1936-11-28-02 |
Previous | 2 of 10 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAUANTAINA MARRASKUUN 28 PÄIVÄNÄ 1936 e 9 >0 CD Canadan suomalaisten kaunokirjallinen viikkoUhti tarjotaan kaikkien suomalaisten tilattavaksi. {Kilpakirjoitus) " K i r i Auiie 1 vk. 6 kk. 3 kk. 1 yk. 6 kk. Tilaushinnat: Ulkomaille $2.00 1.10 .60 $3.00 1.65 Irtonumerot 5 senttiä Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12-sivuiseha, sisältäen -parrasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta. • . , ;•. • Asiamiehille myönnetään 20 prosentin palkkio. Pitäkää asiamiesvälineitä jo tänään. Kustantaja: Vapaus Publishing Ca Ltd. Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava: P.O< Box 69 Sudbnry, Ont. TOIMITUKSEN TUOLILTA Saimme joku päivä sitten seuraavan kirjeen: "Annoin kerran LIEKKIÄ luettavaksi eräälle rottvalle, joka kuuluu kirkon piiriin. Hän oli sen luettuaan niin innostunut LIEKKIIN, että ajoi taksilla luokseni ja kysyi minulta: 'Onko synti tilata LIEKKIÄ, kun se niin kiinnostaa niinua, sen ollessa niin monipuolinen' sisällöltään'. Sanoin, että olisi synti, ellei hän tilaisi LIEKKIÄ> jos hän kerran pitää siitä. Niin oli tämä ystäväni innostunut, että saunan 'iriittasi' minulle siitä hyvästä', kun olin antanut hänelle joitain numeroita LIEKKIÄ luettavakseen. Toivon, että kaikki LIEKIN ystävät tekevät samalla tavalla ystäväpiirissään. Vuositilaaja." . Ylläolevaan kirjeeseen ei ole paljoakaan lisättävänä. Olemme viimeaikoina joutuneet toteatnaan, että LIEKILLÄ on ollut hyvä menekki kansan keskuudessa, koska tilaaja-määrä on noussut usealla sadalla. Kuinka moni LIEKIN tilaaja on tehnyt samalla tavalla kuin vlläolevassa kirjeessä mainitaan? Olettekö te antanut LIEKKIÄ sellaisille ystävillenne, joille ei vielä LIEKKIÄ tule? Luettuanne LIEKIN, älkää heittäkö sitä menemään, vaan antakaa se jollekin tuttavallenne, joka mahdollisesti kaluaa sitä lukea. Näin tekee jokainen palveluksen LiEiociÄ, yhteistä ystäväämme kohtaan. LIEKIN vuosintimerosta puheenollen voimme ilmoittaa, että panemme . siihen 7nyöskin LIEKIN ystävien tervehdyksiä. Lähetäjnme niniienkeräys-listat tämän viikon aikana eri paikkakuntien asiamiehille. Tpivoinmc, että jokainen LIEKIN ystävä tekee silloin parhaansa nimien keräyksen kanssa, sillä jokaificn suomalainen tie-lysti haluaa onnitella 1-vuotiasta LIEKKIÄ, joka jo niin miorena on saavuttanut tuhansiin nousevan lukijakunnan. Sitten lopuksi: kilpakirjoituksia on aikamoinen kasa odottamassa julkisuuteen pääsemistään. Vielä kuitcn-kifi on varastossamme ja LIEKISSÄ tilaa vaikka tuhansille kilpakirjoituk-sille. Joko te olette kirjoittanut? • JQ loppujen lopuksi: Älkää missään nimessä unohtako uusia tilaustanne! Jokainen tietää, että on ikävää olla, jos ei LimKii saapuisi säännöl-liisesti. Mköi^^ "m- «öjftf w / f ^ eWä ei ^ö#^ofl osot-teensa yläpuaUlta olevista numeroista, koska tilaus katkma, TOlJOTtAjA. LAHDEN poukamassa, siinä missä pienet jokihaarat yhdistjrivät yhteen, alkaen virrata suurempana jokena mereen, sijaitsi jokitörmällä yksinäinen harmaa talo. Heikki Tuppurainen siinä asui kahden tyttärensä kanssa. Hän oli vanhemmiltaan saanut perinnöksi tämän talon, josta olikin nyt pitkien vuosikymmenien raadannan jälkeen tullut hyvinvoivan ja varakkaan näköinen talo. Heikki Tuppurainen oli tyytyyäi-nen elämään$ä siellä kaukana sydänmaalla, muista ihmisistä, erillään. Se oli kylliksi hänen mielestään, kun teki kaupunkimatkan kerran pari vuodessa taloustarpeita ostamaan. Niillä matkoillaan oli Tuppuraisen tapana ostaa myöskin miestä väkevämpää, sillä täytyihän sitä olla kotitarpeiksikin varattuna. Sellaisina iloisina hetkinä on isä sulaa hellyydestä tyttäriään kohtaan. Etenkin Maija on isän hyvässä suosiossa. Maija olikin päässyt pari kertaa isän matkaan kaupunkiin, kerran talvella heinäkuorman päällä istuen ja toisen kerran kesällä laivalla. Se laivamatka oli Maijan elämässä suurin hetki. Usein puheli hän siitä matkastaan sisarelleen Idalle. Usein ajattelee Ida sitä Maijan laivamatkakertomusta. Kulkee ve-denpäällä ja huutaa töryyttää! Entäs sitten ne suuret talot siellä kaupungissa, joista Maija piihiiu? Kerran hän pyysi päästä, isän mukaan, mutta isä sanoi vain: '-Mitä Idalla siellä, Ida ön vähän tökerö!" Sen koommin ei Ida ole pyytänytkään päästä mukaan. Niin, isän mielestä on Ida tökerö ja samaa mieltä on Maijakin. Sillä onhan Ida kerran vasikoita juottaes-saan juottanut niitä l3^sinkiulusta ja sen sattui Maija näkemään. Oli Ida tosin sen kiulun heti pessyt, oikein harjalla sannan kanssa hangannut ja sitten kiehuvalla vedellä hautonut. Eikä Ida olisi sitä kiulua ottanutkaan, mutta pimeässä tuli erehdys . . . purainen siinä tulta housuistaan sam-muttaessaan. "Mutta nyt tulikin suuri vahinko! Onko sinulla poikavin-tiö poikaneulaa?" 'Toikaneulaa, mikä se on? Kyllä minulla lukkoneula on", sanoi poika viisastellen. "Hiiteen sun lukkoneulasi — ja sinä itse myös!" Tuppurainen oli vihoissaan koko asialle ja tuolle pojalle.v Saatuaan lopulta palaneen housuntakamuksensa neulalla kiinni ja luotuaan poikaan vihaisen silmäyksen, lähti hän jatkamaan keskeytynyttä kotimatkaansa. Kirkonkylän talolliset olivat myyneet metsiään aivan siitä Tuppuraisen talon luota. Nyt olikin jo miehiä tullut puita kaatamaan. Iloiset tukkipojat toivat iloa ja riemua tähän yksinäiseen taloon, johon monastikaan ei ollut vieras jalka astunut. Kaupungista oli tullut työnjohtaja. Työnjohtajasta ja Tuppuraisesta tuli tuota pikaa juomaveikot. Tämän tästä sitä mentiin peräkamarin puolelle lasia kallistamaan Siinä iloisimmal-la tuulella ollessaan saa Tuppurainen kerran halun hommata tyttärensä työnjohtajalle emännäksi. Hän alkoi haastaa: "Nai sinä, Hepola, tuo meijän Maija. Siitä saat taloosi tavallisen emännän. Ida se on vähän tökerö — Maija meillä maan perii.. ."Samalla hän näytteli ulos akkunasta avaria viljavainioitaan. "Kyllä sinä, Tuppurainen, olet miesten mies", myönteli Hepola, lyöden kädellään toista hartioille. "Niin, Maija meillä maan perii", toisti Tuppurainen tämän tästä nikotellen ja lopulta hän vaipui pöydän päähän unen pöpperössä. Ja Hepola lähti Maijan pakinoille. Niin syntyikin sitten lemmenseikkailu salon immen ja maailmanmiehen välillä, josta oli seurauksena pieni ihmistaimi... FAY WEBB Rudy Valleen entinen vaimo, kuoli viime viikolla Santa Monicassa, Calij., vatsakalvotidehdukseen leikkauksen een. Heikki Tuppurainen oli käynyt kirkonkylässä. Piti käydä niitä papin-veroja maksamassa. — Suuren, liian suuren summan se pappi taas vei, hautoi Tuppurainen mielessään siinä hiihtäessään kotiin päin. Hänestä oli vastenmielistä maksaa niin paljon, sillä ei hän ollut pappia tarvinnut sitten Susanna-vainajan kuoleman ja siitähän on kohta kulunut kymmenen vuotta. Toiseksi se pappi tahtoo morkata kirkossakäynnistä, kun ei käy sitä sanaa kuulemassa. Eihän Tuppurainen niin paatunut tosin ollut, että ei uskonut olisi. Mutta hänestä oli turhaa näin pitkän matkan takaa kirkkoon mennä. Voihan hän itse sen verran tavailla joka sunnuntaiaamu Lestadiuksen postillaa, että^ ei kadotukseen joutuisi . . . Tätä asiaa^ajatellessaan ottaa Tuppurainen piipun hampaistaan ja pistää sen housujensa takataskuun. "Hei, Tuppurainen, hei!» huutelee joku nauraen hänen takanaan. "Mitä sinä pirunpoikä siinä naurat?" kysyi h^n vihoissaan. - "Teidän hpiisunne p a l a a ! s ai poifc^ Äaurult^aii sanotuksi. ^•On niitä luiUuja, jotka^t va-jhingoUa nauravat", murahti Tup- "Se oli kummaa, kun se Hepola ei huolinut tuosta meijän Maijasta, vaikka ...siitä olisi saanut tavallisen talon emännän", ajatteli Tuppurainen, katsellessaan ulos akkunasta vainioitaan. ——oOo— —— itteiden TUKKALAITE on jo aikaisemmista ajoista lähtien ollut erikoisen tärkeä tekijä ihmisen ulkoasussa, eikä suinkaan yksin naisten, vaan usein myöskin miesten keskuudessa. Toisinaan on jopa miesten pitkä partakin. järjestetty tyylinmukaisesti tukkalaitteen kanssa. Hautalöydöt ja muut muinaistutkimuksen tulokset antavat selvän kuvan siitä että jo varhaisina aikoina käytettiin erittäin monimutkaisia ja taidokkaita tukkalaitteita. Assyyrian ja Babylonian kansat käyttivät jäykkiä kiharoita, ja heillä oli miesten pitkä parta järjestetty samanlaisilla kiemuroille kuin hiuksetkin. Aasian muillakin kansoilla on ollut omat omituiset tukkalait-teensa, joista useita on käytetty mei-dän päivillemme saakka. Europkssa käyttivät roomalaiset ja kreikkalaiset tukkalaitteita, jotka vielä nykyisenkin käsityksen mukaan ovat kauniita. Naisten hiukset kiha-roitiin ja järjestettiin pään takaosaan kauniille, vapaasti laskeutuvalle sykkyrälle. Miehet käyttivät lyhyttä tukkaa ja olivat useimmiten ilman partaa. Keskiaika muovaili tukkalaitteetkin katsantokantansa mukaisesti tiukaksi, mahdqllisimraan hyveellisen näköiseksi, suosien kireitä palmikoita, joita eri aikoina eri tavoin kiedottiin pään ympäri. Usein peitettiin naisen pää erimuotoisilla päähineillä huoneessakin oltaessa. Renessanssiaika taas puolestaan laski naisten kiharat valloilleen sallien niiden, rehevän tyylinsä mukaisesti, rikkaasti jalokivin ja helminauhoin kolistettuna ympäröidä päätä..ihmeellisimpiin muotoiliin puhkesivat tukkalaitteet tämän jälkeen. Naisten ja miesten päät peitettiin peruukeilla, johon kiinnitetyistä pitkistä hiuksista muodostettiin kokonaisia taideteoksia . Ludvig 14 aikana olivat peruukit kauneimmillaan, miesten valtavat kiharat riippuivat puoliselkään ja naiset kantoivat päänsä päällä kokonaisia laivoja ja puutarhoja. Seuraavalla aikakaudella peruukit pienenivät ja olivat.useimmiten valkoisiksi puuteroituja, naisilla riippui jokin kihara, miehillä pieni saparo niskassa. Ranskan vallankumous vei peruukit mennessään ja tilalle tulivat antiikin muotoja jäljittelevät tukkalaitteet. Niistä siirryttiin sitten pu-kutyylien vaihtelujen mukaan erilaisiin, usein varsin kireiltä ja epämukavilta näyttäviin t;ukkalaitteisiin. Miehillä on siitä pitäen ollut enemmän tai vähemmän lyhyt tukka. Peruukkien jouduttua pois käytännöstä naiset ovat muilla lisäkkeillä koettaneet paisuttaa hiuslaitteittensa suuruutta täi palmikkojensa pituutta. Varsin yleisiä olivat viime vuosisadalla monenlaiset irtotukat ja irto-kiharat. Maailmansota vei mennessään nuo keinotekoiset hiuslaitteet sekä samalla naisten pitkät tukat. KäytännöUisistä ja terveydellisistä syistä ovat naiset sen jälkeen suosineet lyhyttä tukkaa, jota sitäkin tietysti voidaan järjestää moneen en tyyliin. — oOo— NORJAN tunturivyörymät tulevat äskeisillä onnettomuusseuduilla uusiintumaan, vakuuttavat arkeologit Seudun asukkaat eivät ^^^^ f, suostu muuttamaan pois, vaan ov-a päättäneet jäädä paikoiUeen. Hilj^ tain sattuneessa tunturivyörymäs» kuoli lähes 100 henkeä.
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 28, 1936 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1936-11-28 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki361128 |
Description
Title | 1936-11-28-02 |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
OCR text | Sivu 2 LAUANTAINA MARRASKUUN 28 PÄIVÄNÄ 1936 e 9 >0 CD Canadan suomalaisten kaunokirjallinen viikkoUhti tarjotaan kaikkien suomalaisten tilattavaksi. {Kilpakirjoitus) " K i r i Auiie 1 vk. 6 kk. 3 kk. 1 yk. 6 kk. Tilaushinnat: Ulkomaille $2.00 1.10 .60 $3.00 1.65 Irtonumerot 5 senttiä Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12-sivuiseha, sisältäen -parrasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta. • . , ;•. • Asiamiehille myönnetään 20 prosentin palkkio. Pitäkää asiamiesvälineitä jo tänään. Kustantaja: Vapaus Publishing Ca Ltd. Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava: P.O< Box 69 Sudbnry, Ont. TOIMITUKSEN TUOLILTA Saimme joku päivä sitten seuraavan kirjeen: "Annoin kerran LIEKKIÄ luettavaksi eräälle rottvalle, joka kuuluu kirkon piiriin. Hän oli sen luettuaan niin innostunut LIEKKIIN, että ajoi taksilla luokseni ja kysyi minulta: 'Onko synti tilata LIEKKIÄ, kun se niin kiinnostaa niinua, sen ollessa niin monipuolinen' sisällöltään'. Sanoin, että olisi synti, ellei hän tilaisi LIEKKIÄ> jos hän kerran pitää siitä. Niin oli tämä ystäväni innostunut, että saunan 'iriittasi' minulle siitä hyvästä', kun olin antanut hänelle joitain numeroita LIEKKIÄ luettavakseen. Toivon, että kaikki LIEKIN ystävät tekevät samalla tavalla ystäväpiirissään. Vuositilaaja." . Ylläolevaan kirjeeseen ei ole paljoakaan lisättävänä. Olemme viimeaikoina joutuneet toteatnaan, että LIEKILLÄ on ollut hyvä menekki kansan keskuudessa, koska tilaaja-määrä on noussut usealla sadalla. Kuinka moni LIEKIN tilaaja on tehnyt samalla tavalla kuin vlläolevassa kirjeessä mainitaan? Olettekö te antanut LIEKKIÄ sellaisille ystävillenne, joille ei vielä LIEKKIÄ tule? Luettuanne LIEKIN, älkää heittäkö sitä menemään, vaan antakaa se jollekin tuttavallenne, joka mahdollisesti kaluaa sitä lukea. Näin tekee jokainen palveluksen LiEiociÄ, yhteistä ystäväämme kohtaan. LIEKIN vuosintimerosta puheenollen voimme ilmoittaa, että panemme . siihen 7nyöskin LIEKIN ystävien tervehdyksiä. Lähetäjnme niniienkeräys-listat tämän viikon aikana eri paikkakuntien asiamiehille. Tpivoinmc, että jokainen LIEKIN ystävä tekee silloin parhaansa nimien keräyksen kanssa, sillä jokaificn suomalainen tie-lysti haluaa onnitella 1-vuotiasta LIEKKIÄ, joka jo niin miorena on saavuttanut tuhansiin nousevan lukijakunnan. Sitten lopuksi: kilpakirjoituksia on aikamoinen kasa odottamassa julkisuuteen pääsemistään. Vielä kuitcn-kifi on varastossamme ja LIEKISSÄ tilaa vaikka tuhansille kilpakirjoituk-sille. Joko te olette kirjoittanut? • JQ loppujen lopuksi: Älkää missään nimessä unohtako uusia tilaustanne! Jokainen tietää, että on ikävää olla, jos ei LimKii saapuisi säännöl-liisesti. Mköi^^ "m- «öjftf w / f ^ eWä ei ^ö#^ofl osot-teensa yläpuaUlta olevista numeroista, koska tilaus katkma, TOlJOTtAjA. LAHDEN poukamassa, siinä missä pienet jokihaarat yhdistjrivät yhteen, alkaen virrata suurempana jokena mereen, sijaitsi jokitörmällä yksinäinen harmaa talo. Heikki Tuppurainen siinä asui kahden tyttärensä kanssa. Hän oli vanhemmiltaan saanut perinnöksi tämän talon, josta olikin nyt pitkien vuosikymmenien raadannan jälkeen tullut hyvinvoivan ja varakkaan näköinen talo. Heikki Tuppurainen oli tyytyyäi-nen elämään$ä siellä kaukana sydänmaalla, muista ihmisistä, erillään. Se oli kylliksi hänen mielestään, kun teki kaupunkimatkan kerran pari vuodessa taloustarpeita ostamaan. Niillä matkoillaan oli Tuppuraisen tapana ostaa myöskin miestä väkevämpää, sillä täytyihän sitä olla kotitarpeiksikin varattuna. Sellaisina iloisina hetkinä on isä sulaa hellyydestä tyttäriään kohtaan. Etenkin Maija on isän hyvässä suosiossa. Maija olikin päässyt pari kertaa isän matkaan kaupunkiin, kerran talvella heinäkuorman päällä istuen ja toisen kerran kesällä laivalla. Se laivamatka oli Maijan elämässä suurin hetki. Usein puheli hän siitä matkastaan sisarelleen Idalle. Usein ajattelee Ida sitä Maijan laivamatkakertomusta. Kulkee ve-denpäällä ja huutaa töryyttää! Entäs sitten ne suuret talot siellä kaupungissa, joista Maija piihiiu? Kerran hän pyysi päästä, isän mukaan, mutta isä sanoi vain: '-Mitä Idalla siellä, Ida ön vähän tökerö!" Sen koommin ei Ida ole pyytänytkään päästä mukaan. Niin, isän mielestä on Ida tökerö ja samaa mieltä on Maijakin. Sillä onhan Ida kerran vasikoita juottaes-saan juottanut niitä l3^sinkiulusta ja sen sattui Maija näkemään. Oli Ida tosin sen kiulun heti pessyt, oikein harjalla sannan kanssa hangannut ja sitten kiehuvalla vedellä hautonut. Eikä Ida olisi sitä kiulua ottanutkaan, mutta pimeässä tuli erehdys . . . purainen siinä tulta housuistaan sam-muttaessaan. "Mutta nyt tulikin suuri vahinko! Onko sinulla poikavin-tiö poikaneulaa?" 'Toikaneulaa, mikä se on? Kyllä minulla lukkoneula on", sanoi poika viisastellen. "Hiiteen sun lukkoneulasi — ja sinä itse myös!" Tuppurainen oli vihoissaan koko asialle ja tuolle pojalle.v Saatuaan lopulta palaneen housuntakamuksensa neulalla kiinni ja luotuaan poikaan vihaisen silmäyksen, lähti hän jatkamaan keskeytynyttä kotimatkaansa. Kirkonkylän talolliset olivat myyneet metsiään aivan siitä Tuppuraisen talon luota. Nyt olikin jo miehiä tullut puita kaatamaan. Iloiset tukkipojat toivat iloa ja riemua tähän yksinäiseen taloon, johon monastikaan ei ollut vieras jalka astunut. Kaupungista oli tullut työnjohtaja. Työnjohtajasta ja Tuppuraisesta tuli tuota pikaa juomaveikot. Tämän tästä sitä mentiin peräkamarin puolelle lasia kallistamaan Siinä iloisimmal-la tuulella ollessaan saa Tuppurainen kerran halun hommata tyttärensä työnjohtajalle emännäksi. Hän alkoi haastaa: "Nai sinä, Hepola, tuo meijän Maija. Siitä saat taloosi tavallisen emännän. Ida se on vähän tökerö — Maija meillä maan perii.. ."Samalla hän näytteli ulos akkunasta avaria viljavainioitaan. "Kyllä sinä, Tuppurainen, olet miesten mies", myönteli Hepola, lyöden kädellään toista hartioille. "Niin, Maija meillä maan perii", toisti Tuppurainen tämän tästä nikotellen ja lopulta hän vaipui pöydän päähän unen pöpperössä. Ja Hepola lähti Maijan pakinoille. Niin syntyikin sitten lemmenseikkailu salon immen ja maailmanmiehen välillä, josta oli seurauksena pieni ihmistaimi... FAY WEBB Rudy Valleen entinen vaimo, kuoli viime viikolla Santa Monicassa, Calij., vatsakalvotidehdukseen leikkauksen een. Heikki Tuppurainen oli käynyt kirkonkylässä. Piti käydä niitä papin-veroja maksamassa. — Suuren, liian suuren summan se pappi taas vei, hautoi Tuppurainen mielessään siinä hiihtäessään kotiin päin. Hänestä oli vastenmielistä maksaa niin paljon, sillä ei hän ollut pappia tarvinnut sitten Susanna-vainajan kuoleman ja siitähän on kohta kulunut kymmenen vuotta. Toiseksi se pappi tahtoo morkata kirkossakäynnistä, kun ei käy sitä sanaa kuulemassa. Eihän Tuppurainen niin paatunut tosin ollut, että ei uskonut olisi. Mutta hänestä oli turhaa näin pitkän matkan takaa kirkkoon mennä. Voihan hän itse sen verran tavailla joka sunnuntaiaamu Lestadiuksen postillaa, että^ ei kadotukseen joutuisi . . . Tätä asiaa^ajatellessaan ottaa Tuppurainen piipun hampaistaan ja pistää sen housujensa takataskuun. "Hei, Tuppurainen, hei!» huutelee joku nauraen hänen takanaan. "Mitä sinä pirunpoikä siinä naurat?" kysyi h^n vihoissaan. - "Teidän hpiisunne p a l a a ! s ai poifc^ Äaurult^aii sanotuksi. ^•On niitä luiUuja, jotka^t va-jhingoUa nauravat", murahti Tup- "Se oli kummaa, kun se Hepola ei huolinut tuosta meijän Maijasta, vaikka ...siitä olisi saanut tavallisen talon emännän", ajatteli Tuppurainen, katsellessaan ulos akkunasta vainioitaan. ——oOo— —— itteiden TUKKALAITE on jo aikaisemmista ajoista lähtien ollut erikoisen tärkeä tekijä ihmisen ulkoasussa, eikä suinkaan yksin naisten, vaan usein myöskin miesten keskuudessa. Toisinaan on jopa miesten pitkä partakin. järjestetty tyylinmukaisesti tukkalaitteen kanssa. Hautalöydöt ja muut muinaistutkimuksen tulokset antavat selvän kuvan siitä että jo varhaisina aikoina käytettiin erittäin monimutkaisia ja taidokkaita tukkalaitteita. Assyyrian ja Babylonian kansat käyttivät jäykkiä kiharoita, ja heillä oli miesten pitkä parta järjestetty samanlaisilla kiemuroille kuin hiuksetkin. Aasian muillakin kansoilla on ollut omat omituiset tukkalait-teensa, joista useita on käytetty mei-dän päivillemme saakka. Europkssa käyttivät roomalaiset ja kreikkalaiset tukkalaitteita, jotka vielä nykyisenkin käsityksen mukaan ovat kauniita. Naisten hiukset kiha-roitiin ja järjestettiin pään takaosaan kauniille, vapaasti laskeutuvalle sykkyrälle. Miehet käyttivät lyhyttä tukkaa ja olivat useimmiten ilman partaa. Keskiaika muovaili tukkalaitteetkin katsantokantansa mukaisesti tiukaksi, mahdqllisimraan hyveellisen näköiseksi, suosien kireitä palmikoita, joita eri aikoina eri tavoin kiedottiin pään ympäri. Usein peitettiin naisen pää erimuotoisilla päähineillä huoneessakin oltaessa. Renessanssiaika taas puolestaan laski naisten kiharat valloilleen sallien niiden, rehevän tyylinsä mukaisesti, rikkaasti jalokivin ja helminauhoin kolistettuna ympäröidä päätä..ihmeellisimpiin muotoiliin puhkesivat tukkalaitteet tämän jälkeen. Naisten ja miesten päät peitettiin peruukeilla, johon kiinnitetyistä pitkistä hiuksista muodostettiin kokonaisia taideteoksia . Ludvig 14 aikana olivat peruukit kauneimmillaan, miesten valtavat kiharat riippuivat puoliselkään ja naiset kantoivat päänsä päällä kokonaisia laivoja ja puutarhoja. Seuraavalla aikakaudella peruukit pienenivät ja olivat.useimmiten valkoisiksi puuteroituja, naisilla riippui jokin kihara, miehillä pieni saparo niskassa. Ranskan vallankumous vei peruukit mennessään ja tilalle tulivat antiikin muotoja jäljittelevät tukkalaitteet. Niistä siirryttiin sitten pu-kutyylien vaihtelujen mukaan erilaisiin, usein varsin kireiltä ja epämukavilta näyttäviin t;ukkalaitteisiin. Miehillä on siitä pitäen ollut enemmän tai vähemmän lyhyt tukka. Peruukkien jouduttua pois käytännöstä naiset ovat muilla lisäkkeillä koettaneet paisuttaa hiuslaitteittensa suuruutta täi palmikkojensa pituutta. Varsin yleisiä olivat viime vuosisadalla monenlaiset irtotukat ja irto-kiharat. Maailmansota vei mennessään nuo keinotekoiset hiuslaitteet sekä samalla naisten pitkät tukat. KäytännöUisistä ja terveydellisistä syistä ovat naiset sen jälkeen suosineet lyhyttä tukkaa, jota sitäkin tietysti voidaan järjestää moneen en tyyliin. — oOo— NORJAN tunturivyörymät tulevat äskeisillä onnettomuusseuduilla uusiintumaan, vakuuttavat arkeologit Seudun asukkaat eivät ^^^^ f, suostu muuttamaan pois, vaan ov-a päättäneet jäädä paikoiUeen. Hilj^ tain sattuneessa tunturivyörymäs» kuoli lähes 100 henkeä. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1936-11-28-02