Vapaus, June 23, 1921

              VAPAUS
(Liberty)
The only organ of Finnish Worl£-
ers in Canada. PubJished in Sud-bory,
Ont., every Tueeday, Tbureday
&nd Sätnrday.
päivää vain sen takia, että haluavat, taottaa voittoa btrra Pääomalle,. ; Häntä totellaan, toisinaan mutistaan, vielä kapitalistinen
Casadan
BoHarista
LÄHETYSKULUT OVAT SEURAAVAT:
Advertising rates 50c per coJ.
incb. MinJmuro charge for eingie
insertion 7oc Discount on standing
sdvertisement The Vapaus is the
best advertising medium among the
Finnish People in Canada.
' tga, joskaan 8 tunnin päivää «ei voi-vuoksi on kyyhän pakko kuolla aäl- HstöläJEellä ei o!e tnitään. jsuunnatton-.an rasvapaljoudsn \'uok-i
~ i d a kaikissa teollisuuksissa panna ks'y kään, tultuaan heitetyksi kadulle? i Toisinaan on taas niin, että lyön-'si, mutta ovat sensijaan sangen edul'
llmotushinta 50c palstatuumalta.
Alin hinta kertailmotukeesta 75c.
—Kuoleroanilmolukset $2.00 (muiä-tovärsyistä
50c kultakin lisäksi). -
Kihlaus- ja avjoJ. iJmot, aJ::i nintt
$2.00, nimen muutosilm. (muute;
i^ulA avioliittoilraotustcn yhteydessä
$2.00 kerta. — Avioeroilm. $2.00
iierta (2 kertaa $3.00. .... Syntymä-ilm.
$2.00 kerta. — Halutaan tieto­ja
osoteilmotukset $1.00 kerta (3
Kertaa $ 2 . 0 0 )— Kaikista ilmotnk-asta,
joista ei ole sopimusta, tulee
zaban seurata mukana.
tantöön». Näiden tehtailija- ja ra-.gen vuokii, että hänellä ei ole mi- antaja ci palkkaa työväkeä, vaan luo lisja teuraskarjana. Sellaisia sikoja
hapomojen mukaan Eanomalebdet. tään, paitsi kädet ja.jalat, jotka häh vuttaa maansa vuokralle. Venajäiläikasvatetaan keinotekoisesti, siten et
jotka arvostelevatrheidän räikeitä voi myydä kapitalistille, jos kapitaa- esim. köyhä talonpoika, jolla oli maa-Itä niille päivittJin annetaan erikoi-byökkäyksiään
järjestyiyttä työvä-jj n-jtä tarvitsee. Minkä vuoksi pank tilkku jolla voitiin vaiin paimentaa nen ruoka, josta ne niin rasvottuvat
te vastaan, sillä vain «kylvävät en-ikiirit ja teollisuuden harjottajaf voi-^karjaa, oli pakoitettu vuokraamaan'
nakkoluuloisuutta työläisten ja työn vat elää ylelliseBti tekemättä mitäin, j maata tilanomistajalta. Talonpojat
antafain vsÖlle>. Kun siis uskalta- ja kuitenkin saavat suuria tuloja, saa
vatkin arvostella näiden yhteiskun-^ijstaen päivittäin, tunnittain, sekun-
TiLAUSHINNAT:
Canödaan yksi vk. $4.00, puoli
$2.25, kolme kk. $1.50 ja yksi
M I . 75C.
Yhdysvaltoihin ja Suomeen, yk«i
vk. $5.50, puoli vk. $8.00 j a kolme
tb. $W8. ;
Klanksia, joita ei seuraa raha, ei
tulla lähettämään, paitsi asiamiesten
Joilla on takaukset
• Vapauden konttori ja toimitus on
l i b e r t y Building, Lorn« St., Puhe­l
i n 1088. , .. '
Postiosote: Box ^9, Sudbury, Ont.
Jos ette milloin tahansa 8aa> vas-tausta
ensimaiseen kirjeeseenne, kir*
jottakaa uudelleen liikkeeiihoitajan
persoonallisella nimellä.
J . V. KANNASTO, liikkeenhoitaja.
Begistered at the Post Office De>
partment, Ottawa, as second clasa
matter.
! He eivät ole työväen
vihollisia
r
Eräs canadalainen pörssilehti, jota
painetaan rikkuritydvoimalla, valitte
Tee suuresti sitä seikkaa, että muu­tamat
vapaamieliset porvarilehdetkin
ovat, leimanneet Canadan Tebtaili-jäin
Liiton sen viimeisen vuosikonven
tionin päätösten nojalla yleisön edes
' sä< työväen viholliseksi. Tämä pörssi
lehti ryhtyy sitten puolustelemaan
' mainitifn liiton vuosikonventionin
päätöstä siinä suhteessa, että se ju»
a l i s t i taistelun S tunin työpäivää vas­taan
ja avoimen työpajat) puolesta.
Lehden mielestä ei kukaan,voi syyt­tää
tehtailijoita tästä, ottamalla huo­mioon
teollisuuselämän riVkyisen ti
lanteen.
Eipä tosiaankaan, päinvastoin sää
littää meitäkin «köybät> tehtailija
parat. Mutta silti nämä samat teh­tailijat
julkaisevat loistaviajjiuukau-d
- , neljännes- ja puolivuosiraportte-j
a tileistään, joiden mukaan niiden
jakamat dividentit eivät ole paljoar
kaan pienentyneet huikeista sotavpi-toista.
I nan etuoikeutettujen ryöstömenetel-miä!
Mutta vakuuttaakseen vielä kuinka
väärässä ovat ne, jotka syyttävät hei
tä työväen vihollisiksi, vakuuttaa tä
mä pörssi- ja riistokuninkaitten ää-nenkaanattaja,
että Canadan tehtai­lijat
ja pankkiirit ovat valmiit <sno-simaan
» »llaisia unioita, joilla on
tervejärkijet» j a «maltilliset» johta­jat,
jotka eivät mene äärimäisyyk-siin,
vaan toimivat «käsikädessä työn
antajain kansa».
Ja tätä ei suinkaan tahdotakaan
väittaälvalheeksi, isillä riistäjät ovat
aina olleet valmiit yhteistoimintaan
sellaisten, työväenjohtajain kanssa,
jotka panevat työväen uniot palvele­maan
riistäjäin etuja. Niin ettei meil
lä ole ensinkään epäilystä, etteivät­kö
Canad&nbin tehtailijat ole haluk­kaat
käyttämään taantumuksellisten
työväenjohtajsin ^ kätyripalveluksia
hyväkseen ja suosimaan sellaisia uni
oita, joitten jäsenistö on näiden hei­dän
kätyriensä täyden mielivallan ja
holhouksen alaisia. Mutta annappa
vain ,että työväki toimii unioissaan
raatajien luokkaetujen mukaisesti,
niin tärtä «suosiollisuus» muuttuu mi
tä häikäilemättömämmäksi työväen
viholliseksi.
Ja onhan luonnollista, että herrat
riistäjät pitävät kynsin hampain kiin
ni saalistamiseduistaan. Siitä ei hei
tä voi syyttää, se vain osottaa, että
he ovat luokkatietoisia. Työläisten
täytyy vain oppia yhtä selvästi luok
katietoislksi, asettaakseen jättivoi-mansa
riistäjien voimain kanssa vas­takkain
niin eheänä ja suurena, että
se kykenee murskaamaan riistäjien
voiman ja herruuden.
Pääoman herruus. Työ­väenluokka
ja maa-laisköyhälistö
Kirj. N. Bucharin.
: Kaikissa maissa on vallassa pääo­ma,
paitsi: Venäjällä lokakuun vallan
kunjouksen jälkeen, jolloin se kallis­tettiin.
Otettakoonpa minkälainen
valtio tahansa puoli-itsevaltainen
tai tasavaltainen — kaikkialla pitää
suurpääoma täyttä valtaa käsissään.
Pienehkö ryhmä ihmisiä— Baun-a
hamiehet, suurmaanomistajat j a teh
tailijat — pitää orjuudessa ja ikees-nittain
suuremmoisia voittoja? Sen
vuoksi, että pankkiirit omistavat, ei
ainoastaan parin käsiä ja jalkoja,
vaai) myöskin ^öhvälineet, joita i l ­man
ei nykyaikana voi työskennellä:
tehtaat, koneet, rautatiet, kaivokset,
maat, höyrylaivat, kaikennäköiset ko
neistot ja erinäiset työkalut Tämä
ihmisten ^äsiämä rikkaus kuuluii
koko maailmassa, lukuunottamatta
nykyistä Venäjää, ainoastaan kapi­talisteille
ja maanomistajille, jotka
myöa ovat muodostuneet kapitalis­teiksi.
Asian ollessa tällä kannalla
ei ole ollenkaan ihmeellistä, että, p i ­täen
hallussaan kaiken välttämättö­män,
kaikki tarvittavat välineet, pie­ni
kopla ihmisiä hallitsee muita, joil­la
ei ole mitään. Maaseudulta saa­puu
kaupunkiin köybälistöläinen ja
menee haicem. työtä. Kenenkä luo?
Työnantajan. Sen luo, jolla on teh­das
taikka muu tuotantolaitos. Työn­antajasta
riippuu, saako köyhälistö-
Iäinen työtä elääkseen vai onko hä^
nen näännyttävä nälkään. Jos kapi
taljstin uskolliset palvelijat — tireh­töörit
j a . kirjanpitäjät r - ovat laske­neet,
että uusista työläisistä voidaan
saada voittoa runsaammin kuin yk­sinomaan
työssä jo olevista, silloin
iän i&at&a, työtä». JSUei, niin
sanoo: «ei ole työtä». Kapitalisti on
tehtaassaian jumala ja keisari. Hän-
11 tottelevat kaikki, hänen m.ääräyk-sestään
tehdasta laajennetaan taikka
supistetaan. Hänen määräyksestään
tapahtuu työnjohtajien ja hallinnon
kautta työläisten erottamnien ja työ-lönotto.
Hän määrittelee minkä ver
ran työläisten tulee tehdä työtä, min
cälaistapalkk. heidän tulee saada ja
kaikki tämä tapahtuu sen vuoksi, et­tä
tehdas on Mnen, kuuluu hänelle,
on hänen yksit^istomaisiittttaan. Juu
ri tämä tuotaritoväliheiden yl^ityis-omistus
onkin syynä siihen hirvittä­vään
valtaani joka pääornalla on.
Sama ilmiö on hayaittavissT^än
suhteena Ottakaa kaikkein väpiaih ja
kansanvaltaisin «aa, josta pörvaiMö
on pitkiä ylistysvirsiä veisannut. Tu-lannettyölälsä;
muokkaavat siellä
vierasta maata/ kuirteii maakapita-istien
maata; Siellä oh järjestetty
Icaikki 3c<uten suuressa tehtaassa: kym
menet ja sadat sähköaurat, niittoko­neet,
puima-ja-itsäshavät viljana
cuukoneet, joitten äärenä aanittvar^
laisesta myöhään 4;yÖskientelevät palk
Ifabrjat. Ja iaivaii samoin kuin teh
aissakin he työskentelevät ei -itsensä
työskentelivät sillä vuokramaalla o-mine
hevosineen, äkeineen, jyrineen.
Mutta tässäkin heitä riistettun armot
tomasti. Mitä suurempi oli maan
Ja kuitenkin on sitä talonpoikaa
rosvottu. Kuka on sen silloin teh-^
tehnyt? Eivätkö Juuri ne lukemat­tomat
joutilaat herrat, jotka eloste­levat
niin talonpojan kuin työläisen-*
kin hartioilla. Katsokaa niiden jou­tilaiden
herrojen elämää; Pakanoi­denkaan
jumalat eivät ole viettäneet
niin makeita laiskanpäiviä kuin ne
samaiset herrat ja kuitenkaan ei hel­vetin
paholainenkaan julkeaisi itsel-leeil
koota niin paljon rikkautta ja y-lellisyyttä
kuin ne herrat ovat koon­neet
Renvallit^ Mannerheimit y.m.
eivät ole koskaan hyödylliseei^ työhön
kättä koukistaneet ja kuitenkin tiC'
detään puhua esim. Renvallin satu
maisen suurista vuosituloista, Missä
ovat silloin talonpojan rosvoojat?
Teollisuustyömies valmistaa esim. te-räsäkeen,
sanomme 100 markasta.
Herrat rosvoavat sillä talonpojalta
r esim. 200 mk. Siinä laiskuudessa ja
ylellisyydessä rikastumisen salaisuus.
Katsokaa suuripalkkaisia rovasteja
j a muita virkaherröja. Eikö niiden
työtön käsi ole aina työläisen ja ta­lonpojan
taskussa kuten ryövärin kä
81. Kaikissa työntuotteiesa missä
työmiehen työ ja hiki rientää tuo­maan
talonpojalle apua ja helpotus
ta, on kätkettynä rosvoavan, työttö­män
herran, kokonaisen berra-armei
jan käsi, joka kantaa veroa kaikesta,
tulitikusta loppumattomiin asti. Se
• ryövärikäsi ryövää yhdeltä puolen
työläisen, toiselta puolen talonpojan
työtä ja hikeä. Se on niiden yhtei­nen
verinen sortaja ja ryöväri. Se
joutilaana elostelevien lauma on yh-
' leiskunnan ruumiissa kuin rakennuk-
: sen hirsissä tuhoisat homesienet, jot­ka
syövät lahoiksi lujimmatkin seinä-
- hirret Se ylellisyydessä ja laiskuu­dessa
tj-S!Sisten ja talonp^^an har­tioilla
elävä, sortava ja ryöväävä
herralauma on kuin mehiläispesän
laiska emo, jolle sekä työläinen ^ttä
talonpoika on vuosisadasta vuosisa'
taan kantanut ja yhä kuhnureilla
kannattaa mettä. Se emo vain on
hedelmätöi;; steriili, mitään hyödyl
Iistä siittämäänkään. Sen elämän
päämääijänä on ainoastaan työläisen
ja talonpojan rosvoaminen. Talon­pojan
tarvitsee vain ruveta käyttä­mään
omia aivojaan, näkemään asi­oita,
omilla silmillänsä ja hän huo­maa
kaiken tämän todeksi. Hänen
tarvitsee vain kohota ylemmäksi sitä
lantatunkioiden eläjää, joksi herra'
ovat hänet polkeneet ja hänen sil
miinsä avautuu totuuden avara mail
ma.
Mutta nyt on se talonpoika ainais
ten sortajiensa, halveksijainsa ja ros
voojiensa, joutilaiden herrojen usut-tamana
karannut ainoan ystävänsä
ainaisen auttajansa' ja apunsa, työ
miehen niskaan. Hätä ja häpeä täyt­tää
mielen sitä ajatellessa. Niinkö
palkitsi Suomen talonpoika ainoan a
punsa? Niin syvästikö se petti ystä
vänsä? Niin matalastiko kykeni Suo
men talonpoika käsittämään kunnia-vaatimukset
ja oman arvonsa, oman
tunsa? Olen itse talonpojan lapsi
ja minä olen siitä talonpojan mail-masta'nähnyt
kauniita tuulahduksia.
Nyt tuntuu pimeys ja yö tulvineen
sen talonpojan sydämeen. Nyt tun
tuu kuin olisi päivä sanonut sen ta­lonpojan
sydämelle katkerat hyväs-tinsä
ja sen asujaksi hiipinyt iku:
nen häpeän
Itkekää sitä te, joilla on vielä sy­däntä
hyvälle! Valittakaa sitä te
Suomen syvät korvet,, jotka olette
nähneet, miten uskollisesti työmies
talonpojan apuna teidän voimaanne
tarve, sitä korkeampaa vuokraa tilan
omistaja kiskoi, pakottaen talonpoi-kaisköyhälistön
todelliseen orjuu­teen.
Miksi saattoi kapitalisti tehdä
tämän? Siksi, että maa silloin oli hä­nen,
tilanomistajan maata; siksi että
maa oli tilanomistajaluokan yksityis­omaisuutta.
Kapitalistinen yhteiskunta jakau­tuu
kahleen leiriin: niihin, jotka työs
kentelevät paljon j a syövät vähän ja
huonoa ruokaa; ja niihin, jotka vähän
taikka eivät ollenkaan. työskentele,
mutta sen sijaan syövät paljon j a hy
vää. Tämä ei olekaan aivan Raama­tun
mukaista. Raamatussahan sano­taan;
«Joka el työtä tee, ei hänen
syömäänkään pidä.» Kuitenkaan ei
tämä asiaintila estä kaikkien uskon­tojen
ja kansallisuuksien pappeja ylis
tämästä kapitalistista järjestelmää:
papithan saavat kaikkialla (paitsi
Neuvostovallassa) palkkansa pääo­malta*).
V ; . / : : V ' ; ;'
Nyt syntyy toinen kysymys. Kuin.
ka saattaa loiseläjien kopla pidättää
yksityisomaisuutenaan kaikille väittä
mättömät työvälineet? Millä tavoin
'"!!" btämUn laiskurilmoka» jyksityisomai-suus
pysyy j a ou: pysynyt häihin saak
ka? Missä ovat syyt siihen?
Syynä siihen on työkansan vihol­listen
erinomainen järjestyneisyys.
Tätä nykyä ei ole ainoatakaan kapi­talistista
maata, jossa kapitalistit toi
misivat yksitellen, eristyneinä yksi-,
löjnä. Päihvastoirt jokainen heistä
on ehdottomasti työnantajajärjestön
jäsen. Ja j u u r i nämä työnantajaliitot
pitävätkin kaiken käsissään, omaavat
kymmeniätuhansia uskollisia asiamie
hm, jotka palvelevat heitä omantoh-nontarkasti.
Kunkin kapitalistisen
maan leoko talpndellinen elämä on e-rinäisten
työnantaj'ajärjestöjen: syn-dikaattient
trustien ja suurten pankki
yhtymien täydellisen mää^äysvaHan
alainen, lääniä liitot omistavat kai-
Icenjäihääräävät kaikesta
lautta kaikkein tärkein työnanta­jaliitto
öh porvarillinen valtio. ^Tämä
työnantajajärjestöi pitää käsis^n
kaikki voimat ja hallinnon Isingat.
Tällä on kaikki punnittua j a lasket­tua,
kaikki harkittua j a niin varustet
tUa, että työväenluokan pieninkin y-ritys.
noustö., kapinaan pääoman her-
Aivan samoin menettelee porvaristo
työväenluokan kanssa, tosin todellis­ta
ruokaa se antaa hyvin vähän —
siitä ei koviii liho. Mutta päivästä
toiseen se tarjoaa työläisille erikoi­sen
henkisen ruuan, josta työväen­luokan
aivot rasvottuvat ja lakkaa­vat
työskentelemästä. Porvaristo ha
luaa muodostaa työväenluokan kuuli
aiseksi, teurastamiselle sopivaksi, jo­ka
ei järkeile, mutta pysyy kuuliai­sena.
Siitä syystä porvaristo kou­lun
j a kirkon välityksellä syöttää lap
siin sen ajatuksen, että vallanpitäjiä
on toteltava, sillä ne ovat jumalan a-settabia
(bolshevikit^ovat rukousten
asemasta saaneet osakseen kirkonki­rouksen
siitä syystä, että kieltäytyi­vät
maksamasta valtion palkkaa kauh
tanapukuisille valehtelijoille). Tuos­sa
tarkoituksessa porvaristo huoleh­tii
valheellisen sanomalehdistönsä laa
jasta levikistä. "
" ^ Porvariluokan erinomainen järjes­tyneisyys
sallii sen pitää hallussaan
yksityisomistuksen.' Itse rikkaita on
kyllä vähän, mutta heidän liepeillään
on runsaasti kaikkein uskollisimpia,
erinomaisesti palkattuja palvelijoita;
ministerejä, tehtaitten johtajia, pank
kitirehtöörejä, y. m.; näitten viime-mainittjijen
.liepeillä on apulaisia, joil
la on pienemmät tulot, mutta jotka
ovat riippuvaisia heistä, ; samassa
hengessä kasvatettuja; he pjn-kivät
samanlaisiin leipäpaikkoihin, jos on­nistuvat
palveluksissaan; näitten jä-lessä
seuraavat hiukan pienemmät
1 Box 69,
a - ,
siitä
VAPAUDM J ^ I A l ^ ^
lyh^kää levittämään Punikkia oikein erikoisella tarmolla Se tnf' v i
maan helppo tehtävä, silla jokainen työläinen tilaa itselleen Punikin b v l
vaan asiamies siitä hänelle huomauttaa. «niiaa
Canadan toverit ovat olleet pakotettuja olemaan ilman proletaarisb • 'i
ja kuvalehteä jonkun aikaa, mutta Punikki tulee nyt vapautamasn^-^
_..iä tilanteesta saapumalla luoksenne 2 kertaa kuukaudessa. O n h n^
ava vielä, että Punikki ei edusta pilaa vaan pilan vuoksi, vaan se n n S !
ivalla paljastaa tämän kapitalistisen järjestelmän nurinkurisuudpn '
KUVAT JA KIRJOTUKSET TARRAAVAT AINA KIINNI Mivi»
TAPAHTUMIIN ^AIVÄN
Asimiehet voivat myöskin tilata Punikin irtonäisnumeroita mvrtä-v i
seen, varsinkin suuremmilla suomalaisasutuksilla käy tämä hnm^^^-
sillä PuniSki on kaupaksi käypää «tavaraa», TO paosa,
i Punikin tilaushm^ on ;f2.00 vuosiKcrua ja $1.15 puolivuosikertaa*®'
Lähettäkää tilauksenne Vanauden konttori nvälityksellä oqntt^n,;
VAPAUS -K
Box 69,
Raukat veijarit samat
laisia kaikkialla
*) Tääottian myötävaikutuksella
väUiölta taiicka muuta tietä.
virkamiehet, pääoman asiamiehet j .
n. e. Kaikki he kulkevat toistensa
perässä, ovat sidotut toisiinsa porva­rillisen
valtion yhtenäisen järjestön
ja muitten työnantajajärjestöjen si­teillä.-
Nämä järjestötvkablehtivat kun
kin maan verkon tavoin, jossa työvä­enluokka
saa pinnistää turhaan.....
Jokainen kapitalistinen valtio mnd
dostuu todellisiiudessa mahtavaksi
työnantajaliitoksi. Työläiset työsken­televät—
työnantajat pettävät Juu­ri
tämä järjestelmä.oh se, jota nimi-tetääh^^
käpSaTistise^si j a jonka. mää­räyksiin
alistumaan työläistä Itehot-tavat
herrat kapitalistit ja heidän pai
velijansa: papit, intellrgentit, menshe
vikit, sosialisti-vallankumoukselliset
ja muut^ jokaisen työläisen ja talon­pojan
liyvät tutrtavat.
I I r {y
II m
annisti .ja -teitä viljelyksen palveluk-seen
kukisti. V-edotkaa -te tutkimat­tomat
taivaat vieläkin sen talonpo­jan
sydämeen. Vedotkaa-siihen kai-cen
hyvän ja oikean nimessä ja ta-onpojan
oman. arvon ja kunnian n i ­messä.
Minä itse en • siihen penään'
uskalla vedota. -En.pelkää sitä, että
siitä talonpojan sydämestä olisi • nyt­kään
vielä hyvä kuollut, mutta-sana­ni
vain raukeavat Tahtoisin huutaa
apua,, mutta ääneni jo-väsyy. Vedot
kaa siis tällä tuskien hetkellä talon­pojan
sydämeen t e l j o i l la ehkä on e-nemmän
voimia sen ovea avata. Se­littäkää
sille Suomen talonpojalle,
että hän näinä murheen ja yön päivi­nä
seisoo tulevien sukupolvien ja ko­ko
mailman tuomioistuimen ~ edessä.
Itä ja länsi, ottakaa hellimmät ää­nenne
ja rientäkää kiiruusti rukoile­maan
sitä erehtyneen talonpojan sy­däntä
hartailla sanoilla: Ystävä ja
veli, elä surmaa työ-ja kärsimystove-riasi.
Elä lyö maahan omaa apuasi
ja ystävääsi, sitä, joka'on-aina^ ollut
sinulle turva ja tuki, sillä jos ystä­väsi
petät, petöt kunniasi, ja majaasi
hiipii ikuinen yö ja Impeä.
PUNAUPPUJEN A L LA
Uatta laotaeisa
Yöst aikain astuvat -esiin •
nyt työläisnainen ja -mies,
kera nuoriso käy, käy lapset, •
joit' tuudussa turti jo ies.
Hämäristään rientävät rohkeet
maan työläisarmeijat,
nuo kalvaat ja runnomat ruoskan,
hien, helteen uurtelemat
ja tarttuvat känsäisih' kourin,
käsin jäykin mut jäntevin
ajan voimapyörään, mi vinhäaii
nyt kiihtyvi vauhtibin. •
Elementtinä soi jo nyt ratas,
viel' äsken mi matas.
Y l i maan, y l i mannerten yhä
jo• kuiiluvl kutäuritaa. . . •]
On kuin kohu kuuluisi merten,
"väkivaltava kun havajaa
yli mäilmah, kun alhoista astuu ,
se kunnaiden kirkkauteen
punapuuntävin lippuineen,
ylöänöusemisintoä uhkuin^
' kun yhteiskuntaa luodaan
uutt', ylvästä, uhkeaa,
tasaäuhtaista, öuUrta, jöSsa
"tilan työläismailnia^saaj
' saa Buöjän" hftrmajähäpsi, .
mies, nainen ja lapsi.
Mitä suurempaa ihanampaa
elo ihmislapselle fiiio
kuin onnen kaikesta antaa,
'kfera'käikkein kun QuttaJuo!
"Ilo" ylväämpiei sykähyttää
sisinV ihmisen saata, ei,
kuin milloin' ybteiäkekooh ^
ken kortensa kalleimman vei.
Teko pienikin näät, jota johti
pyhä pyrkimmys'vaitfpar6WpaäB,
jota kaunisti kansojen onni,
olo onneton oibkivanmaan, -r-teko
moinen on' kantava juuri',
on" Valtavan suuri.
Kaupunkiin pääätyäan, levättyään,
v i r k i s t y t t i i n ' räskaä^ hiihtomatkan
sa'jälkeen j a ennätettyään luoda sil­mäyksen
kumousilmiöihin siellä val­tasi
Hanneksen ja hänen toverinsa
yhä sanoin selittämättömämpi luok-kayhteistunne
ja -hartaus. Aseiste­ta'
toVfefiiöuk(Bt''säiVät ' P u t e n k in
tavallista herkempänä ouruvan ve­ren
niin oudosti vellomaan — ei u l ­koasullaan,
sillä «e oli useimmilla
varsin puuttellinen, ^aan päättäväi­syydellään,
tarmollaan ja — nöyryy­dellään
suurta yhteistä asiaa kohtaan
jolle vihkiytynyt ef ehään niieti eikä
k^s^ifciaA oä' valmis kehoituksen saa
tuaan° ryntäämään «päin vaikka tyk-kein
jyrinää».
Kaikkialta'," tnyöskin aseistamatto­man
työväestön piiristä huokui en­nen
aavistamatonta ylevyyttä. Kaik
ki työläiset, riiin nuöret kuin van­hat,
niin miehet kuin naiset, oliva;
valmiita tekemään kaikkensa työvä­enluokan
voiton hyväksi.
Näköjään pienimniätkin itapahtu-mat
kuvastivat suuria vaikuttimia.
Kahvilassa esimerkiksi turisivat i -
sä ja poika toisten aseveikkojen
kanssa sota-asioista. "Paikalle sat-fttu
Saapumaan suoraan rintamalta
muudan toveri ja tuo tcrveiseriä: i
sänrpöika ja pojan veli öli kaatunut
— No, voititteko? tukasee poika.
—- Se nyt öli selvä. .
Se onpääasia, tokaisee isä. Sin
nelähiden minäkin tänä iltana tämän
nuoremman pojan kanssa. "Vanhem­man
pojan kuolema on kostettava.—
Vätväyskokoiiksen jälkeen tiili
rtöudan ^ukkeli tafjöutumaan kaar-tiin
sanoen:
— Ellen mä munhun kykene, niin
heittäydyn 'pitkälleni lahtarin eteen
kaatuuhan edes minuun, ja nnorem
Mät ehtivät niskaan. —— .
Ruumishuoneelle saapuu eräs työ
läisnainen ja pyytää saacia nähdä
'näehlsnsä -ri^umiin. jl%ästyään
luo purtstaa vaimo miehensä jääty­nyttä'kättää'ja
sanoo:
— Hyvästi, 'toveri. Kiitos paljon
Hyvän asian puolesta kaaiduit
Puristi kättä, käveli • hiljaa 'nlos,
Ja'västa ulkonapyyhki Vaivihkaa sil
mäkulmastaan kyyneleen.
" Niin, yläuipä kuolemankin ääressä
väistyi" Buru hartauden ja-sen tiedon
tieltä, että vainajat olivat ' tehnee
velvollisuutensa, kaatuneet sahkarei
na oikealla paikallaan seitessään^-^
• Mitään niin inieltäylentävaä,'Tyh-dikästä
ja' luokkatunnetta terästävää
kuin sankarihautajaiset, ei Hannes
ölhifvielä "elämässään kokenut Het;
kaupunkiin tulonsa jälkeisenä päivä­nä
Hän näet sai olla mukana" kaatu­neiden
luokkatovereidensa' hantauk
s c ^ . Surumarssin "vitkassa, liiku
tavassa^ työläissoturi-osasto ja sivii-liproletaareja
punaiset Upi^t puoi
ii
VAPAUS s,s
'Mli Torontossa ottaa rahalähetyksiä vastaan tov. A . T. Hill int n n I'
fäir Avenue. "7 Bells. s
Toverillisesti, PUNIKIN KONTTORI, Superior, Wis.
•,Oiit
Kun maailman taantumuksen mä­tä
pyrki ilmoille Kronstadtissa wer-tasi
«S.. Sosialidemokraatin» kirjoit­taja
seikkailun takana olewia mustia
vroimia Pärisin Kommuunin työläis-sankareihin,
vraikka edelliset oliwat
niin muodoltaan kuin laadultaan
yhtä karwaa Thiersin wersaillelais-ten,
noiden historiallisten werikoi-rain
.kanssa, joilla aina Suomen ku­moukseen
asti oli kiistämätön ensi-ilansa
kansanmurhaajain ansioluet­telossa.
Mutta pitihän «S. Sosialide­mokraatin
» jotakin keksiä huonosti
päättyneen huonon asian puolustami
seksi jonka takana se oli itsekin. M i ­tenkäs
sen toimittajat muuten olisi­vat
suomalaisen poTwarist^ sydän-cäpysiä
ja lehti itse ohranan jatkuwa
tosine
Kun SlovakiäC^iriörjiln, verratta-
•wat. faälkiintyneet maatyoläilfiiset
waatiwat inhimillisen tapaisia elin­ehtoja
j a tekevät lakon, sanoivat
maan oikeistososialistit: tämä on vai
tion vaarantamista! ja wihjaawat
lakkoseuduille santarmeja.
Kun Saksan tietoiset työläiset nou-
'^yfjatb maansa . Stinnes-häpeäwaltaa
vastaan, nousevat nälkänsä ja kur­juutensa
luojia j a luokkansa kaup-poreita
mstaan, vjskaa sosialidemo­kraatti
Hörsinn muiden sosialidemo­kraattien
ja riippumattomain myötä-vaikutiiksella
valkokaartilaislaumat
heidän niskaansa ja johtaa inm
valveutuneimman proletariaineW
teilauslavalle tai kuritnshuoneeseo.
Ja tähän luonnottomaan rikokseea
ottavat, osaa myös belgialaiset M i .
tussosiälistit, joiden Saksaan läirt-tämät
pyövelijoukot ottavat innok­kaasti
osaa yhteiseen työläisten ajo.
jahtiin.
Kun Englannin ammatillinen jätti-kolmiliitto
on valmiina iskemään pol
viltden Britannian rahahallitsijat,
tuon kourallisen teollisuus- ja pörs-sikuninkaita,
astuvat keltaiset johta-jat
yhdennellätoista hetkellä wäliin
ja lamauttavat johdettawainsa &
kuun kohetun nyrkin ja kuiskuttele­vat:
neuvotelkaamme, mikäpä kiire
läimäyttää! • Rossautetaan toiste
(kunhan porvarit nyt ensin saaMt
aikaa sijoittaa kuularuiskunsa ji
rauhoituskomppaniansa)!
Kun italian työläisille olisi olint
melkein leikin asia järjestää mielenä
mukaan voittoisan sodan warank-koon
viskaaman maansa asiat, tuli­vat
serratit' ja sanoen: mitäpä hä­täillä;
parasta valmistautua! Ja siBä
aikaa kun he «valmistuivat), tuho­avat
valkokaartilaiset koko Italian
ibyöväenliikkeen, murhaawat sen
johtajat, polttavat sen talot, ]i
vievät pohjakerran viimeisenkin aloi-
'.tekyvtyn, minkäi ^ohdbstia Öenati-laisilla
ei taaskaan ole muuta neu^ro-na
kuin mennä pääministerin luobe
kumartaen sanomaan: emme ota o-saa
mihinkään! Kommunistit, ne ovat
syypäitä kaikkeen, kommunistit ne
v a i n (puolustavat {proletariaattia!).
tangossa. Avatun haudan ääressä
kajahtivat yhteislaukauset, kaikui­vat
torvet, vierivät laulukuoron l i i ­kuttavat
säveleet ja pidettiin puhei­ta,
jotka, vaikka niissä valitettiinkin
töverihukkaa, kuitenkin huokuivat
uhrauksen ja velvollisuuden vaka­vuutta,
velvollisuuden , josta juuri
hautaan laskettujen kuolema muis­tutti.
Kas tässä yksi niistä^ erään
tovefipäällikon pitämä;
«Toverit!
Ei kauan sitte me seisoimme tällä
samalla haudalla osoittamassa viimeis
ta kunnioitusta niille tovereille, jotka
olivat ahtaneet kalleimman mitä an­taa
voi: elämänsä. Olemme juuri
kätkeneet tuonne maan poveen py­hän
työnsä suorittaneet uhraamalla
henkensä köyhälistön luokataistelus-sa.
Nämä toverit,, jotka olemme tuo
neet 'tänne toisten -toverien viereen,
jättivät vahhempansa j a rakkaansa
kirehtiessääii taisteluun. Ei sillobi
tiennyt isä, äiti, Träimo, että ei enään
rakastansa näe. Emme voi sanoa
milloinka meiltä vaaditaan' isama
uhraus, jolloin meidänkin on lähdet­tävä;'
ja -uhrattava kaikkemme. ,01en
vakuutettu, että jokaisen rinnassa
on sama tunne: me annamme kaik-kerarae
'jos tarvitaan. Mutta miksi,
saattanee joku kysyä, meidän tulee
taistella ja nam paljon uhrata? Maa­ilmassa
on kautta aikojen oHut kak­si
luokkaa: kapitalisti- ja köyhälistö-luokka.
Me olemme olleet kapitalis­min'kahleissa.
Meitä on sanottu va-psuksi
ihmisiksi, mutta vapaita emme
öle. 'Olemme orjakansaa. Teemme
vain sitä, mitä kapitalisti määrää mei
"dän tekeinään. Olemme sen uhreja,
sillä "kapitalismilla on ieinot, jotka
tappavat hitaasti, mutta varmasti. Jo
kapäiväis. elämän puitteissa olemme
nähneet toveriemme sortuvan. Tuo­ta
kaikkea -vastaan olemme ryhty­neet
.taistelemaan, j a vapauden puo­lesta
kannattaakin taistella ja uhra­ta
niin paljon, sillä köyhälbtö ei saa
mitään ilmaiseksi, vaan se maksaa
vapaudestaan kalliin hinnan. Taiste­lu
bn käynnissä elämästä ja kuole­masta
ja me olemme varmoja, että
Suomen työväenluokka on voittaja­na
sitä suoriutuva. Toverimme, jot-,
ka olemme maahan kätkeneet, ovat
palanneet taistelusta sankareina. Hei
dän vieressään, lepää myös munaa
venäläinen toveri, jonka nimesö ei
ole tietoa. Hän, v i e r a a n maan poi­ka,
ryhtyi auttamaan suomalaisia to­vereita
taistelussa kapitalismia vas­taan
uhraten sen eteen henkensä.
Hän lepää nimettömänä, mutta « o-nohdettuna.
Näiden sankarien muis­to
on aina elävä. T o v e r i t , tämä tilai­suus
jättää mieleen muiston, joka oa
aina pysyvä. Se velvoittaa meitä uh­raamaan
kaikkemme j a astumaan hei
dän tilalleen.»
• Ja veljiensä, poikiensa j a nuesten-sä
kumpujen ääressä seisoivat jäl­keenjääneet
siskot ja äidit murheis­saan,
mutta ei murheensa murtaji­na,
siliä heitä tuK horjumaton tie-toisuus
siitä, että heidän omaisensa
olivat kuolleet kalleimpansa pnoie-lesta,
olivat kuolleet luokkansa « • •
paustaistelussa.. Ja n""P^' ! ? r\
jälkeen jääneitä painoi i^^^Z
onnettomuuden ja surun taakka, n » -
jastui heidän mielenhartanden
maamista piirteistään yhtälaiWf*^
mk kaikkensa uhraava päättävaisyy^
mikä muinen kamiusti Karthagon «f
sia- leikkaamaan kultaiset kutni^_
miestensä joustenjänteiksi man
lessa varassa.
Ja koskaan suussanne ei
ei poven pakahtuvan paraMJ-
. kuin usein ennen rauhavuoue-'
mennen. TST- Oi, suurempaa ei sankaruutta^
maan, vjj.
tolin äitiyden kauhuL«s ajan
maan.