1936-05-02-01 |
Previous | 1 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
lo kertotntis
o .
Camdan suomalaisten kaunokirjallinen viikkolehti
tassa nymerossa:
o runo
o
kertomus
• e •
NO. 18 LAUANTAINA TOUKOKUUN 2 PÄIVÄNÄ 1936
P
.s
Liekille smm: E. J.
I l
LÄVISTÄVÄ naisen kajahdus, jota
seurasi rysäys, metallin iskiessä
jotakin vastaan, herätti minut unesta.
— Seurasi hetken hiljaisuus ja
sitten alkoi läpi ikkunani kuidua naisen
ja miehen valituksia. Hyppäsin
ylös vuoteelta ja katsoin ulos.
Tien, joka kulki taloni sivu, sivussa
oli auto röykkiönä jättiläis-kokoisen
tammen juurella. Nainen,
viskautuneena puoleksi auton etula-
-sia läpi/ »p^isei^teli- heikasli^; V
tuakseen. Kolmenk3mimenen jalan
päässä autosta, vääntelehti miehen
ruumis maassa.
Kiiruhtaessani ulos ajattelin kohtaloa,
joka toi tämän tapaturman juuri
minun ovelleni, minun, joka olin
ainoa lääkäri 50 mailin sisällä.
Ryhdyin ensiksi auttamaan näistä,
rikkoen lasin, jonka epätasaiset syrjät
pitivät häntä vankina. Verta tulvi
runsaasti hänen päässään ja kaulassaan
olevista suurista haavoista.
Kannom hänet sisälle j ä l a ^ u n sohvalle.
Juoksin sitten hakemaan miestä.
Vääntelehtiminen oli lakannut ja
hengitys oli miltei seisahtunut. Heitin
hänen hervottoman ruumiinsa olkapäilleni
ja hoipum sisälle, missä
laskin miehen vuoteelle toiseen huoneeseen.
— Hänen kuolemansa oli
vain minuuttien takana.
Nopea tarkastus nuoresta naisesta,
joka oli erittäin kaunis^ osoitti hänen
elämänsä sammuvan nopeaan. Neuloin
kiinni ammottavat haavat ja lakkautin
verenvuodon. Hän oli kuitenkin
menettänyt jo niin paljon tuota
arvokasta nestettä, että annoin hänelle
korkeintaan puoli tuntia elämisen
aikaa. Koetin tehdä hänen olonsa
niin mukavaksi kuin vain suinkin
voin ja katselin kuinka hän vajosi siihen
olotilaan joka tulee ennen kuo-iemaa...
Ensin hänen huulensa liikahtelivat
äänettömästi, mutta pian alkoi eroit-tamaan
sanoja:
"Miitta : : : Ciyde ^ .Minä ^n ha-"
lua — minä olen muuttanut mieleni...
Kumarruin lähemmäksi häntä.
"Ole hyvä. . . Clyde... käännä
haisin . . . Minä en voi loukata Ho-dia
:Minä luulin . . . mutta mi-
^aen voi... minä en v o i . . ."
Hänen sihnäluomensa revähtivät
ja hänen sUmänsä tuijottivat
y;os lasimaisina ja mitään näkemättöminä.
"'Meidän täytyy kääntyä takaisin
: • ^ie^ä on Dickie.. .minun poika-
;. • Dickie... Ole hyvä, Q y d e . . .
Kaanny takaisin . . . käänny takaisin
•••käänny...»
Äkkiä hän taas vaipui äänettömyy-
— Olin kovasti järkytetty ha-
^ katkonaisesta puheestaan. Minä
sain aavistuksen siitä taistelusta, minkä
hän oli käynyt pakoittaakseen
miehen, joka nyt kuolee seuraavassa
huoneessa, kääntymään takaisin...
Hän oli ehkä epätoivoissaan tarttunut
kiinni ohjauspyörään ja siksi tämä
onnettomuus. Herkkänä hetkenä
hän oli karannut, mutta nyt hän
oli tahtonut palata takaisin miehensä
ja poikansa luo.
Menin katsomaan miestä joka makasi
seuraavassa huoneessa. Hänen
hgi^tvk$ei|gg oli kokonaan^taiioii-_
nut... Hän oli kuollut. Palasin takaisin
naisen luo.
Kun sekunnit kuluivat, olin minä
yhä raivostunut omasta avuttomuudestani.
Minä tunsin, että tässä oli
elämä joka pitäisi pelastaa ja että
minun täytyi se pelastaa. Olin katsellut
kuolemaa usein ennenkin ja
olin kovettunut sille. Lääkärillä ei
saa olla tunteita. Nyt olin kuitenkin
hukkunut oman mitättömyyteni häpeään.
Eikö sitten ollut mitään mahdollisuutta
pelastaa häntä? Olinko minä
tehnyt kaiken mahdollisen? Veren
lfsäys~vöi5i aiiltaa. — ' H u t ^^
dotonta löytää veren lahjoittajaa
ajoissa...
Rikas — hänen käyntinsä jo
osoittaa sitä niahtia, valtaa,
minkä raharuhtinaana hänelle
maailma mielihyvin antaa.
Jonka pienimrhänkin toivomuksen
täytäntöön auttaa toinen — myös korppi;
haukan-kynnet raastaa...
riistäen viimeisenkin köyhän — ajatuksen.
Tuo huuhkajan huuto kaikuu
pimeässä yössä ypö yksin.
Mutta tuo huuto hyytää pikkulintuin veren,
ilman epäilyksin.
Tietäen ja tuntien jo tuon : •
turmanlinnun äänen.
^ Missä haaska makaa,
siellä korpit kokoontuu ääreen.
Köyhä — hänen nuttunsa on tahrainen,
käyntinsä arka.
Monen mieleen nousee epäilys: — parka?
Et ole hän kuitenkaan arka,
ei parka kaikkialta.
Köyhän ihmisen mekon alla
uinuu parhain: —
lumisen arvdVmfa:'^ -
Luoden katseensa ylös,
huomaten monen samanlaisen
hänestä katoaa pelko, arkuus
ja aatteen saa hän oivanlaisen:
Pois pelko, — kurjuus!
Tilalle astuu nyt ihmisten vapaus!
Sen eteen teemme jokainen
parhaamme, —on lupaus.
Siis veljet, siskot!
Käsikädessä nyt riennämme,
yhteen kekoon kokoomme
lyhteemme. ..tiedämme!
Yhteisvoimin luomme uutta
vanhan tilalle!
Ei silloin kukaan saa jäädä taka-alalle.
Ajatukseni alkoivat kulkea läpi tuhansien
tapahtumien, joista olin lukenut
lääketieteellisestä kirjallisuudesta.
Etevien lääkärien ja kirurgien
nimet vilahtelivat ohitse... Chau-möv!
— Se nimi sai aikaan aivan
kuin räjähdyksen aivoissani. Professori
Chaumov kaukana Venäjällä oli
siirtänyt kuolleen koiran veren elävään
koiraani
Ajatukseni alkoivat toimia rohkeasti.
Kuolleen koiran Veril —
ÄÄ*"vCTfira^ss:=fia!-
sen suoniin! Ajattelin tilannetta.
Hän olisi kuollut muutaman minuutin
kuluttua... Mutta tuon kuolleen
miehen veri voisi olla väärää lajia.
Ei ollut aikaa testata sitä. Minä panisin
kaikki sattuman varaan. Jos en
yrittäisi, kuolisi hän kuitenkin.
Kannoin naisen viereiseen huoneeseen
ja laskin hänet miehen ruumiin
viereen. Sitten noudin vastaanottohuoneestani
suuren ruiskun, jota käytin
kokeissani. Sterilisoin ruiskun sekä
naisen ja kuolleen miehen käsivarren.
Lämmitin ruiskun vähän yli
ruumiinlämmön, sitten syöksin neulan
kuolleen miehen käsivarren valtasuoneen.
Työskentelin nopeasti, käyttäen
kahta suurta neulaa, yksi miehen ja
toinen naisen käsivarressa ja ruiskutin
vielä lämmintä kuolleen miehen
verta naisen käsivarteen, ennenkuin
se ehtisi hyytyä.
Kun olin vaihtanut verta 450 sen-timetriä
kuoleman kielissä olevan
naisen suoniin, lakkasin ruiskuttamasta.
Olin tehnyt kaiken mahdollisen.
Nyt voin vain toivoa, että veri jota
oli käytetty olisi oikeaa lajia.
Keskipäivällä seuraavana päivänä
olivat minun potilaani ajatukset sel-vm
ja hän oli kyllin voimakas pu-huakseen.
Hän kertoi minulle kuka
hän oli ja pyysi minua kutsumaan
hänen miestään. Selitin, että hänen
seuralaisensa on kaupungin ruumis-huoneella.
Vaikka hän oli järkjrtetty
minun uutisistani, ilmoitti hän minulle
yhden hänen sukulaisensa osoitteen.
Ilmoitin tälle sukulaiselle tapahtumasta.
Hänen miehensä tuli hänen pikku
poikansa kanssa. He olivat minun
luonani lie kaksi viikkoa, mitkä kuluivat
naisen paranemiseen. Minä en
tiedä mitä tunnustuksia ja anteeksiantoja
heidän välillään tapahtui. M i nä
tiedän ainoastaan, että he lähtivät
perhe uudelleen yhdist3meenä ja
onnellisina.
En katsonut viisaaksi sanoa kummallekaan,
potilaalleni enemfrää kuin
hänen mieheUeenkään, että nainen eli
ainoastaan siksi, että hänen suonissaan
virtasi hänen kuolleen rakastajansa
verta.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 2, 1936 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1936-05-02 |
| Type | text |
| Format | application/pdf |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki360502 |
Description
| Title | 1936-05-02-01 |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| OCR text | lo kertotntis o . Camdan suomalaisten kaunokirjallinen viikkolehti tassa nymerossa: o runo o kertomus • e • NO. 18 LAUANTAINA TOUKOKUUN 2 PÄIVÄNÄ 1936 P .s Liekille smm: E. J. I l LÄVISTÄVÄ naisen kajahdus, jota seurasi rysäys, metallin iskiessä jotakin vastaan, herätti minut unesta. — Seurasi hetken hiljaisuus ja sitten alkoi läpi ikkunani kuidua naisen ja miehen valituksia. Hyppäsin ylös vuoteelta ja katsoin ulos. Tien, joka kulki taloni sivu, sivussa oli auto röykkiönä jättiläis-kokoisen tammen juurella. Nainen, viskautuneena puoleksi auton etula- -sia läpi/ »p^isei^teli- heikasli^; V tuakseen. Kolmenk3mimenen jalan päässä autosta, vääntelehti miehen ruumis maassa. Kiiruhtaessani ulos ajattelin kohtaloa, joka toi tämän tapaturman juuri minun ovelleni, minun, joka olin ainoa lääkäri 50 mailin sisällä. Ryhdyin ensiksi auttamaan näistä, rikkoen lasin, jonka epätasaiset syrjät pitivät häntä vankina. Verta tulvi runsaasti hänen päässään ja kaulassaan olevista suurista haavoista. Kannom hänet sisälle j ä l a ^ u n sohvalle. Juoksin sitten hakemaan miestä. Vääntelehtiminen oli lakannut ja hengitys oli miltei seisahtunut. Heitin hänen hervottoman ruumiinsa olkapäilleni ja hoipum sisälle, missä laskin miehen vuoteelle toiseen huoneeseen. — Hänen kuolemansa oli vain minuuttien takana. Nopea tarkastus nuoresta naisesta, joka oli erittäin kaunis^ osoitti hänen elämänsä sammuvan nopeaan. Neuloin kiinni ammottavat haavat ja lakkautin verenvuodon. Hän oli kuitenkin menettänyt jo niin paljon tuota arvokasta nestettä, että annoin hänelle korkeintaan puoli tuntia elämisen aikaa. Koetin tehdä hänen olonsa niin mukavaksi kuin vain suinkin voin ja katselin kuinka hän vajosi siihen olotilaan joka tulee ennen kuo-iemaa... Ensin hänen huulensa liikahtelivat äänettömästi, mutta pian alkoi eroit-tamaan sanoja: "Miitta : : : Ciyde ^ .Minä ^n ha-" lua — minä olen muuttanut mieleni... Kumarruin lähemmäksi häntä. "Ole hyvä. . . Clyde... käännä haisin . . . Minä en voi loukata Ho-dia :Minä luulin . . . mutta mi- ^aen voi... minä en v o i . . ." Hänen sihnäluomensa revähtivät ja hänen sUmänsä tuijottivat y;os lasimaisina ja mitään näkemättöminä. "'Meidän täytyy kääntyä takaisin : • ^ie^ä on Dickie.. .minun poika- ;. • Dickie... Ole hyvä, Q y d e . . . Kaanny takaisin . . . käänny takaisin •••käänny...» Äkkiä hän taas vaipui äänettömyy- — Olin kovasti järkytetty ha- ^ katkonaisesta puheestaan. Minä sain aavistuksen siitä taistelusta, minkä hän oli käynyt pakoittaakseen miehen, joka nyt kuolee seuraavassa huoneessa, kääntymään takaisin... Hän oli ehkä epätoivoissaan tarttunut kiinni ohjauspyörään ja siksi tämä onnettomuus. Herkkänä hetkenä hän oli karannut, mutta nyt hän oli tahtonut palata takaisin miehensä ja poikansa luo. Menin katsomaan miestä joka makasi seuraavassa huoneessa. Hänen hgi^tvk$ei|gg oli kokonaan^taiioii-_ nut... Hän oli kuollut. Palasin takaisin naisen luo. Kun sekunnit kuluivat, olin minä yhä raivostunut omasta avuttomuudestani. Minä tunsin, että tässä oli elämä joka pitäisi pelastaa ja että minun täytyi se pelastaa. Olin katsellut kuolemaa usein ennenkin ja olin kovettunut sille. Lääkärillä ei saa olla tunteita. Nyt olin kuitenkin hukkunut oman mitättömyyteni häpeään. Eikö sitten ollut mitään mahdollisuutta pelastaa häntä? Olinko minä tehnyt kaiken mahdollisen? Veren lfsäys~vöi5i aiiltaa. — ' H u t ^^ dotonta löytää veren lahjoittajaa ajoissa... Rikas — hänen käyntinsä jo osoittaa sitä niahtia, valtaa, minkä raharuhtinaana hänelle maailma mielihyvin antaa. Jonka pienimrhänkin toivomuksen täytäntöön auttaa toinen — myös korppi; haukan-kynnet raastaa... riistäen viimeisenkin köyhän — ajatuksen. Tuo huuhkajan huuto kaikuu pimeässä yössä ypö yksin. Mutta tuo huuto hyytää pikkulintuin veren, ilman epäilyksin. Tietäen ja tuntien jo tuon : • turmanlinnun äänen. ^ Missä haaska makaa, siellä korpit kokoontuu ääreen. Köyhä — hänen nuttunsa on tahrainen, käyntinsä arka. Monen mieleen nousee epäilys: — parka? Et ole hän kuitenkaan arka, ei parka kaikkialta. Köyhän ihmisen mekon alla uinuu parhain: — lumisen arvdVmfa:'^ - Luoden katseensa ylös, huomaten monen samanlaisen hänestä katoaa pelko, arkuus ja aatteen saa hän oivanlaisen: Pois pelko, — kurjuus! Tilalle astuu nyt ihmisten vapaus! Sen eteen teemme jokainen parhaamme, —on lupaus. Siis veljet, siskot! Käsikädessä nyt riennämme, yhteen kekoon kokoomme lyhteemme. ..tiedämme! Yhteisvoimin luomme uutta vanhan tilalle! Ei silloin kukaan saa jäädä taka-alalle. Ajatukseni alkoivat kulkea läpi tuhansien tapahtumien, joista olin lukenut lääketieteellisestä kirjallisuudesta. Etevien lääkärien ja kirurgien nimet vilahtelivat ohitse... Chau-möv! — Se nimi sai aikaan aivan kuin räjähdyksen aivoissani. Professori Chaumov kaukana Venäjällä oli siirtänyt kuolleen koiran veren elävään koiraani Ajatukseni alkoivat toimia rohkeasti. Kuolleen koiran Veril — ÄÄ*"vCTfira^ss:=fia!- sen suoniin! Ajattelin tilannetta. Hän olisi kuollut muutaman minuutin kuluttua... Mutta tuon kuolleen miehen veri voisi olla väärää lajia. Ei ollut aikaa testata sitä. Minä panisin kaikki sattuman varaan. Jos en yrittäisi, kuolisi hän kuitenkin. Kannoin naisen viereiseen huoneeseen ja laskin hänet miehen ruumiin viereen. Sitten noudin vastaanottohuoneestani suuren ruiskun, jota käytin kokeissani. Sterilisoin ruiskun sekä naisen ja kuolleen miehen käsivarren. Lämmitin ruiskun vähän yli ruumiinlämmön, sitten syöksin neulan kuolleen miehen käsivarren valtasuoneen. Työskentelin nopeasti, käyttäen kahta suurta neulaa, yksi miehen ja toinen naisen käsivarressa ja ruiskutin vielä lämmintä kuolleen miehen verta naisen käsivarteen, ennenkuin se ehtisi hyytyä. Kun olin vaihtanut verta 450 sen-timetriä kuoleman kielissä olevan naisen suoniin, lakkasin ruiskuttamasta. Olin tehnyt kaiken mahdollisen. Nyt voin vain toivoa, että veri jota oli käytetty olisi oikeaa lajia. Keskipäivällä seuraavana päivänä olivat minun potilaani ajatukset sel-vm ja hän oli kyllin voimakas pu-huakseen. Hän kertoi minulle kuka hän oli ja pyysi minua kutsumaan hänen miestään. Selitin, että hänen seuralaisensa on kaupungin ruumis-huoneella. Vaikka hän oli järkjrtetty minun uutisistani, ilmoitti hän minulle yhden hänen sukulaisensa osoitteen. Ilmoitin tälle sukulaiselle tapahtumasta. Hänen miehensä tuli hänen pikku poikansa kanssa. He olivat minun luonani lie kaksi viikkoa, mitkä kuluivat naisen paranemiseen. Minä en tiedä mitä tunnustuksia ja anteeksiantoja heidän välillään tapahtui. M i nä tiedän ainoastaan, että he lähtivät perhe uudelleen yhdist3meenä ja onnellisina. En katsonut viisaaksi sanoa kummallekaan, potilaalleni enemfrää kuin hänen mieheUeenkään, että nainen eli ainoastaan siksi, että hänen suonissaan virtasi hänen kuolleen rakastajansa verta. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1936-05-02-01
