Canadan uutiset, August 7, 1919

              te»
m?
lp
M
te
1
NUMERÖ32 f OMLlXäSl trnnSET, EÖRTJ. J I ^ T Ä D » , - ONU., OSNlITi^ Torstaina, ^ E M C . :7' p.-^1919
1. •'•V^X'
PERUSTETTU 1875.
(Kciasu-illinen Pankki)
OF CANADA
Kun l i l l i c l H l l e rnliaa kolia, niin' t ä m ä Pankki välittää
l»^iilii.n rMluiniiiv mihin laluinsasivistynecn maailman osaan.
L i i l u v l l ä l d i i l rahanne pankin välityksollä. Se on varmin ja
ii(>ll)()inb(oino.
PORT ARTHURIN HAARA-PANKKI. A. McKENZlE^ Manager.
HAARAPANKK^JACobaltlssa. Fort VVIHiamissa, North Bay'8.
sa ja Sault Ste Martessa.
JUHO VESAINEN
J U S T O H U L L I N K N R0:MAAN[.
Kirjoi K ainit
a n l e 1' i I n g' m a n.
tUiikoii ('.(iell. n :roon.)
Vaan kesken jiii|hiiisf\ Hnnto
kajahti kirkont.iiriniillä ja nuolu-ivd
jiKjksival iiii('l=l^t uh)s jiitläon
•atoi-iansa kuskeii. Mutta Ahma
•'inaisti vankinsa, juryksi sisälle,
kantoi tytön ulos. viskasi rekeen
j a liiliti ajamaan toisten jiihistii,
jotka jo liiihtiviit Kirmän alla.
Mntta juuri kun hiin laskeusi
joelle, paukahti tr)rniältii saunan
takaa |)yssy, .hevonen liorjahti,
lotkahti polvilleen ja roki kaa­tui
, hankeen. Tuiskuna i'yntäsi
Ahma ^, esiin reen alta, tempasi
t y t ö n syliinsä liihteäkseen juok­semaan
lovereinsn luo, jotka ei-viit
olleet pitkiin njiatkan päässä.
Vaan ampujakin — Torvisen
Lauri — oli jo ehtinyt j-oelle,
juoksi keihäs suorana p.'|ikonevan
kintei-eillä huutaen:
— .[jlliilkö tytön yai henkcsi-kö
heiijit?
Ahma katsoi laaksleen, näki
]nah(lollomaksi i)äi"stä kuorman­sa
kanssa pakoon ja hoitti li"uiol
ften vuoksi synkiisti kirasten
hangelle.
— Mutta n.uisia, vielä minii
sen Ice.rra11 vien! h1111si 11än rai-vos'^
une(Miii rifnuieti toveriensa
luo, "jiWka jo hiihtiviät hänelle
r.vuksi. Lauri antoi hiinen juos­ta,
tempasi puf-lelcsi pyörryksii;-
.säiin ole\'lin ty|''".;i kiisipiioh-s a
ja j i o k s u l t i takaisin 'tlipaan, jos-
.sa pai)pilan naiset ottivat hänet'
hoitoonsa. Ahnm niiki vaaran
uhkaavan koko- retkikuntaa ja
ehätti miehilleen taist e]ui)ai-kalle.
Tuima ottelu oli näet syntynyt
joen jiiällä kirkon kohdalla, jon­ne
k'iiminkiläiset olivat seuran­neet
vien.alaisia. : Nämii jälkim­mäiset
()li\-at ensiksi l:ai)un puo­lella,
olivatpa jo pakotetut nou­semaan
jo(Mi toiselle ir)rmäno.
Mutta viileen saapuiva't heille a-vuksi
saaliin hakijat taloista jo-pitkälleen
hangelle. Vaan pian
oi isi k uni m in le in k i i m i n kiläistfui
pieni joukko ollut ylivoiman, e-dessä
tuliot;tUlia, ellei stuontuos-takin
joitakuita, kirkkomiehiä o-lisi
tullut avuksi, ^ L a u r i Torvi-
T i e n , . saatuaan nuoren kälynsä
korjuus«.'env keräsi taloista mie­li
lä; n uoria ja va n h,o j a m likaan­sa,
"neuvoi heille aseiksi heinä­hankoja
ja j ä ä t u u r i a ja toi" niin
to i s 1 a ky m m e n t ii miehisen 'apu­joukon
joelle. Ttse heihrtti hän
tappai-ataan nuoruuden koko voi­malla,
iski intoa h(.*hkuen oikeal­le
ja vasemmalle niin että Vosai­nen,
joka viei'een sattui, ihastu-iKUMia
huudahti:
— Oikt'in lankomies, iskeppä
n i i n !
.ITurjast i 1 aistelivat vienalai­set
k' in, sil 1 ii su u.i'i n osa sa ali ista
oli heillä lähdön kiireessä jäänyt
Ialoihin, efviitkä h:e tahtoneet
tyhjin kourin väistyä. Vaan vie-
1 ä h u r jemin in , pon n ist i va t iiläi-set,
sillä olihan heillä, joskin
har\M'm]-)ia olivat luvultaan ja
liuonompia aseiltaan, kodit, o-maisuus,
naisi.'t ja lapset puolus­tettavina
ja kostettavina monen­moiset
ilkityr)t. Moni ])artainen
karjalaiiuyi suistui heidän kei­llä
idensä : ja ha n kojensa alle ja
jäi lepiiämään taistele vain jal­koihin.
Taistelijain huomaamatta ru­pesi
ilta hämärtämiiän; pian jo
lopi)ui lyhyt • talvipäivä. Vaan
vielii kesti kahakkaa puolipime-ässä
ja kuutamon valossa, kun-
Jies vähitellen viisyivät joukot ja
tappelu taukosi. Karjalaiset ve­täytyivät
taistellen taaksepäin
ja päästyiiiin vähän väljema?älle
tilalle rupesivat he t ä y t t ä vauh-tia;^
hiihtämään ylöspäin jokea^
1 iiiiiset liihtivät seuraaniavan hei-tii
kapi:)ah*enmatkan päästä pi-tiiiikseen
silmällii, että vienalai­set
todella loit tönivät kylän tie­noilta
poikcmmas ja muutaman
en molemmini)uolisilta rannoilta peninkulman päähän jäivät he
j a ihe olivat taas pian iiläisiä vä- koko yöksi vartioimaan heidän
keviimmiit. Nämä ii|itivät kum­minkin
hyvästi puofensa, Vesai-
Hpn ^ j a ukkovTorvisen johdolla
ähdist<>livat he, tui|ceasti viliolli-
Mla, -jotka vielä- o l i \ k t ' h ä m m ä s t y -
^ ueijiä* ä Icil 1 isest il vasta rinnasta.
Vaan samassa saajuii Ahma nii­den
johtajaksi, jiirjesti miehet
uudelleen ,innosti heitii' liyök-käämäiin
ja vuorostaäii ahdiste­lemaan
iiläisiä. Mies siellä, toi­nen
täällä kaatui hangelle puna­ten
sitä verellään. Ulxko Torvi­nenkin
sai haavan jalkaansa ja
ainoastaan Kuurimmilla ponnis­tuksilla
sai Vesainen pelastetuk­si
hänet joutumasta vihollisten
jailkoihiii. V(;sainenl taisteli kuin
karin,!, ihmetellen^ häntä toiset
seurasivat. Hannu oli tarkka
pyssymies ^ja napsautti tuon
tuostaail|kin jonkun partaniekan
kulkuaan.
TörmäItii ja taloista Iin kir­kon
luota olivat vanhulfet, nai­set;
ja lapset itkien ja voivotel­len
katselleet taistelua, jännityk­sellä
s(niraten miten se päättyisi.
Vanlia kirkkoherra oli kulkenut
h ei d ii n jo u k os sa a n 1 o h du tel 1 cm ja
rohkaisten; ei ollut hän suonut
il sei leen lietkenkään lepoa. Jä
1<un Viholliset vihdoin rupesivat
vetäylymäiin takaisinpäin, kutsui
hän • kuulijansa vielä kirkkoon
lopettaakseen keskenjiläneen ju-nialanpal
veluksen kiitosrukouk­sella
ja virrellä. Sinne kirkkoon
kantoivat toiset jäälle kaatunei­ta
kuolleita ja haavoitettuja o-maii^
iaan.. Sieltä kuului surun,
valituksen ja epätoivon huoka­uksia.
Mntta sieltä kuului myös­k
i n sanomafonta IciitoUisuutta si­t
ä .Jumalaa I?oh,ta^, joka heidät
kumminkin oli /pelastanut vielä"
suuremmasta vaarasta ja turnij-osta.
Ja vielä kerran nousi van-^
ha. kirkkoherra . alttarille, jossa
j o u l u k y ö t t i l i i t olivat sytytetyt,
j a nuissusi värähtelevällä ja sy-dilmmeen
käyvällä äänellään:
•-Kunnia olkoon Jumalan korke­udessa
ja maassa rauha ja ihmi­sille
hyvä tahto.' Seurakunta
v,astasi amenensa j a kauan värei­l
i heikkenevä sävel ennenkuin
talttui ja kuoli pois illan hiljai­suuteen,
y a '
, III.
Juohtui juoni mielelleni
Tuuma aivohon osasi :V
ICaataakseni' Pohjan kansa
Kostoakseni katalat.
Arvaten että iiliiiset nyt kyllä
t i e t ä i s i v ä t olla varuillansa eivät
Vienan miehet enää palanneet
takaisin rannikolle, vaan hiihti­vät
sen saaliin kan.ssä, minkä oli­vat
(dit ineet saada mukaansa, yh.-
t ä m i t t a a poikkimaisin takasin o-malle
i)uolelleen, havitellen vielä
mennessään Iin met.säkyliä. liläi-set
seurasivat kappaleen matkaa
heidiiu jälkiiiiiu ja palasivat sit­ten
takai.sin hävitettyiin n kyliin­sä.
Poltettujen talojen asukkaat
saivat asuntoa niissä taloissa,
jotka vihollisilta olivat siiilyneel,
tyrikaliga, vaatteita ja ruokia
l a i n a i l t i in ja vaikka paljo olikin
menetetty, päiistiin kumminkin
viihitellen palaamaan entiseen
arki-elämäiin.
alutta uusi katkera viha jäi
k y t e m ä ä n mieliin, viha ja kosto.
Kun mielu^t tapasivat toisensa
metsissä josta vedättivät, hirsiä
uusia i)irttejä varten entisten
poltettujen sijalle, tuumivat he
u.s,ein toisillcuni :
•—- !Maksu niiltä vienalaisilta o-lisi
p e r i t t ä v ä niiistä ylimäiiräisis-tä
työj)äivistä.
— Niin olisi. Ja pitiiisi niille
oj)ettaa itselleen miltä tuntuu jää
d ä t a i v a s a l lev talvi pakka aseen.
J a kun t a l o n v ä k i työstään pa­lasi
oman talonsa j-aunioiden y li
yöj)yäksGen naapurin p i r t t i i n ja
siellä ruokapöytään astuttaessa
kaivattiin jotain perheen , j ä s e n ­tä,
isäntiiä tai vanhinta poikaa,
joka oli kaatunut Iijoen jäälle,
n i in kiertyipä • vielä aikojen ta­kaa
monasti kyynel naisväen sil­miin
ja kiehahti sappi miesten
sydämmissä ja usein, kuultiin
lv OS to n sa na a m ai n i t ta van. Usein
keräytyiviit kylän isännät talvi­sina
iltoina yhteen keskustele-m
a a n noista ylite isistä tuu mistä
j a sunnuntaisin kirkon^ jälkeen
pidettiin kirkkomäellä suuTem-piakin
yhteisiä kokouksia, joissa
|)uliuttiin vienalaisten viime ret-k-
estä ja sen raskaista seui^auk-sista
ja neuvoteltiin olisiko n>i-h
i n k ä ä n ryhdyttävä ja niihin.
Ivostopctken aije oli jo monta
kertaa otettu puheeksi, vaan mi-h
i n k ä ä n varmaan päätökseen ei
oltu päästy. Ja niin k u l u i ' talvi
kevätpuoleen saakka.
Kiiminkiläiset olivat varsinkin
innokkaita kostoretken puolusta­j
i a . Hehiin olivat loppiaisona-k
i n etupäässii kunnostaneet itse-ä
ä M j a s £1 a n e e t V i en a 1 a i s e t luo pu-maan
laajemmasta hävitystyös­tä,
heidän miehiäänhän oli Ve­saisen
Juho, joka oli osoittautu­nut
sellaiseksi sankariksi viime
otteluissa ja jota urhokkuutensa
j a neuvokkuutensa takia iiläiset
\
SIVTT8
päiväisenä leipänä, iluotsin hal­litus
oli Kustaa Vaasan aikana
lopettanut pirkkalaisten lapin-verotusoikeuden
ja sen kautta
vallit ellen ^tehnyt lopun noista
jokav\iotisista säännöllisistä la-pinretkistii,
joilla Pohjanmaan
talonpojat kulkivat kantamassa
veroa lappalaisilta ja • kilymässä
kauppaa heidän sekä etäisem-päinkin
kansojen kanssa, ja joil­l
a retkillä usein verisesti isket­t
i in kilpailijaan kiinni. Pirkka-laisvallan
loistoaika oli lopussa
j a viimeisten pirkkalaisten po­jat
ja pojanpojat eiviit e n i i ä n o i ta
aikojaniuistane(^t eivätkä voineet
s ä i l y t t ä ä niiden elintapoja. Sil­loin
oli eletty siitä, mitä kaupal­la
ja ry()stöllä oli talvisilla ret
k i l i ä saatu ja niitä metsä ja ka­lavesi
antoi; maanviljelystä oli
väli ii n, rauh allin en v il j eli jiiel ämä
ei lyönyt leiville.
Nyt oli ailya muuttunut. Hi­taasti
ja vastenmielisesti olivat
Pohjolaiset totelleet hallituksen
kiiskyii ja luopuneet lapinretkis-tään,
haluttomasti olivat he ryh­tyneet
maata enemmiilti niyller-tämään
ja polttamaan lehtojaan
kaskeksi. Vanhemmat m i e h e t,
jotka ,vielä 5?elvä.sti muistivat
noiden kuluneiden aikojen l i i l - v ä h ä v ä l i ä niimä
p e i t ä ja raittiita elintapoja, sen
ajan suurempia vaaroja, mutta
myöskin rikkaani paa elämistä.
katso4vat. mielipahalla : j a mel­kein
halveksivasti t ä t ä uutta su­kupolvea,
joka nyt ^luokkasi
multasessa maaperässä ja luopui
seuraamasta isäinsä ravakoita
j ä l k i ä Heidän mielestään oli pol­vi
pojista liuonontunut ja vel­tostunut.
He kertoivat, ylpey­det
1 ii, rai 11 iistä i:e tk' e il y el ti m iis tii
entisinii aikoina, jolloin ei tar­vinnut
vapista hallaöitä eikä pe­rustaa
elämistään siihen mitä
rakeet ja tulvavedet kulloinkin
öäiistivät, . vaan - j o l l o i n hilpeiisti
hiihdettiin vero-alamaisten luo
sydänmaille, otettiin isännän oi­keudella
mitä tahdottiin ja elet­t
i i n komeasti. He kuvasivat n i i ­t
ä aikoja elävästi, kuvasivat
kulta-ajoiksi ja innostivatkin
monen nuorenmiehen kateudel­l
a ajattelemaan isäin aikoja.
Vaan toiset nuoret niille jo nau­roivat
ja huomauttivat, että ne-hiin
ovat olleita "aikoja ne nyt o-vat
ajat toiset.
Alv^tU tyystin eivät lapinret-ket
tosin vielä olleet Pohjan­maalta
loppuneet.> Vaikkei poli.-
jolaisilbi enliä ollutkaan kuten
ennen oikeutta veroittaa lappa^
laisia, t f h l i i i s^Hien aikaan kum-nvinkiii
Polrjai>i)erän p i t ä j i s t ä ja
varsinkin Torniosta j,oka silloin
kuului länsipohjaan, tuontuosta-k
i n k a u p p a r e t k i ä Lappiin. Ke­m
i s t ä k i n niitä • vielä tehtiin
.saiinnöllisosti vuosittain; lappa-
Inisven kauppa olikin 15-satalu-vun
lopuljla vielä kemiläisille
varsin . t ä r k e ä n ä elatuksen apu­na.
Iistä tehtiin lapinretkiä
harvemmin ja ainoastaan muu­tamat
isäinsä aikojen ihailijat
olivat niissii enää mukana, eikä
näistii r e t k i s t ä iiläisille enää ol­l
u t sitJL m e r k i t y s t ä kuin kemiläi­sille.
Edellisenä talvena oli kum­minkin
Juho Vesainen, joka i -
sänsä kertomusten jolidosta i -
sosti ihaili pirkkalais~-aikoja>
k ä y n y t parinkymmenen miehen
kanssa retkellä Varangissa asti
ja hyötynyt siellä hyväsesti.
Mutta Limingassa ei näi,stä la-p
i n r e t k i s t ä eiiää ollut paljo en-lyksen
ja ne varat, mitä moni­vuotisella,
rauhallisella ja ras­kaalla
työllä oli saatu kootuiksi.
Yleinen iiiieliinde oli sen vuoksi
Viim(V vuosien ka haIck-ain johdos­ta
suuressa miiärin kääntynyt,
niitä vastaan ja Isitä kannattivat
varsinkin naiset sekä jntäjien
papisto, joka "saarnasi rauhaa ja
sopua. ' .
l\lutta Vienanpuohiiset karja-
Inset. eivät olleet edistykses,-;i
vielä päässeet iiiin pitkälle kuin
lieidän veljensii Poh.jan lahden
rannikolla. .Heille olivat nuo hä-vitysi-
etket vielii jokapäiväistä
leipää ja heidän kanssa joudut­t
i in vasten, taiitoakin; inyötäiin
toraan ja tapjieluun, kun j o k o o -
l i ky.symys sydiinmaiden: kala­vesistä
taikka la|)inkaupasta.
Vuosisatoja vanha viha iiiiiden
luu m o k a n s a i n • V ii 1 i 11 ä ' 1 e i m a h t i
kaikesta huolimatta usein ilmi-tiileen,
taikka oikeammin, .se ei
herennyt hehkumasta koskaan.
niiniä seikat,
j a (iri hai'ras-n
k'(!sk'uudessa
vain useampia
tulemaan ko-m
keskudessa
lii tapahtumat
•;eikat; puhee-iehistä
mutsti
IMonasti olivat
nämä eri nii(diteot
koon, ja perheidr
alaisina missii
henkilöitä sattui
koon, ja perheid
toivat monet päiv
Tavalliset teet ovat useinkin laihaa
ja vetistä ja joskus kitkerää.^ Blue,
Ribbon tee on aina täysin maukasta!
ja tuoksuvaa ja, sen väri on kirkas jai
miellyttävä, i
Koettakaa sitä.
seen. Nuorista n
hioni, Vesaisen Juhokin, varsin
hyvin, miten jo heidän vanJiem-painsa
villillä, nuo samat seikat
olivat olhiet riidai^ aiheena. Ve­saisenkin
iiitlvainaja oli niuiite'!
ollut rohkea ja reipas naihmi,
vaan levottomanluonteisen nii(;-
hen.sil alituisia retkeilyjä hiinen
oli ollut, vaikea suvaita.
— Taasko lähdet -sinne talvi­kaudeksi
hankia ajamaan ja sa­loja
koluamaan, n i i n o l i Jiiin jo-ka.
syk.sy murissut aina kun uk­ko
Vesainen oli en.si lumen tuis-
!*uitua ruvennut hankkiutumaan
lapinmatkallo. — Pysyi_;?it. nyt
yhden talvenkaan kotona!
— Täiilliikö mdvisen jiii-tin
nurkkia nuohumassa, olisipa se­kin
miehen työtä!
N i i n oli nkko^ vastannut ja
lähtenyt se aina oli. Ja pojasta­kin
se tuntui aivan luonnollisel­ta
että tottahan lapinretkelle on
lälnhMtävä. Äidin oli aina täy-tynyt
tyytyii. Vaan kun oli ol­lut
ky.symys sotaretkelle lälidiis-tä,
jolvo ])eittosotfian Vienan puo
lei 1 e taik ka karkottamaan naa-p
u r i p i t ä j ä ä hävittävää vainolais­ta
,silloin se aina lujemmalle ot­ti,
s i 11 oi n lv i (d 1 f d i j a )u d ä 11 el i \' i e -
]il veriijillle asti vaimo mi(.'slii'än
ja iiiti |)oikaansa ja rukoili vedet|
silmissä ;
— LI ii .mene sinne . , surman
suuhun.; ;. sinne mi«*.slt'n .syöjille
sijoille., elä jätii kotiasi orvok­si
. . .
N i i n oli iiiti kerrankin isiiii jii-d
ä t e l l y t , kun tiimii jo kujalla o-li
menossa. V;ian d u l i o n u i i s ti
yli)ey(hdlii luiten isil sidoin iiau-rahtaen
o l i vii-kkanut : '
— I r k e t turhia, iiiuorisein. (fi
niitii .lv(dpo.^ miehiä niinkiiiin iiu-juulida.
.Ja jos sattnu.surma lu­ihunaan
.. n ii n s a 11 un 11 a n s i •: le o 1 o -
mikin, mutta sulo oii sotahan
k u oi 1 a, h e 11 e .m i e k' a n h (d s ke 'les.sii.
M A U T T l LUTHRk. julkaistiuia
suuren nskon|)uhdistajan iiedi^
."iataisen riemuvuoden muistok­si.
Slsiiltiiä .'MH sivua ja on si­dottuna
korukansiin. Jlinta
$1.20. Postimaksu 10 senttiii.
Saatavana t. 1. konttooj-ista.
T A I T A V A ] : L : \ J T K . \ LÄAKÄin,
. e l i . koii-eliiinteu lavallisien
laulien tiiritom'rliit, syyl. oi­kea
parantamimm ja läiikitys'
Kii-joiilanut cliiinläiikäri J'. M.
l>illiiian. Kirja onj nidottu
))(dimi'isiin kansiin ja sisiiltää
sivua. Hinta ])ostimaksui-neen
K) senttiä. Olemme myy-nei-
t niiitii kirjoja ihmeteltäviin
})aljon tiimiin keviiiin aikana.
Saatavana tiimiin lehdmi kont-
^ Perustettu 1872.
Laillistettu Parlamentin iniiäi-äykscn mukaan.
Piiäoma (hyväk.sytty) ^ :).()()(),()()().()()
Piiiioma (maksettu) ;. . . : . . . . . . . . . . . . . . . . . :^()()(J,()()0.0()
Vara-rahasto . . . . . . . . . . . . i . . . . . . . . . . . . . . . ; :'5,Ö()(U)00,0()
Kokonaisvarat . . . . ... . . . . . . . . ; . . . . . . . . . . . . 77,4l)1.12().t)l
Suomalainen tulkki pankissa.
SÄÄSTÖ-OSATO.
.'lokaineu dollari ininkil ie "sijoitatte pankkiimme, on it-simsil'dollarin
ja Ivoron arvoimMi. .Jokainen dollari minkii
Ivululatio eli iiidiitte taskussanni', on vain dollarin arvoinen
eilcilmiempiiil. Te voille olt|:m ulos rahanne Icokonaan idi
osan siitä koska vain haluttaa.
PORT ARTH,UR1N HAARAPANKKI
Cumberland & Lorne katujen kulmassa.
Pilett;ejii iiiyydäiin Syysk. ')0 piiiväiin saakka. . • Takaisin paluu aika viimeistään Lok. 31,j).
I\lon(dlaiset kulkhtiet. 1
I
KATSOKAA JASPER JA MOUNT ROBSON PARKKEJA.
ITÄ CANADAN MATKAT
ElUNOMAlNKN PALVELUS. iJ^AlJAS LlUavUVA KALUSTO.
jo yk.simielisesti pitivät johtajaic^
arvossa. Hän se juuri osasi k i i - sinkään tietoa, liminkalaiset oli-
T
MAAILNIAN PARASTA
PURUTUPAKKAA
Parhaimman
makuista.
Kestää purra
kauyimmin.
KAIKILLA
, KAUPPlAlZiLA.
mm j.
h oi ttaa m iesten kostontunnetta
j a : taistelulialua ja pitää kosto-retke^
tuuman vireillä. Kosto-aiheen
oli hän saanut viimeisek­si
perinnöksi ifiävainajaltaan ja
luin tahtoi sen totetuttaa.
Mutta silHi tuumalla oli paljo
vastuksia voitettavanahan. Vaik­ka
kahakat viehanpuoleisten
karjalaisten kanssa viime vuosi­kymmeninä
olivat olleet melkein
jokavuotisia^ oli kansa kummin­k
i n h^uttomampi kuin joitakin
aikoja ennen lähtemään suurem­mille
ryöstöretkille, jotka luon­nollisesti
faas synnyttivät vihol- Vanhukset kuolivat, vuosi vug-listenpuoleta
kostoa ja -hävitys­tä.
Se sukupolvi, joka nyt oli
parhaa>ssa ijäs.sään Pohjanmaan
pohjoisimmissa pitäjissä, Kemis­sä,
Iissä ja Limingassa, oli tai­puvaisempi
rauhallisempiin elin­keinoihin
ja tyynempään elä­mään.
Oli jo eletty ohi', Pohjan-
;maan pirkkalaisten ajoista, joi­lloin,
kauppa- ja ryöstöretket se-jkä
lapinverptus ojivat asukkai-
Iden mUtfei ainoana työnä ja' jo-i
vat jo; aivan kokonaan vierauta-neet
retkeilijilelämästä pois ja
t y k k ä n ä ä n puuttuneet maanvil-l^
ykseen. ' ^-
Toisissakin pitäjissä retkeily-
Ifrfilu vuosi vuodelta kävi hei-kommaksii
Oli jonkunlainen
murrosaika käsissä. ~ Levoton
pirkkalaisveri liikkui tosin vielä
nykysenkin .sukupolven suonissa,
vaaai sitä taltutti yhä enemmän
v a l t i i an pääsevä rauliallisemman;
viljelyksen elintapa. Ne, jotka
v i e l ä ihannoivat entisajan tapo­j
a , joutuivat sitä myöten kuin
• Tiiydelliset tiedot matkojen y . m . suhteen antaa
\ A. W. MARTIN, Piletin myyjä, Port i^rthur.
CANADIAN NATIONAL RAILWAYS
delta vähemnoistöiin ja saivat
kätkeä mielihalunsa.
Lapinrcitkien' taukoaminen oli
tuonut; m?jkanaan. valdnaisen vil­jelyksen
S,ia tämä taas luonnolli­sesti
istu tjti ^ mieliin rauahllisem-piä
käsitteitä ja ajatussuuntia.
'Siksipä; olitkin,yhä enemmän ru-yettij
Itänimotoaan noita alitui-siä
lerisia kahakoita Vienan-
<puol|isteni; naapurien; kanssa. Ne-
" höiäivÄf^kiaiken sen ""
auennut.
Pyydämme ilmoittaa kaikille liiketuttavillemme ja ystävillemme, että olem­me
nyt kuten ennenkin tilaisuu dtessa lähettämään rahaa Buomeen! j oko postitse
eli sähköteitse. ^ '
V
Kurssimme on nyt
i
..Suurin Ja'v^ suoin^aläinen PankkiiriliikerAnierikasHli.
Konttori Chiieagossa, 17$ Iförth Deaborn S)b., Chiöago, Dli
m
sm
mi MU
1, J3& - * T . » ^ ' * ' «"
•hi