Canadan uutiset, February 12, 1920

              1*
m
P^v." -
i i i
NUHEEÖ 7 l^ANADÄN XrCTTISET, PORT AKTHtJR, ONT., CANADA, Tor«t. HeUnikuim 12 p. 1920.
PERUSTETTU 1875.
(Keisärillmen Pankki)
OF CANADA
r
SÄÄSTÖT.
l^alm 'on teidän pni-a.s ysiävä. Säästäkää osa palkastan­ne
jokc^päh^ ja| sijoittakaa ne tähän pankkiin, missä ne on
varpiassa tallessa ja tuottaa 3 pros. korkoa.
IMPERIAL BANK OF CANADA
POlRT A R T H U R I N H A A R A P A N K K I , A. H. VVeaver, Manager.
. . ; ijlaarapanhki.myöskin Fort V/jlliamissa.
M E T K A .
K i r j . Kaui)pis-Heikki.
1 Ensi vu^<pdet,
.Moilka^ oi ollut'Jiäneii oikoa n i -
mouvä. ^Sen l)li\*at; sepiltäneel
ko)ilutovorit, .io'illa iui merkillinen
halu väännellä, l i K a u n e i n k i u nimi
mitä .i()kai)äiyäisimmäksl. Täs?sä-ki
i i i n tM o 11 u f k i \ iu. I pari 'k'ir.ja in t a
alkuperäisJ^Ktä: niiuesiä, nekin ni-
'mon ke.siveitä, joka oii kauneimpia
mitä ahnaimkasta löytyy.
MfiiVn oli si'pkoparven miorin,
Va n 1 li m ma 1 1 a pfie t oi iva t ty tl ä vi ä
.ja uiin ta 1 jon A-aSiiho\n\na, e 11ii sai­vat^
veljen synn.Mtty.ii olla osallisi­na
ui i n e u valinnassäi. Niiiipii näi­d
e n ja "vauliemi)ien| auouipäiväis-t(
Mi ponnisni^ten |iperä|i^tä sai poika
uäiu kuuluvan iiimcn|:.Ivlaus Kle-u
i f u s \Vladirnii-; |Kaksi ensimäistä
.oli \- a t i si s k o j e n , j ii ä idin kelv s im i ii,
mutia;kolin'ann(ui lisäsi isä kenen­kään
aa\\i>tamatta, ajatellen ettii
kölinelnimeii. niiviiää komeanimal-ta.
Isä, ollen itsekin virkamies.
i o i \' (l i p o j an k' oh o a van k o r k e a m -
malto kuin hän. i /Tos])a tuo nimi
kerran maailmas-lai saisi paikkansa
Vai l.iok ai <ui\cn\\ |j^|i si 1 o 11 d il 1 ii., n i i n
sittii v a r a l t a .,on liVvii, e t t i i nimiä
on kolme, Ttse ei ollut saanut ni-
..m.eiiiisä kohoteniksi| \-arsin. koski-virkamiesli^
iokan-- tasa)lekaan..Syy-nii
voi olla se!'ettiei suku'ollu1 vie-
:lii:-kyll.iiii
sulult^^ta.
kuului, eiviit ollk\ t kohonneet inu-oikeutellnjeii
paikkaile, mutta vii-h
i t e l l e U 'ne .tulevat kohoamaan. I-sä
näki jo nyt et l i i Klaus Kleiuen-sille
mu(xlostiii|iJ huomattavasti
j y k (> \ • ii m 1) i 11 e n i l ' lai 1 n i s u \- u n 1 n 11 i l -
h' jiiS(Miilh|'. Se'^|li hyvä merkki.
>I'a. kiHii> poika alkoi katsella y m -
e t ii ä 11 ii | a 1 o n p o i k a m a i -
J iU k a n'd e ri t, j o i li.iu liä n
ka ei niin sukkelaan ja lip-rakasii
kuin -. nämä. . J a istut-tuaaii
parisen vuotta latinakou-lun
penkillii, alkoi tulla tuttava­piiriä
ja vapautta tar])eeksi asti.
Klomens^nimi jäi kotona ja kou­lu
SS a ki UI.1 tav a k si ; j o 11 o iu. oi oi 1 u t
,]uitäiin kiir e t t ä , . vaikkapa se lau­suit
i i n an k a ra 11 a k i n ä ä n on pa inol-la.
:i\rutta ^Metka-nimeii kuultua
o 1 i \-a t 11 u o m io - j a t o i mint ah cr m ot
l i e t i liikkee«^sä. Kiireesti ei Met-k'akaan
toiminut, mutta mitä tuli
t o i m i t u k s i j a sa n o tn k s i . no sä il y i -
vät toverien muistossa vuosikym-m
Olli ii.
Miksei Metkasta tullut korkeata
virkamiestä^
. Ivoska häntii oii syntymästään
saakka: ajateiHi virka-urailo, vie­lä
pii -nuilulollisim mau korkealle,
niin oiliän. sellainen harras ja >sy-dämellijion
toivo voinut olla •ko­konaan
toteutumatta. .Hän olisi
ke 1 I t i es k ii \' oi in y t t u o un o k i n: k a i k
koin • Icorkoiinmalle rapulle, se-n
a a 1101' i n -' sa Ik mv' .hoi ta j aksi;
mutta mouonmoiseL Yastoinkäy-misel
p y s ä y t t i v ä t apulais-nimis-niielhui
laukktutn.. Pahin noista
va^-tuksista oii kielen kampeluus.
Hän oli puhetaidossa sukua van­han
ajan Moosckselle. joka tosin
hoiti korkeata . virkaa- hiinkin,
uintia kiiyttiimällii apidaista .sano­jen
si'i)ityk.sOssä. Metkakin tiesi
täiniin. Olihan: latinakouluu ns-k
o ] 11 u>u o 1)011 a j a 1 n o n t a' le e r ^a a ii -
i-ähtiiiiyr r sinii olet loinon :iMooses.
jolta ei saa suiMa sanoja ei kis­komallakaan.
Tästä ymmärsi
parilleen ja sommi,jella ensimäisiä ^lotka. että hänen olisi palkatta-sanoja,
ioli- liiman V itseensä .la ää­nessä
jotain valtHoiiiiohen jylseyl-
1ä. Isä hymyili fijiille merkeille,
Sisaret ])äinvastoin olivat huolis­saan,
iuul (••i heidän pieni veljensii
tainii,-.uTt (lallattldemaan neuvon
mukaauL i v a a n äipähtoli vastaan.
Ja j OS j o 11 oi ukin h ouku tu ksil la ja
namu.silla saivat taipuvaiseksi, oi-
A'iif saiiat sittenkäiin " lähteneet
n i i n yhTäja|ksoisesti j a ' ' r i i n i s t i"
kuin si.'^kot olisivat toivoneet. Tie-m
( l i l l a ) Klemens, jota niiiioä lie
suosivat, tuli heidän alituisen
huolelitimiscnsci j iolsnooksi,. • Jos
mu u t alku o i)|i n n o t i su j u i v at h i -
taasti, niUI seurat.apo^jon opplrai-n
e n ja. niiden noudattaminen teki
pahinta n kiusaa. I Paikkakunnan
nuoret herrat allcoiy^t kiiydä sisa­rusten
kotona ^'fisiteillä'', j a sil­l
o i n ' o l i s i pikku, Klemensin ])itä-nyt-
ollaiiniin tottelevainen j a huo­maa
vainon . k t.iJn|onkeli. Jos ei-käytös
(iiliut mallikelpoista, seura­si
siitä vierastojn mentyä monet
neuvot ja varoitukset. Klemens
ei osannut ipaiy^mpaa keinoa kuin
e t t ä istui seuraavilla kerroilla ää­n
e t t ä ja liikkumalta jossain nur­inassa.
iMutta istuessaan hän toi­voi
sitä :aikaa,^ jolloin sai poistua
mieleiseensä i^enraan"ja näjiitää/
e t t ä osaa hänkin haastellayyaik-kojen
taakse, vaikka hän totun-den
uiniossä selitti nauttineensa'
. •,• ••..>• .f., • . „•. •
lääkettä parantaakseen huonoa
terveyttään. Uskoivatko nämä si-t
ä k ä i i l " Vielä sinä, juopporatti,
puhut huono.sfa terveydestäsi:
mies k u i n m i k ä l i ä u syöttiläs;''
Tämä oli kyllä totta mitä run-miiurakoniuikseen
tulee. ]\lutta
heidän olisi pitänyt 0])|)iiioina
iniohiiiä ymmiirtiiä. ettii ter-
Veydonhoitf) tarkoitti ääni - eli-miii,
joiika oppilas jiltti häveliäi-syydostä
. nvainitsematta> koska
"vamma • ' o l i ,synnynnäino]i.. Ilo
\ a a n j a n k' u 11 i xn t . o ma a ' • o r t e 1 i -
aan," . uhkasivatpa erottaa kou­lustakin,
vaikka suvun h.yvän
mainoon vuoksi lykkii.^^ivät tuon-n
Ojin m a k si ja,: tuonne m n i a ksi. V i i - .
nu' i n he ryhtyivät uhkaustaan to-touttamaan,
jolloin iMctka pyysi
e ro t odist \ i k se n ja, sanoi h y västi
'' kars.soroille " ja koko Icoulupuu-hallo.
- V =!? * 5S - '
Koulusta erottua.
Noin 'kymmonon vuotta oli Met­ka,
painanut latinakoulun i)enk-.
kiä, säännöllisesti kaksi vuotta
luokallaan. Ei siis ollut ihme, et­tii
hän sieltä päiistyänsälopäili ja
hoiteli terveyttään.
.Isii. joka vie 1 ä eli, oi isi- k4.i reli ti-, -in italia.
va apulainen puluunaan. Mutta
kiui oi.ollut veljoii, Aar.onia, eikä
olisi ehkä hyväksytty syrjäisiä-käiin
jipulaista kouluaikana, ryh­tyi
hän korjaamaan; ääni-elimiän-sii
liiäkkoillii. .Metkan koulukau­pungissa
oi ollut vielä näinä, ai­koina
erityist ii ääni-elinten lääkiH
]'iä. ivansa hoiteli muitakin tau­teja
omatekoisilla kotilääkkeillä.
Kaupini«^-issa oH kumminkin eri­ty
i n o n t o lul a s. j o.^sa. va lm istel t iin
lääket tä puhetaidon ja äänen:
vahvistukseksi. Koko sen maa-kunnan
väestö., johon ^letkakin
kuului. harrasti iiäet . otityisesti
puhetititoa ja käytti ahkerasti
tehtaan lääkettä. Sitii «ai lääkä­rin
.määäryksottä eikä ollut kal­listakaan,
ainoastaan noin 80 pen-niä
entisajan " h a l l i n " pullo. Tä--
tä lääket):ä ryhtyi .Metkakin naiit-;
limaan ja niin hyvällä menestyk­sellä,
ot tä^ puolueettomat asian ar­vostelijat,
kuten koulutoverit,
tunnustivat . yksimielisesti hänen
puhetaitonsa kohoneen moninker-taisoksi.
Mutta ihitenkäs opetta­jat
ymmärsivät tämän edistyk­sen
t Tiet ä äh än t u on sano m aita­kin
miten - piillöpäät ymmärtäyät:
^letka >sal alituisia nuhteita ja-va­roituksia
lääkkeen nauttimisesta.
•Salpasivatpa •karsseriinkin^ luk-nyi
vaiitsetnaan jonkun virka­uran.
Uhitta kun sisaretkin olivat
menneet miehelään, n i i n ' c i Metka
halunnut jättää isää yksinänsä.
Hän otaksul. kiirehtimisen aiheu­tu
\' a t r. kunnian pyyn n ös t ä nähdä
poika virkaniieheniija otti mielel-liiän
vastaan pienet nuhteet. Oli­han
jaloa olla vanh^unpan^sa luona
vaniiuuden päiviniu Ja Metka o-sasikiu
oikeaan.
' Kun i.sälle tuli tuonen tuville
niuutto. ei tarA^innut ainoalle po-j
a Ile lii h o 11 iva ki ire oli isiä sä hkösa-uomia
eikä ajaa kyytihevosia
naiiluiyksiilu : P o i k a o l i kotona
ja. k a i k o k s i onneksi aivan vuoteen
vierellä, - kun isä votäsi viimeisen
honkäyksensä. Hän vuodatti v i l -
])ittöniiii murheen j a kaipanks,en
kyynoloitä ja ompelutti surunan-hau
takkinsa hihaan. Mutta ei­viit.
idkonaiset merkit eivätkä
kyynel o et k iiä n ^ a n t a n ee t ky 11 iks i
1 o 11 tl u lu st a. Sy dä n ka i pa si sisä l -
Iistä liiäkettä. Mutta vaikka hän
sitii suun kautta lääkitsi vähin-lii
iin k o 11 n e. ker t a a pä i vässä. y lil ii
hyvin pullahtivat- kyyneleet sil­miin
ja piiasi syvä huokaus, kun
tultava t isän kuolema ta mai niten
ilmoittivat . ö^ianotlonsa .suruun.
Ki häi)'innyt sekään, että jaioinie-
1 isi m mii 1 ystä vii 1 1 ausnivat .suru-valituksonsa
monta kertaa sama­na
päivänä. Vaikutus d\\ aina sa­ma.
Hän oli niin surusa vallassa, et­tei
olisi tointunut hautajaisiakaan
järjestämään, elleivät sisaret tul­leet
avuksi. Nämä saivat puuha­ta
keittäjät ja paist<}jat. Esimer­kin
innostamana virkistyi Metka­kin
ja tilasi vieraille ja itselleen
surnnhuuhtelulääkottä kokonai­sen
tynnyrin, vieläpä puolta pa­rempaa
kuin mitä itse oli käyttä­nyt.
8isaj'ot häntä moittivat näin
suuresta tuhlauksesta. He eivät
käsittäneet, ettei yksinäiseks'! jää­neelle
orvol le ri i tt än cet muu tama t
hautajaispäivät. Toista oli hei­dän,
joilla oli mies j a lapset.
Metka viettikin isänsä hautajai­sia
lähes kaksi vuotta, milloin yk­sinään,
milloin ystävien seurassa.
Halulla hän olisi viettänyt niitit
vaikka koko ikäusii, mutta hauta-jaisvarat
lopjiuivat ja sitä mukaa
vieraatkin vähenivät.
sein koko yö. j a lankomies sfii pifv
kääh odotella tärkeitten asiapape-riensa
puhtaaksi kirjoittajaa.
Viipyminen meni alussa ruu­miillisen
.sairauden syynä, mutta
kun näitä sairauspäiviä alkoi tul­la
iiseita viikossa, täytyi . lanko-miehen
ruvbta ajattelemaan suku-laise
1 leoii i erveellisenipäil virka a
ja asnmapaikkaa. •Jollainen sat­tuikin
ilmestymään, ja niinpä
nuuitamana päivänä saatiin lukea
virallisesti, eitä ylimääräinen ko­pisti
horraKlaus Klemens j; n. e.
on • m ii ii rä 1 l y apnl aisnimismiehek-si
Iv :n Jiiniisniiespiiriiu^ Tiio pii­ri
oli to.sin läänin iläisiinnuissil
kolkassa, m u t t a , vähätpä siitä;
Tuttavat toivottivat onnea uuteeii
vii-kaaii ja. lankomies lainasi mat­ka
rahat aivan pyytämättii.* «
:Tämä o l i uMelkan elämässä
m e i - k k i p i i i v i i j o t a ; ei sopinut si-vuuitaa
aivan kuivin suin.: Hän
1\ 111 st 1 i k o ko on y st ä \' ii t, - j a p iti h eil -
le niin hyvät lähtiäiset-kuin mat-kai-
ahat suinkin sallivat. Loppu­han
niistä tuli, mutta onneksi sat­tui
lähtiäispitoihin entinen liaus-ka
koulut o veri Tupakainon, joka
e l e Ii va ra lekaa n a m a an vi 1 joi ijä uii..
syrjäisessii Tuikkiniienuui hovis­sa.
Tiima ystävii'lainasi Metkal­le
matkarahat, vieläpä runsaalla
Canadassa pakattua teetä voi
ostaa 75c. pauna,
i maksaisitte enehipaä?
Kehtolaulu.
> \ Omat varat: Smk.^106,000,000:—
]\raksaa talletus-, pääoma- ja säästökassatilillä 5^/1 pros.
sekä juoksevalla tilillä 2V2 pros. . - l
Pääkonttori Helsingjissä.
Haaraosastoja Hangossa, Hyvinkääl)ä, Kokkolassa, Lahdes-:
' sa, Loviisassa, Älunsalassa, Oravaisissa^ Ori-
1 Imattilassa, Pietarsaare.ssa, Porvoossa, Salossa,
' ^ . , 'Tampereella ja Vaasassa.
Tallettakaa rahanne johonkuhun yllämainittuun konttoriim-
.me; Me maksalöMHe kotkeiiriman kurssin.
Virkauralla. ^
Kun viimeinenkin penni oli käy­tetty
isän muiston kuiinioittami-seen,
saattoi hyvällä^ omallatun­nolla
antautua virkauralle. Sisar­ten
miehet olivat jo vuosia sitten
kohonneet arvokkaiksi lain ja oi­keuden
valvojiksi. Yksi niistä
palveli läänin keskusvirastossa ja
hänen .suosituksellaan ja vastuul­laan
pääsi Metkakin sinne ylimää­räiseksi.
Hän oli nyt isän toivon
mukaan virkamies ja kynä rapisi
kuten muillakinj h'errOilla: Vir­kaan^
asuessa oli pitänyt^antaa lii-paus,
ettei enää vjetä hautajaisia.
Mutta lupaus ei .ollut niinkään
helppo täyttää. Ylimääräisellä­kin
oli jonkun verran palkkaa.
Niinpä joka kerta, kun rahat ke-lähtivät^
Jcnkkarössa,muistui mie­leen
isä-vainaja,vja illan hämärtä;-^
essä.- joka on suriirTsuotuisin h.etr
. Nyt liän oli valmis inatkusta-ma
an p ii 1 • i i n s ii. 1^ a i naitu un su s i-l
u r k k i i n käiiriytyneenii. hiin • ajoi
ma lila van virkamiehen tapaan.
Kansan miohenä hän kumminkin
esiintyi majataloissa. Snvaitsipa
pakkas- ja piiskaryyppyjä ottaes­saan
tai'jola majatalon isännälle­kin,
jot^i heille jäi mieluinen
muisto herra nimismiehestä.' :
Yhtä kyytiväliä ennen matkan
pä äm iiä r ii ii oli suu re h ko kir kon-kyiä.
Täälläkin hän tapasi pari
kolme entistä koulutovoriay.,vielä-pä
virkaveljensäkin, • naapuripii-rinnimi.
smiehen apulaisen. Tiima­kin
oli sijoitettu tiinne ;terveelli-sommille
seuduille. Isäin onnel­lista,
. y h t y m ä ä , ei voinut jäitä ii
käden i)\u'istukseon,-. vaan oU vah­vistettava
iloisoMa.: illanvietolla,
^'stiivien seura lämuiitli niin, että
i\lelka j ä t t i vähiiksi aikaa ' susi-turkkinsa.
sen majatalon isäiuiän
huostaan, jo.ssa oli iloja vietetty;
Nyt hän matkusti esimiehensä
luokse saamaan : toiihinta-olijeita.
Siellä annettiin pitkä verorästi-luettelo,:
joten sai heti kohta lu-tusrua
piirin •kaikkiin kolkkiin,
]\I e t ka y m mä rs !• et toi h iin t ii n ii il 1 ä
matkoilla oteta vastaan avosylin.
Täytyi siis valita joko kor.skea
ryöstöhorran ryhti t a i k k a olla la­vallisena
ihmisenä ja pyrkiä yslä-vii
k s i. .A I o t ka ^'a l i Is i j ä 1 k i m ii iso U/
Hän.otti• osaa heidän" hiioliinsa,
mutta kun ei voinut auttaa velko­jen
ahdi.^aniia rahalla, . n i in hän
ositteli, että jos saataisiin nauk-k
u ' ' :murheeseen. -Sekin auttoi.
Synkät kasvot imuittuivat iloisik­si,
ja moni, joka oli vapissut her-i-
a n 1 a 1 o o n -1 u 11 e ss a, syl i 1 i Iiii n t ii e -
rolessa parhaana ystävänä. Niin
mukauluvaa hci-raa ci oltu nähty
miesmuistiin. ^ J ^
M a i n e kulki edeltä, ja-usein Sjat-tui,
ettii. tavallisesti peljätlyä
ryöslöherraa 'pyydettiin poikkea­maan
talossa j a tarjottiin mitä pa­rasta
hiytyi. Asukkais'ta tuntui
tämän jälkeen paljoa, turvallisem­malta.
Nyt ei herra hiityyttele
ainakaan syyttiimästi. Ehkä puo-
1 us t a a ki n sellaisessa asiassa, kun
Jieiltä syyttömästi peritään.
Hän oli vähässä ajassa saavut-
1 annt ainr^kin; velkaisten suosion,
Multa ei ole vielä koskaan elahvb
ihmistä; joka voisi olla kaikkien,
mieliksi. 'Aina- löytyy tyytymät­tömiä.
Niinpä, k i i n hän matkan
Ajtiivoista väsyneenä Jepäili j a hoi­teli
terveyttään, tuli tuon tuos-'
taan asiamies 'kyselemään- onko
liän en saam isonsa käy ty perimäs­sä.
Ja jos ei ollut peritty, alkoi­vat
rohkeimmat laususkella kor^
vin kuullen moitteitaan.
K-äikistä kiusallisin oli vekseli-kauppias^
vaikka Metka oli mat;^
koillaan juonut hänenkin kans­saan
veljenmaljat. - Sillä oli- peri­mistä
joka ilman suunnalla ja jos
ne vähänkin viivähtivät, niin ahr
k a i l i 1 ehdä vaiitnkseni . Muut?;^^
man kt rran Ve^oli erityisesti > kärT
säyksissä, niin ellei Metka malt-
Ko i n n. k e in n . a i va n h il jaa
Äidin pioni kehto!
Nuku lapsi'viatonna, :
Se on rauhan ohto.
Lii k n k ohi o. a 1 \' a n. h i 1 j a a,
Ai ti istiui''tässä I
11 ii n.o is. s n 11 (v su o j eli ja.
Aina elämässä.
Äiti kyllä suojelisi
Sinut kullanmuru;
^Ettei tidis elos tiollii
Sullo suuri suru.
alutta kuule! Äiti tietää :
S u o j a k s ' h ä n ei kelpaa, ' .
Hän on itse elämälle
Liian paljon velkaa.
Nuku. uuku.-viel' on aika,
Jolloin suli":on rauha.!
Lai)siuis onnen suuri, taika
Lei)ää ylläs lauha!
Laulu laukoo, lapsi nukkuu,:
Nukkuu.luiolta vailla — —•
Äiti kullan rauha.hukkuu.
Hukkuu olon mailla —
Atte E.
ANK OF HAMILTON
'Perusteltu ^1872.
Laillistettu Parlamentin määräyksen mukaan.
SÄÄSTÖ-OSASTO.
Tallettakaa rahanne Canadabjitcf^n'lupakirjalla toimi­vaan
pankkiin. - . : :. •
ME MYYMME MAKSUOSOITTEITA
'Suomen p a nkke i hi n j a m ui h i n. 1 i ik' e pa i kk .6 il iin.
PORT ARTHURIN HMRAPANKKI
Cuuiberland & Lorne katujen kulmassa.
Haara-osasto myöskin Fort lVilliamissa.
ME EMME VOI PUHUA SUOMEA,
mutta meidän IRXTAMIME PITITLVAT mitä kieltä hyvänsä.
• -—Tuokaa meilie-
0 0 o
Pekka Kanasen leskettii, vaikka
olit käynyt taloSsa?
— Kiivinköhän minä. arveli I\rot-ka.
.— Ei se edes muistakaan. Olit
käynyt ja ky.synyt, että onko se
Pekka- vainaja kotona.
— K y . . . kyllä minä nyt muis­tan,
myfinnytti ^lotka. Kävinhan
minä...mutta se e i o l l u t kotona.
Nyt jo \ekselimios kiivastui.
— Xo etkö .sinä . . . humalaise­nakin
älyii.. ettei kuollut olo koto­na,
vaiklva . Iciivisit - kynimenon
kei'taa kysymii-^sä.
. — Xiiu .. . niinhän . se taitaa
olla. myöntoli ^Fetka. K y . . . . k y l -
l i l minä nyt ensi matkalla perus­telen
sen asian tarkemmin.
\ — Se on tehtävä kiireelle, muu­ten
haihdut virastasi, uhkaili
mies: j a meni vihoissaan tiehensä.
— Haaka ja sivistymätön mies
tuokin. Köyhiiltä leskeltä pitäisi
ryöstäii ainoat lehmät, vaikka
Pekka-vainaja kuuluu. -velan
maksaneen.
^ Hätien hyvänsiiopaista ;sydän-.|
t ä ä n pauiosti ihmisten säälimät­tömyys
ja ahneus. Hän halusi ta­ka
isin kau punki in. Olihan siellä­kin
va.s t ukse n sa. nu o sä ännöllisel
vii'astotunnil. Multa seuratove­rit
olivat toista lajia, eikä ollut
iniutetta illanviettopaikoista.
•Täällä ne etsivät, menipä mihin
hyvänsä.
Kun tulisi: taas .se kesä.
(Jalk.)
ja kuulkaa mitä me sanomme :ploi*l'än liikkeenhoitajamme J.
T. Herbert, ennen ollut lurkiste]i os^tajana Hudson Bay yhtiön
palveluksessa, on tuttu teille-kaikille. Hän on maksanut mo-nia-
luhansia dollareja suomalaisilloj lr(ip]>äreille ja aikoo mak­saa
monia tuhansia lisää. Hänelle'voitto hiottamnksella lähet­t
ä ä lurkisnahkauue ja me pidämiiie pyydettäessä kaikki tur­kikset
erillään., ^ ' ,
THE GRSAT LAKES FUR TRADING CO., LTD,,
' 12 Francis Block, (yläkerrassa)', Fort William, Ont,
Haarao.sastoja : Dinorwic'issä, Nip,i£i'ouissa ja LongrLae'issa,
Karta
tovereita, joiden siveelliset omi­na
isumlet. o v a t alempana k u i n si­nun,
j o l l e t .suoraltaan .seurustele
h o i d ä n V k a 11 ssa a n , tar k oituksella
parantaa h e i d i i t . '
Vältä niitii. j o t k a , haivcksivat
sitä, 1 n ikii to d e 11a on . a r v oka s la.
Ne. jotka viihtyvät pai-aiten jno-maseui'oissa.
pelihiioneissa ja sir-ku
ksissa, ni u 11 a j o it a c i vie h ii t ä
luonnot, ei työ edistysseui-oissa,
e i kii h >- \- ii k ii• j a M isuu s. — n e e i vä t
ole soveliaita tovereiksi. No ehkä
eivät ole huonoja ihmisiä, nuitta
niiden s i v e e l l i i u M i ta.so oi olo .kyl­lin
korkoa, sinulle ja sentähden ne
o^• a 1 v a i iin go 11 i s i a: seura to vereiks ii
Valitse nifolunminin seuratove­reiksesi
SO 11 a is i a,. j oil 1 a on korke--
ammat ja,jalomma 1 päämäärät,
joiden pyrinnöt ovat - oikeat ja
hyödylliset ja jotka eivät tietensii
tahraa eläniäänsii. ' -
Iloksi:jnniittuu seurustelu niit­ten
kanssa, joille : " h y v ä nimi on
Kipu rinnan alla
j.i Vai.ii?.=a. Pa."mpaliOtii.';, Kitkerää VftU;l
sini.-.«a. .^.vdamaieri poltto. Pakotus sela^^;^
j a ky:ik-iliH(len' alla. Sappitauti, KeUataiiti,
Kova ivat^a, ja >lPOii.=Ja Heikko ruansulati.\.-,.
ovat kaikki vatsakatappinluntonieikkeja.
Tiima tauti on lijTin yleinen kansamme
kp.^ikiiiirtcs.^a ja sen oireot ovat nnii .rinMH^t'
Ja vallUeJevat, että niomkin Inulec useaan
vaivaavan k(!Ulikn. syrian l . ni. taudin, vaik­ka
sf^ ./joinuu an\oai?taaiv heikosta i-nuau-
Milatuksesla. — Lukekaa-inita lama. mie.-i
sanoo'lääkkeestä:. Buhl, Minn.
Mr. l r . A. LlKm'11: Joku atkn sitten ttl.isin
Ifiltii iHHkkfon Nn.-liriO; Josta lausun n.vt .siiun-t
ilirnksot. ko.skii.olon terve mies. Se läilke pa­ransi
luimit. olon mlnkulu toinun ihtmH^n.
» i l t a kiltSu teitä.. Kunnioit., Kristo Koski^
. Tävdclliseen lioiloon-kunUni suuri pulla
liUikettit. pulve].ia ja liu.skai)illeria ssi.^^aili.-e.si'.
nautltta;vak.si,_ta.v.si kuukauden hoito. Ti- •
latkaa, iälikemaiiray-S .No. vt.^iO. i.nliolfitHtiii
postissa lUlietyijknlnt suorlieltuna
l'—T.ignpll'in Apteekki pnsnurin-.v
—iSiinm. Apteekki YIul.v.tJvaHoLssM—
A. LIQNELL CO., Superiop, W«s,-
j a joiden, luja pyrkimys on elää
nuthdol^isimiiiau: hyvin.
'— Köyhyys ci käsitä pohjan,
[rikkaudella ei loppua,
j — Puhdas kuha ci .pelkää tulla,
tulta'JDolkäävä ci ole kult<Ta,
! — Ihmisiä, joita vähimmän
tuniietaan^ sanotaan tavallisesti
parempi kuin suuret rikkaudet^'*' tuttaviksi.
tanut kuunne]Ja aivan'. äänetti5-
raänä, va^n virkkoi: . /
' Äläliän Tbössa joutavata ju
rise, livllä niinä'käy perimässä.
— Se ole jc>UtaVata, koi^ifai
mies. Minjin^ gaäihiseni Jmkkau
"^^^ ?^^^®*H*J^^y?^?®^.^6 j?- ystäviUemmej että olem-eli
sähköteitse.
Kurssimme on njrt
K'