1920-04-29-03 |
Previous | 3 of 9 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
S, y i/CAJ^AfeX-^oi^staina Hilhi%. 29 p.-I92ö PERUSTETTU 1876. (Keiaarimneu _ PÄtikkl) " OF CANADA TCiin lähetätte rahaa välittää teidän r a h M i n e mihin taliansa sivistyneen maailman osaan. Lähettäkää rahanne pankin^välityksellä. ,Se on varmin ja helpoin keino. * IMPERIAL BANK OP CANADA PORT ARTHURIN HAÄRAPANKKI, VA. H. Weaver, Manager. HAA-RAPANKKEJA Cobaltissr. FoVt' Willi^ml8sa, North Bayssä ja Sault Ste Marlessa. jVfari. kastoi nenäliinan kulmansa raikkaaseen veteen ja pyyhki »kasvonsa. Sitten hän järjesti tnk-kanas- ja puknnsä sekä sulki itse-tietoiseira varmnndella aseman o-' ^ven. EREHDYS. K i r j . TI j o. Koko pitäjä sen tiesi: Viertol.-m Ville oli lapsensa vienyt vaivaistaiolle I sinä päivänä, jolloin tJetO| Marian paosta oli tnotn Viertolaan. i Ei siinä kanan sickalltn sen jäi-k ^ o n . k un sana ntn o j a. Taa va muori, oli oven sulkenut ja pahasti liikaten kadonnut nurkan taakse. Ville oli vain pitaissut suuren villaliuivin niiorimpansa. kuusi- Juna ujelsi tasaisesti halki hunr Hätäkös Marilla oli maailmalla, oi 1 a : P]n t i n e n-^ t u o m a r i 'Ka is 1 a n sisäkkö. Mari nosteli lumisia jalkojaan rivakasti, ylös, alas, kääntyi oike-aHe — — — kääntyi vasemmalle. Pyh. ijäksi ei tällainen nainen or-juutoeivjää I y Suuren kylän takaa kuului k i makasti: piiii. ^lari painoi kuumaa poveaan 'rajusti, huulilla väikkyi tyttömäinen hymy. * 'Tuolla on jo asema rh. puh, puh puh pnh . vuotisen Kaisun ympärille. »Sit-. ten oli kolhaissut isolla, kämme-ne- Uään kynunenvuotista. hiljaista j a saamatonta poikaansa. Ar\'oa. päiiliän ja kivahtanut: "Tolvana, panf^ lakki päähäsi I." Vaivaistalon portaalla, oli seisonut valkoesiliinainen nainen vastaanottamassa kolmea tulijan-, i-sää, poikaa ja tytiirtä. Isä oli.siepaissnt Ihkin kouraansa, pyöräyttänyt, mällin loiseen poskeen.sa ja kivin uhallakin kat-sonnt valkoesiliinaisen naisen tni-jottaviin kissan silmiin j a sanoa tokaissut kaikkein mahtavimmalla äänellään: i . •'Tännehän nämä ovat omiaan, SO p—n Mari kjirkasi viime viikol-iiij niinknin neiti arvattavasti jo t i e t ä ä ." ' ''Joo", kyllähän noiti oli son kuullut. ' ' K y 11 ä miuä käyn ne sitten lui-k e m assa,~ j a h k a a si a t s el v e ne vä t ^lenkilä siitit nytltnijottamasta' tiehenne, l^a — —r- hiivatin jiis-tipää, pidä nyt suusi'pienempäiiä! Tno poika.se on aina ollut tuommoinen tuijottaja, mikä lieneekin. Neiti on vaan ny vii ja kurittaa s i t ä :" ••Joo" ,kyllii neiti lupasi siitä •puolesta huolen ^ pitää. Ja Vienolan Ville oli aikonut lähteä kä.ttä panematta lapsilleen, mutta. 'Arvo (poika oli sulkenut tiiikasti huu 1 e11sa. mennyt pari askelta' isänsä jäi keen ja ojentanut k äte nsii ro h kea s ti pel j ät t ävä 1 - le isälleen. • Sitten oli se valkoesiliinaiUcn työntänyt e(|elläiin suureen eteiseen kaksi lasta, ja vaivaistalon pihassa oli iso mies sylkäissyt vihaisesti sivulleen .sitten oli ka-d- onnuj: kuuraisen koivun siuviaan. teisen metsän. - -Mutta vaunun, ikkunasta katsoi kajcsi surinnielisen katmista. naisen silmää ja poskilla hohti puna,- kuin äsken kihlatulla nuorella tytöllä. Hän painoi otsansa ikkunaruutuun ja häue.stiiy tunttii yht'äkkiä kuin . olisi kulunut kahdentoista vaod(<n sijaista vain kaksi päivää siitä kuu tuomari Kaisla sanoi hä-" n. He: Mari. te: olette liian hyvä me^ rjcmäiin vaimoksi Viertolan Vill e l l e ;" Aivan niin. Tuomari oli osu- -Mut oikeaan: Siitä kaupasta tuli erehdys! Ja nyi käy U a v i sano-massa sen tuomarille. M u t t a 'VOisiko . tuomari häntä Minä auttaa? Mari painoi lujasti otsansa ruutua" vastaan \ j a sanoi itsetiedottomasti: *' Hänen tiiytyy auttaa Kun juna myöhään yöllä py.säh-tyi määräasemalle, ei näkynyt -muuta kuin yksi ihininen asema^ sillalla asemamies lyhty kädessä. M a . ] ' ! astui merkillisen ty^Tienä a se m a 1 uton.ee se e n, jos ta hän k ak-sitoista vuot ta sitten melkein lapsena oli lähtenyt elämänsä helvett i i n . Xiin, helvettiin, kas se olikin juuri oikea iiimitys hänen ku-hineelle elämälleen. Tästä löy-xlös tään 1 ä ni m en n e en ä h ä n istui kylmän kostealle asemasalin i)en-kil 1 e ja rupesi käj-sivä llisest i a a" mua odottamaan. '••Se ja se. miten hitaaisti tuo kello eteni !'• Mari kokosi hajanaisia miettein tään elämänsä tärkeintä aamua varten: . Vihdpin. moTien kylmän-ja. kiu-sottavan lyönnin jälkeen aseman ikel Io löi juh 1 a 11isesti ja- 1 o hdtitta" • vasti. seitsemän. . *: Tuomarin asunto oli viiden kilometrin päässä asemalta. Nopeasti"a.steli Mari tuttua tiet ä pitkin. Hänen povensa oli korr kea, ja hänen hieman ahdas pääl-lysnuttunsa. auttoi esiintuomaan hänen pyöreät muotonsa. Tuomarilan piliassa palvelustyttö puisti suurta, komeaa mattoa. Hän oli sen ripustanut ntioralle kahden koivun väKin ja kepit molemmissa käsissään hiin nyt löi vuorotellen, kljpin. klapin, klipin, klapim Mari nyökkäsi arvokkaasti pak velustytölle ja kysyi: ^ , " J o k o tuomarin Jieri-asväki on noussut?'* ••Jo. he juovat ruokasalissa kahvia, neiti on hVvä ja käy tänne •keittiöön,'- ntinii käsken — — jaa kumman minä käsken?" '•Rouvan, minulla «Iisi vähän asiaa." Kun palvelustyttö sitten oli kadonnut, hymyili Mari tuolle • 'neit i ' ' nimitykselle. lian katsoi vai'^ kain . keittiön pieneen peiltin ja sanoi hymyilevälle kuvalleen: "Nuortuuhan sitä ihminen vä-hemmässiikin ' ' p r ä s s i s s ä . " Jos tuo tyttö.olisi tiennyt, nitä.kaikkea t ä m ä " neiti " o n saanut kokoa, olisi hän kauhusta jähmettynyt." Tanakat askeleet lähestyivät keittiön ovea. Tuomarin rouva astui kynnyksen y l i , katsoi ja katsoi, j a vihdoin sanoi/: ' • ' M i t i i ihmettä! Onko se nyt todellakin \Mari. nieidän entinen M a r i ? " ' ' O n , Mari se on " ''Lennart hoi, tjiile pian tänne, täällä Samassa, n ä y t t ä y t y i tuomarin pyylevä vatsa oven aukossa: • " H ä v y t ö n t ä , sanon minä, Marin täytyisi näyttää puolta vanhemmalta ja viis kertaa rumem-- malta, kun viimeksi tavatessamme, mutta nyt näyttää olevan aivan päinvastoin. .Päivää, päivää M r a i , miten miehesi jaksaa alutta tuomarin rouva sotki pois tuon perin kohta lokka an kysymyksen sanomalla: '' Mennään tänne rnoksalin piio-lelfe puhelemaan, täällä on kah- A- i a k i n ." •KeittiössJL ptvheli plavelustyttö y k sin jä iity ii ii n, e ttii no in niitti e u-tisiä ••piikoja" kestitään. Haa; — — —•' passaa pa hänenkin kerran kaan päässeet nousemaa n j a häntä uudelleen pettämään. * « 9 Kun Ar V o j a Kaisu r i isuutui va t ensimäisenä iltana vaivaistalon kamarissa, joka.' sijaitsi erään pitkän käytävän " äärimmäisessä' päässä,^ paiskasi Arvo huoletto* masti vaatteensa lattialle, hyppä-, si harmaan »ison ja, peloittavan peiton alle, sekä sieltä sitten kuis^ kutti sisarensa, Kaisun, korvaan : '''-^liksikähän se Ville toi meidät "tänne .suureen taloon f'' "Tuta V i l l e ? " kysyi Kaisu, ' • No ei sinuufkanssasi viitsi puhua, se nu^ijän isä. se Viertolan -Ville.'-' •'j\fitsr ei äiti tule-nieitii ottamaan pois täältä, minä niin pek t ä ä n tuota muijaa, jota täy sen tepin tanssa." Samassa näyttäytyi ovessa pit- 'kä. laiha mummo, joka piti oikeassa kädessään isoa mukia, va-senuualla tuki kepillä itseään. Hän ojensi mukia KaistiUe ja sanoi ystä vällisellä, ratitta särä h - televiillä äänellä: " J u o , lapsikulta,.-tämä maito, se on ini i ui n ma i tbrosnut e n i, m u t - ta sinä saat sen nyt juoda.** Kaisu kat.soi kauhnn ilme kas-voillaan mummoon ja sanoi sitten i t ku kurkussa : " E n minä jatsa." '* Vai et jaksa, juo sitten -sinä, poika, ja sitten luemme iltarukouksen. No. Kaisu; osaatkos sinä isäämeitää?" Kai.su katsoi 'hiltäisesti veije-ään,. sitten mummoa ja sanoi kuin pulalta pää.stäkseen; ' (Jatk.) -1 HÄVIÄVÄÄ JA JO £NIMMÄK. SEEN HÄVINNYTTÄ MURRETTA. Uudelle Auralle M. A . Knaapinen. On luonnollista että kansa tarvitsee kirjakielen, joka on murteista yhdistetty ja muod.stettu yhdistel-mä. Viime vuosisadalla Suomessa kiisteltiin ankarasti siitä, itä-vaiko länsimurre oli tuleva Suomen kirjakieleksi, kunnes Elias J^nnrot ratkaisi riidtin^ luoden Idrjakieieksi itä'>ja länsimurteen ^''^ ''''^ ^^^^'^ ^""^'^ •Kave, luonnotar korea "«on t ä ä l läkin futtu ollut. Samantapaisia vanhan kansan" sanoja on paljon' muitakin. Paikan nimisiä o\\ Perniö.ssä paljon^ huomattavaa.' Sellaisista mainittakoon vain Nij'-| ,va, joka ej'ään suomensukui.sen' 'heimon kielessä merkitsee pohjavettä. Mut m;tä tesä niin pitki esi-puhei pirä, mennä nytvaa jo pää-asjas ja annetan tulla oikkin töö-rölise^ n puhrast vanha pernjäläist. M u l o sitä.suur niäär yJirös pan-kos simmoses plai^karkirjas ku iHJiii ,p i'u u k a s i ilu oi-e n a s ai n ]3 i 11 ä framil, j o s o l s sattunu treffämli jonku Jiy\'ä sarunkertojan taik jonku muu filung-intapase hyvä juttelija. Kyl siin kirjas onki väliä muut sortti., On siin sinimöst-k i ku .niiiistutta Kalevalan Kullervot ja on siin, noeran konsteiki. Katost ku Pernjäs ot ja oi ennen paljo noiti. Tel kerrat mä ota ja anuau prentätä yhrö.sar'u, simmo-sen ku on ylöskirjoitettii tosa 1884 paikoil. Se o vaa.kielnöyt-teks. ei se muutto: iiii nrerkilJne ol. Temmotti se kuuUi: • Ol.yks ei ja em j a heitil ol lehm, kana, koer ja vask. nmt ei heitil olnu yht ikä siemeni. et he olisi ottan ja saanu yht sitkantaka pelttsas kylvetyks. Em sanoi sit, et myyrä lehm ja kana, mut em mä suuiiskal reisiin päästä ja hukkas raiha, mä" mene ite. Ei annoi hene mennä sit ja hä tul sit yhrön kauppa miehen tyvö ja tar j OS n ii t. - Hii. pyy s 1 e h m ä st n el ky m - ment taaleri j a sai kans ja kanast hä pyys : kuuskymment taaleri. Kauppamies kesk hene mennä to-ril. että hä ota:ja maks kanast n ii paljo. Emnien toril sit, mut ei hä saanut sitä kaupaks. H ä tul takasi jelle ja se kauppamies ost se senttä lopuit ja maksoi sen 60 taaleri. Ja sit hä ot ja telläs cm-imän korkkarin, ku em ne raha ens sai. Siel ol terva ja hyöliömi ja ku em juoks ja kiiris siel.istu-si ne henes. J a ' h ä telot rahas sin sit kaik ja sit hä päätetti sielt pois ja hä men kot sit ja ei tun-tenu itettäs 'ja lunteras tiel: ei sunkkan tämä senttä olukka. Sit Kuusitoista unssia' paunaan parhaan laatuista joka unssissa. Sen tee saatte ostaessanne Blue Ribbon Teetä. yhdistelmän. Nykyistä kirjakieltämme ei siis ole sellaisenansa missään puhuttu. Vasta nyt kirjalli.^iudesta ja kou-. ku mä kot tulen. Koer haukku kaikki nniit paljast mun ja vask pelkkä nii et mene seinistäkr le-p i 11 e .• jo s t jo ku m n i pi h a t to mene pää hä. Ja hä kysys, mitä sä ny tees. Paeran pääleppe, sanoi em. ^lut hä lupas sit telirä väiiemäi vaeval ku henen piti ottama ja saama sata taaleri, Hä leikkas veiten kans sihe leve sit. Siin hä iu>.k sitä jo ylu-ö hullu. Sit liä tul toiseen, paikka. Siel ei o 1 n u y h ti k ä a kk on a' sein ä s ja e m k a n n o i : a u r i n k o: p o h ti men k a n s tuppa ja telläs aina hames pääl, ette seen ])itän ottama ja pääse mäu pois. Ni hä sanoi sit. et henen pit,tekemä valo. jost henon pit saama sata taaleri. Hänel maksetti se luieles ja liä. ot ja hakkas sit seinä, leve: ja siit. tul a.uring sisäl ja em tuJ siit nii ilo-seks, et liä hakkas koko seinän poi^*. . Siin hä nek sit jo toise hullu. Sit hä leks taas ja ot ja i u l kol-mentteir paikka. l*>m kysys; mist hii o ja hä sanoi taeva.salist. Em sanoi sit. et se o sielt sit. misii nuuinki entine eivaiuau ny o. He-nelt jei ten yks kellane Ivcvone ja sata taaleri raha. olsik te ni iiyvä' ja vei.sisit nees sin h.enel. Hä lupas ne vierii ja ne annetti hänel,sit ja hä ot ja läks: menemä. T i e men nietäst'lepitti ja hä vei hevose vä-h ä m a t k a m e t t ä ja telläs. yhtön puuhun kiine ja leikkas siit henna ja telläs soen tieviercn punoksiin tykö sit. Ku se emmä mies tul kot. ni se leks lient koht takka ajaman ku se hene.hevoses vei ja.; tul- ))enen tyvönäs sit^ja ky.sy.s. onko hä nehnyt siit mtuieväs yhty^ kän keilast lievo^t ohitte. Hö sanoi sit et kyl teest eskeltä yks-' nuM] toii yir.s ja hent jei toho. Se meines .sit vaa, er SOO; soo, sin se pit viwämiinki ja leks kotjas takasi. Sit, hii ne jo kolm simmost hulluja pit fMumäs sit. Mut kauppamies ot ja telläs sit - suoloja hakema, uit ku reng sin jet. in'ut em sanoi et - kylvin mä nejo. ette niit enä ol. .Mut kauppamies annoi heitin keske keräjii. mut (M" ot: ja telläks emään tynnä-ri;: niin kanvako et keräjä tul ja el antan benel ruokka muut kn jmrotteli vähä ohri j a kaku mureni pruntilevest sisäl. Ja sit he ot i ja. me ni k k c r j ä. j a e i ot e mm ä s tyiinärist ulos ja vei sin. Ja kn _ tuoniar kysys ennnält, kosk nees suolas sin jetetti sanoi em: se ol vähä ennen ku niit ohii taevast alas tul. Sit tuomar kysy.<5 kos'k_ hii neip pelttosas kylv ja em sanoi et se ol vii hä ennen kn n iit kaku*- mureni alas tul. 'J'uomar sanoi, etä sä oles hui ja ke.^k hene men-nii ulos. -la kutte. in\uit viera.s> miest olnu ni asja jei silles.ja heer-sai roikkuma- ja ot ja seisas Ite' tiflit töys rikkaks. luopetuksen 'avulla on k h i a k i e l i ^'"^ ^""^^^ paka l, ni koer haukkus taitamat-tonlast^ ; Sitä; hä nieinas: ei-tä ^ma oi. Mutta jjit hä men pihatto viel TILATKAA C a n a d a n Uutiset S U O M E E N f Suomessa tapahtuneiden muutoksien johdosta -sanomalehdet menevät sinne nyt ilman esteettä. Tilatkaa siis CANADAN UTJTISET sinne^omaisillenne, mielihyvälUi ottavat he sen va.s-taan. Tilaushinta Suomeen on: Koko vuosikerta $2.50 > Puoli vuosikerta $1.50 fieuraayaa tilauslippua voidaan käyttää tilausta tehdessä ja voi sen täyttää lyijykynäUäkin. l I Puolen päiviin aikaan M a r i sulki synkän näköisenä tuomarilan keittiön oven. Hän.oli epäonnLs-tunut a siassaan. Tuomari ei ollut häntä auttannt, oli vain levit-tiinyt kätensä' sivuilleen asian kuultuaa n j a sa n onut ihm ett el e västi: ' 'Marihan on kahden lapsen äi-, ti. ja se velvoittaa, pysymään liei-dän luonaan." Silloin oli j\[ari nähnyt kuin jollakin takimmaisella tajunnallaan tyhmän näköisen kymmeur vuotiaan pojan kasvot ja ihmettelevän kysyvät tytön silmät j a pienen mustan tuvan, ja isän nokisen padan — — — ja — suuren miehen juopon pöhöttynein kasvoin piippua sytyttämässä lieden luona, ja — — Täi en tilaan' tettäyäksi osotteella : vuosikerran Canadan Untisia lähe- Maksuksi seuraa $... Tilaajan nimi ja osoite: \ V Ctxti&d&n Uutiset Port Aiiihur; Box m Out., Caiiada. tullut enemmän oppia saaneiden puhekielek.si. Kirjakielen rinnalla elää kuitenkin edelleen joukko murteit<T, joskin ne kirjallisuuden hikemisen ja *kouluopetuksen vaikutuksesta yhä kadottavat omaa alkuperäisyyttänsä ja murrepuh-tauttansa. Nämä murteet eivät kuitenkaan saisi jäljettömiin kadota, koska niillä on varmasti suuri oma historiallinen merkityksensä meilläkin. Murrekielessä, omassa kansanomaisessa luonnossa, kansan heia^i, sen huumori,, leikillisyys j a kaikki itosioma pulp puaa niin välittömästi esille. Kun onma nnirrcttänsa kotiloissa käyttävä vieraansa ympilristössä esitt ä ä ajatuksensa kirjakielellä, tunnemme heti — jos h ä n on mur-rettansa puhuvana^meille tuttu ^ ' * Oi Juimj la, jos minun täytyy tuntiakaan enää viipyä.^ entisyy dess^ini'. kuolen minä hullujen huoneella muutaman päivän kuluttua." , Näin oli Mari huutanut tuomar i l l e ." Ja tuoma i * i o l{ valkaissut vaimoonsa j a tämä Mariin, ja viimemainittu ' oli ottanut valkean l i i nansa, sitaissut sen sievästi leukansa {illcr-ottanut tuoraarilaisia kädestä kiinni ja sanonut: H y v ä s t i ." i l • Mai'i oli n i i t ä naisia, joita vsis toinkäymiset Tohkaisevat, Niinpä hän^tuomarilasta lähdettyään ajoi -lähimpään kaupunlriin, koputti^ sievästi erään tuttavnsa ovea, ja sai hänen kauttaan ^ palveluspa!^ "kan eräällä-herrasväellä. > Vuodet kiiluivat. - Yksinänsä Mari taisteli taiste^ luaan, i l i m i s i t t ^ Jumalatta ja yk* ^^ifi koetti hän 'k^vaa •onnensa hautxta niin syväksi etteivät muis- J-tot, '^Vätkä toiveet sieltä ffiilloin-ettei hänen sisin olemuksensa pääse vieraalla kielellä" vapaasti ">sille. Jos esim. tohtori Nordling—-^ Nortamo-—olisi '-raumalaiset jaa- , rituksensa " esittänyt kirjakielel* lä, ei niissä suinkaan olisi nykyist ä tuoreuttansa. Rauman mur-' teellä kerrottuina nuo jaaritukset tuovat esille leikillisen kansan, meriraie.steny. m, -sisimmän ja tosi olemuksen. Omalla murteellansa Vilkut ja Iirot pääsevät leteenr me ihmiselävinä j a ja heistä muodostuu lukijaan ' lähtemätön kur va. Turun puolen murteista on Perniön murre eräine omituisuuksi-nensa huomatuimpia. Se onkin mielenkiintoa herättänyt, kun si- •-tä joffeakin jutussa on julkisesti esilie tuotu. Nykyään ' ei sen murteen edes vähänkään puhtaana ~ - osaajia enää j u u r i monta or le. Nykypäivien perniöläinen ei sitä yritäkään s ä l y t t ä ä. Perniön murteessa, joka myöhemmin on isaanut> paljon pilaaj vaa vaikutusta ruotsinkielestär, oh vielä säilynyt joukko vanhoja kotoisia sanoja, esine ~j a tekojen y. m. nimityksiä; jotka ansäitsisi| vat tulla kirjakielen omiksi. On siiliä vanhoja 'kaleyaisiakin' k ä s i t§ teitä, -knt^n simö Ijapeen valife^j (salama, - jota 61 seuraa jyrinäjif joka sana osoittaa, että'iBTalevalätt ja vask hyppel niin taitamatto-m a s t j a i- ik e r a s ka i*s in a s a s, p e 1 k ii s hent: .Sit hä nieinas jelle. ette tämä ol. kyllä, joku muit j a ot ja nien katon pääl linnuks ja istiis siel. Ei nek hene siel sit ja sanoi: sä olet Inil, tul sielt alaski ny, et mä mene j a vien ne koere ja vaskan kans kaupunki, et siemeni saaran, koske sä mitta .saanu. '.Ta ei leks sit-menemän kaupun- .ki. Mut sin heil ot ja tul kauppamiehen treng yösjöks sinä aika ja ol .«^uolknorm pääl. Se jot kuormasta väh.eraiiks sitä yhro s&ki sin,' ku se pois läks ja em kylv neis sit peitto: Sit oi tul kot ja •pitmenemän kylvämän k u hä siemeni sit sai j a em sanoi sit, ette liene niit enä kylvä tarvit, et hä Ot ja kylv jo pello. Mitä sä siii sit ky 1 vis. säh<^ ei. Su ol a mä sin kylvi, sanoi em sit. E l meinassit taas, & i sä oles hui, et-jolle mä kolme simmost hullu löör, ni sit mä pirä sun. l^li leks sit mencvnä j a tul yhtön paikka. Seen paikka ei ot ja is-tus siel ja pait pääs, ei siin olmi pääleppe ja enf ha^kkas eijä halvot BANK OF HAMILTON Laillistettu Parlamentin määräyksen mukaan. P a l j o n .suomalaisia on avannut n i i n tässä pankissa .sillä meillä on SUOMALAINEN TULKKI PANKISSA. AVATKAA SÄÄSTÖTILI TÄNÄÄN. P a n k i n varat ovat kokonai.suudessaan y l i i|!84.000.nr)0. PORT ARTHURIN HAARAPANKKI Cumberland & Lorne katujen kulmassa. / Haara-osasto myöskin Fort \YilIiamissa. ME EMME VOI PUHUA SUOMEA, mutta meidän HINTAMÄIE P U H U V A T mitä kieltä hyvänsä. ;| —Tuokaa meille— Turkiseläinten j a kuulkaa,mitä me sanomme: Meidän liiKkeenhoitftjamrae J. T. Herbert, ennen ollut turkisten ostajana^ Hudson Bay yhtiön palveluksessa, on tuttu teille kaikille!. Hän on maksanut monia tuhansia dollareja fiuonXalaisilleträppäreille ja aikoo mak- ^ saa monia tuhansia lisää. HänelleJvoitte luottamuksella lähet-;; t ä ä ' turkisnahkanne ja me pidämme pyydettäessä kaikki tur^ | kikset erillään. T k E GREAT LAKES FUR TRADING CO., LTD., 12 Francis Block, (yläkerrassa), Fort Williain, Ont. Haaraosastoja: Dinor\vic'issä, Nipigoriissa^ja Long Lae*iasa. Pyydämme ilmoittaa kaikille liiketuttavillemme ja ystä^Uemme, että olem- ; me nyt kuten annenkin tilaisuu dessa lähettämään rahaa Suomeen Joko postitse eli sähköteitse. Kurssimme on nyt ' - T Suurin ja v^hiti ^uomailaihen Pa:hlddiriliike.Amankassa. konttori CMcagossa/176'Hprtfit.^eaborn St., Ohic^o, JDtt. ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^
Object Description
Rating | |
Title | Canadan uutiset, April 29, 1920 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- History -- Newspapers |
Publisher | Canada News Pub. Co |
Date | 1920-04-29 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Canada200429 |
Description
Title | 1920-04-29-03 |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
OCR text |
S, y i/CAJ^AfeX-^oi^staina Hilhi%. 29 p.-I92ö
PERUSTETTU 1876.
(Keiaarimneu _ PÄtikkl) "
OF CANADA
TCiin lähetätte rahaa välittää
teidän r a h M i n e mihin taliansa sivistyneen maailman osaan.
Lähettäkää rahanne pankin^välityksellä. ,Se on varmin ja
helpoin keino. *
IMPERIAL BANK OP CANADA
PORT ARTHURIN HAÄRAPANKKI, VA. H. Weaver, Manager.
HAA-RAPANKKEJA Cobaltissr. FoVt' Willi^ml8sa, North
Bayssä ja Sault Ste Marlessa.
jVfari. kastoi nenäliinan kulmansa
raikkaaseen veteen ja pyyhki
»kasvonsa. Sitten hän järjesti tnk-kanas-
ja puknnsä sekä sulki itse-tietoiseira
varmnndella aseman o-'
^ven.
EREHDYS.
K i r j . TI j o.
Koko pitäjä sen tiesi:
Viertol.-m Ville oli lapsensa vienyt
vaivaistaiolle I sinä päivänä,
jolloin tJetO| Marian paosta oli
tnotn Viertolaan. i
Ei siinä kanan sickalltn sen jäi-k
^ o n . k un sana ntn o j a. Taa va muori,
oli oven sulkenut ja pahasti
liikaten kadonnut nurkan taakse.
Ville oli vain pitaissut suuren
villaliuivin niiorimpansa. kuusi- Juna ujelsi tasaisesti halki hunr
Hätäkös Marilla oli maailmalla,
oi 1 a : P]n t i n e n-^ t u o m a r i 'Ka is 1 a n
sisäkkö.
Mari nosteli lumisia jalkojaan
rivakasti, ylös, alas, kääntyi oike-aHe
— — — kääntyi vasemmalle.
Pyh. ijäksi ei tällainen nainen or-juutoeivjää
I y
Suuren kylän takaa kuului k i makasti:
piiii. ^lari painoi kuumaa
poveaan 'rajusti, huulilla
väikkyi tyttömäinen hymy.
* 'Tuolla on jo asema
rh. puh, puh puh pnh .
vuotisen Kaisun ympärille. »Sit-.
ten oli kolhaissut isolla, kämme-ne-
Uään kynunenvuotista. hiljaista
j a saamatonta poikaansa. Ar\'oa.
päiiliän ja kivahtanut:
"Tolvana, panf^ lakki päähäsi I."
Vaivaistalon portaalla, oli seisonut
valkoesiliinainen nainen vastaanottamassa
kolmea tulijan-, i-sää,
poikaa ja tytiirtä.
Isä oli.siepaissnt Ihkin kouraansa,
pyöräyttänyt, mällin loiseen
poskeen.sa ja kivin uhallakin kat-sonnt
valkoesiliinaisen naisen tni-jottaviin
kissan silmiin j a sanoa
tokaissut kaikkein mahtavimmalla
äänellään: i
. •'Tännehän nämä ovat omiaan,
SO p—n Mari kjirkasi viime viikol-iiij
niinknin neiti arvattavasti jo
t i e t ä ä ."
' ''Joo", kyllähän noiti oli son
kuullut.
' ' K y 11 ä miuä käyn ne sitten lui-k
e m assa,~ j a h k a a si a t s el v e ne vä t
^lenkilä siitit nytltnijottamasta'
tiehenne, l^a — —r- hiivatin jiis-tipää,
pidä nyt suusi'pienempäiiä!
Tno poika.se on aina ollut tuommoinen
tuijottaja, mikä lieneekin.
Neiti on vaan ny vii ja kurittaa
s i t ä :"
••Joo" ,kyllii neiti lupasi siitä
•puolesta huolen ^ pitää.
Ja Vienolan Ville oli aikonut
lähteä kä.ttä panematta lapsilleen,
mutta. 'Arvo (poika oli sulkenut
tiiikasti huu 1 e11sa. mennyt pari
askelta' isänsä jäi keen ja ojentanut
k äte nsii ro h kea s ti pel j ät t ävä 1 -
le isälleen.
• Sitten oli se valkoesiliinaiUcn
työntänyt e(|elläiin suureen eteiseen
kaksi lasta, ja vaivaistalon
pihassa oli iso mies sylkäissyt vihaisesti
sivulleen .sitten oli ka-d-
onnuj: kuuraisen koivun siuviaan.
teisen metsän.
- -Mutta vaunun, ikkunasta katsoi
kajcsi surinnielisen katmista. naisen
silmää ja poskilla hohti puna,-
kuin äsken kihlatulla nuorella tytöllä.
Hän painoi otsansa ikkunaruutuun
ja häue.stiiy tunttii yht'äkkiä
kuin . olisi kulunut kahdentoista
vaod( |
Tags
Comments
Post a Comment for 1920-04-29-03