Canadan uutiset, October 30, 1919

              m.
m
r
iii
m
m,
PER13STE1TTU 187B.
(Keisarillinen Pankki)
OF CANADA
Kun lähetätte rahaa kotia,'^liiii tämä Pankki välittää
teidän rahanne mihin tahansa sivistyneen maailman osaan.
Lähettäkää rahanne pankin välityksellä. Se on: varmin ja
helpoin keino.
\ \
PORT ARTHURIN HAARAPANKKI. A. M
HAARAPANKKEJA Cobaltjssa. Fort Willlami8sa. North Bay'8'
sa ia Sault Ste Mariessa. t '
JVHO VESAINEN
\ HIST^ORI ALLIN EN llOMAANL
Kirjoittanut
S a n t e r i I n g m a.n.
miehiltä, että he sittenkin läpi
myrskyn pysähtymättä sen poik­ki
soutivat. Kun Vesaisen ven­heessä
miehet kaikki ; olivat niin
.uupuneet, että jo mielivät epä­toivoon
langeta, silloin tarttui
Juho, ;;onka jättiläisvoitnia jän­nitys
ja mielenkiihk'o vielä oli' eväsarkkuja, aseita, airoja, 1mk-karaissijt,
ykstn airoihin ja. kis- kuvia tai hukkuneita karjalaisia
koi lioenpäin miestensä levät es- uiskenteli valloillaan poukamas­sa.;
Toiset venheet ponnistelivat sa kosken alla ja kierteli pyör-perässä.
I teen silmää, sillävälin kun yhä
Niin ^päästiin vihdoin eräänä'' uusia veneitä laski samaa turmi-kirkkaana
eloknirn aamuna Py- ota kohden. Muutamat niistä
hiikosken alle ja hetkinen levät- pääsivät elieinä alas, toiset up-tiin
Mulloksen kylässä. Vihilli- posivat kuohuun taikka katkesi-sesla
ei sinne ollut vielä mitään vat vaanivaa kalliota vastaan,
kuulunut. Vaan Vesaisella ei Kun viimeinen venhe^oli kön-kumminkaan
ollut malttia enää kään alle saapunut, laski Ahma,
jokea myöten kulkea edemmäs, joka henkensä kiireessä koetti
hän päätti jättää venheet siihen poukamassa pelastella hukkuvia
ja miehineen suoraan poikkimai- miehiään, että useimmat hänen
sin selkosta rientää' Alakiimin> venheistään olivat särkyneet ja
kiin ja Iijoen suulle. Sillä siel­tähän
Ahma oli tulossa liekö
jo- tullutkin?
Hänestä kului matka niin ko­vin
hitaasti, hän olisi tahtonut
ilman kautta Iqjltäätuonvkuudet-takymnienlä
peiiinkulmaa leveän
Isrämaaii halki, joka llänet erotti
Pohjanlahden rannikosta ja siel­lä
olevista omaisistaan. Varsinai­sena
tuskana liäntä herkeämättä
vaivasi se iijatu,s, että liänen ve-rivihol
1 isensa Ahma samaan ai­kaan
riensi teoista vesistöä pitkin
noille samoille paikoillej ja että
se malidollisesti ennen häntä eh­tisi
perille, illän laski päivät ja
päiviilaipaleet iriolemmilta rei­teiltä
ja tuli aina: siilien masen­tavaan.
i)äät()]vseen, että Ahma
sittenkin. Maattoi.ehtiä.ennen. Oi,
jos p a A-o i s i i) a i 11 a a yö t p ä i v ä t y h -
teen pohteeseen; -^-.vaan ci voi.
Miehistö ei jaksa.
. Jo i\Ierikosken alla oli venheitä
kevennetty ja kevennettiin vie­läkin.
Pari venettä oli koko­naan
jätetty Putkukosken ku'0-
huiJiin, oli näet : mrehistöstäkin,
vaikkei paljo oltu retkellä vasta­rintaa
kohdattu, sentään toista-ky
ni m e n t ii mi e s J: ä kaat n nu t Kan-nanlahdessa
ja Kemin suussa.
jMutta raskaaksi kävi kulku sit­tenkin.
Levätä olisi usein pitä­nyt,
mutta arkaa ei olisi ollut.
Aamulla ani •varhain nostatti
Vesainjeu taas miehensä liikkeel­le.
Usmanan pienen- kylän varat
otettiin eväiksi mukaan ja. niin
kiirehdittiin qlyhyvilä levähdyk­sillä
taas kulkua koskisja vesiä
myöten ylöspäin. Toisen päivän
iltana oli: ehditty Jyskyjärvelle,
vaan silloin huomattiin .,että sel­laista
kyytiä on ma]id'oton pi-temmälti
jatkaa. Taivas vsatoi
vettä tulvanaan, märkinä ja uu­puneina
ei miehistöstä suurin o-sa
sanonut voivansa yhteen puus­kaan
yötä kunnolleen ^lepäämättä
lähteä: vaikeille vetotaiipaleille.
Eikä Vesainen voinut heitä siitä
moittiakaan. IVIutta hänestä tun­tui
ikäänkuin joku sjisällinen
voima 'olisi sittenkin pakottanut
häntä viipymättä rientämään e-delleen.
— i\rontako on joukossa miestä
sellaista, jotka minun matkaani
lähtev^ät ? kysyi hän äkkiä yöpai­kassa.
— Minä koettaisin-painafi
edeltä. '
— i\Iutta mitä se hyödyttäisi?
kysyi joku epäillen.
— Hyödyttäisi ser • Ahman
joukko ei voi olla suuri, miesten
paljoudella me^ei siellä kummin­kaan
isoja tehdä, tärkeintä on,
että harvatkaan 'ajoissa* ehtivät
perille. Onko lähtijää? I
Kolmisenkymmentä rotevaa i i -
läistä, joille kodit Ija perheet oli­vat
enemmän huolena kuin uni
ja lepo, tarjoutui " kohta lähte­mään.
Neljästä venheestä tyh­jennettiin
kaikki saaliit pois ja , V . « « , i O ^ C * l V j m iVlUOC*«l V ^ U l U l l -
niillä lähtivät miehit pari'tuntia' järvellä, 'hidastamaan matkaa,
levättyään; pyrkimään Maanselän mutta tukevalla soudella pääs-poikki.
j^fuu joukko jäi Kran- tiin senkin päähän ja virta.läh-kan
Hannun ja Kaupin, ukon jä- t i taas nopeasti viemään Haap^
Iestä johdettavak.^i. ' kosken kuohuvaa, köngästä -koh-
Se vasta menoa oli.' Yöt päi- den.
vat taivallettiin, vetopaikpilla o- Sitä eivät karjalaiset olleet en-
— Olen minä 'oman venheeni,
vaan teidän venheitänne en tie­dä.
—. Elä kiertele, sinä osaat jos
tahdot. Ja sen sinä tiedät, että
sinun on koetettava. Jos vilppiä
sinussa näen, niin auta armias si­nua
Väkisin vietiin ukko laske­maan.
Osa miehistä nousi, pai­noa
keventääkseen, rantaa juok­semaan,
muut jäivät venheisiip,
jiotka ohjattiin ensimmäisen u-kon
laskeman venheen perästä.
Ensimäisestä kovasta putouk­sesta
1 askettiin onnMIisesti, 'nyt
oli vain kappale koskivettä vielä
jälellä ja sitten toinen, matalam­pi
köngäs •— sileä suvanto siinti
jo/ edessäpäin. Ja ukon venhe
laski täyttä vauhtia könkään
kuojiustoon; niskassa sen tosin
kova aalto Kiyttipuolilleen,vaan
eheänä se sittenkin solui suvan­nolle.
^
MiUta toisen venheen täytti sa­ma
kuohu kokonaan, se' vääntyi
väkisin poikkitelon hyrskyä vas­taan,
keikaliti, upposi, ja tuli
kappaleina köngästä alas. Kol­mas
venhe koetti karttaa tuota
vaarallista aaltoa, mutta karahti
kallioon ja meni säpäleiksi. Nel­jäs
samoin. Venheiden laitoja.
mihistöstä monta hulckunut. Hän
karjui vihoissaan, hän itki ja sa­datteli
jumalaa jä itseään:
; Ja se on sinun syytäsi -käik-
Jos Vesainen ponnisteli ja kii- ^""'^^ julmistuneena las-rehti
Oulunjoen vesistöjä kulki- k^Ja-ukolle, kun tämän rannalla
kohtasi. — Tahallasi alskit niin
läheltä kuohun kuvetta.
—Olisinhan sitten itsekin huk
kunut... Eivät osanneet tulla
perästä.;;'- •-.:v ';"•./;
; — Elä puolustele, tahallasi teit
eikä suli e armoa anneta. ; ;
; Ei ukko ehtinyt, paljo •rukoile­maankaan.
Silmät kiukkua, sä­kenöiden
kuristi Ahma häntä
niskasta, painoi pään alaspäin,
työnsi kasvot jokeen ja piti sii­nä,
niin verkalleen ja kidutta­malla
hukuttaen vanhukseni. Sit­ten
potkasi menemään jokeen.
Ahma kähisi suuttumuksesta ja
essaaur niin yhtä suurta, kiirettä
pitiAhmakin Iijoen latvoilta las­keutuessaan.
Hän arvaili, että
Vesaisen joukon oli täytynyt en­nemmin
tai myöhemmin saada
tiedon heidän lähdöstään, vaikka
sitä salassa oli pidettykin, ja et­tä
se pian takaapäin rientäisi
heidän kintereilleen. Kaikki
saattoi riippua muutamista päi­vistä,
riippua siitä, milloin Ve­sainen
tuon tiedon on saanut. Ja
hänellä itsellään oli .pienempi
joukko — tuskin 90 miestä oli
hän ehtinyt saada' kokoon — j a
se joukko oli surman oma, jos
Vesainen sen tavottaisi «taikka
jos .siltä paluutie katkaistaisiin.
Hän käsitti, että koko tu'o hänen
retkensä oli uhkarohkeutta, sillä
hänen fjuunniteimansa perustui
yksinomaan siihen otaksumiseen,
että Vesainen palaisi Oulunjoen
vesistöjä ja että hän itse jouk-
'koineen, kostoretkcnsä tehtyään,
ehtisi Iijokea myöten paluumat­kalle
ernen tämän tuloa.
Edellinen otaksu m incn oi i hä­nestä
melkein varma, jälkimmäi­nen
huoletti. Ja sen vuoksi ^ hän
Tauhatonna myötään kiirehti kul-kuaan
jhopitti miehiään, pitenti
rupeamia, lyhenti levähdyshet-kiä.
Ja ravakasti matka sujui­kin,
tiet olivat vanhastaan tutut.
Ahma tiesi olevansa ainakin muu
tamia päiviä edellä, vaan monta
ko?
Oltiin jo ohi vctotaipaleista,
virtaavaa jokea soluttiin, sukke­lasti
alaspäin, kosket la.skettiin
milloin melalla millpin köydellä,
mutta aina onnellisesti. Pudas­järvellä
mieli sarpa vastatuuli,
joka Vesaistakin kiusasi Oulun-
]ivat kaikki,miehet aina alisoissa, nen koskaan laskeneet, vaan nyt
järvitaipaleilla vain Vuoi^otellen' ei olisi Ahiiia mitenkään joudat-nukahtivat
venheissä tunnin sil-' tanut vedättämään venheitä ran-loin,
toisen tällöin. Venheissä ,toja myöten. Ja kun muutamas-vuoronpäältä
syötiinWit,j maissa sa niemessä Pudasjärven länsi-ei:
viivytty missään. Pliastiinsi-* päässä tavattiin vanha kalastele-ten
Kuhmon ve.sille ja-siitä taas. va uudisasukas, niik Ahma heti
myötävä virta nopeammin kul- • ehdotti, että tämä otettaisiin mii-jetti?
alaspäin. 'Koskissa oli esilas- kaan laskijaksi. .
kijana vanha Oulunjokelainen, ' —^ Osaatkö laskea- könkään? työ jäänyt kesken, ainoastaan
joka ne vedet oli ennenkin las- kysyi Ahma äriköralla ääneljä u- »-""^^^i^» ^ ^ i :
kfifluut. Ouriinjaryella.^ teki vas: koita. ''
't'^tuiiU;.J|ha^ -—Bn;mene täkiiuseeii.
JTiö^^ Etk^ olö: lÄ&keiiut koskaan?
pettymyksestä; hän hyppi ja re­pi
tukkaansa. Tämä oli surma
koko retkell e! imusi hän. Miten
nyt matkaa jatketaan ? Miehet
kyllä olivat enimmät pelastetut,
suuri osahan oli kulkenut maitse
alas, — mutta millä, pelillä kul­jettiin
edelleen, kun venheet oli­vat
säpäleinä?
Ei auttanut muu kuin ruveta
kor'jaömaan niitä, joita korjata
voi ja panna miehiä hakemaan
Pudasjärven harvoilta uudisasuk
kailta lisää venheitä. Mutta sii­hen
meni koko päivä ja yö ja
vasta • seuraavana päivänä pääs­tiin
jatkamaan matkaa.
Se oli harmillinen viivykki kar
•jalaisilie jav Ahma aavisti, että
se oli heille kallis viivytys. Tuol­la
ajalla on Vesainen ehtinyt kul
kea kymmenen peninkulmaa -ja
saapuu nyt ehkä pahimmoilleen
perille. Vaan ei auta. JMatkaa
täytyy jatkaa kahta .tulisemmin,
perille täytyy päästä.
Ja t)erilie karjalaiset pääsivät-kiU'
Oli pertunpäivän aamu, kun
he Illinsaaren kupeitse soutivat
ja laskivat venheensä Iin kirkon
yläpuolelle samoihin valkamiin,
joista Pohjolaisten ; retkikunta
kolmatta kuukautta sitten oli
iähteiiyt jokea ylöspäin , viemään
hävitystä Karjalaan^^ja Vienan
rannoille. "Köyhän, velka ei
: kanaksi jouda,' * ilkkuivat karja­laiset
törmälle noustessaan. He
oliVat 'Saapuneet maksatnaan täy^
della iliitalja. Ahman viha oli
heltymätön^ se janosi kostoa. Ja
nyt «e' sai kostaa.
Ei ollut kulunut kuin puolen
yjtotta siitä, kun Ahma viimeksi
kävi Iijoen-puulla. Silloin oli
muutamia taloja oli kirkonkyläs
tä'tullut'ryöstetyksi ja poltetuk-sl
ja tapellen oli hänen täytj^nyt
li hänellä tilaisuus täydentää
työnsä; kylät olivat turvattomi-na,
miehet kaukana retkillä eikä
heidän kotiintulostaan ollut tie­toa
; vaimoja, vanhuksia ja lap­sia
vain oli tafoissa. Ja hän täy-denti
työnsä perinpohjin..
-— Tehkää selvää jälkeä, neu­voi
hän miehilleen, kun nämä ha-jausivat
ryöstämään. — Kannan-lahdesa
töröttivät uuninkiukaat
pystössä; tasottakaa täällä ne­kin,
' ' .
Eikä miehille paljo kehoitusta
tarvittu, Ivaloista tupruava sa­vu
himmensi. kohta päivän sä­teet
ja säkeniä räiskyi torvenaan
rannoilta ' jokeen. Vaan itse ei
Ahma viitsinyt lähtä koko nuo-tiontekoon
ja teurastukseen, se
oli hänestä liian halpaa työtä,
se ei ollut urhon työtä, kun ei
saanut miesten kansaa miekkoja
mitellä. Hän käveli pappilaan
"kirkon avaimia noutamaan,*'
pitihän katsoa, oliko kirkossa mi­tään
mukaan otettavaa,. ennen­kuin
se tuleen pistettiin.
— Tuttu talo, — eikö torveek-si
sanota vierasta ? ivaili hän tu­paan
astuessaan.
Naiset juoksivat karsinaan,
vaan vanha, valkohapsinen kirk­koherra
astui peljättyä vihollis­ta
vastaan ja rupesi rukoilemaan
armoa kylälleen ja kodilleen.
^— Mitä sinä ukko armosta hö­piset,
mitä armoa ne iiläiset meil­lä
ovat tehneet.. Vai et sitä tie-dä,
no, lähet meidän kanssa Kan-nanlahteen
katsomaan, se tekee
hyvää vanhalle miehelle. Mutta
nyt tule mukaan, ota av ai met,
käydään kirk'ossa ensiksi.
ilän raastoi vanhuksen mu­kaansa.
Mut ta vanhan Henrikin
poika, joka palveli isänsä kappar
laisena, oli jo etukäteen juossut
kirkkoon, noussut torniin ja ru­vennut
läppäämään kirkon kel­loa,
joka oli pitäjän kesken so­vittu
varoitusmerkki, kun vihol­linen
oli tutossa. • Ahma arvasi
juonen ja huusi hurjistuneena,
niin että mäki kaikui:
— Heitä pois se helinä, heitä
henkesi kaupalla!
•^Eutta nuori pappi soitti, hei­lutti
kelloa voimansa takaa va­roittaakseen,
etäämpänä olevien
talojen. asukkaita pelastamaan e-des
itsensä ja karjansa. Eikä
hän hellittänyt hiomasta ennen­kuin
kaksi karjalaista tuli häntä
alas raastamaan.
Kirkon edustalla seisoi Aluna
julmistuneena hänen edessään.
— Se oli viimeinen soittosi,
mies!
Ja kädessään olevalla raskaal­la
kirkon avaimella paukautti'
hän kappalaista päähän, niin et­tä
tämä hengetönnä vaipui maa­han
isänsä jalkoihin.
Pian oli kirkkokin liekissä.
Sen läheisen talon pihalta kuului j
karjalaisten ilkeää naurun rähäk!
kää ja Ahma siirtyi sinne katso-{
maan, lahaten vanhan kirkkoher­ran
mukaansa. Talo paloi ja
miehet nauroivat eräälle nuorelle
vaimolle, joka revityin vaattein,;
hapset hajgjlaan, keran toisensa
perästä syöksyi palavan tuvan o-vea
kohden, josta eräs partasuu
karjalainen aina- viskasi hänet
takaisin. -
— Lapseni, lapseni! huusi nai­nen
ja hyökkäsi midelleen, vaan]
ein^r sama temppu. Ja sille mie­het
nauroivat. Hymähtäen astui
Ahma savuavaan tupaan, kant^oi
sieltä käsivarresta pyörtyneen
lapsen.
— Tätäkö sinä vain tahdot?
Ilän oli ojentavinaan lapsen
vaimolle,mutta lyödä romauttikin
samalla sen pään kiveä vasten
murskaksi ja viskasi sitten raa­don
äidin syliin^
Onneton äiti katsoi hetken run
neltua aarrettaan. Jäsenet vapi-
.sivat ja silmät rupesivat mulkoi­lemaan
ja hänen kasvonsa vään­tyivät
äkkiä katkeraan, kama­laan
nauruun, mielipuolen ontr
toon jutmaan nauruun., '
Hetkeksi vaikenivat. ilkkuvat
karjalaisetkin. Vaan vanha kirk­koherra
laskeusi pölyilleen piha­maalle,
Siuuntasikas^^onsa taivas­ta
kohden ja rukoili: ^
, — Herra armahda meitä, her-i'a,
armahda sinä. meitä! \.
Karjalaisilla ei ollut aikaa tuh­lata
,eikä' kauan Hyksin paikoin
huyitella; jo sam;ana r päivänä,
Iin kirkonkylän vielä palaess.a,
lähti Ahm^ miestensä kanssa ret-keil^
määh.toisiiiifen kyliin. Hä-ain
tee ko-missa
vain
ansa maksaa
suussa asti yön aikana puhdista­massa
ja höyräyttämässä sen
suuria, varakkaita taloja, alutta
mennessä piti' poiketa Kii m i n -
kiin,- sen 'hän oli vannonut jo sil­lä
hetkellä, jolloin Vesainen Ka n
nanlahdessa hänen tupansa ovea
särki, .se retki oli hänellä koko
matkan ollut suurimpana nautin­tona
ja vahingonilona mieles­sään.
Siellä päävihollisen pcsäs^
sä, hän itse tahtoi tehdä puhdas­ta
ja kotona pilkanneiden har­miksikin
aikoi hän sieltä"^viedä
Vesaisten kauniin sisaren mu­kaansa
Vienaan. , '•
Parikymmentä jniestä jätettiin
venheitä \ ja tavaroita vartioi­maan,
muut lähtivät^ astumaan e-telään
päin, jotta hiekkanen
kangas tömisi.
Ennen päivänlaskua oltiin jo
Vesalassa, sinne näet suunuattiin
kulku suorastaan. Talo oli mel­kein,
autiona, niityllä olivat Ta­pani
ja Helinä ja muu väki, An­ni
yksin oli talolla lehmiä odot­telemassa
ja heinämiehille ilta-keittoa
keittämässä. Niissä as­kareissa
hän puuhaili kodassa ja
hyräli itsekseen kaipauksen sä­veltä
ikä voidessaan kauan poissa
ollutta miestään.
Silloin lennähti ovi auki. Pit­kä,
roteva, ruskeapartainen mies
katsoi ovelta ja huudahti Annin
nähdessään melkein iloisena:
—. Hoo, ei ole talo autio, on ai­nakin
yksi eläjä, ja k an yksi on,|
niin tulee kaihiseampiakin." Olet­ko
sinä Vesaisen raijuo?
(Jätk)
Kaikellaisia
KAHVILEIPIÄ JA
PIIRAKOITA
on meillä joka päivä aina saa­tavana.
Kaikki puhtaasti val-mistettlija.
Käyttäkää
Richardsonin Leipää.
Postitilaukset linjoille täy­tetään
pian ja huolellisesti.:
Richardsonein Leipuriliike
224 Bay st,, Puh. N. 257.
5-HENGEN OVERLAND AUTO
- Lasisella talvipäaUyställä.
Vuokrattavana
/' Ö I S I N JA P Ä I V I N .
Puhelin 548 N.
WM. OIKONEN,
146 Machar Ave.,
PORT ARTHUR, ONT.
OF HAMILTON
Perustettu 11,872.
Laillisteltu Parlamentin määräyksen mukaÄn.
SÄÄSTÖ-OSASTO.
Tallettakaa rahanne C^^ lupakii-jalla toimi­vaan
pankkiin. i
ME MYYMME MAKSUOSOITTEITA
Suomen pankkeihin ja muihin liikepaikkoihin. .
Suomalainen tulkki pankiBsa.
PORT ARTHURIN HAARAPANKKI
Cumberland & Lome katujen kulmassa.
Haära-osasto. myöski^i Fort Wi 11 ia missa.
:"VJ
Suomen markkoja Suomen markkoja
DOLLARISTA
Käyttäkää nykyisiä hyviä kurssi-olosuhteita hyväksenne, niin kauan
kun siihen on tilaisuutta, ansaitaksenne rahaa.
Lähettäessänne rahaa talletettavaksi Suomen pankkeihin te ostatte Suo­men
markkoja halvalla hinnalla. Ostakaa niitä niin paljon kuin suinkin voit­te
nyt, sillä kurssi voi muuttua milloin hyvänsä. ^
Me maksamme Teille rahoista, joita meidän kauttamme TALLETATTE
SUOMEN PANKKEIHIN, nyt I /
SMK. 20:00 Dollarista.
Muistakaa, että meidän täydellinen takauksemme suojaa jokaista raha-lähetystä.
Heti kun pankii^ talletustodistus on Suomesta meille saapunut,
toimitamme me sen tallettajalle. ^
NIELSEN & LUNDBECK,
VANHIN JA SUTOIN SUÖMAL. PANKKIUIKE AMERIKASSA.
^ 24 SIIATE STREET, NEW YOBK.
auennut
Pyydämme ilmoittaa kalkille liiketuttäyillemme ja ystfe»illeB»?nej että olem­me
nyt kuten ennenkin tilaisuu dessa lähettämään rahaa Suomeeia*joko postitse
eli sähköteitse. ' . ,
Kurssimme on nyt
neliä oli aijej-lsosk^ aikaa näyt i^ontto;^^:Ö6|^^
mm