
kohottaa äänensä järjestelmän jal­koihin
joutuneiden vakaumuksen ih­misten
puolesta. Sillä sorrettuun
luokkaaji lukeutuvain henkisten vil­jelijäin
^ei liioin sallita lausua aja-
,tustaan. Monet heistä päästettiin
jo päiviltä suuressa harvennuksessa.
Näistä jaloimman, antamalan, pääs­ti
päiviltä joku valkokaartilainen,
joka varmaan luuli tekevänsä san­kariteon,
millä iäksi piirtäisi ni­mensä
historian mainekirjaan, ja
kuitenkaan ei hänestä tiedä eikä
tahdo tietää kukaan, niin, tokkopa
Siellä on nykyään päivajärjestyk
sessä Martyn kysymys. Marty r
maankavaltaja, kuten useimmat
niistä poliittisista vangeista, jotka
kansoittavat Suomen vankilat ja
kuritushuoneet. Nousi Ranskan o
ta johtoa vastaan sen johdosta, että
se pakotti hänet tovereineen taiste
.lemaan Neuvosto-Venäjää vastaai
vaikkei Ranska ollat lainkan sodas­ta
Venäjän kanssa. Martyn suhde
vallassolijoihih on siis tavallaan
ma kuin suomalaisten rauhanmani
festin laatijain, toverien, jotka ovat
kukin saaneet vuotensa kuritushuo­netta
sen takia, että vastustivat
laitonta sotaa. Mutta sen sijaan
että väestö pitäisi Maryä häpeälli
senä rikollisena, pitääkin se häntä
sankarina ja pn kerta kerralta vaali-on
ynnä muiden suosionosoitusten
kautta lausunut ihailunsa häntä kel­taan
erehtymättömän vakasti julki
«Marty on Ranskan suosituin mies;
lausuu Anatole France-vanhus. Ei­kä
henkisistä viljelijöistä yksistään
hän, vaan hionen monet muut. Pa­riisilainen
toverilehti on näet tun­netuille
tiedemiehille, kirjailijoille
ja politikoitsijoille lähettämäänsä
Martyä koskevaan kiertokyselyyn
jsaaniit tukuttain myönteisiä vasta­uksia,
joissa ihaillaan Martyä ja
valitetaan, että hänen ^ielä täytyy
istua kuritushuoneen telkien taka­na,
vaikka «parlamentti antoi an
teeksi niin paljon virheitä ja rikok
sia», myöntäessään amniestian Mar­tyn
tovereille.
Anatole Francen vastaus lienei
hänestä edes olisi miestä tekoaan lukijoille tunnettu. Samaa syväi;
myöntämään, kun sen sijaan Raa-1 inhimillisyyttä huokuvat toisetkin
tamala elää teoksissaan ja ajatuk­sissaan
kauemmin kuin yksikään
niistä jotka suuressa myllerrykses­sä
nostivat aseensa ei ainoastaan
aseistettulja vaan myös aseettomia
vastaan. Ja eloon ihmeen tavalla
jääneiden työväenkirjailijain ei, ku­ten
sanottu, anneta lausua ajatu?-
taan järjestelmästä, mille kostQ on
niin mieluinen. Totuuden sana
ajatus, minkä oikeudellisuus on mi­tä
ilmeisin, johtaa lausujansa vaa-dlaan,
pakina aikaa sitten unhoon
painetusta «valtiomiehestä» maksaa
caksi vuotta vankeutta, runvakau-muksensa
vuoksi kärsivistä kuukau­den
säkeistöltä, samaan aikaan ku.i
vanhoissa parlamcnttaarisissa mais­sa
saadaan vapaasti arvostella par­aikaa
ruorissa istuvia suuruuksia J.T
drjoittaa • kompia vaikkapa kunin-kasta.
Ja niin pyritään mykkyy­dellä
salaamaan sellaista, mikä kaik­kina
ikoina on olliit kirjailijain ja
runoilijain hehkuvimpain tuotteiden
aihe: yakaukmukserisa puolesta kär­siminen.
Ja mikä halpamaisinta
valkoinen kirjailijakunta täydentää
väkivallan keinoja rakastavan jär­jestelmän
työn kuorossa hei-jaamall'!
jalkoihin joutuneita uhreja!
Olemme lisäksi osoittaneet, ettei
caikissa maissa ole kii^jailijataso
tällainen. Rinnn kapitaalin van­noutuneiden
palvelijain kanssa löy­tyy
muissa maissa kokonainen jouk-
{O kirjailijoita, jopa niiden parissa
cautta maailman tunnettuja, joi­den
omatunto pysyy aina yhtä herk-tänä
sorrettujen ja vainottujen k'it
simykselle. Olemme maininneet el
vastaukset. Tunnettu kirjailija Ei-nest-
Charles, jota pidetään yhteni'
aikakauden kaikkein terävimmistä
ja omaperäisimmistä kirjallisuusar­vostelijoista,
lausuu: «Kyllä, Martj
on vapautettava. Hänet on vapau
tettava, koska hän on oikeassa. Or
vpaautettava, kosk^ se olisi viisas
ta. On vapautettava, koska on nou
datettava universaalisen hengen vai
kutusta. Jalo ja kaukonäköinen
kansan omatunto vaatii sitä. Vai
lassaolijat eivät koskaan nieneetä
mitään noudattaessaan kaiisan omaa
tuntoa.» Ja kuuluisan runoilijan
Rostandin poika, runoilija itsekin
lausuu: «Niin kauan kuin Andre
Marty ön vahkilassa,' on it§ie*';jOike-us
telkien takana.»' Ja yksinpä ken­raali
Sairrailkin, meiiiitaksemnie
nyt yhden sotilashenkilönkin lau­suu,
että hän on yleisissä kokouk
sissa moneen kertaan tuonut esiin
että Marty olisi ollut armahdettava
muiden mukana.
Tässä vain muutamia ranskalai­sen
_toverilehden saamista vastauk
sista. Kuten niistäkin, ei henkisen
ja julkisen elämän huomattavimmat
edustajat edes Ranskassa, jota hy
väliä syyllä mainitaan taantumuk­sen
kehtona, muodosta sellaista mus
taa'sokeuden blokkia kuin «henki­sen
elämän edustajatj. Suomessa
vaan tuovat he pelkäämättä ilmi
mitä pitävät inhimillisenä ja järjel
lisenä.
Ei siis todfen totta ole esikuvista
puutetta. Puute on lahjomattomij-ta
omistatunnoista.
Kössi Kaatra.
Canadan
dollarista
LÄHETYSKUSTANNUKSET:
LÄHETYSKULUT: 40c lähetyksistä alle^30; 50c lähetyks. $30^
40; 60c lähetyks. ?40—?60; 75c lähet. ?60—^00. Yli sa­dan
dollarin 2Sc sadalta dollarilta lisää. — Sähkösanoma-lähetyksille
?3,.50 lisämaksu. .
Torontossa ottaa rahavälityksiä vastaan A. T. HilV 957 Broad-view
Ave. - , -
Pilettejä Suomeen ja Suomesta tänne.
Tiedustelkaa hintoja y. m.
Suurimpien valtamerilinjojen valtuutettu asiamies.
BOX 69, VAPAUS, SUDBURY, ONT.
Pilettilidke tehtävä J . V. Kannaston nimeasä.
san proletariaatille. Tämän kolmekymmentätuhatta kruunuun,
pfalzilaista työläistä käsittävän taistelun ei tanitse
päättyä tappiolla sen vuoksi, että saksalaiset työläiset
eivät voi sitä riittävästi tukea, — proletaarinen soli-diaarisuns
on saatava sen voittoisaan loppuun. • —
Lehti huomauttaa lisäksi, että lakkolaisille on jo
kaikkiaan kerääntynyt avustusta 2 miljoonaa markkaa.
Bulgariassa ovat Sofian osuustoimintatoverit lahjoit­taneet
1(M),000 markkaa, ja tshekkoslovakialaiset love-rit
ovat ennenmainitun 100,000 mk lisäksi saaneet
kokoon avustusmäärän, jonka suuruudesta ei vielä tark­kaan
tiede>ä, multa joka nousee useihin miljooniin
markkoihin! Saksalaisel toverit ovat muuten omassakin
maassa koonneet miljoonia.
Päa-aanenkannattajan toimittajain
lahjöttavuu*.
RopenhamiftÄ 9-12. — Mitä on
täkäläisen «S o c i a 1 demoktateniA>
aputoimittaja tehnyt, kun hänen
täytyy yleisän mielipiteen paiAös-tuksesta
luopua paikastaan?
Oman iselityksensä mukaan on
hän ystävälleen, 'laivanvarustaja
Hentkeh'lle, joka paraikaa on syy­tettynä
useihin tniljooniin nouse­vista
petoksista jä huijauksesta,
koettanut sodah aikana hankkia
ostajan parille laivalle, jotka eron­neen
toimittajan, Jötgensenin.
oman ilmoituksen mukaan sodah jäl-kee^
n olisivat . olleet"Ttäyttökelvtotto-mia,
muttajbiden kauppasuiiima yh­täkaikki
olisi noussut 3 miljoonaan
Tanskan SOSialidemok- Matta llsäksl on Jörgensenin
' rnfisiQQn inlalfin myönnettävä, että hän erään toi-rdUSthba
JOUiKin slUoisen ystävänsä kautta (so- mataa j sialldemokraattinen valtiopäivämies
Marott, joka yltiöisän maallisuuten­sa
vuoksi eirotettiin puolueesta jo
1920) .koetti vaikuttaa rahtilauta-kuntaan
saadakseen lisenssin mai­nituille
laivoille. Lisenssiä ei saatu,
mutta niin pian kuin Jörgensen sai
10,000 kruunuaan, jakoi hän ne
Marottin kanssa.
Se, että Marott nyt kieltää saa­neensa
mitään' rahoja tämän «toi­mintansa
» korvauksena ja selittää,
että hän- on vain laivannut 10,000
kruunua^, ja vihdoin, että Jörgensen
siitä fi'uolimätta pitää kiinni väit.
teesiään, osoittaa Vain, että on ky­symys
kahdesta raukasta, jotka pu­laan
jouduttuaan koettavat sälyttää
syyn toisensa niskoille.
Ei ole epäilystäkään siitä, ettei
tässä olisi kysymys niitä karkeim-masta
turmeluksesta. Kaksi johta­vaa
sosialidemokraattia koettaa
käyttää hyväkseen luottamusasemaa,
johon työläiset ovat heidät valin­neet,
yksityiskapitalistin hyväksi ja
maksua vastaan käyttävät suhtei­taan
ja vaikutusvaltaansa lautakun-taany
jonka hallitus on asettanut
valvomaan valtion etuja laivakulun
suhteen. :
On varsin käsitettävää, että toi­mittaja
JÖrgenssenin tämän paljas­tuksen
jälkeen on ollut pakko jät­tää
paikkansa «Socialidemokratenis-sat.
On myös helppo arvostaa hänen
motiveeraustaan, kun hän sanoo
Tämäkin kauppatoimi on moraa­lisesti
katsoen jotakuinkin epärehel­linen
~ joskaan ei suoranaista pe­tosta.
Mutta se ei onnistunut. Siitä
huolimatta sai Jörgensen 10,000
kruunua «palkkioksi myyntineuvot-teluista>,
kuten hän itse sanoo. Kai­kella
kohtuudella voidaan siis ky­syä:
onko tavallistaj että palkkiota
maksetaan neuvotteluista, jotka ei­vät
johda mihinkään tulokseen, ja
mikä saattaa olla syynä siihen, et­tä
sosialidemokraattisen lehden toi­mittaja
yhtäkkiä alkaa huijata lai­voilla?
— Molemmat kysymyjtset
ovat samalla riittäviä vastauksia, eroavansa sen vuoksi, ettei vas-tustajalehdisiö
voisi käyttää häntä
hyväkseen asettaessaan esteitä «So
sialdemokratenin» taistelulle rehel
lisyyden, julkisuuden ja puhtauden
puolesta julkisessa elämässä, taik
ka henkilöille, jotka nyt toimitta
vat lehteä. Hänen eronsa ei siis
johdu siitä, että hän tuntisi itsensä
sopimattomaksi tähän taisteluun
vaaii tekee hän kaiken puolueensa
ja lehtensä vuoksi — mikä jalo
sielu!
Mutta tämä poliittisen turmeluk­sen
esimerkki ei olisi niin ilkeä
(mustia lampaitahan on vähin kaik-kialla),
ellei samalla ilmenisi, mi­ten
tämä görgeniläinen moraal
pn tunkeutunut läpi koko oikeisto-
.sosialistisen ptioluejohdön. Niinp.i
on lehden päätoimittaja myöntänyt,
että hän on kauan tiennyt asiastt,
mutta ei ole voinut huomata mitään
moitittavaa siinä, ja tätä väitettään
vahvistaakseen on hän kirjoittanut
pitkän artikkelin Jörgensenin puo­lustamiseksi,
samalla kun on valit­tanut
«uhrausta», minkä' t^mä on
erotessaan tehnyt.^Ja muut «Social
demokratenin» toimittajat eivät ole
yhtään kummempia. Ysikaän heistä
ei näe tässä tapahtumassa mitään,
mikä, olisi omiaan tahraamaan Jör­gensenin
kunniaa ja mainetta. Tä­män
lausuvat he ainakin julki kir­jelmässä,
minkä h% ovat kukkavihon
kera antaneet kukistuneelle sanka­rille
tämän erotessa lehdestä.
Kaiken tämän johdosta, ei käy
kummasteleminen^ jos kommunisti,
en «Klaussenhanpen» kysyy: Mistä
muista lahjomistapauksista «Social
demokratenin» päätoimittajalla oii
tieto? Onko tavallinen sääntö, että
sosialideniokraattiset luottamusmie­het
. saavat yksityiskapitalisteilta
maksua siltä, että käyttävät näiden
hyväksi vaikutusta, minkä työläiset
ovat heille^antaneet? — J. E.
TahsTcalaisen toverin kirjeessään
ilmituomat seikat eivät oikeastaan
ole mitään uutta. Karl Legien esini.
tuli Saksassa ammattiyhdistysliik­keen
johtajana palvelustensa johdos­ta
suurteollisquden harjoittajille
niin kuuluiseksi, että Stinnes risti,
yhden laivoistaan hänen nimelleen.
Monet ruotsalaisista sosialidemok­raattisista
johtajista tulivat sodan
aikana mainituiksi keinottelustaan.
Suomessa on asia kuitenkin järjes-tetty
paljon käytänhöllisemmin:
siellä maksavat kapitalistit varta
vasten varatusta säätiörahastoäta
korvauksia sosialidemokraattisil) e
apureilleen, poliittisille toimihenki­löille,
jotka eivät ole turhan tark­koja
enempää • siinä mitä tekevät
kuin siinäkään mistä saavat inaksnn
palveluksistaan. -
•r a
Talven ollessa jo hyvässä puoli­välissä
ilmoittavat porvarilehdel
suurella helpotuksen huokauksella,
että hiilipula mahdollisesti tulee
muutaman kuukauden kuluttua
poistumaan. Tämä pitänee uskoa,
siliä tavallinen kuolevainenkin kä­sittää
ilman suurempia järkeilyjä;
etta hiilipula kesän tullen, poistuu,
ainakin sikäli kuin on polttoaineis­ta
kysymys. Mutta tällaisen tilan,
teen aikansaamiseksi on porvarival-tio
joutunat hikoilemaan ankarasti.
Or tarvittu kokonainen liuta kallis-palkkaisia
virkailijoita — «poltto-ainetirehtöörejä>
— mitkä ovat por-varilehdissä
antaneet julistuksiaan,
missä, on kehotettu kansaa käyttä­mään
liiilen asemasta «jotakin muu­ta
» polttonainetta. Mitä tämä «jo­takin
»"uuta» on, sitä eivät he ole
kyenneet ratkaisemaan. Samalla ai-caa
on porvari ylettömästi haukku­nut
hiilimainareita, jotka lakoillaan
ovat saaneet palan aikaan. Hiilipä
roonit, jotka työläisten palkkain
olkeciiseksi ja hiilen hinnan kallif-tamiseksi
ovat aiheuttaneet työsul-uja
ja lakkoja, ovat saaneet olla
kiltisti rauhassa, sillä hellän ovat
silmällä «yleisön etuja» taistelles­saan
kaivostyöläisiä vastaan.
Tällaista: se on meininki porvari-huushollissa.
•
• .* . -
Toveri Aku Päiviö näkyy tarjon­neen
uutta runoteostaan Yhdj-sval-tain
Suomalaisten. Sosialistien KUK-tannusliitolle
(Työnijes, Toveri ja
Eteenpäin), mutta "veljesjärjestön
toimeenpaneva. komitea on päättä,
nyt, ettei runoteoksia enään kus­tanneta.
Me tavalliset proletaariset
rivimiehet kummastelemme, että
mitähän järkeä mahtanee tuossa­kin
päätöksessä olla! Meille ei sel­vitetty
tuota juttua tarkemniir.
Mutta me olemme tutustuneet vä­hin
proletaariseen runouteen ja kä­sitämme
että sen vaikutus köyhälis.
tön uuden sielullisen elämän kasva­tukseen
<Jon sangen suuri. Proletaa­riset
runot, suitsuttavat uutta in­nostuksen
^ tulta tylsiin, hengettö­miin
sydämiin, virittävät luokkatais­telun
paloa sinne missä se on sam.
munut ja sytyttävät sitä siellä missä
se ei ole ennen palanut. Köyhälis-törunous
ei suinkaan ole vähäarvoi­nen
tekijä herätys- ja valistustyös­sämme.
Ostavat ja viljeleväthän ru-nokirjallisuutta
sellaisetkin - työläi­set,
jotka eivät vielä ole muuhun
vallankumoukselliseen kirjallisuii-teen
syventyneet. Vallankmoulc.
runokirjallisuuden merkitys teoree';-
tisen kirjallisuutemnie rinnalla on
arvaamattoman suuri. Tämän ver­ran
haluan sanoa, vaikka en olekaan
mikään haaveilija. Sitäpaitsi, onhan
uusista runoteoksista aivan huuta­va
puute nykyään. Ohjelmatilaisuuk-sissa
lausutaan vanhoja runoja kiu­sallisen
usein, uusia kun ei, oli.
Ja kaiken tämän pohjajoukkojen
tarpeen edessä kieltäydytään , kus­tantamasta
runoilijan teosta, joka
on vallankumouslauluillaan rakas-tuttanut
koko Amerikan ja Canadan,
suomalaisen työläisyleisön itseensii.
Ompa hän saavuttanut suurta tun­nustusta
Atlantin rapakon tuolla
puolenkin. Sanottakoon kursailemal­ta,
että toveri Päiviö on Amerikan
suomalaisten etevin — jollei etevin,
suomalainen'elossa oleva työ-läisrunoilija.
Ja! samalla kun kustannusliittom-me
kieltäytyy kustantamasta toveri
Päiviön paljon rakstettuja, kaivat--
;uja runoja,-elää tämä' proletaari-runoilija
Port Arthurin takalistolla
olevalla homesteadillaan mitä suu­rimmassa
puutteessa. Tällä taval­lako
palkitaan toveri Päiviön siu-näusrikas
työ köyhälistöliikkeells.
Saamari vie, ellei toveri Päiviön
runoteosta saateta ilmoille, niin i^e
pohjäjoukot nostamme kapinan!
* •
Tässä kun tuli puhe kirjailijoista
ja runoilijoista, niin sopiinee maini­ta,
että yksi Suomen kuuluista
ahtarikirjailijoista on taas päättä­nyt
päivänsä, ampumalla itsensä ko­tonaan
Lapualla.
Kyösti Vilkkuna oli valkoisen ter­rorin
johtavampia miehiä sekä he.i-gessä
että teoissa. Kirjoituksissaan
Vilkkuna itse kerskui, miten hän
esim. heitti käsipommin huoneeseen,
joka oli täynnä naisia ja lapsia,
puhuu, miten hän oli mukana muis­sa
«sankariteoissa». Röyhkeätä miel­tä
koetti V, näyttää aina yiimeisiin
päiviiti saakka. Vielä v.k. 6 P-»
itsenäisyyspäivänä, näyttäytyi hän
cansallisteatterissa suojeluskunta? u-vussa
haikailematta jättäen huomi-oonottamatta^
että tilaisuudessa
saattoi olla työläisiäkin. .
Mikään ei kuitenkaan- pelastanup
Vilkkunaakaan kohtalostaan. Vain
vajaa viikko tästä hänen esiint>Tni-seslään
Kansallisteaaterissa ajautui
Vilkkuna tekemään lopullista tiliä
tekojensa kanssa ja tilinteko päät-tyi
tuloksella, että hän , ampui it­sensä.
Porvaristo on tapauksen johdos­ta
ylen järkytyksissään. Porvarileh-det
tarkasti" salaavat sen, että Vilk­kuna
surmasi itsensä, ne vain öiai-nitsevat
hänen «äkkiä kuolleen», tai
«menneen pois». Tämä osoittaa,.